Fiilikset I Love Me messuilta on kyllä huiput. Erityisen ilahtunut olen siitä, että nykyään pää ja kroppa kestää tehdä tällaisia reissuja. Oli joskus aika kun tuollainen ihmismäärä oli kertakaikkisesti aivan kestämätön. Nyt se oli totta kai väsyttävä, mutta ei mitenkään ahdistava. Niin onnellinen olen myös siitä, että edelleenkään kipuja ei ole, ei vaikka olen viimeisen 3vkon aikana matkustanut Helsingin kautta Espanjaan, sieltä kotiin, kotoa Ouluun, Oulusta kotiin, kotoa Joensuuhun ja Kolille ja kotiin ja sitten taas Helsinkiin ja kotiin. Minä jonka autossa istumiset oli ennen täyttä tuskaa ja niistä toipumiseen meni päiviä.
Oli ihanaa kulkea ja katsella kaikkea uutta, etenkin uusia innovaatioita ja etenkin pientuottajien tuotteita, sillä se tarkoitti jonkun unelmien toteutumista kun oli siellä esittelemässä oman luovuutensa tulosta. Aivan mahtavaa oli erityisesti katsoa Foodinin juttua, joka oli nyt niin isoa ja uusia tuotteita oli aivan mielettömästi! Sillä tuollainen meininki tarkoittaa kasvua ja sitä, että yhä useampi alkaa katsoa mistä tuotteensa ostaa ja mitä ostaa. Se tarkoittaa myös tietynlaista helppoutta kun näitä tuotteita alkaa olla jo tavallisessa kaupassa helposti saatavilla.
Oli huippua kohdata ihmisiä, jopa aivan tuntemattomia. Se vanha minä ei olisi ikipäivänä mennyt vieraan ihmisen kanssa samaan pöytään tai koputtanut jonossa olkapäälle ihailemaansa kirjailijaa ja pyytänyt saada halata (kiitos Meri Mort ihanasta halauksesta ja hersyvästä luennosta), ihan tuosta noin vaan. En nyt varmastikaan mikään supliikein ihminen ole keskustelemaan, mutta eiköhän mulla ole vielä mahdollisuutta kehittyä kun tähänkin asti on päästy.
Juuri mitään tavaraa en mukaan ostellut, mutta Foodinin ravintola-kahvilaa käytin sitten senkin edestä. Vegan platter oli aivan huikea ja etenkin ajatellen sitä missä mittakaavassa sitä koko ajan keittiössä valmistettiin (yläterassilta pääsi ihanasti vähän salakatselemaan keittiöön ja tehokasta meininkiä oli). Maut oli aivan mielettömän kohdillaan ja tämän jälkeen meilläkin kyllä makumaailma ja ruuanlaitto kotikeittiössä tulee muuttumaan vielä entisestään. Vielä kun reseptit tähän kaikkeen jostain saisi 💖
Join myös elämäni mielenkiintoisimman makuisen vihersmoothien, se nimittäin maistui raikkaalta, mutta myös vähän mausteiselta joululta ja se ei ollut muuten ollenkaan huono juttu!
Kombuchan suhteen saattoi myös todeta, että on kombuchaa ja sitten on sitä oikeaa Kombuchaa... Foodinin kahviosta sai
The Good Guysien kombuchaa ja se oli sitä oikeaa ja aitoa, sen maistoi ensimmäisestä hörpystä. Tämän kanssa tuli fiilis, että tätäkin voisi valmistaa itse, mutta ihan vielä en starttipakettia hankkinut, ehkä jonain päivänä...
Porkkanakakkua piti syödä kahteen kertaan, ensin varhaisella lounaalla ja sitten vielä iltapäivällä. Parasta porkkanakakkua ikinä mitä olen syönyt! Porkkanakakkuhan on mun lempparia, mutta nyt on todistettu, että sen voi tehdä myös terveellisesti. Tosin kaiken tämän jälkeen ei tänään ole juuri tarvinnutkaan sitten syödä... ja tulihan niitä askeleitakin lauantaille lähes 20 000!
Ihana aurinkoinen Susanna oli maistattamassa Freetoxaajien ensimmäistä omaa tuotetta All in Onea, jonka sisällystä etukäteen katsoessa mietin, että aivan mahtavat ainesosat, mutta miltähän maistuu... no mut sehän maistui ihan mahtavalta 💕 ja aivan taatusti etenkin smoothieen saa tästä jatkossa kyllä oivaa lisäboostia. Menee ainakin itselle myös vaikka ihan sellaisenaan. Susannaa kerkesin halata sen lupaamani sekunnin, niin mahtava hyörinä oli päällä, mikä kertoi siitä, että ihmisiä todellakin kiinnostaa 💜💜💜
Tomi Kokolta piti käydä rasvakahvimaistiaiset ja täytyy kyl sanoo, ettei mun rasvakahvi ole mistään kotoisin! En ala! Johtuuko keittäjästä, keittimestä vai kahvista... mutta siis aivan sairaan hyvää rasvakahvia mihin ei todellakaan mitään maitoa tarvitse (niin kuin omaan melkein pitää kyllä laittaa)... ehkä aloitan kahvinkeittimen pesemisellä tämän parempaa kahvia jatkossa-operaation... kahvihan meillä on kyllä luomua ja sinänsä ihan ok.
Biomedin luuliemijauhe-sienikeitto piti myös käydä maistamassa ja vaikkei ne sienet ihan tuollaisessa ole lempparijuttuni, niin kyllähän huippukokki vaan hommansa osaa. Todella hyvää! Tätäkin voisin harkita, että ottaisin ruokavalioon... vielä enemmän fiilistelisin omasta luuliemestä. Kanalientä olenkin jo keitellyt, joten hyvä minä kun olen saanut aikaiseksi!
Kävin myös muutakin tekemässä kuin syömässä, vaikka tuosta alusta voisi
hieman muuta päätellä. Forum-lavalla kävin kuuntelemassa heti
alkajaisiksi Meri Mortia ja messupäivä alkoi siitä kyllä ihanan
hersyvästi. Olen niin iloinen, että ostin kevättalvella Merin kirjan,
että kuuntelin sitä intuitiota vaikka järki sanoi -ettet sä tosta mitään
tajuu. Tajusinpas sitten loppujen lopuksi kun aloin prosessoimaan asioita ja varsinkin sitten kun älysin jättää vihdoin ne e-pillerit pois ja siitä on seurannut niin isoja askeleita omalla
naiseuden polulla.
Ilkka Koppelomäen tapasin ensimmäistä kertaa Keuruulla tänä kesänä kun hän oli vierailemassa Tomi Kokon Ravintoremontti-kiertueella. Jo silloin tajusin, että tässä on jotain nyt just minulle ja Ilkka ja
Uskalla innostua - on tullut vastaan vähän siellä sun täällä sen jälkeen ja nyt "yllättäen" Ilkka olikin puhumassa juuri lauantaina. Oli täysin selviö, että Saa mitä haluat-kirja on just niin mulle ja mukava yllätys oli että siihen sai vielä verkkokurssin kaupan päälle. Kirjaan tuli vielä omistuskirjoituskin 💕
Ilkalla on myös yhteys Brian Mayneen (josta kirjoitin edellisessä postauksessa) ja Anthony Robbinsiin, jonka I'm not your Guru-leffan juuri katsoin ja... no aika huikea ja erikoinen ihminen tuo Anthony.
Messujen jälkeen pähkäiltiin itsemme hotellille ja pienen lepohetken
jälkeen suunnattiin vielä ihmettelemään kaupungin sykettä ja pyöräiltiin
Kiasmassa. Lintunen oli miehen kanssa viettänyt mun messuillaoloajan
Lintsillä Valokarnevaaleissa ja sinnekin sitten vielä päädyttiin pari
tuntia ennen sulkemisaikaa, että nähtiin ne kaikki valot ja muutamaan
laitteeseenkin Lintunen vielä jaksoi jonottaa. Päivällä oli onneksi
ollut lyhyemmät jonot, olisi muuten ollut ranneke aika kallis. Aivan
järkyttävästi oli porukkaa kyllä tuolla ja jäätävät jonot lähes joka
laitteeseen mm. Rinkeliin eli maailman pyörään mm. 1,5h jono! En kyllä
jaksaisi niin kauaa jonottaa... tosin Amos Rexiin jonotin tänään 45min, joka ei ollut mielestäni ollenkaan paha, joten suhteellista tämäkin...
Amos Rexissä käytiin siis tänään ja se oli messujen lisäksi se toinen Helsingin Must See-juttu. Ja olipahan sen käymisen arvoinen paikka, yhtään en jonoja ihmettele. Täytynee kaikki kuvamäärä käydä läpi ja kirjoittaa koko jutusta ihan oma postaus. Sen verran täytyy tuumata, että jos erityisherkkä kokee ne "huonot" asiat moninkerroin, niin tällaisen viikonlopun jälkeen voi todeta olevansa onnellisesti erityisherkkä, sillä kyllä nämä hyvätkin jutut tuntuu sitten aikalailla potenssiin sata.
Joten ihanasti onnellisena voi jatkaa syksyä ja ehkä sen vesisateen ja pimeydenkin kestää nyt vähän helpommin.
Rakkaudella
iive
