Voidaanko me oikeasti päättää keitä me ollaan ja mitä meistä tulee?

Olen pohtinut viime päivät paljon tarinoita. Tarinoita joita me itse itsestämme kerromme ja joihin me samaistumme. Tarinoita joihin ehkä jäädään jopa jumiin. Tarinoita, jotka tekevät meidät onnelliseksi tai pilaavat kenties elämämme... Ollaanko me niitä tarinoita vai kenties jotain muuta? Voidaanko me ihan itse päättää millaisia tarinoita kannamme mukanamme ja millaisia uusia tarinoita meistä syntyykään? Voidaanko me kirjoittaa myös ne menneet tarinat oikeastaan uusiksi?

 Tässä kuvassa on ranta ja puu Iisalmessa. Ihan tavallinen uimaranta ja tavallinen (hopea?)paju. Tällä rannalla olen kuitenkin pötkötellyt elämäni ensimmäisenä kesänä, syönyt tuttipullosta ja nukkunut kun äiti on nauttinut kesästä. Ensimmäisestä kesästä äitinä. Se on ainoa muistoni Iisalmesta, eikä sekään oikeastaan ole minun muistoni, mutta silläkään ei loppupelissä ole merkitystä. Merkitystä on sillä, mille minä annan merkityksen. Joten tämä puu ja ranta ja aurinko ovat minulle merkityksellisiä, ne ovat muisto siitä, että minä olen kotoisin Iisalmesta.

Viime viikolla päädyin syntymäkaupunkiini Iisalmeen yöksi ensimmäistä kertaa ikinä noin 36 vuoteen. Kysymys "Mistä olen kotoisin?" on minulle ollut aika vaikea. 24 vuotiaana olin muuttanut 24 kertaa ja olin asunut 8 eri paikkakunnalla. Kun sitä kotipaikkakuntaa kysyttiin, en oikein osannut vastata. Koska olin asunut Iisalmessa vain vuoden elämästäni, en kokenut sitä kotipaikkakunnakseni!

Aloin vastaamaan "En ole mistään kotoisin", joka taas hämmensi huomattavasti kyselijöitä. Sen perään aina sama selitys, olen asunut siellä sun täällä, en oikeastaan ole kotoisin mistään... Se oli monista ihmisistä poikkeava asia, kerrassaan outoa jopa. Juurettomuus on ollut yksi elämäni kantavia tarinoita, se että en ole mistään kotoisin.

Nyt kun kävelin illalla yksin pitkin Iisalmen yllättävän kauniita katuja tunnustelin "Olen Iisalmelainen, Olen kotoisin Iisalmesta, Olen syntynyt Iisalmessa". Eikä se tuntunut hassummalta. Askel askeleelta juurrutin itseäni Iisalmeen. Katselin taloja, jotka ovat kenties siellä jo olleet kun olen kaupungissa asunut, katselin vanhoja puita, kuuntelin ihmisten puhetta. Eihän sillä ole mitään merkitystä kauanko kaupungissa olin asunut, minä olin syntynyt siellä! Minä itsehän saan päättää mistä minä olen kotoisin!

Minä olin jostain kotoisin nyt 37 vuotiaana. Se onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystä onkin sitten jo toinen juttu.

Aloin myös miettimään, että on oikeastaan aika upeaa, että on asunut 8 eri paikkakunnalla. Lisäksi kaiken mahdollisen vapaa-ajan vietin isovanhempien luona Puolangalla, joten senkin eräänlaiseksi kotipaikkakunnaksi lasken. Tänä kesänä kävin itseasiassa joka ikisellä asuinpaikkakunnallani! Ja onpa mahtavaa katsella paikkoja, että hei tuolla olen asunut ja tuolla tapahtui sitä ja tuolla tuota! On tuttuja paikkoja ja tuttuja ihmisiä. Kuinka moni voikaan sanoa samaa? Aloin miettiä kuinka ihmeellinen lahja minulle olikaan annettu!

Puolangalla kesällä 2019

Kevään ja kesän teema on ollut hyvinkin pitkälti oman energian luominen ja sen ylläpitäminen. Välillä se on todella vaikeaa ja välillä hyvässä energiassa meneminen on aivan mielettömän helppoa!

Tänään heti aamusta energiat olivat aivan mielettömän matalalla. Ajatukset päässä risteilivät ja mieli sopotti epäilyksiään. Pitäisihän sitä jo nyt tietää mitä alat tekemään kohta? Kohta on jo syksy! Et voi vaan olla ja nauttia! Tuohan on nyt ihan epänormaalia tehdä vähän töitä ja sitten vaan olla ja ja ja... Kyllähän nyt ihmisen pitäisi tietää mikä on se seuraava askel mitä ottaa!

Mutta entäs jos ei ole? 

Tavallaan on ja tavallaan ei ole minusta kiinni mitä seuraavaksi tapahtuu. Minun on vaan odotettava ja luotettava siihen, että kaikki tapahtuu oikein. On megalomaanisen ärsyttävä olotila muuten. Tai siitä mielestä tai egosta on, sillä muutenhan ei ole koska kaikki tapahtuu juuri oikein.

Minusta on kiinni se kuinka näitä faktoja käsittelen. Voin pyöritellä niitä päässäni, pohtia niitä, vatvoa niitä, pelätä tulevaa, ahdistua... ihan mitä vaan You Name It!

Tänään kirjoitin kaiken ylös. Kaiken mitä tulevaisuudessa pelkäsin, pahimmat skenaariot ja pelot. Sitten aloin kysymään niiltä "Entäs sitten?" Eikä ollut mitään katastrofaalista tulossa, joten miksi pilata elämänsä luomalla turhia uhkakuvia ja ahdistua niistä?

Kirjoitin seuraavaksi mitä kaikkea (tai vielä jotain parempaa) ihanaa elämältä voisikaan olla tulossa ja se jo kuulosti paljon paljon paremmalta. Ja kas, päiväkin alkoi tuntua jo paljon paremmalta, seesteisemmältä ja rakkaudellisemmalta.

Me voidaan kuitenkin vaikuttaa aika paljon siihen, millaisena me tämä elämä koetaan. Helppoahan se ei ole, mutta yrittää ja harjoitella voi.
Jännin asia ehkä nyt minulle on tosiaan ajatus siitä, että myös menneisyys on muutettavissa!

Kertoisinko itsestäni tarinaa lapsena, joka ei ollut mistään kotoisin, joka vaihtoi koulua usein, kärsi syömishäiriöstä, jota koulukiusattiin ja joka masentui ja meinasi kaiken tuon vuoksi kuolla?
Vai voisinko muuttaa sen tarinan joksikin muuksi? Olisinkin lapsi, joka sai tutustua eri kaupunkeihin ja joka sai paljon ystäviä ympäri suomea, joka oli reipas ja rohkea. Joka kaikista haasteista huolimatta selvisi hengissä ja kasvoi onnelliseksi aikuiseksi?

Toisaalta tarvitseeko noita mitään kantaa mukana? Kun kirjoitin elämänmuutokseni historiaa, ei siihen voinut edes koko jutun kirjoa kirjoittaa mukaan. Luettelisinko lapsuuden karkkihimot, rakkauden tyhjiön, syömishäiriön, ahdistuneisuuden, masennuksen, kuolemantoiveet, lääkkeiden lihottavuuden, hylkäämisen pelon, paniikkihäiriön, perfektionismin, itsensä piiskaamisen, ylikunnon, keliakian, painon jojoilun, migreenin, atooppisen ihottuman, lihavuuden, aivolisäkekasvaimen, burn outin, fibromyalgian... MIKSI?

Jos minulla on ollut joskus kokemuksia näistä asioista ja nyt minulla ei enää ole elämässäni kokemuksia näistä asioista, niin miksi ihmeessä minä tarinoiden muodossa kannan näitä asioita edelleen mukanani? Jos en ole enää lihava, niin miksi ihmeessä kannan edelleen niitä ylipainoisen ajatuksia mukanani?

Loppujen lopuksi, eikö näitä kaikkia tarinoita voi vain kiittää opetuksista ja antaa mennä?

Aika huima ajatus, mutta jotain sellaista saattaa nyt olla syntymässä...

Mitä mieltä sinä olet?

Rakkaudella

iive
Joka on nyt iloinen, onnellinen, positiivinen, normaalipainoinen, nainen, äiti, puoliso, tytär, työtön, keikkatyötä tekevä, jaksava, VOIMAKAS, ystävä, TERVE ja mitähän vielä tulevaisuus tuo tullessaan ❤️

Voiko treenaamista pelätä?

Havahduin eräänä päivänä siihen, että mun ajattelussa on edelleen jäänteitä fibrosta...
Fibromyalgia-oireita kuten kipua, uupumusta, palautumattomuutta ja turvotuksia ei ole ollut yli vuoteen. Itseasiassa oireita ei ole ollut puoleentoista vuoteen! - vaikka elämässä on ollut kaikenmoisia haasteita meneillään (stressi pahentaa oireita). Tämä jos mikä, on aivan mahtavaa!

Olen viime aikoina saanut kuitenkin itseni "kiinni" fibroajattelusta. Koska fibro rajoitti elämää aikalailla pahimmassa vaiheessa, on näköjään osa rajoitteista jäänyt elelemään mun päähän vaikkei tarvitsisi.

Eräs asia on ollut innostuminen. Olen erittäin innostuvaa tyyppiä ja kuten juhannuksenakin nyt nähtiin, tuli parvekeremontti rykäistyä ihan hetkessä. Toki olin väsynyt, mutta normaalilla tavalla. Remonttia tehdessä mietin kuitenkin useaan otteeseen pitäisikö minun nyt levätä tai pitkittää remonttia etten aivan uuvu. Fibron ollessa päällä, olisi nimittäin tuollaisen remontin jälkeen ollut luultavammin useampikin huono viikko, etenkin kun parvekkeelle kävi juhannuksen aikaan aika kolea tuuli. Tein remontin kuitenkin normaalin innostuneesti eikä mitään järkyttävää uupumusta tullut. Ihan normaalia väsymistä vain - ihan niin kuin kaikille!

Tästä ajatustutkiskelusta ja erään kastelukannutreenin jälkeen tajusin, että elämääni hallitsee vieläkin isompi ajatuslukko tai pelko.

Olen yrittänyt koko kevään päästä kiinni treeneihin. Halu treenata ja liikkua on mielessä kova, mutten saa oikein mitään aikaiseksi. Huomaan illalla ajattelevani, että huomenna teen jonkun oikein ihanan kivan lihaskuntojumpan, mistä tulee hyvä fiilis, mutta seuraavana iltana huomaan tehneeni ihan kaikkea muuta kuin sitä. Olen oikein taitava keksimään kaikenlaista muuta puuhaa sen sijaan että treenaisin.

Tajusin, että olen alkanut tiedostamatta pelätä treenaamista. Sisäinen suojelijani estää minua kertakaikkiaan treenaamasta, sillä kehollani on useampikin kokemus sairastumisesta treenaamisen jälkeen.

Ensimmäiset fibromyalgiaoireet ilmenivät suhteellisen rankan Bikini Challenge-valmennuksen jälkeen. Tähän valmennukseen kulminoitui oikeastaan kaikki epäterveet toimintamallit mitä minulla itseäni kohtaan oli... pidin itseäni rumana, en rakastanut kehoani, vaadin keholtani aivan liikaa treenisuorituksia ja liian kovalla intensiteetillä. Suhde syömiseen ruokavaliolla oli katastrofi. Hifistelyä, kalori ja rasvarajoitteita sekä cheat dayt jolloin ahmin mm. muovipussillisen jäätelöä. Kun tähän yhdisti vielä kesäflunssan ja vuorotyön, niin paketti oli aikalailla valmis. Olin sairastunut jossain vaiheessa tietämättäni myös keliakiaan, joka löytyi sattumalta vuosia myöhemmin. Uskon, että keliakia oli jo tuossa vaiheessa ollut useita vuosia ja näin ollen suolistoni on ollut jo aivan sökönä tuolloin.

Ensimmäisten fibromyalgia vuosien jälkeen sain itseni kuntoutettua siihen kuntoon ettei kipu enää rajoittanut niin paljon elämää ja saatoin liikkuakin taas. Varovaisten treenin aloitusten jälkeen aloin taas käydä salilla lihaskuntoharjoitusten parissa ja alkuun treenit sujuivatkin tosi hyvin. Ruokavalioksi olin jo löytänyt freetox-tyyppisen tavan syödä. Mehustin paljon vihermehuja, tein smoothieita ym. ja sokerikoukun sekä ahmimishäiriön kanssa meni hyvin. Ihan mahtavan kuuloista siis!

Muussa elämässä sen sijaan rytisi. Työpaikallani palveluntuottaja eli työnantajani kilpailutettiin, seurasi yt:t ja irtisanominen. Sain jatkaa uudella palveluntuottajalla, mutta koko työyhteisö hajosi ja itse koin, että jäin liian ison vastuukuorman alle kun olin yksi niistä harvoista jotka jäivät ja lopulta olin ainoa joka jäi. Töissä oli aina joku uusi työparina, jota täytyi perehdyttää. Aloin uupua ja masentua. Paras ystäväni kuoli yllättäen, joka myöskin oli iso järkytys. Aloin saamaan taas fibro-oireita sekä unihäiriöitä. Yritin suorittaa joka paikassa... töissä, treeneissä, kotona. En halunnut myöntää etten jaksa. Lopulta olin tilanteessa etten enää jaksanut enkä enää pystynyt peittämään sitä etten jaksa.

 Onnellisena salilla 2016 syksyllä

Joten ei ole ihmekään, että sisälleni on koodiutunut tieto, että treenaaminen = sairastuminen, mutta nyt tiedän sen olevan vain harhaa. Se ei ole totta ❤️

Se entinen minä ei pidä myöskään kotona tehtäviä 10minuutin treenejä motivoivina. Treenit tarkoittaa tilaa jossa vedetään täysillä lähes oksennukseen asti (huh! kuulostaapa tälleen aika kamalalta)... Nyt on siis aika purkaa nämä pari "pientä" mallia ja osoittaa mun keholle ja sisäiselle minälle, että treenaaminen on hauskaa, helppoa ja turvallista ❤️

Olisi mielenkiintoista kuulla, jos jollain toisella on samanlaisia kokemuksia tai muita samantyyppisiä toimintamalleja? Mitä prosesseja olet käynyt tai käymässä läpi niiden kanssa? Itse liityin Eroon Oireista kurssille ja ajattelin kokeilla toimisiko se tähän haasteeseen. Tuohon kurssiin kuuluu muuten se, että ongelmasta tai rajoitteesta tai mikä se nyt onkaan, niin siitä puhutaan jatkossa haasteena. Eli minun kohdallani nimeän sen, ehkä liikkumista koskevaksi haasteeksi? Fibrosta en enää kirjoita.

Tsemppikaveri treeneihin olisi myös enemmän kuin ihan jees! Meikäläinen aloittaa kyllä ihan ruohonjuuritasolta, että todellakaan ei mitään oksennustreenejä - ei enää koskaan!

Rakkaudella 

iive

2200km tien päällä Keto-ruokavaliolla

On aika ihanaa istua kotona sohvalla, luomukahvit kermalla tuossa vieressä. Takana on nimittäin yli 2200km autossa istumista - alle viikossa. Konekin oli reissussa mukana ja ajatus oli kirjoittaa blogia myös matkalta, mutta ei. Kaikki aika meni kokemiseen eikä kaikkien kokemusten tiivistämiseen riitä yksi postaus tai sitten siitä tulisi mielettömän massiivinen, jota kukaan ei jaksaisi lukea.

Joroinen - Vuokatti - Rovaniemi - Levi - Oulu - nähtävää sekä koettavaa kyllä riitti yllin kyllin ❤️

Murehdin jo ennen reissua kuinka käy ketoruokavalion kanssa matkustaminen. Sain aivan mielettömän hyviä vinkkejä Freetox-facebook ryhmässä ja oikeassa siellä oltiin. Ketogeenisellä ruokavaliolla matkustaminen on kertakaikkiaan aivan mielettömän helppoa!

Olen tottunut matkustamaan keliakian kanssa ja tuskailemaan paskoja aamupaloja ja muutenkin syömisen hankaluutta. Tuleeko kontaminaatio ja oireita? Onko sämpylä nyt aivan varmasti gluteeniton. Normaalilla ruokailutahdilla 4-5krt päivässä tämä vielä korostuu, sillä syömistä täytyy olla etsimässä ihan koko ajan!

Freetox Ketopower paastomallissahan syödään pääsääntöisesti 2-3krt päivässä, riippuen siitä millaisia paastoja pidät. Reissussahan tämä on siis todella kätevää! Hotellin aamupala ja yksi ateria jossain. Halvemmaksikin tulee kun ei tarvitse koko aikaa syödä mässyttää eikä tarvitse miettiä saako vai eikö ruokaa nyt saa ja mistä sitä lähtisi hankkimaan. Energiaa riitti aika hyvin, toki aivan täysin en osannut päivän aktiivisuutta arvioida aina oikein, joten illalla saatoin korjata pientä energiavajetta esim. muutamalla pähkinällä tai juustopalalla. Ja reissun päällä kun oltiin, niin viiniäkin join - koska elämä ja myös nautinnot ❤️

Hiilihydraattien määrä reissussa oli toki suurempi kuin arkisin kotona, mutta se koostui juurikin pähkinöistä, joistain maitotuotteista ym.

Hotellin aamupalalla söin oman siemensämpylän tai näkkärin päällisineen, kasviksia, kahvia, muutaman pekonin ym. Voita sain leivän päälle kun pyysin - tosin siihen suhtauduttiin hieman nihkeästi ja tarjottiin tilalle Keijua. Mutta minähän kun en Keijua syö. Piste. Joten voita siis pöytään tuli joka hotellissa joka tapauksessa. Kiltti ja vaatimaton tyttö minussa piti toki tätä hankalana, mutta kiltit ja vaatimattomat kun eivät mitään saa vaan tyytyvät.

Muutamana aamuna söin myös jogurtin muutamalla marjalla ja siemenillä/pähkinöillä. Tämä nyt varsinaisesti ei kuulu omaan ruokavalioon, sillä lähes rasvaton jogurtti ei ole oikein optimaalista ravintoa, mutta siihen hetkeen se oli vain paras ratkaisu kun ei niitä siemeniä ja pähkinöitä jaksanut pelkiltäänkään vetää siinä.

Nyt kotona huomaan kahvin ja myös muiden ruoka-aineiden laadun merkityksen. Kun on tottunut juomaan luomukahvia oikealla kermalla, niin huoltoasemien ja hotelliaamupalojen kahvit alkoivat maistua aika kamalalta. Onneksi mukana oli Warrior Coffeen rasvakahvia ja parille aamupalalle nappasin myös omat kermat matkaan.

Selkeästi kropassa tuntee myös fiiliksen siitä, että reissussa on tullut syötyä erilaista ruokaa sitten kuitenkin. Kotona syön huomattavasti parempilaatuisempaa ruokaa esim. öljyt, siemenet ym. ovat luomua tai laatu on harkittu tarkkaan. Pahiten tuo ruoka-aineiden erilaisuus näkyy naamassa epäpuhtautena ja tuntuu kyllä myös olossa. Ihan ei ole niin freshi olo. Seuraavalle reissulle pakkaan mukaan myös viherjauhetta sekä Bellabacin kupit mukaan, niin on puhdistautuminenkin paremmalla tasolla.

Ravintolassa syötiin matkan aikana kahdesti. Kumpikin kerta Amarillossa, koska se oli vain niin helppo vaihtoehto. Ensimmäisellä kerralla söin Flank Steak annoksen - ilman ranskalaisia ja ilman maissia - eli siis pihvi, maustevoi, kasviksia ja extramajoneesia. Tästä annoksesta jäi vähän nälkä - oma oliiviöljy lisänä olisi ollut hyvä, mutta kun se jäi autoon. Annoksen muokkaaminen onnistui kyllä todella hyvin.

Toisella kerralla valitsin salaatin johon lisäsin vain extra-vuohenjuuston ja söin miehenkin avocadot sekä lisäsin oliiviöljyä. Tämä oli tosi hyvä setti, josta tuli kyllä lähes ähky. Paastoaminen tämän jälkeen olisi kyllä onnistunut vähän pidemmästikin.

Muuten kestokassikeittiö palveli mainiosti. Kaupasta kasviksia, joku proteiini, juustoa ja oliiviöljyä joukkoon ja siinäpä on ateria valmis.

Vinkit Ketoruokavalion toteuttamiseen reissussa

Kotoa mukaan  
(en saa linkeistä taloudellista hyötyä, ne ovat vain esimerkkinä hyviksi kokemistani tuotteista)

• Siemensämpylät / Siemennäkkärit
• Laadukkaat pähkinät (niitä et välttämättä joka paikasta löydä) / Siemenet
• Matkakokoinen laadukas oliiviöljy esim. Lesvos Gold / Muita öljyjä kuten kookosöljy, kapryylihappo, MCT-öljy, kookosmanna jne.
• Pähkinätahnat
• Warrior Coffee rasvakahvi tai Luomu pikakahvi
• Leikkuulauta + veitsi
• Tiskiharja ja tiskiaine
• Ruokailuastioita (rasiamallissa ruokaa voi myös säilöä tai kansi toimii lautasena ja rasia kulhona)
• Laadukas suola!!! (Itsellä kulkee pienessä rasiassa aina käsilaukussa)

Kaupasta tien päällä

• Juustot - etenkin pienet pakkaukset mm. fetajuusto öljyssä, juustotiskien palajuustot, leipäjuusto, Babybel-juustot säilyvät myös tovin huoneenlämmössä.
• Tonnikala, kalatiskin kypsät kalat, graavilohi
• Grillitiskistä broileri tms.
• Kerma
• Ranskankerma, smetana tms.
• Lihaleikkeleet (valitse laadukas)
• Kasvikset mm. salaattisekoitukset, kurkku, tomaatti, paprika, avokado jne.
• Oliivit
• Pähkinät/Siemenet 
• Salaattitiskistä saa koostettua kätevästi joko koko ruoka-annoksen tai sitten ostaa edukkaammin salaattiainekset hevi-osastolta ja vain täytteet salaattitiskistä.

Lyhyemmillä reissuillahan on helppoa ottaa eväät kokonaisuudessaan kylmälaukussa tai ruokatermarissa mukaan ja omat kahvit tms. termariin. Pidemmillä reissuilla etenkin siemennäkkärin koin käteväksi. Kananmunaa sisältävät sämpylät valmistin lähtöpäivänä ja söin muutaman päivän ajan. Säilytin sämpylöitä viileässä autossa matkacoolerissa ja hotellin minibaarissa.

Ravintolassa

• Ole rohkea ja pyydä tarjoilijalta lisäselvitystä annoksien sisällöstä
• Useimmiten annosten muokkaamiseen suhtaudutaan suopeasti (ehkäpä keittiössä kirotaan, muttei se asiakkaalle onneksi useimmiten näy tai kuulu)
• Mitä enemmän on varaa ravintolaruuasta maksaa, sitä paremmin asiat yleensäkin hoituu...

Ehkäpä sieltä Pudasjärven tai muun vastaavan Shelliltä ei nyt sitä Ketoruokaa ihan kauhean helposti saa, joten niitten varaan nyt en ehkäpä laskisi ihan kamalasti. Mutta kyllä useimmista pienistäkin keittiöistä löytyy aina jotain lihaa, jotain rasvaa, jotain salaattiaineksia kun vain kysyy eikä tuijota vain valmista listaa, lounaspöytää tai vitriiniä.

Seuraavalle reissulle huomattavasti varmemmilla meiningeillä ja paikatkin on tutummat tällä kertaa! Nyt pari päivää vaatteiden pesua, uudelleen pakkaamista, kotihommia ja relaamista sekä kuntoilua... sillä vaikka kuinka ihanaa on tehdä niitä S-koon löytöjä alennusmyynneistä niin nyt rupeaa ikävästi näkymään tippunut paino kropassa. Täytynee kaikin puolin alkaa kiinteytystalkoisiin ja näköjään kun kroppa kestää tällaisen reissun, niin kyllähän se lihaskuntojumppaakin jo alkaisi ehkäpä siis jo kestää. Reissussa teinkin jo mm. vesijumppaa ja muutenkin liikuttiin ahkerasti vastapainoksi autossa istumiselle.

Rakkaudella

iive

 

Kesäkunnossa - kuinka hommat onnistuu matkaillessa?

Huh!
Viikko on nyt reissattu ja tänään palailtiin muutamaksi päiväksi kotiin. Itä-Suomiturnee on nyt tehty ja etelä-suomi ja toivottavasti myös kainuu odottaa. Tosin jo varsin lupaava säätiedote näyttää nyt varsin epälupaavalta.

Ensimmäisen lomaviikon aluksi pakkasin itseni mukaan miehen viimeiselle työviikolle. Mikkelistä oli hyvä aloittaa, sillä Mikkelin Vaakuna on erittäin rentouttavaksi hotelliksi jo todettu. Mikkeli sinänsä ei oikein ole muuten mun makuun, mutta kyllä siellä päivän silloin tällöin viettää.

Vaakunassa saatiin upgreidaus sviittiin. Viimeksi oltiinkin Saimaa suitessa, nyt oltiin Mannerheimissa. Kävin paikallisesta Lifestä ostamassa epsom-suolaa kylpyä varten ja vähän kasvonaamiota. Sviittiin kuuluu myös sauna, mutta sitä ei nyt tällä kertaa testattu. Aamupala sen sijaan on esteetikon unelma ja erityisruokavaliot on aivan mahtavasti huomioitu, myös tässä esteettisessä puolessa!

Miehen työpäivän jälkeen käytiin Kenkäverossa ihastelemassa ja kahvilla. Ihan huikeat pionit tuolla!
Ja koska Mikkelistä ei löytynyt yhtään uimarantaa (google-maps näytti rannat ihan mihin sattuu) niin päädyttiin Anttolaan rannalle. Ei ollut hirveästi tunkua vaikka olikin upea sää, kaikilla vissiin omat rannat tuolla... tosin oli se vesikin kylmää. Paikallinen mökkiläinen uimarannan naapurista osasi kertoa mitanneensa 14 astetta aamulla.

Aamulenkkimaisemia ei kyllä voinut mitenkään moittia. Joka aamu on nyt aamulenkillä käyty ja täytyy tuumata, että vaikka se tarpominen ei ensin niin miellyttävältä tunnukaan niin kylläpä se sitten piristää kivasti ja keho lähtee ihan eri tavalla käyntiin.

 

Tiistai aamuna suunnattiin Savonlinnaan. Keli sen kun parani ja olipa kesäfiilis vanhassa opiskelukaupungissa. Linnassa käytiin pitkästä aikaa ja muutenkin kävellen oltiin keskustassa liikenteessä ja nautittiin torin ja sataman tunnelmista.

Hotellissa yövyttiin teema-huoneessa. Ihan mahtava! Ja mikä näköala suoraan ranskalaiselta parvekkeelta satamaan. Koottiinkin pieni picnic tuohon ja maistuipa reissueväät aikalailla paremmalta tämmöisissä puitteissa.

Me ei taideta reissuissa paljon ravintoloihin kyllä rahaa käyttää. Ensiksikin ne on minusta aivan ylihinnoiteltuja laatuun nähden ja sitten kun pitää ottaa vielä huomioon gluteenittomuus sekä terveellisyys. Paljon vähemmällä pääsee kaiken suhteen kun jättää ravintolat vähemmälle. Mikkelissä käytiin ruokaa supermarketin take away salaattipöydästä ja Savonlinnassa Lidlistä. Itselleni löysin huippuhyvää gluteenitonta siemennäkkäriä ja tuunasin lisäksi broileri-pestosalaatin cashewpähkinöillä ja viinirypäleillä.

Satamassa ihastelin laivoja, Saimaa-risteilyjä oli tarjolla jos jonkinlaista. Mieskin innostui kun tuumailin etten ole koskaan moisella käynyt ja hotellista sai hyvällä diilillä risteilyn S/S Punkaharjulla, jolla oli ihana tunnelma ❤️ Muunlaiset herkuttelut olenkin jättänyt nyt väliin, eikä ole tehnyt mielikään, mutta olipa tuo kylmä siideri aika hyvää tuolla risteilyllä!

Aamulenkkimaisemat oli Savonlinnassa kyllä huikeat. Ei paljon lenkkeily kiristänyt. Aamupalalla meinasi ensin hieman kiristää kun gluteenittomien tarjonta oli tämä...

Onneksi kaivelin piilosta kyltin, jossa kehoitettiin ottamaan yhteyttä henkilökuntaan ja lopulta aamupala näytti oikein passelilta. Nuo Savonlinnan gluteenittomat piirakat on kyllä ehkä maailman parhaita. Miinusta kuitenkin esillepanosta ja siitä ettei tuotteita/määrää voinut valita itse. Toki piirakat ja leivät olivat ihanan lämpimiä ja tuoreita, mutta puolet noista meni sitten varmaankin roskiin. Myöskään mitään makeaa ei tarjottu pl. nuo keksit tuossa. Olisiko ollut jos oisi kysynyt? No itselle ei ollut siinä hetkessä tarvetta, mutta noin niin kuin yleisesti. Etenkin kun Sokos Hotelseilla pitäisi olla nyt yhtenäistetty konsepti. Kuopion (kesäkuun alussa), Mikkelin, Savonlinnan ja Joensuun aamupalojen perusteella voin tuumata, ettei juuri yhtenäiseltä tunnu. Toisaalta ei missään ole jäänyt nälkäkään sitten loppupelissä, mutta vielä on matkaa siihen oikein hyvään kokemukseen muilla paitsi Mikkelillä. Savonlinnan toteaisin tyydyttäväksi, Kuopio ja Joensuu on ihan ok.

Keskiviikon Joensuupäivää vietin Taidemuseo Onnissa. Vuosi sitten ostin Museokortin täältä ja se oli kyllä kannattava sijoitus. Nyt on Museokorttia päivitetty taas vuodeksi eteenpäin. Etenkin Kerttu Horilan ihmisen kokoiset patsaat ällistyttivät. Vai veistoksia liene ovat? Ilona Niemen ajatukset eivät nyt ihan auenneet...

Carelicumissa on aivan upea valokuvanäyttely. Tietysti jo aihe oli itseä sykähdyttävä, mutta myös kuvat ja toteutus olivat kyllä upeita. Äänimaailma tuki hienosti teoksiin uppoutumista. Instassa tästäkin näyttelystä lisää kuvia

Myyttinen matka 14.6.-2.9.2018
Valokuvaaja Heikki Willamo on tutkinut jo pitkään eläimiin liittyviä uskomuksia ja myyttejä. Näyttelyn valokuvien lähtökohtana ovat varhaiset luola- ja kalliotaiteen eläinhahmot: karhut, hirvet, peurat ja hevoset.
Näyttelyn yhteydessä on esillä Perttu Saksan lyhtelokuva Eläimen kuva.
Näyttelyn äänimaiseman on toteuttanut Kie von Hertzen ja se on toteutettu yhteistyössä Joensuun Kuva ja Ääni Oy:n kanssa sekä kuopiolaisen Amphion Loudspeakers LTd:n kanssa.

Museokierroksen jälkeen fiilistelin Pohjois-Karjalan tunnelmaa "torilla". Oikea torihan on vielä aivan mielettömässä remontissa, mutta kävelykatu ja pikku aukio kyllä onneksi luovat tiivistä tunnelmaa. Lavalla esiintyi juuri sopivasti joku paikallinen kansanlaulukuoro haitarin ym. säestyksellä, niin kylläpä oli aika kotiseutufiilikset.

Vanhan Hyve&Paheen, nykyisen Otto Trattorian terassilla kävin juomassa trendikkäät jääkahvit ja surin kyllä. Jos ruokailu on reissussa usein vaikeaa, täytti Hyve&Pahe juuri sen hyvän ruokapaikan kriteerit. Suht edullista, terveellistä ja erityisruokavaliot huomioivaa erittäin laadukasta ja hyvää ruokaa ihanassa miljöössä. Harmi ettei menestymisestä(?) huolimatta ravintolan pitäjä enää halunnut ravintolaa pyörittää.

Päivällinen mentiin syömään Honkaniemeen. Palvelutiskistä grillikanaa, hotellissa tehtiin kreikkalaistyyppinen salaatti kylkeen ja rannalle nautiskelemaan picnicille. Aurinkoakin sai ottaa ja uida myös. Tosin jäätävät aallot oli tuolla, mut vesi lämmintä.

Perus-hotellihuoneen aivan paras puoli oli mieletön oma aurinko-parveke. Muutama tunti taisi ilta-auringossa vielä vierähtää. Ihan mahtavaa!

Aamulenkkimaisemat sen kun paranee. No Savonlinnassa tietty oma tunnelmansa, mutta mikään ei voita kotiseuturakkautta :) kun Pielisjoen varteen pääsi lenkille.

Joensuun vaakunan aamupala on aika perus. Kaikki on tungettu ihan tajuttoman pieneen tilaan, mutta eipä tuosta nyt mitään puutukaan. Vegaanituotteitakin oli ja maailman parasta gluteenitonta leipää! Kotonahan en juuri syö minkäänlaista leipää, mutta kun hotellissa se aamiainen on käytännössä brunssi ja sillä + smoothiella (jonka teen matkablenderillä huoneessa autoon/reissuun mukaan) eletään sinne iltapäivään asti tai pidemmällekin niin oisinpa voinut syödä tuota leipää vaikka kuinka.

Kaikenkaikkiaan kesäkunnossa projekti ja muutenkin freetox-syöminen onnistui ihan loistavasti reissussa. Loppuloman vietin äiteen luona, siitä omat juttunsa huomenna. Näköjään kun oma survivol-kestokassikeittiö kulkee mukana niin homma luonnistuu hienosti ilman stressiä ja nähtävyyksiä katsellessa kuntoilupuolikin hoituu samalla. Saa nähdä mitä vaaka näyttää huomenaamulla...

Rakkaudella 

iive

Matkalla taas - Kuopio- ja avautumista gluteenittomuudesta vol.2

Ei varmaan kovin moni voi sanoa etteikö pettynyt kun helteet eivät tulleetkaan. Ilman joka tunti muuttuvia säätiedotuksia ja uutisointia, ei noista "helteistä" olisi kukaan edes tiennytkään. No ihan hyvä viikko silti viimeiseksi lomaviikoksi. Aika marjapitoinen ja siivottukin on hulluna. Ajatus siitä, että pitäisi siivota töiden jälkeen. No se ei houkutellut, joten olen pyrkinyt tekemään isommat hommat näin kesälomalla pikkuhiljaa. Tällä viikolla urakoin ikkunoita, koska ikkunanpesuun aika hyvät säät siis.

Käytiin yksi ilta tsippailemassa lähistön mustikkapaikassa. Ihan "katselemaan" lähdin (oli kyllä vehkeet mukana) ja niin sitä kotiuduttiin parin litran kanssa. Hups.
Gluteeniton mysli, luomu maito ja mustikat on vaan niin <3 Kissaakin kiinnosti, vähän liiankin kanssa kun oli mun kupille tulossa.

Ja koska Suomen Kesä. Taas yksi kylpyläreissu. Tällä kertaa suunnattiin Kuopioon. Uimassa käytiin ensin Rauhalahdessa ja yövyttiin Puijonsarvessa. Yllätyin tuosta Rauhalahden kylpylästä. Oon pitänyt sitä ihan "mummojen" paikkana, mut kaikkea muuta. Plussaa oli se, että ns. uintialtaasta näki suoraan liukumäkeen, samoin porealtaasta ja lämpimästä altaasta. Ulkoallas oli myös superlämmin, siellä viihdyttiin pitkään. Hierovat suihkut oli tuolla myös tosi hyviä, joten nämä kaikki yhdessä lievensivät sitä, että onhan se paikka tosiaan vanha ja ihan himppa out of date :D Pukkarisysteemi myös taattua kylpylähommaa eli yhteispukkari kopein, nyt olin tosin varautunut king size pyyhkeellä niin ei tarvinnut pukea sitä kylmää ja märkää uikkaria sinne pukukoppiin menemistä varten päälle.
Mut 3h tuolla meni. 1h tuosta uin ihan kunnolla. Selkä tykkäsi siitä, täytyy taas oman uimahallin auetessa terästäytyä uimisen suhteen.

Illasta vesisade loppui. Suunnattiin fiilistelemään Puijon Torniin. Tuolla ollaan viimeksi käyty 12v. sitten ja mentiin silloin kihloihin. Nyt oli sitten lapsikin mukana. Häistä tulee tänä vuonna myös 10v täyteen. Aika hyvin pariskunnalta, joitten yhdessäpysymisestä lyötiin vetoa. Ei tuu kestää - sanoivat lähes kaikki. Helpolla elämä ei ole päästänyt (mun sairastelut mm.), mutta silti tässä ollaan. Yhdessä.

Keskiviikkona käytiin kunnon unien jälkeen kiertämässä pari Kuopion museota. Molemmat oikein kivoja. Luonnontieteellinen kelpaa aina. Kultturihistoriallisella puolella oli minusta oikein kiinnostava näyttely, mutta Lintunen ei diggaillut juurikaan.

Taidemuseolla oli 3 näyttelyä (ainakin) menossa. Oi Maamme, jossa Ylen Arkistoista kaivetusta materiaalista oli luotu uutta. Insta Queens - teos oli mainio!

Taiteilijan matkassa johdatti Kuopiolaisen Juho Rissasen elämänkaaren mukana. Ihmetystä herätti jo Kuopion Museolla hänen teoksensa jossa joukko alastomia miehiä kampeaa keppien avulla kiviä. Miksi miehet on siis alasti? Kuka hullu tekee tuollaista hommaa nakuna? Ajateltiin sen olevan taiteilijan näkemys, mutta näyttelystä löytyi myös valokuva jossa nakut miehet tosiaan kampeaa kiviä kepeillä. Hmm... onko kuva lavastettu vai totta? Ei ole kyllä työturvallisuutta mietitty tässä todettiin.
Bongasin näyttelystä yhden Elga Sesemannin lisää.

Floran päivät näyttely esitteli nimensä mukaisesti kukka/kasvi-aiheisia maalauksia. Kauniita, ei juuri ajatuksia herättäviä. Kauniita ja rentouttavia, niin kuin kukat yleensä on.

Kuopion torille suunnattiin syömään, sillä tiedossa oli, että sieltä saa Gluteenitonta Pitaleipää! Huh! Enpä ole moista syönyt 3-4 vuoteen. Kebab on kyllä mun herkkua, nykyisellään vaan joutuu tyytymään lähinnä koti kebabiin, koska se monesti voi sisältää viljoja ja no gluteenittomia pitaleipiä, niihin en ole törmännyt missään. Kotona olen pari kertaa tehnyt kebablihan ihan itse ja se on kyllä sairaan hyvää. Useimmiten me kuitenkin tyydytään kaupan valmiiseen kebablihaan ja yhdistetään se milloin mihinkin.
The Big Fat Greek Gyros-ruokamestasta torilta näitä gluteenittomia Gyros kebab annoksia siis saa, vieressä myös lettukoju tai Crepes vissiinkin, missä myös erikoisruokavaliot otettu hyvin huomioon.
Syötävää tästä annoksesta tosiaankin riitti ja kyllä maistui vaikkakin lihana oli nyt broileri. Kastiketta olisi voinut olla himpun enempi, koska se oli yksinkertaisesti todella hyvää.

Yllätyksekseni sain Kuopiossa myös puhelun Lappeenrannan Sokos Hotelli Lappeen hotellinjohtajalta. Juttelimme hyvät jutut palautteestani ja todellakin tuntui, että minun (ja muutaman muun) palaute otettiin nyt tosissaan ja muutoksia Lappeeseen on tulossa gluteenitonta aamupalaa koskien (muistuttelin, että on myös muita kuten maidottomat!). Tämä on todella hieno juttu, sillä haluni ei ole valittaa valittamisen vuoksi vaan, että muutoksia syntyisi ja nyt niin näyttää käyvän. Olen todella iloinen, että jatkossa voin yöpyä myös Lappeessa ja nauttia myös siitä aamupalasta. Ihastuin nimittäin hieman tuohon Lappeenrannan seutuun ja etenkin Imatran Kylpylään, joten viikonloppuvierailu joskus talvella voisi olla kiva.

Kuopion reissullamme meidän piti suunnistaa ensin Fontanellaan, mutta päädyttiinkin sen sijaan Vesileppikseen. Tämä pieni kiva kylpylähotelli on juuri passeli meille vaikka Wibit-rata olikin nyt korjauksen alla. Täälläkin voi jo alkeisuimataitoisen (=pysyy pinnalla, mutta ei kuitenkaan ole mikään loistava uimari) kanssa hengähtää ihan tosissaan. Vierailupäivänä oli aika vähän porukkaa, joten eksymisestä ei tarvinnut huolehtia. Lisäksi kylpylässä näkee ympärilleen todella hyvin, joten liukumäen touhuja voi bongailla lähes mistä kolkasta kylpylää. Täälläkin pääsin uimaan ja myös vesijuoksemaan. Kunnon treenit sai tehtyä.

Ja kesäloman vika viikkohan on hyvä päättää myös mansikoihin. Kävimme lähistön mansikkatilalla poimimassa mansikoita. 2 sangollista 1,5h eli todella hyvin etenkin kun toisen sangon poimin ilman kantoja, joka on aikaa vievempää hommaa. Ja hintakin oli ihan eri luokkaa kun osti suoraan viljelijältä. Totesin, että en enää ikinä osta mansikoita kaupasta vaan käyn poimimassa ne itse. Lintunen jaksoi poimia ehkä sen 2litraa. Lopun ajasta pelasi autossa tabletilla, joten sain poimia itse ihan rauhassa. Hyvin suunniteltu siis!
Ilta sujuikin sitten pakastaen, pakkasia siivoten ja päätin sulattaa myös pikkupakastimen, joka olikin umpijäässä. Ihanaa kun nyt on mansikoita reilusti! Ehkä vielä voisi yhden sangollisen käydä keräilemässä...

Tämän viikonlopun jälkeen loma loppuu. Uudet työvuorot on jo tiedossa ja siinäpä sitä taas suunnitellaan elämää 3 vuoron mukaisesti. Milloin tehdään mitäkin, miten hoidetaan hommat kun Lintusella on vielä puolitoista viikkoa lomaa ja meillä töitä ennen koulun alkua? Kuinka homma alkaa pyöriä kun Lintunen ei menekään iltikseen koulun jälkeen? Hän ei siis tuonne halua mennä ja koska meillä on suht joustavat työkuviot muutenkin ja minulla etenkin arkivapaita paljon, niin päätettiin ettei sinne sitten ole pakko mennä. Onneksi koululla on harrastuksia aika paljon koulun jälkeen, niihin nyt sitten pitää vaan yrittää päästä.

iive