ITE - Itse Tehty Elämä - Kohtalona Luovuus

On ihanaa, että taidemuseot ovat taas auki! Toisaalta taidetta on voinut nähdä muuallakin museoiden ollessa kiinni ja muutenkin. Taiteeseen voi törmätä missä vain, vaikkapa Lahdessa keskellä metsää. Itse en juurikaan innostunut korona-ajan virtuaalitaidenäyttelyistä. (Poikkeuksena Instagramin #karanteenitaidetta - suosittelen katsomaan!) Taide ruudun välityksellä on vähän, no joo... toisaalta samaa voisi ajatella tästäkin kirjoituksesta. Sen sijaan, että lukisi taiteesta blogipostausta ja katselisi taidetta sieltä - parasta on kokea se taide itse ihan siellä paikan päällä. Mutta ehkäpä tämä voi olla innoituksena?

Vierailin juuri Oulun taidemuseossa ja Kohtalona luovuus-näyttely on ehkä yksi kaikista syvimmälle sisälle menneitä näyttelyitä mitä olen pitkään aikaan kokenut?

Itsellenikään ei ollut ehkä aivan selvää mitä ITE-taide nyt sitten on. Toisaalta en yleensäkään välitä määrittelyistä, mutta alla oleva kuva ITE-taiteen juhlavuoden esitteestä kiteyttää ITE-taiteen aika hyvin. En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt sitä erottelua mitä koulutetun taiteilijan ja kouluttamattoman taiteilijan välille on tehty. Vaikka itse olenkin saanut koulutusta taiteeseen, niin koen, että ensisijaisesti taiteilijuus asuu taiteen tekijän sisällä oli koulutusta tai ei. Itse en ole koskaan omaa taiteilijuuttani päästänyt täysin "vapaalle". Tiedän sen siellä olevan, mutta oma taiteen virtani on niin äärimmäisen kuluttava ja dominoiva, että sen jälkeen ei elämässäni olisi sijaa millekään muulle. En halua "menettää" itseäni taiteelle, siksi en olekaan "oikea taitelija" vaan ehkäpä taiteellinen henkilö?

Ehkäpä eniten minua mietityttää ITE-taiteen ja harrastelijataiteen ero? Oheisessa ITE-taiteen juhlavuoden esitteessä erotellaan nämä kaksi näin - ITE-taiteilijat ovat itseoppineita, mutta he eivät ole harrastajataiteilijoita, jotka ottavat mallia taiteen traditioista. Toisaalla jatketaan... "Ei etsitty perinteistä kansantaidetta, mutta ei myöskään kuvataiteen harrastajien korkeisiin tavotteisiin pyrkivää taidetta." Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en. Ehkäpä ymmärtämättömyyteni kumpuaa jo mainitusta haluttomuudestani määrittelyyn. Toisaalta määrittely ja kategorisointi voi olla myös hyödyllistä, sillä se voi antaa jonkun taiteelle suuntaviivat ja kanavan mitä lähteä etenemään. Ehkä itsekin voisin vapautua tietyistä pääni sisäisistä lukoista seuraamalla enemmän ITE-taiteen suuntaviivoja kuin harrastelijataiteilijuutta tai saati sitä mitä taiteesta olen opiskellut.

Kuvia Kohtalona Luovuus-näyttelystä. Taiteilijat ja teosten nimet mainitaan, jos ne kuvagalleriaan sattuivat tallentumaan.

Juha Pesonen Ihmisten sisäisiä omakuvia-sarjat 2019-2020

 Ann-Mari Erichsen

Koko taidenäyttely oli täynnä mitä mielenkiintoisimpia yksityiskohtia ja tilanteita. Se, että teokset on tuotu näyttelytilaan pois tekijän omasta arjen ympäristöstä (johon ne yleisesti hyvin vahvasti kuuluvat) oli kuitenkin toteutettu todella hyvin. Ehkäpä hitunen sitä oman arjen ympäristöä oli tullut nyt museoon? Tämän tunnelman koki hyvin vahvasti etenkin viimeisessä salissa, sillä sen seinät olivat täynnä Veli Granön ottamia kuvia ITE-taiteilijoista taiteensa keskellä juurikin siellä omassa ypäristössä. Tunnelmaa täydensi vielä videopätkät taiteilijoista taidetta tekemässä.

 Kaikista eniten minua sykähdytti Hanna Viitalan teokset, jotka saavat inspiraationsa muinaisista naisten myyteistä.

 Hanna Viitala Kohtalon jumalatar Ananke 2020

 Hanna Viitala Kuukuiskaaja 2020

Hanna Viitala (Oman elämänsä) Guru 2018

Kohtalona Luovuus - ITE ja kumppanit näyttelyn voi siis kokea Oulun Taidemuseossa 20.9.2020 saakka ja tämän jälkeen näyttely pyrähtää Hämeenlinnan taidemuseoon alkaen 23.10.2020! 

ITE taiteen juhlavuosi kuitenkin pyörii ympäri suomen. Siihen voit tutustua lisää ITE-taiteen verkkosivuilla. Sivuille on listattu myös tunnetuimmat yleisölle avoimet ITE teosympäristöt suomessa.

iive

ILOA-ELÄMÄÄ Naivistit Taidekeskus Väinölässä

Vuosi vuodelta alan syttyä entistä enemmän naivismille. Kirjoitan näin jokaisena kesänä sen jälkeen kun olen käynyt katsomassa Taidekeskus Väinölän kesäisen naivistinäyttelyn.

Rakastan naivistista otetta, etenkin sitä iloa, jota tässä maailmassa ei ole koskaan liikaa. Tällä otteella voidaan käsitellä myös vaikeita tai vakaviakin asioita, sekin on tullut huomattua.

Tänään keskityin kuitenkin eniten iloon, onnellisuuteen, leikkisyyteen, kaikkeen siihen mikä kohottaa meidän energioitamme. Sattumalta nimittäin osuin Varkauteen juurikin ILOA-ELÄMÄÄ naivistinäyttelyn avajaispäivänä ja koska kutsu oli avoin, niin tietenkin lähdin paikanpäälle.
Täytyy sanoa että kannatti, sillä sateesta huolimatta tunnelma oli ystävällinen ja iloinen. Suuret kiitokset myös eräälle postcrossaajalle, jonka jättivarjon alle minäkin sain suojautua enkä kastunut lainkaan. Mukavaa oli myös jutella, sillä naivistinäyttelyn hengessä ihmiset juttelivat jopa ventovieraille!

Onneksi vesisade väistyi piakkoin aloituksen jälkeen ja juhlat saatiin juhlittua pääosin ulkosalla. Sää oli harmaa, mutta mielet ja sydämet iloiset ❤️

Kesäisin Taidekeskus Väinölä muuttuu naivistien "kesäkodiksi". ILOA-ELÄMÄÄ näyttelyn teema tänä vuonna on Elämä tässä ja nyt. Luodessaan naivisti päästää oman sisäisen lapsensa irti, maalaaminen itsessään on hauskaa ja siitä tulee hyvä mieli. Aiheet tulevat useasti taiteilijan alitajunnasta ja eletystä elämästä.

Näyttelyn avajaispuheessaan Väinölän Timo kertoi äskettäisestä retkestään Heurekaan ja siellä huomaamistaan muutamasta lauseesta, jotka ovat oivan osuvia myös naivistiseen taiteeseen. (Ja kuinka sopivasti kaupunginjohtaja kertoi omassa puheenvuorossaan huikeita uutisia siitä kuinka ihmeessä juuri Heureka ja Varkaus liittyvät tulevaisuudessa yhteen...)

- Mielikuvitus on ihmisen supervoima - 

Naivistisen taiteen kautta saan itse etenkin elämään vakavuuden ja suorittamisen sijaan hetken keveyttä ja iloa. 

- Leikki on tutkimisen korkein muoto - 

Naivistit ovat yhteydessä omaan sisäiseen lapseensa, mikä onkaan ihmeellisempää kuin katsoa maailmaa lapsen ihmettelevin silmin, mikään ei ole itsestään selvää ja aina löytyy uutta ja ihmeellistä ihmeteltävää.

Avajaisissa esiintyi Varkauden ukulele-orkesteri, tai ainakin osa siitä. 

Ukulelen keveys sopi täydellisesti naivistinäyttelyn avajaisiin!

 Varkauden kesään tiiviisti kuulunut Kalakukko-katujuna on saanut uuden kodin Väinölästä, 

joten sen kyydeistä saadaan nauttia edelleen!

 Näyttelyn avajaisissa oli myös runsaista runsaammat tarjoilut, minä nappasin ensimmäisenä oikeat nokipannukahvit. En ollut ennen niin isosta pannusta kahvia saanutkaan! Kahvinkeittäjät olivat kyllä myös aivan parhaimmistoa. Liekö naivistit saaneet kaikki niin hyvälle tuulelle kun kohtasin tänään vain niin hyväntuulisia, ystävällisiä ja lupsakoita savolaisia.

 Riitta Pentin Kuunteleva pupu

Vain aivan muutaman kuvan nappasin myös itse näyttelystä. Näyttelykuviin palaan myöhemmin kesällä. Näin avajaistungoksessa ei juuri ollut tilaa kuvien zoomailuille vaan enemmän avajaisista kertyi IG-story materiaalia, jota ei täällä oikein ole olennaista jakaa.

Taidenäyttelyissä käydessäni olen ensisijaisesti kokija ja tuntija. Käynneistäni en koe oleelliseksi kirjoittaa arvosteluja taiteesta vaan havaintoja kokemuksistani ja tuntemuksistani.

Kikka Nyrenin kissat ovat aiempina kesinä aina ihastuttaneet, samoin metsänneito-savityöt. Tänä vuonna metsänneidot olivat hypänneet myös maalauksiin. Täytyy vain tuumata, että kuva ei tee lainkaan oikeutta näiden viehkeydelle!

Elämä on täynnä kieltoja, mutta Väinölässä SAA! Aikamoisen ihanuuksien listan Marja-Muusa on kerännyt ❤️

Naivistien lisäksi Varkauden kesässä on toinenkin mieltä ilahduttava tempaus ja se on aina yhtä ihastuttava ja hurmaava Vekara-Varkaus, näihin molempiin suosittelen tulemaan jopa hieman kauempaakin!

Iloisissa fiiliksissä

Rakkaudella - Aina

iive

Kesäkunnossa matkalla - Tampere

Taas ollaan matkalla! Kotona kerettiinkin olemaan jopa 2 yötä :) Aamu startattiin lenkillä, kotona kunnon aamupala ja kohti Tamperetta! Sateisen päivän suunnitelmana oli museo, museo, museo ja museo, nii ja yks kylpylä :)

Lintunen hinkui Muumimuseoon. Edellisellä kerralla ei mennyt ihan putkeen, tosin museokin oli silloin vielä kirjastolla. Silloin ehkä 4v(?) Lintusta ei voinut vähempää kiinnostaa... mutta onneksi mentiin, sillä uusi Muumimuseo on UPEA! Hieman vaan harmitti kun siellä ei saa kuvata ollenkaan. No, kannattaa uskoa ilman kuviakin, että on vierailun arvoinen paikka. Lapsen keskittymiskyky ei riittänyt ihan kaikkeen tutkailuun, sillä esillä oli vaikka mitä, minä olisin tutkinut kaikkea vielä pidempäänkin.

Napattiin museolta Lintusellekin museopassi, aikuisilta löytyykin jo Museokortit. Vielä olisi ihan parasta jos siellä kassalla passiin kirjoitettaisiin tai saisi leiman tms, mutta näinkin kyllä ihan kiva. Museokortti on kyllä kertakaikkisen hyvä investointi, sillä pääsee lähes joka paikkaan.

Seuraavaksi suunnattiin Vapriikkiin missä ei oltu aiemmin käytykään. Nettisivuista ei oikeastaan saanut ihan niin huikeaa kuvaa kuin mitä todellisuus oli, mutta tuolla on siis PALJON kaikkea. Oikeastaan ihan liikaakin, sillä tuli ihan ähky. Käytiin Nukkemuseossa, Luonnontieteellisessä, Kivimuseossa, Pelimuseossa, Postimuseossa (hieno myös) ja Birckala 1017 (oltiin jo ihan finaalissa kaikki) ja vielä jäi katsomatta vaikka mitä!

Pelimuseo oli kaikkien suosikki. Itsekin villiintyi kun pääsi pelaamaan flipperiä ja autopeliä ja HUGOA :O Tosin Lintusta toi ei kiinnostanut pätkääkään :D

Koko päivä tuli oltua liikkeessä, sillä museoiden perään suunnattiin Nokian kylpylään. Nyt kun Lintunen osaa jo uida niin hienosti, niin olipa kivaa kun sai itsekin hieman relata. Uituakin tuli hyvin kun porukkaa oli kerrankin kohtalaisesti tavanomaiseen ryysikseen verrattuna. Kerrankin pääsi myös kunnolla hieroviin suihkuihin ja mun kipeät jalat sai hierontaa.  Museokierros kun tuli tehtyä kävelykengillä ja näköjään tukipohjalliset on tulleet tiensä päähän sillä plantaarifaskiitti siellä taas kipuili. Ideapark-kierroksen jälkeen oli ihanaa kun jalan alle sai pakastemarjapussin. Onneksi lenkkareihin vaihto auttoi, samoin kuin kinesioteipit.

Reissussa yövyttiin ehkä mun ihan suosikkihotellissa Tampereen Villassa, joka on niin ihana ja tunnelmallinen. Vieressähän olisi myös Torni, mutta se on jotenkin kalsea ehken. No Tornin aamupala kyllä kelpaa, sillä Villasta saa mennä tuonne Torniin aamupalalle.

Tornin aamupalalta olikin helppo koostaa hyvä aamupala, sillä valikoimaa on niin paljon. Gluteenittomia leipiä oli vaikka mitä, itse tykästyin tähän tattari vuokaleipään. Herkuiksi otin juustoja ja hedelmiä vaikka gluteenittomia muffineita ym. oli myös tarjolla, kesäkunnossa projekti mielessä siis, tosin pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että tästä todellakin tulee Koko Elämä Kunnossa-projekti koska mitään kieltäymyksiä ei ole, vain nautintoja kaikesta hyvästä.

Aamupalan jälkeen pakattiin ja suunattiin nenä kohti Korkeasaarta. Aurinko suosi tänään juuri meidän Korkeasaarikierroksen verran, joten ihana päivä tänäänkin <3

Rakkaudella
iive

ILOA - naivistit Varkaudessa

Lintunen lensi kesälomalle mammalaan ❤️ Minullekin sattui se päivä vapaaksi, joten pääsin vientireissulle kerrankin mukaan ja samalla katsomaan Taidekeskus Väinölän uuden naivistien kesänäyttelyn.

Itse sytyin naivismille muutamia vuosia sitten kun näyttelystä löytyi muunlaisiakin töitä kun niitä perinteisiä pyöreäkasvoisia hassuja ukkeleita ja akkeleita, niillekin naivismissa ehdottomasti paikkansa on, mutta muut tyylit ovat enemmän mun juttuani.

Väinölähän on minulle rakas paikka muutenkin. Siellä sain viettää yhden (parantavan) kesän ennen opiskeluita harjoittelussa. Ihanaa, että kerrostalojen keskeltä löytyy tälläinen helmi. Jo itse talo on tunnelmaltaan kokemisen arvoinen, mutta arvonsa täytyy myös antaa sydämellisille Timolle ja Marja-Muusalle, jotka paikkaa pitävät pystyssä ❤️ (olisi taas ollut harjoittelijalle töitä :D vanhassa talossa kun riittää alati puuhailtavaa, harmi kun palkkatyöt pitävät jo valmiiksi kiireisenä). Mutta arvokasta oppia Väinölästä aikanaan sain, suvaitsevaisuutta rikkinäistä nuorta naista (minua) kohtaan, sain tehdä paljon, kehystää, korjata, siivota, hoitaa ja ottaa vastuuta. Tuossa talossa alkoi rikkinäisestä tulla ehjää ja nuoresta naisesta aikuista.

Naivismissa on jotain mitä tämä maailma kaipaa. ILOA, ei kaikkeen tarvitse suhtautua niin vakavasti, asioita, raskaitakin, voi katsoa toisesta näkökulmasta. Voi leikitellä, kenties katsoa maailmaa taas lapsen silmin ja nähdä sen kauneuden ja ihmetyksen minkä aikuisuus on ehkäpä sydämestä hämärtänyt.

Kikka Nyrenin kisut on mun lemppareita ❤️

Kissan kirjo-oksa, on miniatyyritaulu, mineistä minein söpöläisyys ❤️

Eija Kokon Enkelissä säväyttivät värit ja poikkeuksellisen minimalistinen ilmaisu ja vangitseva tunnelma!

Väinölän isännän Timo Hämäläisen trio sykähdytti sydäntä. Kuin kullan keltainen valo olisi kohdannut minunkin sydämeni näitä katsoessa, rauha, ilo, turvallisuus...

Pidän erityisesti myös keramiikkateoksista, näiden hauskojen heppojen tekijää ei nyt tallentunut, mutta ihastuttavia silti!

Muuramelaisen Ritva Sofia Linnun raku-savitöistä löytyi taasen uskomatonta herkkyyttä yhdistettynä raku-tekniikan rouheuteen.

Yläkerran näyttelysalista löytyi hieman erilaisempaa tyyliä, Aimo Katajaisen käsialaa. Etenkin ylemmästä meriaiheisesta teoksesta pidin, mutta molemmista löytyy valtavasti katsottavaa ja tutkittavaa ja kun uskot nähneesi kaiken niin huomaat taas jonkun uuden yksityiskohdan. Lastenkirjoissa haluaisin näitä töitä nähdä!

Väinölästä löytyy myös kaikenlaista muuta menoa taulujen ja patsaiden lisäksi. 

Nukketeatterin lumoa OLIPA KERRAN- nukketeatteritilassa - Adalmiinan helmi, tiistaisin kello 11
29.5.,5.6., 12.6., 19.5., 26.6.,3.7., 10.7.,17.7., 24.7., 31.7., 7.8., 28.8.

Tarinoiden taikaa tapahtumissa runoja, sanataidetta, maalausta, nukketeatterityöpajaa, taiteilijatapaamisia... Kaikki teemat löydät täältä klick!

Väinölässä tapahtuu myös paljon Vekara Varkaus-Viikolla! Ja mikä voisikaan olla parempi teema! Minäkin pääsen osaksi aikaa tunnelmaan porhaltamaan kun Lintunen esiintyy Revontulitassu Kaupungissa näytelmässä ❤️ ja jospa se vielä äidin kanssa suostuisi jonnekin lähtemään. Lapsi, niin hyvä tekosyy tehdä itsekin kaikkea "lapsellista".

Vekara-Varkaus festivaaliviikolla mennään luontoon, tehdään yhdessä taidetta ja annetaan puille puheenvuoro. Teemana on ympäristö- ja yhteisötaide, erityisesti luontoyhteys.

Rakkaudella

iive 

ps. ja ehkäpä minustakin tulee joskus naivisti-taiteilija... ehkäpä...

Freetox-tyyppi viikonloppureissussa

Täytyy kyllä tuumata ettei ajaminen ole kyllä yhtään mun juttu. Olin ihan poikki kun kotiuduin tänään, eikä matka nyt loppupelissä ollut ollenkaan pitkä. Onneksi normaalisti ei tarvitse kauheasti rattiin tarttua kun mies hoitaa sen puolen yleensä - ja vielä tykkää siitä, onneksi.

Viikonlopuksi pakkasin survival-kassin mukaan. Oliiviöljy, merisuola, viherjauhe, teetä, kookosvettä, vitskut, proteiinijauhe ja pulloblenderi. Syömiset sujui ihan älyttömän hyvin. Aamulla ja illalla vähän terästettyä boosteri-smoothieta ja päivällä sitten ihan tavan ruokaa mm. jauheliha-hapankaali-salaattia, lohta grillattujen kasvisten kera ja broileria aurajuustolla ja persikoilla (koska sunnuntai ja koska teki mieli).

Paistoin edellisen päivän grillikasviksia broilerin kanssa pannussa, lisäsin vähän kesäkurpitsaa ja pippurisekoitusta ja päälle aurajuustot ja persikat. Muille valmistin broilerikermakastiketta ja pastaa. Oon kyllä sitä mieltä, että tämä minun versio oli aivan yhtä hyvää.

Teatterissa käytiin perjantaina katsomassa Satavuotias, joka karkasi ikkunasta näytelmä. Olen itse ollut 8vee kun äiti sai vakkaripaikan teatterista ja sen jälkeen olen katsonut paljon näytelmiä. Myös aikuisten näytelmiä. Nyt Lintunen on 8v ja tänä vuonna on käynyt katsomassa Nunnia ja Konnia ja nyt tämän Satavuotiaan. Toki olen itse mukana vastaamassa kysymyksiin joita ehkä herää niistä "aikuisten jutuista" mitä noissa näytelmissä on. Pelottavaan tai ahdistavaan näytelmään en vielä veisi, nämä kaksi näytelmää oli kuitenkin tehty pilke silmäkulmassa, joten ne aikuisten jutut oli ehkä helpommin sulateltavissa.

Lauantaina käytiin katsomassa Tuhkimoa, joka oli ihanan raikas versio. Osalla henkilöistä oli jopa farssimaisia piirteitä, jotka saivatkin yleisön nauramaan vedet silmissä. Itseäni miellytti myös prinssi, joka ei ollutkaan "se satujen prinssi, joka ratsastaa pelastamaan prinsessaa" vaan joka paini juurikin tuon miehisyyden ja rohkeuden vaatimusten kanssa. Herkkä prinssi saikin räväkästä Tuhkimosta lopussa oivan kumppanin. Ihan parasta oli kun pikku-mummikin innostui lähtemään teatteriin meidän kanssa ja hienosti jaksoi olla ja kiivetä rappusia katsomoon. Hyvä mummi 80vee!

Kesällä pääsenkin katsomaan kun Lintunen itse menee tuolle samaiselle lavalle. Viime vuoden näytelmää jossa hän esiintyi, en päässytkään katsomaan, nyt on oikein pyydetty vapaapäivää tätä varten.

Sunnuntaina nukuin pitkään. Viime viikko ja keuhkoputkentulehduksesta toipuminen ovat kyllä verottaneet voimia. Olisin voinut nukkua koko päivän. Käytiin me sitten "uudella-vanhalla" mökillä katsomassa paikkoja. Koirat veti ihan hulluna järveen ja pois. Tutkailtiin myös majavan tuhoja, aikamoinen sotkija!

Vanhemmilla asusteleva Monty-labbis on vienyt kyllä meidän perheen naisten sydämet. Uskomaton koira ja mitkä hermot. Lintusen kanssa jaksaa leikkiä loputtomasti ja kulkea kiltisti sen perässä pitkin pihoja. En ole koskaan noin kilttiä ja rauhallista koiraa tavannut! Vaikka kyllä sitä spurttiakin löytyy, se huomattiin mökillä ja niinhän sitä metsästyskoiralta pitääkin löytyä.

Äiteen pihalla kukki jo krookukset ja sinivuokot. Ensi viikolla pääseekin sit palstahommiin! Jee! Eipä tarvitse seuraavan 2kk liikuntoja miettiä kun siellä puljaa <3

Huomenna vappua juhlin työläisenä. Vappusimat ja munkit jää nyt väliin, koska tämän vuoden munkit ja simat tuli jo syötyä sairaslomalla. Evääksi kokkailin tex-mex maustettuja jauhelihapihvejä ja kesäkurpitsaa. Sekä tietty salaattia ja sitä maailman parasta marinoitua punasipulia.

Virallinen kauneuskuuri päättyikin jo perjantaina, mutta oma olo on niin hyvä että jatkan tämän parissa toistaiseksi jos se hyvä fiilis edelleen jatkuu. Boostereita olenkin jo terästänyt vähän tahinilla/ proteiinijauheella/ luomu banaanilla, riippuen vähän siitä millaiset fiilikset kehossa on olleet. Tärkeintä on syödä sitä mitä keho viestittää tarvitsevansa kuin sitä, että söisi orjallisesti jonkin tietyn ohjeistuksen mukaan vaikka olisikin ihan paska olo! Tässä ajatuksessa onkin selkeä ero esim. fitness-valmennuksiin verrattuna. Siellä ei kuunnella mitä se keho haluaa, toki se on tosi monelle vaikeaakin, jopa lähes mahdotonta. Siellä "soveltaminen" on tuomittu jo ajatuksenakin. Toisaalta se soveltamis-kysymyksienkin tulva oli aivan jäätävä. Kun se on jokaisesta itsestään kiinni. Jos päätät soveltaa, tee se, äläkä hae ulkopuoliselta sille tuomarointia.

Ihanaa Vappua kaikille!

iive

I choose to be Happy!

Perjantai aamuna pötköttelin vaahtokylvyssä Hotelli Tornissa. Massussa ihana aamupala ja kännykästä hyviä biisejä. Tuumailin kuinka mahtavaa on, että elämä vihdoin antaa tällaistakin eikä sitä ainaista kuraa. Toisaalta myös oma suhtautuminen vaikuttaa. Jos keskityt vain siihen mikä on tai tulee olemaan huonosti, jää ne pienet ihanat hetket helposti huomaamatta.

Koska elämässä on ollut niitä todella köyhiä aikoja ja nytkin perusduunarin tienestit ovat sitä mitä ovat... ehkäpä juuri siksi niin pienetkin jutut tekevät niin onnelliseksi. Olen niin kiitollinen siitä kaikesta hyvästä mitä olen elämääni saanut ihan arjessa perheestä, kodista ja työpaikasta lähtien, mutta myös se että saat olla yhden yön hotellissa, syödä jonkun muun valmistamaa aamupalaa ja vielä kaiken lisäksi pääset vaahtokylpyyn...
Museokortti on ollut kannattava investointi.

Tämä viikko on ollut aika hektinen.
Torstaina suunnattiinkin kohti Helsinkiä. Ikeaan syömään ja ostoksille. Hotelliin check-in klo 21.00. Lintunen vaahtokylpyyn (koska yllärinä huoneessa oli amme) ja itselle teetä ja sympatiaa, niin ja inkiväärishotti, koska töissä ollut flunssa yritteli kovasti tulla matkaan.

Aamulla aamupalan jälkeen itsekin menin vielä vaahtokylpyyn. Ihana rentouden hetki, jonka jälkeen oli kiva laittautua museokierrokselle.
Hotelli Torni kohteli meitä ihanasti. Jäi hyvä fiilis ihan kaikesta, ihmisistä, rakennuksesta, aamupalasta (gluteeniton hienosti huomioitu!), tunnelmasta...

Käytiin Lintusen kanssa tsekkaamassa Kiasma ja HAM, sekä shoppailemassa ja ihan vaan kiertelemässä. Itselläni oli haaveena päästä syömään Sandroon, mutta Lintunen ei sen ruokaa kelpuuttanut, joten päädyttiin Fafa'siin. Hyvää sekin vaikkakin Kampin Fafa's nyt lähinnä onkin take away-paikka eikä ravintolakokemus siellä ole kovin hurraava. Ruoka on hyvää sitten senkin edestä. Onneksi Jyväskylän Fafa's on huomattavasti viihtyisämpi.

Kiasman näyttelyt jäivät nyt jotenkin valjuksi. Olemme kuitenkin molemmat perinteisen esteettisyyden kannattajia, pidämme siis siitä, että taide on kaunista. Jos taide ei ole kaunista, olisi sen hyvä herättää jotain ajatuksia. Meidän ajatuksiamme tämänkertainen Kiasman käynti ei juuri herätellyt, jäi jotenkin tyhjä olo nyt. Tosin sitä miesten sukuelinten määrää (ja niiden kaltoinkohtelua teoksissa) jäin miettimään. Mikä pistää taiteilijan lyömään niitä vasaralla?

HAMin kierros oli himpun parempi. Air de Paris-näyttely oli rakennettu kovin viehättävästi. HAMissa on myös hauskat kierroslappuset, jotka etenkin lapsen kanssa museossa vieraillessa ovat mukavat.
Jussi Kiven: Syvällä Deep Down Under oli myös vaikuttava, itseasiassa niin vaikuttava, että kännykkä jäi vallan taskuun!

Jussi Kiven (s. 1959) valokuvat ja piirrokset syntyvät urbaanin retkeilyn tuloksena. Hän kuvaa kaupunkien jättömaita, maanalaisia tunneleita ja teollisia katvealueita, joita ihmiset eivät usein edes huomaa. Kiven kuvat haastavat miettimään sitä mikä merkitys mielikuvilla on siihen miten katsomme maailmaa, oli sitten kyse kauneusarvoista, poliittisista käsityksistä tai näkemyksestä ihmisen paikasta luonnossa. (Lainaus:HAM)

Muotokuva minusta: Kenen näyttelyn taiteilijan maalaaman muotokuvan haluaisit itsestäsi?

Helsingistä suunnattiin vielä yöksi äidin luokse ja kävin myös moikkaamassa Pikku-Mummia. Vaikka Aku Kopakkala kirjassaan tuomitsikin sähköhoidon aikalailla toimimattomaksi, saan kiittää hoitoa kuitenkin taas kerran siitä, että mummi on taas takaisin oma itsensä eikä hermoraunio, joka ei pysty enää edes kävelemään. Oli ihana nähdä mummia touhukkaana ja luovuuskin kukki jälleen maalausten ja käsitöiden parissa. Että osaa se julkinenkin terveydenhoito jotakin tehdä oikein.

Me saatiin myös karvakorvaterapiaa <3 Omaa koiraa odotellessa <3

Kotona lauantaina klo 21.30, vitskut, hetki pötköttelyä sohvalla ja nukkumaan. Aamulla vihermehu tekeille. Tällä kertaa reissussa pysyinkin hyvin mehuissa kiitos Jungle Juice Barin, K-supparin valikoiman ja Ruohonjuuren. Mut oma mehu paras mehu!

Ensi viikolle olenkin suunnitellut nyt paastoa. Keskiviikkona olisi oivasti vapaapäivä. Paastoamista olisi mahdollista tehdä jopa 7pvän verran, mutta olotilasta riippuen täytyy katsoa paastoanko 1 vai 2 vai 7 pvää vai en yhtään. Tarkoituksena ei ole nähdä nälkää tai vetää kaloreita alas, vaan nauttia päivän energia mehuina, smoothieina ja keittoina. Jotain lihaa kyllä johonkin väliin on ehkä myös saatava, ehkä loppupuolelle? Tai sitten täytyy taikoa lihalientä tms. nautittavaksi.

Toivotaan nyt ettei flunssa tule tätäkin yritystä sabotoimaan. Ikävästi on flunssa kaarrellut ympärillä, toistaiseksi itse olen siltä säästynyt. Aika mahti homma olisi jos näin jatkuisi, joten jos yhtään flunssaista tuntua on, niin paasto saa taas kerran jäädä.

iive