Elämän erityisiä paikkoja - Bomba

Elämän aikana on kertynyt muutamia paikkoja (tai ehkä useampiakin), jotka jää elämään muistoihin vahvoina ja jos mahdollista on, niin niihin paikkoihin haluaa palata uudelleen ja uudelleen. Oon miettinyt mikä on se taika, joka tekee jostakin paikasta merkityksellisen ja jostakin ei... omia lempparipaikkojani mm. Suomessa on ehdottomasti Hepoköngäs - Puolangalla, Hiukka - Sotkamossa, Koli, oman kylän luontopolku... ja sitten on niitä paikkoja mihin ei enää koskaan pääse kuten mummila ja Puolankajärvi tai kesäparatiisi Hyttilä. Näissä jälkimmäisissä tunteen selittää tietysti osaltaan nostalgia, lapsuuden kokemukset, ihmiset ja tapahtumat. 

Onneksi mielellä on valtava voima ja vaikkei enää tiettyihin paikkoihin pääse fyysisesti - on erilainen "matkustaminen" onneksi mahdollista. Tiedättekö sen reaktion kun jossain vaikka haistatte jonkun tietyn tuoksun ja se tavallaan "tipauttaa" teidät suoraan johonkin paikkaan ja muistoon? Itselläni tämä on tosi voimakas reaktio, mutta onneksi ei tarvitse olla vain pelkän hajuaistin "armoilla" vaan olen opetellut kaivamaan nämä muistot samanlaisina fiiliksinä myös ihan keskittymällä. Voin siis milloin vaan palata sinne mummilaan tai Puolankajärveen uimaan. Suljen silmät, keskityn ja OLEN.

Kolilla, Hepokönkäällä ja Hiukassa olen kokenut todella vahvaa yhteyttä muutoin. En osaa sanoittaa sitä muutoin kuin, että sieluni vaan sattuu soimaan paikan energian kanssa samaa sävelmää. Tuntuu kuin voisi "upota" tuohon paikkaan täysin, olla yhtä ja samaa sen kanssa. Akka-Kolilla etenkin tunsin sen todella vahvasti, se tunne ottaa täysin pauloihinsa. Tunnen tätä yhteyttä myös muutoin luonnossa liikkuessa ja oleskellessa, esimerkiksi Lapissa Ylläksellä fiilis oli vahva, mutta sitten on niitä tiettyjä paikkoja, joissa se sama tunne on jotenkin erityisen erityinen.

 Akka-Kolilla 2017

Viime viikolla tuli elämään yksi tuollainen erityinen paikka lisää. Jo aiemmin minulle tuli vahva fiilis, että Bomballe olisi päästävä kun Bomban kylpylähotellin remontista uutisoitiin. Olin käynyt tuolla lapsena, tästä reissusta ei juurikaan muistikuvia ollut, mutta silti tuonne menemisestä alkoi tulla lähes pakkomielle. Viikko sitten tuo pakkomielle toteutui ja vaikka itse yhdistin ensin tuon halun kylpylään (koska rakastan kylpylöitä), niin tajusin Bomballe saavuttaessa, että ei - tässä on todellakin jotain muutakin.

Astuin ulos autosta ja humps - olin siinä tutussa fiiliksessä. Täällä mun pitää olla, nauttia, fiilistellä, olla ihan täysillä. Olin niin onnellinen ja jotenkin kaikki tuntui sujuvan kuin flowssa ja täytyy sanoa, että elämä tarjosi ihan parasta, jopa niin parasta, että melkein mykistyin kaikesta siitä hyvästä.

Ehkä mä jotain oon elämässä tehnyt oikein ja ollut muille hyvä, kun nyt saan tällaista - tuumin Instagramissa...

Saamamme hotellihuone oli aivan upea! Eikä huikeat kokemukset tosiaankaan kulminoituneet vain hotellihuoneeseen... Ennen kylpylää halusin vierailla Bomba-talolla ja erityisesti Tsasounalla. Muu perhe lähtikin ensin mun matkaan, mutta jo tovin jälkeen he jättivät minut fiilistelemään itsekseen. He kun eivät tunteneet samaa kuin minä (energiaa).

Itse Bomba-talo ja rakennukset luovat aivan mielettömän ilmapiirin. Itse näin kyllä sen 100 ja yksi asiaa kuinka paikasta saisi huomattavasti elämyksellisemmän. Bomba-talo oli ehkäpä kaikkinensa jäänyt jonnekin suloiselle 80-luvulle. Paljon olisi voitu historiaa korostaa pienillä jutuilla, jotta itse talokin olisi ollut elämys kaikille.

Tsasounalle vievä hiljentymisen polku oli ihana. Tsasounalle asti kuljettiin perheenä, mutta paluumatkalla jäin itse vielä kuljeskelemaan tuohon niemeen ja sen poluille. Tapasin myös erään toisen kulkijan kun ison osan paluumatkasta pieni lintu hyppeli edelläni alle metrin läheisyydessä ja laulaa luritteli kauniisti minua katsellen kunnes lenteli polun lopussa tiehensä.

 Arvoitukseksi jäi millainen Tsasouna olisi sisältä - ehkäpä ensi kerralla sinne?

Matkalla kohtasin myös männyn joka oli aivan huikea! Se oli niin paksu etteivät kädet yltäneet lähimainkaan sen ympäri - ei lähellekään!
 
Itse Bomban kylpylä oli kaiken tuon jälkeen - vai lisäksi? upea elämys! Tyttären kanssa nautittiin tuolla lähes kolme tuntia elämyssuihkuista, saunoista ja altaista. Kylpylän teemana on kylmän ja kuuman vuoropuhelu - tyttären kanssa molemmat nautimme etenkin kylmä- ja kuuma altaista, joiden kylmyyttä ja kuumuutta oli tehostettu valojen värillä ja altaiden muotokielellä. Kylmä-altaaseen mennessä todellakin tuntui kuin olisi uinut suoraan jääpalaan ja sen jälkeen kuuma-altaaseen meno oli taivaallista.

Myös muutoin kylpylä oli visuaalisesti aivan upea. Sisustukseen, äänimaailmaan, valoihin, kaikkeen oli panostettu todella. Bomba.fi sivustolla on kylpylästä muuten aivan upeita kuvia! Kannattaa käydä katsomassa <3 vaikka ihan muuten vaan.

Saunat olivat erityisesti minun suosikkejani ja etenkin Taivaankansi-höyrysaunassa kävin monta kertaa. Taivaankansi-sauna on pyöreä kaakeloitu sauna, jonka höyry syntyi huoneen keskellä olevasta valaistusta suuresta saviamforista ja kattoa kirjoi ledivalo-tähdet.

Karjalaisessa Kyly-saunassa nautin ensin pimeydestä. Vain keskellä löylyhuonetta oleva kiuas oli valaistu. Ihmettelin, että mistäs löylyä, mutta kuumahan siellä oli muutoinkin... kunnes aloin hahmottamaan pimeydestä ääriviivoja...

Karjalaisessa saunassa luonnonläheiset materiaalit ovat tärkeä osa saunakokemusta. Saunan yksityiskohdat ovat karjalaiselle sielunmaisemalle ominaisia: seinissä on kaunis piilutettu pinta, ja käden ulottuvilla on pirtanauhoja, jotka ovat alkuperäistä, karjalaista mallia. Mitä mahtaa tapahtua, kun pirtanauhasta vetäisee? (Lainaus: Bomba.fi)

Tytär taisi nauttia ulkoporealtaista kaikista eniten. Kylpylässä ollessamme siellä oli todella kohtuullisesti väkeä ja omassa rauhassa sai tosiaankin olla. Ulkoporealtaissa yhdistyi kylpylä ja ympäröivä kaunis luonto, joka näytti meille omat temppunsa. Kesken porealtaassa nautiskelun meidät yllätti ensin ihana kesäsade, joka yltyikin raekuuroksi! Siinä oli kylmien jäärakeiden ja lämpimän porealtaan vuoropuhelua ihan kerrakseen! Huikea kokemus päättyi vielä tuplasateenkaareen, jonka toinen pää kurottui kohti Pielistä ja toinen pää lähti suoraan kylpylästä viistosti ylitsemme! Siinä hetkessä oli kyllä taikaa!

Illalla nautittiin hotellihuoneen terassilta upeista näkymistä Pieliselle. Ei olisi malttanut lainkaan nukkumaan rueta. Taidettiin kukkua pitkälle yli puolenyön ja herkuteltiin luomu Proseccolla (tai siis no, minä herkuttelin sillä), juustoilla ja mansikoilla. Lapin reissulle mukaan ostettu Thermacell-hyttyskarkotin oli muuten tuolla aivan huikea! Lämmin kesäyö, nautiskellen terassilla ja miljoona inisevää ystävää, mut nytpäs ei ollutkaan <3

Joten ei hullumpi reissu lainkaan! Ja kulta - sorry vaan, joudut ajamaan sen 300km tuonne toistekin! Ehkäpä kestät sen kun saat sillä vaimon niin onnelliseksi ;)

Kaikille ihanoo kessee? Joko kesäloma alkoi?

Me vietetään tämä viikko savossa kun johan jo juhannus rehkittiin kotona remontin parissa...

Tänään on muutettu puutarhaa kukkien pakolaiskeskukseen, kannettu 200litraa vettä kastelukannuilla 240 porrasta ylämäkeen ja huomenna siirtyy yksi kappale talouksia (ei siis meidän oma) muutaman kymmentä kilometriä eri suuntaan. Enpä ole muuttohommissa ollutkaan vuosikymmeniin. Sitä ennen muutettua oli tullut kyllä yllin kyllin, apauttiarallaa noin 25 kertaa, joista ensimmäisiin en tietenkään kovin aktiivisesti itse osallistunut, vauva kun olin.

Enpä olisi uskonut, että Muutos 2019, josta vuoden alussa kirjoitin... että se olisi tosiaankin näin iso muutoksen vuosi kaikin puolin ja kaikille. Ajattelin, että tämä olisi se vuosi jolloin tunnen itseni tässä kropassa ja sielussa just sellaiseksi kuin pitää. Sekin on jo aika iso juttu sellaiselle, joka on kokenut olevansa aina vääränlainen. On huikeaa olla oikeanlainen! Tiiättekö just sellainen hyvä, ihan paras, just sellaisena kun vaan on <3 En oo mikään missi - eikä musta sellaista tule, mutta ei tarvitsekaan kunhan on omissa nahoissa ja sisimmässä hyvä olla. 

Ja onneksi jotkut asiat sentään on pysynyt samana, mutta ainahan me ihmiset halutaan, että elämä jotenkin muuttuisi paremmaksi... joskus se vaan taitaa vaatia sitä, että ensin tapahtuu jotain vähän radikaaliakin ehkä... koska jos kaikki vaan pysyisi samana, niin eihän mitään parempaakaan voisi tulla - koska silloin kaikki olisi vaan sitä samaa!

Joten upealle tulevaisuudelle!

Rakkaudella

iive

Laihtumisen jälkeen - identiteettikriisi!?!

Olen nyt laihtunut aika paljon. Toki paino on tässä vuosien aikana sahannut erinäisistä syistä edes takaisin. Silloin kun aloitin blogin kirjoittamisen, painoin yli 90kg. Sain fitness-elämäntavalla ym. laihdutettua 64kg:hen, mutta sitten sairastuin fibromyalgiaan ja sen jälkeen työuupumukseen/masennukseen. Paino nousikin reilut kymmenen kiloa takaisin ja sen olen nyt taas tiputtanut pois. Painan nyt taas tuon maagiset 64kg. Tällä kertaa itseä ei ole tarvinnut rääkätä ja syödä on saanut yllin kyllin. Nytkin on vatsa niin täynnä hyvää ruokaa, että! Fibroa tai masennusta ei enää ole. Ei ole myöskään atooppista ihottumaa tai astmaa. Migreenikin on jonnekin hävinnyt. Tosin sen häipymisen suurin syy on tainnut olla 3-vuorotyön loppuminen.

Niin suuria muutoksia elämässä on ollut, että välillä tuntuu ettei siinä kestä mukana. Katsoin tänään automatkalla istuessa käsiäni, jotka lepäsivät sylissä. Nuoko on minun kädet ja minun jalat, minun syli? En tunnista niitä omikseni.
Hiustenleikkuun ja silmälasien hankkimisen myötä on kasvokuvassa tapahtunut se suurin muutos. Kun katson itseäni peilistä, sieltä katsoo ihan outo tyyppi. Olenko tuo minä?

Olen tyytyväinen peilikuvaani vaikka se onkin vieras. Yritän sisäistää sen uuden naisen joka sieltä näkyy ja sen uuden naisen joka myös asuttaa sitä kehoa. Olen muuttunut myös sisäisesti todella paljon!

Uusi ulkonäkö, sisin ja ammattikin... siinä on aika paljon pohdittavaksi. Onneksi mies on sentään sama, vaikka täytyy sanoa, että hänkin on kokenut tässä siivellä aikamoisen muodonmuutoksen. Lapsikin on sama, tosin kasvaa ja muuttuu hänkin joka päivä.

Silloin yli 90kg ja nyt... No annan itselleni armoa, vauvavuosi ja Fazerin siniset... paljon hyvää ja ihanaa on tapahtunut kuitenkin tämän jälkeen.

Kehossa on myös outo olo. Ihan kuin jotain olisi muuttunut aivan oleellisella tavalla. Lauantaina rankan päivän jälkeen olin uimassa ja fiilistelin. Oli kevyt olla, ei jumeja ja juntturoita vaikka koko viikon olin kuokkinut kasvimaalla ja järjestellyt kotona, sekä tehnyt koneella myös kirjoitushommia.

Tänään aloin autossa puhua miehelle tästä. 2 viikkoa pois työpaikalta ja tunnen oloni näin vapautuneeksi! Niin henkisesti kuin kehollisestikin. Sitten törmäsin tähän Ilta-Sanomien juttuun!

Toisten tunteet voivat tuntua jopa kolotuksina omassa kehossa – psykologi: ilmiö erityisen voimakas työpaikoilla ja parisuhteissa

Erityisen tarttuvia ovat kuitenkin negatiiviset tunteet. Tätä selittää oleellisesti se, että ihmisillä on määrällisesti enemmän erilaisia kielteisiä tunneluokkia, kuten suru, pelko, inho ja viha.

Ilmiö voi olla esimerkiksi parisuhteessa tai työyhteisössä erityisen voimakas, jos ihmisistä heijastuu paljon voimakkaita tunteita, kuten vihamielisyyttä, katkeruutta, negatiivisuutta, stressiä tai syyllistämistä, kertoo psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen.

– Kehoon voi tulla myös kolotuksia, jännityksiä ja raskasta energiaa. Koska myös myönteiset tunteet tarttuvat, onkin hyvä hakeutua tilanteisiin, joissa ilmapiiri tuntuu hyvältä ja rennolta.

Olen saanut viimeiset viikot olla aikalailla omissa tai valitsemissani energioissa. Välillä olen toki huomannut aika raskaitakin energioita esimerkiksi kun yritin viettää työpäivää "hipsterinä" kahviloissa. On ollut jännittävää huomata kuitenkin se, että se oikea puhdas minä ei ole lainkaan niin kireä ja jännittynyt kuin mitä olen viime vuodet ollut. Taatusti minäkin olen myös tartuttanut toisiin ko. tunteita, sillä niin vahvasti sellaisissa kireissä enerigoissa olen ollut, joten aivan varmasti olen ollut tätä kierrettä edesauttamassa. Tämän asian tiedostaminen on kuitenkin oivalluttavaa ja iso syy siihen, miksi tunnen myös sisäisesti muuttuneeni niin paljon. Minuun ei enää sekoitu muiden energiat! Nyt onkin hyvä opiskella ja tutkailla sitä omaa sisäistä olotilaa ja kun huomaa sen syyttä suotta muuttuvan negatiiviseksi niin silloin siihen omaan hyvään olotilaan on helpompi palata kun tietää "missä on koti".

En aivan älyttömästi kannata yltiöpositiivisuutta, vaan kannatan myös negatiivisten tunteiden kohtaamista, mutta jos selkeästi tuntee ettei nyt tuo valloilleen nouseva negatiivinen tai raskas energia ole ollenkaan itseä, niin positiivisuushanat kaakkoon ja raskasmielisyydet hus pois!

Ihanan kevyen lähes 300km ajomatkan jälkeen (tosin istuin kyydissä) on huikeaa hypätä ehkäpä Suomen parhaimman kylpylän hoivattavaksi. Minä suuntaan nyt Katinkullan kylpylään hoitamaan tätä uutta kehoa ja mieltäni. Uin, nautin ja saunon! Kerrankin saan tehdä sitä ihan ypöyksin, juuri niin kuin haluan. Tippa itsekkyyttä on joskus myös hyvästä!

Sinä olet se elämäsi tärkein henkilö!

Rakkaudella 

iive

Kesäkunnossa matkalla - Tampere

Taas ollaan matkalla! Kotona kerettiinkin olemaan jopa 2 yötä :) Aamu startattiin lenkillä, kotona kunnon aamupala ja kohti Tamperetta! Sateisen päivän suunnitelmana oli museo, museo, museo ja museo, nii ja yks kylpylä :)

Lintunen hinkui Muumimuseoon. Edellisellä kerralla ei mennyt ihan putkeen, tosin museokin oli silloin vielä kirjastolla. Silloin ehkä 4v(?) Lintusta ei voinut vähempää kiinnostaa... mutta onneksi mentiin, sillä uusi Muumimuseo on UPEA! Hieman vaan harmitti kun siellä ei saa kuvata ollenkaan. No, kannattaa uskoa ilman kuviakin, että on vierailun arvoinen paikka. Lapsen keskittymiskyky ei riittänyt ihan kaikkeen tutkailuun, sillä esillä oli vaikka mitä, minä olisin tutkinut kaikkea vielä pidempäänkin.

Napattiin museolta Lintusellekin museopassi, aikuisilta löytyykin jo Museokortit. Vielä olisi ihan parasta jos siellä kassalla passiin kirjoitettaisiin tai saisi leiman tms, mutta näinkin kyllä ihan kiva. Museokortti on kyllä kertakaikkisen hyvä investointi, sillä pääsee lähes joka paikkaan.

Seuraavaksi suunnattiin Vapriikkiin missä ei oltu aiemmin käytykään. Nettisivuista ei oikeastaan saanut ihan niin huikeaa kuvaa kuin mitä todellisuus oli, mutta tuolla on siis PALJON kaikkea. Oikeastaan ihan liikaakin, sillä tuli ihan ähky. Käytiin Nukkemuseossa, Luonnontieteellisessä, Kivimuseossa, Pelimuseossa, Postimuseossa (hieno myös) ja Birckala 1017 (oltiin jo ihan finaalissa kaikki) ja vielä jäi katsomatta vaikka mitä!

Pelimuseo oli kaikkien suosikki. Itsekin villiintyi kun pääsi pelaamaan flipperiä ja autopeliä ja HUGOA :O Tosin Lintusta toi ei kiinnostanut pätkääkään :D

Koko päivä tuli oltua liikkeessä, sillä museoiden perään suunnattiin Nokian kylpylään. Nyt kun Lintunen osaa jo uida niin hienosti, niin olipa kivaa kun sai itsekin hieman relata. Uituakin tuli hyvin kun porukkaa oli kerrankin kohtalaisesti tavanomaiseen ryysikseen verrattuna. Kerrankin pääsi myös kunnolla hieroviin suihkuihin ja mun kipeät jalat sai hierontaa.  Museokierros kun tuli tehtyä kävelykengillä ja näköjään tukipohjalliset on tulleet tiensä päähän sillä plantaarifaskiitti siellä taas kipuili. Ideapark-kierroksen jälkeen oli ihanaa kun jalan alle sai pakastemarjapussin. Onneksi lenkkareihin vaihto auttoi, samoin kuin kinesioteipit.

Reissussa yövyttiin ehkä mun ihan suosikkihotellissa Tampereen Villassa, joka on niin ihana ja tunnelmallinen. Vieressähän olisi myös Torni, mutta se on jotenkin kalsea ehken. No Tornin aamupala kyllä kelpaa, sillä Villasta saa mennä tuonne Torniin aamupalalle.

Tornin aamupalalta olikin helppo koostaa hyvä aamupala, sillä valikoimaa on niin paljon. Gluteenittomia leipiä oli vaikka mitä, itse tykästyin tähän tattari vuokaleipään. Herkuiksi otin juustoja ja hedelmiä vaikka gluteenittomia muffineita ym. oli myös tarjolla, kesäkunnossa projekti mielessä siis, tosin pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että tästä todellakin tulee Koko Elämä Kunnossa-projekti koska mitään kieltäymyksiä ei ole, vain nautintoja kaikesta hyvästä.

Aamupalan jälkeen pakattiin ja suunattiin nenä kohti Korkeasaarta. Aurinko suosi tänään juuri meidän Korkeasaarikierroksen verran, joten ihana päivä tänäänkin <3

Rakkaudella
iive

Kuinka motivoida lasta liikkumaan lomalla?

Torstaina saavuttiin vihdoin äidin luokse ja sain taas halailla Lintusta. Koska oli viikon parhain päivä tulossa niin paikallisesta säästökulmasta tsekattiin meille rantatekemistä. Jokainen varmaan muistaa tuon tarrapallopelin, tosin tämä 2018 versio toimi huomattavasti paremmin kuin se -80 lukulainen. Rannalla uitiin ja välissä pelattiin biitsikentällä tarrapalloa ja sitten taas uitiin kun tuli liian kuuma ja nautittiin kesästä. Ja aika Pride-värein nämä meidän tavarat :D

Lapsen motivointi ilta/aamulenkeille ei kyllä tuolla ollut kovin vaikeaa (kotona saakin sitten keksiä jotain muita temppuja). Koiria lenkitettäväksi kun riittää, niin kuin tämä IhmeKenraali esimerkiksi. Tälläisen luonteen (ja koulutuksen) omaavan koiran kun saisi sitten joskus! Ihan mahtava kaveri ja kuinka huippu lapsen kanssa tekemään ihan mitä vaan ja täytyy myöntää, että aika mukava lenkkikaveri aikuisellekin kun ei vedä, ei hillu, ei rähjää. On kuitenkin kiinnostunut ympäristöstään (ts. ei ole flegmaattinen kone) ja siitä mitä ollaan tekemässä. Kertakaikkisesti oikein priima osoitus siitä miksi koira on ihmisen paras ystävä.

Perjantain kaatosadepäivänä suunnattiin Vesileppikseen. Wibit oli lapsen onneksi paikalla tällä kertaa ja siellähän lapsella vierähti tunti jos toinenkin. On onneksi vielä niin sosiaalinen tyyppi, että löysi tuolta kaverinkin tuosta noin vaan. Itse tein kunnon uintitreenit pitkästä aikaa (kun järvessä tahtovat turhan lyhyitä olla) ja loppuajan nautin kehonhuollosta poreissa.

Yhdellä aamulenkillä löytyi mustikoitakin yhdeltä mättäältä. NAM! Kohta sitä taas saa. Palstalta saatiinkin jo litra mansikoita syötäväksi.

Ja kuinka motivoida lapsi pidempään aamulenkkiin? No vaihdetaan välissä koiraa :D Aika kiva tää taskuraketti, metsästävä cockerikin on. Enemmän vissiin vaan tottunut vapaana vetämään kuin hihnassa city-lenkkeilemään.

Sunnuntaina käytiin Avoimet Puutarhat tapahtumassa kun oli kerran paikallinen piha esittelyssä. Kiva paikka, kivoja oivalluksia ja perhoset ja pörriäiset viihtyivät. Se on kyllä hyvän pihan merkki se.

Illalla lenkkeiltiin Lintusen kanssa Kotkanpolkua pitkin mökille naku-uinnille ja ranta-saunaan löylyihin <3 Enpä olis uskonut, että joku päivä saan kokea taas sen fiiliksen kun saunassa saa itsensä luonnonvedellä pestä ja kaataa kauhalla vettä päähän ja vilvoitella saunan edessä järvimaisemaa katsellen. Joskus mulla on kyllä omakin tällainen, yksinkertainen, mutta oma.

Ensimmäiset metrit Kotkanpolulla kuului pientä vastalausetta siitä miksi Lintusenkin täytyi metsään tulla, mutta pikkuhiljaa alkoi taas ympäristö kiinnostaa ja mitä edemmäksi mentiin tuolla ja etenkin kun tultiin luonnonsuojelualueelle missä metsä oikein "otti valtaansa" niin siellä tyttö jo tuumaili, että waude, mahtava paikka!

Tänään aamulenkille lähtö kotoa taisi kyllä koko perhettä vähän kiristää, ei nuo kotilenkkimaisemat oikein ole niin kivat ja koiriakaan ei ole. Lenkki päätettiin kuitenkin leikkipuistoon missä itse tein lihaskuntotreenin puistonpenkin avulla ja Lintunen keinui ym. joten hyvä mieli jäi kuitenkin. Ihan mahtavaa on se, että kroppa ottaa taas lihaskuntotreeniä vastaan!!! Tämmöisissä ulkotreeneissä on hyvää myös se, että lapsi saa vierestä esimerkkiä liikkuvasta vanhemmasta vaikka itse leikkiikin. Ehkäpä joskus sen sitten muistaa.

Koulu-aikaan meillä ei liikunta ongelmaa lapsen kohdalla kyllä olekaan, sillä koulumatkat sujuvat pyörällä/kävellen ja liikuntaharrastukset huolehtivat lopusta, mutta näin kesällä on helppo vain jäädä makoilemaan pädin tai puhelimen ääreen, etenkin jos sää ei suosi.

Tänään pitäisi vielä tehdä evästä huomiseksi, pakkailla survivol-kestokassikeittiö lähtökuntoon ja kaikki muut kamppeet myös. Onneksi ei olla keretty purkaa entisiäkään :D Sää nyt näytti kuitenkin suosivan sateen muodossa, joten kastelukannutreenit jäi väliin. Ehkäpä siis vielä joogaa?

Rakkaudella
iive

ps. päivittelen reissussa etenkin instaa, koitan aktivoitua myös blogin faceen <3

Tunnesyöjän Pätkä- & Herkkupaasto

Olen viimeaikoina törmännyt usein pätkäpaastoon ja tajunnut, että toteutan tuota itsekin elämässäni, tosin en mitenkään järjestelmällisesti vaan tahattomasti. Pätkäpaastoan etenkin iltavuoropäivinä, sillä usein syön päivän viimeisen aterian töissä noin klo 17 ja seuraavan kerran vasta aamulla.
Paastosta tulee usein noin 18h mittainen ja päivän aterioita ovat olleet aamupala + vihermehu, lounassmoothie (tuhti) ja kotiruokapäivällinen. Tämä on tuntunut hyvältä.
Olen toisaalta jopa miettinyt, että tätä voisi toteuttaa hieman järjestelmällisemmin, mutta tähän asti olen toteuttanut ns. intuitiivista syömistä eli syön silloin kun on nälkä ja sitä mitä keho kertoo tarvitsevansa, koska liiallinen syömisen säätely voi laukaista syömishäiriön taas päälle. Järjestelmällisempää pätkäpaastoa aloin ajattelemaan kuitenkin kun kuulin autofagiasta ja että paastoamalla 12-16h sitä voi aktivoida.

Autofagia on kehon sisäinen kierrätysohjelma, jonka avulla kuona ja turha aines siivotaan soluista ulos ja tärkeät osat käytetään energiantuotantoon ja uusien solujen rakennusaineena. Tämä mekanismi on oleellinen osa taistelussa niin syöpää kuin monia rappeumasairauksia, kuten alzheimeria tai Parkinsonin tautia vastaan.

Kun ruoansulatukselle ja elimistölle antaa hieman paastoa, niin autofagia käynnistyy. Mitä pidempään paastoaa, sitä tehokkaampaa se on.

Oma syömishäiriötausta (bulimia, ahmimishäiriö) ja tunnesyöminen kuitenkin ovat rajoittaneet tätä ajattelua. Eikä oikeastaan ole ollut virtaakaan keskittyä tähän, vielä. Minun on helppoa innostua aina jostain oikein paljon, noudattaa sitä erittäin tarkasti juuri prikulleen kuuntelematta mitä keho sanoo ja jos keho sanoo -Ei! enkä sitä kuuntele, niin siitähän ei hyvää seuraa. Joten tällä kertaa keskityn asiaan pikkuhiljaa tunnustellen. Jos tätä pätkäpaastoa aikoisi jatkaa järjestelmällisemmin, tulisi minun huomioida etenkin ruuan laatua vieläkin paremmaksi. Etenkin tämä "aamupala" tahtoo jäädä turhan huonoiksi ravitsemuksellisesti.
Toisaalta tällä vapaalla meiningillä olo tuntuu hyvältä, paino on tippunut pikkuhiljaa, joten onko tarvetta mennä tiukempaan suuntaan jos luontaisestikin kaikki tuntuu rullaavan kivasti ja tällainen syöminen ei tunnu tällä hetkellä ainakaan ruokkivan syömishäiriötä?

Tammikuun pidin herkkupaastoa ja tipatonta. Ajatus lähti ihan kokeilusta ja siitä ettei tehnyt enää mieli mässyttää tai tissutella. Paasto sujui hyvin ja kun aika oli tarpeeksi lyhyt, oli vastaantulevat mielihalut helppo siirtää tulevaisuuteen joka kuitenkin oli tarpeeksi lähellä. Tiistaina lähdimme Kuopioon pienelle minilomalle miehen työmatkan ohessa ja sovin itseni kanssa, että reissussa herkkupaasto loppuu. Hieman jännäsin tuleeko se jättimättö-tahdon syödä kaiken olo, niin kuin esim. dieeteillä on ollut, mutta eipä tullut. Tämä oli yllätys itselle. Johtuuko se siitä, että kuitenkin söin normaalisti dieettaamatta vai olenko oppinut jo viimeinkin jotain? Se jää nähtäväksi.

Loppujen lopuksi ns. nämä kaksi "vapaasyömispäivää" menivät ihan hyvin. Söin Ikeassa tyytyväisenä broilerinfilettä bearnaisekastikkeella ja ranskalaisilla (en tosiaankaan jaksanut syödä koko annosta, huh!) ja illalla shoppailun (shoppailu piti kyllä sisällään enimmäkseen kiertelyä ja katselua) ja 2h kylpylässä uimisen jälkeen kävimme syömässä Amarillossa.

Illaksi olin ostanut gluteenittoman lakun ja Fazerin uutuus kookossuklaan (huom. ei ole gluteeniton täysin vaan saattaa sisältää tuote!).  Amarillon ruoka oli niin tuhti etten sitten näitä herkkujanikaan syönyt kerralla vaan muutaman palasen maistoin. Laku oli ihan jees, vähän liian salmiakkinen, mutta muuten hyvä ja plussaa koosta, sillä aiempi vaihtoehto on ollut ostaa lakua pussillinen, joka on taas aivan liian paljon lakua.
Fazerin kookossuklaa oli yllättävän kookoksinen, mutta aivan liian suklainen ja imelä. Saatan syödä toistekin tai sitten en.

Illalla pari lasia viiniä riitti mainiosti ja fiilis oli kaikenkaikkiaan koko hommasta niin hyvä, että aion jatkaa herkkupaastoa ja tipatonta toisenkin kuukauden. Helmikuun lopussa alkaa hiihtoloma ja sinne on vastaavaa minilomaa suunniteltu, joten siellä sitten herkutellaan seuraavan kerran. Saa nähdä jääkö tämä pysyväksi tavaksi?

Sokos Hotellit mainostivat aika isostikin, että heidän gluteeniton aamupalansa tulee nyt muuttumaan. Tämä koski myös muita allergiaruokavaliota ja käsittääkseni myös vegaanit tullaan huomioimaan jatkossa paremmin. Jos nämä muutokset olivat jo Sokos Hotel Puijonsarvessa tulleet käyttöön, niin täytyy myöntää, että kakkoseksi jäi Scandicille. Ei aamupalassa mitään valittamista ollut, mutta ei kyllä hehkuttamisen aihettakaan. Plussaa on toki se, että jatkossa pitäisi aamupalan olla standardi kaikissa Sokos Hotelleissa. Tällöin myös katastrofiaamiaiset jäisivät pois, mikä on tosi hyvä juttu.

Plussaa oli myös se, että valitsemani tattarileipä oli kuitenkin sulatettu oikein eli se oli suht kosteaa ja mehevää eikä yhtään kuivaa niin kuin näiden kohdalla monesti on. Muroina tuttua ja turvallista sitä ihan samaa mitä aina joka paikassa.

Aamupalan jälkeen suuntasimme Kuopion Taidemuseoon, jossa oli meneillään kolme eri näyttelyä. Taiteilijan matkassa (Kuopion taidemuseon peruskokoelmat), Kaunista kauhua, sekä Suomi100-teeman Suomen taiteen tarina-näyttely.

Saimme matkaan Tutkimusmatkailijan korin, joka oli kyllä ihan täyden kympin juttu. Pienellä yksinkertaisella twistillä tuotiin lapsivierailijalle aivan uusi ulottuvuus taidemuseossa käyntiin. Tämä tutkimusmatkailijan kori oli suunniteltu Taiteilijan matkassa-näyttelyyn ja sisälsi eri aisteja stimuloivia juttuja mm. "kaukoputken", tunnustelupussin (sisältö salaisuus), tuoksupurkkeja, höyhenpurkin (lintuteemaiseen näyttelyhuoneeseen) sekä peilin. Jokaisessa näyttelyhuoneessa oli muutama eri tehtävä liittyen välineisiin ja esillä olevaan taiteeseen.

Kaunista kauhua näyttely, ei uponnut oikein kumpaankaan meistä. Lintusella etenkin on jokin "inhoan pääkalloja" vaihe kaikkien Monster High-juttujen jälkeen. Tähän liittyy jotenkin tarve vieläpä korostaa sitä mainitsemalla joka ikisen pääkallon tai siihen viittavan jutun kohdalla, ettei hän pidä pääkalloista ja ällöistä jutuista.
Ja no, itsekin pidän enemmän esteettisesti kauniista taiteesta. Etenkin sudenkorennon "syömis"video oli molempien mielestä kertakaikkiaan inhottava.

Suomen taiteen tarina, no ehkä se oli vain niin nähty. Kyseessähän on Ateneumin kiertävä näyttely ja se on ns. pikkusisarus Ateneumissa esillä olevaan saman nimiseen näyttelyyn, jonka olimme jo käyneet katsomassa. Joten tästä syystä niin nähty-olo ja lisäksihän kaikista upeimmat teokset ovat siellä Ateneumissa eivätkä kiertämässä ympäri suomea.
Kuitenkin on erittäin hienoa lähettää tällainen näyttely kiertämään (Rovaniemi, Oulu, Kuopio), koska kaikilla ei tosiaankaan ole mahdollisuutta lähteä käymään Ateneumissa asti.

 Suomen taiteen tarina johdattaa läpi Suomen taiteen kehityskulun 1800-luvun alusta 1960-luvulle. Teemoina ovat maisemamaalaus, henkilö- ja kansankuvaus sekä tärkeät kuvataiteen suuntaukset symbolismi ja modernismi. Ateneumin taidemuseon kokoelmista koottu näyttely tuo Kuopioon sekä klassikoksi nousseita teoksia, mutta myös harvinaisempia poimintoja nimekkäiltä taidemaalareilta ja kuvanveistäjiltä. (Lainaus: Kuopion taidemuseo)

Kulttuurikierroksen jälkeen suuntasimme takaisin Ikeaan. Olimmehan jo edellisenä päivänä käyneet tuolla kierroksella ja sen pohjalta ideoineet mitä oikeasti kotiin tarvitaan. Lintuselle syntyi valtava tarve uudistaa hänen huonettaan ja tottahan tuo oli, että kesäisen huoneiden vaihtorumban jäljiltä hänen huoneensa oli jäänyt vähän puolitiehen.
Kotiin päästyämme alkoikin siis sisustus ja järjestelyhommat ja onnea on kätevä äiti (ja isä), jotka muutamalla ruuvilla, liimapuulevyllä ja maalilla saavat ihmeitä aikaan. Hommia jatketaan vielä tänään, joten itselle onnea on kolmas vapaapäivä.

Edellisen päivän raskaat ruuat pyörivät vielä vatsassa, joten aamupalan jälkeen lounaaksi ja välipalaksi riitti pelkkä Kaleface-mehu. Iltasella syötiin remppahommien keskellä vielä pakastepitsaa ja sainpa siinä tulipalonkin aikaiseksi kun sain leivinpaperin syttymään ahdettuani 3 peltiä yhtäaikaa uuniin. Onneksi pitsat säästyivät ja kotikin.

Eilen oli kotimatkalla erityisen ihanaa kun aurinko paistoi aivan mielettömän kirkkaasti lähes koko matkan ajan. Jännä ilmiö esiintyi pelloilla ja järvillä, ne kun olivat aivan täynnä sumua. Ilmeisesti kosteus lähti nousemaan kun pakkanen kiristyi.

Jotenkin maagista oli myös välillä nähdä kuinka aurinko ja täysikuu loistivat kirkkaina vierekkäin, kuu näkyi todella kirkkaana ja selvästi kun aurinko jäi hitusen verran pilvien taakse. Kännykän kameralla näistä ei tietenkään kuvaa saanut, mutta huikean näköistä oli!
Eilenhän oli siis täysikuu ja samalla kuunpimennys. Aikamoiset energiat liikkeellä!

Helmikuun alku tuntuu hyvältä. Aamulla laitoin Lintusen kouluun ja iloitsin kun ulkona oli jo ennen yhdeksää ihan valoisaa. Kesä tulee ja kesäloma <3 ja syksyllä tulee vielä lisäloma kun suuntaamme Torreviejaan <3 <3 <3 Jo se, että matka on varattu tekee onnelliseksi. On aivan todella ihana fiilis jo vähän etukäteen ajatella miten ihanaa se onkaan. Meri, aurinko, suolajärvet...

iive

Etelä-Saimaalla + avautumista gluteenittomuudesta

Suunnittelimme ensin matkaa Kainuuseen, mutta loppuviikon säätiedotus näytti sen verran surkealta, että päätimme vaihtaa suunnitelmaa. Lisäksi Lintuselle ilmestynyt pieni flunssa mietitytti, sillä Kainuussa oli tarkoitus viettää yksi päivä Oulujärven maisemissa luontopolkuja kierrellen. Onneksi Lintunen parani kuitenkin nopeasti ja torstaina oli jäljellä vain pieni yskä. Uskalsimme siis suunnistaa kohti Lappeenrantaa. Matkalla suomen sää näytti meille kyllä juuri sitä, miksi olimme kylpylälomalle matkalla. Välillä paistoi aurinko, välillä ukkospilvet täyttivät taivaan ja välillä satoi kaatamalla. Ajatus ihanista kylpylävesistä kuitenkin helpotti, oli mukava olla matkalla.

Imatran kylpylä (se vanhempi, perinteisempi) oli minun taivas. Tottahan oli että tuolla kuuli enemmän venäjää kuin suomea, mutta entäs sitten. Enkä yhtään ihmettele, että porukkaa riitti (sopivasti kuitenkin), sillä tuo kylpylä on juuri sitä mitä kylpylöissä tykkään; lämmintä vettä, hierovia suihkuja, porealtaita, tunnelmaa jne. Mahdollisuus oli myös ihan oikeaan uimiseen eikä pelkkään lillumiseen. Kylpyläallas oli juuri meille passelin syvyinen, sillä Lintusen varpaat ylettivät joka paikassa pohjaan. Kylpyläalue oli lisäksi myös sopivan kokoinen, ettei sinne lasta kovin helposti saanut eksytettyä, joten itsekin sai rentoutua eikä tarvinnut aivan koko aikaa pelkästään vain vahtia lasta.

Plussaa tälle kylpylälle vaihtelevuudesta, lämpimistä vesistä, kivasta tunnelmasta, ukkosesta (Lintusen suosikki) ja hierovat suihkut ja poreet todellakin hieroivat! Paikka oli myös todella siisti.

Mies oli pelaamassa golfia Viipurin Golfissa meidän kylpyläreissun ajan. Koska ihan 5h ei kylpylässä saatu kulumaan niin suunnattiin Lintusen kanssa vielä Lammassaaren luontopolulle loppuajaksi. Tuota reittiä täytyy kyllä suositella! Ihanan rauhallista ja idyllistä. Ilmeisesti alueella joko siivotaan tai sitten kävijät on poikkeuksellisen siistejä sillä roskan roskaa ei matkalla tullut vastaan.

Ensimmäiset mustikatkin nassuteltiin, aika vähän noita kyllä tuolla oli, yhdestä mättäiköstä bongailtiin kypsät mustikat.
Alkuosa luontopolusta oli lehtomaisempaa metsää, sitten vaihtui enemmän mänty-kangas-tyyppiseksi. 18 kyltiltä oikaisimme kohti autoa eli teimme lyhyemmän lenkin. Kylteistä olisi saanut infot esiin jos olisi ollut QR-koodilukija puhelimessa, ei jaksettu juuri nyt sitä latailla. Maisemat oli niin hyvät, että ne riitti tällä kertaa.

Pysähdyimme hetkeksi rannalle syömään eväsleivät pöydän ääreen. Lokit oli kyllä heti paikalla, mutta jäivät onneksi kauemmas eivätkä tulleet ihan iholle. Itikoitakaan ei ollut sateen vuoksi. Onneksi, sillä hyttysmyrkky jäi kotiin.

Vettä satoi, mutta puusto luontopolulla suodatti suurimman sateen. Ilma oli lämmin ja kostea joten pieni kastuminen ei haitannut.

Kuljimme koko matkan rantaa pitkin. Kivoja poukamia oli matkan varrella ja harmiteltiin, ettei ollut tulitikkuja mukana, sillä nuotiopaikat näyttivät houkuttelevilta. Tosin en tiedä mitä mies olisi tuumannut kun olisi saanut savulta haisevat tytöt kanssaan ravintolaan.

Viipurin Golfiin mennessä ylitettiin hieno silta. Koska aikaa oli, pistettiin auto parkkiin ja käveltiin sillan korkeimmalle kohdalle. Hienot oli näkymät ja sadekin oli jo loppunut! Autossa oli aikaa meikata ravintola-iltaa varten. Salama oli lyönyt kentälle ja mies oli siksi myöhässä. Onneksi kenttä oli kuulemma ollut hieno ja hyväkuntoinen, joten odottelu ja ukkosen aiheuttama ruuhka ei ollut pelaamista haitannut.

Ja kun koko päivän oli reippaillut niin illalla saattoi vähän mässytellä. Onneksi Amarilloon on tullut kiva Texas Chicken annos. Sen gluteenittomat sämpylät kun on ihan sairaan pahoja, joten hampparit jää kyllä ko. paikassa väliin.

Tää on kyllä S-ryhmän ravintoloissa tuttua, eli huonot gluteenittomat tuotteet. Ravintoloissa valitsen aina sellaisen annoksen mihin ei ns. pidäkään kuulua gluteenia eli ei sämpylöitä tms. koska ne on S-ryhmällä vaan niin kamalia. Rosson pitsapohja (nykyinen uusi) on ainoa poikkeus, sitä voisi jopa kutsua hyväksi.

Yövyttiin Sokos Hotel Lappeessa ja täytyy sanoa, että huonoin gluteeniton aamupala ikinä missään ravintolassa pitkään aikaan. Olen yöpynyt tämän kesän aikana Sokos Hotelleissa Kolilla, Vaasassa, Seinäjoella, Mikkelissä, Helsingissä ja nyt Lappeenrannassa.

* Kolilla aamupala oli ihan ok, plussaa riisipiirakoista ja mokkapalasta(!)

* Vaasan aamupala ei ollut mikään mieleenjäävä, mutta vatsan täytti, samoin Seinäjoki. Muovipussituotteet muistaakseni molemmissa.

* Mikkelissä oli Sokos Hotelliksi todella hyvä aamupala mm. riisipiirakkaa ja Vuohelan Herkun sämpylää sekä minimuffinsseja (eikä mikään tarjolla ollut muovipussissa). Aamupalan esillepano kaikin puolin todella kaunis ja uudenlainen, koski myös gluteenittomia. Harmi että olin niin väsynyt, että ihan en saanut täysillä fiilisteltyä. Pelkän aamupalan ja hotellin hyvän fiiliksen takia voisin vierailla tuolla uudestaankin. Mitään varsinaista asiaa mullahan ei Mikkeliin ole, joten ihan hyvin :) Minulle hotelliaamupala kuuluu vahvasti kokemukseen, se on harvinaista arjen luksusta. (Eli en tosiaankaan yövy hotelleissa normaalisti näin usein.)

* Helsingissä Albertissa oli ihan ok aamupala. Leipää  ja riisipiirakkaa. Tuolla maistoin mysliä myös, joka oli hyvää etenkin kun vieressä oli jotain karpalo-pähkinä-siemensekoitusta siihen lisättäväksi. Muuten mysli oli aika hmm... mietoa, mitäänsanomatonta, ihan ok(?) Miinusta pelkistä kekseistä kun muille oli suklaa-donitseja ja marjapiirakkaa. Asettelu muuhun tarjoiluun verrattavissa. Muistaakseni muovipussituotteita ei ollut.

*Lappeenrannan Lappeessa gluteeniton pöytä oli hankalasti löydettävissä. Pöydästä puolet peitti mikro. Jäljelle jääneestä tilasta puolet vei leipälaatikko, joka oli täynnä riisikakkuja ja näkkäriä. Oikeasti kuka haluaa syödä riisikakkua ja näkkäriä aamupalaksi? Siis, että sitä pitää noin paljon olla tarjolla? Ymmärrän, että on joitakin henkilöitä, joilla on vielä rajatumpi ruokavalio, joten heille nuo voi olla ainoat tuotteet mitkä käy, joten siksi ok että esillä on. Tuotetietoja ei kyllä ollut, joten...
Lisäksi pöydässä oli kulho mysliä (samaa mitä Albertissa eli ihan ok) ja Keiju-nappeja (miksi ei myös voita, koska muillekin on?)

Sitten jäljelle jäi se loota. Lootassa oli ensin 2 sämpylää. Hetken päästä, kun asiasta toinen asiakas huomautti, niin loota oli kyllä täynnä. Täynnä ylikuumennettuja muovipussituotteita ja kaikki sekaisin. Toki valikoimaa oli varmaankin just ihan kaikki mitä pakastimessa heillä oli, bongasin sämpylöitä, viipaleleipää (itse söin tätä, ihan ok kun pisti paljon päälle kaikkea niin ei leipä päässyt paljon maistumaan läpi), pullaa (en edes uskalla maistaa) ja muffinssia (ihan ok jos tykkää muruiksi suussa hajoavasta mössöstä). Sieltä sitten kuumien pussien joukosta yritti löytää etsimänsä. Nuo RollFoodsin tuotteet voisivat jopa olla ihan ok, mutta tuollainen tarjoilu ja kuumennus pilaa minkä tahansa tuotteen ja sitten kun se tuote jäähtyy... no sittenpä se vasta hirveää onkin.

Aamiaisenhoitajat eivät oikein hyvin palautetta ottaneet vastaan, toki kiireinen aamu saattoi vaikuttaa siihen. Eniten kyrsi kuitenkin koko tilanne. Aamiashuone oli tilava. Paikassa oli myös kauniisti aseteltu pöytä paikallisille tuotteille. Mietin MIKSI gluteenittomat tuotteet eivät voineet olla samoin? Miksi ne olivat vain läjä lootassa?
Harmitti todella kun jätin kännykän huoneeseen. Olisi saanut hyvän kuvan someen. No pelkkä kirjoituskin riitti. Muutkin olivat pettyneitä kun julkaisin Gluteenittomat ruokapaikat ja tuotteet-ryhmässä kirjoituksen vierailustani Lappeessa. Gluteenittomilla ja muilla erityisryhmillä on todella hyvät verkostot. Hyvät kokemukset kerrotaan ilolla ja huonot kokemukset todellakin kerrotaan, että muut osaavat varoa ja varautua.

Milloin S-ryhmä herää siihen, että heidän asiakkaistaan moni on keliaakikko tai muuten gluteenirajoitteinen? Ja tämän perusteella tehdään myös niitä hotellivalintoja. Minun valinta on se, että Lappeeseen en jalallani astu ennen kuin asiaan tulee muutos. Näin sinne ei tule myöskään muut perheenjäseneni.

Aamupalan jälkeen suunnistettiin kuitenkin kohti Lappeenrannan Linnoituksia. Lintuselle paikka oli uusi ja no joo, hän alkaa olla siinä iässä, että vastaukset -No joo ihan ok, alkaa olla arkea. Vuosi pari sitten hän olisi hyppinyt vielä valleissa ja ihastellut kaikkea. Onneksi tämä vaihe menee joskus ohi ja sen kaiken mahtavuuden taas näkee. Saippuakuplat pelastivat tämän reissun kyllä :)

Linnoituksilla oli jopa ihan kuuma helle, mutta ukkospilvet vyöryivät kohti pikkuhiljaa.

Museokortilla kävin katsomassa myös näyttelyn taidemuseolla. Oli aika kiva näyttely. Selkeästi Koli-jutut kolahtaa nyt muhun :D
Kuinka upeasti Järnefelt on kuvannut tässä sade/ukkospilvet!

Taidemuseon jälkeen ukkonen jyrähteli ja suuntasimme kohti aurinkoista Imatraa. Imatrankoski sentään hieman ihastutti melkein 8veetä.

Kosken rannalla oli ihania siilipoikasia, jotka ei pelänneet ihmistä juuri yhtään. Näimme 4 eri siiliä matkan varrella, joista yksi tuli ihan lähelle. Sehän se oli ihan parasta. Oli kuulemma Lintusen ensimmäiset siilit <3

Kävimme kiertämässä vain hotellin puoleisen rannan. Miehen kanssa edellisellä kerralla kierrettiin myös tuo toinen puoli. Nyt Lintusta poltteli kovasti pääsy "sirkuskylpylään", joten suuntasimme kohti Cique de Saimaa kylpylää.

Nyt kylpylässä oli ihan ok meininki, sopivasti porukkaa. Itsehän olin tuolla pari vuotta sitten syysloma-aikaan ja voi jessus kun se oli täynnä silloin. Lapsellehan tuo on tosi kiva paikka. Harmillisesti liukumäkiin Lintunen oli vielä liian pieni, mutta ei se häntä tuntunut haittaavan. Itse tuolla en vieläkään oikein viihtynyt. Lämmin vesi joo ok, mutta huonot hierovat suihkut (joista osa kyllä rikki tai muuten vaan outoja) eikä juuri uintimahdollisuutta. Klooria tuolla on myös ihan tajuton määrä ja silmät meinasi tippua päästä.
En myöskään kässää tuota pukkarisysteemiä. Uimapuku päälle pienessä kopissa, uimapuku pois, peseytyminen, uimapuku päälle, altaaseen, uimapuku pois, peseytyminen, se kylmä märkä uimapuku päälle ja sinne koppiin ähräämään kostealle iholle vaatteet päälle. Huokaus. Tokihan nuo on kylpylähotelleja... mut silti. Joskus perinteinen on parasta.

Kotimatkan sää oli lähinnä surkea, onneksi itse en joutunut ajamaan. Huh! Onneksi viimeiselle lomaviikolle on luvattu aurinkoista keliä vihdoinkin. Tänään on lähinnä vielä lepäilty reissusta. Fibro kun ei näistä reissuista oikein tykkää ja on ollut totuttava siihen, että seuraavana päivänä lepäillään jos vaan on mahdollista. Siitä olen onnellinen, ettei fibro estä tekemästä näitä juttuja eli jaksaa kylpylöidä ja kävellä ja muutenkin. Kunhan sitten kotona saa vähän toipua.

Miehen loma loppuu tänään. Olen yllättynyt siitä kuinka hyvin ensimmäinen yhteinen loma on sujunut. Ei olla edes kamalasti tapeltu vaikka luulisi toisin. Itse kun tarvitsen päiviin sitä omaa rauhaa ja etenkin hiljaisuutta, että sitten jaksaa ne muut menot ja mölyt ja toisen vieressä kyhnyttämiset.
Asiaa on varmasti helpottanut se, että molemmilla on myös ne omat harrastuksensa, miehellä golf ja mulla palstahommat, joten ei ihan 24/7 ole tarvinnut kyhnätä vierekkäin. Ja sitten kun on ollut sitä yhteistä aikaa, niin on voinut siitäkin nauttia. Kai tää on sitä erityisherkän elämää. Hetki hiljaisuutta kiitos :D

Toki pienet pakkauskilarit piti vetää Helsingin reissulle. Lappeenrannan reissulle pakkaaminen sujui paljon paremmin kun oli vähän harjoiteltu :D Ensi kesälomalle säästetään oikein monta palkito-hotelliyötä ja reissataan oikein kunnolla <3 Voi sitä pakkaamisen määrää silloin :D

iive