lauantai 30. marraskuuta 2019

Ihana inspiroiva elämä

Jotenkin hauskasti ajattelin, että kun työharjoittelu alkaa, niin jopas minulla sitten on aikaa! No - NOT!

Mutta ihanaa on ollut! Tänä syksynä olen kevyesti aloittanut uuden uran mm. Suomen suurimmilla hyvinvointimessuilla eli I Love Me-messuilla ja Suomen suurimmilla Kädentaitomessuilla Tampereella. Muutakin on tietysti tullut tehtyä ja uudet työkuviot tuntuvat aikas mukavalta. Onnistumisen kokemuksia voisin tuumia ❤️

Kaikista parasta on luovuus. Se, että saan olla luova, saan vaikuttaa, saan ideoida. Saan palautetta ja myös kiitosta sekä panostani on arvostettu. Kaikista suurin syy ammatinvaihdokselle oli nuo edellämainitut asiat, sillä vanhassa ammatissa tunsin olevani ilman näitä asioita.





Kaikista eniten olen iloinnut omasta jaksamisesta. Olen tehnyt asioita joista luulin etten voi tehdä niitä enää ikinä, että minusta ei enää koskaan olisi niihin. Olen tehnyt pitkiä messupäiviä - ja selvinnyt niistä ihan todella hyvävointisena. Olen ajanut autolla satoja kilometrejä - homma minkä luulin olevan mahdotonta!

Ruokavalio ei ole ollut parhaimmasta päästä kaiken tämän keskellä, sen tiedän. Olen pois ketoosista eli käytännössä kotona ketoruokaa menee, mutta reissussa on lähes pakkokin ollut joustaa. Loka-Marraskuu on ollut muutoinkin täynnä kaikenlaista illanistujaista, konserttia, pikkujouluja, isänpäivää, synttäreitä... toki tekosyitä, olisihan noissakin voinut tiukistella että ketoosi pysyy. En vain ole kokenut sitä tarpeelliseksi!

Paino on noussut muutaman kilon, mutta kaikki pienemmät vaatteet mahtuvat päälle hyvinkin edelleen ja nautin kehostani juuri tällaisena, vähän pehmeämpänä ❤️ ja jaksavana.

Tammikuussa aion käydä läpi Freetoxin uuden Eating For Beauty-valmennuksen eli E4B:n. Siinä yhdistyy oikeastaan kaikki se, mitä itse pidän ravinnossa tärkeänä. Luulen, että tästä tulee huikea juttu minulle ja monelle muulle ❤️

Seuraavat viikot ovat täynnä työharjoittelua - etätöitä - myymälän rakentamista - vuoroin kotona, vuoroin työreissussa. Miehen kanssa keskiviikkoisin läpsystä vaihto kotona (mutta onneksi viikonloput yhdessä!) Näyttöviikko ja arviointikeskustelu... Ja sitten tulee joulu ja LOMA ❤️ Laukku onkin pakattuna 24/7, täydennän sitä vain puhtailla vaatteilla välillä - ei sitä muutaman päivän kotona olemisen takia viitsi edes purkaa.

Että tämmöistä tämä ❤️ ihana inspiroiva elämä ❤️

Miten sinulla menee?

Rakkaudella iive

Fiilis kun kävelin vesisateessa kohti kolmatta messupäivää ja olin niin elossa!

lauantai 2. marraskuuta 2019

Unelmien saavuttamista pikakelauksella!

Ai että tää universumi on niin hauska! 

Kirjoitin edellisessä postauksessa unelmieni työstä ja kuinka kovaa mun sielu palaa sinne suuntaan ja täytyy sanoa, että tällä viikolla olisi niitä töitä ollut sitten ihan urakalla! Mutta minulla oli aivan liian vähän aikaa niille! OMG mikä tilanne!

Joten heh heh vaan universumi ❤️

Onneksi ensi viikolla asiat kääntyy toisin päin ja kalenterissa on työlle myös tilaa kivemmin. Toisaalta tämän viikon aikana tuli paljon mietittyä mikä on minulle oikeasti elämässä tärkeää ja missä järjestyksessä? Kun ei ollut oikeasti sitä aikaa kaikelle - täytyi priorisoida.

Oma hyvinvointi
Koulu
Perhe
Parisuhde
Unelmien työ
Ystävät

Ja kyllä se oma napa siellä ykkösenä sitten kuitenkin on! Koska ilman siitä huolehtimista ei ole resursseja näille muille ihanille asioille. Eikä tuo lista ole järjestyksessään mitenkään pysyvä vaan välillä ystävät menee ohi töiden tai perheen (kuten tänään) ja välillä lapsi ohittaa koulutyöt ja välillä tehdään sitä unelmien työasiaa vaikka olisi vapaa-ilta ja viikonloppu - koska intohimo!


Ennen syyslomaa olin saanut sisäilmaoireilut koulussa kuriin. Kävin koulussa ja hengitin normaalisti ilman oireiluja. Syysloman jälkeen yllätyinkin kun oireet taas pasahtivat päälle. Tosin tälle sain selityksen myös, sillä ilmeisesti joitain ilmastointimuutoksia oli tuolla syysloman aikana tehty. Oma oireiluni on oikeastaan sellaista paineen tunnetta poskionteloissa ja opiskelupäivän jälkeen tuntuu siltä pieneltä häivähdykseltä, että olisinkohan tulossa kipeeksi? Aivotreenin ja ulkoilun avulla viimein perjantaina oli jälleen oireeton opiskelupäivä! Mutta ai että harmitti pitkin viikkoa! Jotenkin kun oli jo kerennyt tuudittautua siihen, että oireita ei ole eikä tule, mutta elämähän on haaste.

Omaa hyvinvointia lisätäkseni ja sisäilmaoireiden vuoksi olen siis pyrkinyt käymään opiskelupäivien aikana vetämässä happea välillä ja etenkin opiskelupäivien jälkeen olen patistanut itseäni pihalle (vaikka olisikin vähän vetämätön ja kipeä olo). Järvessä käyminen alkaa olla jo aikamoista hard corea uimarannalta käsin, sillä järvessä oli jo jäätä! Täytyynee siis liittyä avantouintiseuraan - viimeinkin!



Viime vuonna marraskuussa meillä oli miehen kanssa meneillään 30min lenkkihaaste. Silloin huomasin kuinka kaunis luonto onkaan myös marraskuussa! Ja että sisältä ulos katsoessa ilma näytti usein pahemmalta kuin miltä se sitten siellä ulkona tuntuikaan. Marraskuun minimalistisesta harmaudesta erottui myös useat luonnon pienet yksityiskohdat, joita ei lainkaan huomaa kesäisin. Tänä syksynä ja talvena aion siis edelleen opetella nauttimaan myös pimeydestä ja hieman hasardimmista sääolosuhteista! Tosin tällä viikolla myös aurinko helli ihanasti ja pieni pakkanen kirpakoitti ilmaa, ei tarvinnut vesisateessa ulkona tarpoa.


3 minuuttia onnellisuutta

Ei se onnellisuus ole sen kummempaa... 
Ajasta hälytys, ota kiva asento, sulje silmät tai pidä ne auki, hymyile ja ole onnellinen!

Voit myös ohittaa nuo kaikki vaiheet ja olla vaan onnellinen.
Onnellinen voit olla just nyt.
Onnellinen voi olla kassajonossa 
(voit myös herättää ihanan kutkuttavia vaikutuksia myös muissa hymyilemällä maaaaailman typerimmin ja onnellisimmin kaikkien superstressaantuneiden jonottajien keskellä! Suosittelen!)
Onnellinen voi olla tiskikonetta täyttäessä, imuroidessa, siivotessa, kävellessä, autolla ajaessa... 
(älä sulje tällöin silmiä!)
Oikeasti SINÄ ITSE voit päättää olla onnellinen just nyt!

Ole onnellinen, että olet elossa. Ole onnellinen, että pystyt hengittämään. Ole onnellinen, että sydämesi lyö. Ei se sen kummempaa tarvitse.

Ja jos on vaikeuksia tuntea, että onko elossa, niin hyppää järveen! 
Kyllä kulkee henki ja sykkii sydän niin että varmasti tuntuu!

Joten ole onnellinen ❤️
Rakkaudella 
iive 

ps. Vaikka juuri kehoitin sinua olemaan onnellinen ja ylipäätänsä aina kannustan positiiviseen elämänsykkeeseen... niin kannustan kaikkia myös tuntemaan surua, pelkoa, ahdistusta ja niitä muita ikäviä tunteita. Tunne se tunne ja päästä se sitten pois ❤️ Omat kamppailuni ahdistuksen ja pelkotilojen kanssa eivät loppuneet loputtomilla kiitollisuusharjoituksilla (toki ne auttoivat näkemään etenkin sairauden kanssa kamppaillessa, että elämä on muutakin kuin pelkkää paskaa). 

Kamppailuni loppuivat kun viimein uskalsin tuntea nuo fiilikset aidosti pakenematta niitä. Katsoin mörköjä silmiin, tunsin ne, rakastin niitä ja lopulta annoin niiden mennä. Mitään sitä pahaa mitä niistä pelkäsin ei tapahtunut ❤️

maanantai 28. lokakuuta 2019

Uskaltaisitko saada mitä haluat?

Oisko jotain kerrottavaa? No ois, ois niin paljon, että pää melkein posahtaa... tai ei ehkä pää vaan mun sydän.

Viime aikoina elämä on ollut niin täynnä intohimoa ja aivan mielettömiä kokemuksia! Toisaalta kun suhtautuu intohimoisesti ja kiitollisuudella lähes kaikkeen (kyllä myös niihin paskoihin hetkiin tai itseasiassa ERITYISESTI niihin) niin ei ihme, että elämä tuntuu pakahduttavan ihanalta.

Viime keväänä ostin itselleni jossain ihmeen aivokatkoksessa lipun Saa Mitä Haluat-valmennusviikonloppuun Tampereelle (ja joo eihän se mikään aivokatkos ollut vaan intuitio!) ja lauantai-aamuna istuin siis aamuvarhaisella bussissa kohti Tamperetta.

Mietin, että miksi olen valmennukseen menossa? Kaikkihan on aivan hyvin, siis oikeastaan loistavasti! Mihin ihmeeseen siis tarvitsisin valmennusta?

 Tänään piti balansoida itsensä ja hypätä järveen pipo päässä!

Viime aikojen teema onkin ollut hyvin vahvasti intuition seuraaminen. Olen luonteeltanikin aika impulsiivinen, mutta nyt ollaan tämän suhteen menty jotenkin eksponentiaalisella meiningillä. Eräässä hetkessä saan jonkin ajatuksen, tunteen, aikomuksen ja hups! Kohta sitä ollaan toteuttamassa aivan täysillä.

Missä on se vatvoja? Jännääjä? Missä on se minä joka ei jaksa eikä pysty?

Sitä ei ole enää olemassa!

Viikonloppu oli täynnä innostusta, naurua ja minusta tuli virallinen laudanhalkaisija! Nauroin, pompin, huusin ja puhuin täysin tuntemattomille ihmisille. En usko että näin tulisi toimia joka päivä, mutta joskus on kyllä hyvä vähän revitellä, viedä itseään epämukavuusalueille, vaikka olenkin aika rempseä ja räväkkä tyyppi noin niin kuin muutoinkin.


Uskon, että moni sai valmennusviikonlopusta aivan huikeaa innostusta ja etenkin työkaluja oman unelmiensa elämän toteuttamiseen. Niin minäkin sain vaikka olenkin ehkä aika pitkällä jo muutoinkin näiden asioiden kanssa. Mielenhallinta, uskomuksien voima ja erilaiset itsensä kehittämisen metodit on elämässäni arkipäivää, mutta aina on hyvästä kun joku vähän muistuttaa tai ravistelee sieltä omasta laatikosta pihalle.

Eikä siitä nyt niin kauan ole kun itse olin siellä montussa. Olin sairas, masentunut, burn outissa, en viihtynyt työssäni, perheessä oli ongelmia eikä se parisuhdekaan niin kukoistanut. Vaikka vuosi sitten tilanne ei enää ollut ihan noin paha, oli silloin Ilkan neuvo aloittaa jostain muusta kuin siitä työstä aivan paras. Kun on vuoden pistänyt itseään kuntoon fyysisesti ja psyykkisesti, hoitanut parisuhdettaan ihan erilaiselle levelille ja yrittänyt edes jollain tavalla saada jotain tolkkua perhe-arkeen... niin tästä tilanteesta on huomattavasti helpompi lähteä kohti sitä unelmien työpaikkaa.

Parasta elämässäni viimeisen vuoden aikana on ollut opetella rakastamaan itseään aidosti sellaisena kuin on. Olen kurkkinut syvälle sisäisiin mustuuksiin ja tuumannut, että juu kaikilla meillä on varjomme, mutta se ei ole mikään syy olla rakastamatta itseään. Se syy ei löydy myöskään sieltä peilikuvasta. On aika jännä juttu kuinka sieltä voikin nyt katsoa niin erinäköinen ihminen! Kun vaan lakkaa haukkumasta sitä peilikuvaansa rumaksi, joka ikinen kerta, vaan näkee sen kauneuden mikä sekin meistä kaikista löytyy JA KERTOO SEN SILLE KUVALLEEN! Kertoo vaikkei se aluksi olisi tottakaan, mutta toistolla on huikea voima. Olen kokenut sen ihan itse.

Mikään ei ole pahempaa tai parempaa kuin se mitä me itse itsellemme päässämme puhumme!
Oletko onnellinen vasta sitten kun unelmasi ovat täyttyneet? Vai voisitko olla onnellinen ihan juuri nyt? Voisitko olla onnellinen ihan vaan siitä että elät, hengität, sydämesi lyö tai  voisitko olla onnellinen raikkaasta ilmasta ja kimmeltävistä lumihiutaleista sammalmättäällä? Vai odotatko vain sitä päivää kun kaikki on täydellisesti? Sitä päivää mitä ei ehkä koskaan tule?
Rakastatko itseäsi vasta sitten kun suoriudut täydellisesti kaikista elämänalueista, vyötäröltä on hävinnyt ne viimeisetkin -5kg ja peilistä vastaan katsoo täydellinen nainen? Vai voisitko rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet nyt? Katsoa silmiin, ehkä halata ja tuumata, että olet rakkain ja tärkein ihminen maailmassasi (olethan!)

Mitä valmennuksesta siis sitten jäi käteen? Jos kerran olen jo niin onnellinen?  

Saa Mitä Haluat - Kolme aika vahvaa sanaa. Voi olla aika jännittävää miettiä mitä oikeasti itse omaan elämään haluaa ja vielä jännittävämpää on ajatella, että se tosiaan toteutuisi. Vielä jännittävämmäksi homman tekee se, että tietää asioiden toteutuvan!

Vuosien aikana olen toteuttanut aika isoja asioita. Yksi isoimmista on ollut tulla terveeksi - ei oireettomaksi - vaan terveeksi. On aika iso asia olla terve, etenkin sen jälkeen kun on saanut parantumattoman sairauden diagnoosin. Lähes joka päivä edelleenkin vaikka sairaus ei ole oireillut elämässäni piiiitkiin aikoihin, mietin kuinka uskomaton voima on mielellä, uskomuksilla ja ihmisillä ympärillämme. Kun päätin kyseenalaistaa sairausidentiteettini, uskomukset parantumista kohtaan ja keräämään parantuneita tai parantumisesta tietäviä ihmisiä ympärilleni sairaiden sijaan... ei tälle kaikelle tunnu olevan edes sanoja.

Nyt kun olen terve voin viimein toteuttaa myös sen unelman mikä on sisälläni kasvanut pikkuhiljaa. 


Unelmani ja elämäntehtäväni on tehdä työtä terveyden edistämiseksi ja auttaa ihmisiä voimaan paremmin ja rakastamaan itseään.

Unelmieni työssä saan olla mukana näyttämässä kuinka jokainen meistä on upea, arvokas, tärkeä ja rakastettava.
Unelmieni työssä saan työskennellä ympäristössä, joka tukee myös minun terveyttäni ja henkistä kasvuani.
Unelmieni työssä saan olla luova.
Unelmieni työssä saan olla MINÄ!

Vuosi sitten en edes tiennyt tällaista paikkaa olevankaan, eikä sitä löydy yhdestäkään ammatinvalinta-oppaasta saati avoimien työpaikkojen luettelosta. Jostain syystä elämä päätti kuitenkin tehdä sen minulle näkyväksi, olemassa olevaksi ja nyt jo saan elää tuota unelmani työtä hitusen joka päivä. Enkä ole koskaan ollut onnellisempi ❤️ 

Minulla on terveys, minulla on sielunkumppani, minulla on rakkautta, perhe, ystäviä, intohimoa elämään, valoa, uskoa ja elämäntehtävä. Ehkä tämän saadakseen piti kokea kaikki se kipu, pimeys, toivottomuus, yksinäisyys, rakkaudettomuus, itseinho ja sairaus... mutta jos nuo olivat sen hinta, että saan kokea tämän kaiken nyt. Niin sitten se oli niin ❤️

Ei taaskaan mitään pieniä juttuja vaan aivan mielettömän SUURIA! Enää ei mikään ole "too much", enää ei pieneilyä, ei häpeää.

Minä pystyn, minä jaksan, minä osaan ja minä ansaitsen. Ja tiedätkö mitä?

NIIN SINÄKIN ❤️ 

 Hotellihuoneen maisemaikkunasta sain katsella Tamperetta. Kaupunkia, joka jostain syystä liikauttaa minussa jotain tuolla sydämessä. Ja vaikka en saa asukaan tässä kaupungissa, niin tulevaisuudessa saan käydä töissä siellä! Kuinka huikeeta ❤️❤️❤️

Rakkaudella
iive

ps. Uskallathan unelmoida ❤️