sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Parasta Ketoruokavaliossa

Täällä ollaan ihanissa kesärentoustunnelmissa ❤️ Kulunut viikko oli aika työntäyteinen (ihanaa!) ja tien päällä oltiin iso osa viikkoa. Siihen ympättynä vielä marjastushommat, kasvimaan hoito, kotityöt, matkatavaroiden purkamiset ja pakkaamiset ym. ym. niin täytyy sanoa, että päivän breikki on enemmän kuin paikallaan! Jaksaa sitten reissata taas ensi viikon.



Tällä viikolla tapahtui myös sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin kokenut!  Päädyin katsastamaan erään vaatekaupan ale-rekkiä ja bongasin sieltä ihanat housut, mutta oli yksi ongelma... ne olivat nimittäin kokoa 36.

En ole ikinä mahtunut kokoon 36 ja mielestäni nyt kesällä, vaikka olenkin ketoillut ihan kohtalaisesti ja huolehtinut syömisistäni pääsääntöisesti, on se myöskin ollut täynnä enemmän nautintoja kuin normaalisti. En siis kauheasti heittänyt toivoa sille, että nuo housut jalkaan mahtuisivat, mutta niin vaan ne jalkaan sujahti!

 Todistusaineistoa!

Olin samalla aikaa niin iloinen ja niin surullinen. Olen aina kokenut olevani väärässä kehossa. Sisäinen tunne ja ulkoinen minä - ne eivät koskaan ole täysin kohdanneet. Iloinen olin siis siitä kuinka huippua on ollakaan tässä mun kehossa nyt ja surullinen niistä kaikista vuosista kun olen kehoani rääkännyt mm. kaloreita rajoittamalla ja minulle täysin sopimattomilla ruokavalioilla.

En ole ikinä siis ollut oikein sinut kehoni kanssa ja onkin upeaa tuntea tuo kokemus nyt. Iso osa tuosta kokemuksesta syntyy tietenkin sen sisäisen maailman ja itsetunnon eheytymisestä, ei siitä mahtuuko jonkun koon housut jalkaan vai ei. Samoin on fyysisen olotilan laita. Jos tuntisin itseni väsyneeksi tai sairaaksi jatkuvasti, en luultavammin hihkuisi housujen kokonumerosta. Mutta koska tunnen ensimmäistä kertaa kehoni ihanaksi ja kauniiksi, niin tunne on merkityksellinen.

Aivan parasta on ehdottomasti se kuinka tuo ulkoinen muutos on syntynyt ja kuinka helppoa ja luontevaa se on ollut. Olen solahtanut ketogeeniseen ruokavalioon todella helposti. Nyt olen vihdoin päässyt täysin irti kaloriajattelusta ja yrittänyt vain kuunnella kehoani. Välillä on tullut syötyä liian vähän ja sitten välillä on sitä vajetta korjattu syömällä reippaammin. Mutta eikös se evoluutiossa muutenkin ole mennyt niin? Ei kai ikinä aiemmin ole ihmiskunta ollut sellaisessa tilanteessa, että ruuan määrä olisi vakio päivittäin ja ruokaa olisi tarjolla lähes rajattomia määriä? (Tai näin siis länsimaissa.) Joten miksi ihmeessä meitä opastetaan syömään ihan koko ajan?

idkuva

Koen etten ole joutunut kieltäytymään mistään vaan pikemminkin olen saanut nauttia upeasta ruuasta, joka on eheyttänyt samalla kehoani valtavasti. Etukäteen ajattelin, että kesällä tulee varmasti olemaan vaikeata olla ilman jäätelöä, mutta ei ollutkaan. Olen maistanut muutaman kerran lapsen jäätelöä ja täytyy sanoa, että se oli aivan kamalan makuista! Etenkin laivan buffetin pehmis maistui aivan järkyttävälle! Niin pahalle, että jos olisin kehdannut niin olisin sylkenyt sen samantien suusta pois.

Olin kesän alussa huolissani myös siitä, että kuinka selviän kesän reissusyömisistä. Gluteenittomana kun syöminen oli aina niin hankalaa. Ihan hullua, että sinänsä vieläkin rajoittavampi (jos näin sen haluaa ajatella) ketoruokavalio onkin itseasiassa huomattavasti paljon helpompi.

Ketolla et ole heittelehtivän verensokerin vanki vaan energia on käytössä jotenkin tasaisemmin. Ja jos ruokaa ei satu olemaan ihan just saatavilla, niin keho nappaa energiat siitä omasta rasvavarastosta (jota minullakin vielä yllin kyllin riittää). Käytännössä reissussa olen siis syönyt hotellissa aamupalaa ja sitten yhden ruuan. Muuta ei tarvitse. Siis kuinka helppoa!!!

 Kestokassikeittiön päivän ateria sisälsi salaattia, kurkkua, fetaa öljyssä, broileria lämpötiskistä ja Lesvos Gold oliiviöljyä ja tämä oli aivan sairaan hyvää! Annoksen makumaailma ja ravinteikkuus sai kyllä kyseenalaistamaan ravintolassa syömisen järkevyyden täysin...

Ensin arastelin ravintolassa syömistä, mutta pian huomasin, että keto-annosten tilaaminen on ihan helppoa kun tilaa jonkin salaatin ja lisäksi oliiviöljyä, majoneesia, extravuohenjuustoa tms. Monet muutkin annokset muuntuvat hyvin kun pyytää vain vaihtamaan ranskalaiset kasviksiin tai salaattiin.

Tosin kasvojen ihosta huomaa nyt, että vaikka annokset sinänsä olisivat ravintolassa vähähiilihydraattisia, on niissä paljon kaikkea sellaista mitä kotiruuassa ei ole. Raaka-aineet ovat selkeästi heikompilaatuisia ja sisältävät enemmän kaikkea keinotekoista. Joten nyt onkin aika kiva "puhdistusreaktio" tässä käynnissä... huoh... eli näppylöitä pukkaa.


Olen myös kerta toisensa jälkeen ollut aivan fiiliksissä jaksamisen kokemuksistani. Koko blogihan perustui alunpitäen sille, että halusin olla jaksava ihminen. Koin pienen lapsen äitinä, että olen sokerikoukussa ja aina väsynyt. Halusin voimaantua!

Yritin voimaantua erilaisin keinoin ja ne ajoivat minua ihan toiseen suuntaan mm. loppuun palamiseen ja lopulta sairastuin fibromyalgiaan, jossa kivut valtasivat kehon ja kokonaisvaltainen jaksaminen oli aivan mielettömän vähäistä. Sairastuttuani tutustuin itsensä parantamisen käsitteeseen ja eri metodeihin sekä freetoxaukseen. Näiden myötä jo viime kesänä jaksoin paremmin kuin koskaan ja koin aivan mielettömiä fiiliksiä ihan yksinkertaisista asioista. Jaksoin pyöräillä töihin, uida ja hoitaa kasvimaata ilman että kaikki päivän energiavarat olisivat kuluneet tuohon yhteen juttuun.

Tänä kesänä olen fiilistellyt tätä vieläkin vahvemmin. Mustikoiden poimiminen ei ole ollut yhtään rankkaa kun selkään ja jalkoihin ei satu. Sama homma eilen mansikkamaalla. Se sama mansikoiden itsepoiminta ei ollutkaan ihan täyttä tuskaa ja energiaa riitti poimimisen jälkeen vaikka mihin. On todella erikoista koodata noita asetuksia nyt uudelleen. Sanoa itselleen minä pystyn, minä jaksan, minä kykenen!

Loppuun on pakko heittää kuvapari siitä mitä minulle on tapahtunut tässä vuosien aikana. Olen miettinyt tämän kuvaparin laittamista pitkään. Mietin haluanko edes palata muistelemaan vanhoja ja vertailemaan... vai eläisinkö nyt vaan tässä hetkessä?
Mutta tässä se nyt on. Täytyy sanoa, että sisäinen tuntemus ja ulkoinen olemus on sen 100% parempi nykyään!


Minä 2009 ja Minä 2019

Että semmosta...

iive

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Kesätaidekierroksella - Korundi House Rovaniemi

Tänä kesänä olen nauttinut taas Museokortilla taiteesta yllin kyllin. Jos jossain matkan varrella on taidemuseo, niin minut löytää sieltä! Tämä on ensimmäinen osa Kesätaidekierros-postaussarjaa.

Taidemuseossa tai näyttelyssä vierailu on minulle aina voimauttava elämys ja iso osa henkistä hyvinvointia. Taide on kuulunut elämääni aina, jopa opintojenkin myötä. Taidekoulussa tapahtunut trauma kuitenkin blokkasi oman luovuuden vuosikausiksi. Nyt saan nauttia taas taiteen katsomisesta, kokemisesta ja myös tekemisestä. Tästä iloitsen valtavasti.

Fiilistelen taidetta, en analysoi. Nautin, mietin, ihmettelen. Usein tuntemukset ovat niin syviä ettei niitä kykene sanoiksi tuomaan, koska se on vain tunne.

Taideteosten tekijät ja nimet mainitaan jos ne (kameran) muistiin ovat tallentuneet.

Korundi - Rovaniemi

Alkukesän pohjoisen matkalla löysin tietysti ensimmäisenä tieni taidemuseoon enkä turhaan. Rovaniemen Taidemuseo sijaitsee upeassa miljöössä. Korundi on jo rakennuksena viehättävä ja piti sisällään kolme eri näyttelykokonaisuutta. Harmikseni minua erityisesti kiinnostanut Arktista taidetta esittelevä näyttely oli juuri sulkeutunut.
Rovaniemen taidemuseo avattiin lokakuun 17. 1986, kun Jenny ja Antti Wihurin rahasto lahjoitti taidekokoelmansa Rovaniemen kaupungille. Suomalaista nykytaidetta käsittävässä kokoelmassa oli tuolloin n. 500 taideteosta. Karttuva kokoelma sai lisää tilaa, kun museon laajennus valmisti toukokuussa 2011. Vanha postiautovarikko sai nimekseen Korundi kovan korukiven mukaan, jota kutsutaan myös Lapin tähdeksi. Taidemuseon lisäksi Korundissa toimii Lapin kamariorkesteri.



 Sarlin Elina - Avara


 Heli Hiltunen - Ja valo se kävi niin vähiin

 Kati Immonen - Sarjasta Korpi vastaan puutarha

 Anssi Törrönen - Nimetön


 Jasmin Anoschkin

Korundin vierailulta jäi hyvä mieli. Taide puhutteli ja antoi ajatuksia sekä etenkin iloa sekä oivalluksia. Heli Hiltusen - Ja se valo kävi vähiin teokseen olisi voinut upota kuin metsänpeittoon. Tällaisen taideteoksen kohtaaminen on aina yhtä uskomaton elämys.

Käytkö sinä taidemuseoissa tai näyttelyissä? Miksi? Mitä taide sinulle antaa vai onko se ihan outo juttu?

iive

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Tukholman risteilyllä

En ole koskaan ollut kovin viehättynyt risteilyistä mitä suomalaiset tuntuu kovasti harrastavan. Tänä vuonna lapsen toive oli kuitenkin päästä risteilylle, niin sinne siis lähdettiin. Ensin mietittiin Tallinnaa, mutta päädyttiin kuitenkin Tukholmaan. Ehkä ensi kerralla kuitenkin Tallinnaan...

Risteilyalukset on kieltämättä länsimaalaisen infran taidonnäytteitä. 3000 hyttiä vessoineen, suihkuineen, valoineen, sähköineen ja yökerhot sekä kaupat siihen päälle. On ihan älytön tunne käydä tuolla esim. suihkussa! Ja kaikki tuo valo, ääni, ihmisshow matkaa vieläpä paikasta A paikkaan B kelluen meressä... ja periaatteessa voisi upota kaikkinensa milloin tahansa...

En halua kirjoittaa tästä mitään tuomitsemispostausta, jos viihdyt laivalla, niin hyvä niin! Minulle risteily herätti kovastikin ristiriitaisia tunteita ja mietin paljonkin sitä miksi ihmiset risteilyllä käy? Huomasin jo alussa ettei laivan sisäpuolella ole minulle juurikaan tarjottavaa. Tax Freestä ostin juustosta tehtyjä sipsejä, vettä ja limpparia laivallaolon ajaksi. Joten kaupoille olin tosi huono asiakas...

Käytän alkoholia tosi vähän, joten ei sekään oikein houkuttanut baareihin aikaa viettämään. Yhden Aperol Spritzin ja kuohuviinin join 2 päivän risteilyllä (sekä buffassa ruuan kanssa viiniä). Eli baareillekin olin huono asiakas.

Ruoka laivalla oli hyvää, mutta kallista. Ns. välipäivälle oltiin otettu meriaamiainen, joka oli hotelliaamupalaan täysin verrattavissa ja sillä pärjäsin koko päivän Tukholmassa (lounaaksi join Espresso Housessa ison laten). Illalla syötiin Grand Buffet, joka sopi ketoilijalle myös todella hyvin. Seuraavana aamuna ei juuri aamupalaa tarvinnutkaan vaikka kohtuullisesti tuli buffassakin syötyä.

Löysin matkasta paljon nautittavaakin, sillä viihdyin erityisesti laivan ulkopuolella. Oli nautinnollista katsella ohimenevää saaristoa ja välillä aavaa merta. Aika kova liikenne tuolla merellä tuntui olevan, sillä lopulta hyvin vähän oli hetkiä jolloin ei toisia aluksia olisi näkynyt. Hetket kannella ja Tukholmassa olivatkin reissun parhaimmistoa aivan ehdottomasti. Sai nauttia auringosta ja rauhasta, sillä löysin laivalta yökerhon terassin jossa ei juuri tuullut ja aurinko paistoi eikä muita ihmisiä ollut juurikaan.

Kauheinta laivalla oli kokemani pelkotilat. Ensimmäisen yön nukuin hyvin, mutta toisena yönä heräsin useaan otteeseen kauhukohtauksiin, joissa olin täysin vakuuttunut siitä, että vesi tulvii pitkin laivan käytäviä, uppoamme ja kuolemme kaikki. Oli kuitenkin hienoa huomata, että jos joskus ennen olisin saanut täysimittaisen paniikkikohtauksen, niin nyt ei niin käynyt. Toki tuo oli inhottavaa ja rankkaakin, aamulla olin todella väsynyt, mutta selvisin!










Elämä on joskus... kun syöt kerran vuodessa karkkia, niin tietysti se on korvavaikun makuinen 😳😂  Lapsen paras löytö Tukholmasta oli Fantasia/Scifi-kauppa ja etenkin sen Harry Potter osasto.







Pari päivää risteilyn jälkeen, mietin edelleenkin miksi risteilyt ovat olemassa ja miksi niissä ihmiset käy? Seuraavan kerran menen Tukholmaan lentäen 😂 tai pikalautalla Tallinnaan.

Mutta mahtavaa, että lapsi nautti ja oli onnellinen kokemuksesta. Matkaseura oli muutenkin ihan mahtavaa ja ihanaa oli viettää aikaa yhdessä rennosti. Matkalla käytiin tsekkaamassa myös Helsingissä Kiasman, Amos Rexin ja Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyt joista sain paljon inspiraatiota ❤️

Käytkö sä risteilyillä? Kerro mulle, että miksi?

Rakkaudella
iive