Avoimet puutarhat ja Naivismia

Varmaan lähes jokaisen lemppariaika on varmaankin K E S Ä L O M A 💗
Oma lomani alkoi eilen, mutta viikonlopun sain onneksi vapaaksi. Loma alkoi perinteisesti flunssalla, mutta siitä huolimatta päätin lähteä viikonlopuksi äidin luokse hakemaan Lintusta kotiin.

Lintusella alkoi olla jo vähän kesälomaväsymystä ilmassa ja ehkäpä väsynyt flunssainen äiti ei ollut se kaikista paras jälleennäkemisen innokkuuden kohde... (pisteiden tilalla voisi olla kertomus karjuvasta ja huutavasta lapsesta (ja äidistä). No nyt ollaan kotona ja Lintunen onnellinen uudesta isommasta huoneestaan joka miehen kanssa urakoitiin kesäkuun aikana suurinpiirtein valmiiksi.

Hassua kun kesäksi ei ole isompia suunnitelmia eikä etenkään mitään päivämääriä, toisaalta ihan kivaakin. Sään puolesta käydään ainakin kylpylöissä, ehkäpä jossain kansallispuistossa ja levätään. Helsingin reissu myös suunnitteilla. Uimarantakelejä kyllä kaipaan, mutta vielä ei näy olevan tulossa.

Mut viime viikonloppunakin kerettiin tehdä kaikenlaista. Lauantaina oli Avoimet puutarhat-päivä ja käytiin Lintukodon puutarhassa, joka olikin visiitin väärti. Puutarha oli täynnä kekseliäitä juttuja, kierrätystaidetta, kauniita kasveja ja lapselle myös eläimiäkin jonkin verran (tosin en tiedä olinko itse enemmän eläimistä innoissani?)
Hauskaa oli kun katsoi mihin tahansa niin ensin näytti tavalliselta puutarhalta ja sitten kun katsoi tarkemmin niin näkymä olikin täynnä makeita yksityiskohtia tai sitten sieltä jostain pilkotti jokin yksittäinen hauska/kaunis juttu.

Tämä kierrätysmateriaaleista rakennettu kasvihuone ihastutti erityisesti. Ja selkeästi se tuntui lämpimältä vaikka luukut olivat auki, tuo tiili taitaa olla aika hyvä lämpöä keräävä materiaali. Tuolla varmaankin voi keväällä lämmittää ihan huolella toisin kuin muovisessa kasvihuoneessa. Tai voihan noita muovisiakin lämmittää, mutta paloturvallisuus on aina mua mietityttävä asia.

Kukolla oli hulvaton persoonallisuus :D 

Näit unikkoja mä rakastan. Siperian unikko vissiin tämä? Näitä täytyy palstalle laittaa, samoin Akileijoja. Lintukodossa olikin ihan mahtava värivalikoima erilaisia akileijoja.

Kotiinlähtöä piti venyttää maanantaille, että pääsisi katsomaan Väinölän kesän Naivismi-näyttelyn. Suosittelen jos Varkaudessa päin liikutte. Sopii erinomaisesti myös lapsiperheille. Muusan nukketeatteri-esityksiäkin tuolla on ja ne on viehättäviä, etenkin nykyajan lapsille jotka on tottuneet television ja pädien välkkeeseen. Ja jotenkin Muusan ja Timon läsnäolo on aina niin sydämellistä. Heistä huokuu se, että pysähdyn tähän sinun äärelle, olen tässä juuri sinun kanssa vuorovaikutuksessa, läsnä. Taito vai ominaisuus, jonka haluaisin itsestäkin löytyvän.

Ja siellä istuin taas Väinölän takakammarissa "Grafiikan huoneessa" ja tajusin, että se tunne mitä olen sen huoneen rauhasta aina hakenut ja käynyt oikein tankkaamassa mukaani, niin sitä ei enää tarvitse sieltä hakea ja etsiä vaan se kulkee nyt mun mukana, minussa. Jokin sellainen rauha ja hyvä olo.

 

Naivismilla (ransk. naïve < lapsekas, vilpitön, luonnollinen) tarkoitetaan kuvataiteen suuntausta, jonka taiteilijat olivat pääsääntöisesti itseoppineita. Naivismilla ei kuitenkaan ollut yhtenäistä tyyliä eikä se muodostanut erillistä taiteilijaryhmää. Suuntausta on pidetty toisinaan kansantaiteen jatkeena. Erona niiden välillä on se, että kansantaide on tyypillisesti status- ja käyttöesineiden koristelua, kun taas naivistinen taide on ilmennyt ns. vapaissa taideteoksissa, kuvissa ja eri materiaaleista valmistetuissa veistoksissa.

Tämän kesän suosikkeja olivat Kia Maria Ahon Fairytale-tyyppiset maalaukset. Mulla on selkeästi viehtymystä tällaiselle oikein yksityiskohtaiselle herkälle kauneudelle. Kikka Nyrenin työt ihastuttivat myös kuten aina.

Sata iloa täällä pohjantähden alla-yhteisteos

Yö Saapuu- teoksen pelkistetympi maalaus-tyyli on itselleni vieraampaa naivistisissa töissä. Tässä teoksessa on vaan sitä jotain. Täytyy vielä käydä katsomassa maalauksen tekijä, sillä sitä ei ollutkaan tuossa nimikyltissä mainittukaan. Maalaus kuvaa yön saapumista niin lempeästi. Tämän katselua voisi suositella pimeää pelkäävälle lapselle.

Eilen aloitin aamun sohvalla aamukahveja nauttien. Mies kyseli mitäs teen (sekin lomalla, mut lähti töihin??? mikä näitä ihmisiä vaivaa???), tuumasin hänelle, et on ensimmäinen kesälomapäivä kotona ja että en tee välttämättä yhtään mitään. No kävin mä kampaajalla sit kuiteski ;)

Kesätukaksi valikoitui "long bob" tyyppinen kampaus josta tykkään tosi paljon. Kampaajalla oli hajutonta suolasuihkettakin jota ostin nyt, että vois tätä tukkaa joskus kotonakin laittaa. Kiharat on edelleen tukassa yön jälkeen vaikka kampaajakin laittoi pelkällä suolasuihkeella nämä kiharat.

On kiva huomata, että on herännyt mielenkiinto omaa ulkonäköä kohtaan. Olen lakannut odottamasta sitä, että olisin siinä tavoitepainossa ja sitten ostaisin niitä kauniita vaatteita. Osittain se johtuu myös siitä, että olen huomannut että pystyn taas meikkaamaan. Hiuskriisi mulla on ollut tosi monta vuotta. Kun jouduin lopettamaan värjäämisen, en enää viihtynyt ruskean tukkani kanssa. Nyt alan jotenkin tykätä siitä kun olen tajunnut sen tosiasian, että liian pitkät hiukset ei tunnu hyvältä, joten siispä miksi pitää hiuksia niin? Tämä long bob-hiustyyli tuntuu nyt hyvältä, saa kiinni, mutta ei tartu mihinkään jos on auki ja koska mun hiukset on sellaiset itsepäiset muutoinkin joka suuntaan sojottavat, niin niihin sopii vallan mainiosti sellainen "messy"-look koska siihen ne sitten tuntuvat taipuvan.

Naivismi kuvaa jotenkin mun elämäänikin, lapsekas, vilpitön, luonnollinen. Väinölässä oltiin 4 sukupolvea, Lintunen, minä, äiti ja pikku-mummi. Ja siinä tajusin, että tässähän meillä on 4 Peppi-Pitkätossua. Ketään meistä, ei kiinnosta mitä muut meistä sanoo (tai mä ja Lintunen harjoitellaan tätä vielä kyl). Pikku-mummi on tässä paras. Se on kyl yks elämäntapataiteilija, ainakin nykyään. Hompsottaa menemään sellaisena kuin on.

iive alias Peppi Pitkätossu alias Hilma