Freetox-tyyppi viikonloppureissussa

Täytyy kyllä tuumata ettei ajaminen ole kyllä yhtään mun juttu. Olin ihan poikki kun kotiuduin tänään, eikä matka nyt loppupelissä ollut ollenkaan pitkä. Onneksi normaalisti ei tarvitse kauheasti rattiin tarttua kun mies hoitaa sen puolen yleensä - ja vielä tykkää siitä, onneksi.

Viikonlopuksi pakkasin survival-kassin mukaan. Oliiviöljy, merisuola, viherjauhe, teetä, kookosvettä, vitskut, proteiinijauhe ja pulloblenderi. Syömiset sujui ihan älyttömän hyvin. Aamulla ja illalla vähän terästettyä boosteri-smoothieta ja päivällä sitten ihan tavan ruokaa mm. jauheliha-hapankaali-salaattia, lohta grillattujen kasvisten kera ja broileria aurajuustolla ja persikoilla (koska sunnuntai ja koska teki mieli).

Paistoin edellisen päivän grillikasviksia broilerin kanssa pannussa, lisäsin vähän kesäkurpitsaa ja pippurisekoitusta ja päälle aurajuustot ja persikat. Muille valmistin broilerikermakastiketta ja pastaa. Oon kyllä sitä mieltä, että tämä minun versio oli aivan yhtä hyvää.

Teatterissa käytiin perjantaina katsomassa Satavuotias, joka karkasi ikkunasta näytelmä. Olen itse ollut 8vee kun äiti sai vakkaripaikan teatterista ja sen jälkeen olen katsonut paljon näytelmiä. Myös aikuisten näytelmiä. Nyt Lintunen on 8v ja tänä vuonna on käynyt katsomassa Nunnia ja Konnia ja nyt tämän Satavuotiaan. Toki olen itse mukana vastaamassa kysymyksiin joita ehkä herää niistä "aikuisten jutuista" mitä noissa näytelmissä on. Pelottavaan tai ahdistavaan näytelmään en vielä veisi, nämä kaksi näytelmää oli kuitenkin tehty pilke silmäkulmassa, joten ne aikuisten jutut oli ehkä helpommin sulateltavissa.

Lauantaina käytiin katsomassa Tuhkimoa, joka oli ihanan raikas versio. Osalla henkilöistä oli jopa farssimaisia piirteitä, jotka saivatkin yleisön nauramaan vedet silmissä. Itseäni miellytti myös prinssi, joka ei ollutkaan "se satujen prinssi, joka ratsastaa pelastamaan prinsessaa" vaan joka paini juurikin tuon miehisyyden ja rohkeuden vaatimusten kanssa. Herkkä prinssi saikin räväkästä Tuhkimosta lopussa oivan kumppanin. Ihan parasta oli kun pikku-mummikin innostui lähtemään teatteriin meidän kanssa ja hienosti jaksoi olla ja kiivetä rappusia katsomoon. Hyvä mummi 80vee!

Kesällä pääsenkin katsomaan kun Lintunen itse menee tuolle samaiselle lavalle. Viime vuoden näytelmää jossa hän esiintyi, en päässytkään katsomaan, nyt on oikein pyydetty vapaapäivää tätä varten.

Sunnuntaina nukuin pitkään. Viime viikko ja keuhkoputkentulehduksesta toipuminen ovat kyllä verottaneet voimia. Olisin voinut nukkua koko päivän. Käytiin me sitten "uudella-vanhalla" mökillä katsomassa paikkoja. Koirat veti ihan hulluna järveen ja pois. Tutkailtiin myös majavan tuhoja, aikamoinen sotkija!

Vanhemmilla asusteleva Monty-labbis on vienyt kyllä meidän perheen naisten sydämet. Uskomaton koira ja mitkä hermot. Lintusen kanssa jaksaa leikkiä loputtomasti ja kulkea kiltisti sen perässä pitkin pihoja. En ole koskaan noin kilttiä ja rauhallista koiraa tavannut! Vaikka kyllä sitä spurttiakin löytyy, se huomattiin mökillä ja niinhän sitä metsästyskoiralta pitääkin löytyä.

Äiteen pihalla kukki jo krookukset ja sinivuokot. Ensi viikolla pääseekin sit palstahommiin! Jee! Eipä tarvitse seuraavan 2kk liikuntoja miettiä kun siellä puljaa <3

Huomenna vappua juhlin työläisenä. Vappusimat ja munkit jää nyt väliin, koska tämän vuoden munkit ja simat tuli jo syötyä sairaslomalla. Evääksi kokkailin tex-mex maustettuja jauhelihapihvejä ja kesäkurpitsaa. Sekä tietty salaattia ja sitä maailman parasta marinoitua punasipulia.

Virallinen kauneuskuuri päättyikin jo perjantaina, mutta oma olo on niin hyvä että jatkan tämän parissa toistaiseksi jos se hyvä fiilis edelleen jatkuu. Boostereita olenkin jo terästänyt vähän tahinilla/ proteiinijauheella/ luomu banaanilla, riippuen vähän siitä millaiset fiilikset kehossa on olleet. Tärkeintä on syödä sitä mitä keho viestittää tarvitsevansa kuin sitä, että söisi orjallisesti jonkin tietyn ohjeistuksen mukaan vaikka olisikin ihan paska olo! Tässä ajatuksessa onkin selkeä ero esim. fitness-valmennuksiin verrattuna. Siellä ei kuunnella mitä se keho haluaa, toki se on tosi monelle vaikeaakin, jopa lähes mahdotonta. Siellä "soveltaminen" on tuomittu jo ajatuksenakin. Toisaalta se soveltamis-kysymyksienkin tulva oli aivan jäätävä. Kun se on jokaisesta itsestään kiinni. Jos päätät soveltaa, tee se, äläkä hae ulkopuoliselta sille tuomarointia.

Ihanaa Vappua kaikille!

iive

City of Digital Art festival

Eilen luin juttua oksitosiinista ja kuinka se on nyt Se juttu, jolla saadaan mm. stressiä vähenemään kehossa. Oksitosiinia elimistö alkaa tuottaa kun asiat tuntuvat hyvältä, joten enemmän ihania asioita elämään kiitos!

Oksitosiini lisää sosiaalista kanssakäymistä, alentaa verenpainetta ja kortisolitasoa, lisää kipukynnystä, vähentää ahdistusta, ja stimuloi kaikenlaisia positiivisia sosiaalisia vuorovaikutustilanteita. Sen lisäksi se tukee kasvua ja paranemista. (Lainaus Mielen ihmeet)

Tässä jo sitten pähkäilinkin, että joo pitäisi vieläkin enemmän rentoutua, relata, iloita, ihmetellä, nauraa, nauttia, mutta miten...?

Sitä saa mitä tilaa, sillä lähes samointein bongasin ennen nukkumaanmenoa Jyväskylän taidemuseolla olevan tapahtuman City of Digital Art festival ja koska Lintusen sukset olivat koulussa eikä hiihtämään voinut töiden jälkeen lähteä, niin mentiin siis museoon.

Lähdin tuonne oikeastaan ilman mitään ennakko-odotuksia. Digitaalinen taide ei ole suosikkitaidemuotoni, mutta koska selvisin Kiasman ARS17:sta myös hyvin mielin, annoin tällekin mahdollisuuden ja enkä turhaan.

Ensimmäiseksi esillä oli kuva Jyväskylään kesällä maalatusta muraalista, jossa on myös lisättyä todellisuutta. Arilyn sovelluksella saa esiin kuvan (myös muraalista) lisätyn todellisuuden, jossa on esimerkiksi äänimaailmaa ja liikkuvaa kuvaa fyysisen teoksen lisäksi. (Lisää teoksesta)

Näyttely sisälsi lukuisia erilaisia teoksia, jotka heräsivät "henkiin" kun niitä skannasi sovelluksella. Ja tämäkös oli 8 vuotiaalle sekä myös minulle erityisen hauskaa. Teosta kun ei nähnytkään ensisilmäyksellä vaan sai jännittää mitä teoksesta oikein paljastuukaan. Jotkut teoksista olivat hyvin yksinkertaisia, jotkut erittäin monimutkaisia ja moniulotteisia, jotkut olivat vakavia ja kantaaottavia, jotkut hersyvän iloisia, jopa parodisia.

 Suosikkini vanha erittäin vakava setä Bach, joka sai päähänsä mm. hyppiviä kaloja :)

Yksi festivaalin mielettömimmistä jutuista oli päästä kokeilemaan virtuaalista todellisuutta VR lasien ja ohjaimien kautta. Lintunen oli rohkea maalaaja, uskalsi mennä innoissaan kokeilemaan vaikka ohjeistus oli englanniksi. Itse yritin siinä hieman tulkata (asiaa josta en tajunnut itsekään ensin mitään), no loppujen lopuksi toiminnot olivat suht yksinkertaisia kun ne vaan hoksasi ja virtuaalimaalaus oli lapselle upea kokemus!

Ja kuinka aloituksen glitterposkinen omakuva liittyy asiaan?

Matkalla museolle bongasimme naisen, jolla oli laukku, jossa luki - ÄLÄ AIKUISTU!
Tätä siis pohdimme Lintusen kanssa, mitä tämä tarkoittaa. Koitin lapselle selittää, että aikuistuessaan ihmisistä saattaa tulla turhan tiukkapipoisia, velvollisuudet ahdistavat ja stressiä pukkaa. Aikuistenkin olisi hyvä siis muistaa olla vähän lapsellisia, iloita, pelleillä, nauttia, nauraa ja hassutella. Sieltä sitä oksitosiiniakin saa.

Joten tästäpä syystä minäkin siis päädyin taidemuseolla pop-up kahvila Unicornerin glitterimeikkauspisteeseen. Tämän jälkeen olikin ihan parasta suunnistaa Prismaan ruokaostoksille ja sisäisesti hykerrellä ihmisten kummaksuville katseille. Aikuinen nainen ja glitterit naamassa keskellä päivää HeVi-osastolla! Ja minua hymyilytti ja tiukkapipojen pikkuprinsessat ostoskärrissä olivat minusta oikein ihastuneita. Ihana täti pinkissä takissa glitterit naamassa :)

iive

City of Digital Art Festival 2.–4.2.2018
avoinna pe klo 11–20, la–su klo 11–18
Vapaa pääsy, Jyväskylän taidemuseo, Kauppakatu 23.
Koko perheelle sopivassa digitaalisen taiteen ilmaistapahtumassa voi kokea lisätyn todellisuuden elävöittämiä taideteoksia monessa toimintapisteessä ja luoda virtuaalimaalauksia yleisön nähtäväksi.
Avoimet näyttelynavajaiset perjantaina 3.2. klo 18–20.
Katutasossa yksisarvishenkinen pop-up -kahvila Unicorner tapahtuman ajan.

Matkalla Suomessa: Ateneum - HAM - Porvoo

Viimeisenä päivänä Helsingissä sain toteutettua toiveeni. Aamu alkoi hotellin aamupalalla, pakattiin tavarat autoon ja luovutettiin huone. Siitä Lintunen ja mies jatkoivat Luonnontieteelliseen museoon ja minä suuntasin yksin kohti keskustaa. Kävin muutamissa liikkeissä, mutta ostettavaa ei oikein löytynyt ALEsta huolimatta.
Pauligin Kulmaan istahdin nauttimaan kupillisen cappucinoa <3 Harmi, että aamupalasta oli niin vähän aikaa ettei raakakakkuja jaksanut syödä. Mutta en ihmettele miksi Pauligin Kulman tunnelma on kiirinyt keskiseen suomeenkin asti. Olihan se <3

Huomasin kävelleeni yhden korttelin liian pitkäksi ja Tuomiokirkko häämötti lyhyen matkan päässä. Päätin poiketa kirkkoon ensimmäistä kertaa elämässäni. Edellisenä päivänä olin ehdotellut tätä perheelle, mutta he eivät innostuneet. Kirkossa oli juuri meneillään laulu/urku-esitys jonka jäin kuuntelemaan. Yllätyksekseni ulkoa korea Tuomiokirkko oli hyvin karu ja pelkistetty sisältä.

Jatkoin pian matkaa, sillä joka puolella parveilevat itämaiset turistit olivat vähän liikaa rauhalliseen aamuun. Museoissa heitä ei yllätyksekseni tapaa lähes koskaan. Näin oli Ateneumissakin.

Ateneumin näyttelyn Suomen taiteen tarina olin jo nähnyt aiemmin keväällä. Näyttely johdattaa kävijän läpi Suomen taiteen kehityskulun vuodesta 1809 aina 1970-luvulle asti. Näyttelyssä Suomen taiteen tarina kytketään taiteen kansainväliseen kehitykseen ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin.
Päätinkin nyt kiertää näyttelyn eri järjestyksessä, näin tulee kiinnitettyä huomiota eri juttuihin kuin edellisellä kerralla ja onhan tuo näyttely niin valtava ettei sitä yhdellä kertaa voi sulatella millään.

Järnefeltin työt Kolilta ihastuttivat edelleen, etenkin kun edellisen kerran jälkeen olin itse noissa samoissa maisemissa käynyt kokemassa tuon kauneuden ja tuntemassa Kolin voimakkaan luonnon. Voin vain kuvitella minkälaista matkustaminen on ollut tuohon aikaan... silti Kolin kutsu on ollut niin voimakas, että paikanpäälle on matkustettu varmaankin viikkoja.

Näyttelyssä on esillä myös valtava käytävä potretteja ja omakuvia. Minulle ennalta tuntematon Elga Sesemannin omakuva pysäytti. Maalaus on todella kaunis, mutta jäin miettimään kuinka taiteilija näkee itsensä jos maalaa itsestään tällaisen omakuvan? Sesemannista ei tietoakaan löytynyt kovinkaan paljon, mutta hänen maalauksensa ovat kyllä kauniita ja ajatuksia herättäviä. Miksi ei häntä ole ollut esillä enemmän? Miksi hänestä ei ole enemmän tietoa saatavilla? Wikipediassa hänet on luokiteltu merkittäväksi ekspressionistiksi. Ehkäpä kaikki johtuu siitä, että hän on ollut naistaiteilija tuohon aikaan...

Toinen Ateneumin näyttely kertoi Alvar ja Aino Aallosta. Nimenähän tuossa on vain Alvar Aalto – taide ja moderni muoto, mutta jos näyttelyn tekstejä lukee niin eihän pariskunnan työskentelyä voi erottaa toisistaan. Esimerkiksi Savoy-maljakko on pariskunnan yhteistyötä. Tämäkin yhteistyö on mielestäni huonosti tunnustettua.

Itse olen suuri Aalto fani, mutta mies ei, joten Aalto intoilut ovat suurimmaksi osaksi jääneet. Meidän kodistamme on Alvar Aallon koetaloonkin vain muutama kilometri enkä ole tuolla koskaan käynyt!

Ateneumin jälkeen oli hyvä pysähtyä jo lounaalle Vapianoon. Risotto ja minä <3

Tällä välin mies ja Lintunen olivat jo suunnanneet kohti itistä ja minulla oli siis vielä aikaa suunnata kohti HAMin näyttelyitä Tennispalatsiin. Esillä oli monta näyttelyä, jotka kaikki kiersin taide"ähkystä" huolimatta: Tove Jansson, Tyko Sallinen, Modernia elämää!, Cris af Enehiem ja Emma Jääskeläinen.

Tove Janssonin näyttely sisälsi muutaman isomman freskon sekä alla olevan maalauksen. Harmillisen vähän Toven muita töitä onkaan missään esillä ja siksipä oli mielenkiintoista katsella näitä. Pakolliset Muumitkin löytyivät mutta oli tosiaan virkistävää nähdä toisenlaista Tovea.

Tyko Sallisen näyttelystä en ottanut yhtään kuvaa. En yhtään ihmettele miksi vanhempi taiteilijapolvi on hänen tyyliään vastustanut, uudistamiselle on tietenkin aina paikkansa, mutta omaan makuuni Sallisen työt ovat kertakaikkiaan rumia ja rujoja.

Päänäyttely Modernia elämää! oli upea.  

Modernia elämää! – Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys -näyttely esittelee arkkitehtuurin, muotoilun, kuvataiteen ja valokuvan kohokohtia, jotka rakensivat osaltaan modernia ja kansainvälistä Suomea vuosina 1917–68.

Erityisesti pidin näyttelyn monipuolisuudesta. Esillä oli lukemattomasti töitä eri genreistä. Itselleni ko. aikakausi on aina ollut sydäntä lähellä. Jos olisin varakas niin sisustaisin kotini tuon aikakauden kalustein ja tavaroin.

HAMin näyttelyn kierrettyäni päätettiin lähteä kotia kohti. Kello oli kuitenkin vielä aika vähän ja kaunista päivää jäljellä. Koska reissumme teema oli -en ole koskaan käynyt... ehdotin että suuntaisimme vielä kohti Porvoota. Noin tunnin verran kiertelimme vanhan Porvoon katuja ennen kotimatkaa.

Kirkko ja yksisarvinen <3

Tällä pienellä kujalla saattoi kuvitella olevansa aivan jollain toisella aikakaudella, kaikki itämaan turistitkin olivat juuri tällä hetkellä jossain muualla.

Kotona olenkin saanut kärsiä pari päivää jäätävästä jumituksesta. Ehkäpä ne Linnanmäen rytkytykset eivät tehneet kovin hyvää. Sirdaludin ja särkylääkkeiden voimin on kaksi päivää nyt menty ja nyt viimein alkaa taas elämä voittaa. Tällaista tuntuu tämä Fibroelämä olevan. Ensin nautitaan ja sitten kärsitään. Kävltyjä kilometrejä reissulla kertyi paljon, aamusta iltaan olimme liikkeessä, siinäkin ehkä osasyy.

En ole koskaan käynyt lista päivittyi hienosti. Näimme Porvoon, Vallisaaren, Tuomiokirkon, Kansallismuseon ja Tähtitorninmäen, jossa saattoi kuvitella olevansa keskellä Komisario Palmu elokuvaa.

iive

Matkalla Suomessa: ARS17 - Kiasma / Kansallismuseo

Olen tyytyväinen kun hankin tuon Museokortin ePassilla kesäkuun alussa. Jo nyt olen kiertänyt monta museota "ilmaiseksi" tai eihän se ilmaista ole kun kortti on sinänsä aika arvokas, mutta pikaisella laskutoimituksella voin todeta, että kuukauden aikana olisin maksanut pääsylipuista enemmän kuin tuo kortti maksaa eli loppuvuosi mennään siis "ilmaiseksi".

Kiasmaan menoa mietin pitkään, sillä siellä oli menossa ARS17 näyttely, joka sisälsi pääasiallisesti digitaalista taidetta jonka kanssa minulla on edelleen vaikeuksia. Lintunen kuitenkin Kiasmaan tahtoi, joten miksipä ei! 

Tällä reissulla olin yllättynyt muutaman teoksen puhuttelevaisuudesta, näitä olisin jaksanut katsoa pidempäänkin, harmi että Lintunen sitten taas ei jaksanut. Mutta jonkinmoiset pätkät saimme kuitenkin katsotuksi.

Näyttely sisälsi myös fyysisempää taidetta kuten nämä Nandita Kumarin jättimäisissä lasipulloissa olevat teokset. Huikeita yksityiskohtia ja toiminnallisuutta myös. Näitä olisi voinut tutkia vaikka kuinka kauan.

Kolmen lasipullon sisään on rakennettu interaktiivisia pienoismaailmoja. Niissä yhdistyvät piirilevyt ja komponentit, kuvat kasveista sekä rakennetun ympäristön yksityiskohdat. Teokset luovat tulevaisuudenkuvia, joissa luonto ja teknologia toimivat yhdessä. Nandita Kumar haluaa herättää keskustelua ihmisen ja luonnon yhteydestä sekä kestävästä kehityksestä. Lainaus: Kiasma.fi

pOLymORpHic hUMansCApE: Vuorovaikutteisen teoksen pienet videoruudut näyttävät urbaania elämää. Liike teoksen ympärillä vaikuttaa ruutuihin. Sen lisäksi nämä myös soivat! Eli kannattaa katsella ja kuunnella tarkasti!

Nämä olivat myös esteettisesti hyvin kauniita, toisin kuin Charles Richardsonin Headbone jota jäimme silti hypnoottisesti kuuntelemaan ja pähkäilemään yhdessä Lintusen kanssa. Itseäni teos todellakin herätytti, kuinka oikeasti me rakennamme omaa identiteettiämme erilaisin tavaroin ja tyylein. Tätä tehdään niin IRL kuin netissäkin. iivekin on identifioitu tietynlaiseksi kuvaksi minusta valokuvin ja tekstein. iive ja blogi ovat todellakin vain mielikuvaa mitä haluan itsestäni näyttää. Toki se perustuu siihen oikeaan elämään, mutta ei täällä kuvissa näy kaikki vaan vain se mitä tahdon itsestäni paljastaa. Jotkuthan voivat myös rakentaa täysin valheellisen identiteetin mitä erilaisimmin keinoin. Netissä kaikki on mahdollista! Asia jota on edelleen vaikea tajuta.

Ehkä mielenkiintoisin teos oli Hito Steyerlin Factory of the sun. Jo pelkkä tila oli vaikuttava, valtava huone valoruudukoin. Katsojat saivat katsoa teosta lepotuoleista valtavalta screeniltä ja äänentoisto oli myös osa kokemusta.

Hito Steyerlin videoinstallaatiot käsittelevät mediaan, teknologiaan ja kuvien maailmanlaajuiseen kiertoon liittyviä kysymyksiä. Millainen on maailma, jossa kaikki kuvataan ja kaikkea valvotaan? Steyerl lähestyy vakavia aiheita omaleimaisen huumorin kautta. Lainaus: arsguide.fi

Myös toinen Steyerlin teos How Not to be Seen: A Fucking Didactic Educational .MOV Fil olisi ollut mielenkiintoisen oloinen, mutta tätä Lintunen jaksoi katsoa ehkä sen 5sek. Factory of the sunista näimme kuitenkin suurimman osan. Mutta onneksi tämä video löytyy myös Youtubesta josta sen voi katsoa aivan rauhassa. Ehkäpä Factory of the sun löytyy sieltä myös joskus. Tällä hetkellä löysin vain klippejä teoksesta.

How Not to be Seen: A Fucking Didactic Educational .MOV Fil Videon viisi oppituntia neuvovat, miten pysyä piilossa katseilta ja kameroilta. Teos käsittelee valvonnalta kätkeytymisen mahdollisuuksia ja toisaalta naisten kulttuurista näkymättömyyttä. Lainaus: arsguide.fi

Seuraavana päivänä Lintunen pyysi että lähdetään uudestaan Kiasmaan. No ei menty, mutta onhan se kiva että toinen tykkää :) valitettavasti seuraavana listalla ollut Kansallismuseo ei saanut aivan yhtä armollista suosiota vaikka esillä olikin "Menneisyyden metsästäjien" löytöjä. Tuota ylen ohjelmaahan me katsottiin tiiviisti, joten olisi voinut olettaa museonkin kiinnostavan. Tai kiinnostihan se tasan sen esihistoriallisen näyttelyn verran. Loput taisikin olla vain pakkopullaa. Tavaroita, tavaroita, tavaroita tuumasi Lintunen, mutta onneksi malttoi kohtuullisesti antaa meidän katsoa loput näyttelystä. Tosin kirkkohistoriallisen näyttelyn osastolla meinasi iskeä hepuli. Lintunen tuntuu elävän nyt sitä vaihetta, jossa kaikki kirkkoon kuuluvat asiat ovat tylsiä/ ei kuulu hänelle koska hän on ET-oppilas. Yritimme kyllä selittää, että uskonto on myös osa kulttuuria ja meidänkin historiaamme. Tosin muistan hyvin vahvasti oman vastaavan kauteni. Silloin meidän ET-oppilaidenkin piti käydä vielä kirkossa, muistan kun lauloin virsiä ja jätin vain Jeesukset ym. laulamatta. Toisaalta nyt olen ihan tyytyväinen että osaan ne virret, sillä osaan nyt kuulla niistä myös sitä toisenlaista sanomaa ystävyydestä, toisista välittämisestä, armosta ja rakkaudesta.

Vaihtuvan näyttelyn tilassa ollut Julkinen ja kätketty Suomi sen sijaan jaksoi taas kiinnostaa etenkin interaktiivisen osaston kohdalla. Ja pitihän siihen itsekin osallistua omalla kuvalla :) Toivottavasti 100 vuoden päästä olemme tunnettuja edelleen etenkin puhtaasta luonnosta ja siitä vapaudesta mitä jokamiehenoikeudet meille antavat luonnossa liikkumiseen, marjastamiseen ym.

  

Näyttely rakentuu kuuden teeman ympärille. Teemoja ovat koulutus, sota, rotu, tasa-arvo ja demokratia, luontosuhde sekä yhteisöllisyys. Kussakin teemassa menestystarinan takaa paljastuu myös ilmiöitä, joita olemme halunneet ehkä unohtaa tai kätkeä. Näyttely haastaakin meidät pohtimaan niin historiankirjoitustamme kuin oman aikamme läpinäkyvyyttä. Lainaus:museot.fi

Tähän rotu-asiaan törmäsin jo aiemmin Vaasassa Kuntsin näyttelyssä. On mielenkiintoista, että suomessakin on tehty mm. rotututkimusta ja etsitty myös täydellistä naisihannetta kuvin. Sittemmin ainakin rotutieteelliset tutkimustulokset ja dokumentit piilotettiin jossain vaiheessa arkistojen ja museoiden kätköihin. Rotututkimuksen ja rotuhygieenisen ajattelun tiehän oli sitten lopulta aikamoisen tuhoisa...

Toisaalta edelleenkinhän me toteutamme jonkinlaista kollektiivista muokkausta. Milloin kauneusihanteen pääkapelimestari on muotitalon päädesigneri tai viimeisimpänä villityksenä olemme saaneet nauttia Fitness-buumista, hyi niille jotka eivät mahdu siihen muottiin mitä ympärillemme media levittää. Kuka sitten se pääkapelimestari oikeasti on, sitä ei taida tietää kukaan.

 iive

Avoimet puutarhat ja Naivismia

Varmaan lähes jokaisen lemppariaika on varmaankin K E S Ä L O M A 💗
Oma lomani alkoi eilen, mutta viikonlopun sain onneksi vapaaksi. Loma alkoi perinteisesti flunssalla, mutta siitä huolimatta päätin lähteä viikonlopuksi äidin luokse hakemaan Lintusta kotiin.

Lintusella alkoi olla jo vähän kesälomaväsymystä ilmassa ja ehkäpä väsynyt flunssainen äiti ei ollut se kaikista paras jälleennäkemisen innokkuuden kohde... (pisteiden tilalla voisi olla kertomus karjuvasta ja huutavasta lapsesta (ja äidistä). No nyt ollaan kotona ja Lintunen onnellinen uudesta isommasta huoneestaan joka miehen kanssa urakoitiin kesäkuun aikana suurinpiirtein valmiiksi.

Hassua kun kesäksi ei ole isompia suunnitelmia eikä etenkään mitään päivämääriä, toisaalta ihan kivaakin. Sään puolesta käydään ainakin kylpylöissä, ehkäpä jossain kansallispuistossa ja levätään. Helsingin reissu myös suunnitteilla. Uimarantakelejä kyllä kaipaan, mutta vielä ei näy olevan tulossa.

Mut viime viikonloppunakin kerettiin tehdä kaikenlaista. Lauantaina oli Avoimet puutarhat-päivä ja käytiin Lintukodon puutarhassa, joka olikin visiitin väärti. Puutarha oli täynnä kekseliäitä juttuja, kierrätystaidetta, kauniita kasveja ja lapselle myös eläimiäkin jonkin verran (tosin en tiedä olinko itse enemmän eläimistä innoissani?)
Hauskaa oli kun katsoi mihin tahansa niin ensin näytti tavalliselta puutarhalta ja sitten kun katsoi tarkemmin niin näkymä olikin täynnä makeita yksityiskohtia tai sitten sieltä jostain pilkotti jokin yksittäinen hauska/kaunis juttu.

Tämä kierrätysmateriaaleista rakennettu kasvihuone ihastutti erityisesti. Ja selkeästi se tuntui lämpimältä vaikka luukut olivat auki, tuo tiili taitaa olla aika hyvä lämpöä keräävä materiaali. Tuolla varmaankin voi keväällä lämmittää ihan huolella toisin kuin muovisessa kasvihuoneessa. Tai voihan noita muovisiakin lämmittää, mutta paloturvallisuus on aina mua mietityttävä asia.

Kukolla oli hulvaton persoonallisuus :D 

Näit unikkoja mä rakastan. Siperian unikko vissiin tämä? Näitä täytyy palstalle laittaa, samoin Akileijoja. Lintukodossa olikin ihan mahtava värivalikoima erilaisia akileijoja.

Kotiinlähtöä piti venyttää maanantaille, että pääsisi katsomaan Väinölän kesän Naivismi-näyttelyn. Suosittelen jos Varkaudessa päin liikutte. Sopii erinomaisesti myös lapsiperheille. Muusan nukketeatteri-esityksiäkin tuolla on ja ne on viehättäviä, etenkin nykyajan lapsille jotka on tottuneet television ja pädien välkkeeseen. Ja jotenkin Muusan ja Timon läsnäolo on aina niin sydämellistä. Heistä huokuu se, että pysähdyn tähän sinun äärelle, olen tässä juuri sinun kanssa vuorovaikutuksessa, läsnä. Taito vai ominaisuus, jonka haluaisin itsestäkin löytyvän.

Ja siellä istuin taas Väinölän takakammarissa "Grafiikan huoneessa" ja tajusin, että se tunne mitä olen sen huoneen rauhasta aina hakenut ja käynyt oikein tankkaamassa mukaani, niin sitä ei enää tarvitse sieltä hakea ja etsiä vaan se kulkee nyt mun mukana, minussa. Jokin sellainen rauha ja hyvä olo.

 

Naivismilla (ransk. naïve < lapsekas, vilpitön, luonnollinen) tarkoitetaan kuvataiteen suuntausta, jonka taiteilijat olivat pääsääntöisesti itseoppineita. Naivismilla ei kuitenkaan ollut yhtenäistä tyyliä eikä se muodostanut erillistä taiteilijaryhmää. Suuntausta on pidetty toisinaan kansantaiteen jatkeena. Erona niiden välillä on se, että kansantaide on tyypillisesti status- ja käyttöesineiden koristelua, kun taas naivistinen taide on ilmennyt ns. vapaissa taideteoksissa, kuvissa ja eri materiaaleista valmistetuissa veistoksissa.

Tämän kesän suosikkeja olivat Kia Maria Ahon Fairytale-tyyppiset maalaukset. Mulla on selkeästi viehtymystä tällaiselle oikein yksityiskohtaiselle herkälle kauneudelle. Kikka Nyrenin työt ihastuttivat myös kuten aina.

Sata iloa täällä pohjantähden alla-yhteisteos

Yö Saapuu- teoksen pelkistetympi maalaus-tyyli on itselleni vieraampaa naivistisissa töissä. Tässä teoksessa on vaan sitä jotain. Täytyy vielä käydä katsomassa maalauksen tekijä, sillä sitä ei ollutkaan tuossa nimikyltissä mainittukaan. Maalaus kuvaa yön saapumista niin lempeästi. Tämän katselua voisi suositella pimeää pelkäävälle lapselle.

Eilen aloitin aamun sohvalla aamukahveja nauttien. Mies kyseli mitäs teen (sekin lomalla, mut lähti töihin??? mikä näitä ihmisiä vaivaa???), tuumasin hänelle, et on ensimmäinen kesälomapäivä kotona ja että en tee välttämättä yhtään mitään. No kävin mä kampaajalla sit kuiteski ;)

Kesätukaksi valikoitui "long bob" tyyppinen kampaus josta tykkään tosi paljon. Kampaajalla oli hajutonta suolasuihkettakin jota ostin nyt, että vois tätä tukkaa joskus kotonakin laittaa. Kiharat on edelleen tukassa yön jälkeen vaikka kampaajakin laittoi pelkällä suolasuihkeella nämä kiharat.

On kiva huomata, että on herännyt mielenkiinto omaa ulkonäköä kohtaan. Olen lakannut odottamasta sitä, että olisin siinä tavoitepainossa ja sitten ostaisin niitä kauniita vaatteita. Osittain se johtuu myös siitä, että olen huomannut että pystyn taas meikkaamaan. Hiuskriisi mulla on ollut tosi monta vuotta. Kun jouduin lopettamaan värjäämisen, en enää viihtynyt ruskean tukkani kanssa. Nyt alan jotenkin tykätä siitä kun olen tajunnut sen tosiasian, että liian pitkät hiukset ei tunnu hyvältä, joten siispä miksi pitää hiuksia niin? Tämä long bob-hiustyyli tuntuu nyt hyvältä, saa kiinni, mutta ei tartu mihinkään jos on auki ja koska mun hiukset on sellaiset itsepäiset muutoinkin joka suuntaan sojottavat, niin niihin sopii vallan mainiosti sellainen "messy"-look koska siihen ne sitten tuntuvat taipuvan.

Naivismi kuvaa jotenkin mun elämäänikin, lapsekas, vilpitön, luonnollinen. Väinölässä oltiin 4 sukupolvea, Lintunen, minä, äiti ja pikku-mummi. Ja siinä tajusin, että tässähän meillä on 4 Peppi-Pitkätossua. Ketään meistä, ei kiinnosta mitä muut meistä sanoo (tai mä ja Lintunen harjoitellaan tätä vielä kyl). Pikku-mummi on tässä paras. Se on kyl yks elämäntapataiteilija, ainakin nykyään. Hompsottaa menemään sellaisena kuin on.

iive alias Peppi Pitkätossu alias Hilma