Kaikki on juuri niin kuin on ja se on hyvä

Istun täällä kotona ja juon Blossa-glögiä ensimmäistä kertaa elämässä (on kyllä hyvää täytyy myöntää), katselin samalla joulukuvia ja fiilistelin niin kivaa joulua. Jotenkin ihanaa, että varsin rankalle vuodelle on kuitenkin muodostumassa näinkin hyväntuntuinen loppu. Toivon että se enteilisi ensi vuoden paremmuutta se.

Tänään töissä valmistauduin kehityskeskusteluun ja samalla mietin mitä ensi vuodelta oikein haluan. Ainakin haluan vain olla ja jotenkin irtipäästää tietyistä jutuista. Ensi vuonna haluaisin tosiaankin keskittyä todella paljon vähemmän työhön ja enemmän omaan elämään. Siihen mun elämään. Edelleen tuntuu, että tänä vuonna on töihin mennyt energiaa ainakin kolmen vuoden edestä. Joten sinne siis toivotaan tasaisuutta ja sellaista normaalia meininkiä ja sinne omaan elämään jotain kivaa menoa ja meininkiä.

Ja vaikka olisinkin jotenkin voinut jo ajatusasteella skipata joulun kokonaan ja siirtyä suoraan aurinkoiseen energiseen tammikuuhun, niin olishan se nyt ollut sääli jos niin olisi käynyt, sillä niin paljon hyvää olisi jäänyt välistä. Niin kuin vaikkapa tämä lumiukkonen, joka aaton aaton iltana saatiin yhdessä rakentaa kun koko päivän oli satanut lunta niin maan mahdottomasti.

Eilen palattiin miehen kanssa kotiin ja työn ääreen. Lintunen sai onneksi jäädä nauttimaan lomasta Mammalaan. Tosin joulunpyhät ja muut suovat itsellekin työn suhteen hieman extraa kun töissäkin on varsin paljon rennompi meininki.

Jokin ihme innostuspiikki sai vieläpä vääntäytymään ylös reilusti ennen iltavuoroa ja nauttimaan luontopolun maisemista. Koko syksynä en ole juurikaan metsässä käynyt, ei ole vain jaksanut. Tänään sitten sen oikein tunsikin, että voi tänne on ollut niin ikävä ja täällä on ihana olla. Ja olihan se aikamoinen talven ihmemaa vaikkei aurinko paksun pilvikerroksen läpi paistanutkaan. Mutta olihan siellä lumi, puut ja joki. Ja linnut, miten ihmeessä niitä olikin niin mahdottomasti?

Jotenkin ajattelin, että tässä vaan vähän tsippailen ja ehkä vähän tulee jopa kylmäkin. No ei tullut kylmä enkä tsippaillut kun melkoista lumessakävelyähän tuo oli, mutta sekin tuntui vaan hyvältä, kivalta ja virkistävältä. Tuntui, että olisi oikeasti ihan elossa, täällä metsässä.

Olo on jotenkin seesteinen ja hyvä. Tässä on hyvä olla nyt ja huomennakin on hyvä olla.

Kaikki on juuri niin kuin on ja se on hyvä.

iive