Kadonneita selkälihaksia etsimässä

-Varasitsä oikeasti fysioterapeutille ajan vaan sen takia, että sä löydät sun selkälihakset?

-Joo, varasin :D

Kävin jo aiemmin fysioterapeutilla fysiochekissä (kuuluu kuntosalisoppariin). Yllätyksekseni kaikki oli suht ok. Taas tulin tietoisemmaksi siitä mitä yliliikkuvuus nivelissä vaikuttaa mun elämään. Näköjään tämä homma rakentuu pala kerrallaan.

Se mikä oli täysin hukassa oli selkälihakset, etenkin ne syvät. En löytänyt niitä millään ja en saanut edes niitä pinnallisia lihaksia jännitettyä "ajatuksen voimalla" niin kuin lähes kaikkia muita lihaksia saan. Syvemmät selkälihakset olivatkin sitten jo ihan menetettyä tavaraa, siis ai mikä tuntuma pitäisi olla? Ei ollut.

Tänään sitten niitä lihaksia etsittiin. Syvät vatsalihakset aktivoituivat aika hyvin vaikkeivat ne niin voimakkaat olekaan, mutta aktivaatio pelaa. Selkälihasten kanssa tehtiin töitä 45min ja oli kyllä fysioterapeutilla todella hyvät kikat miten ne lihakset sitten sieltä lopussa löytyivät. Ja kun niitä oli sen 45min veivattu niin tosiaankin tuntuu! Ei tarvitse enää ihmetellä, että missä ovat. Kotiin sain 4 erilaista harjoitusta joita voi helposti tehdä päivän mittaan. Salitreeneissä aktivoinnit ennen itse treeniä ja uskon, että sieltä ne sitten lähtee tulemaan ja kehittymään ja kropan kunto eikun paranee <3

Minun kohdallani on erityisen tärkeää pitää noista lihaksista hyvää huolta, sillä yliliikkuva selkä on isommassa vaarassa mennä rikki, lihakset täytyy olla siellä tukena! Lisäksi pinnallisemmat lihakset ovat nyt koko ajan ylirasitustilassa ja siitä johtuu alaselän ja lantionkin kireydet kun lihakset joutuvat aivan liian kovalle ylikuormitukselle.

Syksy on ollut ihana, ollaan nautittu luonnosta aivan täysillä ja flunssakaan ei kaatanut petiin vaikka nenäliinoja kyllä kului paketillinen. Ihan normaalisti pystyi kävelyllä ja töissä käymään. Uni kyllä on maittanut, siitä flunssan kaikista parhaiten on huomannut.

Oma luontopolku on ollut ahkerassa käytössä, samoin käytiin kiertämässä Jyväskylässä Jääskelän luontopolku (upea muuten, mut ei tasan ollut "noin" 5km, Iphone laski yli 7km meillä molemmilla matkaksi)

Ruokavalio pelittää nyt viimeinkin aivan huipusti. Syön mitä tekee mieli, tosin tietty yritän etsiä sen oikean kehon tarpeen sieltä. Mehuja on testailtu jos jonkinlaisia joka päivä villiyrttimehusta punajuurimehuun. Jotkut puristaa valkosipuliakin mehuksi, sitä en ole kyllä testannut vielä :D

 

Pullaa teki yksi päivä mieli tai oikeammin teki mieli voita, kanelia ja kardemummaa. Tein sitten näillä maustetun banaaniletun ja väliin samoin maustettua itsetehtyä omenasosetta. Ihan kuin ois syönyt korvapuustia, paitsi että parempaa. Myöhemmin huomasin, että oli korvapuustipäivä jotenkin virallisestikin :D

Tänään soulfoodia. Pastan tilalla teen tosi paljon risottoa, edellisessäkin postauksessa oli risottoa. Tällä kertaa chorizo-kesäkurpitsa-kanttarelli-herkkusieni-risottoa. Ilman kermaa, kun on hyvät mausteet ei arki-risotto tarvitse sitä lainkaan ja on siten ihan terveellistäkin. Tässä maustepohjana Reformin luomu kana- ja kasvisliemet. Uutta tomaatti-basilikaakin ostin ja kokeilinkin jo, toimi sekin toisessa ruuassa.

Jotenkin kaikki rullaa nyt just niin kuin pitääkin. Ei elämä pelkkää ruusunterälehdillä tanssimista ole, mutta jotenkin sisäisesti vain on niin hyvä olla itsensä kanssa ettei mitään järkeä. Silloin on muutenkin kiva olla <3 Vaikka olis sitten se flunssakin :) ja flunssakarkeiksikin riitti suklaapatukka ja ehkä 10 pommixia jonka jälkeen totesin, että kiitti riitti <3 Ja Fibro-oireitakaan ei tullut, vaikka oli flunssa, ihan älytöntä! Vaa'assakin kävin yksi päivä ihan huvikseen... -3,5kg <3 <3 <3 Vaikka tällä hetkellä olis kyllä ihan sama vaikka olis plus lukema jos olotila olis kuitenkin henkisesti ja sisäisesti tää sama.

Välillä sitä miettii että voiko tää olla tottakaan ja sitten täytyy vaan tuumata että joo, toivottavasti tää ei lopu enää ikinä tää olo <3

iive

Jännittävä elokuu

Vähän niin kuin tammikuukin on elokuu jännittävä kuukausi, silti vaikka koulu-ajoista on iäisyys ja tavallisesti ei elokuussa oikeasti elämä muutu mihinkään (niin kuin ei tammikuussakaan). Silti se tuntuu käännekohdalta joka vuosi. Kesä loppuu, sadonkorjuu ja syksy alkaa, illat pitenevät ja elämän rytmi muuttuu. Kesän kiihkeät päivät jäävät selkeästi taakse ja alkaa arki ja rutiinit.

Tänä vuonna meillä tosin muuttuu elämä paljon kun Lintunen aloittaa koulun. Ei ole enää vuorohoitoa ja työt ja vapaa-aika pitää suunnitella aivan eri tavalla kuin ennen. Lapsikin muuttuu, itsenäisemmäksi ja omat jutut alkavat tulla kuvioihin.

Itse selkärikkoisena (onneksi on kylmäpakkaukset keksitty!) haaveilen kuntosalijäsenyydestä. Uusi kuntosali kun olisi niin kivasti auki ja sinne pääsisi esimerkiksi iltavuoropäivinä tosi kätevästi... osaisinkohan olla siellä nätisti? No tämä pohdinta pyörii päivästä päivään ja teinkin lupauksen etten tee mitään ennen kuin a) selkä on tutkittu mikä siellä mättää b) lapsen koulu on alkanut ja näkee jääkö sille kuntosalille nyt aikaa vai ei. Innostuvana tyyppinä pistän nyt kerrankin jäitä hattuun enkä hyppää kohti uusia tuulia miettimättä.

Selkä hajosi totaalisesti muutama päivä sitten kun kitkin palstalla rikkaruohoviidakkoa ja kannoin noin 10kg kesäkurpitsoita kotiin. Aamuisin selkä on ihan jees piikkimatolla nukkumisen ja levon jälkeen, mutta iltaa kohti pahenee. Toivon että kyseessä on hermojumi eikä välilevy. Epäilen vahvasti jumahdusta, sillä ei välilevy paranisi varmaankaan niin hyvin välillä, olisi noin aaltoilevasti kipeä. Selkä on kipukohdasta myös aivan kuuma ja kerrankin vilukissa haluaa käyttää kylmäpussia.
Silti olen uinut, joka päivä järvessä tunnin (koska silloin ei koske) ja käynyt keräämässä villivihanneksia sekä lenkkeillyt. Lihaskuntotreenit nyt on jääneet tietenkin välistä. Liike on lääke, kuitenkin ajattelen tässä asiassa. Tänäänkin muutaman kilometrin pituinen lenkki tuli tehtyä reippaaseen tahtiin.

Palsta on herännyt kyllä oikein kukoistukseensa! Parasta siellä on, että siellä viihtyvät niin viljellyt kasvit kuin ne "rikkaruohotkin". Naapuripalstalaiset varmaankin katsovat ihan ihmeissään kun minä kitken, sillä rauhaan jää useampikin "rikkaruoho". Nokkoset omalta palsta-alueelta kitken talteen lapsen vuoksi, mutta rauhaan saavat jäädä maitohorsma, piharatamo, peltokanankaali ja erityisesti siankärsämö sekä poimulehti. Niitä vaan kerätään, ei kitketä juurineen.

Olen erittäin iloinen siitä, että villiyrttien keräily eli hortoilu on nyt vihdoinkin osa elämää. Pakkasia järjestäessä tuumasin, että saan syksynkin käyttää mainiosti siihen, sillä marjametsässä on viime vuosina tullut niin ahkerasti käytyä ettei sinne tänä vuonna tarvitse mennä lainkaan jos ei halua. Niinpä eilenkin koriin keräsin vadelman versolehtiä, nokkosen siemeniä, ratamoa, poimulehden versolehtiä, sekä siankärsämön kukkia. Nyt ne kuivuvat tuolla uunissa. Ajattelin myös kokeilla kuivattaa kesäkurpitsaa jos ne jatkavat sadon tuottamista samaan tahtiin kuin nyt. Tämä sato meni pakastimeen.

Uutena tuttavuutena palstalta löytyy mangoldi, jota en ole vielä kokkaillut. Tämäkin sopii pakastettavaksi ainakin jonkin verran sitäkin voisi pakkaseen laitella jos sinne enää vain mitään mahtuu.
Ensimmäiseksi ajattelin kokeilla Ruokasurffausta blogin Valkosipulissa paistettua mangoldia, koska yleisesti kaikki missä on valkosipulia on hyvää :)
Jos joltain löytyy vinkata jotain hyvää mangoldi reseptiä niin se olisi kiva juttu!

 Valkosipulissa paistettua mangoldia

n. 10 lehteä mangoldia
1 valkosipuli
2 rkl öljyä
 dl vettä
suolaa
mustapippuria myllystä

Lintusen perhospuutarha on ollut menestys, se on houkutellut palstalle myös muita kivoja pörriäisiä. Eri perhoslajeja on bongailtu jopa kymmenen, yhdestä eli Neitoperhosta sain mahtavan kuvankin kun se oikein poseerasi minulle ja kännykkäkameralle.

Töihin paluu odottaa torstaina, joten vielä saan lomailla kaksi päivää <3 Se nyt valitettavasti pääasiassa sujuu selkää hoitaen. Onneksi poimin kukkia maljakkoon kotiinkin ilostuttamaan.

iive

Rikki - korjattavana

Kävin tänään taas murtamassa ennakkoluulojani ja sain huomata olleeni niin väärässä, juu taas kerran.

Ihminenhän on fiksu siitä, että on sitä tietynlaista ennakkoluuloa ja varovaisuutta ja asioista kannattaa kyllä aina ottaa selvää minne päänsä työntää. Ja koska en ollut saanut oikein apua fysioterapiasta, enkä hierojalta jumituksiini päätin mennä Kalevalaiselle Jäsenkorjaajalle hoidettavaksi. Ajattelin että kyllä olen niin fiksu, että osaan sanoa jos joku mua väärin kääntelee.

Ennakkoluuloista poiketen Kalevalainen jäsenkorjaus oli taivaallisen rentouttava ja täysin kivuton hoito. Tämä seikka oli minulle tosi tärkeä juttu, sillä normaalissa elämässä saa kärsiä fibromyalgiakivuista aivan tarpeeksi, joten hoidettavana ollessa niitä ei myöskään kaipaa.
Ja muuten missään vaiheessa ei mitään väännetty. Hoito alkoi minun köllötellessä selälläni hierontapöydällä kun jalkateriä käsiteltiin, jo siitä alkoi miellyttävä rentoutuminen, sillä kosketus tässä hoidossa oli hyvin miellyttävä. Yleensä hierojalla useinkin kiljun ja jännitän kun hierominen sattuu niin paljon. Nyt tällaista tilannetta ei tullut lainkaan.

Jäsenkorjaaja käsitteli koko vartalon hyvin kiirettömästi ja tunnustellen. Kireitä kohtia käsiteltiin uudestaan kunnes ne pehmenivät. Mielenkiintoista oli se, että hommaa ei jätetty ns. puolitiehen vaikka virallinen hoitoaika 2h ylittyikin vaan hoito tehtiin loppuun asti.
Jäsenkorjaaja käyttää asiakkaan omia liikkeitä hyödyksi eli hieman joutuu työtä tekemään itsekin hoidon aikana kuten liuttamaan jalkaa koukusta suoraksi selinmakuulla ja selkää käsiteltäessä tekemään pieniä eteen ja sivulle taivutuksia hengityksen tahdissa. Tämä oli mielestäni erittäin hyvä asia, koska itse sinä asiakkaana päätit liikkeen laajuuden, tahdin jne.

Olo hoidon jälkeen oli hyvin rento, jumituksia ei tunnu, yllättävän virkeä, eikä päänsärkyä tullut lainkaan kuten hierojan jälkeen. Vessassa on kyllä saanut ravata oikein urakalla, taisi nesteet lähteä liikenteeseen ;)

Kuitenkin suosittelen huomioimaan erilaisten "parantajien" tittelit ja koulutukset huolella. Kalevalainen jäsenkorjaaja on opiskellut useita vuosia kun taasen taas hieman samankaltaisella tittelillä toimiva tyyppi on voinut opiskella vaikka 8 päivää eli vähän niin kuin ruuissa feikki on feikki kuten vaikkapa mansikkakääretorttu vs. mansikanmakuinen kääretorttu :D Kalevalainen jäsenkorjaaja joutuu jatkuvasti pitämään ja kehittämään taitojaan lisäkoulutuksissa, muuten nimitystä ei (enää) saa käyttää jos nämä koulutukset laiminlyö. Koulutusta järjestää, laatua seuraa ja rekisteriä pitää Kansanlääkintäseura ry.

Muuten tätä päivää on vietetty Lintusen syntymäpäivien merkeissä mm. kakkua syöden, legoja rakentaen, uiden ja leffa-illan merkeissä. Ruuaksi lapsi valitsi äidin tekemää lihapullakastiketta ja spagettia sekä ehdottomasti oli kuulemma saatava kanttarelleista ja sipuleista tehtyä kastiketta myös :D Ja minä kun odotin ehdottomasti mäkkiä tai pitsaa...

Leffana katsottiin Viaplaylle tullut Helinä-keiju ja mikä mikä hirviön arvoitus. Sangen viihdyttävä pätkä näin aikuistenkin mielestä jopa. Tosin jokainen Helinä-keiju elokuva on kyllä yllättänyt mukavalla huumorilla ja naisenergialla!

Viimeinen lomaviikko pyörähtää käyntiin ja ilmeisesti reissun päällä ollaan pitkälti koko viikko. Siispä viikonloppuna otetaan ehdottoman iisisti <3 Paitsi mies joka huhkii golf-kilpailuissa mitä parhaimmassa kelissä.

iive

Bumblebee forest

Tämän päivän liikunnat ovat olleet hyvin hyötyliikuntapainotteisia. 4h tuli mustikoita kerättyä kahden tunnin pätkissä ja vielä ei olla kuin vasta keräämisen alussa. Pitkä selkälihas ikävästi kipuilee keräämisestä ja siitä syystä piti kotona käydä vähän lepäilemässä jalat ylhäällä että pystyi keruuta jatkamaan. Eilenkin keräsin parin tunnin verran ja iloitsin siitä kuinka Lintunen jaksaa tänä vuonna olla marjankeruussa mukana. 2h sujahti eilen ja tänään ihan tuosta vaan ja kertaakaan ei kuulunut, että "mennään jo kotiin" tai "tylsää" <3 vaan hän keräili marjoja siinä missä minäkin omaan kuppiinsa, välillä hyppeli kivillä, kiipeili puissa ja rakensi majaa. Tästä asiasta mä olen kyllä todella onnellinen ja kiitollinen <3

Tällä viikolla tuli liikuttua tosi paljon, HeiaHeia näyttää lukemiksi 19h. Samoin viime viikolla. Selkeästi näkee sen, että olen lomalla, joten energiaa liikkumiseen on ollut. Liikunta on ollut suurimmaksi osaksi reipasta kävelyä, vähän hölkkääkin ja syvävenyttelyä ja muutamia muita juttuja. Fibro tykkää ehdottomasti siitä, että liikuntaa harrastaa joka päivä, joten ns. lepopäiviä ei ole ollut, mutta ei nuo liikuntasuoritukset niin kovin kuluttavia ole olleetkaan.
Pikkuhiljaa pitäisi tuota lihaskuntotreeniä ottaa mukaan, muttei vielä marjankeruuaikaan ettei vaan kipujen takia marjat jää metsään. Muutamia rankempia joogatunteja oon vetänyt kesän aikana eikä suurempia fibrokipuja ole niistä kyllä tullut.

Reilun viikon mua valvotti öisin ihmeelliset kipukohtaukset ja kramppaukset. Tuntui kuin luut ja sidekudokset olisivat särkeneet ja krampanneet. Kipu ei ollut mitään kovin suurta vaan sellaista levotonta sirinää koko kropassa, piti hereillä kuitenkin useamman tunnin joka yö. Pari päivää sitten marssin apteekkiin ja ostin rautavalmistetta sekä uuden purkin magnesiumia. Tiedä sitten kummastako johtui vai mistä, mutta niiden aloitusten jälkeen ei yöllä ole tarvinnut herätä! Magnesium mulla on ollut käytössä koko ajan, mutta olisiko välillä käytössä ollut valmiste ollut jotenkin huono imeytymään tms. Nyt palasin siis tuttuun ja turvalliseen MagneCit-valmisteeseen.

Mustikoiden poimimisen jälkeen päätin vielä vähän kävellä harjulla, että selkälihakset saisi vähän verryttelyä. Välillä istuin puun alle ja vaan olin ja kuuntelin luontoa ja katselin sen ihmeitä. Metsässä olo on terapiaa myös mielelle, mutta mustikoiden keruu ei toisaalta ole kauhean rentouttavaa puuhaa, siksi piti vähän mieltäkin rauhoitella ennen kotiin paluuta. Nii ja tietenkin nauttia auringonlaskusta <3

Kengätkin otin pois ja hipsuttelin osan matkasta paljain varpain. Maa oli vain tällä kertaa kovin kostea eilisen sateen jäljiltä ja kaikki muruset ja neulaset tarttuivat jalkoihin ikävästi. Puolisen kilometriä siis riitti paljasjalkakävelyyn tällä kertaa.

Ihanaa ensi viikkoa kaikille <3

iive

K.I.P.U.

K.aunis
I.hana
P.aras
U.pea

Kipu on kyllä v*ttumainen kaveri. Enkä minä edes ole "niin kipeä" kuin "jotkut muut".
Eilen piti antaa kertakaikkiaan periksi kun itkin suihkussa kipuja puoli tuntia ennen töihin lähtöä.

Jatkuva kipu on jotain sellaista mitä ei toiselle voi oikein edes selittää, sillä ei sille ole sanoja. Tämän huomasin hyvin kun yritin lääkärille eilen siitä kivusta kertoa.
Taisi tuo kuitenkin vakavasti homman ottaa, sillä välinpitämättömyyden sijasta koin aitoa kuuntelemista. Sain passituksen taas labroihin ja nyt vielä röntgeniin ja ultraankin. Kiitos yksityisen, kaikki tapahtui supernopeasti ja nyt sitä odotellaan tuloksia.

Ja jos ei kivun syy selvinnyt, niin ainakin selvisi se miksi ihmeessä en joogassa saa "pyöristettyä" selkää kauniisti vaan se on ihan "tönks, planks", eipä pyöristy ei jos viimeinen lannenikama on luutunut kiinni ristiluuhun :D
Mukava pikku detalji tiedettäväksi, että voi saman tien unohtaa sen lannerangan notkistamisen tähän paikkaan :D Ja olihan se kiva tietää, että luuston yms. puolella ei mitään "damagea" ole, joten rauhassa voi joogata.

Ja vaikka kuinka kivut masentaa, niin periksi en aio antaa. Mulla on niin luja usko siihen, että kaikki kääntyy jollain tavalla hyväksi.

Musiikissa on paljon voimaa ja tämän viikon oonkin saanut kuunnella repeatilla mun suosikkimuusikon uutta biisiä eli Mariskan Itserakkausjuttuu - linkistä pääset kuntelemaan biisin "openspotifyissa". Ja koska biisin sanojen julkaiseminen netissä ilman lupaa, on muuten tekijänoikeuksia rikkova juttu, niin ei niitä tänne laiteta, mutta lainata saa onneksi vähän :)

Tykkään itestäni
Viihdyn mun nahois
Mä väsyin jumittamaan fiiliksis pahois
En dissaa vaan kehun ja kiitän
Kyl kelpaan jos tälleen mä riitän
Oon kritisoinut mua jo aivan tarpeeks
teen sovinnon ja annan itelleni anteeks
Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu

Kaikki tarvii itserakkausjuttuu

Mariska - Itserakkausjuttuu

Ja vaikka tästä Fakearin ja Deva Premalin laulun sanoista mulla ei ole mitään hajuakaan (paitsi viimeiseksi Deva laulaa vissiin -bhagavate- Bhagavate is one who is becoming divine) niin tää on niin hyvä, ettei oikein edes järkeen käy kuinka hyvä se on.

Ihanaa kesän alkua kaikille ihanille!

iive

ps. ja kun pääsin kaikista noista tutkimuksista pihalle niin menin kyytiä odottaessani sovituskoppiin, rakastin siellä itseäni juuri sellaisena kuin olen (yleensähän sovituskopeissa vaan aina inhotaan itseänsä) ja ostin farkut joihin mahtuu mun takapuoli ilman että tarvii pienentää vyötäröltä, eli isopehvafarkut, HA! :D

2 x leipä ja syömisen hallintaa

Viime aikoina on tullut leivottua paljon erilaisia juttuja kuten "leipää" ja tässäpä vinkit kahteen parhaaseen kokeilemaani reseptiin.

The Life-Changing Loaf of Bread

Maailman parasta (gluteenitonta)leipää? ohje löytyi Piipadoon-blogin kautta. Alkuperäinen resepti on Sarah Brightonin MyNewroots-blogista.
En tiedä onko tämä nyt maailman parasta leipää, mutta todella hyvää kuitenkin. Etenkin kookosöljyllä tehtäessä leivän kuoreen tulee jännä makuvivahde, joka on todella miellyttävä.

Ehdottomasti suosittelen joukkoon myös reseptiin kuuluvat hasselpähkinät, nimittäin leipä nro1 hasselpähkinöillä oli paljon parempi kuin leipä nro2 ilman pähkinöitä :D

Rusina-siemenleipä

Tämän leivän ohjeen bongasin kaverin facebook-seinältä. Häneltä löytyy muutenkin mahtavasti reseptejä ja uusia kokeiluja joista kyllä inspiroituu. Nyt löytyy myös blogikin Jauhoton Peukalo, jota voin kyllä suositella. Blogi on perustettu vasta eilen, mutta veikkaampa että se täyttyy mahtavista resepteistä hyvin pian :D

Mutta rusinaleivän ohjetta siis

2rkl psyllium
3,5dl vettä
200g pähkinäsekoitusta
1dl kuivattuja karpaloita tai rusinoita
100g seesaminsiemeniä
100g kurpitsansiemeniä
100g pellavansiemeniä
0,5dl oliiviöljyä (unohdin tämän, ei haitannut)
1,5tl himalajansuolaa

-sekoita psyllium+vesi, turvota 5-10min
-murskaa pähkinät veitsellä tai blenderissä, itse tein blenderissä jauhoksi siemenet ja pähkinät
-hienonna karpaloita hieman, mulla oli rusinoita.
-sekoita kulhossa pähkinäsekoitus, rusinat, siemenet, suola ja öljy.
-kääntele joukkoon psylliumseos, ja anna seistä hetki.

Tämä on todella hyvää leipää! Suolaisen ja makean liitto toimii tässä aivan killeristi ja veikkaan että karpaloiden kanssa vieläkin paremmin (jahka löytyy sokerittomia kuivattuja karpaloita) kun saadaan vähän kirpeyttä mukaan.

***

Yövuoroissa koin taasen syömisen hallinta vaikeuksia. Plääh!!! Eipä ole pitkään aikaan tullutkaan sellaista oikein kunnon mättö-överi-pakkomielle hommaa, mutta nyt oli ja niin vain vetäisin puolikkaan jumbo-pussillisen karkkia, yöks! Voin yhdistää tämän hetimiten kivaan pikku riitaan, jota käytiin parisuhteessa ennen yövuoron alkamista ja josta vedin kivat stressit taas muutenkin...

Tasaisesti yövuorojen haasteena on ollut makeanhimo, joka yleensä alkaa samaan aikaan kuin väsyminenkin eli siinä kahden pintaan. Ja se makeanhimo ei olekaan mitään pientä vaan JÄTTIMÄISTÄ. Muuten yövuorojen tekeminen on ollut ihan kohtalaisen helppoa, mutta tämä hommma kyllä rassaa ja kovaa, koska koen etten pysty hallitsemaan itseäni tai ainakin se on todella haasteellista.
No, viimeisen yövuoron taistelin kuivattujen makeiden viikunoiden kanssa. Toimi ihan ok vaikka vaikealta tuntuikin. On ne vaan kuitenkin aika ällömakeita, mutta energiaahan niissäkin on... siltikin parempi vaihtoehto kuin 200g irtokarkkia :P

Salilla kävin käsitreenin tekemässä ennen yövuoroa ja seurauksena järkyttävä päänsärky ja selkä-lapajumi. Mobbailin pallolla selkää pitkin yötä, mutta vieläkin mokoma vaivaa. Periksi en kuitenkaan aio antaa :D Aamusella kävin labrassa, jossa meikäläisestä imettiin 8 putkiloa verta. Labralähete oli aikamoisen pitkä... plussaa oli se, että koko operaatio kesti taasen sen 2min. Kyllä vaan on Terveystalon labrahoitajat hyviä. Tosin ei paikallisen tk:n hoitajissakaan mitään vikaa ole kunhan ei erehdy Keskussairaalan näytteenottokeskukseen...
Tuloksia saapi ihastella viikon päästä, sen verran erikoisempia kokeita siellä nyt otettiin. Jahka sieltä jokin syy sitten löytyisi. Parasta toivotaan! Ja tuli mitä tuli niin periksi ei anneta!

Nyt viikonlopun viettoon <3 Toivottavasti pysyn virkeänä, jotta jaksaisi tehdä kaikenlaista kivaa hommaa.  Samaa toivon myös teille <3

iive

 

Salipäivä = hyvä päivä?

Täytyy myöntää vaikka kuinka monta kertaa ajattelin, että salitreenaaminen saa jäädä ja en sinne enää mene, niin voi että kuinka siellä tuli eilen hyvä fiilis.

Jalan vuoksi tein yläkroppaa, lämmittelyt soutulaitteessa. Jo se ensimmäinen hetki kun pisti Spotifyin soimaan ja istahti soutulaitteeseen, niin oikein sisällä sykki ilosta ja hyvästä olosta. Uusi treeniohjelma oli kiva, tosin viimeisessä liikkeessä tajusin sen sisältävän vain tasapariliikkeitä, joten äkkiä vinopenkki vaihtui käsipainoilla tehtäväksi vuoropariliikkeeksi ja täytyy alatalja vaihtaa kulmasouduksi vielä seuraavalla kerralla.

Treeniohjelma on ihan netistä löytynyt Kuntosaliharjoittelu.fi:n 3-jakoinen ilmaisohjelma aloittelijoille :D sopii mulle ja kipuilevalle kropalle. Tosin toistoja teen enemmän kuin 12, sillä koitan nyt pieniä painoja, pitkiä toistoja treenaustyyliä. Siltikin kivut treenin jälkeen olivat aikamoiset ja tänään myös vaikka eilen mies hieroi hartioita auki ja itse kävin niitä myös läpi infrapunahierontalaitteella.

Mun kivuthan ei ole sellaisia hyvää treenikipua-tyyppisiä vaan ihan jotain muuta. Meni pitkään tajuta se mikä ero niillä on eikä sitä oikein osaa selittää. Kyllä sitä hyvääkin treenikipua on koettu, mutta etenkin ylävartalo vetää treenatessa sillein tosi inhottavalla tavalla kipeäksi. Ihan niin kuin mun luihin, niveliin ja hermoihin sattuisi, ei niinkään lihaksiin... sitten kipu nousee niskaan ja päähän silmien taakse, oksettaa ja vähän niinkuin päähän koskee, muttei kuitenkaan. On sellainen epämääräinen kireän paha olo...

Tänäänhän olisi tehnyt tietysti mieli mennä salille heti uudestaan, mutta EI! Nyt siellä ei käydä joka ikinen päivä treenaamassa itseään sairaaksi. Kokeilen olisiko joka toinen päivä lepoa hyvä ja sitten välillä kahden levon päiviä putkeen myös välillä.

Treenin sijaan lepäsin ja tein ruokaa. Illalla vielä kehonhuoltoa rullaillen, infrapunahieronnalla ja venytellen. Pallolla mobbausta tein jo aamulla.

Illalla tein aamupalalle valmiiksi Chia-sämpylöitä, taikinaan lisäsin 2 porkkanaa niin jauhojen osuutta sai vähennettyä aika reilustikin. Yhtään nuo eivät lötsähtäneet kuten pelkäsin niiden tekevän. Voi seuraavalla kerralla tehdä vähän littanampia niin mahtuvat leivänpaahtimeenkin.

Lounaaksi paistoin paneroituja alaskanseiti-fileitä. Käytin leivitykseen riis- ja maissijauhoja, munaa ja mantelirouhetta.
Yövuoroja varten kokkailin siinä sivussa kasvissosekeittoa ja Garam masala-maustettua porkkanalaatikkoa kookosmaitoon :D Jouluna nimittäin porkkanalaatikosta tuli mun herkkua ja eilen kaupassa oli porkkanasose alennuksessa, joten ostin sitä pari kiloa :D Tuo porkkanalaatikko käy esim. intialaistyyppisten kastikkeiden tms. lisukkeeksi tai sitten ihan sellaisenaan ruuaksi. Meillähän muut ei tuota syö lainkaan, joten saan nauttia koko herkkulaatikon ihan itte!

iive

No tuleeko sitä keittoa?

Oli vallan ihana herätä aamulla ja todeta ettei ole minnekään kiire. Eilinen päivä menikin neuvolassa Lintusen 5v-tarkastuksessa ja loput päivästä kyläiltiin. Tosin kuntosalilla tietenkin tuli käytyä :D

Tälle päivälle oli suunnitelmissa salitreenit, syöminen ja uiminen. Kaikki tehtiin, mutta kerrankin kunnon poikkeustyylillä, että mihinkään ei ollut kiire. Ihmeelliseen aikoihin syötiin, mutta so what kun syötiin säännöllisesti niin ettei nälkä päässyt yllättämään.

Salilla oli treenipäivä kakkosen vuoro eli Rinta&Kädet. Eilen selkäpäivänä jo tunsin kuinka voimissa oli heikkoutta selän jumimisen vuoksi ja tänään sain jatkaa samoilla fiiliksillä. Tiputin painoja jonkun verran alemmas ja yritin keskittyä vain liikeratoihin ja tuntumaan.
Taisi onnistua kun salilta lähdettäessä kädet oli kuin spagettia ja vielä uimaan pitäisi lähteä...

Koska Lintusen pinaattikeitto unohtui kaupan pakastealtaaseen jaettiin minun lounassalaatti kahtia ja seuraksi piti saada jotain vatsantäytettä.
Muistin Mini Fitness-blogin porkkanasämpylä ohjeen ja alta aikayksikön uuni oli päällä ja ainekset kulhossa.
Paitsi että uups.
Sitä rahkaa piti laittaa 3rkl ja minä laitoin koko purkin :D Lisäilin sitten aineksia tuohon mitä satuinkaan keksimään ja hyviä tuli silti. Tuli kuitenkin heti mieleen että tämän ja chia-sämpyläreseptin voisi yhdistää...

Loppupäivä sujuikin uimareissulla AaltoAlvarissa. Nautiskeltiin tytön kanssa uimisesta oikein kunnolla. Pelkästään altailla meni se 2h. Aallot käytiin kellumassa kolmesti, vesiliukumäestä laskettiin monta kertaa ja minäkin pääsin hierovan vesiputouksen alle vaikka oltiinkin kaksin. Lintunen oli nimittäin oppinut uimaan käsikellukkeiden kanssa jo niin hyvin, että hän saattoi huidella ihan omiaan sillä aikaa kun minä seisoin vesiputouksessa veden hieroessa tuskan kipeää yläselkää :)

Ja sitä pinaattikeittoakin saatiin sitten aikaiseksi kun kurvattiin kotiin kaupan kautta ja ostettiin pinaatit ja maidot ja tehtiin keitto itse. Tosin kauppakassin kantaminen näillä käsillä tuotti jo aikamoista tuskaa, sillä edellämainittujen lisäksi kassista löytyi yli 4kg:n kaali, kilo porkkanoita, 3kg pyykinpesuainetta (Perlana oli Citymarketissa tarjouksessa ja se on maailman paras Sport-pyykinpesuaine) ja 1,5kg klementiinejä. Että sellainen reilun 12kg:n kauppakassi.
Soitin miehen hakemaan sen alaovelta ylös :D

Huomenna töihin iltavuoroon <3
iive

Serratus anterior

Viime viikon salitreeneillä sain kyseisen lihaksen valtavan kipeäksi jostain syystä. Tai no jostain syystä ja jostain syystä. Hyvinkin pitkälti siis siitä syystä, että kyseiset sahalihakset ovat minulla vissiin hirvittävän huonossa kunnossa. Myös kiertäjäkalvosimen alueilta lihakset kipeytyivät ja jumiutuivat oikein urakalla. Ja syykin varmasti sama.

Lihasten treenaaminen on itselläni tavallaan aika hankalaa. Ensinnäkin ne kipeytyvät aivan järkyttävän helposti (sellaisella huonolla tavalla) ja toiseksi ne ovat ilmeisesti valmiiksi jo täysin jumissa vaikka olen esimerkiksi tänä vuonna pelkästään venytellyt 108 tuntia! Monesti olen miettinyt sairastanko Hypermobiliteetti-syndroomaa, sillä omaan myös yliliikkuvia niveliä ja kiputilani ovat mielestäni todella ihmeellisiä ja tulevat kummallisiin paikkoihin... tai sitten vaan 5 vuoden treenaaminen ei edelleenkään kumoa niitä liikkumattomia vuosia.

Yövuoroista toipuminen sujui onneksi hyvin. Eilen maanantainahan lopetin valvomisen neljän yövuoron jälkeen, nukuin muutaman tunnin, kävin fysioterapiassa ja loput illasta sujui ihan vaan rentoillen, joka tosin tarkoittaa mun tapauksessa uusia kokkailuja ja käytiin kävelemässäkin sillä aikaa kun Lintunen oli tanssitunnillaan.

Meillä tykätään paljon lihapullista ja koska niitä tulee usein tehtyä niin ne ei kovinkaan monesti ole ns. peruspullia vaan jotain uutta ja erilaista tulee kehiteltyä. Tällä kertaa teinkin vähän kebakon tyylisiä pötkylän muotoisia pullia, jotka oli maustettu perinteisen suola&pippurin sijaan mm. punaisella curry-tahnalla, valkosipulilla, sipulilla, juustokuminalla, korianterilla, kurkumalla ja chilillä.

Perunat tein oheista perunacurry-reseptiä mukaellen (käytössäni oli kuivamausteet). Sillä hetkellä kun kaadoin kookosmaitoa kasariin, niin manasin että mahtoikohan olla hyvä idea, mutta hyvää tästä tuli. Tosin aika valkosipulista vaikka jätin yhden kynnen vähemmäksi.

Kookosmaidon puolikkaasta syntyi Syötävän hyvää-blogin reseptillä iltapalaksi jotain tajuttoman hyvää, nimittäin Suklaa&Pistaasi Chia-vanukasta. Tämä vanukas voittaa kyllä kokeilemani muut vanukkaat (mm. avocado-suklaamoussen) 10-0. Tosin tuhtia tavaraa tämä on vaikka tein ns. kevennetyn version eli jätin toisen banaanin ja puolet kookosmaidosta (ohjeessa kookoskerma vieläpä) pois enkä syönyt tätä kokonaan.

Koska tämän uudemman ruoka-valion energiamäärät ovat hieman hakusessa, tulee niitä tarkasteltua välillä kiloklubin laskurin avulla ja täytyy sanoa että se kannattaa! Sillä yllättävän paljon tulee energiaa näihin kaikenmaailman ihme ruokiin.
Syötävän hyvää-blogissa mainitaan tämän olevan hyvä aamupala tai välipala, mutta en kyllä aivan välipalaksi tätä (originellin reseptin mukaan tehtyä) yli 1000 kalorin herkkua söisi!
Että silleen... kevennettynä versionani kalorimääräksi tuli koko satsille 848kcal. Ei ihme ettei enää ollut nälkä tämän jälkeen... enkä tosiaankaan syönyt sitä kokonaan (vaikka maun puolesta olisi mennyt alas heittämällä).

Jatkossa taidan jalostaa tätä herkkua todellakin hieman kevyemmäksi, sillä vaikka ruuassa saa olla paljon ravinto-aineita ym. niin ei se vaan käy että puolet päivän energiasta tulee jostain chia-suklaavanukkaasta :D
Suurin osahan tuon reseptin kaloreista tulee kookoskermasta ja pistaaseista, joiden määrää on kyllä helppo säätää maun juurikaan luultavasti muuttumatta...

iive

Miss Kurpitsapää

Viime viikolla heräsin siihen tosiasiaan, että jos nyt ei jatketa eteenpäin, niin käy hullusti.
Olen pikkuhiljaa ostellut pienempiä vaatteita ja nepä alkoivat nyt puristaa ja tuntua epämiellyttäviltä päällä. Sen verran on järkeä päässä etten todellakaan isompiin vaatteisiin tällää itseäni (ja ne on muuten heivattukin tästä taloudesta jo lopullisesti kiertoon) vaan toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Muutos ei ole kropassa suuren suuri, mutta aivan tarpeeksi, että voi huomata sen tosiasian mitä on tapahtunut kun rupeaa sairastelemaan ja sitä myötä löysäilemään.

Salilla on päästy jo normaalien treenien pariin. Koitan treenata nyt työfysioterapeutilta tehtyjen ohjeiden mukaisesti eli ns. vuoroparisesti/tahtisesti vai millä tätä nimittäisi. Eli ei esim. hauisliikettä tangolla molempia hauiksia treenaten vaan käsipainoilla vuorokäsin. Näin koitan nyt treeniohjelmaan vaihtaa mahdollisimman monta liikettä vuoropariseksi tai vähintäänkin käsipainoilla tehtäväksi (esim. penkkipunnerrus) Saa nähdä tapahtuuko kropassa luvattua lihaskireyden häviämistä ja lihastasapainon vahvistumista.
Treenit ainakin tuntuivat hyvälle eikä kummankaan tällaisen treenin jälkeen tullut lukkoja tai kiputiloja lainkaan selän alueelle, mitä mulla normaalisti aina käy.

Tein huvikseni tällaisen energia-taulun itselleni ja klikkailin siihen sellaisia kuvia joista tulee hyvä fiilis :)
Yksi pieni juoksuaiheinen kuvakin sieltä löytyy eli toivo edelleen elää...
Tässä on oikeastaan kaikkea sitä mitä kohti pyrin ja mitä haluan elämääni tällä saralla tuoda vieläkin enemmän.

Ruokavalion puolesta keskityn nyt erityisesti hyvään energian, hivenaineiden ja vitamiinien saantiin. Kohti paleo-ruokavaliota siis tieni vie entisestään.

Eilen paistelin kalapihvejä. Meidän perheessä syödään aivan liian vähän kalaa, onneksi pähkinät, avocadot ja chia tasoittaa tilannetta vähän. Mutta tämä resepti Italialaisiin kalapulliin oli vallan mainio! Hauskasti resepti löytyi Alkon sivuilta, mutta ei anneta sen häiritä.
Aikalailla ohjeen mukaan tuli tehtyä, tosin en käyttänyt paistamiseen 2dl(!) rypsiöljyä (pärjäsin muutamalla lorauksella, koska tein pihvejä enkä pullia) ja kuorrutuksessa korppujauhojen tilalla oli osa täytteen parmesanista sekä jauhettuja gluteenittomia ja sokerittomia corn flakeseja.

Lintunen askarteli halloween-kurpitsan mun kanssa. Tuntuu olevan kova sana nyt tämä Halloween. Alkaa oikein suorituspaineita pukata äidille kun pitäisi kaikenmaailman costuumia ja härpäkettä olla...
Mutta Miss Kurpitsapäästä tuli ainakin tosi ihana ja persoonallinen :D

Tänään tuli useampikin tunti kokkailtua comfort-foodia yövuoroja varten. Lihapullia Intialaisessa tomaattikastikkeessa, kurpitsakeittoa, chia-parmesan leipää, piparibolleroita tai siis "patukoita" ja raaka-suklaata.

Vihdoin sain laskettua muuten tuon raaka-suklaan energiamäärän, sillä viikonloppureissussa tuli ostettua konvehtimuotit. Yhden konvehdin energiamääräksi tuli 64kcal ja tuo on todella tuhti syötävä, sisältää nimittäin reippaasti pähkinää.
Tämänkertaiset raaka-suklaat onnistuivatkin todella hyvin. Liekö syy kaakaojauhon jota lisäsin massaan lucuman sijasta? Lucumaa kun ei keskisuomen ainoassakaan kaupassa missä olen käynyt ole ollut myytävänä. Hyllyt vaan ammottaa tyhjyyttään...

Nyt jännityksellä taas kohti yövuoroja. On aina arvoitus kuinka ne sujuvat... valvominen sujuu yleensä aikas ok, mutta se syöminen... sen kanssa tekee tiukkaa lähes aina.

iive

Syksy ja kuka puolustaa erityistä ystävää?

Tämän viikon pakkasyöt saivat ruskan kukoistamaan edes jollain lailla keskisessä suomessa.
Ja jotenkin keltaisen värin ja valon lisääntyminen piristi hirveästi.
Tällä viikolla on oltu ulkona paljon, nautittu paljon, fiilistelty paljon ja kävelty paljon :)
Fasettinivellukon vuoksi myös venytelty paljon, onneksi nyt se taisi pasahtaa auki :)

Viikko on sisältänyt paljon pohdintaa myös työstä. Jos tavan tallaajalle on tiukat ajat, niin tuntuu olevan erityisten ystävienkin kanssa tiukat ajat, noin niin kuin rahallisesti ja palveluiden kannalta. Teen työtäni rakkaudella, ehkä hieman liiankin kanssa. Otan muiden taakkoja ja murheita omaan sydämeeni kannettavaksi. Minulle työ on paljon muutakin kuin työtä, se on myös minun elämää. Ne kaikki erityiset ystävät siellä ovat mulle niin tärkeitä ja tärkeille haluaisi aina sitä parasta.

Muutenkin tuntuu, että kuinkahan tässä käy koko sopassa. Edellisenä lama-aikana olin lapsi, mutta muistan sen kyllä. Ja nyt vaan mietin kuinka pitkälle tässä vielä mennään? Palkasta otetaan hirveät vero-summat ja niillä jäljelle jäävillä euroilla pitäisi pärjätä. Sosiaali- ja terveysalalla ei nimittäin nuo palkat ole juurikaan kummoiset (jos ette tienneet jo). Toistaiseksi kaikki on kuitenkin vielä aika ok. On hyvä työnantaja, jolla on hyvät arvot. Se on minulle tärkeää, ne arvot siis. Työnantaja ei riistä minua ja tarjoaa suht ok mahdollisuudet tehdä työtä rakkaudella. Mutta entäs sitten kun toiminta kilpailutetaan ja työnantajaksi tulisikin ehkä suuri pörssiyhtiö jonka ainoa kiinnostuksen aihe on tehdä rahaa?

En voi oikein käsittää tätä kilpailuttamismeininkiä juurikin hoiva-alalla. Pahimmillaan se tarkoittaisi sitä, että erityisten ystävien kaikki tutut ohjaajat vaihtuisivat vieraisiin yks kaks. Me jouduttaisiin pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja me ohjaajat oltaisiin sen jälkeen työttömiä. Eihän meillä kuitenkaan niin hätää olisi, mutta miten kävisi erityisten ystävien?

No, ajatusten kanssa voi mennä metsään tai sinne voi myös paeta niitä. Tällä kertaa jälkimmäistä :) Ilo irti kauniista aurinkoisesta syksy päivästä pienen retken merkeissä.

 Pullasorsille pullan sijasta kauraa :)

Syksyenergiaa!

 

Luonnollista liikkumista tyttärelle kun pistin sen kiipeämään puuhun.

Vapaa viikonloppu tiedossa. Muutamat suunnitelmat kiikarissa. Saas nähdä mitä tapahtuu :)

Hyvää viikonloppua kaikille siis!

iive

Vitamiinit nassuun ja menoksi!

Viikonloppu alkoi ihanissa muodonmuutosmerkeissä ja sujui ei tosiaankaan kovin kivoissa fiiliksissä. Torstai-iltana aloin kärsimään kamalasta päänsärystä, jota seurasivat nivel- ja lihaskivut ja kova kurkkukipu. Tadaa! Ja näin on ihanasti saatu nyt sama tauti sairastettua kuin Lintunen alkuviikosta.

Nielutulehdus ei olekaan kropalle ihan pikkujuttu, joten treenitaukoa vielä hieman pukkaa, sillä vaikka töissä on paahdettu jo parisen vuoroa, niin kaulan imusolmukkeet ovat vielä turvoksissa ja arat, sekä satunnaista nielemiskipua tuntuu vielä. Ja eipä vielä oikein hinkuakaan (nii juu uskoo ken tahtoo) ole treeneihin , kuume kun kipusi parhaimmillaan lähemmäs 40 astetta!

Se mistä meitsi on happy niin pysyin gluteenittomassa ja muutenkin siistissä ruokavaliossa, enkä mässäillyt mikä on normaalisti mun sairastelun paha ongelma. Yhden Kotipitsan gluteenittoman pitsan söimme Lintusen kanssa kimppaan ihan ruuaksi (ei ollut kyllä kovin suuri tuo pitsa, mutta maku oli erinomainen :D ) kun ei sairas äiti jaksanut kokkailla. Tuo pitsa oli ainoa jossa oli viljaa(?), mutta ei siis gluteenia. Olisi kiva kun tietäisi tuon pohjan raaka-aineet, mutta kirveelläkään en siitä tuotetietoja löytänyt!

 Painoa en ole millään muotoa tarkkaillut viime aikoina. Lihonut en juurikaan ole BikiniChallengesta (sen myönnän tarkistaneeni). Paino ei juuri nyt edes kiinnosta... Pääasia on se, että tuntuu hyvälle <3 (ja että Lidlin jumppavaatetarjouksesta pystyi ostamaan S-kokoa)
Ja voi että tää ruoka maistuu hyvälle. Tänään mm. ruuaksi ratatuoillea missä itse kasvatettua kesäkurpitsaa, tomaattia, munakoisoa, yrttejä, paprikaa, jauhelihaa, pekonia, nii ja juustoa...

Ainut mikä on hankalaa niin aamuvuorossa aamusyöminen. En oikein jaksa kauhean ajoissa nousta aamulla ja yleensä syönkin aamupalan samalla kun yökkö antaa rapsaa. Puuro ja leipä on tällöin aika nopeita, mut ne on nyt poissuljettua. Mut hei tää "näkkäri" ei oo! Ja vitsit mikä energiapommi :D

Ensimmäinen harjoitusnäkkäri. Hyvää tuli, mut sekaan heitetyt hasselpähkinät teki tähän sellaista kitkeryyttä mikä seuraavasta jätetään pois. No, meni ainakin tosi kätevästi tähän kaikki jämäsiemenet ja pähkinät, joten sekin voi vaikuttaa loppumakuun. Seuraavalla kerralla onkin sit tuoreet ainekset, sillä tästä tuli mun aamupalasuosikki nro1 <3

Huh, jospa tää tästä taas lähtis ja pääsis testailemaan niitä fysioterapeutin antamia treeniohjeita siellä salilla. Ikävähän sinne jo on :)
Onneksi tuli torstaina ennen sairastumista päivitettyä tuo vitamiiniarsenaliini ajan tasalle. Ilmankos sitä heti sairastuu kun vitskut on lopussa...

iive