Mitä ihmettä täällä tapahtuu???

Pakko tulla hehkuttamaan tänne sitä mitä juuri äsken tapahtui. Kävin nimittäin äsken _juoksemassa_ juu minä, joka en ole juossut piiiitkään piiitkään aikaan ja jonka jalatkin on kuulemma niin paskat, että mokoma juoksentelu kannattais unohtaa ihan vaan varmuuden vuoksi (ja nyt kun mietin niin plantaarifaskiittioireita ei ole ollut pitkään aikaan).

Tänään vaan tuntui siltä. Tokikin menemiseni oli hölköttelyä, vuoroin reipasta kävelyä ja vuoroin juoksua (ja välillä piti pysähtyä vaan fiilistelemään tai halaamaan puuta). Mutta se juoksun flow tuli heti ekalla askeleella eikä hapottanut yhtään. En käsitä mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu!?! Yht'äkkiä juokseminen, pyöräily, uiminen tms. ei tunnu missään tai siis tuntuu hyvältä. Jalat ei mene maitohapoille, sydän ei räjähdä, keukoissa ei pistä eikä vingu!

Mä en ole huhkinut, enkä merkannut kalenteriin mitä pitäis treenata ja milloin ja montakohan tuntia. Oon vaan liikkunut kun on tuntunut hyvältä. Niin kuin tänäänkin, oli ihan pakko mennä kun jalat vaan vei. Ihan sama syömisten kanssa. Ei tartte laskea, eikä miettiä, eikä siis mitään. Syö vaan. Outoo.

Luontopolulla satoi vettä, ei haitannut yhtään. Kesäsateessa kirmaaminen oli pikemminkin aika elvyttävää. Ihan niin kuin mullakin olisi ollut yhtä jano kuin kuivuudesta kärsineellä luonnolla...

Lenkin jälkeen oli niin hikinen olo, että piti käydä kotoa hakemassa uikkarit ja hypätä vielä järveen. Vesisateella uiminen on kyllä niin siistiä.
 

Parvekkeellakin vihertää jo vallan kummasti. Ihan mahtavaa, että nyt jo saa lähes kaiken vihreän smoothieihin ja mehuihin omalta partsilta. Lehtikaali on niin helppo parvekekasvi 💚 ja nättikin itseasiassa. Vähän villivihannesta kylkeen niin 💚

Mut hei, ihan mahtavaa juhannusta kaikille!
Mulla alkaakin huomenna loma, joten sit otetaan pari päivää relax ennen kuin alkaa kesälomareissut ja aamulenkit :)

Rakkaudella
iive

Onnea on ja joskus sitä ei ole

Viime viikko kului oikeastaan aika kivasti. Oli haasteita, mutta oli paljon myös mukavaakin. Kaikista mukavinta taisi olla se, ettei juurikaan ollut kipuja. Yövuorot sujui hyvin, niistä palautuminenkin sujui yllättävän hyvin. Jaksoin käydä jopa shoppailemassa (tai yritin, en saanut kuin lapselle ostettua, omat ostin sitten netistä :D ) kaupungilla ihmisten ilmoilla oli kivaa. Kävin myös lenkillä, juoksinkin jopa. Joogatessa kroppa taipui melkein niin kuin ennen...

Sunnuntai oli kerrassaan mahtava päivä. Laiteltiin perinteiset kukkaistutukset naapureiden iloksi, käytiin sitä ennen tietty puutarhalta ne hakemassa ja parvekkeelle tulevat hyötykasvit sai myös huolenpitoa osakseen. Olin niin pirteä, niin onnellinen.

Tänään heräsin kipuun ja eipä se ole tästä päivän mittaan mihinkään hävinnyt. Varmaan yksi pahimmista kokemistani kipupäivistä :(
Pahinta tässä on, että tietää ettei mikään auta.
Päiväunet oli päivän ainoa hetki ettei sattunut, koska nukuin niin taju kankaalla.

Tämmöisinä päivinä sitä on jopa vihainen. Harvoin olen mistään tai kenellekään vihainen. Mutta tälle rumalle sairaudelle olen kyllä välillä tosi vihainen. Siinä tunteessa saa kaikki itsensätuntemis-rakastankaikkia-rauhaajarakkautta-mantrahömpötykset niin kenkää ettei mitään järkeä. Tekisi mieli huutaa ja kiukutella vain niin kuin sellaiset uhmaikäiset lapset raivareissaan. Tekisi ehkä joskus hyvääkin se :D
Sen sijaan vedän henkeä, meditoin ja kestän.
On sitä vieläkin paskempia kohtaloita olemassa.

Mutta onnea on Lintunen, joka mietti vieressä tulevaa hyvänkäytöksen-palkintoaan. Olisiko se uusi lelu tai jotain muuta ostettavaa, herkku, patikointi, metsäretki vai uiminen?
Ja uimahallireissuun hän päätyi <3
Olen onnellinen <3

iive

Enkelten lähettämä Life Coach ;)

Taannoin taisinkin jo mainita siitä, että eräänä epätoivoisena iltana purskautin ilmoille avunpyynnön. Pyynnön siitä, että en pärjää enää yksin vaan, että olen jumissa nyt tässä tämän sairauden kanssa ja kaikki oppimani hyvinvointiasiat tuntuvat heittävän takapakkia.
Takana oli silloin yövuoro järkyttävien syömishimojen kanssa ja tunsin kuinka ahmimispeikko yritti vallata takaisin menettämäänsä elämää.

Seuraavana aamuna avasin facebookin ja näin siellä ilmoituksen opiskelevalta Life Coachilta. Hän tarvitsisi harjoituskappaleita opintoihinsa ja tämä ilmoitus oli laitettu 1minuuttia sitten. Tein ehkäpä sähköpostin lähettämisennätyksen ja pian sainkin vastauksen että pääsisin harjoitusasiakkaaksi!

Olipa siis aikamoinen pikatoimitus avunpyyntööni.

Eilen puhuimme valmentajan kanssa ensimmäistä kertaa, jo sen selventäminen mihin apua tarvitsee, auttoi jo paljon. Teimme myös harjoituksen, jonka avulla sain itselleni tavoitteen jota kohti suunnata. Lisäksi sain harjoituksia tehtäväksi "tapaamisten" välissä.

Uskon, että vaikka muutaman harjoitus"tapaamisen" avulla ei tosiaankaan kaikkia ongelmia pystykään ratkaisemaan, niin tässä on se pieni tuki jota tarvitsen juuri nyt edetäkseni tästä jumiutuneesta tilasta eteenpäin.

Ja tänään kun heräsin taas yövuoron valvomisen jälkeen, katsoin ulos, aurinko paistaa. Ja pääni sanoi, että minäpä se lähden tänään juoksulenkille ennen yövuoroa ja kas, mikäs sen mukavampi ajatus kertakaikkiaan!

iive

ps. ymmärsin nyt myös miksi minun piti käydä katsomassa sitä homeista rivitaloasuntoa. Ihan vain siksi, että tajuaisin ja ymmärtäisin sen kuinka ihana koti minulla oikeasti onkaan. Joten jospa lakkaisin vain haikailemasta "paremman" perään ja näkisin sen hyvän mikä minulla jo nyt on.

Mitä teet kun väsyttää?

Silloin tulee levätä eikö vaan?

Suuri osa ihmisistä vaan pakottaa kuitenkin itsensä sinne ja tänne ja tuonne vaikka kuinka väsyttäisi. (paitsi tietenkin ne tyypit jotka vetää lepiä koko ajan, mut nyt ei puhuta niistä) Eilen sunnuntaina työpäivän jälkeen olin aivan veto pois ja köllähdin sohvalle lepäilemään. Siellä olen edelleen :D Tosin en tietenkään ihan koko aikaa ole ollut, sillä onhan sitä tullut syötyä ja sitten sängyssäkin levättyä :D

Sopivasti väsy iski lepopäivälle (ja vielä töistäkin on vapaata), mutta sitä kalenteriin kirjatessa mietin, että olisinko antanut itseni levätä jos en päivää olisi jo valmiiksi suunnitellut lepopäiväksi? Näin iso väsymys kun kertoo mielestäni jo siitä, että kroppa sanoo "että relaa välillä vähän". Ja tuskinpa olisin levännyt kun tarkemmin miettii. Ihan pöljää semmoinen ajattelu!
Mutta nyt on onneksi levätty oikein urakalla.

Ja kun väsymyksen lepäsi pois, jaksoi illalla kokkailla taas koekeittiössä (mutta ei jaksanut juuri kuvata koska sotku ja ei valoa).

Ja vaikka kaikki on kuvassa kovin ruskeaa niin oli siellä sitä oranssia seassa. Tänään on ollut taas oranssien ruokien päivä, sillä ruokavalio on koostunut lähinnä klementiineistä, chia-porkkanaleivästä, juustosta, banaaneista, kurkumalla ja roseepippurilla maustetusta kanasta kurpitsakeitossa ja appelsiini-raakasuklaasta sekä appelsiini-porkkanakakusta. Jälkimmäistä taidan tehdä jouluksi äiteen luokse, lisään siihen ehkä hieman jouluisia makuja lisää.

Appelsiini-porkkanakakku

Pohja: 

2 kananmunaa

1 dl (kookos)sokeria

1,5 dl riisi-kaura-kookosjauhoseosta

1,5 tl leivinjauhetta, 

 ½ tl aito-vaniljajauhetta

3 tl kanelia

0,5dl pekaanipähkinöitä rouhittuna

3 taatelia rouhittuna

 n. 2 dl porkkanaraastetta

1 appelsiinin raastettu kuori

2rkl kookosöljyä (sulatettuna)

1dl appelsiinimehua (kostutukseen)

Vaahdota ensin munat ja sokeri – Yhdistä kuivat aineet keskenään – Lisää muna-sokerivaahtoon varovasti vuorotellen jauhoseosta, porkkanaraastetta+appelsiinin kuorta ja sulatettua öljyä. Sekoita tasaiseksi ja lisää leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (itselläni käytössä pitkulainen leipävuoka 12cmx26cm) Paista 200 asteessa noin 15-20min – Anna pohjan jäähtyä ja kostuta sen jälkeen halutessasi tilkalla appelsiinimehulla. Kakun voi tietenkin päällystää sillä perinteisellä porkkanakakku päällysteellä tai vatkatulla kookoskermalla, mutta itselle tämä maistui ihan näinkin. 

Huomista alaraajatutkimusta odotan suurella jännityksellä. Mukaan juoksukengät ja tukipohjalliset. Päälle juoksukamppeet. Pääsen siis hilppasemaan juoksumatolle ja katsotaan mistä kiikastaa ja saako mua kuntoon vai ei. Pahoin pelkään tuota jälkimmäistä, mutta jos jollain lailla edes pystyisi elelemään ilman kamalampia kipuja... juoksusta viis.

Huoh
huomista odotellessa siis...
iive

Asiaa jalasta

Jalka on ihmiselle aika tärkeä juttu. On aika hankala liikkua jos jalkojen tai jalan kanssa on ongelmia.
Nyt on taas yksi toivonkipinä heitetty ilmoille kun sain ensin työterveyslääkäriltä lähetteen työfysioterapeutille ja nyt tänään sain työfysioterapeutilta lähetteen kunnon alaraajatutkimukseen!

Kartoitetaan nyt kunnolla läpi se mistä jalkapohjan kivut tulevat, koska periaatteessa tukipohjallisten pitäisi tukea jalkaa niin ettei plantaarifaskiittia pääsisi syntymään ja lisäksi mulla on faskian venytyslastat jne. käytössä myös. No, melkein kaksi vuotta on nyt noita tukipohjallisia pidetty eikä niistä kauheasti ole ollut hyötyä ja venytyslastaa myös. Lähinnä ne ovat pitäneet tilanteen silleen just ja just aisoissa. Tästä voisi päätellä, että suurin vika ei olekaan jalkapohjassa vaan aivan jossain muualla.

Työfysioterapeutin kanssa juteltiin pitkät pätkät ja kartoitettiin tilannetta. Tekemäni jalkajumpat ovat kuulemma ok, joten niihinkin voisi nyt motivoitua enemmän (kun itse itsellenihän ne olen suunnitellut ja näin ollen ollut hieman epävarma niitten tekemisestä). Kertomani perusteella hän tuumaili, että minulla saattaa hyvinkin olla yliliikkuvuutta SI-nivelessä ja tämä saattaisikin olla yksi suuri tekijä jalkapohjan kipuihin myös. Joten hyvä on nyt päästä ammattilaiselle kunnon tutkimuksiin.

Ja sittenhän väläyteltiin myös sitä kortisonipiikkiä ja kyllä mä siihen sanoin, että otanhan mä sen jos joku oikeasti katsoo, että siitä minulle sitten jotain hyötyä on. Kun onhan tämä kestänyt jo ihan liian pitkään koko homma. Mutta ensin katsellaan tutkimukset ja treenit yms. Kun kyllä mä mieluiten treenaan kropan kuntoon kun otan mitään piikkejä. Harvinaista tämä asenne kuulemma... että yleensä mieluiten otetaan se piikki ja jätetään ne treenit väliin... Muutenkin oli kiva jutella kun fyssarilla oli sellainen asenne, että hoidetaan tää hei kuntoon ja ensi keväänä koitetaan saada mut lenkkipoluille kävelemisen sijaan juoksemaan. Että kaikki sen eteen tehdään.

Joten viimeinkin tämä on se "last chance" jolloin katsotaan oikeasti onko tälle nyt jotain tehtävissä vai ei. Lääkärikin lupasi tarpeen tullessa kuvaukset ym. tutkimukset laittaa eteenpäin jos on tarvetta. Että innolla odotan miten tässä käy ja toivon että kävispä hyvin!
Ruokavalion puolella otin taas käyttöön unohduksissa olleen MSM-jauheen. Lisäksi käytössä myös hyvät rasvat tietty. Välillä tuntuu etten mä muuta syökään kun noita kaiken maailman pähkinöitä ja avocadoja ja siemeniä :D

Tänään on lepopäivä 4/4 yövuorojen jälkeen ja sellainen "humpuukipäivä" että teen ihan just sitä mitä huvittaa. Nyt mua näköjään huvittaa tutkia kiertäjäkalvosimien rakennetta, toimintaa ja kuntoutusta. On mullakin huvit. Täällä siis todella hyvä artikkelisarja ko. asiasta. Osa 1, Osa 2, Osa 3

Näköjään mulla ei ole tapana luovuttaa, joten here we go, go, go!
iive

Miss Kurpitsapää

Viime viikolla heräsin siihen tosiasiaan, että jos nyt ei jatketa eteenpäin, niin käy hullusti.
Olen pikkuhiljaa ostellut pienempiä vaatteita ja nepä alkoivat nyt puristaa ja tuntua epämiellyttäviltä päällä. Sen verran on järkeä päässä etten todellakaan isompiin vaatteisiin tällää itseäni (ja ne on muuten heivattukin tästä taloudesta jo lopullisesti kiertoon) vaan toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Muutos ei ole kropassa suuren suuri, mutta aivan tarpeeksi, että voi huomata sen tosiasian mitä on tapahtunut kun rupeaa sairastelemaan ja sitä myötä löysäilemään.

Salilla on päästy jo normaalien treenien pariin. Koitan treenata nyt työfysioterapeutilta tehtyjen ohjeiden mukaisesti eli ns. vuoroparisesti/tahtisesti vai millä tätä nimittäisi. Eli ei esim. hauisliikettä tangolla molempia hauiksia treenaten vaan käsipainoilla vuorokäsin. Näin koitan nyt treeniohjelmaan vaihtaa mahdollisimman monta liikettä vuoropariseksi tai vähintäänkin käsipainoilla tehtäväksi (esim. penkkipunnerrus) Saa nähdä tapahtuuko kropassa luvattua lihaskireyden häviämistä ja lihastasapainon vahvistumista.
Treenit ainakin tuntuivat hyvälle eikä kummankaan tällaisen treenin jälkeen tullut lukkoja tai kiputiloja lainkaan selän alueelle, mitä mulla normaalisti aina käy.

Tein huvikseni tällaisen energia-taulun itselleni ja klikkailin siihen sellaisia kuvia joista tulee hyvä fiilis :)
Yksi pieni juoksuaiheinen kuvakin sieltä löytyy eli toivo edelleen elää...
Tässä on oikeastaan kaikkea sitä mitä kohti pyrin ja mitä haluan elämääni tällä saralla tuoda vieläkin enemmän.

Ruokavalion puolesta keskityn nyt erityisesti hyvään energian, hivenaineiden ja vitamiinien saantiin. Kohti paleo-ruokavaliota siis tieni vie entisestään.

Eilen paistelin kalapihvejä. Meidän perheessä syödään aivan liian vähän kalaa, onneksi pähkinät, avocadot ja chia tasoittaa tilannetta vähän. Mutta tämä resepti Italialaisiin kalapulliin oli vallan mainio! Hauskasti resepti löytyi Alkon sivuilta, mutta ei anneta sen häiritä.
Aikalailla ohjeen mukaan tuli tehtyä, tosin en käyttänyt paistamiseen 2dl(!) rypsiöljyä (pärjäsin muutamalla lorauksella, koska tein pihvejä enkä pullia) ja kuorrutuksessa korppujauhojen tilalla oli osa täytteen parmesanista sekä jauhettuja gluteenittomia ja sokerittomia corn flakeseja.

Lintunen askarteli halloween-kurpitsan mun kanssa. Tuntuu olevan kova sana nyt tämä Halloween. Alkaa oikein suorituspaineita pukata äidille kun pitäisi kaikenmaailman costuumia ja härpäkettä olla...
Mutta Miss Kurpitsapäästä tuli ainakin tosi ihana ja persoonallinen :D

Tänään tuli useampikin tunti kokkailtua comfort-foodia yövuoroja varten. Lihapullia Intialaisessa tomaattikastikkeessa, kurpitsakeittoa, chia-parmesan leipää, piparibolleroita tai siis "patukoita" ja raaka-suklaata.

Vihdoin sain laskettua muuten tuon raaka-suklaan energiamäärän, sillä viikonloppureissussa tuli ostettua konvehtimuotit. Yhden konvehdin energiamääräksi tuli 64kcal ja tuo on todella tuhti syötävä, sisältää nimittäin reippaasti pähkinää.
Tämänkertaiset raaka-suklaat onnistuivatkin todella hyvin. Liekö syy kaakaojauhon jota lisäsin massaan lucuman sijasta? Lucumaa kun ei keskisuomen ainoassakaan kaupassa missä olen käynyt ole ollut myytävänä. Hyllyt vaan ammottaa tyhjyyttään...

Nyt jännityksellä taas kohti yövuoroja. On aina arvoitus kuinka ne sujuvat... valvominen sujuu yleensä aikas ok, mutta se syöminen... sen kanssa tekee tiukkaa lähes aina.

iive

Eteenpäin

Ennen Bikini Challengea mietin kovasti tulevia tavotteita, sillä tiesin saavuttavani painotavoitteeni BC:n aikana. Erittäin tyytyväinen olen ollut siihen, että paino on pysynyt suurin piirtein samoissa lukemissa sairasteluongelmista huolimatta eli siinä +-64kg

Tyytymätön olen ollut sen sijaan siihen, ettei minulla ole enää mitään tavoitetta! Huvikseni ajattelin hieman vielä pudottaa painoa, mutta se ei nyt ole mitenkään erikoisen hyvä tavoite, sillä mitään kilomääriä en osaa suunnitella. Sen tavoitteeni löydän pikemminkin peilistä kuin vaa'asta.

Juoksutavoitteet ovat selvät. Niitä ei kertakaikkiaan ole. Jalka ei tule kestämään juoksemista. Piste.

Salilla puurran Muscle challengen treeneillä, nautin treenaamisesta (jos olisin terve ja sinne salille pääsisin...) mutta mitään nostan X- määrän kiloja penkistä en osaa itselleni asettaa.

Ruokavaliooni olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Viljaton on pitänyt arjessa hyvin vaikka kipeänä olenkin tutustunut mm. gluteenittomaan pitsaan ja hampurilaiseen (jotka olivat muuten todella hyviä kokemuksia!) Seuraava siirto ruokavalioon olisi siirtyä osittain maidottomalle ruokavaliolle. Käytännössä se tarkoittaa, että ruokavalioon jää tiettyjä hapanmaitotuotteita ja pitkään kypsytettyjä juustoja. Muut pois tai siis muuta tilalle :)
Ruokavalioon otan takaisin kaurahiutaleet <3

Yleisiä liikuntatavoitteita ajattelin syksylle vaikkapa näin

• Työmatkaliikunta takaisin
• Kerran kuukaudessa käyn uimassa lapsen kanssa (kävisin useammin, mutta meidän uimahalli on valitettavasti remontissa)
• Vähintään kerran kuukaudessa käyn tanssimassa (koska se tuottaa minulle niin suurta henkistä iloa liikunnan lisäksi)
• Vähintään kerran viikossa pyrin poikkeamaan metsään edes hetkeksi.
• Pyrin aloittamaan päiväni lyhyellä tai pidemmällä jooga-hetkellä.

Viikonloppuna haaveilin pääseväni katsomaan Jyväskylän karsintoja, mutta tadaa miehellä onkin golf-kisat, hyvästi siis karsinnat. Lintusta kun en niihin oikein viitsi useaksi tunniksi viedä...

Julistan siis valmistautumisviikonlopun alkaneeksi. Kuume on vihdoin laskenut ja pyykinpesu ei ainakaan vie hirveästi energiaa. Huomaa, että olen ollut viikon kipeänä, sillä kaaos kotona on aika kamala.

Kaaoksen minimoiminen on myös yksi syksyn tavoitteistani. Jo pitkään olen pyrkinyt karsimaan kotona pesiviä turhia tavaroita, mutta tuntuu että homma on loputon suo. Me kun ei olla mitään minimalisteja... taistoon taas jatkamme kesän jälkeen :)

Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä viikonlopun kisaajille <3

iive

Whuhuu!

TAVOITEPAINOSSA!
64kg

Flunssan takia 11 päivää myöhässä, mutta tulihan se lukema vaakaan sieltä :)

Ja tickeriä on muutettu uuteen tavoitteeseen kohti vieläkin pienempiä lukemia, mutta älkää huoliko, en ala syömishäiriöiseksi tai liikaa laihduttajaksi. Tämä uusi painotavoite on kovin viitteellinen ja täyttyy jos on täyttyäkseen :)

Olen kuitenkin superonnellinen yhden tavoitteen täyttymisestä. Koko tämä blogi lähti liikkeelle siitä, että olin ylipainoinen ja huonossa kunnossa. Halusin muuttaa elämääni ja olla 30 vuotiaana normaalipainoinen ja hyväkuntoinen ensimmäistä kertaa elämässäni. Mutkia tuli matkaan sairauden myötä ja tuota painoasiaa en saavuttanut. Nyt kaksi vuotta myöhemmin se on saavutettu! Se ensimmäinen itselleni asetettu tavoite. En olisi uskonut, että se vie näin kauan aikaa. Tosin enpä silloin tiennyt kuinka vakavasti tulen sairastumaan ja siitäkin selviämään ja nyt vielä tämä. Aikamoinen voitto minulle :)

Bikini Challenge alkaa olla loppusuoralla, 8 päivää jäljellä, varsinainen ynnäyspostaus tuloksista tuleekin varmaan sitten. Mutta nyt jo voisi suunnata katseen kohti tulevaisuutta. Tavoitteet on täytetty. Mitäs nyt?

No, faktahan on edelleen se ettei kroppa näytä siltä kuin ajattelin sen 64kg:nä näyttävän. Rasvaa on edelleen liikaa ja lihasta liian vähän (tai sitten se on siellä rasvan alla piilossa). Joten sillä saralla jatketaan edelleen. BC:n loppuessa tulee myös juoksulenkkien kokeilu taas ajankohtaiseksi, juoksu kun on ollut "kiellettyjen" listalla BC:n ajan.

Salitreenejä aion jatkaa BC:n ohjeilla. Myös kehonpainotreenit on kesällä varmastikin aikamoinen apu jos ollaan reissussa ja salille ei pääse. Vaihtelua treeneihin saa ilmaisesta Muscle Challengesta, jossa on 4-jakoinen ohjelma saatavana.

Ruokailussa hölläilen juhannuksen ajan ja sen jälkeen palaan BC ruokavalioon ilman vaakaa. Tuolla Muscle Challengessa on myös ruokavalio, jota voisi koitella, en ole sitä juurikaan tutkaillut joten sen sisältöä en tiedä. Tutkitaan ja katsotaan.

Kesän aikana aion kuitenkin syödä paljon tuoreita marjoja ja vihanneksia. Ja perjantaina ostan palkastani kerrankin jotain "tarpeetonta" itselleni palkinnoksi. Nimittäin jäätelökoneen!

iive

Happy B-Day to me :)

Eilinen aamulenkki sujui niin hyvin, että päätin kokeilla sitä kyllä joku toinenkin päivä. Oli kiva sininen aamu, hieman liian kylmä alkuverkassa, mutta kun hölkkäilemään pääsi niin oli aivan sopiva.

Törmäsin muuten kahteen joutseneen, meinasin suorastaan juosta niitten päälle. Rääkäisten pyrähtivät mulkoilemaan mua vähän kauemmas. Sydän hakkas.

Sen toisen lenkin aika oli sit tänään. Sen sijaan että olisin venaillut synttäriaamupalaa sänkyyn niin lähdin lenkille ja takaisin tullessa odotti katettu aamupalapöytä valmiina <3 Eipä ole pitkään aikaan aamupala maistunut niin hyvälle :)

Läheinen metsälenkki on sulanut ja kuivanut. Kävin kävelemässä tän eilen illalla ja tänään kävin juoksemassa. Ei oo ihan mun suosikkipaikka, mutta menee parempien hiekkateiden puutteessa tämäkin. Kunto tuolla ainakin kohoaa kun on ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki....

Ja herkkujakin söin, ha! Pusut on kyl hyvii. Ja kivoja ja suht kepoisia, tai no miten sen ny ottaa :D Pelkkää sokeriahan nuo on. Onhan hattarakin "kevyttä".
Käytiin Paviljongissa käsityömessuilla ja kurkattiin samalla hyvinvointimessut, nyt täytyy sanoa, että rahat meni ihan hukkaan. Kädentaitomessuilla ei ollut YHTÄÄN mitään uutta ja mielenkiintoista. Noitten messujen olis pitänyt olla melkeimpä käsiTYÖLÄISmessut. Valmiita tuotteita oli paljon, mutta ei mua ne kiinnosta. Mua kiinnostais ne matskut!
Hyvinvointimessuista mulla oli vähän erilainen kuva. Aattelin kaikkia jumppajuttuja ja ehkä jotain, no kaikkea hyvinvointiin liittyvää, mut mitä vielä. Ständejä oli todella vähän ja ei tosiaankaan mitään mielenkiintoista, kuolleen meren kosmetiikkaa, verianalyysiä (huh huh), pyramidihuijaustuotteita, lomamatka-arvontaa. Just joo.

Käytiin syömässä Viherlandian Eedenissä seisovasta pöydästä. Pikkasen meni ruoka hukkaan kun Lintunen tuli yhtäkkiä kipeeks :( No hyvää oli ruoka ja kerkesin onneksi syömään vaikkakin aika nopeassa tahdissa.

Illalla päikkäreiden jälkeen salille. Ihan huippufiilis päästä sinne taas :) Treeninä rinta/selkä ja sujui tauosta ja sairastelusta huolimatta todella hyvin. Lisää painoja sai vaan lisätä koko ajan! Mä oon nyt paremmassa kunnossa kuin ikinä! BC:n jälkeen oon toivottavasti vieläkin paremmassa kunnossa ;)

Ens viikosta tulee varmaan aika rankka, sillä Lintusella on uudestaan angiina ja mulla on koko viikko yövuoroa. Yritäppä siinä sit nukkua... pitää vaan toivoa ettei itse saa sitä angiinaa enää uudestaan! Jospa sitä saisi jonkun estokuurin?

iive

BC valmistautumista

Tämä juttu on naputeltu eetteriin perjantaina illalla ja se napsahtaa ajastettuna julkaisuun lauantaina aamulla. Ja sillä hetkellä olen töissä suihkunraikkaana aamuaerobisen jäljiltä :D

Kävin tänään ennen töihin menoa lenkillä kävellen ja tein koelenkin aamua varten. Että ei ole kaikki sillat uponneet matkan varrelta niin ei tule ongelmia sitten aamuhämärissä. Niin ihana sää oli, että tuli napsittua valokuviakin, tosin ihan vaan kännykällä ja nautittua keväästä samalla.

Riippusilta joen yli natisee ja rutisee kun sen yli juoksee.

Miksi sitten tehdä nyt haloo yhdestä aamutreenistä, tyhjällä vatsalla ja niin edelleen?
No siksi että olen ehkä aivan järisyttävän aamu-uninen tyyppi ja en ole koskaan pahemmin aamuliikuntaa harrastanut (muutamaa spinning-pyrähdystä lukuunottamatta). BC:ssä (eli Bikini Challengessa) nyt ilmeisesti kuuluisi noita aamuaerobisia tehdä ja tavallaan niiden tekeminen hieman kiinnostaakin, että saisiko sitä uudenlaista potkua siihen päivään jos sen aloittaisi reippailemalla?
Koitan myös vähin erin totuttautua tai kokeilla tiettyjä juttuja ennen BC:n alkamista. Ensin se oli puuro marjoilla raejuuston kera ja nyt aamulenkki. Eipähän sitten tulisi kaikki yhdellä kertaa uutena vaan tiettyä rutiinia olisi valmiina, kuten mitä ihmettä laittaa päälle ja mitä pitää olla töissä varattuna valmiina (koska inhoan lenkkeillä reppu selässä) kuten eväät, vaatteet, rasvat, pyyhkeet, aikaa! jne.

Työpaikan pihasta lähtee tosi kiva pieni lenkki, pääsääntöisesti kumpuilevaa polkua kauniissa luonnonmaisemissa. Normaalisti kävelisin ensin töihin, mutta koska iltapäivällä on töistä kiirus kotio vapaapäivän ja syntymäpäivän viettoon ja Lintunenkin pitää käydä päikystä hakemassa, niin tällä kertaa suhautan pihaan autolla ja lenkkeilen vasta sitten :D Siltikin se tarkoittaa heräämistä noin 05.30 a p u a !

Kuinka monen kylän keskustassa pystyy perhokalastamaan?

Toivottavasti aamulla fiilikset on hyvät ja ilma raikas. Ainakin kiva työpäivä pitäisi olla tiedossa, joten nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä!

Ihanaa viikonloppua!
iive

Tyhmiä tunteita

Viime viikolla pidin muutaman päivän blogihiljaisuutta. Lintunen oli kipeänä ja itselläkin oli tiistai ja keskiviikko huono olo, pientä kuumeiluakin pukkas ja ajattelin että nyt se tulee se influenssa kun en ole rokotteita ottanut. Ei tullut.
Mutta sen kaksi päivää ja vielä torstainakin söin kaikkea tyhmää, kuten Aino ihana maitosuklaajäätelöä (kiitos vaan Quantina, ilman sua en olisi koskaan maistanutkaan tuota :D ) ja pakastepitsaa. Nii ja mämmiä <3

Ja nyt mulla on sellainen olo kuin olisin pilannut koko homman vaikkei tämä tietenkään niin mene, mutta silti, tyhmä pää, tyhmä minä.

Siitä olen onnellinen että perjantaina piti jo päästä salille ja piti saada oikeaa hyvää ruokaa eikä mitään moskaa (mitä pakastepitsat nyt tuppaa yleensä olemaan).

(Tätä vois kokeilla)

Kovasti mä mietin että siitä tahdonvoimastako tämä nyt oli taas kiinni vai motivaatiopulasta vai mitä? Kun ei mulla sellaisia pitäisi olla. Vai oliko kaikki vain väsymystä, liikaa treenejä, liian vähän ruokaa? No jos muutkin jaksaa niin miksi minä en jaksa?

Apteekista ostin jalkaan tuollaista. Olihan se kallista, mutta kokeillaan nyt sitten tätäkin. Kahden
tabletin jälkeen on vähän paha vielä vaikutuksia arvioida... Pientä päänsärkyä on ollut ilmassa, joskus MSM:ää aiemmin käyttäessäni siitä mainittiin että kannattaa aloittaa varovasti, että voi tulla päänsärkyä. Voikohan tästäkin tulla? Täähän sisältää glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia ja  orgaanista rikkiä MSM:ää.

Eilen venyttelin oikein kunnolla ennen työvuoroa, sillä töiden jälkeen suuntasin salille. Yhdeksältä illalla salilla oli vielä vaikka kuinka väkeä, mutta sinne mä taas viimeisten joukkoon jäin. Vähän oon miettinyt kuinkahan tuo jumissa oleva yläselkä edes ottaa treeniä vastaan? No asiaa on helpotettu tilaamalla aika hierojalle. Aionkin nyt ennen kesää käydä oikein tehona hierojalla kun me saadaan työnantajalta maksusitoumus klassiseen hierontaan/ liikuntaseteleitä. Mä valkkasin tuon ekan niin sais taas tätä jumiutunutta kroppaa kondikseen. Kaikkeen kun ei auta putkirullaus, jooga eikä venyttely...

Epätoivoisia taisteluita tylsyyttä vastaan. Pitäisi yrittää tehdä tuolle tukalle muutakin kuin laittaa ponnarille. Eilen laitoin ranskanletin joka oli ihan jees. Saisi kestää vaan tiukkana vähän paremmin, sillä salilla siitä jo irtoili suortuvia mitä mä inhoan. Pinterest on muuten ihan hauska kampaustenetsintäpaikka :)

Tänään olisi illalla juoksulenkki töiden jälkeen tiedossa. Mitähän sinne pakkaseen nyt oikein pistäis taas päälle?

Tää nyt oli tämmöistä tyhmää. Tyhmiä fiiliksiä, tyhmiä tunteita, tyhmiä mietteitä.
Mutta eipä jäädä niitä vatvomaan vaan mennään eteenpäin :)

iive

Hyppy

Buahaahaa :)
Salille on ilmestynyt boxi laatikko vai mikä lie, mutta semmoinen korkea laatikko jonka päälle voisi hyppiä tasajalkaa. Mies vanhana jalkapalloilijana hyppii sen päälle sujuvasti, itsellä ei kyllä onnistuisi. Käytiin leikkipuistossa tänään ja kun rupesi mulle tulemaan siellä kylmä niin rupesin pelleilemään. Hyppyjä, tasapainottelua ja hetken roikuin kiipeilytelineessä kunnes sormet jäätyi eli ehkä 2sek.

Haha, aikalailla rupeaa olemaan ylimääräistä noissa mun ulkokamppeissa :P Mahtuu kerrastoa alle kerrakseen. Kalliiksi tulee jos ja kun pitää rueta vaatekaappia uusimaan. Onneksi on SportsDirect.

Ompelin yhdestä miehen XXXXL teknisestä paidasta (jota se ei ollut koskaan käyttänyt) itselleni kaksi lenkkipantaa. Nää hengittääkin hyvin, ei hiota. Vähän piti jotain ekstraa saada ettei pelkää mustaa niin silitin niihin vähän Hot fixin kalvoa :) Noi pallot on sellaista kimaltavaa juttua, samoin tuossa Just Runissa on osa kirjaimista hopeakimalletta.

Tänään ruuaksi Lindströmin pihvejä jauheliha-soijarouhe-pellavarouhe mixillä, paahdettuja porkkanoita, perunakin ja salaattia <3 Onneksi tein niin paljon että riittää huomiseksikin <3

Eilen kävin juoksemassa, alkoi sataa lumihiutaleita matkan varrella ja tänään oli maa ihan valkoinen. Juoksu sujui hyvin, pientä jumittelua jalkaterässä muttei mitään pahoja tuntoja. Garminkin toimi hyvin ja mittaili sykkeet mainiosti Polarin sykevyöllä. (Sykevyön pakettia aukaistessani huomasin että myyjä oli myynyt mulle XS-S koon vyön :O Jänskätti kyllä että mahtuuko, mutta mahtui se!)

Tänään salilla pakaratreenit, huomenna vissiin taitaa sattua. Hyvin ne treenit sitten kulki vaikka tuntui ettei olisi jaksanut lähteä. Miehellekin äksyilin että vois sekin joskus kannustaa ja sanoa, että mennään vaan vaikka väsyttääkin, hyvältä se tuntuu sit lopuksi. Sit mä sanoin sen itse itselleni :P

Iltapalaksi taas munakasta ja tällä kertaa vähän näkkäriä kans. Mies oli vääntänyt niin suolaisen munakkaan että mua irvistytti, mutta kasa krassia pelasti homman. Ekat omat viherpiiperrykset lautasella tänä keväänä <3

iive