Jokapäiväinen häpeä, yksi erävoitto ja pieniä onnellisuuksia

Tänään päätin tehdä sen.

En halunnut enää kokea jokapäiväistä häpeää vaatekaappia avatessani. Sitä tunnetta, että olisin epäonnistunut koska olen lihonut.

Olen lihonut, se on fakta olkoon sen syy mikä tahansa. Se ei ole kuinkaan mikään maata kaatava tilanne tai katastrofi minkä täytyisi pilata elämäni täysin.

Otin laatikon ja viikkasin sinne jokaikisen vaatekappaleen, joka on liian pieni tällä hetkellä. Ei enää sitä tuskaa kun katsot kaappiin ja ainoa mitä näet on liian pienet vaatteet. Jos emmin vaatteen kohdalla mahtaako se olla hyvä vai ei, niin kokeilin sitä. Yhtään ahdistusta herättävä vaate, vaikka se olisi kuinka kaunis ja ihana, sai päätyä varastolaatikkoon. Yllättäen vaatekaappin jäi aika paljonkin mitä pukea päälle. Jäi vaatetta niin lämpimään kuin kylmäänkin kesäpäivään. Tähän asti kun on tuntunut siltä ettei siellä ole mitään mikä päälle mahtuu.

En aio luovuttaa. En aio hylätä vaatteita varaston perukoille. Koen vain, että minun täytyy elää nyt tätä hetkeä. Ei, sitten kun hetkeä. Keskityn nyt tähän mitä on ja tavoitteena on kyllä taas mahtua niihin "pieniin" vaatteisiin. Keskityn siihen, että saan itseni taas liikkeeseen ja lihakset aktivoitua treeniin, sitten vasta on aika miettiä "paljonko painan".

Eilen kävimme viemässä Lintusen kesälomalle. Onnea on äiti, joka ottaa lapsen luokseen <3 Itse saan painaa duunia vielä useamman viikon ennen virallista kesälomaa. On outoa olla ilman lasta kotona. Toisaalta silloin on aikaa keskittyä itseen, sekä parisuhteeseenkin.

Käytiin RiikkaPiikassa shoppailemassa ja näin viimoin sen superhienon traktorin mikä sinne on tehty. Aiemmin käydessäni traktori on ollut maailmalla. Kuinka ihanaa iloa ja piristystä moinen vekotin voikaan oikeasti herättää ihmisissä!?! Olemalla vain hassu, iloisen kirjava pläjäys, mahtava. Pienestä on onni ja ilo kiinni, oikeasti.

RiikkaPiikalta löytyi ihanaa piristystä arkeen. Kiitos äiti <3

Sain myös tonkia äidin pihalta 30kg painavan raparperin juurakon ja perennoja palstalle. Toivottavasti selviävät keskikesän muutosta. Ihanaa ajatella, että nämä kasvit ovat osa tulleet jo isoäidin puutarhasta äidin puutarhaan ja nyt minun <3

Mies ei ehkä ollut kotimatkan lastista niin mieluissaan. Eikä siitä, että roudasi ne minun kanssani palstalle, mutta teki sen kuitenkin, kaivoi kuoppia ja kantoi vettä. Aika ihana tyyppi <3

Yksi elämän erävoitto oli myös se kun endokrinologi soitti keskussairaalasta. Prolaktiini-arvot ovat entisestään tippuneet, lääkityksen voi edelleen pitää pois ja vuoden päästä vielä yksi seuranta. Jos silloin on kaikki ok niin voidaan ajatella, että se oli aivolisäkekasvaimen loppu. Helpottavaa on toisaalta myös se, että vaikka en ole voinut fyysisesti niin hyvin viime aikoina, niin ainakaan kasvain ei ole ollut niiden olotilojen syynä.

Että sellaista tällä kertaa elämässä.

iive

Ahaa-elämyksiä: Erityisherkkä treenaa

Messuviikonloppuna puhuttiin paljon miehistä, tosin hieman eri tavalla kuin ehkä naiset yleensä. Pohdittiin sitä kuinka meidän miehemme suhtautuvat näihin henkisiin asioihin (omani onneksi suhtautuu asiallisesti ja avoimesti vaikkei itse niihin uskokaan) ja kuinka se vaikuttaa parisuhteeseen ja perheeseen. Se keskustelu johtikin minut ajattelemaan erityisherkkyyttä sillä meillä nämä henkiset asiat eivät ole läheskään niin eriävyyttä herättävä asia, mutta erityisherkkyyteni on.

Erityisherkän puolisona on varmaan aika usein aika raskasta olla, vaikka nykyään tiedostan jo edes hieman paremmin omaa "tilaani" eikä ns. ylivirittyneisyyttä ole ehken niin paljon kuin ennen.

Erityisherkän reagointi ärsykkeisiin on usein ulospäin huomaamatonta, vaikka hän kokisi hyvin voimakkaana hermoston ylikuormittumisesta johtuvan fyysisen epämukavuuden tai tunnekuohut. Hermojärjestelmän herkkyys ilmenee mm. tavallista herkemmin ja voimakkaammin kohoavina stressihormonitasoina (adrenaliini, noradrenaliini, kortisoli). Esimerkiksi innostuminen, jännitys, lämpötilan vaihtelu tai ympäristön aistiärsykkeet voivat tuntua koko kehossa.

Liika stimulaatio aiheuttaa erityisherkälle helposti lyhyt- tai pitkäkestoisen ylivireystilan (muutamasta tunnista useisiin päiviin).

Yliviretuntemuksia voivat olla esim.

• huimaus
• sisäinen tärinä tai lepatus
• tavallista herkempi liikuttuminen tai itkuisuus
• yleinen reaktiivisuus
• pahoinvointi
• rytmihäiriöt
• poissaoleva olo, esim. vaikeus ymmärtää tai hahmottaa mitä puhutaan
• aivosumu, epätodellinen olo
• keskittymisvaikeudet, muistivaikeudet
• loppumaton ajatusmyllerrys
• univaikeudet (ylivireestä tai ylikuormittumisesta johtuvat)
• ahdistuneisuuskohtaukset, paniikkikohtaukset, sosiaaliset pelot
   Lainaus: Erityisherkän elämää

Tajusin myös että erityisherkkyys tuntuu omassa elämässäni hyvin fyysisenä. Meditointi ja muut harjoitukset helpottavat mielessä ja tunteissa tapahtuvaa myllerrystä, mutta fyysisten "oireiden" lievittäminen ja tasaaminen on paljon vaikeampaa. Koen paljon fyysisiä stressioireita ja laboratoriokokeissa on todettu minun kehoni tuottavan tosiaankin todella herkästi kortisoli-, sekä muita stressihormoneja. Tästä syystä myös kehoni ylikuormittuu liikaa ja palautuminen on hidasta.

Erityisherkkyys voi ilmetä

• fyysisenä: aistiherkkyys (näkö, kuulo, haju, tunto, maku) sekä muu kehollinen herkkyys (esim. tuntemukset verensokeritasapainosta, hormonivaihteluista tai säätilan muutoksista, herkkyys lisäaineille, lääkeaineille tai stimulanteille)
• sosiaalisena: vuorovaikutustilanteet, ilmapiiri, empatia, intuitio, tunneäly 
• psyykkisenä: tunneherkkyys, luovuus
• henkisenä: arvot, intuitio.

Lainaus: Erityisherkän elämää

Pikkuhiljaa alan tajuta sitä kierrettä jonka sain "elämäntapamuutoksellani" aikaan kehossani. Vuonna 2010 suurinpiirtein tähän aikaan vuodesta aloin laihduttamaan ja kuntoilemaan. Erityisherkkänä saan myös hyvät kiksit liikunnasta ja flow-tilaan pääsy liikkuessa on yllättävä helppoa. Tästä syystä aloin liikkumaan alusta asti aika reippaasti ja ylitin paljon rajojani. Tein omaan kuntotasooni aivan liian raskaita treenejä enkä malttanut rakentaa peruskuntoa kovinkaan rauhassa.

Seurauksena oli ylikunto ja ylikuormitustila kehossa, jota ei suinkaan parantanut aivolisäkkeessä oleva hormonikasvain, sotki vaan entisestään. Silloin pistin kaiken kasvaimen piikkiin ja kun se oli saatu hallintaan alkoi treenit taas kiihkeänä. Treenasin ja sitten sairastuin yleensä flunssakierteeseen jolloin jouduin lepoon. Tämä toistui aika-ajoin, jälkeenpäin noin 4kk jaksoissa. Kunnes elimistö iski täyden stopin ja sairastuin fibromyalgiaan.

Nyt kun olen noin vuoden verran pystynyt harrastamaan vain kevyttä liikuntaa jos sitäkään, olen alkanut kuunnella myös kehoani erilaisella tavalla. Tajuan että kehoni vain reagoi herkemmin, aivan yhtälailla kuin muutkin osa-alueet elämässäni, kehoni ei ole tästä siis poikkeus. Jos huolehdin sosiaalisesta, psyykkisestä ja henkisestä puolestani niin ettei pahaa ylivirittyneisyyttä näillä alueilla pääsisi tulemaan, niin en voi tällöin myöskään vain piiskata fyysistä kehoani aivan miten sattuu.

Luonnossa liikkuminen myös jo automaattisesti alentaa stressihormoneja, joten se on minulle erityisen hyvästä. Tai jos treenaakin sisätiloissa jne. niin sen jälkeen olisi erityisen hyväksi mennä tekemään se palauttava harjoitus luontoon.


Tällä hetkellä olen joka ikisestä treenikerrasta niin kiitollinen. Eilen pääsin taas kahvakuulan pariin tekemään lihaskuntotreeniä <3 Täytyy vain malttaa pitää itsensä ja oma intonsa kurissa niin, että se peruskunto sieltä tosiaankin syntyisi eikä taas lähdettäisi menemään vääriä raiteita pitkin liian kovaa vieläpä.

iive

Pullo cavaa ja 3 vuoden tipaton

Yövuorot on taas saatu tehtyä ja on mulla vaan ihanassa paikassa työ kun aamulla näkee tällaisen maiseman <3 Piti hetkeksi viimeisen yön jälkeen mennä tuonne laiturin päähän ja vaan fiilistellä auringonnousua ja aamu-usvaa. Aika taianomaista.

Kotipihalla tajusin, että hei, nythän on syksy ja nyt pari päivää myöhemmin tuota vesisadetta katsellessa voi taas tuumata, juu on todellakin syksy.
Mut on se silti aika kaunis <3 (ja koska lidlistä löytyi waterproof-lenkkarit entisten hajonneiden tilalle, niin mitäpä se vesisade estää myöskään ulkona oloa?)

Ja jos mä olenkin tällä hetkellä hukassa täysin mun syömisten kanssa, niin yks juttu on ihanaa, että se todellakin toimii ja se on se kun kroppa sanoo neljän yövuoron ja kahden viikon sairastelun jälkeen "nyt ylös, ulos ja lenkille". Se on yksi ihanimpia asioita mitä matkan varrella on tullut opittua.

Eilen iski päälle myös hirveä salikärpänen, tahtoo salille!
Ainut vaan ettei sellaista nyt ole kun mun sali purettiin uuden kauppakeskuksen tieltä ja kunnan kuntosali ei ole remontin alta vielä auennut (enkä väistösalille enää viitti mennä). Onneksi ei kestä kuitenkaan kauaa et sali ja uimahalli aukeaa. Toivotaan että tää kipinä kestää sen aikaa... voishan sen kehonpainoharjoittelun tietenkin aloittaa vaikka nyt ettei ihan jäätävän tukkoon tulis salilla heti yli puolen vuoden tauon jälkeen.

Ruokailuissa olen pitänyt tiukkaa linjaa. Syön silloin kuin lapsikin syö. Aamupalalla on olleet hittejä pähkinät ja murot(!?), mut ihan sama, kuhan jotain tosiaan syö eikä ajattele "et juu kohta syön jotain..." Tiukka linja on auttanut ja pari kertaa on voinut sanoa, että kroppa on tuntenut nälkää ruoka-aikaan mikä on todella hyvä juttu. Sillä ne pahat ajatukset on siellä todella nopeasti vaanimassa ja vatsan kurina saa ne nopeammin hiljaiseksi. Ahmiminen on edelleen "hallinnassa" eli sitä ei ole ollut. Kipeänä olen kyllä syönyt herkkuja, mutta ne ovat olleet vapaaehtoisia valintoja, ei mitään pakkomielteitä. "Hallinnassa" on lainausmerkeissä, sillä hyvähän se on näin sanoa kun niitä "kohtauksia" ei ole ollut. En kuitenkaan uskoisi homman olevan hallinnassa jos sellainen ahmimis-kohtaus tulisi. (Oikeesti kuinka tää voi olla niin vaikeeta???)

Tiistaina oltiin poikkeuksellisia ja käytiin elokuvissa. Siellä menee leffa Inside Out-Mielen sopukoissa ja todellakin voin suositella. Voin suositella vaikka aikuisten katsottavaksi. Ihan järisyttävän syvällinen elokuva ei ole, mutta aika sopivan kuitenkin. Mut hei, mikä voisikaan olla järkevämpää näytettävää lapselle (etenkin tytölle) kuin leffa TUNTEISTA. Sillä niitä tunteita tuntuu meidän naisten päässä olevan keskimääräistä enemmän tai voimakkaammin kuin noilla kaksilahkeisilla ;)
Oma tyttö tuntuu olevan aika tunteellinen tyyppi. Siltä löytyy pääasiallisesti ne räväkät tunteet, sillä on aikamoinen rämäpää ilopilleri ja aktiivinen ja avoin. Löytyy sieltä siten se herkkäkin tyttö, joka tuntee kyllä kaiken niin suurella sydämellä <3

Eilen katsottiin miehen kanssa ihan toisen genren elokuva, Luokkakokous. No, se oli sit elokuva varmaan niistä miesten tunteista? :D No olihan se ihan hauska ja naurattikin. Asiassa auttoi varmaan tää minipullo 3 vuoden tipattoman jälkeen.
Parlodelit on nyt nimittäin syöty ja nyt pitäisi katsella mitä se kasvain siellä päässä sanoo kun lääkkeet on loppu... Lääkkeiden kanssahan ei alkoholia saanut käyttää, joten siksi tipattomalla tuli oltua. Alkossa tuntui että olen aivan pihalla ja nappasin sit tän, no ihan hyvää oli :) Enhän mä ennen tuotakaan ole kauhea alkoholin suurkuluttaja ollut muutenkaan bailausvuosien jälkeen. Kotona lasi viiniä tai siideriä pari kertaa vuodessa on ollut se mun juttu. Tästä syystä varmaankin tuo tipattomuus ei haitannut oikeastaan laisinkaan, ei vaikka oli mahdollisuus siihen että se kestäisi koko elämän. Lapsen suhteenkin tuo alkoholittomuus on ollut ihan hyvä juttu. Toisaalta myös kohtuukäytön näkeminen on mielestäni opettavaista. Onnea on ollut se, ettei mieskään juurikaan juo, etenkään kotona. Ei kyllä ehkä jaksaisi sellaista joka ilta kaljoittelevaa tyyppiä katsella.

Ehkä joku päivä mä saan mun oman elämän takaisin? Ehkä joku päivä mä saan taas treenata ja syödä normaalisti, eikä mun tarvitse olla fibrokipujen vanki. Mutkaista on tää elämä...

iive

Aikamoisia uutisia!

 -Onnellinen-

Ensimmäiseksi, kaikki varmaan on huomanneet, että kesä on tullut ja mä olen nauttinut siitä kyllä täysillä vaikka töissä kaikista lämpimimmät päivät vietinkin. Aamulla vaan rantsuun auringosta nauttimaan niin paljon kuin pystyy ennen iltavuoroa! Onneksi työpaikalle on rannalta noin 200 metriä ;)

Uimassa on tullut käytyä järvessä lyhyitä pätkiä joka päivä nyt. Ensimmäisenä päivänä kroppa tuli siitä kipeäksi, sen jälkeen se on tuntunut ihan vain hyvälle vaikka kylmä vesi ja fibromyalgia ei aina toistensa kavereita olekaan. Mutta niin kuin liikunnankin kanssa niin tuntuu olevan tämänkin homman kanssa, kun teet joka päivä, et kipeydy.

Ei ne suomen rantakuvat niin helteisen näköisiä ole, mutta lämmintä oli kyllä just sopivasti :)
Rannalla tuli tehtyä danmaloitakin eli luonto-mandaloita. Näistä mä tykkään kyllä ihan hirveästi.

Syömisasioista kävin psykologin juttusilla, ikinähän näissä asioissa en ole mitään apua saanut vaikka aika rajukin syömishäiriötausta mulla on. Jutteluhetki oli kyllä kovin antoisa ja pisti kyllä päässä tiettyjä rattaita liikkeelle. Nythän tilanne on ollut taas se, että kun minulla ei ole ollut nälkä, en ole syönyt ja sitten illalla on saattanut huomata, että hei, enpä oikeastaan ole syönyt mitään ja jos ei sinä päivänä ahmimiskohtaus tule niin parin päivän jälkeen kyllä varmasti on tullut.

Nyt sitä syödäänkin taas kellon kanssa vaikka ei olisikaan nälkä ja vaikka syömisestä tulee aika paha olo, mutta eipä ole ahminta-ajatuksiakaan nyt ollut. Onneksi viime vuonna tuli kyykittyä metsässä ihan urakalla kun marjat ei ole vieläkään loppuneet kesken. Aamun pelastus kun on kaurapuuro ja marjat, eipä paljon muu taitaisi edes mennä alas...

Ruokana salaatti yhdistettynä lämpimään ruokaan on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Yläkuvassa oli kasvispihvi tuolla salaatin alla ja paistettuja perunoita edelliseltä ruualta seassa ja lisukkeena jogurttikastiketta. Toisessa ruuassa salaatin joukkoon päätyi kasvis-nachovuoka, tää oli todella hyvää!

Viime viikolla kävin yhden illan viettämässä töiden jälkeen aivojen MRIssä. Edellisestä kuvauksesta olikin jo aikaa, mutta kun on useamman kerran tuolla putkessa käynyt niin nythän se oli ihan lepohetki vaan, meinasin nukahtaa nimittäin sinne putkeen :D sen verran lunkisti tuli otettua. Sitten olikin loppuillan ihan töttöröö.

Tänään sainkin kuulla kuvausten ja labrojen tulokset. Aivolisäkekasvain on edelleen surkastunut ja on enää juuri ja juuri havaittavissa. Saan siis aloittaa lääkityksen purun (jota tosin kestää parisen kuukautta vähintään). Ensimmäinen ajatus mikä mieleen tuli oli, että saan juoda taas punaviiniä :D Yli kolme vuotta on oltu täysin alkoholittomalla linjalla lääkityksen vuoksi. Oikeastaan tuo on ollut ainoa asia mikä elämää on mitenkään rajoittanut ja se ettei alkoholia ole voinut nauttia, ei ole elämääni mitenkään rasittanut. Silti taisi olla punaviinilasillista ikävä kun se ekana mieleen tuli, sillä muille on löytynyt vuosien aikana sopiva alkoholiton korvaaja :D

 Lääkkeen purku tuo eteen monenlaista kommervinkkiä, sillä purku täytyy tehdä hitaasti. Lääke vaikuttaa aivoissa myös mm. dopamiinitasoon, joten lääkkeen lopetuksesta voi seurata alakuloisuutta ja masennustakin. Nämä onkin mulle ihan liian tuttuja elämässä aiemmin olleet, joten niitä en seurakseni kyllä toivo. Täytyykin alkaa nyt tutkia dopamiiniin vaikuttavia ruoka-aineita. Vinkkejä otetaan myös vastaan!

Nyt sitä voikin nauttia parin päivän vapaista aika mielenkiintoisessa olotilassa, tietysti olen terveysuutisista hyvin iloinen ja kiitollinen, mutta kovin hämmentynytkin olo on. No onhan tässä aikaa uutista sulatella koko loppu elämä :D

Ihanaa viikon alkua muillekin :)

iive

Ja tohtori sanoo

Labrakokeita kilometri, Lähete, Leikkausarvio, Ortopedi, Magneettikuva, Lisätutkimus

Nämä ainakin.

Mutta mihin osuu lottokone?

Kilpirauhanen, Prolaktinooman pahenemisvaihe, Hypermobiliteetti, Reuma, Fibromyalgia

Näin niin kuin aluksi.

Mutta helpotti heti kun kuuli etten mä ole luulotautinen tai kuvittele.

Ja kävin salilla. Koko kroppa kolmena päivänä läpi. Palautumisaika viikko ja päälle.

iive

ps. oon niin mukana A2 kehitysvammais-illassa ja #kohtaamut-kamppiksessa

ihan pikkuisen häiritsee, että... itseäni lainaten

Ootte ehkä huomanneet, että tulossa on A2 kehitysvammais-ilta ohjelma ja sitä kautta syntyi myös ‪#‎kohtaamut‬ kampanja (jossa yritetään että ns. tavikset ja keharit voisivat kohdata toisensa mahdollisimman helposti ja aidosti, kavereina). Aika hyvin rummutettu mediassa yms. tätä. 

Missään asiasta ei löydy materiaalia joka olisi "kohdennettu" näille kehitysvammaisille ihmisille itselleen, heille selkeällä tavalla (meillä esim. suurin osa porukasta ei osaa kunnolla lukea).

 Ja sit.

"Hyvät asumispalveluita järjestävät ja muut kehitysvammaisten ihmisten kanssa toimivat tahot"-alkaa kampanjakutsu

eli

#kohtaamut kampanjaan on kutsuttu mut ja mun työkaverit ja kehitysvammaisten ihmisten kanssa tekemisissä olevat, mutta EI NIITÄ KEHITYSVAMMAISIA IHMISIÄ itseään!?!?!?!

Mut kiva että suostuivat kuitenkin osallistumaan kun kysyin ;)

 

Whuhuu!

TAVOITEPAINOSSA!
64kg

Flunssan takia 11 päivää myöhässä, mutta tulihan se lukema vaakaan sieltä :)

Ja tickeriä on muutettu uuteen tavoitteeseen kohti vieläkin pienempiä lukemia, mutta älkää huoliko, en ala syömishäiriöiseksi tai liikaa laihduttajaksi. Tämä uusi painotavoite on kovin viitteellinen ja täyttyy jos on täyttyäkseen :)

Olen kuitenkin superonnellinen yhden tavoitteen täyttymisestä. Koko tämä blogi lähti liikkeelle siitä, että olin ylipainoinen ja huonossa kunnossa. Halusin muuttaa elämääni ja olla 30 vuotiaana normaalipainoinen ja hyväkuntoinen ensimmäistä kertaa elämässäni. Mutkia tuli matkaan sairauden myötä ja tuota painoasiaa en saavuttanut. Nyt kaksi vuotta myöhemmin se on saavutettu! Se ensimmäinen itselleni asetettu tavoite. En olisi uskonut, että se vie näin kauan aikaa. Tosin enpä silloin tiennyt kuinka vakavasti tulen sairastumaan ja siitäkin selviämään ja nyt vielä tämä. Aikamoinen voitto minulle :)

Bikini Challenge alkaa olla loppusuoralla, 8 päivää jäljellä, varsinainen ynnäyspostaus tuloksista tuleekin varmaan sitten. Mutta nyt jo voisi suunnata katseen kohti tulevaisuutta. Tavoitteet on täytetty. Mitäs nyt?

No, faktahan on edelleen se ettei kroppa näytä siltä kuin ajattelin sen 64kg:nä näyttävän. Rasvaa on edelleen liikaa ja lihasta liian vähän (tai sitten se on siellä rasvan alla piilossa). Joten sillä saralla jatketaan edelleen. BC:n loppuessa tulee myös juoksulenkkien kokeilu taas ajankohtaiseksi, juoksu kun on ollut "kiellettyjen" listalla BC:n ajan.

Salitreenejä aion jatkaa BC:n ohjeilla. Myös kehonpainotreenit on kesällä varmastikin aikamoinen apu jos ollaan reissussa ja salille ei pääse. Vaihtelua treeneihin saa ilmaisesta Muscle Challengesta, jossa on 4-jakoinen ohjelma saatavana.

Ruokailussa hölläilen juhannuksen ajan ja sen jälkeen palaan BC ruokavalioon ilman vaakaa. Tuolla Muscle Challengessa on myös ruokavalio, jota voisi koitella, en ole sitä juurikaan tutkaillut joten sen sisältöä en tiedä. Tutkitaan ja katsotaan.

Kesän aikana aion kuitenkin syödä paljon tuoreita marjoja ja vihanneksia. Ja perjantaina ostan palkastani kerrankin jotain "tarpeetonta" itselleni palkinnoksi. Nimittäin jäätelökoneen!

iive

Samat pudotettavat kilot

Hieman minua ärsyttää pudottaa näitä samoja kiloja uudestaan ja uudestaan. Kyseessä ovat siis 74-68 kilot, joita nyt taas neljännen kerran pudotan. Huoh, olen jojo, mutta onneksi en perinteisestä syystä.
Ensimmäisen kerran pääsin alle 70kg:n lukemiin keväällä 2010, toisen kerran syksyllä 2011 ja kolmannen kerran hieman alle vuosi sitten helmikuussa 2013. Joka kerta olen päässyt aina hieman alemmaksi ja painon nousu ylöspäin ennen uutta laskusuuntaa, on ollut maltillisempi.

Vuonna 2010 hienon painonpudotuksen jälkeen alkoivat ensimmäiset epäilyt siitä ettei kaikki ole normaalisti. Epäiltiin jos jonkinnäköistä sairautta liikaa laihduttamisesta (ortoreksiasta) mitä monimutkaisempaan sairauteen (joita esiintyy yleisesti sarjassa House). Paino nousi hieman väsymyksen ja muiden seikkojen vuoksi, mutta syksyllä 2011 olin taas alle 70kg:n vaakalukemissa.


Tämän jälkeen alkoikin sairasteluhelvetti prolaktinooman kanssa, jonka voisin sanoa nyt tauonneen viime lokakuuhun. Sotaa ei ole voitettu, mutta rauhansopimus on esitetty :D
Viime kevään huippudraivi, hyvä olo ja liikunnallinen jaksaminen pysähtyi magneettikuvauksen ja verikokeen tuloksiin. Lääkäri päätyi vähentämään prolaktinooman hoidossa käytettävää Parlodel lääkitystä ja "maailma pysähtyi" puoleksi vuodeksi. Olin väsynyt, olo oli vetämätön ja sumuinen. Kesä sujui kovan väsymyksen merkeissä, rantsussa oli ihanaa vain maata.



Kuinka iso merkitys voikaan olla pienellä pillerin puolikkaalla. Syömäni lääke Parlodel on parkinsonin taudissa käytettävä dopamiiniagonisti, joka ei sisällä dopamiinia, mutta aivot luulevat sen olevan sitä. Dopamiini ehkäisee prolaktiinin eritystä verenkiertoon ja näin prolaktinooma hyvällä tuurilla näivettyy lääkityksen myötä. Mutta kuten seuraavasta lainauksesta voi lukea, niin dopamiini tekee myös muutakin ja aivan selvästi lääkityksen vähentäminen aiheutti minulle viime kesänä hieman masennusta ja yksinkertaisesti väsymystä. No, siinä ei paljon laihduta. Lokakuussa olo alkoi tuntua siltä, että päässä on taas välittäjäaineet kohdallaan ja totisesti toivon ettei tulevaisuudessa ole hirveästi lääkemuutoksia enää tiedossa.

Dopamiinin merkitys hermoston toiminnassa on monitahoinen ja osittain epäselvä. Dopamiini tahdistaa muun muassa ihmisen sisäistä kelloa^[3]. Dopamiini säätelee myös liikkeitä ja sen puute aiheuttaa muun muassa dystonioita eli lihasten kouristelua, nykimistä ja muita pakkoliikkeitä. Ihmisen herkkyys voimakkaille kipuärsykkeille on kääntäen verrannollinen aivojen dopamiinipitoisuudelle^[4].
Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Tämä johtaa huumeidenkäyttäjien kohonneeseen psykoosialttiuteen. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi^[5] nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppimista^[5].
Dopamiini kuuluu katekoliamiinien ryhmään ja toimii adrenaliinin sekä noradrenaliinin esiasteena. Dopamiini ehkäisee aivolisäkkeen etulohkossa toisen hormonin - prolaktiinin - eritystä verenkiertoon.

Parlodelin lääkeselosteesta:
Kerro lääkärille, jos sinä, perheenjäsenesi tai omaishoitajasi huomaatte, että sinulla on voimakas halu tai tarve käyttäytyä tavalla, joka on epätavallista sinulle tai et pysty vastustamaan mielihaluja, pakonomaisia tarpeita tai houkutuksia sellaiseen toimintaan, joka voi olla vahingollista sinulle tai muille. Tällaista käytöstä kutsutaan impulssikontrollin häiriöksi. Se voi ilmetä peliriippuvuutena, ylensyömisenä tai tuhlaamisena, epätavallisen voimakkaana seksuaalisena haluna tai seksuaalisten ajatusten tai tuntemusten lisääntymisenä. Lääkäri saattaa muuttaa annostasi tai lopettaa lääkityksesi.

Nyt tämä dopamiinityttö ottaa pienen rentoutushetken, pakkaa kimpsut ja kampsut salitreeniä ja yövuoroa varten! Eilen illalla sattui pakkaamisessa pieni muistihäiriö ja niinpä tänään sain iloisesti kävellä töistä kotiin trikoopaita pipona, villasukat käsissä hanskoina. Tänään en todella unohda pipoa, hanskoja ja kaulahuivia kotiin :D Tästä onnettomasta tapahtumasta olisi kyllä saanut mitä mainioimman kuvan tänne blogiin...

iive

ps. tiedossa on muuten jatkossa yksityisiä juoksutekniikka treenejä, jos niillä saisi askellusta siihen kuntoon että sitä juoksua voisi harrastaa! Jes!

Vissiin hyviä uutisia?

Ja taas peruslabrat aivolisäkekasvaimesta on tutkittu ja tulkittu.
Ja se lääkäri oli sitä mieltä että arvot on hyvät! Että voisi olla mahdollista lopettaa lääkitys muutaman vuoden päästä :) Ja mäkun luulin syöväni sitä loppuelämän.
Nyt vaan syödään lääkettä pari vuotta, odotellaan, eletään normaalisti, luodaan hyvää kuntoa ja elämää. Ja joskus sitten mä vissiin voisin sanoa olevani ihan terve :) ihan terve ilman mitään ylimääräisiä möllyköitä päässä.


Eilen isänpäivänä syötiin mustikkapiirakkaa ja edellisenä iltana pitsaa ja vähän herkkuja. Muuten mennään normikuoseissa, ateriarytmissä, ilman herkkuja.
Tänään sain treenattua ensimmäisen kerran flunssan jälkeen, tai no vieläkin nenä tukosssa, plaah :P 20min kahvakuula-lihaskuntotreeniä + 30min hathajoogaa päälle. Se riitti nyt näin aluksi.

iive

Hienoja uutisia!

Viime päivät olen elänyt jännityksessä, sillä eilen oli vierailu keskus-sairaalaan endokrinologin juttusille eli mitäs sille päässä olevalle kasvaimelle nyt sitten kuuluukaan tänä vuonna?

Minullahan on aivolisäkkeessä prolaktinooma-hormonikasvain. Sairastumisestani ja sairaudesta löydät lisätietoa Prolaktinooma-välilehdeltä.

Lääkärikäyntiä edelsi mittava määrä verikokeita ja aivojen magneettikuvaus. Verikokeissa tutkittiin kaikkea mahdollista hormoneihin liittyvää mm. kilpirauhasarvot, estrogeenit, testosteroniarvot, hemoglobiinia jne. ja KAIKKI arvot olivat hyviä, ellei jopa mainioita kun vielä vuosi sitten niiden kanssa oli vähän niin ja näin...
Aivojen MRI meni tällä kertaa rutiinilla. Varjoaineen pistäjä osasi asiansa niin ei tarvinnut sitäkään stressata ja kolmas kerta putkessa ei tällä kertaa tuntunut yhtään miltään. Sielläpä makoilin ja kuuntelin koneen jurnutusta. Aivokuvissahan sitten näkyi, että kasvain on lääkityksen ansiosta surkastunut n.40% ja kasvaimesta vuotanut verihyytymäaluekin on lähtenyt "liukenemaan" :) JEE! Lääkitystä saa nyt tiputtaa vähäsen ja leikkauspelon voi laittaa vuodeksi narikkaan.

Nyt saan keskittyä hyvinvointiprojektiini täysillä ja mahdollisuudet treenirintamalla kehittymiseen ovat paremmat kun nuo estrogeenit ja testosteronitkin ovat tasapainossa.

Lääkärin jälkeen kävin uimassa noin puolitoista tuntia ja tein samalla itsekseni Uimataitotestin. Kiva oli uida ensimmäistä kertaa ikinä 50m altaassa kun aina on tottunut 25m altaissa uimaan!
Nyt vietetään siis Uimataito-viikkoa ja nimen olisi saanut uima-hallin seinälle jos olisi tuolle testille pyytänyt valvojan, mutta huvikseni tein.

Uimataidon määritelmä:
Henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen.

Tänään onkin ihana aurinkoinen vapaapäivä. Rakkaat tomaatit päätyivät kasvihuoneeseen kasvamaan ihan omiin ruukkuihinsa taimikasvatuspoteista. Toivottavasti eivät enää palellu :( No, on mulla keinot hieman lämmitellä tuota kasvihuonetta, joten jospa ne pärjäisi.

Kaupasta bongailin uuden kahvin, joka on siis Herkku, ei jokapäiväinen juoma.

Oli hyvää vaikka siin olikin asesulfaami K:ta. Hö, miksi ei Steviaa?

No voi tätä joskus kesällä silti juoda ;)

Nyt ULOS ja illalla olis salitreenit <3

iive

Fysioterapia

Vihdoin sain ajan (aikaiseksi) fysioterapeutille. Lähinnähän tuo oli kartoitusta koko käynti, mutta ainakin nyt on selvää mistä selän osalta kiikastaa ja mitä parhainta niin nyt on jokin alku mistä tätä vyyhtiä lähteä purkamaan. Faktahan on se, että osa krempoista on sidekudostasolla, joihin kasvaimen aiheuttamat hormonimuutokset vaikuttaa eli osa kivuista tulee sieltä. Mutta on siinä selässäkin tekemistä niin reippaasti, että eiköhän sen osittain kuntoon saaminen vaikuta vähän tuonne jalkoihinkin. Ainakin nyt tuntuisi hyvältä tuon fyssarin suhteen, sillä on pitkän linjan ammattilainen, pilatestaustaa yms. yms.

Mut siellähän sitä selässä ainakin yks yliliikkuva selkänivel, oiennut rintaranka (siis ihan suora), huono lihastasapaino (siis toisella puolella enempi kuin toisella), pari kohonnutta nikamaa T1-2, helkkaristi lihasjännitystä, kireyttä ja jumeja. Nii ja lankku alaselkäranka. Et joo haasteellinen ranka kuulemma, ei ihme et sattuu...

Muutamia harjoituksia sain tehtäväksi ja asento-ohjeita töitä varten. Esim. olen korjannut ryhtiä juuri väärin ja se on vain pahentanut tilannetta. Huomenna etsiin jotain luontaista taikalääkettä. MSM?

iive

Paljaspään luontopolku

PALJASPÄÄN lp

Muuramen-Säynätsalon Ympäristöyhdistyksen vuonna 1992 perustama Paljaspään luontopolku sijaitsee Säynätsalossa Muuratsalon saaren pohjoispäässä kiertäen noin kahden kilometrin mittaisena myötäpäivään Kontinvuoren itäpuolen rinteitä.
Polkureitin maasto on Päijänteen rantamille ominaisesti karua ja kallioista. Paljaspään laelta avautuu järvelle hulppeat näkymät.
Kalliomaastossa on yllättäen selvää lehtoakin; Kärppäkiven lehto ja Paljaspään lehmusmetsikkö - molemmat luonnonsuojelualueita.
Polulle pääsee Kontinvuoren pohjoispuolelta Rusakontien päästä sekä Vuorelantien keskivaiheilta taikka loppupäästä Paljaspään laelle nousten. Polun varrella on 11 rastitaulua. Reitti on merkitty keltaisten maalimerkkien lisäksi paikoin pienillä viitoilla. Ole silti tarkkana polun haarakohdissa, että pysyt reitillä.
Maaston paikoittaisen kivisyyden ja märällä kelillä mahdollisesti liukkaiden kalliopintojen vuoksi kulkijan on hyvä tarkkailla askeltensa sijoittumista. Polun loppumatka Kontinvuorelta alas on sorastetulla tiepohjalla helppokulkuinen.

Eiliselle oli tiedossa hieman parempaa säätä ja niinpä otin töistä, kollegoiden armaalla suostumuksella, pienen varaslähdön. Eikä tarvitse kyllä sitä katua! Vai mitä sanotte maisemista?

Pakattiin kimpsut ja kampsut, haettiin kaupasta vähän evästä ja Lintunen hoidosta. Sitten tällättiin itsemme autoon ja suunnattiin kohti läheistä luontopolkua. Tuolla oli kyllä mahtavat maastot ja kätkökin käytiin tsekkaamassa.
Luontopolku itsessään oli TODELLA surkeasti merkattu ;( Ehkäpä jos olisimme lähteneet matkaan Vuorelantien puolesta välistä niin sitten olisimme olleet paremmin kärryillä. No osataan me metsässä kulkea ihan ilman viittojakin! Maasto luontopolulla oli hyvin haastavaa. Kiviä, kalliorinteitä, juurakkoisia polkuja, mutta ihanaa silti. Neitinenkin veti tuolla kuin vanha tekijä, märemmissä paikoissa otettiin hartioille killumaan kun muuten olisi ollut koko lapsi kuitenkin ihan lällyssä.

Pikkuhiljaa alkaa näköjään olo kohentua lääkenostosta. Voimatasot ovat vielä heikot ja juoksulenkille lähdöstä ei pysty edes haaveilemaan, mutta innostus ja vire on palannut. Huomenna Zumbaan ja tiistaina AeroJamiin <3

Tosin täytyy kyllä sanoa, että nyt olo tuntuu tosiaankin virkeältä kiitos 12h yöunien. Simahdin nimittäin sohvalle tuolta luontopolulta kotiutumisen jälkeen ja nukkua posotin aamu kuuteen saakka, jolloin oli aika nousta töihin. No onhan tässä ihan tarpeeksi kärsittykin unettomuudesta ja huonoista yöunista. Nyt nukuin kuin tukki!

Ihanaa ensiviikkoa!

iive

Tza Tzaa

da, da, daa...

Huh, huomenna töihin ja heti lääketentin kimppuun, omg!
Eilen kävin rämpimässä koti-kodin vieressä olevalla pururadalla, jossa oli vedetty jollain telaketjutsydeemillä ja liejua koko reitti (myöhemmin sain tietää, että reitti on remontissa ja saa mm. valot ja lisää leveyttä). No tulipahan testattua gore-tex lenkkareiden vedenpito, sillä vaikka olin nilkkaa myöten liejussa, niin eivät jalat kastuneet. Koira nautti rapareitistä kun sai olla irti (ei ollut vaaraa muista lenkkeiljöistä, jotka varmaan tiesivät reitin surkean kunnon...) ja veti kunnon vauhtia edes takas koko matkan.

Tottelevaisena kaverina kuitenki poseerasi kameralle malttamattomana odottaen -vapaa komentoa.

Tänään tuli ihme inspiraatiolla laitettua parveketta talviteloille. Lisäksi laitoin kokeellista talvikasvatettavaa sisälle kasvamaan ja myöhemmin laitan lisää. Aikeissa kokeilla rucolan, krassin, salaatin (tuskin onnistuu...) ja mm. herneen ja auringonkukan versojen kasvatusta.

Kaksi paprikaa nostin myös sisälle, ne kun saattaisivat talvehtia sisällä jos hyvä tuuri käy. Toisessa paprikassa möllöttää jopa 4 paprikan raakiletta odottaen kypsymistä. Paprikat piti vain taas käsitellä kirvoista vapaaksi, sillä ne on oikeasti hirveitä kirva-magneetteja!

Illan lopuksi Zumbaa, aloitellaan tää liikunta tälleen rennosti ;D Tosin tuntui ihan hirveän vetämättömältä koko tunnin ajan. Räjähtävyyttä ja energisyyttä ei kertakaikkiaan ollut. Paskat lääkkeet ;( No onneksi tilanne taas pikkuhiljaa helpottuu. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todella ärsyttävää aloittaa taas melkein alusta. Onneksi tämän pitäisi olla viimeinen lääkenosto ja tällä annostuksella pitäisi kasvaimen pysyä kurissa tai jopa hävitä!

Sitä siis odotellessa :)

Ja silti olin siellä Zumba-tunnilla miljoona kertaa onnellisempi kuin sohvannurkkaa kuluttaessa!

iive

Valoa tunnelissa

Vanhemmuutta ei voi unohtaa vaikka olisikin sairas. Tietyissä tapauksissa lapsen saa hoitoon kun itse sairastaa, merkittyinä vapaapäivinä ei. Äidin hommat on hoidettava siis ja onneksi tänään kaikista hirvein pahoinvointi ajoittui ajalle ennen lapsen heräämistä.

Ulkona oli onneksi iltapäivällä ihana raitis ilma ja mitä loistavin auringonpaiste! Otin kameran ulos ja annoin laulaa. Lintunen keräsi kiviä, lehtiä ja pihlajanmarjoja tulevia askarteluja varten ja oli kiltisti, kerrankin.

 Ikkunasta näimme loistavan sateenkaaren.

Eilen kaupassa käydessämme sateenkaaria näkyi jokapuolella.

Illalla iskin oman kasvihuoneen tuotokset eli tomaatit, palstalta kesäkurpitsat ja porkkanat sekä muutaman punasipulin pellille grillautumaan. Makua mustapippurista ja valkosipulista. Nämä menevät pakkaseen, josta ne on ihana laittaa vaikkapa kastikkeen sekaan. Inhoan kaupan pakastevihanneksia.

Omia tomaatteja on nyt tullut jotain kolmisen kiloa, joten ei ihan huonosti!

(Ja vielä 1/3 osa on kypsymättä)

 

Auton ikkunasta kuvasin mahtavan pilven kun lähdimme käymään Jyväskylän Valo- tapahtuman avajaisissa.

 

Luonto hoiti osaltaan valaistuksen, sillä auringonlasku näytti kirkkopuistosta katsottuna tältä.

 

Avajaisten ohjelma oli hieno, mutta kiitos vain, aivan tolkuttoman pitkä tai pikemminkin vaihtelematon.

 

Oli ihana tänään päästä pois neljän seinän sisältä ja nauttia kauneudesta. Viime päivät ovat tuntuneet uskomattoman pitkiltä ja raskailta. Ja yöt ne vasta pitkiä ovat olleetkin kun lääkitys pistää voimaan pahoin. Huomenna saan onneksi levätä jo aamulla kun ei tarvitse Lintusesta huolehtia.

iive

Prolaktinooma

Tämä teksti löytyy myös omana sivunaan keskipalkista. Pääasiallisesti kirjoitin tämän selventääkseni itselleni sairauden kulkua ja mahdollisesti informatiiviseksi kertomukseksi sellaiselle, joka on juuri sairastunut. Muistathan kuitenkin aina, että sairastuminen on yksilöllistä ja minun tieni on ollut hyvin vaikea. Sinun tiesi voi olla paljon helpompi.

Aivolisäkkeen kasvaimista yleisin on prolaktiinia tuottava adenooma eli prolaktinooma. Se on käytännössä aina hyvänlaatuinen. Sen yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta kooltaan alle 10 millimetrin kokoisia mikroprolaktinoomia voi löytyä jopa joka neljänneltä mieheltä ja naiselta. Prolaktinooma diagnosoidaan kliinisesti kuitenkin useammin naisilta kuin miehiltä, ja kooltaan naisten kasvaimet ovat yleensä pienempiä. Prolaktinooma voi joskus harvoin olla periytyvä. Osa kasvaimista voi tuottaa prolaktiinin lisäksi muitakin hormoneja kuten kasvuhormonia." (Lainaus: Terveysportti)

Noin vuosi sitten sain ensimmäisen epäilyn, että sairastaisin jonkinlaista aivolisäkkeen sairautta. Siihen mennessä minulta oli tutkittu jo kaikki mahdolliset gynekologiset sairaudet, jotka voisivat aiheuttaa havaitsemiani oireita.

mm. väsymys, unihäiriöt, kuukautisten puuttuminen, maitovuodon jatkuminen imetyksen lopetuksesta huolimatta, stressi, uupumus, kuumat aallot, korkea leposyke.

Joulukuussa 2011 kävin ensimmäistä kertaa aivojen magneettitutkimuksessa, joka silloin oli hyvin pelottava ja ahdistava kokemus (onneksi seuraava kerta oli jo paljon parempi). Kuvaukseen en saanut minkäänlaisia ohjeita tms. vain tylyn ilmoituksen kuvaukseen saapumisesta.

Jos olet menossa kyseiseen tutkimukseen niin lue tämä HUSin esittelysivu aiheesta.

Kuva: neuro.hut

Tammikuussa 2012 sain diagnoosin Prolaktinoomasta ja "magneettikuvissa näkyi myös pientä verenvuotoa" sekä minulle kerrottiin estrogeeniarvojen olevan niin alhaiset, että osa oireistani oli vaihdevuosioireita. Olin aivan shokissa, varsinkin verenvuodon osalta, sillä en saanut tarkempaa kuvausta gynekologian erikoislääkäriltä kuin tuon edellämainitun. Kuka pystyisi olemaan rauhallinen kun kuulee AIVOkuvissaan olevan näkyvillä "pientä verenvuotoa"?
Minulle aloitettiin lääkitykseksi Dostinex-niminen valmiste ja estrogeenilisä.

Tulin Dostinexistä erittäin huonovointiseksi, samalla odotin kauhuissani käyntiä KYSiin, sillä olin saanut ajan yllättäen NeuroKIRURGIAN-poliklinikalle kuukauden päähän. Lääkkeen haittavaikutukset ja psyykkinen stressi ajoivat minut käytännössä täysin toimintakyvyttömään tilaan. Onneksi Dostinex päätettiin lopettaa vakavien sivuhaittavaikutusten vuoksi.
Neurokirurgian poliklinikalla sain selvyyden verenvuodosta, sillä se ei sijainnut aivoissa vaan aivolisäkkeessä kasvaimen ympärillä eikä ollut ns. vaarallinen vaan voimisti vain prolaktinooman minulle aiheuttamia oireita. Kirurgi arvioi, ettei tapauksessani olisi aiheellista suorittaa kasvaimen leikkaamista, sillä riskit olisivat kuitenkin päässä operoidessa aina olemassa (mm. sokeutuminen) vaikka yleensä tuollaiset leikkaukset ovat varsin turvallisia.

Jäin odottamaan tulevia hoitolinjauksia ja minut hukattiin paperiviidakkoon. Hoitoni ei siis edennyt minnekään, sillä kukaan ei tiennyt että minua tarvitsisi hoitaa.

Vihdoin omien kyselyideni perusteella sain pika-ajat niin uusiin verikokeisiin, magneettikuvauksiin kuin vihdoin oikealle lääkärillekin eli Endokrinologian erikoislääkärille.

"Endokrinologia on sisätautien toimialaan kuuluva erikoisala, joka tutkii ja hoitaa hormoneja tuottavien elinten sairauksia. Sairaudet voivat johtua hormonien liikatuotannosta tai niiden puutteesta, lisäksi hormoneja tuottaviin kudoksissa voi ilmetä sekä hyvän- että pahanlaatuisia kasvaimia. Hormonit ovat biokemiallisia välittäjäaineita, joiden avulla kudokset viestivät toisilleen verenkierron välityksellä ja jotka säätelevät mitä moninaisimpia elimistön toimintoja. Rakenteeltaan hormonit voivat olla hyvin monenlaisia ja lääketieteellisen tutkimus on aivan viime vuosinakin paljastanut uusia hormoneja." (Lainaus: HUS)

Vihdoin joku selitti täysin minulle, mitä sairastan, miksi saan sellaisia oireita kuin saan. Kuunteli minua ja vastasi kysymyksiini. Tuossa tapaamisessa olin jo psyykkisesti täysin loppu kaikesta odottelusta (sairautta oli nyt selvitelty jo puolitoista vuotta) ja jäin pitkähkölle sairaslomalle. Samalla aloitettiin kasvaimeen uusi lääkitys Parlodel. Sain tästäkin lääkkeestä hurjia sivuoireita, mutta onneksi lääkityksen tehoa pystyttiin nostamaan vähitellen.

Syksyllä 2012 kävin taas kontrollikokeissa, lisäksi suljettiin pois vielä muutamia sairauksia (mm. Cushingin oireyhtymä). Parlodel on toiminut hyvin, mutta sen annostusta vielä nostettiin hieman. Taas sain pahoja sivuoireita, onneksi tiedän että ne helpottavat ajan kuluessa.

Prolaktinoomaa sairastaville suosittelisin seuraavia luotettavia nettisivuja.
Terveyskirjasto - Aivolisäke
Terveyskirjasto - Prolaktinooma
Terveyskirjasto - Artikkeli Prolaktinoomasta
TherapiaFennica.fi - Aivolisäkkeen sairaudet
Sella Ry - aivolisäke potilasyhdistys

Itseäni kaikkein loukkaavin tilanne sairauden aikana on ollut vähättely. Tätä koin erityisesti Naistentautien poliklinikalla Keski-Suomen Keskussairaalassa. Prolaktinooma ja alhainen estrogeenitaso saivat minut kärsimään useista hankalista oireista, jotka olivat aivan todellisia. Vähättelevä suhtautuminen sai minut jopa kyseenalaistamaan itseni ja omat tuntemukseni.
Ilmeisesti koska prolaktinooma on a) suhteellisen yleinen b) ei ole syöpää, niin sitä ei tarvitse ottaa vakavasti.

Toinen loukkaava tilanne sattui lähipiirissäni, sillä näkymätöntä sairautta on vaikea ymmärtää. Ihmisten on vaikea ymmärtää tilannetta (jota eivät näe), jossa henkilö on sairaslomalla ja siltikin hän käy vaikkapa no, zumbassa vaikka aamuyö on mennyt oksentaessa (tätähän he eivät tiedä kun eivät kysy).

Tulevaisuus tietää lisää magneettikuvauksia, verikokeita ja Parlodelin syömistä ainakin noin kolmen vuoden ajan. Tänä aikana en oikein voi suunnitella esim. raskautumista, onneksi se ei muutenkaan olisi ajankohtaista.

iive

Sairaus ja elämä

Opiskellessa ja työelämässä on tullut huomattua kuinka suuri merkitys on sairauden hyväksymisellä hoitovasteeseen. Henkilöt jotka eivät hyväksy sairauttaan ja ns. tappelevat sitä vastaan tuntuvat paljon sairaammilta kuin sellaiset henkilöt, jotka hyväksyvät sairautensa, mahdolliset rajoitteet ja toimivat sen mukaan.

Terveen henkilön on helppo sanoa kuinka helppoa nyt jonkin sairauden, vamman tai muun rajoitteen kanssa eläminen on kunhan vaan toimii hoitolinjausten mukaan ja no, onhan se joillekin helpompaa kuin toisille.

Ja sitten kun mietitään asiaa työtätekevän jotakin sairautta sairastavan henkilön näkökulmasta, niin ollaankin taas uusilla urilla. Kun työnantajalle kumarrat, niin samalla itsellesi ja perheellesi pyllistät.

Maanantainen lääkärin soittoaika siirtyi eiliselle ja niitä uutisia sieltä nyt sitten tuli mitä odotinkin eli että lääkitystä joudutaan taas nostamaan. Toisaalta se on hyvä juttu, toisaalta sivuvaikutustensa takia huono juttu. Sattumalta kun kroppani reagoi noihin lääkkeisiin hirmuisen voimakkaasti ja niitä sivuvaikutuksiahan taas pelätään.

Kukaan ei haluaisi olla väsynyt ja heikko, sairas ja heikko.

On vaikea antaa itselle myönnytyksiä ettei jaksa, se on hyvin vaikeaa vaikka kuinka tietäisi ettei itseltä voisi vaatia niin paljon kuin terveenä ollessa. Nyt on nukuttu oikein urakalla, syöty kun on tehnyt mieli ja annettu itselle lepoaikaa.
Nyt alkaa tehdä mieli taas liikkua, venytellä ja käydä kävelemässä haistellen kirpeätä syysilmaa, sillä kas syksy ja ruska on tullut.
Saa nähdä tekeekö huomenna mieli vain halata vessanpönttöä ja tyynyä vuorotellen. Sitä odotellessa siis...

Aivan mahtavaa loppuviikkoa kuitenkin kaikkille! Minä lähden taas kehittämään itseäni lääkekoulutuksen merkeissä. Edellinen lääketentti menikin ensimmäisellä kertaa läpi <3 Ihana kun työnantaja järjestää näitä syventäviä koulutuksia, sillä näistä saa niin paljon enemmän irti kuin koulussa.

iive

ps. ensimmäiset ikälisät ammatinharjoittajana on jo hankittu, wau olen jo vanha "konkari" eli oikeasti yhä edelleen ihan keltanokka kun vertaa 15 tai jopa 20 vuotta hoitajan töitä tehneisiin.

Nukkumapäivät

Huh, huh!
Taisi olla yövuoron tekeminen aika rankkaa meikäläiselle kun vieläkin väsyttää niin maan mahdottomasti. Eilen nukuin 14h yöunet, tänään valitettavasti jäi vain 12 tuntiin ja vieläkin olisin kumpanakin päivänä voinut jatkaa unia. Valitettavasti vaan työ on kutsunut.

Kropassa tuntuu ettei kaikki ole ok. Syönkö liian vähän? Vai vaikuttaako kasvain nyt taas voimakkaammin? Veto on pois, hiuksia tippuu päästä ja kynnet lohkeilevat. YÖks!

Superdieettiläiset ovat pitäneet tankkauspäivää, niin minäkin olen viikonlopun ajan. Söin antaumuksella ruokaa ja herkkujakin. Ja kävin mäkissä, jossa on tullut vierailtua viimeksi taas joskus hmm... neljä kuukautta sitten? Ei ollut kauhean hyviä nuo herkut... oikeasti hyviksiä oli fazerina jäätelö ja geisha. Muu oli vaan perus sokerimättöä :(

Kohta soittaa lääkäri ja toivottavasti verikokeet antavat jotain tuloksia, toivottavasti jotain hyviä tuloksia. Anemiatestit meinasin vielä pyytää jos niitä ei nyt näissä kokeissa ollut tällä kertaa.

iive

Yöelämä

Minun yöelämäni ei tosiaankaan enää ole mitään baareissa pörräämistä, se aika jäi taakse jo kauan sitten, toisaalta hieman harmittavastikin sillä aika usein kaipaan baarien tanssilattioita ja tyttöjen kikatusta. No, ei ole lapsenvahtia eikä niitä tyttöjäkään kikattelemassa ja toisaalta eipä nuo känniääliötkään baarissa juurikaan kiinnosta. Onneksi tanssijalan kolotusta voi helpottaa vaikkapa salin tanssitunnilla tai ihan kotonakin. Pienen Lintusen kanssa monesti hypitään ja ainakin tämä meitä aina tanssituttaa, ei voi mitään! (Tosin tätä videota ei kyllä näytetä eikä katsella meillä ;D )

Tänä viikonloppuna yöelämä onkin poikkeuksellisesti tapahtunut töissä ja yllättävän hyvin on mennyt. Palautuminen onkin toinen juttu, saas nähdä olenko vielä ensi viikonloppunakin ihan väsyksissä vai en. Normaalitilanteessa yövuorojen teko on ollut minulle helppoa, joskus jopa ajattelin hakevani vakiyökön virkaa, mutta niin se elämä muuttuu eikä minusta moiseen enää olisi. Toivotaan nyt kun aivolisäkekasvain saadaan aisoihin, niin yövuorojenkin teko helpottuisi.

Tänään ei kylläkään ollut mitään toiveita siitä, että olisi voinut varsinaista liikuntaa harrasta. Ketutti jo sekin, että piti pakata kaikki tavarat Joensuun reissua varten. Olis pitänyt vain pitää oma pää ja pakata jo lauantaina kun oli pirteänä, mies se vaan silloin kiukutteli ettei nyt jo mitään pakkailla, kerkiihän huomennakin... No nyt tavarat on kuitenkin pakattu ja voi hyvän tähden miten paljon kamaa tarvitsee matkaan kun on kaikki lenkkikamat, ulkoilukamat ja satunnaiset salikamatkin mukana.
Radiosta kuuntelin ohjelmaa, että on kuulemma vähän sairasta jos reissussakin joutuu miettimään missä treenaa ja missä ja miten syö. Niin, missä se raja sitten kulkee? Toisaalta on mielettömän ihanaa mennä nauttimaan erilaisista lenkkimaisemista reissussakin ja pakkoko sinne ravintolaan on mitään shaissea mennä syömään? Siis ylipäätänsä milloinkaan!
No, mie oon sit mielelläni vähän sairas ja tykkään suunnitella reissut sen pohjalta, että mitä tekis? Voishan sitä jossain taidenäyttelyssäkin piipahtaa, mutta en minä niitä jaksa kolmea päivää kiertää. Shoppailla ei tarvitse, joten mikä sen kivempaa kuin liikkua kaupungilla urheilullisissa merkeissä tai vaikkapa hypätä bussiin ja matkustaa jonnekin hieman syrjemmälle tutkimaan tuntematonta? No, ehkä se sitten on vähän sairasta jos ei halua lomalla vain istuskella kahviloissa ja ravintoloissa ja syödä, syödä ja syödä!

iive

ps. Alkaa kohta varmaan olla jo toista kuukautta takana siitä kun olen viimeksi juonut energiajuomia, hei hyvä minä!

Zumbamumba

Torstaina valittelin väsymystä, nyt tuntuu että väsymys olisi hieman vähentynyt? No huomenna voi olla eri fiilis sillä tänään on ensimmäinen yövuoro aikoihin. Kasvaimen aiheuttamista hormonimuutoksista johtuen keväällä yövuorojen tekeminen oli suoranaista helvettiä. Nyt tällä hetkellä olo on ollut sellainen, että yövuorojen tekeminen voisi olla mahdollista. Tilipussista sen ainakin huomaa, ettei yökköhommia ole ollut...

Kauhean loistavasti ei yövuoroon valmistautuminen alkanut, sillä aamulla ei nukuttanut kuin kymmeneen. Päätin kärvistelyn sijasta lähteä zumba-tunnille ja se olikin oikea ratkaisu, sillä sen jälkeen nukutti mainiosti vielä muutaman tunnin verran.

via weheartit

Zumba olikin pitkästä aikaa vallan ihanaa ja hyvin pysyin mukana vierailla koreografioilla. Sykemittari tosin näytti hurjia lukemia koko tunnin, ei ollut mikään pk-tunti tuo, sillä mittari tykitti koko ajan 160-180 välisellä alueella, siltä se kyllä tuntuikin. Silti on hassua ettei tanssiessa tule veren makua suuhun tai hengen salpautumista niin kuin juostessa. Jos juoksulenkillä syke paukuttaisi tuossa tahdissa niin varmaan kuolisin, mutta tanssiessa vaan vähän väsyttää!

Erityisesti selkä, hartiat ja kädet tykkäsivät zumbailusta ja erittäin selväksi tuli myös se, että lantion seutu on edelleen ihan jumissa, niin jumissa että se kaipaa hierojan tai fyssarin käsittelyä.

via weheartit

Väsymyksestä huolimatta tällä viikolla on tullut liikuttua 12 tunnin verran. Maanantain salitreeniä ja tämän päivän zumbaa lukuunottamatta on liikunta ollut aika rauhallista, olen nyt vain yrittänyt pitää itseäni liikkeessä sillä tasolla kuin se on tuntunut hyvältä.

Yövuorossa tulee varmaan vielä venyteltyä ja huomenna liikun jos se tuntuu hyvältä. Yövuoropäivinä olen antanut itselleni luvan vain olla, sillä yövalvominen on jo tarpeeksi suuri rasitus kropalle muutenkin. Maanantaista tuleekin autossa istumispäivä kun suuntaamme kohti Joensuuta. Siellä toivon saavani hyviä ulkotreenejä aikaiseksi, toivottavasti myös säät suosivat :D

iive

Happy Monday

Töitä, mansikoita ja juoksu-flow.

Siitä on tämä päivä tehty.

Ai ja kasasin mä yhden Barbapapa-potkulaudankin pienelle onnelliselle Lintuselle.

Tiedättekö, että on ihanaa olla elossa ja terve. Siis niin terve, että vaikka on päivän painanut duunissa (jo monta päivää putkeen), niin silti jaksaa tehdä sen jälkeen jotain. Niin kuin vaikka pakastaa 10kg mansikoita, syödä niitä ehkä noin 2litraa, leikkiä lapsen kanssa ja mennä vielä illan lopuksi lenkille.

Lenkille oikeasti juoksemaan, harjulle, mäkiä, vettä sataa, ei haittaa kun jalat rullaa. Ei pakota, ei kiristä, ei ahdista, ei väsytä. Haistella saderaikkaan mäntymetsän tuoksua, katsoa missä mahtaisi olla hyvät mustikkapaikat ja pysähtyä harjun korkeimmalle kohdalle, katsoa maisemaa ja olla juuri siinä läsnä, elossa.

iive

Viimeinen lomaviikko

Huomenna alkaa taas arki töissä kaiken sairastelun ja loman jälkeen. Jännittää kovasti kuinka tulen jaksamaan työn, kodin ja oman projektin. Ja tottakai se oma projekti on sitten se josta joustetaan. Lisäksi työkavereiden suhtautuminen sairauteeni ja poissaolooni jännittää. Suhtautuminen kun ei aina ole niin yksinkertaista, varsinkin kun kasvain ei törrötä suoraan otsastani, se ei näy mihinkään, joten sen aiheuttamia vaikutuksia on toisten vaikea ymmärtää. Enhän itsekään oikein aina ymmärrä.
No, se siitä. Töihin on palattava, pelot on voitettava ja jatkettava matkaa.

Valtavat määrät metsämansikoita pitivät huolta vaeltajan energiatasapainosta.

Viimeinen lomaviiko sujuikin yllättävän hyvissä merkeissä. Sadetta luvattiin jokaiselle päivälle, mutta yllättäen sitä ei sitten kovin satanutkaan siellä missä me oltiin menossa. Joka päivä oli hyvät mahdollisuudet liikkua kun vain käytti mielikuvitusta.

Maanantaina kävin aloittamassa keskustelukäyntejä kasvaimesta toipumiseen ja heitin perään kevyen juoksulenkin Muuramejoen luontopolun maisemissa. Nollaus juoksemalla keskustelun jälkeen oli kyllä aikamoisesti tarpeen, sillä harvoimpa sitä käy tunnissa läpi vieraan ihmisen kanssa 30 vuoden ajalta elämäänsä läpi ja varsinkin niitä kipeitä paikkoja.

Tiistaina jumpattiin leikkikentällä ja Lintunen oppi ajamaan polkupyörällä sekä kiipeilemään hurjissa kiipeilytelineissä.

Keskiviikkona ajeltiin Joensuuhun 260km, matka kyllä tuntuu aina niin kamalan paljon pidemmältä. Siellä kävin kävelemässä ensin Utran Saarilla 2km, jonka jälkeen juoksin Utrasta kohti Joensuun keskustaa 5km. Tämä oli ensimmäinen oikea kunnon juoksulenkki aikoihin, pelkkää juoksua ilman kävelypätkiä välissä. Kotona juostessa kun mäet pakottavat kävelemään välissä, sillä voimia ei niitä ole vielä juosta. Joensuussa on niin ihanan tasaista!

Torstaina treffasin rakasta ystävää aikojen takaa. Puhuttiin, käveltiin ja puhuttiin. Ja tietyt ideat ja ajatukset ja toiveet ja suunnitelmat tulevaisuudesta saivat sanallisen muodon.

Perjantaina kävin kampaajalla leikkauttamassa puolet tukasta pois ja vein lapset kylpylöimään ja Lintunen tajusi "uimisen" riemun tosissaan, sekä oppi laskemaan itsekseen lasten vesiliukumäestä, voi sitä riemua! Illalla suunnattiin vielä isojen lasten kanssa kätköille hemmetinmoiseen pusikkoon. Ei ehkä ihan järkeä ollut tuollaiseen paikkaan kätköä laittaa...

Lauantaina suuntasin Kotkanpolun vaellusreitille nollaamaan viikkoa, sairastumista ja yleensäkin omaa elämää. Ei ihan ollut sellainen palauttava lenkki kun ajattelin. Ziljoona inisevää ystävää ympärillä takasivat tietyn vauhtinopeuden. Ja reitin maasto takasi monipuolisen maasto-profiilin. Ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki... no onhan näitä nähty ennenkin.
Kotkanpolun kimppuun voisi käydä uudelleen syksyllä kun pakkaset ovat jo nipistelleet hirvikärpäset pois, mutta lumi ei vielä ole maassa. Saas nähdä kuinka silloin kävely sujuu. Nyt meinasi olla aika raskaat 7km.

Ensimmäiset kilometrit Kotkanpolulla olivat hieman tylsää maastoa. Onneksi luonnonsuojelualueelle päästyäni alkoi maisematkin muuttua ja samoin myös fiilikset itikoista huolimatta :)

Ampumaradalta kuuluva rätke hieman pilasi vaellustunnelmaa :(

Luonnon omat portaat. Rinne oli usemman sataa metriä pitkä.

Älä huido, ota ohovi! Juu ei riittänyt näille 3xOFF-suihkutukset. Hyvä risu kaikotti itikat.

Maisemaa harjulta

Mäntyjä <3

Viikon aikana tuli 29 juosten tai kävellen liikuttua kilometriä ja 14 liikuttua tuntia. Tänään minä vaan makaan, ehkä ;D

iive