Sinä et ole yhtä kuin työsi

Tuskastuin viime viikolla taas siihen, että näköjään tulen yövuorossa aina kipeäksi. Tokikin flunssaa on liikkeellä, mutta näköjään yövuorojen rasitus on keholleni niin suurta, että se tuntuu heikentävän vastustuskykyäni melkoisesti. Tuskailinkin sitten taas aiheesta työ. Tai oikeastaan vuorotyö. Yli 12 vuotta olen elänyt "en missään rytmissä" ja olen nauttinut siitä myöskin. Vuorotyö antaa myös toisaalta ihanaa vapautta, kuten nyt olla vapaalla maanantaina kun kaikki muut painavat töihin.
Nyt vain tuntuu, että tässäkö tämä nyt sitten on?

Mikä minä olen sitten ihmisenä jos en enää kykene vuorotyötä tekemään? Olenko huono ihminen? Kuka olen jos en olisi enää hoito-alan ammattilainen?

Vahva tuntu minulla on siitä, että eiköhän nämä hommat olleet niin kuin tässä. Uskon, että vuoden päästä olen aivan toisenlaisessa tilanteessa. Jo kohta kaksi vuotta olen pyöritellyt päässäni ajatusta "Mikä minusta tulee isona?" ja vieläkään en sitä tiedä. Välillä se on ollut hyvinkin ahdistavaa, välillä se on ollut hurjaa ajatusleikkiä siitä, että maailma on rajaton ja kun vain päästän tietyistä rajoittavista ajatusmalleista irti, niin voin olla ihan mitä vain.

Toisaalta vasta nyt alan täysin ymmärtää sitä, että minä en ole yhtä kuin ammattini. Toki olen ylpeä ammatistani ja siitä, että useimmiten olen siinä enemmän hyvä kuin huono, mutta se ei enää määrittele minua ihmisenä.

Uskon, että kun ihmisenä saavutan tietyn kohdan, niin myös ne "Mikä minusta tulee isona?"-ajatukset selkiytyvät ja löydän suunnan itselleni ja tulevalle työuralle, mutta sittenkin minä olen ensisijaisesti minä.

Etenkin Saa mitä haluat-kirja ja valmennus (jonka eräs fiksu kurssikaveri nimesi uudelleen SAAN mitä HALUAN-valmennukseksi) ovat auttaneet jäsentämään asiaa ja helpottamaan ahdistustakin. Tiedän näiden myötä kaiken järjestyvän sitten kun olen valmis muissa jutuissa. Tokikaan prosessi ei ole ollut näin yksinkertainen kuin mitä kahteen lauseeseen mahtuu, vaan paljon asiaa on työstetty.

Jotenkin tuntuu, että meidän yhteiskunta niin vahvasti painottaa ja arvottaa ihmistä sen mukaan mitä hän tekee työkseen (vai onko tekemättä), missä asemassa ja millä palkalla. Tähän liitetään vahvasti myös onnellisuus. Jo nuoresta asti meiltä kysellään, mikä sinusta tulee isona? No varmaan palomies, lääkäri, rakentaja, poliisi, opettaja jne. (Kuka tähän tuumaa että hei susta tulee varmaan siivooja? vaikka ilman siivoojia tai siis vissiin siistijöitä, elämä olisi kuulkaa aikalailla nihkeämpää ja tympeämpää) Kuka voi päättää lapsena jo siitä mikä hänen ammattinsa on aikuisena? No, sitä ei varmaan kukaan niin odotakaan, mutta aika aikaisin niitä todellisiakin odotuksia alkaa myös tulla vastaan esim. yläluokilla (menetkö ammattikouluun vai lukioon) ja lukiossa taas heti sen suhteen täytyisi tietää mitä aineita luet, mihin panostat ja tietää jo mihin yliopistoon olet menossa?
Kysyykö kukaan "Mikä sinusta tulee isona?" kysymystä sinulta niin, että siihen voisi vastata jotain muuta?

Minusta tulee isona terve, onnellinen, upea nainen, puoliso, äiti, hyvä ystävä, vahva, ajatteleva, rakastava... haluan tanssia, kuokkia puutarhassa, maalata tauluja, piirtää, kirjoittaa, liikkua, rakastaa, arvostaa, olla lempeä, olla läsnä, haluan tehdä asioita intohimoisesti.

Toisaalta olen näitä asioita ihan täysillä jo nyt ja se on aika mahtavaa. Tiedän mitä ihmisenä haluan olla ja miten haluan elää ja uskon täysin, että kun oikea kohta tulee, niin se työasiakin sieltä selkenee. Nyt keskityn olemaan vaan täysillä minä ja tekemään niitä asioita, joita rakastan. Keskityn siihen, mille minun sydän sanoo Kyllä! Tätä lisää! enkä puske väkisin siihen suuntaan "kun on pakko, velvollisuus ja näin kuuluu tehdä".

Takana on ihana viikonloppu perheen kanssa. Ihania, mahtavia keskusteluja ja yhdessä olemista. Naurua teatterissa (ja muutenkin), koirien rapsutusta, toivottavasti uusvanhan ystävyyden alkamista, ihan hillitöntä koirakuumetta. Sydämessäni on nyt juuri niin sopiva kolo pienelle koiraystävälle tai vaikka vähän vanhemmallekin, sillä mitään varsinaista pentukuumetta minullahan ei koskaan ole ollut. No, onneksi tämäkin asia etenee omalla painollaan ja jossain vaiheessa myös toteutuu kun on sen aika. Minä olen valmis nyt ja odotan. Ne koirattomat vuodet tekivät hyvää ja fiksua oli ne pitää ja alkaa ajatella uutta perheenjäsentä vasta nyt kun siihen on oikeasti niitä resursseja. Eikä ole kiire, ei hätä, ei hötke, vieläkään.
Lapsuuden ystävän luona käytiin tutustumassa Jackrusselinterriereihin ja olen kyllä täysin myyty. Sydämeni on menetetty. Olin niin oikeassa siitä, että nämä koirat on niin mulle sopivia ja koko meidän perheelle sopivia. Sen vaan niin tunsi.

Ja täytyy myöntää, että tänään lenkillä se ikävä omaa koiraa kohtaan oli aikamoinen. Hyvin olisi sinne kaveri mahtunut mukaan ihmettelemään aurinkoa, veden liplatusta, oravia ja pakkasen kylvämiä jäätimantteja.
Se lenkkeily itsessäänhän nyt olikin sitten ihan ihanaa, koska aurinko! Vaikka yllättävän mukavasti se on sujunut niinä lenkkihaasteen harmaina tai vesisateisinakin päivinä. Kertaakaan en ole lenkille lähtöä katunut kun ovesta olen ulos asti päässyt ja muutamat vesitihkulenkit ovat olleet jopa erittäin hyväfiiliksisiä.

Ennen lenkkiä kävin labrassa. Oireilujen vuoksi tsekataan aivolisäkekasvaimen tilanne, toivottavasti se ei ole uudelleen aktivoitunut vaan nämä oireilut olisivat jotain muuta. Yllättävästi terppakeskuslääkäri laittoi myös kilpirauhaskokeet, ferritiinit, hempat ja vähän laajemmat perusverikokeet samaan syssyyn. Olin jo kirjoittanut itselleni muistilistan perusteineen lääkäriä varten, miksi tarvitsen juuri ne kokeet, mutta sitten hän ehdottikin niitä ihan itse. Täytyy sanoa, olin todella positiivisesti yllättynyt, onnellinen ja kiitollinen. Nyt sitten odotellaan vaan vastauksia. Löytyykö vikaa vai onko mulla ollut vain hitokseen huono tuuri tänä syksynä näiden flunssien kanssa.

Mahtavilla fiiliksillä kuitenkin maanantaihin. Koko viikolle on luvattu enemmän tai vähemmän aurinkoista ja ei tuo pikkupakkanenkaan pahaa tee, niin loppuu kaiken maailman home-sieni-itiö-pöllyämiset tuolla pihallakin. Tosin keuhkoilla kesti hetki totutella pakkaseen, mutta hyvin se sitten meni.

Ihanaa maanantaita myös teille ja upeaa viikkoa ❤️

Rakkaudella
iive

Porkkanakakku isänpäiväksi (viljaton, sokeriton, maidoton, gluteeniton)

Isänpäivä on jotenkin meillä aina hieman haasteellinen, sillä siinä ei pääse helpolla. Ei voi vain ostaa jotain ja homma olisi taputeltu. Ei haluta lahjoja (tosin lupasin olla urputtamatta miehen kevään espanjan golf-matkasta), ei kukkia, ei leipomista eikä oikein mitään muutakaan konkreettista. Pähkäileppä siinä sitten, että mikä tekisi päivästä isänpäivän!

Loppujen lopuksi isänpäivästä tuli oikein kiva. Aamuvuoroni jälkeen kävimme appivanhemmilla ja soiteltiin kauempana asuville isille, kortit olikin kerrankin muistettu lähettää hyvissä ajoin. Ilta pidettiin sitten meidän omaa aikaa ja toivon, että sain miehelle sanottua sen kaiken miten paljon häntä rakastan ja arvostan. Yhdessä on oltu jo 14vuotta, ei aloitettu helpoista lähtökohdista tätä yhteiseloa, mutta niin vaan on yhdessä pysytty vaikka välillä sekin on tuntunut mahdottomalta ja täytyy myöntää että etenkin minun sairastumiset vuosien varrella ei ole ollut ihan helpoimmasta päästä elämäntilanteita... Mutta nyt jos koskaan ollaan yhdessä rakastuneimpina ja vahvempina kuin koskaan ennen, myös perheenä. Tämä syksy on tuonut myös perhedynamiikkaan muutoksia, sillä entistä enemmän ollaan ruettu arvostamaan yhteistä aikaa (kun se ei ole enää selviö vaan esim. tyttärellä on niin paljon omia kaverikuvioita jne) ja antamaan sitä aikaa toisillemme. Ollaan ehkäpä tajuttu se, mikä tässä elämässä on tärkeää... ei niinkään ne ulkoiset meriitit, vaan ihmiset joita rakastetaan.

Enkähän tietenkään voinut olla leipomatta ja koska toiveita ei esitetty, otin riskin ja leivoin porkkanakakkua. Se Foodinin I love me-messujen porkkanakakku oli niin vahvasti jäänyt kummittelemaan mieleen, että jotenkin sitä piti yrittää tehdä. Ei tullut samanlaista, mutta ihan yhtä hyvää kuitenkin ja täytyy sanoa, että enää ei ole paluuta ns. tavalliseen leivontaan. Ihan parasta on se, että tätä porkkanakakkua voi syödä vaikka aamupalaksi!

Hieman ennen appivanhemmille lähtöä rupesi sitten jännittämään. Maistuisiko kakku muille? Pettyisikö mies ja olisiko sittenkin pitänyt leipoa ainaista mustikkapiirakkaa? Mutta ilokseni voin todeta, että maistui! Ja etenkin maistui miehelle, mikä oli ihan parasta. Itse nautin kakun glögin kanssa kun en enää kahvia ilta-aikaan juo.

Versioin kakun ohjeen kahdesta eri reseptistä. Pohjan reseptin nappasin Karita Tykän blogista ja tuunasin sitä hieman ja cashewpähkinäkuorrutteen taas löysin Virpi Mikkosen Kiitos hyvää-kirjasta. Kakun tein yhteen pieneen 15cm rengasvuokaan (mikä siis tarjottavaksi lähti) ja puolet taikinasta meni suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan, josta jäljelle jääneet (hmm... jos jää koska tänään sieltä ollaan naposteltu aika monta palaa kun mulla on vapaapäivä ja Lintusella flunssa) palat pakastan esim. Lintuselle evääksi, aika mahtavaa, että kakkua voi ottaa evääksi!) Tässä resepti sellaisena kun sen itse tein. Alkuperäisen Karita Tykän Mausteisen porkkanakakun reseptin (variaatioineen) löydät täältä! 
En ollut hoksannutkaan miten ihania leipomuksia Karitalta löytyykään!

Isänpäivän porkkanakakku – gluteeniton, maidoton, viljaton ja sokeriton

(kaksi 15 cm kakkua tai yksi isompi, noin 10–12 palaa)

500 g raastettuja porkanoita
3 luomumunaa
350 g mantelijauhoa
2 rkl perunatärkkelystä
1/2 dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunanmehua
1/2–1 tl rouhittua kardemummaa
3 tl vaniljauutetta
4 tl kanelia
1/2 tl raastettua muskottipähkinää
1/2 tl jauhettua neilikkaa
ripaus suolaa
3 tl leivinjauhetta
2 dl rusinoita, vedessä liotteuina noin 30 min
100 g taateleita, kivet poistettuina ja pienemmiksi pilkottuina
n. 1dl pekaani ja hasselpähkinärouhetta

Esilämmitä uuni 175 asteeseen.
Sekoita kaikki raaka-aineet huolellisesti joko monitoimikoneessa tai käsin kulhossa keskenään.

Kaada kahteen 15 cm tai yhteen isompaan esivoideltuun vuokaan. Kypsennä uunissa 1 h 15 min – 1,5 tuntia tai kunnes kakku on täysin kypsä.
Ota uunista ja anna jäähtyä kokonaan ennen vuoan irroittamista ja kuorruttamista!

Itse tein kakun lauantai-aamuna. Parasta kakku oli kuitenkin tänään maanantai-aamuna!

Kuorrutus
2 dl cashewpähkinöitä (liotettuna)
2 rkl sulaa kookosöljyä
2 rkl sitruunasta puristettua mehua
2 rkl kotimaista luomuhunajaa
1 tl vaniljauutetta
1 tl appelsiinikuoriraastetta
(tarvittaessa lisää vettä saadaksesi sopivan notkeuden)

Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja tasoita sileäksi massaksi.

Kuorrutuksen osuutta hieman jännitin, sillä en omista hienoja blendereitä. Liotin pähkinöitä yön yli ja siltikin vettä täytyi lisätä reiluhkosti, ainakin se 4rkl. Sauvasekoittimella homma onnistui kuitenkin mainiosti ja appelsiinikuoriraasteen osuutta kyllä korostan. Se toi sen viimeisen silauksen makuun. Vaniljauutetta minulta ei löydy, joten käytin Urtekramin aitovanilja-jauhetta. Tätä tahnaa nyt voisi syödä lusikalla ihan muuten vaan...

Kakun päälle tuli vielä "hiukan" suosikkipähkinöitäni eli pekaani ja hasselpähkinöitä. Ja nyt jo fiilistelen joulua, sillä kun tähän himpun verran lisäisi joulumausteita vielä lisää ja ehkä omenakuutioita, niin kappas, syntyisi aika mahtava joulukakku... raaka-suklaapalasiakin (esim. Foodinin Chai Orange) voisi tuonne upottaa... tosin sittenpä sitä muu perhe ei söisi (asun ihmisten kanssa jotka ei tykkää suklaasta! Älytöntä!), joten ehkä syön suklaat sitten ihan sellaisenaan.

Tämä viikko eletäänkin sitten yövuororytmissä. Tänään heräsin aamusella, siirryin sohvalle ja jatkoin unia vielä kahteentoista. Yövuorot alkavat huomenna ja ainakin nyt on nukuttu ja ehkäpä rytmiäkin jo siirretty mukavasti. Viikonloppuna päästäänkin äidin luokse ja teatterin ensi-iltaan koko poppoo. Syksyn farssi tekee aina hyvää, ainakin tällaisille "liika vakaville ihmisille" kuin minä.

Pieleen meni - Riemastuttavan hauska ja yllätyksellinen farssikomedia

Kuka murhasi herra Havershamin? Innokas harrastajateatteriryhmä on tarttunut perinteiseen Agatha Christie –henkiseen murhamysteeriin ja pääsee kerrankin esittämään kunnon budjetilla toteutetun näytelmän. Roolitus on täydellinen, lavasteet ja rekvisiitta verrattomat. Kaikki on valmista ja ensi-ilta saa tulla! Mutta sitten kaikki mikä voi mennä pieleen menee totaalisesti pieleen. Urheat amatöörinäyttelijät joutuvat käyttämään kaiken taitonsa ja sinnikkyytensä selvitäkseen seuraavaan kohtaukseen – joka sekin menee pieleen. (Varkauden Teatteri)

Pieleen meni, kuulostaa oikein mainiolta harmaaseen syksyyn! Samoin yhteinen aika oman perheen kanssa ja ehkä nähdään meidän tulevan koiran mammaakin. En millään malttaisi odottaa! (Eikä odotuksen kärsimättömyyttä yhtään helpota se, että käytiin viikonloppuna fiilistelemässä koiranäyttelyssä russeleita... tosin veikkaan ettei musta näyttelyihmistä tule jos ei ole pakko, odotan ennemmin sitä, että päästään koiran kanssa yhdessä metsään nuuhkuttelemaan).

Rakkaudella
iive

Säässä kuin säässä - arjen rullausta ja koirakuumetta

Messujen jälkeinen hyvä flow on jatkunut, vaikka fyysisesti piti kyllä nyt levätä ja hoitaa kehoa ihan urakalla, sen verran on tässä reissattu ja menty ympäriinsä. Messuruuista innostuneena sain insipiraation kokeilla omassa keittiössä myös uusia juttuja ja muullekin perheelle ne maistuivat mikä oli aivan mahtavaa. Oma arki pyörii ilman sen erityisempää vaivannäköä, asioista on tullut rutiineja, helppoja, automaattisia valintoja. Minä valitsen automaattisesti sen mikä on minulle hyväksi, ei sen takia että se on minulle vain hyväksi, vaan siksi että rakastan sitä. Rakastan ruokiani, rakastan smoothieitani, rakastan raakasuklaitani... rakastan tapaa miten osaan nykyään katsoa elämää ja nauttia siitä aivan erilaisella tavalla.

Saat mitä haluat-kirjaa olen lukenut hieman. Hienoa! - voin todeta itselleni. Osaan pysähtyä ja jäädä miettimään, sillä helppoa on vain lukea. Tuollaisen kirjan luen päivässä kannesta kanteen. Vaikeampaa on pysähtyä kesken tekstin ja oikeasti alkaa miettimään asioita.

Tartuin ensimmäiseksi tähän harjoitukseen:

Harjoittele tuntemaan tunteita, joita sinä haluat tuntea enemmän. Jos kaipaat elämääsi enemmän rakkautta, harjoittele kokemaan sitä enemmän. Sama koskee mitä tahansa tunnetta.

Tällä viikolla olen tosiaankin miettinyt paljon rakkautta ja iloa, kuinka voin tuntea näitä tunteita vahvasti epäedullisessakin tilanteessa (kun on ilta&yövuorotyöputki meneillään ja olet irtaaltaan perheestäsi).

Suuri asia elämässäni on myös luovuuden virtauttaminen, se tunne mitä siitä saa, en tidä minkä tunteen alle sen kirjaisi. Läsnäolon voima - kuvaa sitä ehkäpä parhaiten vaikkei sekään varsinaisesti ole mikään "tunne".
Minulla on edelleen vaikeuksia virtauttaa luovuutta kuviksi, kirjoittamistahan olen harjoittanut jo vuosikausia. Kuvataiteen suhteen olen vain niin armoton, joten olen päätynyt tekemään Magic-bookiini kaiken maailman piirusteluita ja kyllä, aivan yhtä hyvin sen läsnäolon voiman niitäkin tehdessä tuntee. Siksi siis harjoitan tätä joka päivä. Tosin en enää teekään Bullet Journalia vaan Heartsong Journalia - sanoilla on merkitystä 💖

Tällä viikolla on siis syöty kanaa ja kvinoaa valkosipuli-avocado-cashewpähkinätahnalla ja liha-kasvislaatikkoa hummuksella. Sinänsä ei täysin uusia juttuja esim. kvinoaa olen syönyt kyllä, mutta en valmistanut. Jää kyllä meidän keittiön vakioraaka-aineeksi ja juuri nyt on olo, että voisin syödä kvinoaa joka päivä.

Tämän viikon smoothiet ovat saaneet twistiä teestä. Olen hauduttanut mausteista Yogi-teetä ja lisännyt sen nesteeksi smoothieen ja tykkään kyllä todella paljon. Viime aikoina keho on halunnut paljon vadelmaa, mutta tällä viikolla olen tehnyt jo kahdesti puolukka-vispipuuron makuista smoothieta.

Viikon yllätyksen järjesti meillä mies.

Ensin hän ehdotti karkki-herkkulakkoa (käy minulle kunhan ei koske päivittäistä raakasuklaapalaani), seuraavaksi hän ehdotti lenkkihaastetta. Vähintään 30min kävelylenkki joka päivä säässä kuin säässä. On hyvä alkuharjoitus ihan tulevaa koiraakin varten ja johan sitä on toteutettu jo, säässä kuin säässä. Tiistaina upeassa ruskassa, illalla vielä vesisateessa ja tänään ensilumessa ja vähän lits läts lätinässäkin. Voi kunpa saisin sen koiran jo nyt, heti, heti paikalla! Niin hillitön koirakuume meillä nyt on. Ja varsinkin nyt kun asia alkaa konkretisoitua... se kuume vain pahenee ja uskon, että sitten kun päästään tutustumaan (toivottavasti piakkoin) mahdolliseen kasvattajaan ja hänen koiriinsa... oih ja voih 💕

Mutta jos palataan mieheen, niin kylläpä olen niin ylpeä siitä, että häneenkin on aivan selvästi iskostunut jo osa näistä terveellisistä elämäntavoista ja vieläpä niin, että viikonloppureissun herkuttelun jälkeen hän itse alkaa automaattisesti kaivata puhtaampaa ruokavaliota ja ulkoilua. Liikuntaahan tuo puoliso harrastaakin sitten aivan mielettömästi muuten, sen puolesta hän ei mitään lenkkeilyä edes tarvitsisi.

Loppuviikko sujuukin sitten taas yökyöpelinä, sillä yövuorot kutsuvat. Viime viikollahan yöt sujuivat kerrassaan sujuvasti ja uusi nukkumisrytmikin tuntui hyvältä ja voimauttavalta. Minulla on siis vielä toivoa jaksaa tehdä 3-vuorotyötä vielä jonkin aikaa.

Kohti mahtavaa loppuviikkoa siis!

Rakkaudella

iive

Freetox-tyyppi viikonloppureissussa

Täytyy kyllä tuumata ettei ajaminen ole kyllä yhtään mun juttu. Olin ihan poikki kun kotiuduin tänään, eikä matka nyt loppupelissä ollut ollenkaan pitkä. Onneksi normaalisti ei tarvitse kauheasti rattiin tarttua kun mies hoitaa sen puolen yleensä - ja vielä tykkää siitä, onneksi.

Viikonlopuksi pakkasin survival-kassin mukaan. Oliiviöljy, merisuola, viherjauhe, teetä, kookosvettä, vitskut, proteiinijauhe ja pulloblenderi. Syömiset sujui ihan älyttömän hyvin. Aamulla ja illalla vähän terästettyä boosteri-smoothieta ja päivällä sitten ihan tavan ruokaa mm. jauheliha-hapankaali-salaattia, lohta grillattujen kasvisten kera ja broileria aurajuustolla ja persikoilla (koska sunnuntai ja koska teki mieli).

Paistoin edellisen päivän grillikasviksia broilerin kanssa pannussa, lisäsin vähän kesäkurpitsaa ja pippurisekoitusta ja päälle aurajuustot ja persikat. Muille valmistin broilerikermakastiketta ja pastaa. Oon kyllä sitä mieltä, että tämä minun versio oli aivan yhtä hyvää.

Teatterissa käytiin perjantaina katsomassa Satavuotias, joka karkasi ikkunasta näytelmä. Olen itse ollut 8vee kun äiti sai vakkaripaikan teatterista ja sen jälkeen olen katsonut paljon näytelmiä. Myös aikuisten näytelmiä. Nyt Lintunen on 8v ja tänä vuonna on käynyt katsomassa Nunnia ja Konnia ja nyt tämän Satavuotiaan. Toki olen itse mukana vastaamassa kysymyksiin joita ehkä herää niistä "aikuisten jutuista" mitä noissa näytelmissä on. Pelottavaan tai ahdistavaan näytelmään en vielä veisi, nämä kaksi näytelmää oli kuitenkin tehty pilke silmäkulmassa, joten ne aikuisten jutut oli ehkä helpommin sulateltavissa.

Lauantaina käytiin katsomassa Tuhkimoa, joka oli ihanan raikas versio. Osalla henkilöistä oli jopa farssimaisia piirteitä, jotka saivatkin yleisön nauramaan vedet silmissä. Itseäni miellytti myös prinssi, joka ei ollutkaan "se satujen prinssi, joka ratsastaa pelastamaan prinsessaa" vaan joka paini juurikin tuon miehisyyden ja rohkeuden vaatimusten kanssa. Herkkä prinssi saikin räväkästä Tuhkimosta lopussa oivan kumppanin. Ihan parasta oli kun pikku-mummikin innostui lähtemään teatteriin meidän kanssa ja hienosti jaksoi olla ja kiivetä rappusia katsomoon. Hyvä mummi 80vee!

Kesällä pääsenkin katsomaan kun Lintunen itse menee tuolle samaiselle lavalle. Viime vuoden näytelmää jossa hän esiintyi, en päässytkään katsomaan, nyt on oikein pyydetty vapaapäivää tätä varten.

Sunnuntaina nukuin pitkään. Viime viikko ja keuhkoputkentulehduksesta toipuminen ovat kyllä verottaneet voimia. Olisin voinut nukkua koko päivän. Käytiin me sitten "uudella-vanhalla" mökillä katsomassa paikkoja. Koirat veti ihan hulluna järveen ja pois. Tutkailtiin myös majavan tuhoja, aikamoinen sotkija!

Vanhemmilla asusteleva Monty-labbis on vienyt kyllä meidän perheen naisten sydämet. Uskomaton koira ja mitkä hermot. Lintusen kanssa jaksaa leikkiä loputtomasti ja kulkea kiltisti sen perässä pitkin pihoja. En ole koskaan noin kilttiä ja rauhallista koiraa tavannut! Vaikka kyllä sitä spurttiakin löytyy, se huomattiin mökillä ja niinhän sitä metsästyskoiralta pitääkin löytyä.

Äiteen pihalla kukki jo krookukset ja sinivuokot. Ensi viikolla pääseekin sit palstahommiin! Jee! Eipä tarvitse seuraavan 2kk liikuntoja miettiä kun siellä puljaa <3

Huomenna vappua juhlin työläisenä. Vappusimat ja munkit jää nyt väliin, koska tämän vuoden munkit ja simat tuli jo syötyä sairaslomalla. Evääksi kokkailin tex-mex maustettuja jauhelihapihvejä ja kesäkurpitsaa. Sekä tietty salaattia ja sitä maailman parasta marinoitua punasipulia.

Virallinen kauneuskuuri päättyikin jo perjantaina, mutta oma olo on niin hyvä että jatkan tämän parissa toistaiseksi jos se hyvä fiilis edelleen jatkuu. Boostereita olenkin jo terästänyt vähän tahinilla/ proteiinijauheella/ luomu banaanilla, riippuen vähän siitä millaiset fiilikset kehossa on olleet. Tärkeintä on syödä sitä mitä keho viestittää tarvitsevansa kuin sitä, että söisi orjallisesti jonkin tietyn ohjeistuksen mukaan vaikka olisikin ihan paska olo! Tässä ajatuksessa onkin selkeä ero esim. fitness-valmennuksiin verrattuna. Siellä ei kuunnella mitä se keho haluaa, toki se on tosi monelle vaikeaakin, jopa lähes mahdotonta. Siellä "soveltaminen" on tuomittu jo ajatuksenakin. Toisaalta se soveltamis-kysymyksienkin tulva oli aivan jäätävä. Kun se on jokaisesta itsestään kiinni. Jos päätät soveltaa, tee se, äläkä hae ulkopuoliselta sille tuomarointia.

Ihanaa Vappua kaikille!

iive

Auringonpaisteessa, kirpeässä raikkaassa ilmassa, siellä on hyvä olla

Hui, ei minun näin kauan pitänyt olla hiljaa.

No syy kuitenkin on ollut hirmuisen flunssan kuin masennuksen, onneksi!

Hyvinvointirintamalta ei siis kovin hyvää kuulu :( Sen sijaan, että olisin treenannut ja syönyt fiksusti niin olenkin lähinnä niistänyt ja syönyt suklaata. Kolme flunssaa peräjälkeen, ei ole ollut kovin kiva juttu todellakaan! Onneksi välillä oli päiviä, jolloin jaksoi nauttia ihanasta syksystä ja töissäkin olen käynyt koko ajan. Pahimmat päivät kun sattuivat sopivasti juuri vapaapäiville... toisaalta ehkä tämä homma ei olisi näin pitkittynyt jos ne muutamat saikkupäivät olisi ottanut... no nyt joka tapauksessa paranemaan päin ollaan <3

Syksyn harrastuksia ja liikuntajuttuja on edelleen olleet ehdottomasti frisbeegolf ja geokätköily. Muutenkin olen kaivannut metsään ja veden äärelle tosi paljon. Sinne on oikein PAKKO päästä!

Äidin luona kyläillessä pääsin oikein kunnolla metsään ilman huonoa omaatuntoa kun Lintunen oli Mamman ja Papan hoivissa. Isäpuoli neuvoi hyvän metsälenkin vanhoja metsäautoteitä pitkin, matkalta löytyi iso vanha soramonttu, jonka harjalle kiipesin ja ihailin luonnon työtä kun se ottaa omansa takaisin. Koko monttu oli aivan vihreä!

Meidän koirien haudat löytyvät myös tuolta metsästä (lupa sille löytyy) ja itkuthan siellä piti tirauttaa puuta vasten. Kyllä olisi ollut kiva tuollakin lenkillä noiden karvakorvien kanssa painaa menemään yksinolon sijaan... ikävä on kyllä välillä kova.

Toisaalta syksy on ollut ihana, aurinkoinen ja kirpsakka, tähdet näkyvät upeasti öisin taivaalla, eikä vesisateesta ole paljon tarvinnut kärsiä ja yhdessä perheenä ollaan liikuttu ja oltu yhdessä tosi paljon. Toisaalta syksy on ollut todella vaikea. Olen ollut kovin alavireinen ja väsynyt, kroppa selkeästi ei toimi vaan jumittaa, niin lihakset kuin aineenvaihduntakin (fibron vai minkä lie syy...), syömiset menee ihan päin honkia ja vuoden todella loistavassa kunnossa ollut iho tippuu nyt irti, noin niin kuin kuvannollisesti. Töissä on välillä huippua ja välillä suorastaan ihan paskaa. Vaikka niin se taitaa kaikilla olla tässä taloustilanteessa. Pois ei uskalla olla kun sijaisia ei oteta eikä halua työkavereita pulaan jättää. Ehkä kaiken tämän vuoksi sinne metsään on ollut hyvä paeta, siellä kun on ollut hyvä olla ilman näitä kaikkia ahdistuksia. Auringonpaisteessa, kirpeässä raikkaassa ilmassa, luonnon avaruus ympärillä.

Mutta en mä silti luovuta, Life Coach-valmennukset onneksi jatkuvat vielä syksyn mikä on upea juttu! Ja onhan mulla tuon ihonkin kanssa käytettävissä konstit sun toisetkin. Töissä luottamusnainen piipahtaa kohta talossa ja kehittämispäivänä saa puhua suunsa puhtaaksi :P Mä en aio luopua mun unelma-elämästä enkä unelmaduunista. Vaan aion edelleenkin luoda niitä eteenpäin huolimatta tälläisistä pikku vastoinkäymisistä.

:)

iive

Asiaa jalasta

Jalka on ihmiselle aika tärkeä juttu. On aika hankala liikkua jos jalkojen tai jalan kanssa on ongelmia.
Nyt on taas yksi toivonkipinä heitetty ilmoille kun sain ensin työterveyslääkäriltä lähetteen työfysioterapeutille ja nyt tänään sain työfysioterapeutilta lähetteen kunnon alaraajatutkimukseen!

Kartoitetaan nyt kunnolla läpi se mistä jalkapohjan kivut tulevat, koska periaatteessa tukipohjallisten pitäisi tukea jalkaa niin ettei plantaarifaskiittia pääsisi syntymään ja lisäksi mulla on faskian venytyslastat jne. käytössä myös. No, melkein kaksi vuotta on nyt noita tukipohjallisia pidetty eikä niistä kauheasti ole ollut hyötyä ja venytyslastaa myös. Lähinnä ne ovat pitäneet tilanteen silleen just ja just aisoissa. Tästä voisi päätellä, että suurin vika ei olekaan jalkapohjassa vaan aivan jossain muualla.

Työfysioterapeutin kanssa juteltiin pitkät pätkät ja kartoitettiin tilannetta. Tekemäni jalkajumpat ovat kuulemma ok, joten niihinkin voisi nyt motivoitua enemmän (kun itse itsellenihän ne olen suunnitellut ja näin ollen ollut hieman epävarma niitten tekemisestä). Kertomani perusteella hän tuumaili, että minulla saattaa hyvinkin olla yliliikkuvuutta SI-nivelessä ja tämä saattaisikin olla yksi suuri tekijä jalkapohjan kipuihin myös. Joten hyvä on nyt päästä ammattilaiselle kunnon tutkimuksiin.

Ja sittenhän väläyteltiin myös sitä kortisonipiikkiä ja kyllä mä siihen sanoin, että otanhan mä sen jos joku oikeasti katsoo, että siitä minulle sitten jotain hyötyä on. Kun onhan tämä kestänyt jo ihan liian pitkään koko homma. Mutta ensin katsellaan tutkimukset ja treenit yms. Kun kyllä mä mieluiten treenaan kropan kuntoon kun otan mitään piikkejä. Harvinaista tämä asenne kuulemma... että yleensä mieluiten otetaan se piikki ja jätetään ne treenit väliin... Muutenkin oli kiva jutella kun fyssarilla oli sellainen asenne, että hoidetaan tää hei kuntoon ja ensi keväänä koitetaan saada mut lenkkipoluille kävelemisen sijaan juoksemaan. Että kaikki sen eteen tehdään.

Joten viimeinkin tämä on se "last chance" jolloin katsotaan oikeasti onko tälle nyt jotain tehtävissä vai ei. Lääkärikin lupasi tarpeen tullessa kuvaukset ym. tutkimukset laittaa eteenpäin jos on tarvetta. Että innolla odotan miten tässä käy ja toivon että kävispä hyvin!
Ruokavalion puolella otin taas käyttöön unohduksissa olleen MSM-jauheen. Lisäksi käytössä myös hyvät rasvat tietty. Välillä tuntuu etten mä muuta syökään kun noita kaiken maailman pähkinöitä ja avocadoja ja siemeniä :D

Tänään on lepopäivä 4/4 yövuorojen jälkeen ja sellainen "humpuukipäivä" että teen ihan just sitä mitä huvittaa. Nyt mua näköjään huvittaa tutkia kiertäjäkalvosimien rakennetta, toimintaa ja kuntoutusta. On mullakin huvit. Täällä siis todella hyvä artikkelisarja ko. asiasta. Osa 1, Osa 2, Osa 3

Näköjään mulla ei ole tapana luovuttaa, joten here we go, go, go!
iive

Viljaton(?) elämäni

Viljaton tai vähintäänkin gluteeniton elämä on nyt tosiasia ja uskonpa että paluuta vehnäjauhojen parissa läträämiseen ei enää ole. Niinpä aamulla vielä tältä näyttänyt jauholaatikko

näytti tältä siivousoperaation jälkeen. Eikä edes tarvinnut lahjoittaa noita mihinkään, vanhoja olivat kaikki :P

Viime viikollahan "sorruin" syömään vehnäjauhoja sisältäviä juttuja parisenkin kertaa ja kyllä siitä on saanut kärsiä. Ensin tuli ihottuma ja sen jälkeen kamala tunne vatsaan. Mihinkään ei satu, mutta olo vatsassa tuntuu todella hmm... raskaalta ja turvonneelta? Tekisi mieli tehdä joku DETOX-kuuri tähän oloon :D Todella ahdistavaa.
Toivon, että voin syyttää siitä noita hairahduksiani eikä syy ole gluteenittomien kauratuotteiden. Mä vain niin rakastan kauraa ja sen makua, joten elämä ilman sitä... :(

Sämpylähimoon tuli täsmäresepti Chia-sämpylöihin Lumituulia blogin Lauralta. Omat sämpylät ei ole ihan yhtä nättejä tosin kuin Lauran :D Mutta taivaallisen hyviä! (Noi köntsät on muuten juustopaloja mitä lykkäsin taikinaan)
Mieskin tuumasi näin: Mitään minä en tuosta ruokavaliohommasta ymmärrä mutta AIVAN törkeen hyviä sämpyjä!
Että eipä siinä kauaa mennyt kun sämpylät oli syöty jo. Näkyy nimittäin maistuvan muullekin perheelle täydellisesti nuo meikän kokkaukset ja hyvä niin. Itse tehden viljattomasta/gluteenittomasta ruokavaliosta ei tule mitenkään kalliimpaa kuin muutenkaan joten mielelläni teen näitä koko perheelle. (ps. 2litraa gluteenitonta pinaattikeittoa maksaa muuten huimat 3euroa ja kananmunat päälle!)

Iltapalalla syötiin sämpylän kanssa muuten jääsköpuuroa, jonka Lintunen kruunasi maailman parhaaksi puuroksi mitä on ikinä syönyt!
Jääsköpuuro on yksinkertaisesti gluteenitonta (kaura)puuroa joka on jäänyt aamupalalta yli (tai tarkoituksella keitetty liikaa). Siihen sekaan nakataan sen vielä kuumana ollessa kasa jäisiä marjoja (jäähtyy näppärästi) ja laitetaan päiväksi jääkaappiin. Illalla siihen joukkoon vatkataan loraus tai pari (puuron määrästä riippuen) kookosmaitoa ja marjoja lisää jos vielä tarvii. Ja syödään siis kylmänä. NAM, NAM ja NAM!
Oma puuro oli kananmunapuuroa, joten protskut ja rasvatkin  löytyi sieltä näppärästi.
 

Ja koska sämpylät meni heti, niin aamulla paistelin broilerisalaatin kaveriksi pikana samalla chia-sämpyläohjeella tämmöistä lättänäleipää. Eli keoiksi kasaamisen sijasta levitin taikinan vaan pellille (tuli yksi pellillinen). Mitä ohkaisempi kohta oli, niin sitä paremman makuinen oli :) Suolaa vähensin tästä erästä ja tykkäsin näin enempi eli 1,5tl sijasta laitoin 1tl.

Tänään olikin viimeinen lainakoirapäivä :( Ihan hassua kun se ei olekaan enää meillä :D
Käytiin kunnon lenkillä ennen töihin ja päiväkotiin menoa. Ihana sää oli siellä!

Mun halissa molemmat pususet <3 (Ja mehän ollaan siis rauhoitettuja, ei paljoa kannata meitä yrittää kalastella, nih!)

Tuohon edelliseen koirapostaukseen voisin vielä vastailla sen verran, että itse olen nyt todennut niin ettei tämä elämäntilanne ole koiran ottamiselle tosiaankaan kovin ideaali. Tiedostan sen, että juuri nyt en pystyisi olemaan niin hyvä täyspäiväinen koiranomistaja kuin haluaisin olla, joten tällainen lainakoira on oikein kiva juttu!
Odotellaan siis sitä, että Lintunen on vähän vanhempi ja elämä ehkä vähemmän kiireistä(?) jos sellaista tilannetta sitten koskaan edes tulee. Ja se omalla pihalla oleva kotikin olisi aika kiva. Lisäksi koiran rotua ja luonnetta tulen miettimään tarkkaan. Tällä hetkellä haikailen edelleen Novascotian noutajan perään, tosin siihenkin rotuun pitäisi tutustua paremmin ihan oikeasti eikä vain kirjoista. Hirveän luonteeltaan haastavaa koiraa en ainakaan enää haluaisi vaikka niiden kanssa ihan ok pärjäänkin omasta mielestäni, mutta edellisissä oli jo ihan tarpeeksi haastetta.

Nyt pitäsi mennä nukkumaan iltavuorosta kohti aamuvuoroa, kainalossa Sleep with Android. Juu, tänäkin aamuna torkutin sitä 5 kertaa ja lopulta sammutin sen ja nukuin vielä 2h... että hyvin menee joo :D

iive

Kannattaako hankkia koira?

No, ei ainakaan tähän talouteen sellaista omaksi tule kovin äkkiä. Mukavaa on ollut lainasessen kanssa, mutta me saammekin nauttia niistä hyvistä puolista melkein ilman kummempia velvotteita.

Minulla oli koiria monta vuotta. Elkku peräkylän Elvis jolkotteli mukanani yli kymmenen vuotta ja Tyyne melkein yhdeksän. Nyt on melkeimpä vuosi oltu ilman koiria ja todettu kuinka helppoa se on. Lenkkiseuraa olen kaivannut ja iloisia tervehdyksiä, mutta liian hyvin on muistissa kaatosade-aamut (kuka käyttää koirat ulkona?) ja kalliit eläinlääkärimaksut. Reissuun lähtiessä koirat piti saada hoitoon ja voi kuinka olisikaan ollut helppoa se, että koiria olisi silloin ollut vain yksi.

Voisin sanoa, että olen vastuullistanut itseäni ja tajuan sen selvemmin kuin koskaan kuinka paljon huolta koira tarvitsee ja näin ollen en ota sellaista meille jos en ole varma että voisin antaa sille vuoden jokaisena päivänä kaiken tarpeellisen hyvin. Ja, tosiaan, kerrostalo ei ole ehkä maailman paras paikka koiralle.

Mutta tämmöinen lainasesse on oikein kiva asia! Ensiksikin allergiani pysyy toivottavasti sillä kurissa (ensimmäinen päivä koiran kanssa on kutinaa, sitten ei ole enää oireita), saan välillä lenkkiseuraa ulos ja lapsella pysyy päässä kuinka käyttäydytään koirien kanssa järkevästi. Tämä lainasesse onkin siitä kiva tapaus, että sillä on vauhtia noin 99% vähemmän kuin vanhempieni metsästyscockereilla :) joten sen perässä pysyy vähän paremmin.
Kolmestaan ollaan käyty nyt lenkeillä ja kiva on ollut katsoa kuinka Lintunen jaksaa hyvin vetää 2-4km lenkkejä vallan mainiosti kahdesti päivässä ja tuntuu että jaksais varmaan enemmänkin...

Huomasin muuten pari päivää sitten, että saisin uudestaan Sleep with Android sovelluksen koekäyttöön kahdeksi viikoksi ja latasin sen heti. Ihan mielenkiintoista tutkia mitä tulevien viikkojen käyrät näyttävät, varsinkin kun yksi niistä on taas yövuoroviikko.

Sitä ennen me päästään kuitenkin vähän lomailemaan Saimaan Holiday Club kylpylään Imatralle ihan miehen kanssa kahdestaan. Ikinä en ole käynyt Imatralla enkä Lappeenrannassa, joten kiva on mennä just sinne. Kivoja käyntikohteita ja vinkkejä otetaan vastaan! Geokätkösovelluksella etsin alueen geokätköjä, koska ne on monesti laitettu ihan mielenkiintoisiin paikkoihin. Saa nähdä millainen on sää, että tuleeko ulkoiltua vai nukuttua vai vaan kylpylöityä :D

Tulee siellä tehtyä mitä tahansa, niin nyt focuksena on täysi kropan eheyttäminen. Ette nimittäin usko kuinka sekaisin voi olla kroppa yövuoroista, yhdistettynä huonoon syömiseen ja viljattomuudesta lipsumiseen. Vatsa on nyt kuin kivireki ja tuntuu että voisin tehdä mitä tahansa, että saisin sen hyvän olon taas sinne vatsaan takas ja iholle myös. Biohakkereiden ravinto-kirjaa on tullut odotettua kuin kuuta taivaalta ja just sain ilmoituksen, että sen julkaisu viivästyy vielä vähän. Etukäteismaistiaisina sieltä julkaisivat kuitenkin ilmaiseksi kaikille artikkelin suoliston terveydestä (kirjassa sitten laajemmin) ja suosittelen kyllä lukemaan!

Aikamoista sillisalaattia taas, mutta tätä tää on mun elämä, kaikkea vähäsen :D
iive

Tasapainotusta

Viiden yövuoron jälkeen elämä tuntuu yllättävän pirteältä. Selkeästi talvella on helpompi tehdä noita öitä kun kesällä.
Ruoka on ollut onneksi hyvää ja laadukasta vaikka ylimääräistä tuli yössä vielä syötyä. Selkeästi kroppa on tarvinnut lepoa ja sen jälkeen jonkinlaista tasapainottumista ja etenkin mun vatsa kaipaa tasapainoa ja nyt onkin luontaisesti tehnyt hyviä ruokia mieli.
Kerrankin tuli syötyä 2 kertaa kalaa, tosin lohta nyt molemmilla kerroilla, mut sama se, kuhan on kalaa. Muita viikon ruokia on olleet kesäkurpitsalasagne ja kurpitsakeitto <3

Ekaksi -didi-:n feta-lime-lohta, tosin uunissa. Järkyttävän hyvää!
Yleensä laitan loheen sitruunaa, mutta lime teki kieltämättä tähän kivan säväyksen. Muutenkin tajusin, että ei se vaan ole ihan sama laittaa sitruunaa esim. thai ruokiin jos ohjeessa lukee lime. Täytyy jatkossa nyt sitten muistaa tämä :) Loput limet join veden seassa vaikka se ei hampaille niin tervettä olekaan.

Tokaksi perinteistä kalakeittoa ja gluteenitonta leipää. Oli tääkin kyllä tosi hyvää. Kalakeittoa onkin tehnyt mieli jo monta viikkoa. Ja oli kiva kun mieskin tykkäs eikä näyttänyt tympeää naamaa ruualle. Kehuikin jopa <3

Tänään meille tuli hoitoon muutamaksi päiväksi tämmöinen söpöliini. Hän on rodultaan Lagotto eli Italialainen vesi-/tryffelikoira. Pari kertaa ollaan käyty lenkkeilemässä ja tutustumassa etukäteen. Tänään käytiin nyt pidemmällä lenkillä luontopolulla koko perhe. Selvästi oli veden läheisyys tälle koiralle IN, sorsista puhumattakaan. Jos olisin hihnasta päästänyt irti olisi meillä varmaan hyvinkin pian ollut pieni pullasorsapaisti :D

Muutenkin on tullut viikon aikana liikuttua kivasti. Kahvakuulaa, kävelyä ja paljon kehonhuoltoa. Siitä on hyvä viikko tehty.

iive