Kasvimaatreenit

I h a n a  päivä 💚

Eiliset uintitreenit sujuivat hyvin kun oli syönyt vähän risottoa alle ja ehkä tuli syötyä vähän jälkeenkin... kun oli vaan niin hyvää. Tein alkuun vesijuoksua verrytellen n. 20min. Sen jälkeen vuoroin rintauintia ja vuoroin vapaauinnin potkuja niin paljon kuin vain jaloista lähtee uimalaudan avulla. Lopuksi vielä verryttelynä hieman vesijumppaa ja vielä pari kierrosta vesijuoksua. Oli mahtava fiilis muuten kun hallissa oli max. 3 ihmistä yhtäaikaa. Viimeksi kun uin järkyttävässä väenpaljoudessa pääsiäisen jälkeen.

Eilen illalla uhkailin perhettä, että en todellakaan aio herätä aamulla aikaisin, mutta niin sitä vaan 07.15 oltiin hereillä. Tosin otin sitten tasoittavat aamupäiväunet heti perään. Aamusmoothieksi valitsin taas vihreän version ja Jaakko Halmetojan haastattelusta inspiroituneena heitin sinne myös viime kesäisiä itse kasvatettuja pakastettuja yrttejä mm. persiljaa, minttua ja basilikaa, niin ja tietty vielä viime vuotisia villivihanneksia. Toi keltainen hommeli tuossa päällä on raastettua inkivääriä. Tuli oikein hienostuneen makuinen smoothie.

Ennen palstalle lähtöä tuskailin vielä syömisten kanssa. Ei ollut oikein nälkä vielä, eikä jaksanut mitään ruokaakaan laittaa. Päädyin rasvapitoiseen mustaherukkasmoothieen, joka piti nälkää kyllä todella hyvin vaikka innostuinkin palstalla kuokkimaan ja kuopsuttamaan niin, että hiki lensi. Tuli siinä sitten parin tunnin treenit. Joskus olen pitänyt sykemittaria tuolla ja se on näyttänyt kalorinkulutukseksi yli 600kcal/tunti, että ei ihan kevyimmästä päästä hyötyliikuntaa.

Palsta näytti tältä kun sinne menin. Ei ollenkaan niin paha kun pelkäsin kun syksyllä oli kaikki hommat jääneet tekemättä masennuksen ja burn outin vuoksi. Sen vuoksi olin tuonne menoa hieman lykännytkin. Vähän oli paikat vinksin vonksin ja romua siellä täällä. Pienen siivousoperaation jälkeen päädyin vielä käsittelemään mansikka- ja yrttimaat puhtaaksi, sekä salaatti- ja tillipenkit käänsin ja putsasin myös. Porkkanapenkin käänsin, mutta rikkaruohoille en tehnyt mitään vielä. Mietinnässä kun on mahdanko siihen kohti mitään laittaakaan kun vadelmapensaat ovat jo sen verran isoja.

Ja oli siellä jo elämääkin. Sinivuokot ja scillat kukkivat jo ja viimeisillä voimilla keräsin vielä pienen pussukan villiyrttejä mukaan. Ihan paras päivä ei ollut kerätä, sillä eilenhän satoi, joten keräsin nokkosta hyvin hyvin vähän.

Nokkoset, siankärsämöt ja maitohorsmat pääsivät kesäkurpitsoiden ja tomaattien kanssa uuniin. Maustoin ne oliiviöljyllä, pippurisekoituksella, valkosipulilla, suolalla ja ripauksella grana padanoa ja paistoin grillivastuksella n. 5min. Nokkoset ja maitohorsmat olivat ihanan rapeita 💚

Huomenna varmaankin palstailusta tulee sitten lepopäivä kun saadaan ihania vieraita, mutta sunnuntaille luvattaisiin jo aurinkoa. Tänään oli kyllä kovin tuulinen ja ankea sää, mutta eipä sekään siinä lintujen luritusta kuunnellessa häirinnyt lainkaan ja hommia kun teki rivakkaa tahtia niin eipä tullut todellakaan kylmä.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Itsekin saan nauttia vuorotyöläisen vapaasta viikonlopusta 💚

Rakkaudella

iive

Lähiluontoretkeilyä Kammarimäen lippaluolalla

Perjantaina paistoi viimeinkin aurinko ja oli jonkinverran lämmintäkin, vaikkakin yöllä viherkasvit parvekkeella paleltuivat aika pahasti :( Kai noista eläviä jossain vaiheessa taas tulee kun pääsevät toipumaan.
Aamun vietin kirppiksellä. Ajattelin että kunhan vaan käyn katselemassa, että tuskin siellä edes mitään kesällä on myynnissä, mutta näköjään oli. Alle 30e ja mulla oli vino pino uusia ihanuuksia päälle laitettavaksi. Tällaiset kirppistelypäivät tuo kyllä suurta iloa kun pienellä rahalla löytää ihan priimaa.

Illalla suuntasin palstalle. Rikkaruohohommia. En niin kauheasti välitä, mutta olipa ainakin lämmintä. Nyt sai satoakin jo ja smoothieihin ja mehuihin aineksia. Salaattiakaan ei tarvitse enää kaupasta ostaa pariin kuukauteen. Rastas oli tehnyt pesän varaston "ikkunaan". Aikamoisia punkeropoikasia. Lauantaina ei ollut kuin yksi rassu jäljellä. Saa nähdä löytyykö tänään vain tyhjä pesä.

 Mustaherukka-vihersmoothie taisi sisältää banaania, mustaherukkaa, nokkosta, viherjauhetta, Puhdistamon luomuheraa, ashwaghandhaa, inkivääriä...

 Ekstrasupervihreään mehuun tuli villiyrttejä, salaattia, selleriä, sitrunaa, inkivääriä ja omenaa.

Lauantaina suunnattiin Keskisuomen Luonto-Liiton retkelle. Kohteena oli Kammarimäen lippaluola Keltinmäessä. Kovin suurta reippailua ei tuo reissu vaatinut. Rauhallista kävelyä metsässä sellaisen tunnin verran ja muuta oleskelua metsässä päälle. Luolan löytäminen onkin toinen juttu, sillä tuonne ei mitään merkittyä polkua ole ja tuolla Kammarimäen maastossa polkuja risteilee sinnetänne. Onneksi oli hyvä opastus. Lintunen oli ihana retkelykaveri. Olen siitäkin niin onnellinen, että hän on heti lähdössä tämmöiselle reissulle mukaan kun vähän kyselee, että lähtisitkö?

Lippaluola ei kesällä ollut kummoisen näköinen. Harmittaa kun tällaiset paikat sotketaan, tuollakin oli graffittia ja lasisiruja ja roskaa joita sitten keräiltiin samalla pois. Aivan järkyttävää sotkemista ei kuitenkaan onneksi ollut. Talvisin paikan ollessa jään peitossa lippaluola kuulemma upea. Ja aina on upea olla metsässä. Eilen oli niin mukava sääkin ja itikoitakin sangen vähän. Kivaa seuraakin oli, porukkaa oli toistakymmentä ja yksi nelijalkainenkin.

Oon miettinyt, että nää Luonto-Liiton jutut olis Lintuselle tosi kiva juttu. Partiosta tykkäilisin myös, mutta meillä partio on täällä erittäin uskonnollispainotteinen, joten sinne ei voida osallistua. Mutta nää Kessun jutut kuulostaa ainakin hyvältä :)

Luonto-Liitto

Luonto-liiton Keski-Suomen piiri eli Kessu

Palstalla ensimmäiset mansikat olivat viimein kypsiä. Ihanaa ja näissä ei mitään myrkkyjä tai homeenestoaineita ole <3 Aika paljon isompi maa pitäisi olla, että säilöntäsatoa saisi, mutta pientä syömämarjaa sentään saa.

Ja auringonlapsi tykkää kun aurinko paistaa ja on lämmin <3 Ihanaa! Vaikka sitten pitäiskin rikkaruohoja kitkeä... ja uimarannallekin on päästy. Perjantaina menin ihan järveen asti. Miten se voikaan olla ihan yhtä kylmää kuin kesäkuun alussa? Lämpenisipä edes vähän. Lauantaina päädyin aurinkoon lukemaan kirjaa kun Lintunen hyppi laiturilta kavereiden kanssa järveen.

iive

(Yöllisiä) hiljaisuuksia

4 yövuoroa takana ja nyt 5 päivän vapaa! Jee! On tätä odotettukin, täytyy myöntää.

Yövuorot sujuivat ihan näppärästi. 2. yö oli tapansa mukaan haastava, silmät meinasi mennä väkisin kiinni vaikka mitä teki.
Kokeilin yövuoroissa yhtenä yönä myös hiljaisuutta (meillähän yöllä siis lähinnä vaan valvotaan eikä normaalisti mitään äksöneitä ole lainkaan). Kännykkä pois, tabletti pois, telkkari kiinni. Siinä sitten olin puolet yöstä hiljaisuudessa ja mietiskelin. Osan ajasta yin-joogasin.

Oli mielenkiintoinen kokemus, joka täytyy kyllä toistaa päiväsaikaan joskus, koska tällainen virikkeettömyys ei ole yöaikaan kauhean helppoa näin niin kuin hereilläolon kannalta ja kun ei mitään syvämeditaatioitakaan voi tietenkään tehdä, koska a) ei saa nukahtaa tietenkään ja b) pitää kuitenkin olla valppaana ja skarppina. Ilahduttavaa oli se, että ei ahdistanut. Kaikkien tuntemusten ja ajatusten kanssa pystyi olemaan.
Muistan edelleen kun 20 vuotiaana omat ajatukset ja tunteet ahdistivat niin paljon, että täytyi nukkua elokuva päällä. Siitä olen onneksi eroon päässyt.
Viime kesänähän toteutin tuollaista hiljaisuutta muutaman kerran osapäiväisesti, mutta esim. kännykkä ja some olivat läsnä vaikka puhumatta olinkin. Nyt täytyy kyllä koettaa olla ilman mitään, siitä tulee varmasti ihan huippu kokemus!

Kävin myös ennen yövuoroja harjoittelemassa luontomeditaatioita. Minulle luonnossa liikkuminen ja tekeminen (kävely, uiminen, palstaviljely ym.) on sitä luontaisinta luontoyhteyttä. Puun halailuhetket ovat nekin yleensä hyvin pikaisia ja luontoyhteyskoulutuksessa minulle tuotti vaikeuksia olla pitkiä aikoja paikoillaan. Nyt olen kuitenkin harjoitellut aistiharjoituksen avulla myös tuota paikoillaan oloa ja hiljentymistä. Tunnen, että kehollani on valtava tarve liikkua, toisaalta ilmiö on mielenkiintoinen, koska kotona meditoidessa tällaista tuntemusta ei tule.

Meditaatiopaikkani💙

Tämä vapaaviikko olisikin tarkoitus viettää luonnossa ollen, erityisesti palstalla. Tosin hieman huonoa säätä on luvattu. Tänään ripustimme viimein palstalla pöntön puuhun, ihastelimme sipulikukkia ja tsippailimme metsässä etsimässä Lintusen kevätseurantaan havaintoja (löysimme silmut, muurahaispesän ja sinivuokon).

Onneksi bokashiryhmässä vinkattiin hyvästä taimienkasvatusvinkistä (siemenet laitetaan reijitettyihin kannellisiin karkkirasioihin ja esim. kasvihuoneeseen vielä lisäksi). Näin saadaan myöhässä olevaa kevättä tasaannutettua ja kylmänkestäviä taimia.

iive

Luontoyhteydestä

Vietin viime viikonlopun Luontoyhteyden ohjaaminen opetus ja ohjaustyössä-kurssilla. Uusi työnantajani tuki jopa kurssille osallistumista ja olinkin tästä positiivisesti yllättynyt ja ilahtunut. Varsinaisestihan jatkossa luontoyhteyden ohjaaminen omassa työssä kun ei maksa mitään, mutta voi antaa paljon, joten sinänsä varmasti hyvä investointi.

Vaikka sainkin kurssista todella paljon inspiraatiota työhön, niin vielä enemmän sain siitä itselleni. Harjoitukset teimme oman itsemme kautta ajatellen ja kokien, joten aikalailla aikamoinen itsensäterapioimis-viikonloppu tuo sitten oli. Viikonlopun jälkeen kyllä tuon huomasi, sillä niin sippinä olin alkuviikon.

Käsittelimme kurssilla paljon taustainformaatiota mm. luonnon terveysvaikutuksista, eri metodeista ja lisäksi perehdyimme hommaan myös ihan käytännön harjoituksilla. Omat viikonlopun harjoitussuosikit olivat aistiharjoitus ja lapsuuden muistoharjoitus.

Aistiharjoituksessa olimme ulkona. Seisoimme piirissä silmät kiinni ja ohjaaja ohjasi harjoitusta sanallisesti. Harjoituksessa keskityttiin omien aistien avulla ympäröivään luontoon. Viimeiseksi vasta avattiin silmät. Tätä harjoitusta aion tehdä tästä lähtien luonnossa liikkuessa. Odotan oikein kesää jolloin voin riisua kengät ja seisoa paljain varpain hiekalla tai kalliolla.

Lapsuuden muistoharjoituksessa käytimme Isla Peuran ihania Luonnonvalo-kortteja. Jokainen valitsi itselleen kortin josta tuli mieleen jokin lapsuuden luontoon liittyvä muisto. Ajatuksena omaan päähän tuli heti järvi ja uiminen, mutta kun näin tämän kuvan pitkospuista niin nappasin sen heti. Oli aika wau tuntemus humpsahtaa lapsuuteen ja mieleen tulvivat äänet ja tuoksut pitkospuilta. Tämä harjoitus oli ehkäpä siksi niin ihana koska se oli niin onnentäyteinen ja kepeä, molemmat asioita joita tässä normaalissa raskassoutuisessa elämässäni tarvitsen paljon paljon lisää.

Luonnon terveysvaikutuksiin liittyvistä keskusteluista jäi vaikuttavimmin mieleen niiden syntymekanismi. Tai ainakin ajattelutapa niiden syntymisestä, jonka koetan jotenkin selittää tähän...

Ihminen on alunperin syntynyt luontoon ja elämään yhteistyössä luonnossa ja sen kanssa. Teollistunut ihmiskunta on kuitenkin rakentanut ja oikeastaan ulkoistanut itsensä luonnosta jolloin kehomme ja mielemme reagoivat sairastuttavasti. Kun palaamme luontoon, palaamme oikeastaan omaan luonnolliseen ympäristöömme ja tällöin kehommekin alkaa palautua luonnolliseen tilaansa.

Jos ihminen on kovinkin eriytynyt luonnosta, voi olla ettei tätä ehkä tapahdu, mutta ainakin itse koen luonnossa olevani enemmän "sisällä" omassa elämässäni ja kehossani.

Haluan antaa tämän kokemuksen myös lapselleni. Tähänkin sain kurssilta paljon eväitä. Luonto-Liiton kevätseuranta on siis startannut ja Lintunen innostui myös Pihka-luonnonharrastusmerkin ansaitsemisesta. Kirjoitammekin näistä jutuista yhteiseen Luontotutkijat-blogiimme🌳
Luonnossa liikkuminen on myös oivaa liikuntaa, sitäkään ei ole syytä unohtaa. Tänäänkin puuhailimme ulkona Pihka-tehtävien kera useamman tovin ja käveltyä tuli siinä samalla jo ihan hyvänmittainen matka ihan huomaamatta. 

Tänään yllätykseksemme löysimme myös ensimmäiset leskenlehdet ja pääsimme merkkaamaan ensimmäisen havainnon kevätseuranta-kaavakkeeseen.
Ja kuin sattumalta kadonneet kiikaritkin löytyivät juuri tänään, kas kummaa 😊

Koska Luontoyhteys-ohjaaja ei ole mikään suojattu nimike niin voisinpa siis nimittää itseäni siten jos niin tuntisin. Ehkäpä joskus tunnenkin olevani. Nyt olen vain noviisi vielä.

Erittäin onnellinen olen tässä hetkessä ollut siitä, että ainakin juuri nyt tuntuu siltä että shokkivaihe työn suhteen on ohitse. Ja kaikesta mullistuksesta ja perehdyttämisestä ja asioiden huolehtimisesta syntynyt lievä burn out tuntuu myös hieman hellittävän. Uskon tästä toipumisen olevan hidas prosessi ja varmasti tulee vielä takapakkia, mutta onneksi juuri nyt tuntuu asian suhteen hyvältä sen kuristavan tunteen sijaan.

iive

Saliblokki

Tammi ja helmikuu olivat auttamatta aivan onnettomia salitreenin suhteen. Tiedän, että töissä oli valtava kiire ja stressi, mutta juuri silloin siellä salilla olisi pitänyt käydä huolehtimassa itsestään. Miksi siis salilla käyminen alkoikin taas tuntua niin epämiellyttävältä?

Olen ihminen, joka vaatii itseltään (ja joskus myös toisilta) ehkä vähän liikaa. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että kehoni asettaa minulle rajoituksia jonka mukaan minun pitäisi elää. Tunnen epäonnistuvani jos kaiken ruuhkavuosien (hirveä sana) keskellä en jaksa suorittaa omaa elämääni. Tällaiselle ihmiselle nykyelämän rumba on ihan mahdotonta. Sillä suorittamisen muotoja oikein tyrkytetään ovista ja ikkunoista ja netistä ennen kaikkea.

Syksyn salitreenit alkoivat vuodenvaihdetta kohti mennessä kulkea kohti "pakonomaista" treenaamista. Tarkkoja salipäiviä, paljonko meni jalkaprässissä viimeksi, montako minuuttia/liikettä/toistoa jaksan. Aloin merkata treenejä kalenteriin, myöskin aloin ajatella saliohjelmaa sen sijaan, että kuuntelisin sitä mitä kehoni tarvitsee. Vaikka jalat olisivat olleet hyytelöä, olisi jalkapäivä vedettävä. Ja sitten sinne salille ei enää halunnutkaan mennä.

Putsasin vaatekaappiani vaatteista joita en käytä ja lisäilin sinne ilokseni vaatteita jotka taasen mahtuvat päälle. Silti oli kovin ankea tuo väriskaala mitä kaapissa enää oli, harmaata, mustaa, tummansinistä. Asetin itselleni näiden värien ostokiellon tai koska pitää ajatella toisinpäin, niin saan ostaa ainoastaan värikkäitä vaatteita.

Salille asetin vähän samanlaisen jutun. Niin kauan kun homma ei pysy käsissä, niin niin kauan minä treenaan ainoastaan salin toiminnallisella puolella. Keppijumppaa, kahvakuulaa, kehonpainoharjoittelua, tasapainoharjoittelua. Ei kirjallisia treenejä, ei toistojen tai kierroksien laskuja. Treenit aloitetaan kuuntelemalla kehon tarpeita. Tarvitseeko tänään liikettä mikä osa kehosta? Mistä kohden tarvitsee lepoa?

Ja ylipäätänsä ajatus siitä, että menen sinne salille. On aivan sama mitä siellä teen, kunhan sinne menen ja teen jotain. Se on aina paljon parempi kuin ei mitään.

Terveystarkastuksessakin kävin, kaikki hyvin sillä saralla. Lievää työuupumusta testien mukaan mikä ei ole mikään yllätys kaiken tämän alkuvuoden rumban jälkeen. Myös diabetespisteet olivat aika korkeat (vaikkakin paastoverensokeri täydellinen, niin silti sukurasitetta ja raskausdiabetestä ei voitu jättää huomiotta).
Ja vaikka stressiä on riittänyt ja että ruokailut ei ihan tosiaankaan ole mennyt nappiin, silti superlatiiveja käyttävä työterveyslääkäri kertoi verenpaineeni olevan mitä mahtavin ja kolesteroliarvojeni olevan todella upeita. Oli kyllä hauska lääkäri :) enkä saanut edes saarnaa voin ja kananmunien syömisestä. D-vitamiiniarvokin oli oikein mallikkaalla tasolla, niin kuin oikeastaan aivan kaikki muukin kun hypin ja pompin ja heilutin käsiä, kumartelin, kyykkäsin ja ojentelin kehoani ylipäätänsä sinne sun tänne lääkärin testatessa miten menee.

Kotona taimipöytä notkuu jo nyt. Ehkä sen 100 samettikukkaa on itänyt, samoin ruohosipuli, persilja, basilika, herneet ja vehnänoras. Tuon vehnänoraksen kyllä leikkelen vihermehua varten alas. En tiedä mihin ihmeeseen laitan kasvamaan kaiken muun kuten kurkut, kesäkurpitsat, kaalit jne. Muutamat kukatkin vaativat esikasvatuksen, ainakin jos haluaa niiden kukkivan aikaisin. Tosin kevät näyttää tulevan aikalailla nopeasti, että ehkä se helpottaa tätä sisäkasvatusrumbaa sitten siltä osin.

iive

3,50e haaste

Se haaste alkoi eilen ja herättää kyllä tunteita.

Minua haaste kyllä aikalailla ahdistaa, vaikka ideana se onkin tietyssä mielessä ihan jees. Miksikö ahdistaa? Siksi, että minä olen joskus ollut tosi köyhä ja se köyhä minä asuu minussa edelleen vaikken enää niin köyhä olekaan. Nyt olen sellainen ehkä kohtuullisen elintason ihminen, jolloin isommat ostokset täytyy suunnitella kyllä tarkoin ja useimpia asioita pitää kyseenalaistaa onko sen ostaminen tarpeellista ja saisiko sen jostain halvemmalla. Sen verran rahaa on kuitenkin elämiseen, että voin myös tehdä tiettyjä valintoja etenkin ruuan suhteen, kuten se että ostan suurimman osan maitotuotteista, banaanit ja muutamat muut elintarvikkeet luomuna. Luomulihaa ostan kun löydän sitä alennettuun hintaan, silloin ostan sitä niin monta pakettia kun sitä löytyy. Mielummin myös säästän jossain muussa kuin ruuassa, vaatteet ja tietyt jutut voi ostaa esim. kirppikseltä tai vaikkapa ebaysta.

Gluteenittomat Nokkosletut: nokkonen ilmaista, munat halpoja, riisijauho edullista, luomuvoi ja maito kallein ainesosa, puolukka ilmaista. Maha täynnä ja hyvä mieli.

Yksi syy elintasoon on varmasti se, että me emme harrasta luottokortteja emmekä osamaksuja. Jos ei ole rahaa ostaa asiaa ilman velkaa niin sitä ei silloin osteta tai sitten säästetään ja ostetaan sitten. Nytkin on astianpesukone rikki ja uutta ei osteta ennen kuin rahat sitä varten ovat säästetty. Onneksi kone vielä pesee muttei enää kuivaa, toisaalta kuivaustoiminto löytyy ihan siten kun avaa luukun ja vetää astiat ulos kuivumaan. Eihän se kovin esteettistä toki ole mutta toimii kuitenkin.

Minua ahdistaa kovasti ajatus siitä, että siihen köyhyyteen pitäisi palata. Muistan edelleenkin sen niin hyvin. Sen kuristavan tunteen siitä, että rahat ovat loppu ja että kaupasta todellakin täytyy ostaa sitä halvinta mahdollista mitä rahalla saa, aina. Ja vaikka kuinka mitä tahansa väittää, niin se halvin mahdollinen ei todellakaan aina ole hyvää, terveellistä ja laadukasta.

Hernekeitto: Herneet 1,60e, lapaliha 3,50e ja syö monta päivää monta ihmistä.

Tästä haasteesta tulee olo, että nyt me hyvätuloiset näytämme kuinka te köyhät voitte elää terveellisesti ihan yhtälailla. Kyllähän se onnistuu ihan oikeasti, onnistuu kun on sisäistä potentiaalia kerätä niitä marjoja, villivihanneksia, vertailla hintoja ja ostospaikkoja ja tehdä aina se ruoka itse, isoja määriä jne. Entäs jos sitä potentiaalia ei ole? Olet joko työtön (oli syy mikä tahansa niin se voi olla aika energiaa vievää), sairas (jolloin sitä potentiaalia todellakin voi olla todella vähän) tai muuten vähätuloinen (minimipalkkatyö, jolloin myös yleensä teet pitkiä päiviä raskasta työtä).

Toki moni käyttää vähätuloisuutta ihan vain tekosyynä sille, että ei ole varaa syödä terveellisesti. Tosin auttaako tällainen haaste sitten heitä millään tavalla?

Ehkäpä haaste ei niinkään ole oikeasti vähävaraisille tarkoitettu sitten kuitenkaan? Vaan herätteeksi ihmisille siitä kuinka paljon ruokaa pistetään bioon tai roskikseen. Tai kuinka ne rahat käytetään aikalailla epäterveelliseen ruokaan kuitenkin kallilla. Kun en usko, että oikeasti vähävaraisella olisi varaa FunkyFitin valmennukseen

 -Törmäämme päivittäin työssämme asiakkaisiin, jotka kokevat haasteellisena syödä terveellisesti, kun budjetti on tiukka. Päätimme laittaa itsemme likoon, jotta voisimme tarjota mahdollisuuksia esteiden sijaan, kertoo Sari Rito, Funky Fitin yrittäjä.

Seuraan haastetta mielenkiinnolla (en oikeasti osallistu kun jo nyt ahdistaa) ja odotan etenkin sitä kuinka uupuneita ihmiset ovat laskemiseen, rahojen kyttäämiseen ja ainaiseen hintavertailuun. Uskon, että tosi moni lopettaa kesken kun ei kertakaikkiaan enää jaksa ja ne jotka jaksavat huokaisevat lokakuun ensimmäisenä päivänä helpotuksesta kun kaupassa käydessä saa ostaa "sitä mitä haluaa" eikä sitä halvinta vaihtoehtoa. Sillä oikeasti köyhällä ei ehkä ikinä tule tällaista hetkeä.

Mielenkiinnolla odotan myös sitä, että kuinka paljon niitä terveellisiä oikeasti hyviä ideoita syntyykään. Vai onko haaste lopulta pelkkää kaali- ja makaronilaatikkoa, keittoa ja juuresraasteita?
Tähän mennessä ei juurikaan kamalan uutta ole ollut tarjolla. Toisaalta hyvä ruoka on aika yksinkertaista kuten noissa kuvissa ja näin toki ei näissä edellä mainituissa tosiaankaan mitään vikaakan ole. Meilläkin syödään porkkana ja kaaliraasteita talviaikaan paljonkin kun se "vanha köyhä minä" ei suostu yhdestä salaattiannoksesta maksamaan talvella niin paljoa eikä ne kalpeat kurkutkaan niin maistu. Sillä rahalla kun kaalia tai porkkanaa tai muuta saa monta kiloa. Onneksi toistaiseksi omalta palstalta saa "ilmaiseksi" vielä pitkään salaatit, kurkut, tomaatit, lehtikaalit ja kesäkurpitsat.

Mietin kuitenkin sitä, että onko rahanvähyys se oikea este terveelliselle syömiselle? Mielestäni isoin syy on a) ruuanlaittotaidon puute b) laiskuus c) tietämättömyys d) välinpitämättömyys.

Ruuanlaittotaidon puute on todellakin yleistä. Samoin myös vihannesten ja kasvisten tuntemisen kanssa monilla on ongelmia. Ohjaan töissä paljon opiskelijoita ja aina on ruuat työpaikoillani tehty itse, joten sekin kuuluu oppimiseen. Ne opiskelijat vaan ei kovin monet osaa. Ruoka-aineksista tunnetaan ne yleisimmät, kasviksista kurkku, tomaatti, salaatti, porkkana, peruna (kun ne on niin kätevästi siellä pakastepusseissa pilkottuina), mutta kun alat puhua vähänkin "hifimmästä" kuten palsternakasta tai purjosta niin ollaan, että anteeksi niin kuin mitä!?! Ja ruuanlaittoon tarvitaan vähintäänkin valmiskastike, valmispussi, valmispakastesekoitushässäkkä tai joku muu vastaava.
Ja sitten on taas kyllä niitäkin jotka tekee tosi sujuvasti, ei sitäkään voi unohtaa tai kieltää. Mutta enempi on niitä jotka ei osaa.

Siihen kauppakassin hintaan tulee yllättävän paljon hintaa lisää kun ostetaan esim. lihapullia varten jotain lihapullaseosta vaikkei siihen tarvitse mitään muuta kuin lihaa, pippuria, suolaa ja sipulia jos haluaa tai korppujauhoja/liotettua leivänkannikkaa. Lasagnettepaketti maksaa aika paljon. Samoin valmis "dolmiot" ym. muut kastikkeet ja niissä erona on vain mausteet esim. tomaattimurskaan verrattuna. Mutta kun ei osata, ei tiedetä eikä jakseta.

Huoh, olipas avautuminen aiheesta :D

iive

Palstaviljelyä ja Bokashia

Jotenkin tuntuu etten viimeaikoina ole voinut keskittyä kirjoittaessani vain yhteen aiheeseen. Joskus tosi kauan sitten sain kommentin vähän tähän tyyliin. -Sekavaa, liian paljon aiheita.
Mun tekisi mieli kirjoittaa vaikka mistä, mutten jaksa toisaalta alkaa tilittää vain yhdestä aiheesta kun mietin kiinnostaako se ketään, joten siksi kirjoitan vain pintaraapaisuja.

Mutta nyt se saa muuttua :) aion opetella kirjoittamaan kunnolla yhdestä aiheesta, kiinnosti se tai ei.

Tämä olkoon siis oodi palstalle ja uusille ystäville eli bokashi-pöntöille!

Kun bongasin tämän ilmoituksen kaupan ovelta talvella, olin kertakaikkisesti revetä innostuksesta. Palsta, jess, viimeinkin tänne edes vähän lähelle! Kokoontumisessa sain tietää palstan olevan todella lähellä kotia, vain 2km!

Keväälle tulee aivan uusi merkitys kun saa laittaa siemeniä kasvamaan. Näistä siemenistä tomaatit unohdin istuttaa (onneksi on aina uusi kevät), basilikat kuolivat (koska unohdin hoitaa niitä), mutta lehtikaalit tuottavat upeaa satoa!

Ilman Mukulapuutarhojen kahta "hippiekonomia" mulla olisi ollut todella paljon tylsempi kevät, kesä ja syksy <3

Lintusen kanssa tehtiin puutarhaunelmia eräänä tylsänä päivänä. Suunnitelmahan tietenkin meni ihan uusiksi, mut ei se mitään. Kiva oli unelmoida ja suunnitella. Tosin kaikkea me saatiin, eri järjestyksessä vain :)

Kukkien siemeniä. Tämäkin projekti opetti itselle paljon uutta ja Lintuselle myös. Kuinka luontoäiti on ihmeellinen luodessaan näin paljon erilaisia siemeniä!

Palstahommat aloitettiin raivaamalla ja etsimällä kaivo. Kaivo palvelikin meitä koko kesän todella hienosti. Pikkaisen loitsuhommiakin taisin sen kanssa tehdä ;)

Tähän kohtaan on pakko kertoa eräs tarina.

Alkuaikoina palstalla minusta tuntui siltä ettemme olleet kovin tervetulleita kun aloimme siellä "rymsteeraamaan" eli kaivelemaan kaivoja esiin ym. Mielessäni kuitenkin juttelin aina palstalla käydessäni, että hei, me ollaan hyviä tyyppejä. Tänne tulee lapsia leikkimään, naurua, iloa ja onnea ja Kesämaan tila herää taas henkiin.

Eräänä päivänä tapasin palstalla seurueen, joka osasi kertoa, että tilalla oli asunut lapseton pariskunta, jotka olivat testamentanneet tilan eräälle lastenkotisäätiölle, toiveena saada tilasta esim. lasten kesänviettopaikka, jolloin tilalle olisi sitä lapsien iloa tullut. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Tila on ollut bändikämppänä, siellä on pidetty tallia ja romuvarastoa. Mutta nyt tulisi niitä lapsiakin vihdoin ja viimein, mutkien kautta, mutta viimeinkin!

Ja tämän kohtaamisen jälkeen minusta alkoi tuntua, että olemme vihdoin tilalle tervetulleita <3

Ilon päivä oli se kun bongattiin traktori pellolta!

Oman palstani sain oivalle paikalle <3

Yllätyksekseni lähes kaikki, mitä puput tai kauriit eivät ole käyneet syömässä, ovat kasvaneet mainiosti ja tuottaneet satoa aikalailla vähäisellä hoidolla. Lisänä ovat olleet myös villivihannekset. Alkukesän suurimpia herkkuja oli maitohorsma.

Nokkosta keräsin koko kesän

Aina niin kaunista poimulehteä palsta on täynnä <3

Se oli kesän vihersmoothien ykkösainesosa.

Koska mies heitti mun kasvihuonemuovit roskikseen (vahingossa), niin hankin Lidlistä tällaisen pömpelin. Lehtikaalit ovat viihtyneet siellä mahdottoman hyvin <3

Äidin puutarhasta sain myös perennoja. Osa niistä on lähtöisin jo isoäidin puutarhasta <3

Ensimäistä satoa <3 Kesäkurpitsoita tuli, yli 20kg ehken? Ja vieläkin tuotanto jatkuu. Avomaankurkut olivat koko perheen suosikkeja. Pariin viikkoon ei muita "salaatteja" syötykään kuin tuota kurkkua vaan.

Palstalla on kulutettu tuhansia kaloreita, mutta onhan niitä myös saatu sieltä takaisin kun satoa on syöty. Oikeasti homma on ollut ehken suurimpia kunnon kehittäjiä ja ylläpitäjiä koko kesän. Paljon kävelyä, kaivamista, kuokkimista, kantamista, kyykkimistä niin, että aktiivisuusmittari paukuttaa yli. Hengästyy, lihaksia kivistää ja endorfiinejä ja adrenaliinia virtaa. On ollut hyvä olla.

Kaikki on ollut myös silmäniloa ja aion jatkossa myös panostaa lisää siihen että palstalla on myös nättiä.

Osan kauneudesta saa myös talteen. Kun pakastin täyttyi, hankin kasvikuivurin. Kehäkukasta teen teetä ja kipuvoidetta.

Palsta sijaitsee autiolla Kesämaan tilalla. Rakennukset ovat asuin ja käyttökelvottomia. Toinen lato puretaankin vaarallisena, toista remontoimme tulevaisuudessa varastoksi. Talo itsessään säilytetään ja maisemoidaan. Pihaakin alamme muokata kauniimmaksi. Tarkoituksena on, että sinne olisivat kaikki tervetulleita nauttimaan mm. aistipuutarhasta.

Mutta ei siellä aivan autiota ole vaan olemme saaneet bongailla mm. jäniksiä, hyönteisiä, liskoja, sammakoita ja vaskitsakin! Linnut laulavat kaikenpäivää.

Olen ollut iloinen siitä kuinka innolla Lintunen on palstalla viihtynyt. Kertaakaan ei ole narinaa kuulunut kun olen sanonut, että lähdetäämpäs palstalle.
Kovinkaan paljon hän ei ole tehnyt niitä virallisia hommia tuolla, mutta ei se ole ollut tarkoituskaan. Kun minä olen kitkenyt ja kuokkinut on Lintunen ihmetellyt maailmaa. Sitä millainen on kaivo, sitä mitä luonnosta oikeastaan voi syödä pysyäkseen hengissä (minun opastamanani tietenkin), sitä kuinka paljon linnut voikaan laulaa ja kuinka paljon ötököitä onkaan olemassa. On ollut multaa sormissa ja varpaissa, heinää ja siemeniä tukassa, muurahaisia housuissa, hämähäkki olkapäällä ja se käärme jaloissa.
Ei ihme että kirjastokortin saatuaan hän lainasi nämä kirjat <3 (alla suomen ötökkäkirja)

Neitoperhonen

Kimalaiskuoriainen

Lisko puussa

Kimalainen työssään

Kaikista jännittävin kokemus oli kuitenkin tämä.

Vaskitsa

Kävelimme ylöspäin palstalle, minä edellä, Lintunen perässä.

Äkkiä Lintunen huusi

Äiti, käärme!

Minä olin huomaamattani kävellyt aivan käärmeen päältä ohitse,

mutta Lintusella oli tarkat silmät.

Siinä sitten tarkkailimme tilannetta ja tuumimme mikäs kaveri tämä on.

Harmiksi "käärmeen" poistuttua hoksasimme sen olevan Vaskitsa, harmiton lisko itseasiassa eikä käärme laisinkaan.

Siitä olisi paremmatkin kuvat voinut ottaa kun olisi tiennyt sen olevan vaaraton.

 Käärmetutkija kertoi kohtaamisen olevan harvinainen näillä seuduilla, joten olimmepa onnekkaita!

Bokashi

Ja koska jossain vaiheessa palstalla urakointi loppuu on hyvä aloittaa uusi projekti ja se on nimeltään Bokashi. Aiheeseen on tutustuttu tarkoin, mietitty kannattaisiko kokeilla ja nyt on ensimmäinen pönttö "pöhisemässä". Teese-itse-tyttönä tein tietenkin pöntöt itse. Säästin 80 euroa. Rouhetta ostin valmiina vaikka senkin voisi sitten jossain vaiheessa itse tehdä. Mutta aloitetaan nyt varmalla menetelmällä.

Tarkoituksena on siis talven aikana tuottaa ravintorikasta multaa palstalle. Menetelmä itsessään näyttää tältä.

Ja pönttöni tältä. Siitä tuli oikeastaan aika hieno. Kakkospönttö on punainen. Hanat ovat hanaviinipöntöistä ja ämpärit Biltemasta. Sisällä lianerotteluritilä. "Käyttöbokashirouhe" on pienessä astiassa josta sitä on helppo ripotella.

Projekti alkoi siis eilen. Mies ei ollut kauhean innostunut, mutta toivottavasti lupaukset hajuttomuudesta tosiaankin pitävät paikkaansa. Jos kiinnostuit Bokashista on facebookissa todella aktiivinen ryhmä josta löytyy kaikki tarvittava tieto asiaan liittyen :)

iive