Mahtava viikonloppu ja kuraa niskaan

On ollut jännittävää seurata millaisia reaktioita syntyy kun kirjoittaa niinkin raflaavasti kuin Miten parannuin Fibromyalgiasta. Tiesin, että homma herättää paljon ajatuksia ja keskustelua. Erittäin yllättynyt olen niiden ihmisten määrästä, jotka ovat tehneet tai tekemässä samaa hommaa!!! Miksi en tiennyt heistä aiemmin?

Koska on asioita joita ei saisi sanoa ääneen. Kuten vaikkapa...

Onnellisuus. "Kel onni on, se onnen kätkeköön" ja niin edespäin. Onnellisuus tuntuu olevan punainen vaate aika monelle ihmiselle, etenkin jos joku toinen on onnellinen. Kuinka joku toinen siis kehtaakin olla onnellinen ja näyttää sen. Jos itse olet onnellinen, niin eihän siinä sitten mitään?

Positiivinen elämänasenne. Jos sinulla on positiivinen asenne, tarkoittaa se, että teeskentelet. Olet tekopositiivinen. Piste. Valheellinen. Ja sua ei kestä kukaan.

Sairaudesta parantuminen. Kun sain aivolisäkekasvaimesta puhtaat paperit, minua onniteltiin. Jos joku selviää jostain kamalasta sairaudesta, häntä juhlitaan. Mutta fibromyalgiasta ei kuulkaa tiiättekö voi parantua. Ei, ei ehdottomasti ei voi. (Tiedän muuten ihmisiä joilta on poistettu diagnoositkin, sieltä ihan virallisista papereista).

Ja tosiaan tuli sieltä sitten sitä toisenlaistakin palautetta. Olen heidän mukaansa valehtelija, lahkolainen, huijari, minulla ei mitään fibromyalgiaa ole ollutkaan jne. Ihmisten lukutaito on myös mahtava (tämänkään ei tietenkään pitänyt myöskään olla mikään yllätys), sillä otsikko "Miten parannuin fibromyalgiasta" ei siis tietenkään tarkoita samaa kuin "Kuinka kaikki parantuvat fibromyalgiasta". Tiesin tämän tulevan, mutta kyllä tämä kolahtaa minuunkin ja minun egoon kai sitten? En voi käsittää sitä, että jos joku toinen on onnellinen niin miten se olisi minulta pois? Eikä se, että minä olen nyt terve ja onnellinen, niin se ei ole pois yhtään keneltäkään. Vai onko tässä joku juttu mitä en ymmärrä? Oma maailmankuvani on sellainen, että jos joku ystävistäni on onnellinen, niin se tekee minutkin onnelliseksi, sillä sitä on vaan niin ihanaa katsoa. En mä halua sanoa siihen, että hei, älä nyt viitti, pieleen toikin juttu kuule menee! Ei mulle tule edes mieleen sellainen asia.
Mutta niin onnellinen olen kuulkaa kaikista niistä viesteistä ja tarinoista, joita muut oireettomat tai parantuneet tai samaa yrittävät kertoivat. Ja niitä tarinoita oli monta! Siis MONTA!!!

Mulla oli aivan upea viikonloppu! Lauantaina aloitin Kauneuskuurin, koko päivän menin ihan niin kuin piti, kunnes ystävä soitti ja hänelle käviskin se yhteinen illanvietto mitä olin ehdottanut. Detox vaihtui Omenavarkaisiin ja Kieleen mattotelineessä ja muutamaan Hinkki Pinkkiin (nää on siis coctaileja ja viiniä) ja hulvattomaan keskusteluun, nauruun, syvällisiin pohdintoihin, rakkauteen ja siihen, että on mahtavaa että elämässä on ihmisiä jotka tajuaa sua eikä niiden kanssa tarvitse miettiä mitä voi sanoa ja mistä voi puhua.

No meni se detoxin startti sitten sinänsä ihan pipariksi, mutta mitä väliä? Viimeksi ollaan tämän ystävän kanssa treffattu näin kahdestaan yli puoli vuotta sitten, joten oli jo aikakin! Silloin kun tilaisuus tulee, niin minäkään, se jäätävä-terveysterroristi-nihilisti, ei sano, että kun en mä nyt voikaan lähteä kun mä oon nyt tällaisella puhdistuskuurilla. Ei! silloin mennään ja lähdetään, nauretaan, nautitaan ja ollaan onnellisia, sillä sen päivän tai tässä tapauksessa illan mä tulen muistamaan luultavasti aina.
Otin sitten uudestaan sen Kauneuskuurin startin tänä aamuna ja nyt jatketaan loput 2vkoa sitten hyvässä järjestyksessä ❤️ niin kuin kunnollisen tytön pitääkin ❤️ kuvalliset todisteet tältä päivältäkin on. Smoothieta on taas juotu, niin kuin joka päivä.

Omalla kohdallanihan Kauneuskuuri ei juuri poikkea normaalista arjesta. Silloin vaan skarpataan vähän enemmän ja muutamia ateriankoostamishommia tehdään tarkemmin kuin mitä normaalisti teen. Varsinaisesti en edes tarvitsisi mitään kuureja tai detoxeja, mutta toisten kanssa tekeminen inspiroi, koen myös haasteena tietynlaiset esimerkiksi ruuanvalmistusohjeistukset. Tulee kokeiltua jotain uutta kun käytössä onkin vähän erilaiset raaka-aineet. Tulee ajateltua out of the box. Tämä onkin ehkä suurin syy koko hommalle.

Toinen juttu minkä aion nyt pitää on 2vkon kahvibreikki. Ensimmäistä kertaa teen sen muuten luomukahvista ja jännä homma kun ei ole tullut vielä sitä päänsärkyä lainkaan mitä tavan kahvista breikkaaminen on aina aiheuttanut! Rasvakahvin sijaan olen juonut nyt rasvateetä. Kauneuskuurin ohjeissa on myös erilaisten lämpimien juomien ohjeita (ja ei kahvi siellä kielletty kokonaan ole, se on ihan mun oma juttu), joita tulen kokeilemaan myös, mut lähdetään nyt liikkeelle ensiksi sillä rasvateellä. Sehän siis valmistetaan ihan samoin kuin kahvikin, mutta kahvin sijaan siihen tulee teetä tai pikemminkin yrttihauduketta. Yogi tean "teet" kun ei teetä sisällä yleensä lainkaan vaan yrttejä ja mausteita.

Avasin hiihtokauden myös lauantaina kun kävin sitä ennen ostamassa uudet monot. Vanhat oli kyllä ihan ok, mutta plantaarifaskiittijalkani ei niin niistä tykännyt. Tarvitsin siis tukevammat ja sellaiset löytyikin. Mähän olen ihan täti-hiihtäjä, mutta sellaisena onnellinen. Olen nyt tutkinut latukarttoja ja kysellyt vinkkejä mukavista hiihtomaastoista ja aika hyvä setti alkaa olla kasassa. Ja sitten kun jääladut aukeaa, niin se on mun taivas se ❤️ Hiihtämässä käytiin sit lauantaina ja sunnuntaina ja niin taitaa olla, että mun päivittäinen 30min lenkkihaaste vaihtuu nyt 30min hiihtohaasteeseen, sillä kropasta löytyi taas sellaisia lihaksia mitä en muistanut siellä edes olevankaan. Niitä löytyi suurinpiirtein varpaista korviin asti, huh huh.

Ja kaikille teille siellä ❤️ ihan aidon oikeasti mä toivon, että sulle tulee maailman parhain viikko nyt ❤️ niin paras kun se vaan voi sun elämäntilanteessa nyt olla ❤️ Mulle elämä on näyttänyt sen monta kertaa, että jokainen päivä on tärkeä ja arvokas, ei anneta sen mennä hukkaan ❤️ Nautitaan siitä kaikesta mitä meille on annettu. Jollakin se voi olla vähemmän, jollakin enemmän, mut kaikki me ollaan täällä, olemassa, yhtä ❤️ Ollaan sitä jatkossakin, elossa niin onnellisena kun vaan pystytään ❤️

❤️❤️❤️ Be the Goddes who you are ❤️❤️❤️

❤️ Äläkä välitä mitä muut on siitä mieltä ❤️

Rakkaudella

iive

ILOA - naivistit Varkaudessa

Lintunen lensi kesälomalle mammalaan ❤️ Minullekin sattui se päivä vapaaksi, joten pääsin vientireissulle kerrankin mukaan ja samalla katsomaan Taidekeskus Väinölän uuden naivistien kesänäyttelyn.

Itse sytyin naivismille muutamia vuosia sitten kun näyttelystä löytyi muunlaisiakin töitä kun niitä perinteisiä pyöreäkasvoisia hassuja ukkeleita ja akkeleita, niillekin naivismissa ehdottomasti paikkansa on, mutta muut tyylit ovat enemmän mun juttuani.

Väinölähän on minulle rakas paikka muutenkin. Siellä sain viettää yhden (parantavan) kesän ennen opiskeluita harjoittelussa. Ihanaa, että kerrostalojen keskeltä löytyy tälläinen helmi. Jo itse talo on tunnelmaltaan kokemisen arvoinen, mutta arvonsa täytyy myös antaa sydämellisille Timolle ja Marja-Muusalle, jotka paikkaa pitävät pystyssä ❤️ (olisi taas ollut harjoittelijalle töitä :D vanhassa talossa kun riittää alati puuhailtavaa, harmi kun palkkatyöt pitävät jo valmiiksi kiireisenä). Mutta arvokasta oppia Väinölästä aikanaan sain, suvaitsevaisuutta rikkinäistä nuorta naista (minua) kohtaan, sain tehdä paljon, kehystää, korjata, siivota, hoitaa ja ottaa vastuuta. Tuossa talossa alkoi rikkinäisestä tulla ehjää ja nuoresta naisesta aikuista.

Naivismissa on jotain mitä tämä maailma kaipaa. ILOA, ei kaikkeen tarvitse suhtautua niin vakavasti, asioita, raskaitakin, voi katsoa toisesta näkökulmasta. Voi leikitellä, kenties katsoa maailmaa taas lapsen silmin ja nähdä sen kauneuden ja ihmetyksen minkä aikuisuus on ehkäpä sydämestä hämärtänyt.

Kikka Nyrenin kisut on mun lemppareita ❤️

Kissan kirjo-oksa, on miniatyyritaulu, mineistä minein söpöläisyys ❤️

Eija Kokon Enkelissä säväyttivät värit ja poikkeuksellisen minimalistinen ilmaisu ja vangitseva tunnelma!

Väinölän isännän Timo Hämäläisen trio sykähdytti sydäntä. Kuin kullan keltainen valo olisi kohdannut minunkin sydämeni näitä katsoessa, rauha, ilo, turvallisuus...

Pidän erityisesti myös keramiikkateoksista, näiden hauskojen heppojen tekijää ei nyt tallentunut, mutta ihastuttavia silti!

Muuramelaisen Ritva Sofia Linnun raku-savitöistä löytyi taasen uskomatonta herkkyyttä yhdistettynä raku-tekniikan rouheuteen.

Yläkerran näyttelysalista löytyi hieman erilaisempaa tyyliä, Aimo Katajaisen käsialaa. Etenkin ylemmästä meriaiheisesta teoksesta pidin, mutta molemmista löytyy valtavasti katsottavaa ja tutkittavaa ja kun uskot nähneesi kaiken niin huomaat taas jonkun uuden yksityiskohdan. Lastenkirjoissa haluaisin näitä töitä nähdä!

Väinölästä löytyy myös kaikenlaista muuta menoa taulujen ja patsaiden lisäksi. 

Nukketeatterin lumoa OLIPA KERRAN- nukketeatteritilassa - Adalmiinan helmi, tiistaisin kello 11
29.5.,5.6., 12.6., 19.5., 26.6.,3.7., 10.7.,17.7., 24.7., 31.7., 7.8., 28.8.

Tarinoiden taikaa tapahtumissa runoja, sanataidetta, maalausta, nukketeatterityöpajaa, taiteilijatapaamisia... Kaikki teemat löydät täältä klick!

Väinölässä tapahtuu myös paljon Vekara Varkaus-Viikolla! Ja mikä voisikaan olla parempi teema! Minäkin pääsen osaksi aikaa tunnelmaan porhaltamaan kun Lintunen esiintyy Revontulitassu Kaupungissa näytelmässä ❤️ ja jospa se vielä äidin kanssa suostuisi jonnekin lähtemään. Lapsi, niin hyvä tekosyy tehdä itsekin kaikkea "lapsellista".

Vekara-Varkaus festivaaliviikolla mennään luontoon, tehdään yhdessä taidetta ja annetaan puille puheenvuoro. Teemana on ympäristö- ja yhteisötaide, erityisesti luontoyhteys.

Rakkaudella

iive 

ps. ja ehkäpä minustakin tulee joskus naivisti-taiteilija... ehkäpä...

City of Digital Art festival

Eilen luin juttua oksitosiinista ja kuinka se on nyt Se juttu, jolla saadaan mm. stressiä vähenemään kehossa. Oksitosiinia elimistö alkaa tuottaa kun asiat tuntuvat hyvältä, joten enemmän ihania asioita elämään kiitos!

Oksitosiini lisää sosiaalista kanssakäymistä, alentaa verenpainetta ja kortisolitasoa, lisää kipukynnystä, vähentää ahdistusta, ja stimuloi kaikenlaisia positiivisia sosiaalisia vuorovaikutustilanteita. Sen lisäksi se tukee kasvua ja paranemista. (Lainaus Mielen ihmeet)

Tässä jo sitten pähkäilinkin, että joo pitäisi vieläkin enemmän rentoutua, relata, iloita, ihmetellä, nauraa, nauttia, mutta miten...?

Sitä saa mitä tilaa, sillä lähes samointein bongasin ennen nukkumaanmenoa Jyväskylän taidemuseolla olevan tapahtuman City of Digital Art festival ja koska Lintusen sukset olivat koulussa eikä hiihtämään voinut töiden jälkeen lähteä, niin mentiin siis museoon.

Lähdin tuonne oikeastaan ilman mitään ennakko-odotuksia. Digitaalinen taide ei ole suosikkitaidemuotoni, mutta koska selvisin Kiasman ARS17:sta myös hyvin mielin, annoin tällekin mahdollisuuden ja enkä turhaan.

Ensimmäiseksi esillä oli kuva Jyväskylään kesällä maalatusta muraalista, jossa on myös lisättyä todellisuutta. Arilyn sovelluksella saa esiin kuvan (myös muraalista) lisätyn todellisuuden, jossa on esimerkiksi äänimaailmaa ja liikkuvaa kuvaa fyysisen teoksen lisäksi. (Lisää teoksesta)

Näyttely sisälsi lukuisia erilaisia teoksia, jotka heräsivät "henkiin" kun niitä skannasi sovelluksella. Ja tämäkös oli 8 vuotiaalle sekä myös minulle erityisen hauskaa. Teosta kun ei nähnytkään ensisilmäyksellä vaan sai jännittää mitä teoksesta oikein paljastuukaan. Jotkut teoksista olivat hyvin yksinkertaisia, jotkut erittäin monimutkaisia ja moniulotteisia, jotkut olivat vakavia ja kantaaottavia, jotkut hersyvän iloisia, jopa parodisia.

 Suosikkini vanha erittäin vakava setä Bach, joka sai päähänsä mm. hyppiviä kaloja :)

Yksi festivaalin mielettömimmistä jutuista oli päästä kokeilemaan virtuaalista todellisuutta VR lasien ja ohjaimien kautta. Lintunen oli rohkea maalaaja, uskalsi mennä innoissaan kokeilemaan vaikka ohjeistus oli englanniksi. Itse yritin siinä hieman tulkata (asiaa josta en tajunnut itsekään ensin mitään), no loppujen lopuksi toiminnot olivat suht yksinkertaisia kun ne vaan hoksasi ja virtuaalimaalaus oli lapselle upea kokemus!

Ja kuinka aloituksen glitterposkinen omakuva liittyy asiaan?

Matkalla museolle bongasimme naisen, jolla oli laukku, jossa luki - ÄLÄ AIKUISTU!
Tätä siis pohdimme Lintusen kanssa, mitä tämä tarkoittaa. Koitin lapselle selittää, että aikuistuessaan ihmisistä saattaa tulla turhan tiukkapipoisia, velvollisuudet ahdistavat ja stressiä pukkaa. Aikuistenkin olisi hyvä siis muistaa olla vähän lapsellisia, iloita, pelleillä, nauttia, nauraa ja hassutella. Sieltä sitä oksitosiiniakin saa.

Joten tästäpä syystä minäkin siis päädyin taidemuseolla pop-up kahvila Unicornerin glitterimeikkauspisteeseen. Tämän jälkeen olikin ihan parasta suunnistaa Prismaan ruokaostoksille ja sisäisesti hykerrellä ihmisten kummaksuville katseille. Aikuinen nainen ja glitterit naamassa keskellä päivää HeVi-osastolla! Ja minua hymyilytti ja tiukkapipojen pikkuprinsessat ostoskärrissä olivat minusta oikein ihastuneita. Ihana täti pinkissä takissa glitterit naamassa :)

iive

City of Digital Art Festival 2.–4.2.2018
avoinna pe klo 11–20, la–su klo 11–18
Vapaa pääsy, Jyväskylän taidemuseo, Kauppakatu 23.
Koko perheelle sopivassa digitaalisen taiteen ilmaistapahtumassa voi kokea lisätyn todellisuuden elävöittämiä taideteoksia monessa toimintapisteessä ja luoda virtuaalimaalauksia yleisön nähtäväksi.
Avoimet näyttelynavajaiset perjantaina 3.2. klo 18–20.
Katutasossa yksisarvishenkinen pop-up -kahvila Unicorner tapahtuman ajan.

Suklaakuplasta Vihermehukuplaan

Suklaakupla on elämän tila, jossa suklaa toimii addiktiona tai jonkin asian "lieventäjänä" esim. stressi, masennus, ketutus tai muuten vaan on ihan p**ka päivä. Suklaata ei siis juurikaan syödä siksi, että olisi kivaa tai jotenkin haluaisin nyt erityisesti syödä suklaata. Suklaan tilalle käyvät myös muut asiat kuten irtokarkit tai muut namut. Bulimiakavereista kuten Nutellasta pysyn sen sijaan kaukana edelleen. Sipsit käyvät myös joskus suklaakuplailuun, mutta niitä voi jopa syödä "koska on kiva päivä/ilta"-fiiliksellä, joten aivan täysin tätä genreä ne eivät siis ole.
Suklaakupla ei myöskään ole elämässäni kovinkaan valinnainen tila, siksi nimitänkin sitä addiktioksi tai tunnesyömiseksi. Silloin kun suklaakupla on päällä, on elämässä aina jotain ikävää meneillään.

Vihermehukupla on elämän tila, jossa energisiä päiviä riittää. Tällöin riittää aikaa ja huomiota sille mitä sieltä suusta alas pistetään. Sittenpä sitä mehustellaan ja värkätään smoothieita ja tehdään kaikkea hyvää ruokaa. Vihermehukuplaan liittyy usein myös tarve liikkua, koska energiaa on toisin kuin suklaakupla-aikaan.
Vihermehukupla on siitä mukava juttu, että silloin olen yleensä iloinen, onnellinen ja hyväntuulinen. Elämä soljuu mukavasti eikä ihan pienet huolenaiheet tai stressinpoikanen voi kaataa hyvin päällä olevaa vihermehukuplaa.
Vihermehukuplasta on myös mahdollista sutjahtaa ihan Onnellisuuskuplaan asti, mutta se onkin toinen tarina jo se <3

Joskus tuntuu, että en millään lailla ole oman elämäni päättäjä. Eilen nukuin ensin 10h, sen jälkeen vaivoin hereillä pysyin 2h, jonka jälkeen nukuin taas. Viralliseksi heräämisajankohdaksi voisi ehkä laskeskella, että kello oli suurin piirtein puoli viisi kun jotain älyä sentään oli päässä.
Mietin eilen taas sitä, että tätäkö tämä elämä on? 2 päivää töissä ja sen jälkeen jäätävä kooma eikä mihinkään kykene? Mitä se on 5 päivän työputken jälkeen? Toisaalta, ei se ihmekään ole kun työ-öinä ei vaan saa nukuttua... mitään ongelmaa vapaapäivinä ei ole. Työ-öinä sen sijaan ajatukset pyörivät päässä kuin hyrrä, nukahdan ja herään, valvon ja nukahdan, herään ja ajatukset vain surisevat ja surisevat. Ja vaikka ajatukset eivät ole enää edes ahdistavia vaan lähinnä pelkkää ajatusten virtaa, niin silti ne hereillä pitävät eivätkä päästä syvään uneen.

Sitten tänään herätessä se iski. Vihermehukupla.
Jäätävä siivouspäivä, kaikki kondikseen mitä vain kerkesi ja jaksoi. Hyvää ruokaa, suola-sitruunavettä nesteytykseksi ja smoothieta välipalaksi.
Ja oikeasti aivan paras juttu on se fiilis. Kun tunnet olevasi niin elossa!

Siivoamisen ja sisustamisen jälkeen lähdin tuhlaamaan viimeiset ePassi-saldot kylpylään. Hierovia suihkuja, infrapunasaunaa, vähän uimista ja turkkilaisen saunan hiljaisuuteen syvä hengähdys.
Kotiin kaupan kautta. Kassillinen vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä... mehustin ja smoothiekone pyörimään. Nyt on hyvä olla.

Millainen päivä mahtaa olla huomenna? Sitä ei tiedä. Menikö viikon energiat tässä vai vieläkö olisi jotain jäljelläkin? Sen näyttää vain huominen.

Yöksi sentään on boostattu magnesiumsatsilla ja Nukkumatti-smoothiella, joten ei siitä luulisi kiinni olevan.

Kovasti toivon, että saisin tämän kuplailun joskus aisoihin. Että voisin elellä lähinnä Onnellisuus- tai Vihermehukuplassa. Toivon, että joskus Suklaakuplailut olisiva taaksejäänyttä elämää. Ikävästikin kun se näkyy terveydessä ja painossa asti. Eikä oikein jaksa liikkuakaan niin kuin pitäisi. On se kummallista, että se mistä nauttii ja missä on hyvä olla, niin sieltä sitten pitää moiseen monttuun aina kapsahtaa...

Mutta jokainen päivä ilman Suklaakuplaa on hyvä päivä! Ja siitä lähdetään nytkin. Tänään oli hyvä päivä. Toivotaan sitä huomisellekin!

Nukkumatti

1 kypsä banaani

0,5dl manteleita(pähkinöitä) liotettuna

0,5dl kaurahiutaleita (gluteenitonta) liotettuna

2rkl raakasuklaa-rouhetta

tai

1rkl raakakaakao-jauhetta

ripaus aitokaneli-jauhetta

ropsaus aitovanilja-jauhetta

Hyvää viikonloppua!

iive

Kaikki on juuri niin kuin on ja se on hyvä

Istun täällä kotona ja juon Blossa-glögiä ensimmäistä kertaa elämässä (on kyllä hyvää täytyy myöntää), katselin samalla joulukuvia ja fiilistelin niin kivaa joulua. Jotenkin ihanaa, että varsin rankalle vuodelle on kuitenkin muodostumassa näinkin hyväntuntuinen loppu. Toivon että se enteilisi ensi vuoden paremmuutta se.

Tänään töissä valmistauduin kehityskeskusteluun ja samalla mietin mitä ensi vuodelta oikein haluan. Ainakin haluan vain olla ja jotenkin irtipäästää tietyistä jutuista. Ensi vuonna haluaisin tosiaankin keskittyä todella paljon vähemmän työhön ja enemmän omaan elämään. Siihen mun elämään. Edelleen tuntuu, että tänä vuonna on töihin mennyt energiaa ainakin kolmen vuoden edestä. Joten sinne siis toivotaan tasaisuutta ja sellaista normaalia meininkiä ja sinne omaan elämään jotain kivaa menoa ja meininkiä.

Ja vaikka olisinkin jotenkin voinut jo ajatusasteella skipata joulun kokonaan ja siirtyä suoraan aurinkoiseen energiseen tammikuuhun, niin olishan se nyt ollut sääli jos niin olisi käynyt, sillä niin paljon hyvää olisi jäänyt välistä. Niin kuin vaikkapa tämä lumiukkonen, joka aaton aaton iltana saatiin yhdessä rakentaa kun koko päivän oli satanut lunta niin maan mahdottomasti.

Eilen palattiin miehen kanssa kotiin ja työn ääreen. Lintunen sai onneksi jäädä nauttimaan lomasta Mammalaan. Tosin joulunpyhät ja muut suovat itsellekin työn suhteen hieman extraa kun töissäkin on varsin paljon rennompi meininki.

Jokin ihme innostuspiikki sai vieläpä vääntäytymään ylös reilusti ennen iltavuoroa ja nauttimaan luontopolun maisemista. Koko syksynä en ole juurikaan metsässä käynyt, ei ole vain jaksanut. Tänään sitten sen oikein tunsikin, että voi tänne on ollut niin ikävä ja täällä on ihana olla. Ja olihan se aikamoinen talven ihmemaa vaikkei aurinko paksun pilvikerroksen läpi paistanutkaan. Mutta olihan siellä lumi, puut ja joki. Ja linnut, miten ihmeessä niitä olikin niin mahdottomasti?

Jotenkin ajattelin, että tässä vaan vähän tsippailen ja ehkä vähän tulee jopa kylmäkin. No ei tullut kylmä enkä tsippaillut kun melkoista lumessakävelyähän tuo oli, mutta sekin tuntui vaan hyvältä, kivalta ja virkistävältä. Tuntui, että olisi oikeasti ihan elossa, täällä metsässä.

Olo on jotenkin seesteinen ja hyvä. Tässä on hyvä olla nyt ja huomennakin on hyvä olla.

Kaikki on juuri niin kuin on ja se on hyvä.

iive

Lähiluontoretkeilyä Kammarimäen lippaluolalla

Perjantaina paistoi viimeinkin aurinko ja oli jonkinverran lämmintäkin, vaikkakin yöllä viherkasvit parvekkeella paleltuivat aika pahasti :( Kai noista eläviä jossain vaiheessa taas tulee kun pääsevät toipumaan.
Aamun vietin kirppiksellä. Ajattelin että kunhan vaan käyn katselemassa, että tuskin siellä edes mitään kesällä on myynnissä, mutta näköjään oli. Alle 30e ja mulla oli vino pino uusia ihanuuksia päälle laitettavaksi. Tällaiset kirppistelypäivät tuo kyllä suurta iloa kun pienellä rahalla löytää ihan priimaa.

Illalla suuntasin palstalle. Rikkaruohohommia. En niin kauheasti välitä, mutta olipa ainakin lämmintä. Nyt sai satoakin jo ja smoothieihin ja mehuihin aineksia. Salaattiakaan ei tarvitse enää kaupasta ostaa pariin kuukauteen. Rastas oli tehnyt pesän varaston "ikkunaan". Aikamoisia punkeropoikasia. Lauantaina ei ollut kuin yksi rassu jäljellä. Saa nähdä löytyykö tänään vain tyhjä pesä.

 Mustaherukka-vihersmoothie taisi sisältää banaania, mustaherukkaa, nokkosta, viherjauhetta, Puhdistamon luomuheraa, ashwaghandhaa, inkivääriä...

 Ekstrasupervihreään mehuun tuli villiyrttejä, salaattia, selleriä, sitrunaa, inkivääriä ja omenaa.

Lauantaina suunnattiin Keskisuomen Luonto-Liiton retkelle. Kohteena oli Kammarimäen lippaluola Keltinmäessä. Kovin suurta reippailua ei tuo reissu vaatinut. Rauhallista kävelyä metsässä sellaisen tunnin verran ja muuta oleskelua metsässä päälle. Luolan löytäminen onkin toinen juttu, sillä tuonne ei mitään merkittyä polkua ole ja tuolla Kammarimäen maastossa polkuja risteilee sinnetänne. Onneksi oli hyvä opastus. Lintunen oli ihana retkelykaveri. Olen siitäkin niin onnellinen, että hän on heti lähdössä tämmöiselle reissulle mukaan kun vähän kyselee, että lähtisitkö?

Lippaluola ei kesällä ollut kummoisen näköinen. Harmittaa kun tällaiset paikat sotketaan, tuollakin oli graffittia ja lasisiruja ja roskaa joita sitten keräiltiin samalla pois. Aivan järkyttävää sotkemista ei kuitenkaan onneksi ollut. Talvisin paikan ollessa jään peitossa lippaluola kuulemma upea. Ja aina on upea olla metsässä. Eilen oli niin mukava sääkin ja itikoitakin sangen vähän. Kivaa seuraakin oli, porukkaa oli toistakymmentä ja yksi nelijalkainenkin.

Oon miettinyt, että nää Luonto-Liiton jutut olis Lintuselle tosi kiva juttu. Partiosta tykkäilisin myös, mutta meillä partio on täällä erittäin uskonnollispainotteinen, joten sinne ei voida osallistua. Mutta nää Kessun jutut kuulostaa ainakin hyvältä :)

Luonto-Liitto

Luonto-liiton Keski-Suomen piiri eli Kessu

Palstalla ensimmäiset mansikat olivat viimein kypsiä. Ihanaa ja näissä ei mitään myrkkyjä tai homeenestoaineita ole <3 Aika paljon isompi maa pitäisi olla, että säilöntäsatoa saisi, mutta pientä syömämarjaa sentään saa.

Ja auringonlapsi tykkää kun aurinko paistaa ja on lämmin <3 Ihanaa! Vaikka sitten pitäiskin rikkaruohoja kitkeä... ja uimarannallekin on päästy. Perjantaina menin ihan järveen asti. Miten se voikaan olla ihan yhtä kylmää kuin kesäkuun alussa? Lämpenisipä edes vähän. Lauantaina päädyin aurinkoon lukemaan kirjaa kun Lintunen hyppi laiturilta kavereiden kanssa järveen.

iive

Mitä tehdä kesällä kun ulkona näyttää tältä?

Torstai, hidas aamu, ulkona vaivaiset +9,5C, harmaata.

Kesäloma.

Onnea on auto ja mies joka sitä jaksaa ajaa.

Tampereellakin oli ihan järkyttävän synkkää.

Taidemuseossa oli onneksi lämmintä.

Tampereen taidemuseo sijaitsee ihanassa rakennuksessa. Minulle rakennuksen henki on tärkeä.

Taidemuseon rakennus on entinen kruunun viljamakasiini, joka on valmistunut vuonna 1838. Se edustaa tyyliltään uusklassismia. Ulkoasu on yksinkertainen, hillitty ja vähäkoristeinen. Koska makasiini on ollut alun perin arkinen hyötyrakennus, sen ulkopintaa ei ole rapattu, vaan rosoinen punatiili on jätetty näkyviin. Kyseessä on tiettävästi Tampereen vanhin säilynyt punatiilijulkisivu. Talo on ulkopuolelta pääosin alkuperäisessä asussa. (Wikipedia)

Olen onnellinen siitä, että Lintunen ei ala maukua kun kuulee sanan taidenäyttely vaan lähtee yleensä innokkaana mukaan. Olen huomannut, että näyttelyissä apuna on kamera, Lintunen jaksaa kuvailla ja katsoa teoksia aivan erilaisella tavalla. Kuvien avulla teoksista voi myös keskustella jälkikäteen vaikka itse en juuri kovin syväluotaavista analyyseistä välitäkään, niin jotain on hauska lapsesta "kaivella" että mitä hänelle jäi mieleen.

Vuoden nuori taiteilija - Tiina Pyykkisen teokset ihmetyttivät etenkin Lintusta. Itseäni häiritsivät näyttelyn ripustuksen valojen heijastukset töissä. Toisaalta siinähän kuvastuu Pyykkisen teema

Valolla, maalauspintojen heijastuksilla ja aineettomuuden vaikutelmilla on keskeinen osa hänen taiteessaan. Ne vangitsevat katsojat intensiteetillään maailmaan, jossa joudumme pohtimaan havaintojemme ja kuvallisen esittämisen perusteita. Mitä teoksissa tulee nähdyksi, missä kulkee teoksen ja todellisuuden välinen raja? (Lainaus:Tampereen taidemuseo)

Niinpä olimme osa teosta, Lintunen ja minä.

Jos yläkerrassa tutkittiin valoa ja varjoa kovin tummissa tunnelmissa, niin alakerrassa räiskyivät värit ja muodot kun Merja Haapalan 30vuoden uralta oli koottu Olipa kerran-näyttely.

Tätä jaksettiinkin sitten Lintusen kanssa tutkia ja pitkään. Itse olen tehnyt aikoinaan jonkin verran savitöitä, joten niiden tekemisen perusteet ovat tuttuja. Tällöin kiinnittää huomiota myös tekniikkaan ja tietää kuinka vaikeaa noin kirkkaiden värien ja erilaisten lasitteiden luominen on, puhumattakaan erilaisten pintojen, rakenteiden ja muotojen muodostamisesta. Herää ajatuksia siitä kuinka työt ovat valmistettu?

Meidän molempien suosikkeja olivat nämä naiset? vai henkilöt? Molemmat näimme nämä kyllä feminiinisinä hahmoina. Lintunen tuumaili näiden ovan ihmispuita, juuret ja päässä ajatuksia.

Loppupäivä vietettiinkin sitten Nokian kylpylässä 3 ja ½ tunnin tropiikin matkalla. Kyllä kylpylät on niin lämpöä kaipaavan ihmisen pelastus täällä kylmässä kesässä. Ja vaikka säälle ei niin mitään mahda niin kyllä pikkuhiljaa rupeaa tympimään tämä kylmyys. Turkkilaisessa saunassa ja 37 asteen porealtaassa sen voi unohtaa onneksi hetkeksi ja liikuntaakin saa samalla kun hilluu kahdestaan 7veen kanssa.

Ainiin ja missä se mies oli? No hänhän oli tyytyväinen Pirkkala golfissa rakkaan harrastuksensa parissa, ei tarvitse paljoa houkutella tällaisille reissuille ;)

iive