Energiakivet - Kuukivi - Moonstone

Aivan pienestä tytöstä lähtien olen tuntenut vetovoimaa kiviin. Olin lapsi jolla oli kasa kiviä taskussa, pöydällä, vedessä maljassa, milloin missäkin. Oli upeaa halkaista kiviä ja löytää niiden sisältä salaisuudet, se välkehtivä salaisuus. Nämä olivat siis aivan "tavallisia" kiviä järvestä tai pihalta, useimmiten kai graniittia tai muuta vastaavaa. Fiilistelin jo silloin vahvasti sitä kuinka vesi sai kivet loistamaan aivan eri tavalla kuin kuivana. Vaarin luona minulla oli isohko lasivaasi, johon sain kerätä kiviä ja laittaa vettä päälle. Kiviä oli ihanaa katsella ja Vaari oli ihana kun oli ehkä se ainoa aikuinen joka näin antoi tehdä! (Mun sielunkumppani 💖 edelleen, vaikkakin tästä maailmasta poistunut jo, mutta onneksi silti niin läsnä aina välillä.)

Vieläkin meille muuttaa kiviä asumaan, milloin mistäkin. Luonnosta kerätyt kivet yleensä päätyvät jossain vaiheessa takaisin luontoon, ne vain käväisevät luonamme oleskelemassa. Lapseni on aivan yhtä "kivihullu" kuin minäkin. Minä olen ehkä nykyään paljon valikoivampi kun hän taas raahaisi kotiin lähes kiven kuin kiven.

Niin sanotut puolijalokivet sen sijaan eivät vain vieraile luonamme. Tosin niillä on tapana kadota ja ilmestyä milloin mistäkin. Lähes puolet kivistäni sijaitsee jossakin päin kotiamme ja sopivalla hetkellä ne ilmestyvät taas esiin. Usein ennen täysikuuta metsästänkin kiviä laatikoista, pussukoista, laukkujen pohjalta ja taskuista latausta ja puhdistamista varten. On niitä kiviä löytynyt sitten pesukoneestakin... ovat kai olleet kovastikin puhdistumista vailla...

Viime vuosien aikana näitä erilaisia energiakiviä on siis kertynyt jo mielenkiintoinen määrä ja lisääkin voisi tulla. Energiakivet ovat valikoituneet intuitiivisesti luokseni niin luonnosta kuin kivikaupastakin ja selkeästi eri kivet kutsuvat eri ihmisiä ja eri kivet kutsuvat eri tilanteissa. Minä olen tähän mennessä kokenut vähäisesti vetoa punaisiin tai ruskeisiin kiviin. Toki minulta muutama löytyy, mutta olisiko niin, ettei niiden aika vielä ole tai sitten niidenkin alueita on nyt aukonut muut kivet paremmin?

Ametisti on ollut polullani selkeästi läheisin kivi. Sen energia vetää aina puoleensa. Niitä löytyykin minulta useampia, ehkä jo sen verran, että uusien Ametistien hankkiminen lähentelisi jo hieman... no, aina yhdelle huipulle ametistille tilaa tietenkin vielä on (matka pohjoiseen ametistikaivokselle suunnitteilla).

Sisäisen rauhan kivi, jolla on korkea henkinen värähtely. Loistava meditointikivi, joka hiljentää mielen ja vahvistaa intuitiota. Auttaa myös uniongelmissa ja päästämään irti riippuvuuksista.

Myös Fluoriitti houkuttelee aina luokseen, niitäkin minulta löytyy useampi. Tosin etenkin Fluoriitti tykkää piileskellä eri puolilla kotia ja ilmestyy vastaan vaikka sukkalaatikosta tai meikkipussista, sopivalla hetkellä. Niitäkin on useampi kertynyt...

Fluoriitti voimakkaan suojaava ja suojeleva kivi, joka yhdistää eri henkisiä tasoja. Puhdistaa alitajuntaa tuomalla pinnalle tukahdutettuja tunteita, muistoja ja ajatuksia. Hellii ja hoivaa mieltä. Auttaa keskittymisessä ja uuden oppimisessa.

Vuorikristallia voisin sanoa kaiken perustaksi. Lähes aina pidän kaulassani yksinkertaista Vuorikristallikidettä ja sen lisäksi jotain muuta kiveä. Nyt Moonstonen tultua on Vuorikristalli saanut levätä. Moonstone ei ole tarvinnut vahvistusta.

Voimakas auran puhdistaja ja mestariparantaja. Kivistä monipuolisin, sillä se tasapainottaa kaikkia chakroja. Todellinen voimakivi, joka ohjaa kantajaansa henkisellä polulla.

Kuukivi - Moonstone on uusin kiveni. Juuri nyt en voisi kuvitella eläväni ilman sitä. Näin Minimoonstone-korun Karmakivikorujen Facebook-sivuilla ja tiesin, että tämä minun täytyy saada. Juuri tämä kivi, tällaisena koruna ja juuri tästä paikasta. Ongelmani rahan kanssa meinasi olla este Kuukiven elämääni tulemiselle, sen ostaminen tuntui jostain syystä mahdottomalta ajatukselta, mutta onneksi blogin kautta asioita voi luovia ja yhteistyössä upean Kaisa W Koskisen kanssa kuukivi päätyi kuitenkin minulle. (Ja uskon myös, että tälle oli syynsä, siis etten kiveä voinut ostaa, sillä siinähän ei olisi syntynyt samanlaista yhteyttä ja yhteistyötä minun ja Kaisan kesken niin kuin nyt on syntynyt ja mitähän kaikkea tästä sitten seuraakaan...)

MINIMOONSTONE 💕
Moonstone on voimakas kivi, joka pitäisi olla joka naisella! Se tukee feminiinistä energiaa, voimistaa ja tukee naiseutta. Kivi tunnetaan kautta aikojen tasapainottavista ominaisuuksistaan, intuition voimistamisesta, rakkaudellisen energian avaamisesta ja uusien alkujen tukemisesta. Lisäksi moonstonea pidetään onnenkivenä niin rakkauteen, kuin bisneksiin.
Löydät tämän ja muita ihanien vibojen koruja

http://www.holvi.com/shop/kaisawkoskinen 💕

Kuukiven energiassa on jotain mystistä. Kuun valohan on lainavaloa, auringosta tulevan valon heijastetta. Joten on täysin ymmärrettävää, että minä auringon lapsi kaipaan myös kuun valoa, sillä sehän on sitä aivan samaa valoa, vain kuun omalla energialla lisättynä. Koen vahvasti, että vaikka mitä tahansa kiviä voi ladata auringon tai kuun valossa, niin Kuukivessä tämä energia latautuu jotenkin erittäin vahvasti. Se näyttää meille meidän valot - ja varjot.

Polkuni on tällä hetkellä hyvin feminiinienergiaan painottuva vaikka tajuan sen vasta nyt, joten oikea kivi tuli oikeaan hetkeen, oikealle ihmiselle, niin kuin se aina meneekin. En edes lukenut tietoisesti Kuukiven energioista vaan pelkän kuvan perusteella se kutsui luokseen. Olenhan "kuuhullu", joten kai sellaisella Kuukivikin pitää olla? Kutsumuksen syynä oli kuitenkin aivan muu, vaikka kyllähän kuukin feminiiniin polkuuni vahvasti liittyy. Moonstone on ollut kuin sinetti matkallani feminiiniin naiseuteen. Se kietoutuu yhteen yli vuoden pituiseen matkaani, jota olen tehnyt ja jota on vahvasti johdattanut kuu, kierto, rytmi ja naiseus.

Kuukivi on voimakasta feminiiniä energiaa säteilevä kivi, johon liitetään rakkaus, itsetutkiskelu ja selvänäköisten kykyjen kehittyminen. Rohkaisee kulkemaan uusia polkuja ja suojelee matkalla.

Kun luin ensimmäistä kertaa Meri Mortin Lumoava nainen kirjaa, en tajunnut siitä puoliakaan. Tiesin kirjan olevan minulle äärimmäisen tärkeä, mutta yhteyteni feminiiniin energiaani, omaan kehoon(!!!) naiseuteen ja seksuaalisuuten oli aivan täysin hukassa. Kuun vetovoiman ja vaikutuksen tunsin kyllä, mutta tiesin jonkin asian olevan pielessä. Pitkin kevättä sain pitkälti merkkejä siitä, että minun täytyy luopua e-pillereistä, kunnes tuli se päivä, että tiesin etten enää yhden yhtä e-pilleriä enää voi syödä. Sen myötä käynnistyi prosessi, joka on ollut koko vuoden kantava ja merkittävin teema. On kuin kehoni ja minun väliltäni olisi rymäytetty raskaat pölyiset samettiverhot pois, aloin tuntea valtavasti ja täytyy myöntää, että välillä olen ollut täysin ymmälläni ja pitelemättömissä näiden heränneiden asioiden kanssa. Toisaalta tiedän, että tämä kokemus on ollut yksi parhaista elämässäni. Jo aiemmin matkallani minusta oli tullut Äiti. Nyt minusta tuli Nainen, feminiininen, rohkea, seksuaalinen, voimakas Nainen ja etenkin puoliso ja kumppani (eihän tässä olekaan kuin 12 avioliittovuotta takana... että pitkän matkaa on saanut harjoitella ja nyt vasta tässä pisteessä...)

Matka naiseuteen on ollut huikea. En olisi koskaan voinut villeimmissä unelmissanikaan kuvitella miltä minusta nyt juuri tuntuu, täynnä rakkautta, intohimoa, itsevarmuutta... ja kaikki tämä vaikka olen aivan matkani alussa. Kuinka tunnen olevani elossa ja tämän kautta ottavan paikkani maailmassa aivan erilaisella tavalla kuin ennen.

Susinainen minussa on nyt herännyt täysin, en ole enää patriarkaalisen yhteiskunnan alistama "koira". Minä kuljen nyt Villien Naisten polkua, Lilithin, Eevan ja Maria Magdalenan jalanjäljissä.

Susi on villi ja älykäs. Se on selviytyja ja vaeltaja, joka liikkuu laajalla alueella. Susi uskaltaa jättää turvallisen kodin ja kulkea erämaassa, matkata luonnon armoilla kohti tuntemattomia ja tutkimattomia alueita. Sudessa on villiä, kesyttämätöntä voimaa, ja tuo voima on myös jokaisen naisen sisällä. (Katja Frange: Kuunsilta)

 Uusi ystäväni kirjoitti minusta

Susi - tuli 🔥 lauma, lauman hyvinvointi, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Vapaus kulkea sinne missä on valo. Kääntää kaikki kivet väsymättä, sisukkaasti, ei anna periksi.
Mystinen, salaperäinen, kommunikoi silloin kun on sanottavaa.
Villi ja vapaa kuun valossa kulkija 🌑🌓🌕🌗🌑

Minussa on valloilla nyt etenkin susinaisen sisäinen Tuhoajatar, Sisäisen Suuren Äidin vastapari. Tällä hetkellä tunnen olevani paljon enemmän Tuhoajatar tai Intohimotar kuin Suuri pyyteetön Rakkaus. Tiedän, että se on vain yksi vaihe matkallani, joka minun täytyy käydä läpi ja ottaa elämääni mukaan, mutta tunnen myös vahvaa vetoa siihen, että minun lahjani on jossain vaiheessa herättää myös muissa naisissa Suden ja Villin Naisen voimaa. Tai oikeastaan teen sitä jo nyt, tässä, kirjoittamalla.

Nainen on kuin villi luonto, yhtä aikaa kaunis ja kauhistuttava. Rakkaudellisen ja lempeän äidin lisäksi jokaisen naisen sisällä on myös Tuhoajatar, tumma feminiininen puoli. Se on pelotonta ja häpeilemätöntä, kuin Kali-jumalattaren energiaa. Kuin villi ja kesyttämätän susi, naisen sisäinen Tuhoajatar voi repiä riekaleiksi sen, mikä estää naista elämästä oman totuutensa mukaisesti. Tuhoajatar herättää naisessa sisukkuuden, periksiantamattomuuden, sekä rohkeuden kohdata, kuolettaa ja purkaa kaiken sen, mikä ei enää palvele korkeinta parasta. (Katja Frange:Kuunsilta)

Moonstone tuntuu tasapainottavan tuota niin, että muistan etteivät kaikki kestä voimaani näin ja että minun täytyy myös antaa tilaa muiden energialle. Oikeastaan yksi parhaista asioista mitä voin välillä tehdä on olla tekemättä mitään. Minä joka olen tehnyt aina paljon yksin, selvinnyt yksin, osannut tehdä mitä vain mitä olen halunnut, yksin ilman apua kiitos... yksinäinen Susi, joka ei tarvitse ketään eikä mitään, eikä periaatteessa tarvitse vieläkään, mutta jättäytymällä tästä pois, minä voin luoda toiselle tilan loistaa, ottaa oman voimansa käyttöön, olla tarpeellinen, tuntea osaavansa auttaa (minuakin).

Kaikkea ei ole pakko todellakaan tehdä yksin, vaikka osaisikin. Kun avaa itsensä ainaisen antamisen sijaan myös vastaanottamiselle... huomaa paljon uusia asioita. Tämä koskee myös parisuhdetta. Kun aloin kehittämään feminiinistä puoltani, huomasin kuinka mieheni sai enemmän tilaa olla mies, maskuliininen, voimakas. Annoin hänelle tilaa hengittää, olla vapaammin mies, ilman että hänen täytyi ottaa minulta sitä tilaa "väkisin", joka johti siihen, että minusta tuntui että minua jyrätään ja minä jyräsin vielä kahta kauheammin takaisin omalla maskuliinienergiallani.
Ehkä mieheni saattaa olla kanssani välillä kummissaan, vaikka suhteemme on upeampi kuin koskaan, sillä sen verran epätasapainoisia omat feminiini ja maskuliinienergiani ovat nyt olleet. Niin kauan olen elänyt maskuliinisen naisen mallia, että siitä on todella vaikeaa muistaa päästää irti, on vaikea muistaa ettei tarvitse enää, että joskus voi vain antaa olla ja joskus voi näyttää myös heikkoutensa.

Moonstone on toisaalta vahvistanut matkaani, mutta myös tasoittanut sitä etten kävisi aivan niin ylikierroksilla. Sillä täytyy sanoa, tämä Flow on upea, mutta todellakin myös aivan mielettömän uuvuttava. Välillä minun tekisi mieli vain heittäytyä matolle pitkäkseni ja huutaa, etten jaksa enää! Ja niin itseasiassa teenkin. Ja onneksi en ole yksin jaksamassa, vaan minulla on elämässäni oma lauma. On oma perhe ja kumppani, on upeat ystävät ja lisäksi vielä mahtava joukko muitakin ihmisiä, jotka ovat ilmestyneet elämääni syystä jos toisesta. Minä voin sanoa, apua en kestä, auttakaa! Ja joku tuntee kutsumuksena tulla minua tukemaan ja aina voin ottaa energiakiven, hengittää, sulkea silmäni, kuunnella ja tuntea, sillä universumi osaa lähettää juuri aina oikean avun, oikeaan aikaan kun vain pyydän.

Joten

Mitä mahtavinta viikonloppua

Rakkaudella
Ikionnellinen

iive

Matkalla kohti unelmaa

On Minä Olen Messujen jälkeinen aamu. Takana pitkä intensiivinen viikonloppu. Stereoista soi Deepthin uusi Valoa-levy. Olo on huikea, upea, sekava, vähän jännittynytkin.

Vuosi sitten kävin messuilla yksin. Nyt sain jakaa matkan kolmen upean naisen kanssa. Vuosi sitten kannoin surua sydämessä siitä, että mistä ihmeestä minä sen oman heimon löydän ja nyt se on tässä. Se tunne on Upea 💗 Minulla on sisaria, joiden kanssa tätä elämää ja kokemuksia jakaa. Eikä ne sisaret näihin kolmeen ihanaan lopu, vaan sisaria, saman polun valinneita kulkijoita tupsahtelee elämään sieltä sun täältä ja joka ikisestä olen niin kiitollinen 💗 En ole yksin, en ole outolintu, minulla on paikka tässä elämässä, sisarten keskellä 💗 Ja meitä on paljon! Näitä ihmisiä suorastaan tulee nyt ovista ja ikkunoista ja se on aivan mahtavaa 💗

Mitkään messut, edelläkävijät tai luennoitsijat eivät voi meidän elämäämme muuttaa, etenkään puolestamme. He voivat kuitenkin olla sanoina, tunteina, tien näyttäjinä sille mitä kohti itse hapuilemme. Sieltä omasta sydämestä, valosta, vaistosta on ne omat voimat löydettävä, omin keinoin. Mutta aina helpottaa se, että voi nähdä toisen siinä omalla matkallaan tai kun voi jakaa matkan toisen kanssa, niin sisaren, veljen tai puolison tai oman äidin ja tyttären.

Miksi kirjoitan tätä blogia? Sitä olen miettinyt paljon. En halua ketään neuvoa, en halua kirjoittaa artikkeleita, arvosteluita tai "lehtijuttuja". Haluan kirjoittaa ihmisenä ihmiselle, naisena naiselle, sisarena sisarelle, sisarena veljelle. Samalta tasolta, en ylempää, en alempaa. Näyttää vain millaista tällainen elämä on kun sitä johdattaa oman sydämen valo ja yhteys suurempiin korkeampiin voimavaroihin. Tarkoitukseni ei ole ketään johdattaa, opettaa tai neuvoa, vain näyttää, että tällaistakin elämä voi olla. Eikä kaikkien tarvitse tällaista polkua kulkea, sillä kaikilla meillä on omat tiemme.

Jokaisella meillä on omat intohimomme, ne taikavoimamme joita tässä elämässämme käytämme. Joku luo taidetta, joku parantaa, jonkun rakkaus tuo meille valoa, jonkun energia nostaa meissä ilon, joku on se joka näyttää meille voiman jota sisällämme kannamme. Minun intohimoni ja voimani on ainakin tässä hetkessä pitää huolta tästä meidän temppelistämme missä tätä matkaamme tässä maailmassa kuljemme. Kuinka me voisimme pitää huolta myös siitä, rakastaa ja arvostaa kehoamme, rakentaa siitä päivä päivältä upeammaksi rakkaudella, ei vaatimuksilla tai rääkkäämisellä.

Messuilta sain paljon eväitä oman polkuni kulkemiseen. Mitä voisin niistä kirjoittaa? Ajatukseni ja tuntemukseni ovat niitä kohtaan vielä todella sekavat, mutta on vahva tunne siitä mihin, miten ja miksi. Se, että ajattelin tieni johtaneen jo perille, se paljastui vasta hyvin pieneksi aluksi. Tämän ymmärtäminen herätti hetken ahdistusta ja pelkoakin. Vieläkö tästä pitäisi eteenpäin, korkeammalle mennä? Onko minusta siihen? Mitä minulta elämässä odotetaan? Onko se liikaa (koska siltä se tuntui)? Mutta on minusta ja sitähän minä oikeasti haluan. Muutos, alati virtaava vesi, roihuava liekki, virtaava ilma, elävä maa jalkojen alla. Mikään ei koskaan oikeasti pysähdy tai ole valmis, ei ainakaan minun elämässäni, sillä alati virtaamme, kehitymme, muutumme, kasvamme, opimme uutta, löydämme uusia polkuja joita seurata.

Koen, että tieni on myös sanoittaa. Näitä tunteita, tuntemuksia ja kokemuksia on joskus todella vaikea luoda sanoiksi, ymmärrettäviksi lauseiksi. Usein on paljon helpompaa vain katsoa toista ja pitää käsistä ja energia sekä tuntemukset virtaavat ilman sanoja, toinen ymmärtää kyllä. Se kieli on universaali.
Mutta meillä on myös puhuttu ja kirjoitettu kieli. Niilläkin kielillä minä haluan näistä asioista kertoa.
On helppo käyttää sydämiä, tähtiä, hymiöitä. Sata sydäntä ja homma selvä. Niiden energioiden tai tuntemusten pukeminen sanoiksi, ymmärrettäväksi tekstiksi tai puheeksi, sitä koen, että minun tulee tehdä ja harjoitella. Olen vasta tämän matkan alussa, olen kuin kirjaimia opetteleva pieni lapsi, mutta opin kyllä.

Että ei nyt tullut messupostausta siitä, mitä kävin kuuntelemassa, mitä tein tai mitä näin. Ehkä se tulee joskus ja varmastikin tekstieni seassa kulkien ainakin. Kiitokset kokemastani haluan kuitenkin antaa: Tim Whild, Suvi Bowellan, Deepthi, Ilkka Koppelomäki, Antti Heikkilä, Jaakko Halmetoja ja ihana rumpuhoitaja, shamaani Roy.

Tässä hetkessä kuuntelen Deepthin uutta Valoa albumia, välillä hymyilen, välillä nauran, välillä itken ja välillä vähän jopa suren. Kaikkea tätä rakkaudella, sydän ja sielu onnellisena ja värähtelevänä. Minä kuuntelen sydäntäni, minä olen matkalla kohti unelmaa, minä itseasiassa elän jo nyt koko ajan sitä unelmaani, koska siitä se lähtee. Ei ole enää mennyttä, ei ole vielä tulevaa, on vain olemassa tämä hetki.

Ihanaa viikkoa sisaret ja veljet

Rakkaudella

iive

Fibromyalgiasta vapauteen vol???

Onko Fibromyalgiasta parantuminen mahdollista?

Olen ollut useammalla täysin oireettomalla jaksolla fibron kanssa. Nykyinen oireeton jakso on kestänyt jo 7kk, lähemmäs 8kk. Aiemmat jaksot 2-8kk. Yhteistä näillä kaikilla jaksoilla on ollut vihermehujen juominen, vitamiinitankkaus, suoliston kunnon korjaaminen (tärkeä minulle koska minulla on myös keliakia), HYVÄT YÖUNET, pätkäpaastoilu, stressinhallinta, itselle sopivan liikunnan harrastaminen, positiivisuuden ylläpitäminen ja elämästä nauttiminen toisin sanoen, kipeäksi tulee joka tapauksessa (jos tulee), niin miksipä jättää jotain kivaa sen vuoksi tekemättä.

Minä en ole fibromyalgia ja fibromyalgia ei ole minä. Lähes koko kesä on kulunutkin niin etten muista koko fibron olemassaoloa lainkaan. Silloin kun keho käy kierroksilla ja ylikuumentuu, silloin olen kyllä tarkkana, koska en vain halua fibron palaavan mistään hinnasta.

Ruokavalio on ollut tärkeässä osassa. Keliakian vuoksi syön gluteenitonta ruokaa, nykyään lähes viljatonta, sillä gluteenittomat tuotteet ovat täynnä kaikenlaista aika epäterveellistäkin mm. lisäaineita ja muunneltuja tärkkelyksiä tietenkin. En tiedä suosittelisinko ilman keliakiaa välttämään viljatuotteita? Ehkäpä kuitenkin jättäisin väliin ne pullamössöleivät ja pitäytyisin hyvissä luomuleivissä ja kaurapuurossa. Jos viljatuotteet turvottaisivat yhtään, sitten en söisi. Pastankin pystyy hienosti korvaamaan esim. kasviksilla. Spiraalileikkuri on ihan mahtava, sillä saa hetkessä spagetin näköistä kasvissuiroa, jonka voi sitten syödä raakana tai kypsentää hieman, toki sitä pastaakin pitää syödä joskus. Onneksi olen oppinut kuuntelemaan kehoani milloin se kaipaa hiilihydraatteja. Mitä enemmän liikun, sitä enemmän se niitä tarvitsee, jos syön niitä liikaa se väsyttää ja tekee olon vetämättömäksi.

Sokeriton on ehkäpä kaikista tärkein. Sokeria kerran viikossa pieniä määriä tai satunnaisesti, se on ok kun on saanut tilanteen rauhoitettua. Välillä olin pitkäänkin ilman sokeria kokonaan.  

Maitotuotteita käytän niukasti, täysin maidottomallakin olen ollut, mutta sen en koe olevan tarpeellista minulle. Käytän lähinnä hapanmaitotuotteita, kahvimaitoa ja juustoa.   

Ruokani sisältää paljon kaikkea ihanaa kuten kasviksia, lihaa (marinoimatonta), kalaa ja etenkin hyviä öljyjä. Syön smoothieita ja juon vihermehuja lähes päivittäin, jompaa kumpaa nyt ainakin kerran päivässä. Marjoja menee paljon! Smoothieen on helppo lisätä myös päivän hyvät rasvat mm. oliiviöljy (luomu extra virgin), camelinaöljy ja tahini sekä roppakaupalla kasviksia.  

Vihermehut ovat vain sitä kaikkein parasta boostia. Aluksi kun sain mehustimen, tuntui etten voi päivääkään olla ilman. Nyt kun olen tankannut vihermehua sen kaksi vuotta niin tahti on hidastunut, mutta kyllä se mieliteko sieltä sitten tulee kun keho sitä tarvitsee. Nyt kun kurkkukausi alkoi, niin jopas teki taas vihermehua mieli!

Liikun paljon, olen kevään ja kesän mittaan tanssinut, uinut, joogannut, venytellyt, kävellyt, pyöräillyt, tehnyt vähän lihaskuntojumppaakin. Hyötyliikuntaa tulee tunteja päivässä mm. kasvimaalla (kastelukannujen kantaminen käy työstä kun ei ole vesiletkua) ja marjastamassa. Jatkossa toivon, että syksyn myötä voin lisätä lihaskuntoliikunnan määrää kun hyötyliikunnan määrä vähenee. Liikunnasta pitää myös osata palautua, se on ehkäpä vaikeinta!

Liikunnan pitää kuitenkin tuottaa iloa. Jos liikuntaa ei ole harrastanut, niin sen ilon löytäminen voi vähän kestää, mutta kyllä ne omat lajit sieltä löytyy jos vain tahtoo. Mitään hikipäässäverenmakusuussa liikuntaa en harrasta juuri lainkaan. Kunto on noussut aivan valtavasti aika lempeälläkin liikunnalla. Tosin tanssiessa tuli kyllä aikamoisen hiki ja sykekin nousi, mutta sillä ei ollut niin väliä koska se oli samalla niin hauskaa! Pyöräilyn kanssa oli vähän toinen juttu, sitä piti oikein opettelemalla opetella rakastamaan. Nyt sekin jo sujuu kevyesti.

Ja eipä voi muuta kuin painottaa etenkin sitä luonnossa ulkona liikkumista. Kävelylenkit luontopolulla asfalttitien sijaan, tai edes pururadalla, uiminen järvessä, hiihtäminen metsässä ja jäällä, marjastus, sienestys, kasvimaalla sormet mullassa... ei voisi olla parempaa! Ilmaiset ulkokuntosalit on jo monessa paikassa, kahvakuulan saa ulos tai edes parvekkeelle...

Palautuminen/ lepo/ ylivirittyneisyyden vähentäminen... siinäpä aika tärkeä kolmikko! Näihin toimii aika hyvin nykyään magnesium + l-teaniini, meditointi, syvähengitys, venyttely, lempeä jooga, Paranemisen Avain harjoitukset, lukeminen, ihan vain olemassa olemisen opettelu. Nukkuminenkin onnistuu nykyään paremmin, mutta heti huonot unet huomaa kehon voinnissa.

Olen oppinut nauttimaan myös kylmästä. Aloitimme Lintusen kanssa uimisen äitienpäivänä toukokuussa. Siitä lähtien on uitu lähes päivittäin ja monta kertaa päivässä. Siinä huomasin kuinka kylmä vesi on oiva palauttaja. Nyt olen harjoitellut myös kylmien suihkujen ottamista, minä joka aina palelin en palele enää juuri koskaan! Suihkut ovat tuskallisempia kuin kylmässä vedessä uiminen, jospa saisin tänä vuonna aloitettua sen avantouinnin?
Saunasta pidän myös. Käytän saunassa eteerisiä öljyjä, jotka rentouttavat. Saunon hyvin matalilla lämpötiloilla 50-60 astetta. Silloin pystyn rentoutumaan eikä huonoa oloa tule. Saunoessa yleensä olen pitkälläni välillä selällään, välillä mahallaan, niin koko keho lämpenee tasaisesti. Saunan jälkeen olon tasaa viileämpi suihku.

Ennen minua valvottivat erinäiset asiat. Aivoissa pyöri jatkuva rumba ajatuksia, pelkoja, ahdistustakin. Olen ajan myötä opetellut hiljentämään tämän rumban. Enää hiljaisuus ei ole ahdistusta, mieleen nousevat ajatukset ovat kestettävissä ja käsiteltävissä. En voi kuin suositella tähän asiaan tutustumista esim. Echart Tollen Läsnäolon voimaa suosittelen kaikille. Stressin kanssa kamppaileville Miia Huitin Stressikupla-kirja on ihan ykkönen. Sairauden kanssa taisteleville en voi tuumata kuin, että ottakaapa selvää Karita Aaltosesta, Uskalla parantua, on voimaannuttanut jo niin paljon ihmisiä ♡
Muita suosikkejani ja jatkuvia inspiraation lähteitäni ovat Susanna Tanni (Freetox), Olli Posti, Sami Sundvik, Jaakko Halmetoja, Tara Lange, Meri Mort, Kylli Kukk, Kirsi Ranto, Teemu Syrjälä, Raija Kivimetsä, Marja Ruuti, Tomi Kokko ja varmaan ihan sairaan moni jäi listalta vielä poiskin ♡

Pätkäpaasto on ollut uusi tuttavuus, sen sijaan, että syön jatkuvasti, olen todennut että on ihan ok syödä silloin kun on nälkä kunhan huolehtii, että syö sen 8h aikana sitten ne kaikki päivän kalorit, muuten illalla tulee hillitön nälkä. Smoothieni ovat niin tuhteja, että niillä kyllä jaksaa! Toki syön ihan normaalia ruokaakin, mutta erityisesti smoothiet pitävät usein huolen siitä, että illalla ei syöpötyshalua tule.
Pätkäpaastoiluhan auttaa mm. kehon autofagiaan, joka on kehon puhdistautumista. Olen paljon miettinyt sitä, onko kohdallani fibro-oireilut olleetkin sitä ettei autofagia ole päässyt toimimaan ja olen ollut "täynnä kuonaa"? Toinen syy on ollut varmasti myös vuosikaudet kestäneet univaikeudet, nukahtamisen vaikeudet ja yölliset heräilyt. Tällöinkään ei autofagia toimi kunnolla.

Autofagia on kehon sisäinen kierrätysohjelma, jonka avulla kuona ja turha aines siivotaan soluista ulos ja tärkeät osat käytetään energiantuotantoon ja uusien solujen rakennusaineena. Tämä mekanismi on oleellinen osa taistelussa niin syöpää kuin monia rappeumasairauksia, kuten alzheimeria tai Parkinsonin tautia vastaan. Tähän liittyvistä löydöistä japanilainen solubiologi Yoshinori Ohsumi sai lääketieteen Nobel-palkinnon eli vajaat miljoona euroa. Yle.fi

Lisäravinteita olen käyttänyt jos jonkinlaisia. Olen muutaman oikein tehostetun kuurin ottanut erinäisillä vitamiineilla ja tällä hetkellä en käytä kuin ns. ylläpitoon näitä. Tehostettuna olen ottanut C, B ja D-vitamiinikuurit, magnesiumia, probioottia, Omega-3sta ja sinkkiä. Keväällä otin myös kuurin spirulinaa ja chlorellaa. Talvisin käytän smoothieissa usein viherjauhetta, joka sisältää myös näitä, mutta keväällä otin oikein superloadauksen chlorellaa ja spirulinaa puristetabletteina ja olo kyllä kieltämättä tuntui oikein energiseltä.

Spirulina on täyttä ravintoa! Spirulina on mikroskooppinen makean veden levä, joka on kuivattuna tumman sinivihreää jauhetta. Spirulinan painosta yli 60% on täysipainoista hyvin imeytyvää proteiinia, joka sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat aminohapot. Lisäksi spirulina sisältää runsaasti hivenaineita – kuten rautaa, seleeniä ja jodia, sekä vitamiineja ja niiden esiasteita. Spirulinan ravintoarvoista kertoo melko paljon se, että NASA ja Euroopan Avaruusjärjestö ehdottivat 1990-luvun alussa spirulinaa yhdeksi pääasialliseksi ravinnonlähteeksi pitkille avaruusmatkoille.

Chlorella on mikrolevä, joka on saanut nimensä lehtivihreän – eli klorofyllin mukaan. Se on spirulinan kaltainen ravintoainepankki, joka ravitsee ja puhdistaa kehoa. Puhdistamon Chlorella sisältää yli 65% proteiinia kuivapainostaan, sekä erittäin runsaasti mm. beetakaroteenia, kalsiumia ja magnesiumia. Chlorellan soluseinä on rikottu patentoidulla menetelmällä, joka parantaa ravinteiden imeytyvyyttä. Lainaus: Puhdistamo

Kaikki ylimääräiset lisäravinteet voivat kuitenkin rasittaa maksaa. Omat maksa-arvoni ovat ok, mutta taukoja on hyvä pitää välillä ja kuunnella mitä keho tuumaa. Esim. nyt ei tee mieli lainkaan spirulinaa ja chlorellaa, joten niitä en ota. Ilmeisesti saan myös omegoita smoothieistani niin hyvin, joten en niitä ota pillereinä lainkaan.
Tällä hetkellä käytän Terra Novan monivitamiinia, joka on kallis, mutta myös todella laadukas (vieläkin laadukkaampi löytyy mutten muista nimeä?), Puhdistamon probioottia ja MagneCit magnesiumsitraattia sekä muutaman kerran viikossa rautalisää (koska magnesiumsitraatti syö kehosta rautaa.) Puhdistamon TriplaMagnesiumin nimeen monet vannovat, omalla kohdallani se ei toimi valitettavasti vaan levottomat jalat palaavat lähes välittömästi ja palautuminen huononee. Ilmeisesti tällä hetkellä magnesium-tasot ovat kuitenkin kehossa ok, koska voin ottaa nyt sitä "suositeltua" annostusta ja tulen sillä toimeen.

Mielenkiinnolla jatkan projektiani Fibromyalgiasta vapauteen, hyvä kirjakin muuten! Siinäkin yksi inspiroiva ihminen lisää, Hanna Huttunen ♡

Rakkaudella
iive

Kuunpimennys ja upea päivä

Aivan upea päivä takana ♡

Ihana Universumi järjesti juuri nämä kaksi aivan mieletöntä energiapäivää vapaapäiväksi. Aamu startattiin vihermehulla omista kasviksista ja huikealla punaherukkasmoothiella. Niiden voimilla jaksoi taas mennä metsään.

Tiedossa oli kävelyä, joten sovittelin ämpärin reppuun ja hyvä niin, sillä niin mahtavan vadelmapaikan ääreen pääsin. Ihan hulluutta on kyllä miten isoja ja mehukkaita ja miten paljon tuolla olikaan vadelmia. Eihän tuolta meinannut päästä pois ollenkaan kun oli vain poimimishuumassa.

Kotimatkan kuljin metsän läpi, tuon polun varrella on aivan ihana kuusi, jonka helmoihin piti jäädä hetkeksi fiilistelemään ja kuuntelemaan metsää. Ihan mieletön hetki, jotenkin kaikki oli vaan siinä, minä metsässä ja metsä minussa.

Koukkasin kotiin palstan kautta. Voi jee tätä määrää! Tietääkö joku hyviä kurpitsareseptejä? Muistin kyllä ystävääkin näillä, koska tiedän että hän arvostaa ♡ Silti itselle jäi 6kg pakkaseen laitettavaksi ja jatkuvasti lisää vain kypsyy.

Ihana oli päästä uimaan myös välillä yksin. Muuratjärvellä oli edelleen vilpoisempaa vettä jossa ihan jopa virkistyykin. Odottelin tulisiko sadetta, mutta saimme vain raskaita pilviä. Sadetta oli tullut tuolla jossain horisontissa kauempana.

Elän juuri nyt sitä minun elämää, ei kompromisseja, vaan sitä täyttä potentiaalia. Aivan huikeaa kuinka hyvä on olla tässä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihan älytöntä, että juoksin tänään niiden kastelukannujen kanssa, ihan vaan testatakseni jaksanko ja jaksoin, ei tuntunut missään! Tosin kyllä kuumuus välillä heittää vähän heikolle hapelle, mutta sitten suolamuru suuhun ja vettä tankkaukseen. En tiedä voiko nyt ihan sanoa, että nyt alkaa uusi elämä kun tämä elämä on ollut tällaista jo jonkin tovin, mutta jotain uutta ja upeaa tässä on, jonkinlaista uudelleen syntymistä kun viimeisetkin menneisyyden taakat on jotenkin vihdoinkin poissa. Näitä fiiliksiä on vain niin vaikea pukea sanoiksi, mutta te jotka tunnette samat energiat, te tiedätte, ilman sanojakin ♡

Kuunpimennyksen energia siis tuntuu ♡ vielä kun näkisikin siitä edes jotain... pitää kohta lähteä bongailemaan miltä näyttää vai ovatko pilvet edessä.

Rakkaudella
iive

Olenko parantunut?

2014 alkoivat erikoiset kivut ja jäykkyydet. Salitreeni ei rullannut, palautuminen oli hidasta. Olin hyvin todennäköisesti myös "ylikunnossa" eli ei hyvä tilanne. 2015 minulle diagnosoitiin erään tunteikkaan lääkärikäynnin yhteydessä fibromyalgia. Itse häpesin oireiden kertomista, pidin niitä "luulotautina" ja laiskuutena kun en jaksanutkaan enää treenata. Ylisuorittajan minä puhui. Näin muistelen kaiken tapahtuneen. Blogihistoriaa lukiessa pääsisin autenttiseen tunnelmaan, mutta toisaalta, en halua edes sinne palata.

Sain lähetteen fibromyalgian sopeutumiskurssille ja olin niin katkera kun se liikunnan ilo, minkä olin juuri löytänyt, se oli otettu minulta pois. Oikeasti se oli minun kehoni hätähuuto siitä, ettei sillä ole kaikki kunnossa, että kehoni voi huonosti ja minä vaan treeniohjelmaa tuijottaen rääkkäsin sitä ja vaadin ja vaadin ja vaadin. Koska en kuunnellut kehoani, se pysäytti minut.

2016 siis kävin tuolla sopeutumiskurssilla ja sieltä alkoi matkani kohti parantumista. Olin kertakaikkiaan niin järkyttynyt siitä, että mitään apua ei ollut saatavilla ja että aika monelle fibromyalgia tarkoitti hyvinkin rajoitettua ja haasteellista elämää. Toisaalta se oli itselleni niin suuri herätys, että ehkäpä ilman sitä en olisi nyt tässä?

2016 alkoi kuntoutusprojekti Kesämaa. Siellä oli ensinnäkin mahdollisuus liikkua lempeästi, ulkona. Keräsin myös paljon villivihanneksia ja ostin myös mehustimen, jolla aloin saada huikeita tuloksia aikaan. Päädyin entistä tiiviimmin seuraamaan "vaihtoehto-skeneä" niin ravitsemuksen ja terveyden suhteen. Olin täysin oireeton noin reilut puolisen vuotta. Pystyin jopa treenaamaan salilla.

2017 elämään ilmestyi suuria stressitekijöitä ja ylisuorittaja minussa sai taas tilaisuuden ottaa yliotteen. Yritin treenata edelleen ja pärjätä näiden stressiaiheuttajien kanssa. Vaadin ja vaadin itseltäni taas todella paljon liikaa. Kädet olisi pitänyt nostaa ylös jo maaliskuussa, keho otti taas omansa ja burn out sekä keskivaikea masennusdiagnoosi pysäyttivät syksyllä. 6vkon sairasloma, ihan pohjalla, selviääkö tästä enää koskaan? Sitä mietin.

Alkoi olla selvää, että ylisuorittamisesta, perfektionismista ja tietyistä muistakin jutuista oli vaan luovuttava ja lisättävä paljon rakkautta, positiivisuutta, luottamusta elämään ja etenkin sitä viherpiipertämistä niin metsässä, palstalla kuin keittiössäkin kun ruokavalio on totisesti nyt jotain ihan muuta kuin joskus kauan kauan sitten. Se on jotain ihan muuta jopa verrattuna siihen kun söin terveellisesti. Voisiko tätä nyt sitten kutsua super-terveelliseksi vai miksi? Ruokavaliosta on täytynyt poistaa lähes kaikki vähänkin kehoa rasittava. Toki otan välillä rennostikin, mutta 80% vähintään mennään näin. Niin puhdasta, käsittelemätöntä ja ravinteikkainta ruokaa mitä vaan on mahdollista syödä.

Olen nyt ollut täysin oireeton vuoden alusta asti. Vaikka olen liikkunut, vaikka olen elänyt ihan normaalisti, vaikka on sattunut ja tapahtunut matkalla kaikenlaista, että palikoita päässä on täytynyt järjestellä taas uudestaan ja käydä läpi. Paljon on tapahtunut elämäntapojen suhteen, mutta isoin osa on tapahtunut tuolla omassa päässä. Kuinka kohtelen itseäni? Olenko voinut antaa itselleni anteeksi menneisyyden tapahtumat? Kuinka puhun itselleni? Mitä vaadin keholtani? Muistanko kuunnella kun se pyytää lepäämään?

Olenko parantunut vai oireeton? Ei voi tietää vielä. Ehkä?

Pitkä matka on kuitenkin vielä edessä kunnes kehosta on puhdistettu kaikki traumat, happamuusepätasapaino ja kertyneet kuona-aineet, mutta ollaan jo niin hyvässä vauhdissa ettei enää ei tarvitse koko aikaa opiskella ja testata, nyt voi vaan tehdä kun tietää mikä toimii. Toki uusia juttuja tulee esille kuin asiat kehittyy ja niitä tutkitaan eteenpäin ja kun kehoa saa kuntoutettua entistä enemmän niin toki myös sen vaatimat asiat voivat muuttua.

Se kuntoutusprojektikin näyttää hieman erilaiselta kuin 2016. Eilen oltiin tilanteessa, että kaikki on valmista. Nyt vain kannetaan vettä ja hoidetaan näitä pikkuisia ihanuuksia isoksi 💚 ja toivotaan, että säät suosii puutarhuria ja saan ison ison sadon kaikkea ihanaa luomu-kasvista.

Rakkaudella
iive

Itsesuggestiota ja upgreidatut herkut

Tämän viikon pyöräilykampanja sai minutkin tarttumaan vihdoin ja viimein pyöränsarviin. Tosin ihan ensin tartuin työkaluihin ja purin pyörästä kaikenmaailman lapsenkuljetusvälineet irti ja asensin "mummokorin" tilalle. Ei enää tekosyitä pyöräilylle kun mahtuu eväät ja käsiveskat hyvin kyytiin.

Pyöräily itsessään onkin sitten toinen juttu. Muistan kun ostin pyörän sillä ajatuksella, että tästä saan oivan vaihtoehdon juoksemiselle kun juoksemisesta tuli plantaarifaskiitti. On hyvä pyörä, kahvat ja klossipolkimet jne. Tätähän ei siis koskaan tapahtunut ja mulla onkin ollut viharakkaus-suhde koko vekottimeen. Tai voisko sanoa, että niinkö vihaan pyöräilyä.

Nyt olen sit pyöräillyt tämän viikon ja aion jatkaa. Tosin vesisateella en kyllä pyöräile, jossain sentään menee jokin raja. Kylille mennessä onkin ihanaa alamäkeä, joka kääntyy kotiinpalatessa tietysti ylämäeksi. Jotain olin kuitenkin talvella tehnyt oikein kun en kuollut siihen ylämäkeen eikä ykkösvaihteellakaan tarvinnut sitkuttaa, hitaasti mentiin kyllä, mutta keuhkot ei halunneet kuitenkaan ulkoistaa itseään kuten yleensä.

Vastenmielisestä asenteesta pyöräilyä kohtaan olen kuitenkin koittanut päästä eroon ja niinpä minulla on oma pyöräilymantra :D

Rakastan pyöräilyä. Pyöräily on ihanaa. Pyörä kulkee keveästi.

Itsesuggestiota vai liekö itsepetosta moinen hokeminen :D No ainakin olen kotiin päässyt, keuhkojen kanssa ja parempi mielikin ehkä on kuin vastakkaisten pyöräily on perseestä ajatusten sijasta.

Tulevaisuus näyttää voinko oppia pitämään pyöräilystä? Tai jopa rakastamaan sitä?

Onneksi uintitreenit sujuvat paremmin ja kohta pääsee järveen <3 ainakin jos näin lämpöisinä kelit jatkuu. Oon kyllä harkinnut märkäpuvunkin ostamista, sillä olen ihan hirveä vilukissa, niin siellä järvessä pystyisi ehkä hetken pitempään olemaan...

Tällä viikolla olen myös testaillut 5am kaakaota, joka toimii mainiosti! Ostin tuohon pulloblenderiin kaakaota varten oman pullonkin. Täytyy joku päivä kokeilla myös 5am teetäkin kun nuo matchat tuolla hyllyssä pölyyntyy (pahaa). Kahvista olenkin pitänyt nyt 3vkon nenänvalkaisukuurin. Tänään äitienpäivä aamuna kyllä kahvini join, mutta taidan jatkaa kyllä kahvitta. Speciaali tapauksissa sitten vaan.

Aika kivan näköisiä smoothiesettejäkin tuolla pulloblenderilla saa myös aikaiseksi ja aivan yhtä hyvin sileäksi vetää kuin isompikin blenderi.
Bongailin Pirkalta myös luomu taatelit, jotka on ihanan pehmeitä ja vaan yksi taateli saa muutettua smoothien kirpeästä/happamasta ihanan makeaksi. Jopa sellaiseksi, että perheellekin maistuu, jopa miehelle!

Vaihtoehtoelämä siis jatkuu, mutta äitienpäivänä on taas "relauksen" paikka. Eilen aurajuusto-broileripastaa (ei mennyt tosin Lidlin gluteeniton tuorepasta jatkoon vai kuinkahan monta kymmentä minuuttia sitä pitäis keittää että tulisi pehmeää?) ja raparperipiirakkaa (omista raparpereista) sekä luomuviiniä. Tänään mennään ravintolaan syömään <3
 

Tämän vuodenhan olen pitänyt tipatonta ja herkutonta kuukautta, aika monta siis, mutta kuukausien välissä on ollut aina se aika herkuttelulle ja sille viinillekin. Haluaisin minäkin kuitenkin pitää sitä karkkipäivää vähän useamminkin kuin 5-6vkon välein ja nyt olenkin löytänyt hyviä ns. upgreidattuja herkkuja. Foodinin granola barit, etenkin suklaa, on vaan niin hyviä. Samoin Cocovin Super peanuts patukka oli erittäin hyvää. Herkkujen tilalle kun mulle ei ihan uppoa nuo kuivatut hedelmät tms. vaan pitää olla jotain vähän spesiaalimpaa mitä näissä patukoissa nyt sitten on. Luomu/raakasuklaathan on taattua tavaraa myös. Kesälle etsinnässä on hyvä jäätelö. Saa nähdä löytyykö niitä porkkanajätskejä enää... Vegepopseja vai mitä ne nyt oli ja Solerolla on luomujäätelö... itsetehtynähän nyt aina saa nyt mitä haluaa, mutta joskus on todella kiva ostaa valmista eikä aina tehdä vaan itse!

Tavoitteena on, ettei sinne irtarihyllylle tarttis mennä joskus enää koskaan vaan löytyisi niitä oikeasti hyviä tuotteita korvaamaan nuo överisokerilisäainepommit. Tai olis edes sokeria kun nykyään ne sisältää lähes aina jotain glukoosi-fruktoosisiirappia tai tärkkelystä (jonka alkuperää ei tartte ilmoittaa) joka on verensokereille ja elimistölle vielä pahempaa myrkkyä kuin oikea sokeri.

Ja fibro tykkää vai eikö tykkää? No siis kun sitä fibroa ei ole <3 kun näin elää.

Ensi viikkoa kohti suunnataan valoisin mielin. Kesä on tullut ja kesällä kaikki on vaan jotenkin helpompaa ja valoisampaa.

Rakkaudella
iive

Kohti Kauneuskuuria

Freetoxaajat-facebook ryhmässä on jo vissiin pari kertaa pyörinyt sellainen kauneuskuuri, jonka Susanna Tanni on luonut. Aiemmin olen seurannut vain meininkiä siinä sivussa, mitä nyt muitakin Freetoxaajien juttuja, mutta nyt mun sydän sanoi tälle jutulle 💚 Kyllä 💚

"Paaston/puhdistuskuurin" aikana olo oli niin hyvä ja energinen, niin halusin siirtyä tästä seuraavalle tasolle ja vähän haastaa itseä eteenpäin. Olen nyt keväällä kokenut kuinka Freetox-ruokavalio, pätkäpaasto, mehustaminen ym. on tullut kertakaikkiaan osaksi arkea ja siten tuntuu hyvältä elää.

Vaikkakin hieman vastustan EI-listoja ja tiukkoja raameja, sanon sen sijaan kyllä itsensä haastamiselle. Sillä joskus raamit voivat luoda uusia mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia, kun täytyy ajatella "out of the box". Moni suomalainen menee sekaisin jo siitä ajatuksesta, että mitä söisi jos leipää ei olisi. Minäkin menin ennen. Nyt kun tätä ongelmaa ei ole, on syytä siirtyä seuraavan haasteen pariin. Toki sitä leivän puputtamista ja vaikkapa kinkkukiusauksen syömistä voisi jatkaa hamaan tappiin asti. Sillä kun vaan tulee paha olo ja ne kivut. Toki sitä kinkkukiusausta ja leipää voi sitten joskus syödä kunhan se muu ruoka on sitten aivan jotain muuta.

Tänään söin vielä perunoita, muutenhan tää on jo ihan Kauneuskuuriruokaa. Espanjalaiset uudet perunat eivät olleet kyllä mistään kotoisin. Kotimaiset Siiklit oli viime viikolla paljon parempia ja maukkaampia. Ja kuten tästäkin kuvasta huomaa, niin eipä meillä kovin kinkkukiusausruokaa usein taida olla...

Pinterestistä olen etsinyt aivan uudenlaisia reseptejä joita aion (toivottavasti) kokeilla. Meidän perheessä syödään hyvin kasviksia ja vihanneksia, mutta ne uppoavat lähinnä raakana, mikä sekin on toki tosi upea juttu. Kypsänä ne on muille kuin minulle suht nou nou. Tässä haluaisin kehitystä, itselleni kokkina (on muitakin upeita lämpimiä kasvisruokia kuin uunijuurekset) ja kaksi muuta perheenjäsentä pääsee maistelemaan uusia makuja. Tänään Lintunen söi ensimmäistä kertaa muuten ituja ja tykkäsi niistä heti! Mut en mä aio niitä kuurille pistää, pitää vaan pistää innovaattorivaihe päälle ja kehittää näistä raaka-aineista mulle sopivaa ruokaa ja lisäyksillä myös heille sopivaa.

Blogissa en tule juuri ruotimaan sitä mitä kuuri sisältää ja ei sisällä ja miksi näin nyt on. Nämä asiat löytyvät Loving Living sivustolta ja aivan uusin matsku Freetoxaajista, josta löytyy myös se paras apu kaikkiin kysymyksiin eli Susanna ja koko ryhmä. Hyvin luultavasti jotkut ruokani saattavat poiketa myös ohjeistuksesta esim. kypsät porkkanat, koska sitä porkkanasosekeittoa tuolla pakkasessa nyt sattuu vaan olemaan ja se muutoin on ihan käypäistä ruokaa tässäkin.

Kauneuskuuri on myös henkistä ja hengittämistä. Toivon, että Susanna saa myös tätä matskua tähän mukaan. Toki huomioon täytyy ottaa se, että kaikki saamamme informaatio on ilmaista, joten mitään ei sinänsä voi vaatia, voi vaan toivoa :) Tätä kuitenkin ehkä odotan eniten, sillä tuntuu, että jotain on tulossa 💚🧡💙💛💜❤️

Keuhkoputkentulehduksen jäljiltä olen vielä toipilaana. Tosin tänään yskää on ollut enää todella vähän. Antibioottikuuri loppui torstaina, mutta hengitettävää kortisonilääkettä jatketaan vielä viikon verran. Jahka kehossa alkaa tuntua hyvältä, yhdistyy Kauneuskuuriin myös joogahaasteen jatko ja tietysti uiminen. Odotan myös innolla lumien sulamista palstalta. Sitten siellä huhkitaankin ihan urakalla.

 Sushille sanotaan nyt hetkeksi heippa tai ehkä teen kasvis-sushia? No eihän se sit sushia ole kyllä ollenkaan... :D

Yksi riski tässä on myös matkassa, sillä Kauneuskuurin aluksi olisi hyvä ottaa itsestään mitat ja valokuva, jotta lopussa näkisi mitä on tapahtunut. Syömishäiriöiselle tämä on aina mietinnän arvoinen paikka, etenkin kun ei ole tarkoitus olla laihdutuskuurilla vaan voida hyvin. Tuo pää kun vaan on niin näpsäkkä, että helposti se sitten kääntyy sinne laihdutusmoodille, josta seuraa taas ahmimis- ja huonon olon kierre. Mietinnässä siis on tämä asia vielä aamuun asti. Kasvokuvan nyt varmaankin tulen ottamaan, mutta nuo muut... no huominen näyttää.

Aamulla sit Aamunaloittajalla ja Boosterilla päivä käyntiin! Mehustaa kun nyt ei vaan tänään jaksa ja tuskin huomenna aamullakaan mehustimen kimppuun heti hyökkään (pikemminkin sohvalle koska vapaapäivä).

iive

Vaakakapinaa

En ole käynyt vaa'alla pitkään aikaan. Ehkäisyneuvolassa kysyttiin painoa enkä osannut siihen vastata oikein mitään ja tyynesti ilmoitin etten haluakaan tietää. Terkkari suhtautui tähän ihan ok eikä pakottanut minua vaa'alle.
Sterilisaation esitietolomakkeet kuitenkin tupsahtivat postista ennätysnopeaan ja siellä se luki taas, pituus ja paino. Ajattelin ensin jättää kohdan tyhjäksi kunnes muistin nukutuksen. Sillä ja painolla on vissiin jotain yhteistä ja niinpä kaivelin vaa'an esille.

Ei olisi pitänyt.

Ennen vaa'an lukemaa olin ihan täysin tyytyväinen. Toki tiesin, että stressivuosi takana oli tuonut kiloja ja se oli ihan fine, niin syvissä vesissä kävin etten tästä itseäni ole suominut. Olen vaan todennut tosiasian. Nyt ollaan hyvällä mallilla taas kun tunnesyöminen ja BED ei enää ole hallitsemassa syömistä, kiloja on tippunut (koska eräät vaatteet mahtuvat taas päälle) ja tästä taas rullaillaan kohti parempaa oloa kaikin puolin. Ja sitten se vaa'an lukema pilasi kaikki nämä hyvät fiilikset.
Vitutti.

Ja se sama syömishäiriöisen ajatusmalli alkoi pyöriä päässä. Mitä voisin tehdä, että laihtuisin nopeammin ja niin edelleen. Haaveilemani kevätpaasto saikin puhdistautumisen sijaan uuden agendan kilojen suhteen. Montako kiloa voisikaan tiputtaa paastoamalla jos sitä paastoa hieman pidentäisi?

No niin universumi, kiitos vaan tästäkin koettelemuksesta. Olinkin jo päässyt aivan liian itsevarmaksi niin johan se oli jo aika hieman tärisyttää jalustaa.

Tämän viikon olen siis veivannut tämän ajatuksen kanssa. Paastoajatukset vei pois orastava flunssa, joka ei sitten onneksi päälle iskenytkään. Hirmuisen väsynyt kyllä olen ollut koko viikon, joten ehkä siellä joku juttu vähän yrittelee. Lintunen olikin koko alkuviikon kuumeessa ja niinpä siis kokkailin meille inkivääriteetä ja vihermehuja.

Ja kuinka ollakaan kuin kätevästi sain tähän ajatus ja tunnemyllerrykseen oivan kirjan lainaan. Patrik on vaan niin huippu. Olen saanut kirjaa tänä aamuna jo lukaistua jo jonkinmoisen pätkän ja on vaan niin hyvää juttua. Se jokin tasapaino minkä olen saanut tänä vuonna aikaiseksi on niin hyvä juttu. Vaikkakin minulla on edelleen syömisen suhteen monia kontrolliasioita, on kuitenkin osa niistä sellaisia, jotka vapauttavat sitä kontrollointia jossain muualla. Esimerkiksi 16/8 paasto on auttanut aivan valtavasti irroittamaan kontrollia ruokamääristä. 8h aikana kun en vaan kertakaikkiaan saa syötyä liikaa. Ja osaan kuitenkin irrottautua paastoajoista jos keho oikeasti sanoo, et hei nyt on nälkä. Silloin syödään.
Myös herkkulakko, joka sisältää nämä BED ja tunnesyöntitriggerit, on vapauttanut minua käsittelemään näitä reaktioita erilaisella tavalla. Sinänsähän en edes ole missään varsinaisessa herkkulakossa sillä raakasuklaa ym. herkut on ihan ok ja syönkin niitä. Alkuvuodesta söin silloin kun teki mieli (muttei tunne tai BED asioihin) ja nyt olen syönyt joka päivä pari palaa ihan vain siksi että saisin siitäkin sen herkkuleiman pois.

Eilen vietin päivän EA1 kurssilla. Ja siellä haastettiin taas ihan kunnolla. Inhoan ja jännitän aivan valtavasti kaikkia testejä ja esityksiä. Kyllähän minä osaan itseni koota ja pakottaa nämä asiat läpi, mutta mukavalta se ei tunnu. Stressaavin EA koulutus ikinä, mutta samalla täytyy myöntää, myös opettavaisin. Opettaja nimittäin pisti meidät töihin ja pääsimme näyttelemään kuka mitäkin ensiapu-tilannetta. Puolet porukasta esitti ja puolet porukasta kiersi pisteeltä pisteelle testaamassa ensiaputaitojaan ja sitten vaihdettiin rooleja. Kyllä siinä tuli ihan hiki kun hoitelit kirveellä kätensä katkaissutta ihmistä, aivoverenvuotopotilaan, elvytyksen, kyyn pureman ja astmakohtauksen :D ja kaikki yhdessä tunnissa. Ei olisi minusta ensihoitajaksi, ohjaajan työ on ihan tarpeeksi hektistä :D

Koulutuksen jälkeen jäi pienen pieni shoppailutauko ennen illan tanssituntia ja mainostuksen uhrina suuntasin Ruohonjuureen. Saa nähdä toimiiko tämä ihmeseerumi niin kuin lupaa. Ainakin tuoksuu ihanalta ja tuntuukin hyvältä. Sheavoin otin testiin ihan perusvoiteeksi, tuntuu toimivan ainakin kun miksaa MCT-öljyn kanssa hieman (muutoin on hieman hankalasti levitettävää).

Illalla kävin siis vielä tanssitunnilla Amidassa ja ilmoittauduin samantien lyhytkurssille, sillä "sattumalta" oli kaikki seuraavat 4 keskiviikkoa työvuorojen suhteen niin, että tunneille pääsisin. Veivasin vielä kahden kurssin välillä. Menisinkö tanssimeditaatioon, joka oli ihanaa vapaata liikettä vai Iloa tanssista kurssille, jossa aivot nauttivat tanssikuvioiden solmuista (tosin pienistä, sillä on matalan kynnyksen tanssikurssi eli ei monimutkaista)... päädyin sitten siihen, että menen molemmille kursseille vaikkakin siitä tulee kohtuullisen rankka setti 2,5h.

Olen haaveillut tanssimisesta jo niin pitkään. Kuntoriihen aikaan kävin paljonkin tanssimassa, siellä järjestettiin tietysti Zumbaa, mutta myös ihan tanssillisia tuntejakin ja muutamia lyhytkursseja, lähinnä pop-musiikin tahtiin. Kuntoriihen loppumisen jälkeen olen tanssinut oikeastaan kotona yksin. Bollywood tai napatanssi kiinnostaisivat, lattarirytmit ovat myös veressä, mutta vuorotyöläisen on todella hankala sitoutua kalliisiin ja pitkiin kursseihin. Niinpä tällainen lyhytkurssi oli ihana juttu. Vielä ihananpaa on se, että siellä soitetaan sairaan ihanaa musiikkia (oliskohan Mirabai Ceibaa ja Snatam Kauria tai ainakin jotain samanlaista), muutoinkin homma poikkeaa "tavallisista" tanssitunneista aikalailla ja mikä oli aivan ihanaa niin tanssitilassa ei ole lainkaan peilejä josta itseään voisi kriittisesti tuijotella. Kunnon vaihtoehtoihmisten ryhmäliikuntaa siis ;)

Ne omat liikunta ja treenimuodot ovat olleet aika hakusessa. Uiminen ja luonnossa eri tavoin liikkuminen ovat tietysti olleet mukana, mutta tanssi tuo hieman sykettä menoon ja erilaista liikettä. Joogaa olen yritellyt jo vuosia, mutta ei se oikein tunnu starttaavan. Tosin nyt olen tehnyt muutamia aurinkotervehdyksiä ja tietysti yin-jooga asanoita venyttelyn ohessa. Lumoava nainen kirjassa oli tosin muutama jooga-ohjelma joita voisin kokeillakin, sillä ne vaikuttivat aika mielenkiintoisilta. Saa nähdä jääkö homma aikomukseksi vai kuinka käy ;)

Mukavaa viikonloppua ja ihanaa naistenpäivää kaikille naisille ja tyttärille myös <3 He ovat niitä uuden naiseuden nuppuja juuri parhaimmillaan <3

Haaveilen aikakaudesta jolloin naiset voisivat taas olla sisaria keskenään ilman kateutta ja kilpailua <3

iive