Paaston jälkeen

Eilen oli paaston viimeinen päivä ja johan alkoi tapahtua. Jotenkin tuntui että aamupäivällä kroppa oikein hyrähti käyntiin ja huh huh kun tuli kuuma. Joogatessa hiki virtasi, ihan kuin olisi Hot Yogassa ollut eikä kotona. Tosin joogasettikin oli taas tavallista rankempi, ainakin minulle. Joogan jälkeen kävin uimassa eikä saunaan tarvinnut todellakaan mennä tällä kertaa.

Tänään tanssissa ja tanssimeditaatiossa tapahtui sama. Oli aivan hillitön jano ja aivan hirveästi hiotti. Tanssissa oli kerrankin ihanaa olla kun kehon kipu ei ollut läsnä. Voisinpa samaa sanoa sielustani, mutta sitä kertaa odotellessa, että molemmat olisivat kondiksessa yhtä aikaa. Uskon, että etenkin joogaamisesta on ollut hyötyä kipujen suhteen. Työtä tekevä lihas on kuitenkin useimmiten hyvinvoivempi kuin liikuttamaton lihas ja tämä joogaohjaaja tosiaankin pistää liikkelle nimimerkillä taas lankutusta, lankutuksen perään... :D Mutta taaskin jaksoin ja pärjäsin, mikä on upea juttu.

Koska kehon kipua ei tänään ollut, oli tanssiminen ja etenkin tanssimeditaatio erittäin erilaisen tuntuista. Sai keskittyä kerrankin muuhun kuin kipuun ja kuinka sitä lievittäisi. Olin jopa hetken vähän hukassa, että mitäs tässä nyt tekisi kun kipu ei vienytkään eteenpäin, mutta musiikin voima on ihmeellinen ja alkoi viedä eteenpäin. Tanssitunnit ovat kyllä viikon piristys, erityisesti ihanan ja aurinkoisen ohjaajan vuoksi. Upea ihminen <3

Kahvin pariin en tänään vielä palannut vaikka paasto onkin ohitse, jatkoin yrttiteelinjalla ja voi olla että jatkan näin pidempäänkin tai sitten "sorrun" jo heti huomisaamuna kupilliseen ihanaa luomukahvia <3

Ainoa muutos paastoruokaan oli gluteeniton tomaattijauheliha-pasta, jota söin päivälliseksi. Muuten edelleen vihermehut ja smoothiet rulaa <3

Vaa'alla en nyt sitten käynyt, joten aavistustakaan ei ole vaikuttiko paasto painoon, ainakin olo tuntuu jotenkin mukavammalta ja puhtaammalta, niin aivanpa sama mitä se vaaka näyttäisi kun kerran olo on hyvä. Saa nähdä järkyttyykö kroppa aivan mahdottomaksi syntymäpäivän valkoviinistä, jota ajattelin nautiskella syntymäpäivän ja vapaapäivien kunniaksi.

Rakkaudella
iive

Pysytkö sun tiellä? Vai lipsutko?

Upeasti virtaavien tammi ja helmikuun jälkeen maaliskuu on tuottanut aikamoista tuskaa. Virtaava energia on tuntunutkin tukkoiselta ja keho jäykältä. Tuntuu, että tökkii, tökkii, muttei kuitenkaan niin, että oltaisiin väärällä tiellä, vaan pikemminkin sillein haastavasti, että osaatko, pysytkö sun tielläsi vai lipsutko?

Kaikesta nukkumisesta huolimatta olen herännyt aamuisin kuin jyrän alle jääneenä ja jäykkänä, vaikka olen siis nukkunut todella hyvin, voisin nukkua lähes koko ajan. Aloinkin miettiä voisiko tämä liittyä taas raudanpuutosasioihin ja nappasinkin rautalisän apteekin hyllyltä kokeiltavaksi.

Mutta vaikka energia on ollut nyt tällaista, olen niin ylpeä itsestäni, että olen pysynyt nyt sillä valitsemallani tiellä, sillä väsyneenähän on helppo lähteä lipsumaan vanhoihin tapoihin. Onneksi ne tavat eivät edes enää tunnu omilta, jotain on tapahtunut?

Uutena asiana elämään on tänä vuonna tullut tanssi ja jooga (taas). Ystävän innoittamana päädyin muutamalle tanssin kokeilutunnille ja sille tielle jäin. Iloa tanssista kurssilla mennään askelkuvioita ja sarjoja, mikä on vuosien jälkeen ihan mahtavaa! Se aivotyöskentely päässä, jonka tuo tanssikuvioiden pähkäily aiheuttaa, se tuntuu ihan mahtavalta! Aika nopeaan ne kiemurat siellä päässä asettui kohdalleen, niin kuin joskus ennen.

Tanssimeditaatiossa liikutaan taas intuitiivisesti ja voidaan käydä aika syvissäkin vesissä. Eilisellä tunnilla muistan fiilistelleeni jossain vaiheessa surumielisesti sitä kuinka ankealta keho tuntuukaan, harmitti että olen tällainen raasku koko nainen, mutta onneksi tunne ei kestänyt kauaa ja se kehokin sieltä aukesi pikkuhiljaa edes jonkin verran ja lopuksi sain nauttia myös siitä tanssin iloisesta flowsta.

Törmäsin myös yhtenä iltana herättävään videoon Facebookissa. Video sai melkein kyynelehtimään (minuun on iskenyt joku yllättävä herkkyys).

Videossa esiintyy Arthur, jonka työ armeijan laskuvarjohyppääjänä vaati jalkojen ja selän terveyden ja lääkärit sanoivat miehelle, ettei hän koskaan enää kävele kunnolla. 15 vuotta hän uskoikin niin ja oli jo antamassa periksi. Kunnes yksi joogaohjaaja uskoi häneen ja päättäväisyydellä hän saavutti valtavan muutoksen. "Vaikka en pysty siihen tänään, se ei tarkoita, ettenkö pysty siihen joku päivä. Älä ikinä anna periksi."

Jotenkin tuo video herätti ja paljon. Siitä sai sellaista positiivista energiaa ja sen myötä aloitin 30pvän Joogahaasteen. Haastetta tulen tekemään rennolla otteella kehoa kuunnellen esim. eilen 2,5h tanssimisen jälkeen joogat jäi tosiaankin väliin, samoin tehdessäni 12h työpäivän. Valikoin Youtubesta ihan sattumanvaraisesti hyvältä tuntuvan haasteen ja ohjaajan. Muutaman joogapäivän perusteella vaikuttaa oikealta valinnalta. Ohjaustyyli resonoi vahvasti ja harjoitukset ovat sopivan mittaisia n. plus miinus 30min.
Olis upeaa jos jossain vaiheessa keho oikeasti pystyisi tähän sillein sulavasti ja voisin silminkin nähdä jotain muutosta. Ei ehkä 30 päivässä, mutta vaikkapa 60 tai 90 päivän jälkeen? Olenkin ottanut itsestäni valokuvan joka päivä. En oikeastaan siksi, että näkyisikö kuvassa laihtuminen tai muu, vaan muuttuuko olemukseni energia? Millainen fiilis silmistä paistaa minäkin päivänä?

Tuumailin tuossa taannoin, että nyt elämä tuntuu juuri sellaiselta hyvältä. Ruoka-asioissa minun ei tarvitse tehdä kompromisseja tai tuntea syyllisyyttä koska kaikki ruoka mitä syön on yksinkertaisesti 100% sitä mitä haluan syödä. Jos seuraavana "herkkupäivänä" tekee mieli mennä Mäkkiin syömään niin sit menen. Tosin luultavasti menen kuitenkin Trattoria Aukiolle syömään risottoa ja jotain muuta hyvää, koska synttärit <3 ja koska se ruoka on vaan tosi hyvää <3
Ruoka-asioissa ainoat mutkikkaammat jutut on reissaamiset, koska kotona ruuan voi tehdä kätevästi ihan itse alusta asti, juuri sillä tavalla niin kuin haluaa. Huoltoasemilta tms. kun on vaikeampi löytää mitään järkevää syötävää. Pelastuksena on tähän mennessä ollut kauppojen salaattibaarit kun ei ravintoloistakaan meinaa saada järkevällä hinnalla syötävää.

Liikuntakin tuntuu hyvältä, on kävelyä, uintia, hiihtoa tms. satunnaisesti myös ja nyt tanssia sekä joogaa. Lihaskuntoharjoittelu vielä listasta puuttuu, mutta jooga saa nyt tehdä sen virkaa. Ei ole mitään mitä olisi liian vähän tai mitään mistä pitäisi ajatella "että tuotakin vielä pitäisi tehdä". Vaan kaikki on aivan niin kuin pitää.

Odotan mielenkiinnolla mitä nyt tapahtuu kun kaikki on niin sanotusti juuri niin kuin pitää, tasapainossa. Miten keho tulee reagoimaan ja alkaako energia virtaamaan? Onko minun mielikuvani siitä, että näin pitää asioiden olla, oikea? Sen saa varmaan tässä parin kuukauden sisään nähdä paraneeko vai huononeeko olo, vai pysyykö ennallaan?

Tänään on vielä työpäivä (tai itseasiassa yö) 6/6 ja sitten pari päivää vapaata <3 Sääennuste vaikuttaisi suopealta esim. hiihtämiselle. Ilmassa on pakkasesta huolimatta vähän kevään tuntua, joten on varmaan viimeiset hetket jäällä hiihtämiselle.

Ihanaa loppuviikkoa <3

iive

Hyvän olon miniminininii

Hyvän olon hormonidieetti-verkkovalmennuksessa mietittiin sitä mikä on Hyvän olon minimi. Siis sellainen elämä, jota toteutat minimissään niin että sulla on hyvä olla. Jos menet sen alle, sulla on huono/huonompi olla. Tämä ei siis ole maksimi vaan miniminininii.

(Muitakin ihan jäätävän hyviä harjoituksia ollaan saatu ja olen tehnyt niitä omaan vihkoon kirjoitellen. Tämä vaan oli niin hyvä ja toi konkreettisesti esille sen ettei aina tarvitse tavoitella sitä maksimia, varsinkaan jos se minimikään ei täyty.)

Tarvitsen liikuntaa päivittäin, se voi olla ihan vain kävelyä, joogaa, uintia, aika kevyttä puuhaa. Yleensä kävelen töihin tai töistä kotiin, joinain päivinä teen lisäksi jotain muutakin. Raskaampia treenejä kehoni kestää tällä hetkellä vielä vähän. Noin 2 kertaa viikossa on tarpeeksi, yksikin kerta on tosi hyvä juttu. Kehoni kaipaa venyttelyä tai yin-joogaa päivittäin. Yleensä harjoitan sitä noin 30min-2h riippuen siitä miltä kehossa tuntuu. Yin-jooga on tällä hetkellä tehkokkain kivunhoitomuotoni, joten sitä ei ole hyvä jättää väliin kovin monena päivänä peräkkäin.
Säännöllisesti mun pitää päästä myös ulos, metsään, liikkumaan. Talvella ehkä kerran viikossa, kesällä/keväällä/syksyllä lähes joka päivä. Kun aurinko paistaa niin siitä pitää nauttia, että jaksaa taas talven ja pimeyden.

Unta tarvitsen paljon. Syvän unen määräni on niin kovin pieni, joten tarvitsen pitkät yöunet. 8 tuntia on kertakaikkinen minimi. Iltavuorosta aamuvuoroon päivinä tämä tosin usein jää toteutumatta ja nukun vain noin 6 tuntia, yritän korjata univajeen mahdollisimman nopeasti. Yövuoropäivinä pidän huolta siitä, että saan nukkua häiriöttömästi, yleensä minulla on tällöin kuitenkin mahdollisuus nukkua tarpeeksi pitkät unet (jos unta siis ei ulkopuoliset häiritse).

Jotta voisin hyvin ja jaksaisin ja että kehoni jaksaisi parantua on ruuan laatu isossa asemassa. Jotta voisin hyvin minun pitäisi syödä hyvin joka päivä tai ainakin kuutena päivänä viikosta. Muuten kehoni ei toimi ja etenkin jos olen syönyt liian vähän, kostautuu se jonkin ajan kuluttua epäterveellisten syömisten himona ja hallitsemattomana syömisenä. Myös univelka aiheuttaa tätä. En sano täysin ei herkuille tai hampurilaisille, koska sekin johtaa edellämainittuun käyttäytymiseen. Herkkuja voi syödä joskus, kuhan ei liikaa, kerran viikossa jotain on hyvä.

Kerran viikossa on hyvä myös olla lepopäivä kaikesta muusta liikunnasta paitsi yin-joogasta tai venyttelystä. Myöskään raskaampia liikuntasuorituksia ei ole hyvä tehdä peräkkäisinä päivinä, sillä palautuminen hidastuu huomattavasti.

Tarvitsen omaa aikaa päivittäin. Erityisherkkänä myös ylivirityn helposti, joten olen karsinut elämästäni rasittavia ärsykkeitä pois (vääränlainen musiikki/valot/hajut, hälyäänet, suunnittelemattomat tilanteet, kommunikaation puute, työn suunnittelemattomuus, kiire jne.). Olen harjoitellut myös suojautumaan negatiivisilta energioilta, sillä esimerkiksi työkaverin kimpaantunut kommentti saattaa saada minut raiteiltaan päiviksi koska (omasta ulospäin räväkästä persoonasta huolimatta) en ikipäivänä koskaan halua loukata ketään tahallisesti tai tahattomasti.

Lähes joka ilta meditoin ja kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa. Se auttaa näkemään elämän oikeanlaisessa kontekstissa, puhdistamaan mielen ja lopettamaan päivän positiiviiseen. Joskus olen iltaisin niin väsynyt, että nämä jäävät tekemättä, silloin uni on tärkeämpää.

 
Haluan tuntea elämässäni paljon rakkautta ja iloa. Tarvitsen ystäviä joiden kanssa jakaa henkilökohtaisimpiakin asioitani, on tärkeää olla yhteydessä heihin säännöllisesti. Onneksi myös puolisoni on parhain ystäväni vaikkei hän jaa kaikkia henkisiä näkemyksiäni ja kiinnostuksen kohteitani, niin silti hänen kanssaan voi kuitenkin keskustella niistäkin.

En ehkä niinkään kaipaa aina älyllisiä haasteita, tosin tykkään silloin tällöin esim. jumpata aivoja sudokuilla ja ristisanoilla ja olen kyllä kiinnostunut yhteiskunnallisista aiheista tai saatan uppoutua tuntikausiksi jonkin aiheen kimppuun, viimeksi esimerkiksi linnunpönttöjen ja ötökkähotellien rakentamiseen. Mutta ilman luovuutta en voi elää. Minun on joka päivä saatava ilmaista itseäni pohtimalla ja kirjoittamalla blogiin tai vihkoon tai neuloa tai ommella tai maalata tai tehdä vain ruokaa omasta päästä kokeillen. Tai sitten suunnittelen kesää ja viljelmiä ja laadin viljelysuunnitelmia tai pinnaan kuvia Palstakansioon Pinterestissä. Jotain on aina tehtävä joka päivä.
Toisaalta myös henkiset harjoitukset tuovat tavallaan myös älyllistä haastetta, ne kuuluvat päivittäiseen elämään.

Jos nuo ovat minimeitä niin miksei se kuitenkaan kelpaa?
Ehkä siksi etteivät nuo minimit toteudu laisinkaan joka päivä tai edes toinen. Lisäksi haluaisin pystyä liikkumaan enemmän, haluaisin ajatella syvällisemmin, haluaisin syödä fiksummin, haluaisin joogata enemmän sen sijaan että sometan tai en vain pysty. Mutta elämä nyt taitaa vaan olla tällaista. Hyvän olon minimiin kuuluu myös se, että pitää osata ottaa rennosti eikä stressata itseään kaikella. Pitää tosiaankin välillä istua kanervikossa ja vaikka ottaa ihania kuvia kimalaisista.

Mutta sen verran voisin kehua sitä kuinka itsestäni huolehtiminen on lisääntynyt (muitten huolehtimisen sijaan tai lisäksi). Muistan ottaa vitamiinini, muistan lähes aina kunnioittaa kroppani "sanomisia" jonkin treenisuunnitelman sijaan, syön vaikkei olisikaan nälkä (ideologialla ihan sama mitä silloin syön kunhan en jää syömättömäksi, koska syömishäiriö), pidän kiinni meditoinnista, hiljentymisestä ja itsensä kuuntelemisesta 100 kertaa paremmin kuin puoli vuotta sitten. Se on mielestäni jo aika hyvin.

Vaaditko sinä itseltäsi liikaa vai ovatko ajatuksesi itseäsi ja elämääsi kohtaan realistisia?

Rakkaudella
iive

ps. Huomenna suunnataan Tahkolle viettämään aikaa sen perheenpuoliskon kanssa, jota näen harvemmin. Eli harvinaista kivaa aikaa tiedossa <3

Damage control - parhaat kivunlievityskeinot

Viikko sairastumisesta ja edelleen olen puolikuntoinen. Tosin en sairastanut vatsatautia pelkästään vaan sain kivasti perään myös sen flunssan.

Näiden kahden jäljiltä kroppa onkin tavallista kivuliaampi, fibrokipujahan ei ole ollut juurikaan viimeaikoina kun elämä on ollut about tasapainossa. Viimeksi kipuja on ollut näin helsingin reissun ja bussimatkan jäljiltä. Nyt ei auta kuin tehdä damage controllia eli pelastaa mitä pelastettavissa on, että johonkin kuntoon pääsisi taas. Ei auta kuin ottaa kaikki keinot käyttöön.

Mähän en käytä varsinaisesti mitään lääkevalmisteita näihin kipuihin vaan pyrin hoitamaan niitä luonnollisesti. Tämä listaus ei ole kyllä huono kenellekään, vaikkei sulla olisikaan fibroa. Oikeastaan tämä listaus sopii aika monelle nykyään.

Stressinhallinta
Ilman stressiä myös kipuja on helpompi hallita, joten kaikenlainen stressinhallinta on tarpeen. Ja stressihän ei pitkän päälle ole hyvä kenellekään. Kun mua stressaa niin menen ulos, mieluiten metsään ja vielä mieluiten aurinkoon. Kesällä kun pääsee vielä uimaan niin ei ole sen jälkeen enää stressiä.

Hyvät yöunet
Kas siinäpä pulma. Nukun usein todella huonosti. Joko minulla on nukahtamisvaikeuksia tai sitten heräilen siinä 03-05 välillä. Myös syvän unen määrä on aika alhainen. Jokainen hyvin nukuttu yö on Whuhuun! arvoinen.
Kaikki nukkumiskonstit ovat kyllä käytössä kuten melatoniini, magnesium, hyvä sänky, rentoutuminen ennen nukahtamista jne. Se mihin voisin panostaa on älylaitteiden käyttökielto iltaisin. Tätä tulee tehtyä edelleen. Tai sitten mun on vaan hommattava ne oranssit lasit sinistä valoa vastaan.
Kirjoitan iltaisin Kiitollisuuspäiväkirjaa jota suosittelen kyllä kaikille.

Välineet
*Piikkimatto on aivan ehdoton. Selällään, kyljellään, mahallaan, siinä voi olla miten vaan ja rentouttaa just sitä kohtaa missä kipua on. Joskus tulee käytyä koko kroppa läpi unta odotellessa. Piikkimaton aion ottaa jopa matkalle mukaan, niin toimiva kivunlievittäjä se on ollut tällä hetkellä.
*Tennispallo kulkee myös mukana, jopa yövuorossa tai ehkä etenkin yövuorossa? Sillä saa kipukohtaa lievennettyä nopeasti. Kahdella tennispallolla sukassa saa käsiteltyä koko selän, reidet ja kyljetkin tosi hyvin.
*Putkirulla, tosin tällä hetkellä mun rulla on jo parhaat päivänsä nähnyt, täytyis ostaa uusi. Ehdoton väline kehonhuoltoon, etenkin treenien jälkeen.

Yin-jooga ja venyttely (ja hieronta)
Elämää ilman Yin-joogaa ei kertakaikkiaan enää ole. Laiskoina päivinä venyttelen vain tvn ääressä, mutta jos tarvitsee todellista kivunlievitystä ja varsinkin jos stressi painaa ja päässä surisee niin Yin-jooga on ehdoton.

Yin joogaharjoituksessa keskitytään vahvasti oman kehon tuntemuksien kuunteluun ja hengityksen tarkkailuun. Yin jooga on meditatiivinen harjoitus, joka vaikuttaa niin fyysiseen, henkiseen kuin energeettiseen tilaamme. Yin on vastakohta sille kaikelle suorittamiselle, mistä päivämme täyttyvät. Sen vaikutukset ovat moninaiset ja selviävät vasta itse kokeilemalla. (Lainaus: Sun-Ahonlaita HOX Joensuulaiset, suosittelen jos mielit Yin-joogaan!)

Hyvä ruoka (parempi mieli, parempi kaikki)
Niin kuin jokaisella, oli sitten Fibroilija tai ei, niin hyvä ruoka on kaiken perusta. En tiedä mihin kohti laittaisin painonhallinnan niin laitetaan se nyt vaikka tähän. Muuta en tuumaa kuin että vähän kevyempänä on helpompi elää ihan kaikin puolin, mut mitään kitukuureja en suosittele vaan sitä hyvää ruokaa (tarpeeksi paljon) ja liikuntaa.

Liikunta
Tällä hetkellä kroppa kestää liikuntaa jonkin verran jo. Mitä tasapainoisemmin liikuntaa tulee, sitä parempi olo on. Jos lakkaa liikkumasta niin taatusti sattuu ja kun tauon jälkeen alkaa taas liikkua niin sitten vasta sattuukin. Siksi jokainen liikkumaton päivä (esim. sairastelujen vuoksi) on huono asia. Liike on lääke. Liikunnan rasittavuus on tosin avainasemassa onko näin. Liian kipuilevalle / uupuneelle keholle liian rankka liikunta on vain rasite, täytyy löytää ja oppia tunnistamaan omat rajansa. Milloin on hyvä päivä salitreeneille, milloin kevyelle verryttelevälle kävelylle.

Vitamiinit ja hivenaineet
Itse suosittelen kaikille hyvälaatuista magnesiumia. Ja sitä onkin sitten jos jonkinlaista. *Magnesiumsitraatti ei ole se ainut oikea hyvä vaihtoehto. Magnesiumoksidi on ehken huonoin, Magnesium kelaattimuodossa ehkä parhain ( esim. magnesiumsitraatti, -glysinaatti, -tauraatti, -bisglysinaatti, -malaatti ja -glyserofosfaatti).
*D-vitamiini --> kaikki kai nykyään tietää jo kuinka tarpeellista tämä on? Työterveydessä saat kätevästi mitattua myös oman d-vitamiinitasosi.
*Probiootti --> tämä itselle uusi juttu, hyvää valmistetta etsiskelen ja kokeilen (sellaista mitä saa lähiapteekista) tällä hetkellä käytössä Idoformin joka päiväiseen käyttöön tarkoitettu valmiste. Ilmeisesti ihan hyväkin.

Valitessasi maitohappobakteerivalmistetta muista tarkistaa, että valmiste:

• Sisältää laadukkaita maitohappobakteerikantoja
• Sisältää hyvin dokumentoituja kantoja
• Sisältää riittävän korkean pitoisuuden maitohappobakteereita

*Omega-3 --> jos et saa ravinnostasi tätä tarpeeksi niin sitten ehdottomasti suositeltavaa. Tässäkin laatu on valttia, ei ole mitään järkeä vetää huonolaatuista kalaöljyä. Itse syön todella vähän kalaa tms. joten omega kolmoset tulee purkista, valitettavasti.

Meditaatio/Hengitysharjoitukset/Itsetuntemus/Henkisyys
Tästä oliskin sitten kirjoitettavaa ihan romaaniksi asti. Ehkä joskus kirjoitankin.
Jokaisen olisi hyvä meditoida, jokaisen olisi hyvä opetella hengittämään tietoisesti ja erilaisin tavoin (eri hengitystavat auttavat erilaisiin asioihin), jokaisen olisi hyvä oppia oikeasti tuntemaan ja hyväksymään itsensä. Silloin on paljon helpompi elää elämäänsä kun ei koko ajan ahdista ja osaa rentoutua. Pystyy olemaan hiljaa yksin itsensä kanssa. Aika moni ei kuulemma tähän pysty.
Henkisyys on minulle tärkeä asia ja yksi tärkeimmistä asioista kivun hallinnassa. Se on asia johon voi turvata ja johon voi purkaa itsensä ja mahdollisen huonon olonsa ja sen hyvänkin. Jokaisella on se oma juttunsa tämän suhteen, joten eipä tästä sen enempää.

Sosiaaliset suhteet/ Rakkaus/ Perhe/ Ystävät
Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, yksin ilman rakkautta, ilman kosketusta. Joskus ei ole valinnanvaraa, mutta jos on, niin älä katoa kipujesi kanssa yksinäisyyteen. Kun itket kivusta niin anna toisen olla vain vaikka lähellä, koskettaa varovasti tai olla olemassa siinä vierellä jos kevyt kosketuskin vain sattuu. Anna sun tuntea se rakkaus kuitenkin siinä vierellä.
Ja ystävät, ne on kultaakin kalliimpia, älä menetä niitä.

Tiedän että (elämä kipujen kanssa) voi olla yhtä helvettiä. Se on uuvuttavaa taistoa, trapetsilla tasapainoilua ja joskus todellista kamppailua siitä jaksaako ylipäätänsä elää oikeasti vai kulkevatko päivät vain hitaasti ja kiduttavasti eteenpäin. Joskus on pakko syödä lääkkeitä. Mutta paljon voi tehdä itse. Moneen asiaan voi vaikuttaa pelkästään sillä miten elää ja mitä syö. Joskus ei pysty kuin olemaan olemassa, mutta jos joskus edes vähän pystyy valitsemaan ja tekemään jotain muuta sen eteen ettei sattuisi, niin suosittelen.

Rakkaudella
iive

ps. ilmianna tähän oma kivunlievitysvinkkisi tai ihan vaan ei ole hyvää elämää ilman tätä vinkkisi <3

Minkä on nyt aika päättyä, jotta uutta voisi alkaa?

"Voi EI!" tuumasin eilen kun piti iltavuoron jälkeen kiivetä rappuset kolmanteen kerrokseen, sillä niin jäätävät lihaskivut sain verkkovalmennuksen ensimmäisistä treeneistä. Työpäivän aikana kivut muistuttivat itseään aina istumisen jälkeen ja illalla aloin olla työpäivän ekstrasäpinöistä tavallista väsyneempi, joten tilasin autokyydin kotiin. VIRHE! Sillä hetki autossa istumista ja olin aivan jumissa.

No, sitten mentiin vaan rappuset aika vauhdikkaasti ylös niin "ei kerennyt tuntea mitään" :D

Itse treenipäivänä ajattelin jopa että olipas aika näpsäkän nopea treeni ja että varmaan pystyn jo huomenna/ylihuomenna vetämään toisen setin, mutta tänään on jo se ylihuomenna ja ei tosiaankaan vielä pysty. Odotellaan siis huomiseen ja jatketaan kävely ja Yin-jooga linjalla edelleen tämä päivä. Treenissä oli paljon ns. uusia liikkeitä tai sellaisia joita en ole tehnyt pitkään aikaan, joten sieltäpä sitä kunnon treenikipua sitten tulikin.

Keskiviikko oli aivan upea päivä kun aurinko paistoi ja metsässä lenkkeillessä "satoi" kun aurinko sulatti pois lunta mieletöntä tahtia. Innostuinkin treenien jälkeen lähtemään rennolle kävelylenkille nauttimaan auringosta ja raittiista ilmasta.

Kävin tsekkaamassa oikopolun Kesämaan palstalle ja kyllä tulee sinne kävellessä hiki, jyrkkää ylämäkeä koko se reilu kilometri. Pitäisi ainakin peruskunto olla kohdillaan kesän jälkeen. Onneksi kotiin tulomatka onkin sitten sitä pelkkää alamäkeä. Keskiviikkona kotona odottikin yllätys kun mies oli ostanut naistenpäivän kukkia! Oon saanut siltä kukkia 10 vuoden aikana ehkä pari kertaa (äitienpäivää ja synnytystä ei lasketa), joten olipa todellinen yllätys ja niin ihan mun näköiset kukat!

Mieletön energia on ollut valloillaan viimeiset päivät. Eilenhän oli "mustakuu" eli nyt kuu alkaa taas kasvamaan, joka on otollista aikaa kaiken uuden kasvattamiselle. Eilen oli myös auringonpimennys, vaikkei se tänne näkynytkään ja astrologien mukaan nyt on oikein hyvät ja puhdistavat energiat "liikkeellä".

Uusikuu on aina uuden syklin aloitus, ja kun kyseessä on auringonpimennys, nyt aloitettavat asiat ovat todennäköisesti jotain merkittävää. Syyskuussa 2016, kun saamme kuunpimennyksen Kalojen merkissä, voimme nähdä mistä tässä aloituksessa pohjimmiltaan oli kysymys. Siemen, joka nyt kylvetään, saavuttaa silloin sadonkorjuuvaiheen. Mitä ideoita, aikomuksia, unelmia ja aloitteita elämässäsi on juuri nyt nousemassa esiin? Tämä on hyvä ajankohta kysyä, minkä on nyt aika päättyä, jotta jotain uutta voisi alkaa? (Lainaus: kirsihallaseppala.fi)

Tykkään seurata astrologiaa, vaikken nyt siitä kauheasti ymmärräkään aina mitään. Se on minusta vain mielenkiintoinen tapa seurata elämää erilaiselta kantilta. Ja mielummin luen astrologiaennustuksia kuin iltapäivälehtien viihdeosioita tai erittäin masentavia politiikkauutisia.

Itse koen, että nyt on tosiaankin aika järjestellä tätä omaa elämää niin, että "tietynlaisen arjen" eläminen ei ole enää vain haave vaan se todellakin toteutuu kaikin puolin käytännössä. Joten ruoka uuniin ja joogamatto esiin ;)

iive

Onko pakko vetää ruokaöverit ja sokerikännit?

Huh, täähän on ollut melkoinen vihreä viikko kun katsoo kuvia tältä viikolta! Selkeästi kroppa jo halajaa vihreää, vihreää, vihreää eli kevättä! Ja se kevät alkaa tosiaan sieltä tulla, sillä luontopolun joen hiljaisimmassa mutkassa ei enää kuulunut 9-tien autojen ja lähitalojen ilmastointikoneiden humina (näitä huminoita olen manannut koko talven! -Ai minäkö ääniherkkä?).
Linnunlaulu solisi sen sijaan ympäriinsä ja kun tutussa kohdassa pysähtyi polulle hetkeksi, niin siellä se tikkakin nakutti jo pylvästään uskollisesti samassa paikassa kuin joka vuosi. Laulusta ja luonnon äänistä sai lenkille ihan uutta puhtia ja hyvinvointivoimaa <3

Lintunen suuntasi Mammalaan omalle lomalle siksi aikaa kun minä olen ollut loppuviikon töissä ja mies GoExpossa (töissä kyllä hänkin Golf-messujen puolella). Onkin ihan outo olo kun juuri nyt kotona ei ole ketään. Apua, mitä tekisi? No kirjoitetaan vaikka blogia sitten :)

Tämän vuoden ekat tankoparsat on syöty lähijauhelihapihvien ja kukkakaalimuusin kanssa. Tein tuota muusia ensimmäistä kertaa ja tykkäsin kyllä. Millainenkohan muusi olisi tullut tuosta kaupasta bongatusta vihreästä kukkakaalista? Ja koska muut häipyivät niin eilen sain kokkailla ihan itselleni risottoa parsakaalilla ja pinaatilla. Aivan mun lempparia! (Söin kyllä salaattiakin vaikkei sitä nyt kuvassa näykään :D )

Perjantaina oli tosi flunssainen olo ja en muuta jaksanut kuin lepäillä ennen töihin menoa ja juoda super-inkivääriteetä, onneksi lauantaina olo olikin jo parempi, näinkö se flunssa sitten hävisikin? Joten joogasin yin-joogaa Yogaiasta. Kätevää tuo tallenteilta katsominen kun ChromeCastilla saa tabletin näytön siirrettyä myös telkkariin. Kuvaa katsoessa huomasinkin aika paljon olevan vihreätä ympärillä :D

Ja joogan jälkeen välipalaksi töihin mukaan mikäpäs muukaan kuin vihersmoothie :D Olisin laittanut jotain vihreää töihin päällekin, mutten sellaista vaatekappaletta omista kuin yhden ja se oli likainen ;)

Voisi sanoa, hyvä viikko, vaikka maanantaina olikin niin mahdottoman raskas päivä ja loppuviikosta flunssa iski. Kuitenkin olen pystynyt treenaamaan ihan kivasti, uudet puntitkin pääsi jo kunnon käyttöön ja kävellen olen mennyt työmatkat. Ruuatkin ovat olleet oikeastaan todella loistavalla tasolla, jopa ne aamu- ja iltapalat jotka monesti jäävät syömättä.

Ja tänään mietin huomista Hyvän olon hormonidieetin alkua, että eipä tunnu olevan tarvetta mässäilylle ennen sitä. Että ei ole pakko vetää niitä ruokaövereitä ennen kuin "dieetti" alkaa. Ei ole pakon tunnetta vetää sitä "viimeistä suklaapatukkaa tai sokerikänniä" ennen kuin "kaikki on kielletty". Josko kerrankin osaisin lähteä johonkin valmennukseen aikalailla terveellä asenteella?

iive

Mitä iloista ja raflaavaa voi saada Selästä?

Aivan mahtava viikonloppu takana <3 En voi kuin kehua MinäOlen-messuja erittäin laadukkaista esiintyjistä, huh huh!

Niin paljon tuli viikonlopun aikana asiaa, että varmaankin niiden sisäistämiseen menee hetki jos toinenkin, mutta ainakin eräät asiat saivat minut muuttamaan elämääni heti.

 4 kyllin hyvää syytä muistaa pitää huolta näistä kaikista

Ensimmäiseksi alan (ja itseasiassa aloin jo) jumppaamaan selkärankaani joka ikinen päivä, sillä niin vakuuttavan ja mahtavan hersyvän luennon piti aivan ihastuttava Kylli Kukk.

Ja en voi kertakaikkiaan käsittää miksi Kyllin kertomaa asiaa opeteta meille jo koulussa? Ei edes hoitajakoulussa! Kyllä säästyisi niin monet selkävaivat ihmisiltä. Joten ainakin minä siis jumppaan selkäjumpan tästä lähtien joka päivä, samoin jumppaa myös lapsi.

Kyllistä ei varmaankaan kukaan hyvinvoinnista kiinnostunut ole voinut olla kuulematta ja minä myönnän, että itselleni Kylli ei ihan tv:stä tai netistä ole kolahtanut juurikaan erikoisemmin. Hyvällä asialla hän on toki ollut ja todella kaunis (sisäisesti ja ulkoisesti) nainenhan hän on. Mutta voi jee, mitä hän on livenä!

Oikeasti jos joskus teillä on mahdollisuus mennä Kyllin luennolle tai muulle vastaavalle niin menkää! Ihan ehdottomasti! Itse tulin luennolta niin iloisena ja voimaantuneena, ettei mitään järkeä :D Ja aiheena kuitenkin oli niinkin raflaava kuin Selkä. Mitä iloista ja raflaavaa voi saada Selästä? No näköjään voi, sillä selkä vaikuttaa kaikkeen ja sain taas niin muistutuksen siitä että todellakin on syytä loistaa sitä valoa mitä minun sisälläni on, ulospäin eikä piilotella sitä (tosin sitä ihan kirkkainta valoa kyllä täytyy tässä hieman etsiskellä ja koota ensin).

Niin ja se jumppa on välilevyjen mehustus-jumppa jos haluatte ettei teidän välilevyt kuivu, kutistu, madallu ja kertakaikkiaan mene paskaks (Kyllin omin sanoin). Niin se on niinkin yksinkertainen kuin liikuttaa sitä selkää: eteen-, taakse- ja sivulletaivutukset ja kierrot kaupanpäälle. Ja tätä olis hyvä tehdä joka päivä, aikaakin vie lyhimmillään sen 30sek, että jos kerkeis?

 Kissakahvilan kissat olivat aamunäytillä ikkunassa kun kävelimme aamulla messuille <3

Heti tuli hyvä fiilis <3

Toiseksi, olen niin vakuuttunut siitä, että kaikkien pitää mennä metsään.
Myös minun, entistä enemmän.
Hortoilu-luento lisäsi tuota innokkuutta ehken varovasti arvioiden noin 110%. Oikeasti mitä me ihmiset teemme itsellemme kaiken teknologian ja kaupungistumisen kanssa?

Kun matkustimme Helsinkiin bussilla, niin vieressämme istui tyttökolmikko, joka vietti noin 90% ajastaan tuijottamassa omiin kännyköihinsä kuulokkeet korvilla, siis vaikka he olivat kavereita! Siis mitä ihmettä! Me 10-20 vuotta vanhemmat "tytöt" höpisimme kuin papupadat keskenämme koko matkan ja voi että oli kivaa!

Iso osa siitä ajasta mitä me nykyajassa elämme tuhoaa meitä, tuhoaa meidän elimiä, aivoja ja mieltä. Ja tähän asiaan on yksi parannuskeino tai aika iso lievittävä tekijä ja se on luonto. Odotan itse innolla palsta-kesää, hortoilua ja muuten metsässä kulkemista. Jo pelkkä puun katsominen ikkunasta ja hetkeksi pysähtyminen alkaa laskea meidän kortisolitasoja, joten luonnossa läsnäoleminen on tietenkin vieläkin vaikuttavampaa (ja tämä ei tarkoita räkäposkella, kuulokkeista jumputusta kuunnellen, lenkkipolulla menemistä, vaan läsnäoloa siellä luonnossa).

Kolmanneksi koin itse henkisesti niin mielettömiä fiiliksiä, ettei niistä nyt tähän oikein mitään sanottavaa ole, koska niille ei ole sanoja. Ehkä seuraava lause nyt jotain tiivistää...

Meissä on jo se kaikki potentiaali ja rakennusaineet siihen upeuteen kunhan vain tajuamme ottaa sen käyttöön <3 Muulloinkin kuin meditoidessa, ihan siinä arjessa siis.

 Hotellilla vastaan tuli ensimmäiseksi aivan ihana purkki!

Mutta kuten aina, on myös niitä negatiivisiakin puolia ja suosittelen aina ihmisiä terveeseen epäilyyn ja varovaisuuteen. Etenkin kun puhutaan sellaisista asioista kuin ihmisen parantaminen (jollain keinolla X, etenkin kun siitä otetaan rahaa) tai ihmisen johdattaminen johonkin (esimerkiksi aatteeseen tai vaikkapa tietynlaisiin tekoihin).
Älä seuraa vääriä Guruja - on muodostunut itselle tärkeäksi lauseeksi.
Toki voit kuunnella mitä toisella on sanottavana niin kauan kun hän ei puutu sinun tahtoosi eikä itsemääräämisoikeuteesi. Sinä itse vain tiedät mikä sinulle on hyväksi. Sillä niin vain se Gurukin on ihminen ja egonsa vietävissä, valitettavasti. Aina kun on hyviä asioita niin sitten on myös niitä "pahoja" asioita. Se on syytä pitää mielessä ihan missä vain, mutta erityisesti silloin kun puhutaan uskosta.

Mutta se siitä "paasauksesta", oli aivan ihanaa (sanoinko sen jo?), ystävien kanssa oleminen, hotellissa yöpyminen, oma aika ja kävin myös hieman ostoksillakin ja reppu painoi kotiin mennessä ihan liikaa vaikka en nyt juurikaan ihmeempiä ostanut. Suosikkiostokseni on ainakin kevyt Konjac sponge. Mies kun tämän kuvan näki niin vastaukseksi tuli kuva, että onko sama kuin tää... olis ollut kuulemma valmiina ihan kotonakin :D

No, eihän se ihan ollut.

iive

Rummutusta ja tilauksessa erilainen elämä

Aiemmin kirjoittelinkin manifestoinnista ja aikaisempia unelmakarttojani on ollut täällä ennenkin. Silti elämäntapamuutoksen tekeminen tuntuu vaikealta. Tietyt pienet jutut ovat kyllä sujahtaneet arkeen mainiosti, toisten kanssa tekee syystä tai toisesta tiukkaa.

Leikkelin kuvia eräässä yövuorossa jo tammikuun alussa, silti sain rakennettua kollaasin vasta nyt, sillä jokin pidätteli minua sen tekemisessä ja toisaalta ei oikein ollut aikaakaan. Kuvissa näkyvät aikalailla kaikki mitä elämään tahtoisin vahvemmin tai uutena asiana saada. Jonkinlaisena avaavana selityksenä kuvasta löytyy ateriat oikeilta paikoiltaan ja terveellinen ruoka, liikunnan lisääminen jokapäiväiseen elämään ja haaveet kuntosalille sekä lenkkipolulle palaamisesta.

Kuvista löytyvät myös jooga, meditointi, palstaviljely, aurinko, nauttiminen, ranta, ulkoilu, uinti, sisältä kumpuava ilo, rakkaus ja itsensä hemmottelu (jossa olen todella huono).

Sitten sieltä löytyy myös susi.
Olen törmännyt suteen kuvissa, videoissa ja teksteissä koko tammikuun ajan. Olen pitänyt sutta pelottavana ja ihmetellyt tuota jatkuvien susien määrää mihin alati törmään. Viime viikolla kävinkin Rumpumeditaatiossa ja sielläkin meditaatiossa susi luokseni saapui ja vieläpä millaisena! Ei lainkaan tuollaisena kuin tässä kuvassa, vaan niin pelottavan näköisenä kuin susi vain saattaa olla, haastaen samalla katsomaan itseään pelkäämättä. "Katso Minua!"

Susi

Erämaiden yksi vainotuimmista eläimistä on susi.
Jostain syystä sudelle on luotu aivan käsittämättömän huono maine ja ennen vanhaan lähes kaikkia tapahtumia syytettiin susien tekemiksi.
Lapsia peloteltiin susilla ja saduissa susi oli aina iso ja paha. Toisaalta
susi liitetään voimakkaasti ihmisen alitajuntaan.
Tarinat ihmissusista ovat pitkälti alitajunnan viestejä meissä kaikissa piilevästä sudesta. Tämä tarkoittaa suden ominaisuuksia positiivisesta lähtökohdasta.
Vaikka susi on laumaeläin, niin siihen liitetään yksinäisyys.
Susi meissä ihmisissä on yksinäisyyden kaipuuta. "Ihminen on ihmiselle susi" -sanonta tulee siitä, että susi voi syödä oman laumansa jäsenen, jos se esimerkiksi on vammautunut.
Susilaumassa jokaisella yksilöllä on oma roolinsa, vaikkakin ne toimivat laumana.
Eläimistä susi on kaikkein lähinnä ihmisten käyttämää hierarkiaa.

Elementti: Ilma Voima: Opettaja

Ominaisuudet: 

Susi-ihmiset ovat polkujen etsijöitä. He etsivät uusia ideoita ja tietoja.
Aikanaan, he palaavat nämä tiedot mukanaan oman ryhmänsäluo ja opettavat ja jakavat tämän oppinsa voiman.
Avaruuden Sirius-planeetan sanotaan olevan paikan, josta sudet ovat kotoisin.
Intiaanitarinat kertovat, että sieltä tulivat myös ensimmäiset opettajamme. Suden aistit ovat äärimmäisen herkät ja kuun energia toimii niiden voimalähteenä.
Susi-ihmiset ovatkin herkkiä kuun vaikutuksille.
Kuu symbolisoi psyykkistä energiaa, alitajunnan tasoa,
joka pitää sisällään kaiken viisauden.
Kuun ulvonta on suden pyrkimystä yhdistää uudet oppinsa tähän sisäiseen viisauteen.
Suden voima auttaa meitä ymmärtämään elämän suuria mysteereitä ja olemaan opettajina jakamassa tätä tietoa muille.

Mitä voimia saat:

Metsien mystinen jolkottaja on päättänyt tulla luoksesi.
Mikään ei sen jälkeen ole enää entisellään.
Suden voima herää sisälläsi ja sen alkaa näkemään myös silmistäsi.
Suden voimalla omaksut paljon uutta elämän mysteereistä.
Sinulle tulee voimakas tarve jakaa uutta ja vanhaa alitajunnan tietoasi kirjoittamalla, opettamalla, tai ohjaamalla muita.
Tämä auttaa toisia ihmisiä heidän oman ainutlaatuisen tiensä selvittämisessä.
Se myös auttaa ihmiskuntaa aivan uusien tietoisuuden tasojen saavuttamisessa.

Suden voima voi myös kannustaa sinua menemään yksinäiseen,
hiljaiseen paikkaan ja kohtaamaan oman opettajasi.
Hiljaisessa paikassa, jossa ei ole toisia ihmisiä, voit löytää totuuden itsestäsi ja yhteydet näkymättömään.
Ole aina valppaana suden tuomille opeille, missä tahansa oletkin.
Susi ei koskaan olisi tullut voimaeläimeksi, ellet olisi pyytänyt avuksesi tätä luonnon parasta opettajaa.
Nyt viimeistään sinun kannattaa tiedostaa kuun luoma rytmi elämääsi.
Ota yhteys kuun energiaan.
Kasvavan kuun aikana luot ja keräät oppia.
Silloin on otollinen aika esim. lukea. Uudet opit sulautuvat tietoisuuteesi täyden kuun aikana. Pienenevän kuun aikana voit luopua hyödyttömistä tiedoista ja hävittää asioita elämästäsi.
Elämä on jatkuvaa muutosta.
Uudelle pitää aina tehdä tilaa luopumalla vanhasta.
Uskalla ulvoa elämälle ja sen tuomille elämyksille.
Ulvomalla herätät aistisi ja näin kaikki elämykset tallentuvat
itsellesi sisäiseksi viisaudeksi.
Tätä viisautta voit sitten jakaa muille.
Millainen on sinun tapasi ulvoa kuin susi?

Itse koen suden viestin olevan juurikin haaste minulle koskien ensiksikin täällä blogissa kaiken kirjoittamista ja kertomista suoraan, etenkin näistä henkisistä asioista ja toisaalta se on merkki kaiken syventymisestä ja eteenpäin menemisestä, suunnan näyttämisestä.

"The Lion and the Tiger may be more powerful, but the Wolf does not perform in the circus."

Rumpumeditaatio-illasta voisin muuten kirjoittaa vähän lisää kun kerran siihen poikkesin.
Rumpu on aiemmin ollut minulle hieman pelottava ääneltään, ennemmin meditaatiossa olen kuunnellut mieluiten jotain hieman kevyempää ääntä esim. tiibetiläisiä maljoja tai Mirabai Ceiban mantroja. Rummun väre ja sointi ovat haastaneet minua kohti alempia tasoja joille en ole aiemmin ollut valmis menemään. Nyt tämä meditaatio-ilta tuli kuin tilauksesta ja ystäväni ilmoittikin minut sinne ensin kysymättä, jo se oli merkki siitä, että tänne on mentävä!
Meditaatiossa meitä oli useampi nainen osallistujana ja Wäärälän Leeni piti meditaation ja soitti rumpua. Alussa keskustelimme pitkään rummusta, shamanismista, luonto-yhteydestä ja niistä kaikista kokemuksista mitä meillä on ollut. Oli aivan ihana olla näiden naisten kanssa jakamassa asioita kun kaikilla oli jotain samaa kuin minussa.

Itse meditaation aikana Leeni soitti rumpua kulkien kaikkien vierellä ja johdatti meidät meditaatiomatkalle, jokainen visualisoi mielessään omanlaisensa matkan. Itse en esimerkiksi päätynyt viidakkoon, niin kuin meitä sanallisesti ohjattiin vaan päädyin saviselle mutapellolle kainuuseen. En myöskään mennyt vesiputoukseen puhdistautumaan vaan minut vietiin saunaan savisen mutapellon viereen ja päälleni kaadettiin saaveittain ihanan lämmintä vettä. Näin jokaisella oli oma matkansa minne he nyt päätyivätkään.

Lopuksi keskustelimme siitä mitä meditaation aikana olimme kokeneet ja miltä se oli tuntunut. Lisäksi kohtaamastamme eläimestä Leeni luki pienen pätkän Voimaeläinkirjasta (tuo kursivoitu teksti ylhäällä on ilmeisesti aika samaa tekstiä kuin se mitä minulle luettiin) sekä kertoi omista kokemuksistaan lisää. Oli hienoa kuulla muidenkin matkoista ja siitä millaisia eläimiä he olivat kohdanneet ja kuinka osuvasti nuo eläimet sattuivatkaan kohdalle. Itsehän en voimaeläimistä tai niiden merkityksistä mitään ole aiemmin tiennyt, joten tuo susi oli aikamoinen yllätys merkitykseltään ja se kuinka kiivasti sitä olenkaan vastustanut. Toisaalta "kaapista ulos tuleminen" näiden henkisten asioiden osalta ei ole ollut mikään helppo juttu eli osuvaa sinänsä jos asioita näin haluaa nähdä.

Nyt mielessä kytee ihan polttava halu rumpukurssille. Näin viime yönä untakin siitä, että soitin omaa rumpua, joten eiköhän kurssille ole pakko mennä jossain vaiheessa. Sitä ennen kuitenkin matkaan Minä Olen-messuille!

iive

Vain kahdestaan

En aiemmin edes ymmärtänyt kuinka vahvasti voi toisen poissaolon tuntea. Ajatus miehen kahden viikon työmatkasta vain oli, meille jää tänne suomeen auto, selvä, kaikki ok ja sitten se mies palaa sieltä kahden viikon päästä kotiin, fine.

Toki eilinen (maanantai) oli muutenkin katastrofaalinen päivä. Olin lähdössä yövuorosta kotiin, pakkasta 29,9C ja saan vain todeta että työpaikan lämpötolppa ei toimi ja auto on aivan jäässä. Aamuvuorolainen heittää mut kotiin ja otan tytön ja jatkoroikan mukaan. Vietämme "mukavat" tunnit auton lämpeämistä ja latautumista odotellen ja yhtäänhän en haluaisi nukkumaan. Olen aivan jäässä väsymyksestä ja ulkona auton rassaamisesta.

Ensimmäistä kertaa lämmitän auton moottoria hiustenkuivaajalla (jäätynyt polttoaineensuodatin) ja reilun 2h tolpassa olon jälkeen auto hyrähtää käyntiin ja me kotiin. Kroppa ja mieli ovat myllerryksessä, ei pysty nukkumaan, maksan laskuja, siivoan, leivon ja mua ärsyttää. Oikeastaan mua suututtaa. Onneksi iltapäivällä Lintunen menee leikkimään kaverinsa luokse ja saan nukuttua 3 tuntia syvää unta.

Illalla mietin millaiseksi tämä kaksi viikkoa muodostuu. Odotan innolla sitä millainen mahdollisuus tämä on luoda vahvempi yhteys tyttäreen, toisaalta tunteet miestä kohtaan ovat melkoista vuoristorataa. Millaista on sitten kun hän palaa? Olenko innoissani, helpottunut vai ärsyyntynyt siitä että pieni symbioosimme tullaan särkemään.

Mietin mistä nämä ajatukset kumpuavat?

Kohta alkaa olla kaksi viikkoa täynnä, nuo kursivoidut tekstit kirjoitin ensimmäisenä päivänä ja olin tunteellisessa vuoristoradassa. Kaipa siis tämä tilanne oli minulle pieni tai jopa vähän isompi kriisi...
Viikkoon on mahtunut hyviä päiviä ja sitten niitä todella huonoja päiviä. Erona on ollut se, että ne on täytynyt kestää yksin. Ja se ei ole ollut lainkaan mukavaa.

Viime viikon pakkaset nostivat fibrokivut aivan uusille tasoille, auto hajosi lopullisesti (mies olisi korjannut sen varmaankin noin 30 minuutissa, minä en) ja me käveltiin Lintusen kanssa töihin kello kuudelta aamulla hemmetinmoisessa lumisateessa. Mietin pistikö universumi vähän tulta alle mun toiveisiin "aktiivisemmasta elämästä"? Jooga on ainakin ollut ihan jäissä, ei vaan pysty kaiken kävelyn ja pakkasen jälkeen tekemään mitään.

Lisäksi sain kuulla, että ehkä vuoden päästä olen työtön, kiitos vaan nykypäivän hoitoala jossa kilpailutukset pitävät huolen ettei sellaista käsitettä kuin "vakituiset työpaikat" ole kohta ollenkaan. (Tämä on tosin pahin skenaario, toisaalta voi olla, että vuoden päästä mulla on ihan todella hyvä työpaikka.)

Tyttären kanssa olemisesta olen nauttinut kuitenkin täysillä. Ollaan tehty hyvää ruokaa, yhdessä. Yhtä aikaa ollaan menty nukkumaan. On ihanaa nukahtaa Lintunen kainalossa ja aamulla olen saanut nukkua vielä vähän ekstraa kun hän on herättyään hipsinyt omaan huoneeseensa leikkimään. Vajaan kahden viikon aikana olen huomannut kuinka taitava tyttärestä on tullut ja kuinka reipas hän onkaan. Sillä silloin kuuden päivän työputken jälkeen, kun vedin pulkassa luistelukamoja päiväkodilta ja ruokaostoksia kaupasta ja oltiin todellakin herätty jo ennen kuutta sinä aamuna, niin silloin minä olin se, jonka olisi tehnyt mieli heittäytyä itkupotkuraivareissa keskelle tietä ja huutaa etten jaksa metriäkään. Lintunen sen sijaan paahtoi menemään mäkeä ylös ja sirkutti äidillekin voimasanoja. Voi luoja miten mahtava tytär mulla onkaan.

Ollaan tehty 500 palan palapeli kahteen tuntiin, ollaan käyty luistelemassa, ollaan luettu kirjoja ja ollaan suunniteltu ensi kesän palstaa. Palsta on muuten yksi hienoimmista jutuista tänä vuonna. Jo vuosien ajan olen toivonut, että meillekin tänne tulisi palstaviljelypaikka ja nyt se toteutuu. Ja vieläpä ihan huippuun paikkaan ja minne on noin kilometri meiltä! Ihan huimaa!

Keskiviikkona kävin tilaisuudessa kunnantalolla missä palsta-asiasta puhuttiin, tehtiin projektitehtäviä siinä samalla ja tutustuttiin mahdollisiin palstanaapureihin. Ihan todella kivaa porukkaa oli paikalle kerääntynyt ja kuinka erilaisia. Uskon, että palstasta tulee mieletön juttu, se piha mistä olen aina haaveillut ja siellä saa turvallisesti hortoillakin. Luonnonkasvien kerääminen on tähän asti jäänyt haaveeksi, uskon, että nyt sekin toteutuu Kesämaassa. Siis hei mikä nimi!

Mut silti viime viikkojen isoin asia on se, että meistä puuttuu yksi. Onneksi se päättyy pian ja täytyy sanoa, että arvostan kumppanin olemassa oloa nyt huomattavasti enemmän. Ja lisäksi olen niin onnellinen siitä, että me ollaan perhe ja että me jaksettiin viime vuosi yhdessä selvitellä kaikki jutut ja että me ollaan edelleenkin yhdessä kaikkien katastrofien jälkeen. Me ei luovutettu. Nyt mulle todellakin näytettiin se, että sillä kaikella puurtamisella viime vuonna oli ja on merkitystä ja ettei elämässä ole mitään tärkeämpää kuin se, että me kolme rakastamme ja pidämme huolta toisistamme ja pysymme yhdessä.

iive

Tänään tein kaiken

Tie joogaajaksi tuntuu nyt jo jotenkin itsestään selvältä. Jo vuosia olen haikaillut joogan perään ja toki olen joogannutkin välillä enemmän välillä vähemmän. Silti se on ollut aina liian vähäistä tai hajanaista edetäkseen sen pidemmälle.

Kuva, jonka iive (@iiveful) julkaisi 4. 01ta 2016 klo 10.41 PST

Eilen sain viimeinkin aikaiseksi siivota (taas) joogapaikkani. Ei enää tekosyitä sille ettei voi joogata kun muut ovat kotona. Tosin kaikkia muita kuin kundaliinijoogaa voin harrastaa kyllä huoleti ihan olohuoneessa muiden nähden, mutta välillä on kiva vetäytyä omaan rauhaan ja edes jonkinlaiseen hiljaisuuteen (onko lapsiperheessä sellaista?).
Illalla teinkin kundaliinijoogaa, jossa tehtiin Kriya for the bowel system harjoitus. Tämä oli ehkä fyysisesti rankin harjoitus, mitä olen joogassa ehkäpä ikinä tehnyt. Fyysisyyden lisäksi harjoitus oli hyvin meditatiivinen ja emotionaalinen. Savasanassa itketti, tosin kylläkin ihan hyvästä olosta.
Harjoitus oli ilmeisesti kuitenkin liian rankka iltaan (joogasin ennen nukkumaanmenoa), sillä yö oli pitkästä aikaa todella levoton. Onneksi aamulla kuitenkin jaksoin herätä edes kohtalaisesti ilman valtavaa uupumusta. Pakkasen valloittamana lenkkeilin jopa töihin <3 Jostain syystä pakkanen tuntuu nyt tosi hyvälle vaikka meinaankin saada sellaisen kokovartalosyväjäädytyksen koko päiväksi sisälle tulon jälkeen.

Kuva, jonka iive (@iiveful) julkaisi 5. 01ta 2016 klo 4.29 PST

Kaupassa Puhdistamon hyllyllä sain jonkinmoisen mielenhäiriön ja ostin nyt tosiaankin sitä viherjauhetta ja soijalesitiiniä ja chia-siemeniä ja vielä kookos-öljyä (joka on kylläkin tämän talouden vakiotavaraa). Iltapäivän eväs-smoothien varasin lisäksi avocadon ja appelsiinin. Oli kyllä aika erikoisen makuista tuo viherjauhe smoothiessa. Ensin meinasi yököttää, mutta kyllä sen vain ennen uintia nappailin loppujen lopuksi ihan koko pullollisen. Sitruunaa tarvitsee viherjauhe kyllä kaverikseen aivan ehdottomasti tai greippiä tai jotain hapanta ylipäätänsä, lime voisi olla kova sana ainakin näin aluksi.

Aamuvuoron jälkeinen uintireissu meinasi ensin ahdistaa, virta oli hieman väsyksissä ja kroppa lenkkeilystä ja joogasta kipeänä. Manasin sitä kun ei oikein meinaa jaksaa ja tunti pitäisi jaksaa. Kunnes tajusin, että hei, tänään pystyn juuri siihen parhaimpaani tälle päivälle ja se on hyvä niin. Jaksoin kuitenkin uida ja vesijuosta jopa 45min kun olin itselleni armollinen. Päätin nimittäin jatkaa tasan niin pitkään kun tuntuu hyvälle ja lopettaa kun ei enää tunnu hyvälle. Stoppi tuli yllättävänkin myöhään, ehkäpä juuri siksi ettei tarvinnut laskea jäljellä olevia minuutteja ja manata sitä jaksaako vai eikö jaksa.
Sauna tuntui pakkaspäivänä uimisen jälkeen todella hyvältä, istuin siellä oman mittapuuni mukaan kauan. Saa nähdä tuleeko fibroilijan saunakrapula vai tasaako pakkanen tilit.

Tänä iltana tallenteilta lähtee kyllä pyörimään rauhallisin ja rentouttavin yin-jooga mitä vain löytyy. Nyt on nimittäin tänään tehty kaikkea
-lenkkeilin töihin
-välipalaksi vihersmoothieta
-kävin uimassa
-joogaan
-söin hyvin hyvää kotiruokaa

että näin.

iive

ps. enkä syönyt enää niitä joulusuklaita mitä edelleen on töissä tarjolla ;)

Vuodessa joogaajaksi?

Auringon lapsi täällä taas.
Niin on tullut fanitettua näitä aurinkoisia päiviä mitä muutamia oli ennen joulua ja muutamia joulun jälkeen. Aurinko on minulle syy nousta ylös ja mennä ulos. Näistä mustista illoista katuvalojen loisteessa en juurikaan välitä, sillä silloin on hankalaa mennä metsään.

Ennen joulua jo tein uuden Unelmakartan Life Coachin kehoituksesta. Tein kartan täysin tyhjin fiiliksin eli valitsin kuvia sen perusteella, että kuva tosiaankin resonoi, koitin välttää ajatustyötä täysin. Aika mielenkiintoisia kuvia tuli mun mielestäni. Tällä teemalla siis kuitenkin eteenpäin, keskellä lukee I Love My Life <3

Jooga on kartassa vahvasti edustettuna, vaikkei nyt kundaliinijoogaa kuvassa olekaan (tällä hetkellä kundaliinijooga vetää minua vahvimmin puoleensa ja saan harjoituksista eniten). Uskon vahvasti siihen, että tästä vuodesta tulee tosiaankin se vuosi, jolloin joogasta tulee minulle elämäntapa. Yoogaian otin nyt jatkuvalla tilauksella, joka sekin jo itsessään hieman velvoittaa palvelua käyttämään hieman aktiivisemmin. En halua että jooga on minulle pakkopullaa, mutta hieman täytyy itsekin asiaan panostaa eikä vain odottaa että pelkkä halu riittää.
Onhan tutkittu että sinnikäs toisto tekee rutiinin.

Kun uutta tapaa toistaa sitkeästi, yhteydet aivoissa vahvistuvat ja toiminta muuttuu lopulta automaattiseksi. Keskimäärin se vie 66 päivää.

Sopivasti huomenna alkaa Yoogaiassa 15min päivittäiset joogatunnit, jossa saa kokeilla kattavasti eri joogatyylejä.

Tee tänä vuonna itsellesi lupaus, tuoda elämääsi enemmän joogaa.  Pidä tästä lupauksesta kiinni, vaikka muut lupaukset pettäisivät. Aloita uudenvuodenlupauksesi 4. tammikuuta liittymällä 21 päivän #ExploreYoogaia -haasteeseemme. Näillä 15 minuutin tunneilla pääset tapaamaan vetäjiämme ja löytämään suosikkituntisi. Opi lisää, paranna taitojasi ja löydä tasapainosi haasteen aikana.

Tämä ei ole nyt mikään Yoogaian maksettu mainos vaan tähän ajattelin nyt kuitenkin tarttua, vaikka livetunneille tuskin osallistunkaan, tallenteista nuo kuitenkin mahtavat löytyä sitten jälkeenpäin. Ja sittenhän ei ole enää kuin 45 päivää itsekseen joogailua edessä :D
No tuskinpa näitä nyt ihan peräkkäisinä päivinä kuitenkaan tulen suorittamaan tai mistä senkin sitten tietää...

Tänä vuonna ajattelin panostaa erityisesti peruskuntoon ihan arkiaktiivisuuden kautta. Lisäksi uiminen tulee olemaan tämän vuoden laji ehdottomasti ja onhan sitä kuntosaliakin tullut mietittyä että josko sinne... pelot fibrokivuista vaan heti alkaa pyörimään päässä kun ajatteleekin sitä salia, joten se olkoon vielä arvoituksena kuinka sen käy.

Joululahjaksi saatu Polar Loop on innostanut myös ulkoilemaan. Jo ensimmäisellä käyttöviikolla tuli valittua työmatkan taittamiseen useammin kävely kuin auto ja vuoden ensimmäisenä päivänä käytiin miehen kanssa ensin heittämässä fresbeegolfia ja sitten vielä metsässä kävelemässä. Oli kyllä aivan huippusää! Ja tuli todettua, että voihan sitä fresbeetä heittää näin talvellakin, ainakin jos ei kauheasti lunta ole minne kiekko kadoksiin sujahtaisi.

Eilen käytiin hakemassa Lintunen kotiin joululomalta. Itse tuli välipäivät tehtyä töitä ja lähinnä nukuttua. Lähes joka päivä tuli nukuttua päikkärit ja vielä noin 12h yöunet. Ilmeisesti aikamoiset univelat kuitenkin harteilla ovat painaneet. Ennen joulua stressasinkin aika paljon työasioita, jotka jäivät jouluvapaillekin hieman häiritsemään. Onneksi vuoden ensimmäiset neljä päivää ovat olleet vapaapäiviä, joten uuden vuoden on voinut aloittaa hyvillä ja rennoilla fiiliksillä.

Tänä vuonna olen kuitenkin jo lenkkeillyt ulkona, joogannut, uinut ja juonut joka päivä vihersmoothien, että ihan hyvin, tosin olen kyllä viimeisiä joulusuklaitakin joka päivä tuhonnut ettei nyt pelkäksi kehumiseksikaan mene (tänään ne tosin loppui). Eilen muuten tajusin vasta, että noita viherjauheitakin voisi kokeilla kun ei aina tuoreita satu olemaan kaapissa (tosin lehtikaalia ja selleriä kyllä pakastin). Saa vinkata jos tietää jonkun hyvän makuisen viherjauheen smoothieiden sekaan.

iive

Smoothieita ja meditaatiota

Sain viimein valmiiksi Mala-beadsit meditaatiota varten ja ihan kiva tuo on korunakin. Jonkinlaista meditaatiota oli jo pelkkä helmien valmistaminenkin, sillä jokainen 108 helmestä on pyöritetty yhdestä tai kahdesta paperisuikaleesta hammastikun ja liiman avulla ja lopuksi lakattu yksitellen.

Olen viimeaikoina kokeillut muutamia erilaisia meditaatio-tapoja, joista viimeisin on mantra-meditaatio, (joka on mielestäni paljon helpompaa kuin "olen ihan hiljaa yritän olla ajattelematta mitään"-meditaatio). Tätä olen toteuttanut yksinkertaisesti niin, että jokaisen helmen kohdalla lausun mantran

Om lokaha samastaha sukhino bhavantu, 

Om lokaha samastaha sukhino bhavantu, 

Om lokaha samastaha sukhino bhavantu, 

Om shantih, shantih, shantih 

Olkoon koko maailma onnellinen. 

Om rauhaa, rauhaa, rauhaa. 

Viime viikko menikin siis helmiä pyöritellessä ja yskiessä ja niistäessä. Vatsataudin jälkeen iski nimittäin kokolailla ärsyttävä flunssa joka pakotti olemaan aloillaan koko viikon ajan. Tosin kun lunta satoi niin pakko oli ulos vääntäytyä, edes hetkeksi nauttimaan pakkasilmasta ja siitä että on valkeaa.

Onneksi lumi jaksoi olla sen verran maassa että ehdin kunnon kävelyreissulle metsäpoluille Lintusen kanssa. Oli aikamoinen Winterwonderland ja useamman tunnin ajan mentiin metsässä lumisia maisemia ihaillen.
Ja tänäänhän ne suli sitten pois :(

Kamala vesisade ja harmaus tänään antoivat viimein hyvän syyn hypätä uimahallin altaaseen polskimaan. Minähän tykkään tosi paljon uimisesta ja vesijuoksusta, mutta meidän uimahalli on ollut kiinni remontin vuoksi melkein kaksi vuotta ja sitten kun se avattiin oli iho siinä kunnossa ettei altaaseen ollut mitään asiaa. Nyt on iholla edes jonkinnäköinen tasapainon aavistus, joten vihdoin pääsin uuden uimahallin testaamaan ja oli se kyllä ihanaa. Hankin ihan rannekkeenkin tuonne, joten tarkoituksena olisi uida nyt useamminkin, ehkä sen 2-3 kertaa viikossa.

Kolme päivää on tullut muuten oltua täysin viljattomalla, yhtään hitustakaan viljoja ei ole tullut nautittua ja eron kyllä ihossa huomaa. Olen myös ollut leikkipaastolla :D Leikki siksi, että eihän paastolla oikeasti syödä. Itse olen juonut aamulla/aamupäivän aikaan yhden smoothien (tukeva ja täyttävä kylläkin), päivällisaikaan olen syönyt kasviksia ja jotain mistä saa hyvin proteiinia, iltapalaksi sitten vielä vähän kevyempi smoothie.

Olen kyllä ollut yllättynyt siitä kuinka hyviä tekemäni smoothiet ovat olleet, jopa se missä oli tuju kourallinen lehtikaalia ja toinen pinaattia (tätä jopa lapsi halusi lisää!). Nälkä ei ole vaivannut vaan olo on ollut todella hyvä. Katsotaan nyt kuinka jatkossa teen, montako päivää moista "paastoa" jatkan, mutta ainakin tästä alkaen vihersmoothiet ovat jääneet kyllä minun ruokavaliooni ehdottomasti. Ovat ainakin kiva vaihtoehto niille marjasmoothieille mitä normaalisti työaamuina syön aamupalaksi.

Yin-joogaa olen tehnyt lähes päivittäin ja vihdoin alkaa tuntua siltä että lantion alueen jumit antavat edes jonkinlaista merkkiä rentoutumisesta. Eivätpähän olekaan jumittaneet vasta kuin vuoden verran :D

Olo tuntuu jostain syystä nyt siltä, että suurimmat vaikeudet ovat nyt takana päin ja nyt olisi sellaisen hyvän ajan vuoro. Innolla nyt tätä odotan, aika valoisin mielin <3 Tämän on huomannut myös fibromyalgia-kivuissa, sillä sateisesta ja harmaasta säästä huolimatta ei juurikaan kipupäiviä ole ollut. Tosin nukkuminen on maistunut ja lähes joka yö vetelen 12h yöunia :D Ja jotenkin tuntuu myös siltä, että se hirveä stressipallo jonka olin saanut sisälleni kerättyä on alkanut hellittää ja sulaa pois, ehkä tosin siksi, että olen ollut aika paljon pois töistä (sairasloman ja pitkien vapaapäivien vuoksi) kun se työhän se on ollut se viimeaikojen suurin stressaaja. Toivotaan ettei stressipallo palaa perjantaina, etenkin kun käsitellään palaverissa työhyvinvointia ynnä muuta sen sellaista...

iive

Kiitos ei, kyllä kiitos!

Keskiviikkoisen konsertin jälkeen keho alkoi vihdoin tuumata, että nyt riittäisi tuo sokerin syönti ja kahvin juonti.

Kahvin juontia olen vähentänyt jo pitkin kesää ja loppukesästä päädyin siihen, että kaksi kuppia aamukahvia riittää koko päiväksi, en tarvitse enempää. Kunnes viime viikolla tuumasin, että entäs jos en joisi sitä aamukahviakaan enää ja siitäpä asti olen ollut ilman. Minkäänlaisia "vieroitusoireita" ei ole tullut vaan olo on ollut tosi hyvä. Jo pitkäänhän olen tiedostanut sen, ettei kahvi (saati muut piristeet) ole mulle hyväksi vaan niistä tulee lähinnä sellainen "aivosumuinen" olo.

Keskiviikkona vielä söin sokerisuklaata, mutta jo seuraavana päivänä alkoi tuntumaan, että jospa pieni vierotuskuuri asiasta olisi paikoillaan. Asia on ollut tervetullut, sillä syksyn syömättömyyskaudella lipsahdin kyllä ihan reippaasti pikkumakeiden äärelle ja vaikka muuten ruokahalu on jo osittain palannut niin pikkumakeat ei pois jääneet. Ja nyt alkoi jotenkin ällöttämään koko sokerinsyönti homma.

Muutenkin olotilassa tuntuu tavallaan paremmalle, vaikka fibrokipupäiviä on ollut aika paljon, niin ainakin syyskuun flunssat ovat historiaa ja liikkeellekin tuntuu kivalta päästä. Nyt yövuorojen jälkeen on muutama vapaapäivä ja yhden aamuvuoron jälkeen otetaan naisporukalla kimppakyyti ja matkustetaan taas Helsinkiin :) tai siis Vantaalle :) ja ollaan ihan yötäkin.
Perjantaina suunnataan heti aamusta Vantaan Energia-areenalle halaamaan Äiti Ammaa <3

Amma on tunnettu ympäri maailmaa rauhan ja pyyteettömän rakkauden lähettiläänä, joka jakaa myötätuntoaan syleilemällä. Hänen koko elämänsä on omistettu kärsimyksen ja köyhyyden lievittämiselle. Amma inspiroi ihmisiä ja muuttaa maailmaa niin halauksensa, henkisen viisautensa kuin laajan Embracing the World® –hyväntekeväisyystyönsä kautta.

Elämänsä aikana Amma on halauksellaan lohduttanut jo yli 33 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa. Kun häneltä kysytään, mistä hän saa voimaa auttaa niin monia, Amma vastaa: "Siellä missä on todellista rakkautta, kaikki tapahtuu vaivattomasti." Amma sanoo, että rakkaus on uskonto, jota maailmamme tarvitsee nyt kaikkein kipeimmin. Lainaus: http://www.amma.fi/amma.html

Lisätietoa Ammasta löydät Amma-Suomi sivuilta http://www.amma.fi/ sekä heidän facebookistaan https://www.facebook.com/ammafinland . Amman suomenvierailun 30.-31.10 facebook-tapahtumasivun taas löydät täältä Amma Suomessa 2015

Miksi menen sitten tuonne halaamaan Ammaa?
Ensiksi ainakin uteliaisuudesta ja lisäksi sen vuoksi mitä Amma sanoo ja edustaa, että rakkaus on uskonto, jota maailmamme tarvitsee nyt kaikkein kipeimmin. Tämä on asia jonka Amman kanssa ainakin jaan. Olen koko elämäni etsinyt henkistä yhteyttä, enkä ole sitä minkään kirkon suojista löytänyt. Ympärilleni on nyt yllättäen ilmestynyt ihmisiä, jotka jakavat tämän henkisen yhteyden ja olen tajunnut etten tarvitse siihen mitään seurakuntaa tai virallista uskontoa. Viimeisen vuoden aikana henkisyys on tullut osaksi elämääni aivan uskomattomalla tavalla ja olen alkanut nähdä asioita todella erilaisesta näkökulmasta kuin ennen. Olen todella alkanut miettiä onko ulkonäkö, omaisuus tai muu tällainen sitä mitä haluan elämässäni painottaa ja olen päätynyt siihen ettei se ole.

Tärkeintä on rakkaus itseä ja muita ja ympäristöämme kohtaan ja sen todentaminen tässä elämässä.

Muutenkin Amman kohtaaminen on minulle ajatuksena helposti lähestyttävä, sillä niin kauan kuin muistan olen tuntenut voimakasta vetoa intiaa ja intialaista kulttuuria kohtaan. Vaikka olenkin suomalainen niin silti minusta tuntuu siltä, että sisälläni asuu myös pieni intialainen :D

iive

Mitä haluat tulevaisuudelta? Lion's Gate 8-8-8

Seurailen välillä erilaisia astrologisia juttuja, joska niistä saa mielenkiintoista ajateltavaa. Jokainenhan voi itse päättää mitä ja mihin uskoo. Jonkun mielestä astrologia on täyttä hölynpölyä ;)
Asioita voi myös katsoa erilaisesta näkökulmasta...

The Triple 8 Lion’s Gate opens the Infinity portal that propels you past all previous limitations. It is the symbol of expanding beyond your normal boundaries. It is about connecting to and owning your divine purpose, then stepping more fully into the life you destined yourself to live. 

The number 8 energy provides us the opportunity to have endless flows of abundance and prosperity in many facets of life. All of this energy increasing and strengthening on 8-8-8 creates an extremely powerful time for co-creation and manifestation.

Jos tuntuu mahdottomalta ajatella jonkinlaista kosmista energiaa vaikuttamassa sinuun, niin entäs jos tekisit sen itse? Eläisit päivän sitä elämää mitä haluat tulevaisuudessa elää! Ei voi tehdä pahaa kenellekään jos keskittyy yhden päivän ajan unelmiinsa, ajattelee niitä, toteuttaa niitä, keskittyy niihin, yhden päivän ajan?

Monesti "elämme" siinä tulevaisuus elämässä, tai menneessä elämässä vatvoen asioita mitkä jo tapahtuivat ja mille emme enää mitään voi. Entäs jos eläisimme sitä tulevaisuuden elämää NYT ja vapauttaisimme menneet tapahtumat mielestä pois?

Oma päiväni on sisältänyt tähän mennessä lapsen kanssa puuhailua, musiikin kuuntelua ja askartelua. Jo aiemmin olen tehnyt unelmien aarrekarttoja, mutta tänä aamuna tuli ajatus päällystää myös Kiitos, että saan olla minä-kurssin muistivihko aarrekartalla. Ei voisi parempaa paikkaa aarrekartalle ollakaan!

Unelmasi toteutuvat, kun uskot niihin. Kyse ei ole taikuudesta tai muusta mystisestä, vaan oman mielesi luotsaamisesta haluamaasi suuntaan. On monta tapaa työstää toiveita, ja yksi niistä on aarrekartan tekeminen.
Aarrekartta auttaa sinua selkeyttämään omia tavoitteitasi. Kun tiedät, mitä haluat ja tarvitset, voit kurottautua haaveitasi kohti ja tehdä niistä totta. Vahvat unelmat paremmasta kehittävät henkisiä ja fyysisiä voimavarojasi. Lue lisää... anna&ellit

Päivää jatkan luultavasti kurssin asioita pohtien, ulos metsään pitää myös päästä ja ei se joogakaan tai muu kuntoilu huono juttu olisi. Ja kunhan tuo mies kotiutuu golf-kentältä kotiin niin voisi tuohon parisuhteeseenkin edes hippusen panostaa ;)

 Mul on ikävä, sitä huumaa... 

joka onnesta sai meidät sekaisin, 

toivon että sen vois saada takaisin. 

Mul on ikävä, sitä aikaa... 

mitä ikinä mä sulle sanoinkaan, 

kaikki juttuni sai sut nauramaan. 

Mul on ikävä, sitä huumaa... 

joka onnesta sai meidät sekaisin, 

toivon että sen vois saada takaisin. 

Mul on ikävä, mul on ikävä meitä... ikävä meitä.

10 vuoden jälkeen ei ole ihme, että arki valtaa elämän ja vie voimat, mutta hei, ehkä sillekin voisi tehdä jotain?

 

Ja jos missaat tämän päivän, niin unelmien päivänhän voi viettää oikeasti minä päivänä vain! Astrologisesti seuraavat 8-8-8 päivät ovat Elokuun 17, 2015 (1+7 = 8 ja (2+1+5=8) ja Elokuun 26, 2015 ( 2+6 = 8 ja 2+1+5=8). Joten tänä vuonna meillä on yhteensä kolme 8-8-8 päivää elokuun aikana <3

Ja jos tämmöiset jutut kiinnostaa, voin suositella seuraavia nettisivuja
http://thegoddesscircle.net/category/blog/
http://thewellnessuniverse.com/category/blog/
http://www.adonai.fi/

Ihanaa unelmien päivää!
iive