Älä anna sun voimaa kenellekään!

Huikea messupäivä takana!
Rankka reissu ja aamulla heräsin hirmuisessa olotilassa, ihan niin kuin olisi krapula, sitä se bussissa istuminen valitettavasti teettää, oi kun olisi teleportaali <3

Vuoden alku on ollut aivan mahdoton, mutta toisaalta aivan upea ja ihana. Universumi (tai miksi sitä haluatkaan nimittää) tykittää täysillä.

Käynnissä on todella vahva kasvu omaan voimaan. Esiin on noussut kaikki sellainen, mikä estää oman loisteen kirkkautta. Et voi raahata enää mukanasi mitään, tai ketään, ellei se tue omaa kasvuasi. Kaikki mikä vie energiaasi, antamatta saman verran virtaavasti tilalle, jää elämän kierrätyskeskukseen. (Lainaus: Päivi Kaskimäki - Hidasta elämää)

Tiesin, että messumatka tulee olemaan minulle jotain tärkeää, sillä reissuun lähtö vain kertakaikkiaan tapahtui, soljui eteenpäin, ilman minkäänlaisia kommervenkkejä. Minua ikäänkuin työnnettiin matkaan. Ajatus täysin vieraiden ihmisten kanssa lähtemisestä ja eräänlaisesta aikatauluttomuudesta, olisi yleensä ollut minulle täysi mahdottomuus, olisin moisesta ollut aivan todella ahdistunut. Erona oli se, että tiesin, tiesin, että kaikki menee juuri niin kuin pitää ja niin menikin. Ystävällisiä kohtaamisia, mukavia pieniä juttutuokioita, mutta myös aikaa tuntea ja ajatella vain sitä omaa juttua koko pitkän bussimatkan ajan kotiin.

En usko, että aivan täysin vielä ymmärrän miksi messuille piti kertakaikkiaan mennä. Uskon, että sieltä kehkeytyy jotain aivan uutta tai jotain vanhaa juttua vahvistavaa, joka vie minua eteenpäin elämän polulla. Joistain jutuista sain jo kiinni, ehkä näistä on se jokin tai ne kaikki ovat yhtä tärkeitä...

Voima
Älä anna sinun väkeäsi - sinun voimaasi - älä anna sitä kenellekään! On myös sitä ulkopuolista voimaa ja väkeä (valonauttajiksikin heitä voi kutsua), mutta se oma voimasi, se on sinulle se tärkein. Kuuntele sitä, mitä se sanoo sinulle? Älä anna sitä muiden käyttöön, älä anna alentaa, pienentää tai vähätellä itseäsi vaikka kuinka olisit joukossa "erilainen". Kyllä se oma heimo sieltä jostain ympärille tulee. Ne jotka väkevöittävät voimaasi ja sinä heidän. Etkä enää ole yksin.

Luennolla mietin sitä kuinka vaikeaa onkaan elää loppujen lopuksi sitä omannäköistä elämää koska nyky-yhteiskunta vain tekee siitä todella vaikeaa kun kaupasta ei saa sitä ruokaa mitä söisit, asuminen niin kuin haluaisit - mahdotonta ja kertakaikkiaan yhteiskunta vaan pyörii sellaista pyörää, josta on vaikea irtautua, mutta joka päivä se on helpompaa vaikka ulkopuolelta sitä haastetaankin tai kyseenalaistetaan. Mutta se vain vahvistaa sitä tietoa ja tunnetta siitä, että tämä on se elämä mitä minä haluan! Ja joka päivä jatkuvasti uudet ihmiset heräävät ja alkavat kulkea sitä polkua - kyseenalaistavat sen vallalla olevan mallin. Ja joka päivä ne uudenlaisen elämän kulkijat jaksavat innostaa meitä muita jatkamaan matkaa ja näyttämään, että hei ihan totta tämä on mahdollista ja tämä onnistuu, et ole outo ja yksin, vaan me ollaan täällä myös!

Mutta lopulta, kukaan muu ei voi tehdä sitä sun puolesta.

Uskalla! 
Uskalla olla sitä mitä olet, loistaa omaa valoasi, sillä silloin olet se puhtain sinä. Uskalla olla eri mieltä. Uskalla seurata sitä omaa juttua, äläkä ole lammas, joka seuraa vain sitä mitä muut "lauma" tekevät. Uskalla Parantua, kyseenalaistaa se informaatio mikä meillä nyt on, sillä mitään edistystä ei tapahdu, eikä uutta löydetä jos alistumme vain nykyiseen informaatioon. Tosiasia on se, että ei kukaan oikeasti tiedä.

Mukaudu
Tämä sana on hieman haasteellinen, mutta kuulemani selvennys sen sijaan mainio. Sen toteuttaminen tässä nykymenossa - haastavaa - ei kuitenkaan mahdotonta.
Me kuulumme luontoon, metsään, emme kaupunkiin rakennusmateriaalien keskelle. Mukaudu - tuo luonto, kasvit, kivet, kaikki se niin mahdollisimman paljon lähelle sinua, syö mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa, sellaista mitä on sörkitty mahdollisimman vähän. Tai jos voit, mene itse sinne, luontoon, keskelle sitä kaikkea. (Ja suomessahan me voimme, todellakin!) Mukaudu takaisin sinne minne me kuulumme - luontoon.

Kävin siis kuuntelemassa
Raija Kivimetsää - Hortoilun pioneeria.
Sanna Wikströmiä - Hidasta Elämää sivuston perustajaa, uudenlaisen median luoja.
Teemu Syrjälää - Elinvoimainen mies-kirjan kirjoittaja, bloggaaja, Tarkastelussa ihminen videosarjan tekijä, tanssija ja mitähän vielä kaikkea :)
Marjut Hjelt - Loitsujen parantava voima, tietokirjailija, filosofian maisteri, akateeminen mutta millä twistillä!
Ja viimeisimpänä, mutta ehkäpä aivan parhaana <3
Karita Aaltonen - kävelevä ihme ja ihminen joka päätti ottaa oman voimansa käyttöön ja olla terve.

Ja oikeastaan jokaiselta löytyi ainakin se yksi ja sama sanoma - kuuntele itseäsi, sydäntäsi, kehoasi ja mieltäsikin (sitä uskalla myös haastaa, puhuuko siellä se oikea sinä vai jokin leima tai tunnelukko, jonka olet muilta itseesi ottanut?).

Ennen kotimatkaa hilppaisin vielä pikapikaa Töölönlahden rantaan ja hengitin. Hengitin niin vaan mahdottomasti. Onneksi kotona on hieman raikkaampaa ilmaa - metsässä.

iive

Kaikki on juuri niin kuin on ja se on hyvä

Istun täällä kotona ja juon Blossa-glögiä ensimmäistä kertaa elämässä (on kyllä hyvää täytyy myöntää), katselin samalla joulukuvia ja fiilistelin niin kivaa joulua. Jotenkin ihanaa, että varsin rankalle vuodelle on kuitenkin muodostumassa näinkin hyväntuntuinen loppu. Toivon että se enteilisi ensi vuoden paremmuutta se.

Tänään töissä valmistauduin kehityskeskusteluun ja samalla mietin mitä ensi vuodelta oikein haluan. Ainakin haluan vain olla ja jotenkin irtipäästää tietyistä jutuista. Ensi vuonna haluaisin tosiaankin keskittyä todella paljon vähemmän työhön ja enemmän omaan elämään. Siihen mun elämään. Edelleen tuntuu, että tänä vuonna on töihin mennyt energiaa ainakin kolmen vuoden edestä. Joten sinne siis toivotaan tasaisuutta ja sellaista normaalia meininkiä ja sinne omaan elämään jotain kivaa menoa ja meininkiä.

Ja vaikka olisinkin jotenkin voinut jo ajatusasteella skipata joulun kokonaan ja siirtyä suoraan aurinkoiseen energiseen tammikuuhun, niin olishan se nyt ollut sääli jos niin olisi käynyt, sillä niin paljon hyvää olisi jäänyt välistä. Niin kuin vaikkapa tämä lumiukkonen, joka aaton aaton iltana saatiin yhdessä rakentaa kun koko päivän oli satanut lunta niin maan mahdottomasti.

Eilen palattiin miehen kanssa kotiin ja työn ääreen. Lintunen sai onneksi jäädä nauttimaan lomasta Mammalaan. Tosin joulunpyhät ja muut suovat itsellekin työn suhteen hieman extraa kun töissäkin on varsin paljon rennompi meininki.

Jokin ihme innostuspiikki sai vieläpä vääntäytymään ylös reilusti ennen iltavuoroa ja nauttimaan luontopolun maisemista. Koko syksynä en ole juurikaan metsässä käynyt, ei ole vain jaksanut. Tänään sitten sen oikein tunsikin, että voi tänne on ollut niin ikävä ja täällä on ihana olla. Ja olihan se aikamoinen talven ihmemaa vaikkei aurinko paksun pilvikerroksen läpi paistanutkaan. Mutta olihan siellä lumi, puut ja joki. Ja linnut, miten ihmeessä niitä olikin niin mahdottomasti?

Jotenkin ajattelin, että tässä vaan vähän tsippailen ja ehkä vähän tulee jopa kylmäkin. No ei tullut kylmä enkä tsippaillut kun melkoista lumessakävelyähän tuo oli, mutta sekin tuntui vaan hyvältä, kivalta ja virkistävältä. Tuntui, että olisi oikeasti ihan elossa, täällä metsässä.

Olo on jotenkin seesteinen ja hyvä. Tässä on hyvä olla nyt ja huomennakin on hyvä olla.

Kaikki on juuri niin kuin on ja se on hyvä.

iive

Kyrkösjärven luontopolku

Seinäjoella on aivan ihanasti merkattu tälläiset meikäläisten reiti Elämysliikunnan reiteiksi ja sitähän tämä nimenomaan on, elämys ja liikuntaa.

Miehen suunnatessa golf-kentälle (joka sekin on kuulemma hieno), suuntasin minä Kyrkösjärven luontopolulle.

Kyrkösvuoren luontopolku on pituudeltaan 6 km. Luontopolun voi kiertää myös lyhyempänä 3,8 kilometrin lenkkinä. Polun varrella on 22 luontotaulua, joissa kerrotaan paikallisesta luonnosta, linnuista, kasveista, geologiasta sekä alueen muuttumisesta ajan saatossa. Heti lähdön jälkeen tulee melko jyrkkä kallioinen osuus, jatkuen metsäpolkuna, pitkospuina ja esteettömänä lankkupolkuna. Matkan varrella on Järvilaavu sekä mahdollisuus poiketa myös Latulaavulle. Monipuolinen järviluonto ihastuttaa kulkijaa ja järven rannalla voi tutustua myös tervanpolton historiaan, vanhan tervahaudan paikalla. Lainaus: www.elamysliikunta.fi/reitit/kyrkosjarven-luontopolku

Reitti valikoitui pituuden ja myös sen mukaan, että se on rengasreitti. Plussaa oli myös se, että jos olisi kesken matkan tuntunut siltä ettei jaksa, niin olisi voinut lähteä lyhyemmälle reitille. Oma fyysinen jaksaminen kun on ollut viimeaikoina hieman vaihtelevaa. Välillä onnistuu isoimmatkin ponnistukset, välillä tuntuu, että huh huh jo pienen huhkimisen jälkeen. Tänään oli onneksi tuota ensimmäistä ja vaikka reitti oli merkattu 6km pituiseksi niin oma gps mittaili 8km. Tämä luultavasti johtunee meikäläisen poukkoilusta ja haahuilusta sinne tänne ja reitiltäkin eksyin muutaman kerran. Merkkaukset reitillä olisi voineet olla selkeämmät tosiaan, välillä reittimerkkejä sai etsiä ihan urakalla ja välillä piti risteyksissä tosissaan miettiä mihin mennä ja näissä sitten muutaman kerran lähdinkin tosiaan väärään suuntaan risteävälle reitille. Tämän kyllä aika pian hoksasin ja palailin sitten takaisinpäin ja sitten sinne oikeaan suuntaan.

Alkumatkasta sateli vielä hieman vettä, mutta pian sain sateenvarjosta luopua. Vaikka takkikin olisi vettä pitänyt niin en pääsääntöisesti tykkää "kastua" :D Tää pinkki nainen ei ainakaan häviä sinne metsään vaikka eksyisikin.

Vaikka Kyrkösjärven luontopolku ei mitään järisyttäviä luontoelämyksiä tarjonnutkaan, niin se oli tasaisen kaunista ja vaihtelevaa metsää. Suopursujen kukinta-aika toi oman vivahteensa, sillä kukkivia suopursu-alueita oli reitin varrella paljon. Tuoksu oli huumaava!

Yhden ihmeellisen älynväläyksen tuolla näin, nimittäin muoviset pitkospuut! Onneksi niitä ei ollut kuin yhdessä kohtaa ja loput sitten sitä perinteisempää laatua. Tähän täytyy tuumata, että en tykkää ja luontopolulle etenkään tuollaiset eivät mielestäni kuulu vaikka varmasti sinänsä käteviä ovatkin kun eivät ole liukkaita ja eivät vissiin lahoakaan...

Sateen jälkeen metsässä oli aika hikevä tunnelma. Kosteus oikein roikkui ilmassa.

Muutaman kerran reitti poikkesi Kyrkösjärven rantaan. Alempi kuva on järvilaavun rannalta. Näillä tulipaikoilla huomasi ikävän tosiasian ihmisten välinpitämättömyydestä, sillä aika siivottomassa kunnossa ne olivat. Roskia, kaljatölkkejä jne. Sellainen pistää aina vähän harmittamaan...

Osa reitistä kulki esteetöntä luontopolkua pitkin. Näillä pitkospuilla menee vaikka pyörätuolilla! Olivat myös erinomaisessa kunnossa.

Luontopolku kulki monenlaisessa metsässä. Viimeisin osuus oli sitä minun suosikkiani eli hieman kuivempaa mäntymetsää, joten olipa hyvä että en päättänytkään oikoa viimeistä mutkaa suoraksi. Reitin päätteksi olin ihan litimärkä, ilmankosteus oli aikamoinen vaikka ei satanutkaan. Tuumailin jo, että suuntaan matkan varrella uimaan, mutta Kyrkösjärven uimarannan olikin kansoittanut jonkinsortin maastopyöräilijät, joten tyydyimpä sitten hotellin suihkuun.

Metsässä kulkeminen on aina hyvästä ja tämäkään reissu ei siitä poikkeusta tehnyt!
Huomenna onkin sitten toiseksi viimeinen työpäivä ennen kuukauden kesälomaa. Voi että, ihan huippua!

Hyvillä fiiliksillä
iive