I ❤️ Oulu

Ihana, ihana, ihana Oulu! Kaupunki joka kerta kerralta avautuu enemmän ja enemmän ja niin ihanana! Toki asiaan auttaa se, että kaupungissa tulee vierailtua aina kesäisin (ja sattumalta sääkin on yleensä suosinut), mikäpä kaupunki se ei kauniilla ilmalla kesällä olisi ihana!

Mutta on Oulussa jotain aikamoisen spesiaalia siltikin, ehkäpä koska siellä on hitunen, ihan pikkiriikkinen sitä lapsuuden kainuuta, jota ainakin kainuusta muuttaneiden murteesta saa kuulla vaikka kainuulainen kaupunki ei Oulu sinänsä olekaan.

Ajattelin koostaa ihanista Oulun visiiteistäni jonkinmoisen koosteen, jos vaikka oot menossa piipahtamaan siellä? Ja hei jos oot Oulusta, niin saa vinkata uusia kohteita myös! Ollaan suunniteltu tälle kesälle jopa toista visiittiä Ouluun ja silloin otetaan lapsikin matkaan.

I ❤️ OULU 

KESKUSTA & TORI

Oulun keskustasta löytyy hyvät shoppailumahdollisuudet, jotenkin tuntuu, että Oulu on poikkeus kaupungeista joiden keskustat näivettyvät isojen kauppakeskusten jalkoihin? En tiedä sitten kuinka Oululaiset keskustan kokevat, etenkin kävelykeskustan (joka on monelle kaupungin keskustalle ollut se viimeinen surma), mutta näin "tullista tulleen" näkökulmasta keskusta on viehättävä ja helppo. Kauppakeskusten lisäksi Rotuaarilla riittää nähtävää ja vaikken supershoppailija sinänsä olekaan, niin myös niitä shoppailumahdollisuuksia tuntuu olevan ihan mukavasti.

Pienen kävelymatkan päästä löytyy Oulun Tori. Kenties merestä johtuen Oulussa ei lainkaan haittaa, että tori ei ole siinä "keskustan ytimessä".  Torilla kannattaa käydä moikkaamassa Toripolliisia ja kurkistamassa toriaittojen käsityöläispuoteihin ja erikoisliikkeisiin!

Hotellin aamupalalta bongattu mainio murrekuppi poiki kyläilyn TiinaMarin keramiikkapuodissa toriaitoilla. Paska Kaupunni-mukin sijaan superpositivity-ihmiselle löytyi oma muki Paras Kaupunni-tekstillä kera Toripolliisin. (Ps. jos et tiedä mikä juttu tää Paska Kaupunni on, löydät siitä tietoa täältä.)

Torilla on myös huikeat terassit joille aurinko taitaa paistaa aamusta iltaan, ruokaakin saa ja tuntuukin että Oulussa jos missä on ravintola / terassi lähes joka kadun varrella. Ja jos ravintolassa istuskelu ei houkuttele, niin oma suosikkini on napata kaupasta eväät matkaan ja istahtaa piknikille. Täydellisiä piknikpaikkoja Oulussa tuntuu riittävän yllin kyllin! Kaupunki on täynnä puistoja, rantoja, saaria...
Tällä hetkellä tori oli aikalailla remonttia pullollaan mm. kauppahallin ja ilmeisesti jonkun hotellin rakennustyömaiden vuoksi. No sekaan mahtui silti ja aurinkoa terassilla riitti.

SAARET

Aivan Oulun keskustan kupeessa on useampikin saari joissa kannattaa vierailla. Kävellenkin pääsee, mutta jos on mahdollista kannattaa ottaa pyörä alle! Oulu on nimittäin upea pyöräilykaupunki! Pyörällä on helppo liikkua eikä mäkiä ole lainkaan. Vain tasaista, tasaista ja tasaista! Tämänkertainen reittini oli lähes 25km, joka pyöräilyteiden tasaisuuden ja helppouden vuoksi "ei tuntunut missään" kuhan ajeli. Mutta pienempiä ja pidempiä lenkkejä saa tehtyä Oulussa varsin mainiosti.

 

Hupisaaret

Itselleni Hupisaaret olivat täysin uusi tuttavuus! En ollut moisista tiennytkään - miksi mietin kyllä? Olen aikalailla kova googlailemaan ja tutkimaan eri paikkakuntien tutustumismahdollisuuksia, mutta Hupisaaret olin missannut täysin! Nyt en oikein malta odottaa, että pääsen tuonne vierailemaan lapsen kanssa.

Hupisaaret on vehreä keidas Oulun keskustan välittömässä läheisyydessä. Alue muodostuu useista kymmenistä pienistä Oulujoen suiston saarista, joita erottavat toisistaan viehättävät solisevat pienet purot. Valkoisten siltojen rytmittämille reheville saarille mahtuu niin puistoja, kuin lähes luonnontilaisia niittyjä ja lehtoja. (Lainaus: Visit Oulu)

Hupisaarilla pyöräillessä nähtävää ja tunnelmaa riitti. Ihania maisemia, solisevaa vettä, luonnontilaisempaa kohtaa ja kauniisti ylläpidettyjä puistoja. Kiikkusaaresta löytyi Hupisaarten keskusleikkipuisto, kesäkahvilaa, puutarhaa ja yllätykseksi myös trooppinen kasvihuone (eikä muuten maksanut mitään!)

Kulttuurin nälkäiselle vierailukohteita Hupisaarilta löytyy useampikin mm. Pohjois-Pohjanmaan museo, Taidemuseo ja kesäteatteri.

 

Pikisaari

Pikisaarella kannattaa vierailla kävellen tai pyörällä. Pyöräilijälle saaren ympäri vievä polkumainen tie on erityisen mukava ajeltava. Reitin sisään jäävät Pikisaaren kahvilat, käsityöläispuodit ja roimasti upeaa arkkitehtuuria. Vähän niin kuin pieni vanha kaupunki. Pikisaarelle pääsee torilta kevyen liikenteen siltaa pitkin.

Hietasaari

Pikisaaresta Hietasaareen matka jatkuu jälleen kätevästi kevyen liikenteen siltaa pitkin (niin kuin lähes jokaiselle isommalle saarelle Oulussa). Autoilija sen sijaan joutuu kiertämään jonkinlaisen matkan. Hietasaaren suosikkejani ovat ehdottomasti Hietasaaren luontopolku ja Nallikari, mutta toki paljon muutakin löytyy mm. Kylpylähotelli Eden, leirintä/karavaanari-alue, huvipuisto, ponipuisto, erilaisia harrastemahdollisuuksia jne.

Hietasaaren luontopolulla vai kutsuisiko sitä pikemminkin Citypoluksi? riittää katsottavaa pyöräilijälle. Kävelijän näkökulmasta vaihtuvuus olisi ehkä hieman hitaahkonlaista. Hietasaaressa on niin metsäistä, lehtomaista kuin merellistäkin tunnelmaa. Lintubongareille löytyy useampikin paikka mm. lintutorni ja lintulava. Matkalla voi ihastella myös erityisen kauniita pihapiirejä. Itse olen tykännyt ulottaa fillarointini myös Toppilansaaren puolelle.

 Rantakurvin lintutorni

Näkymää Toppilansaaren kärjestä

Nallikari on kyllä yksi ihanimpia merenrantoja. Itselläni rantaan liittyy tietynlaista nostalgiaa, mutta Nallikarin valtteja ovat ehdottomasti helppous ja mukavuus. Ranta on siisti auringonottoon ja uimiseen. Loivasti syvenevä ranta on pienempien lasten kanssa kätevä. Kymmenen vuotiaan uimahurjapään äidille loivuus sen sijaan tuottaa hieman harmaita hiuksia, sillä uimari on väistämättä kuulomatkan ulkopuolella. Onneksi itsekin olen jonkinasteinen vesipeto. Pukukopit ja wc-tilat löytyy (tosin niin kuin joka paikassa, voisin tuumata, että pakkoko niitä on sotkea?), samoin jäätelökioskit, kahvilat ja pelailu ym. aktiviteetti-alueet.

Tänä kesänä ihmetystä aiheutti tien varteen asetellut kivirivistöt - ajoesteet, jotka estävät autojen pysäköinnin tien varteen. Tämä meinaa useiden kymmenien pysäköintipaikkojen vähentymistä alueella, veikkaan että kovin moni ei ole asiaan tyytyväinen, sillä pysäköintipaikkoja Nallikarin suosioon nähden on kyllä todella vähän. Googlettelu kertoi, että ilmeisesti esteet ovat olleet siellä aiemminkin, itse en ole vaan alueella tällöin käynyt tai kiinnittänyt niihin huomiota.

Nallikarista löytyy myös kiva majakka, jonne voi lenkin varrella vaikka kipaista katselemaan maisemia.

Heinäkuun reissulle on merkattu jo muistiin muutama uusi paikka vierailtavaksi. Visit Oulu sivustolta löysin Oulun kasvitieteellisen puutarhan, jonka kasvihuoneet on pyramidin muotoiset! Lisäksi täytyy vierailla Oulun linnan ruutikellarin päälle rakennetussa tähtitornissa ja sen kahvilassa syömässä tervajäätelöä (siellä kuulemma kummittelee!) ja uudestaan nautiskelemassa Hupisaarista, nyt lapsen kanssa. Myös vierailu Hailuodolla kiinnostaisi, mutta se vaatinee varmaankin sen verran aikaa vierailulle, että ehkä sen siirrämme tulevaisuuteen...

Nyt juhannus levätään ja sittenpä suunnataankin piakkoin kohti Vuokattia, Rovaniemeä ja kalakukkokaupunki Kuopiota! Ou jee!

Ihanaa kesää!

Rakkaudella

iive

ITE - Itse Tehty Elämä - Kohtalona Luovuus

On ihanaa, että taidemuseot ovat taas auki! Toisaalta taidetta on voinut nähdä muuallakin museoiden ollessa kiinni ja muutenkin. Taiteeseen voi törmätä missä vain, vaikkapa Lahdessa keskellä metsää. Itse en juurikaan innostunut korona-ajan virtuaalitaidenäyttelyistä. (Poikkeuksena Instagramin #karanteenitaidetta - suosittelen katsomaan!) Taide ruudun välityksellä on vähän, no joo... toisaalta samaa voisi ajatella tästäkin kirjoituksesta. Sen sijaan, että lukisi taiteesta blogipostausta ja katselisi taidetta sieltä - parasta on kokea se taide itse ihan siellä paikan päällä. Mutta ehkäpä tämä voi olla innoituksena?

Vierailin juuri Oulun taidemuseossa ja Kohtalona luovuus-näyttely on ehkä yksi kaikista syvimmälle sisälle menneitä näyttelyitä mitä olen pitkään aikaan kokenut?

Itsellenikään ei ollut ehkä aivan selvää mitä ITE-taide nyt sitten on. Toisaalta en yleensäkään välitä määrittelyistä, mutta alla oleva kuva ITE-taiteen juhlavuoden esitteestä kiteyttää ITE-taiteen aika hyvin. En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt sitä erottelua mitä koulutetun taiteilijan ja kouluttamattoman taiteilijan välille on tehty. Vaikka itse olenkin saanut koulutusta taiteeseen, niin koen, että ensisijaisesti taiteilijuus asuu taiteen tekijän sisällä oli koulutusta tai ei. Itse en ole koskaan omaa taiteilijuuttani päästänyt täysin "vapaalle". Tiedän sen siellä olevan, mutta oma taiteen virtani on niin äärimmäisen kuluttava ja dominoiva, että sen jälkeen ei elämässäni olisi sijaa millekään muulle. En halua "menettää" itseäni taiteelle, siksi en olekaan "oikea taitelija" vaan ehkäpä taiteellinen henkilö?

Ehkäpä eniten minua mietityttää ITE-taiteen ja harrastelijataiteen ero? Oheisessa ITE-taiteen juhlavuoden esitteessä erotellaan nämä kaksi näin - ITE-taiteilijat ovat itseoppineita, mutta he eivät ole harrastajataiteilijoita, jotka ottavat mallia taiteen traditioista. Toisaalla jatketaan... "Ei etsitty perinteistä kansantaidetta, mutta ei myöskään kuvataiteen harrastajien korkeisiin tavotteisiin pyrkivää taidetta." Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en. Ehkäpä ymmärtämättömyyteni kumpuaa jo mainitusta haluttomuudestani määrittelyyn. Toisaalta määrittely ja kategorisointi voi olla myös hyödyllistä, sillä se voi antaa jonkun taiteelle suuntaviivat ja kanavan mitä lähteä etenemään. Ehkä itsekin voisin vapautua tietyistä pääni sisäisistä lukoista seuraamalla enemmän ITE-taiteen suuntaviivoja kuin harrastelijataiteilijuutta tai saati sitä mitä taiteesta olen opiskellut.

Kuvia Kohtalona Luovuus-näyttelystä. Taiteilijat ja teosten nimet mainitaan, jos ne kuvagalleriaan sattuivat tallentumaan.

Juha Pesonen Ihmisten sisäisiä omakuvia-sarjat 2019-2020

 Ann-Mari Erichsen

Koko taidenäyttely oli täynnä mitä mielenkiintoisimpia yksityiskohtia ja tilanteita. Se, että teokset on tuotu näyttelytilaan pois tekijän omasta arjen ympäristöstä (johon ne yleisesti hyvin vahvasti kuuluvat) oli kuitenkin toteutettu todella hyvin. Ehkäpä hitunen sitä oman arjen ympäristöä oli tullut nyt museoon? Tämän tunnelman koki hyvin vahvasti etenkin viimeisessä salissa, sillä sen seinät olivat täynnä Veli Granön ottamia kuvia ITE-taiteilijoista taiteensa keskellä juurikin siellä omassa ypäristössä. Tunnelmaa täydensi vielä videopätkät taiteilijoista taidetta tekemässä.

 Kaikista eniten minua sykähdytti Hanna Viitalan teokset, jotka saavat inspiraationsa muinaisista naisten myyteistä.

 Hanna Viitala Kohtalon jumalatar Ananke 2020

 Hanna Viitala Kuukuiskaaja 2020

Hanna Viitala (Oman elämänsä) Guru 2018

Kohtalona Luovuus - ITE ja kumppanit näyttelyn voi siis kokea Oulun Taidemuseossa 20.9.2020 saakka ja tämän jälkeen näyttely pyrähtää Hämeenlinnan taidemuseoon alkaen 23.10.2020! 

ITE taiteen juhlavuosi kuitenkin pyörii ympäri suomen. Siihen voit tutustua lisää ITE-taiteen verkkosivuilla. Sivuille on listattu myös tunnetuimmat yleisölle avoimet ITE teosympäristöt suomessa.

iive

"Repsahduksia" ja ylösnousuja

Onko täällä enää ketään?

Jos on niin kuinka ootte voineet tän hulluuden keskellä?

Nyt ehkä jo vähän helpottaa?

Täällä ensimmäiset korona-viikot sujui ihan ok, tosin aika hektisesti. Tuo hektisyys on tavallaan edelleenkin jatkunut, mutta nyt olen vetänyt sille rajan ja koulun kesätaukokin on auttanut asiaa kun sai kaikki kurssit suoritettua vihdoin läpi. Toisaalta tuli myös aivan hirveä suru, enää ei opinnoista ole jäljellä kuin syksylle siirretty työharjoittelu.

Joten mitä siis on kuulunut nämä "hiljaiset" viikot? Hiljaisuushan on ollut oikeastaan vaan blogihiljaisuutta ja somehiljaisuutta. Oma elämä ei siis tosiaankaan ole ollut hiljaista.

Suoraan sanottuna siis sarjatulella nukkumista, sarja-maratoneja, jatkuvaa koomailua, töiden ja koulun pakkopuurtamista, tolkutonta herkkujen syömistä, viikonloppuisin viinin lipittämistä ja matalaa mielialaa...

Toki välillä on ollut intopiukeena juttuja ja ihan älyttömän hyviä hetkiä, mut enemmän oli noita muita fiiliksiä.

Olen todella paljon miettinyt sitä millaisessa kehossa olisin tyytyväinen? Tarvitseeko minun jatkuvasti hakea jotain optimia? Tällä hetkellä paino oli noussut muutaman kilon sinne epämukavuusalueen puolelle, joten toimenpiteet tämän suhteen on otettu viimein käyttöön. Tai siis palasin siihen MINUN omaan hyvään juttuuni. Siihen, että mikään ei ole kiellettyä vaan kaikki on enemmän kuin OK, mutta järkevästi. Edelleen syön herkkuja - mutta en joka päivä ja yritän valita fiksummin.

Kevään aikana mä menin jotenkin todella syvälle taas siihen, että mitä "voi syödä" ja mitä "ei voi syödä" ja kadotin myös täysin sen fiiliksen mikä mulla oli mun kehosta viime vuonna. Sen fiiliksen kun rakastin ensimmäistä kertaa olla mun kehossa, viihdyin niissä omissa nahoissa ja mikään ei ahdistanut. Aloin tuon sijaan nähdä vain virheitä, sitä minkä täytyisi muuttua. Ajoiko se minua kohti muutosta, jotain parempaa? No ei todellakaan!

Nyt mä täältä jäätelö, sipsi, viinilandiasta olen koettanut nousta taas siihen mun omaan hyvään oloon ja kiitollisuuteen. Aika hyvin se on onnistunutkin. Pieni järkeistäminen teki jo isoja muutoksia kun hiilaripöhötys laski. Eniten vaikutusta on kuitenkin sillä mitä itsestään ajattelee siellä pään sisällä. Millä silmillä itseään katsoo?

Uskon, että tuo omasta voimasta tipahtaminen oli iso osa myös keväällä ollutta siitepölyallergiahässäkkää. Koskaan mulla ei ole ollut tällaista ja kun soppaan lisätään huono ruokavalio ja kaikki ne uutiset siitä kuinka nyt just on vaarallista hengittää... kuvat kasvomaskeista, kuolleisuustilastot, hengityskonejutut.... no joo ei ihme että oireiluttaa!

Aloin taaplaamaan siis Maria Nordinin Eroon oireista kurssia läpi uudelleen ja hoin itselleni, että on turvallista hengittää. Ja taas sain todeta, että toimi, mutta työtä se vaatii edelleenkin. Etenkin kun käy "ihmisten ilmoilla" tai lukee uutisia tai katsoo tv:tä.

Ja auttaahan kesä tähän ihan hirveästi. Kesä ja kasvimaa, kesä ja uiminen, se että pystyy jo uida järvessä edes jokseenkin kunnolla... ja ennen kaikkea tähän auttaa kesä ja kesälomatournee miehen kanssa. Se että pääsee miehen työmatkalle mukaan kotona yksin kökkimisen sijaan. Yht'äkkiä fiilis on vaan niin sata kertaa parempi kun saa muutaman jutun pääkopassa kuntoon, piirtelee itselleen pari rajaa ja saa elämäänsä takaisin aika monta juttua mitkä oli poissa.

Terveiset siis kesälomatourneelta ja tosiaan jo paremmista fiiliksistä! On käyty lenkillä, taidemuseossa, terassilla, naku-uinnilla, vietetty parisuhdeaikaa ja jos vallan vaikka mitä! Ja fiilis on vaan niin sata-nolla parempi kuin kuukausi sitten!

Hienot hetket eivät ole sattumaa... joo ehkä niiden eteen voi itsekin tehdä jotain.

Kenkäverossa piipahdin moikkaamassa näitä tovereita kun miehellä oli duunia.

Kukkiakin oli jo... 

Punkaharjulla käytiin metsässä ja mä naku-uinnilla Saimaassa. Koska oli vaan ihan pakko ja uikkarit & pyyhe hotellissa Savonlinnassa... mikäs siinä pulikoidessa "keskellä metsää". Tai oli tuo ihan uimaranta, muttei siellä ketään missään ollut.

 Hotellissa sai nukahtaa auringonlaskuun...

 Ja aamulla lainasin sähköfillarin ja ajelin pari tuntia ympäriämpäri Savonlinnaa. Löysin myös paikkoja joista en ollut tiennyt mitään (en vaikka kaupungissa 20v sitten olen jopa asunut, tosin silloin olin niin masentunut ihmisraunio, että ihme et ylipäätänsä muistan sieltä yhtään mitään).

Kuopio viimeisenä - ja terassille! Koska ne oli auki ja viikonloppu menee töissä.

Oikeasti ei tuo tarvitsisi mitään "syitä".

Terassilla skumppaa auringossa, koska tahdoin, koska just niin oli hyvä.

Kuitenkin tämä omasta voimasta tippuminen osoitti täydellisesti sen, mitä elämässä arvostan, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja kuinka haluan elämääni elää että se on mielekästä. Mitkä asiat herättää mun sisällä intohimoa ja mitkä latistaa. Myös oppitunti omien fiilisten sotkeutumisesta muiden fiiliksiin tuli otettua. Jos mulla on kaikki hyvin jonkin asian suhteen ja jollakin toisella ei ole, niin vois olla joo parempi, että pysyisi siinä omassa hyvässä fiiliksessä eikä menisi siihen toisen fiilikseen mukaan. Tämä kuvio on mulle tuttuakin tutumpaa ja näköjään elämä aika-ajoin tarjoilee sitä mulle tasan just niin kauan kunnes en enää tipahda siihen.

Toivottavasti voit hyvin ❤️

Rakkaudella 

iive

Spessuviikko

Onpahan ollut viikko!

Niin kuin monella muullakin, on meilläkin arki mennyt aikalailla uusiksi. Tämä kieltämättä tuotti jonkin verran päänvaivaa ja kalenterien rukkaamista, mutta toi paljon! Ihan joidenkin mainostamaksi chillaukseksi en tätä viikkoa nyt ihan kutsuisi (sillä ainakin meillä kalenteri on ollut todella täysi), mutta aika erikoislaatuiseksi viikoksi kuitenkin.

Alkuviikon aloitin paastolla. Paastosin himpan yli 24h vesipaastoten ja sen jälkeen vielä 48h smoothiepaastolla. Paasto tuntui pitkästä aikaa tosi hyvältä, mutta unet se vei. Kahtena yönä valvoin monta tuntia keskellä yötä.

Paaston jälkeen on ollut jonkin verran provosoivia mielitekoja, onneksi kaiken tämän työskentelyn jälkeen olen osannut tiedostaa sen, että ne kumpuavat vain paaston aiheuttamasta energiavajeesta jota olen täyttänyt syömällä fiksusti (Niitä kahta palaa Foodinin Intense suklaata ei lasketa...). Olen päässyt nyt myös kahvittomuuden jälkeisen väsymyksen jälkeen taas kiinni omiin energiatasoihin ja liikkumiseen. Lisääntynyt liikunta lisää myös energiantarvetta tai ainakin sen tunnetta.

Paaston jälkeinen aamupala maistui myös todella hyvältä. Paasto ja tää K keissi auttaa huomaamaan sen mitä elämässä arvostaa ❤️

Itselläni on ollut etäopiskeluiden parissa aika paljon töitä. Kun soppaan sekaan heitetään vieläpä kaksi etätyötä (harjoittelua), niin huh, huh... onneksi sain urakoitua yhtä verkkokurssia tällä viikolla niin pitkälle, että se antaa tuleviin viikkoihin hieman pelivaraa ja rentoutta enemmän. Enkä mä tietenkään yksin täällä kotona ole, sillä kotikoululainen on opiskellut koko viikon myös kotona ja hänestä mä olen kyllä ollut todella ylpeä! Kymppivee kun tuppaa olemaan aikamoisen huithapeli, mutta kouluhommat hän on hoitanut aivan mielettömän mallikkaasti tilanteen haastavuus huomioon ottaen!

On tämä lapsille hirveä asia kun ei ole kavereita kuin videopuheluiden ym. muodossa. Tätä surua me eilen kohdattiin. Just nyt ei ole helppoa olla ainut lapsi.

Hirveästi rakkautta ja valoa kaikille ❤️ ja järkeä päähän niiden ihmisten ilmoilla liikkumisten kanssa. Mitäänhän me ei nyt tälle voida, joten toivon, että sydämesi täyttyy ahdistuksen sijaan rauhasta ❤️ Pelko ja ahdistus huonontavat vain meidän vastustuskykyä ja vointia turhaan. Jos sydämessäsi asuu jompi kumpi tai molemmat näistä, niin suosittelen kuuntelemaan jonkun meditaation tai menemään metsään ja hengittämään rauhassa ❤️ ja älä lue uutisia! Facebook on tällä hetkellä myös aika K paikka, mut Instassa on meininki sen suhteen vähän vapaampi. Myös Pinterest, e-kirjasto tai e-lehtipalvelut on tosi hyviä.

Iloa, rakkautta, valoa

iive