Elämän erityisiä paikkoja - Bomba

Elämän aikana on kertynyt muutamia paikkoja (tai ehkä useampiakin), jotka jää elämään muistoihin vahvoina ja jos mahdollista on, niin niihin paikkoihin haluaa palata uudelleen ja uudelleen. Oon miettinyt mikä on se taika, joka tekee jostakin paikasta merkityksellisen ja jostakin ei... omia lempparipaikkojani mm. Suomessa on ehdottomasti Hepoköngäs - Puolangalla, Hiukka - Sotkamossa, Koli, oman kylän luontopolku... ja sitten on niitä paikkoja mihin ei enää koskaan pääse kuten mummila ja Puolankajärvi tai kesäparatiisi Hyttilä. Näissä jälkimmäisissä tunteen selittää tietysti osaltaan nostalgia, lapsuuden kokemukset, ihmiset ja tapahtumat. 

Onneksi mielellä on valtava voima ja vaikkei enää tiettyihin paikkoihin pääse fyysisesti - on erilainen "matkustaminen" onneksi mahdollista. Tiedättekö sen reaktion kun jossain vaikka haistatte jonkun tietyn tuoksun ja se tavallaan "tipauttaa" teidät suoraan johonkin paikkaan ja muistoon? Itselläni tämä on tosi voimakas reaktio, mutta onneksi ei tarvitse olla vain pelkän hajuaistin "armoilla" vaan olen opetellut kaivamaan nämä muistot samanlaisina fiiliksinä myös ihan keskittymällä. Voin siis milloin vaan palata sinne mummilaan tai Puolankajärveen uimaan. Suljen silmät, keskityn ja OLEN.

Kolilla, Hepokönkäällä ja Hiukassa olen kokenut todella vahvaa yhteyttä muutoin. En osaa sanoittaa sitä muutoin kuin, että sieluni vaan sattuu soimaan paikan energian kanssa samaa sävelmää. Tuntuu kuin voisi "upota" tuohon paikkaan täysin, olla yhtä ja samaa sen kanssa. Akka-Kolilla etenkin tunsin sen todella vahvasti, se tunne ottaa täysin pauloihinsa. Tunnen tätä yhteyttä myös muutoin luonnossa liikkuessa ja oleskellessa, esimerkiksi Lapissa Ylläksellä fiilis oli vahva, mutta sitten on niitä tiettyjä paikkoja, joissa se sama tunne on jotenkin erityisen erityinen.

 Akka-Kolilla 2017

Viime viikolla tuli elämään yksi tuollainen erityinen paikka lisää. Jo aiemmin minulle tuli vahva fiilis, että Bomballe olisi päästävä kun Bomban kylpylähotellin remontista uutisoitiin. Olin käynyt tuolla lapsena, tästä reissusta ei juurikaan muistikuvia ollut, mutta silti tuonne menemisestä alkoi tulla lähes pakkomielle. Viikko sitten tuo pakkomielle toteutui ja vaikka itse yhdistin ensin tuon halun kylpylään (koska rakastan kylpylöitä), niin tajusin Bomballe saavuttaessa, että ei - tässä on todellakin jotain muutakin.

Astuin ulos autosta ja humps - olin siinä tutussa fiiliksessä. Täällä mun pitää olla, nauttia, fiilistellä, olla ihan täysillä. Olin niin onnellinen ja jotenkin kaikki tuntui sujuvan kuin flowssa ja täytyy sanoa, että elämä tarjosi ihan parasta, jopa niin parasta, että melkein mykistyin kaikesta siitä hyvästä.

Ehkä mä jotain oon elämässä tehnyt oikein ja ollut muille hyvä, kun nyt saan tällaista - tuumin Instagramissa...

Saamamme hotellihuone oli aivan upea! Eikä huikeat kokemukset tosiaankaan kulminoituneet vain hotellihuoneeseen... Ennen kylpylää halusin vierailla Bomba-talolla ja erityisesti Tsasounalla. Muu perhe lähtikin ensin mun matkaan, mutta jo tovin jälkeen he jättivät minut fiilistelemään itsekseen. He kun eivät tunteneet samaa kuin minä (energiaa).

Itse Bomba-talo ja rakennukset luovat aivan mielettömän ilmapiirin. Itse näin kyllä sen 100 ja yksi asiaa kuinka paikasta saisi huomattavasti elämyksellisemmän. Bomba-talo oli ehkäpä kaikkinensa jäänyt jonnekin suloiselle 80-luvulle. Paljon olisi voitu historiaa korostaa pienillä jutuilla, jotta itse talokin olisi ollut elämys kaikille.

Tsasounalle vievä hiljentymisen polku oli ihana. Tsasounalle asti kuljettiin perheenä, mutta paluumatkalla jäin itse vielä kuljeskelemaan tuohon niemeen ja sen poluille. Tapasin myös erään toisen kulkijan kun ison osan paluumatkasta pieni lintu hyppeli edelläni alle metrin läheisyydessä ja laulaa luritteli kauniisti minua katsellen kunnes lenteli polun lopussa tiehensä.

 Arvoitukseksi jäi millainen Tsasouna olisi sisältä - ehkäpä ensi kerralla sinne?

Matkalla kohtasin myös männyn joka oli aivan huikea! Se oli niin paksu etteivät kädet yltäneet lähimainkaan sen ympäri - ei lähellekään!
 
Itse Bomban kylpylä oli kaiken tuon jälkeen - vai lisäksi? upea elämys! Tyttären kanssa nautittiin tuolla lähes kolme tuntia elämyssuihkuista, saunoista ja altaista. Kylpylän teemana on kylmän ja kuuman vuoropuhelu - tyttären kanssa molemmat nautimme etenkin kylmä- ja kuuma altaista, joiden kylmyyttä ja kuumuutta oli tehostettu valojen värillä ja altaiden muotokielellä. Kylmä-altaaseen mennessä todellakin tuntui kuin olisi uinut suoraan jääpalaan ja sen jälkeen kuuma-altaaseen meno oli taivaallista.

Myös muutoin kylpylä oli visuaalisesti aivan upea. Sisustukseen, äänimaailmaan, valoihin, kaikkeen oli panostettu todella. Bomba.fi sivustolla on kylpylästä muuten aivan upeita kuvia! Kannattaa käydä katsomassa <3 vaikka ihan muuten vaan.

Saunat olivat erityisesti minun suosikkejani ja etenkin Taivaankansi-höyrysaunassa kävin monta kertaa. Taivaankansi-sauna on pyöreä kaakeloitu sauna, jonka höyry syntyi huoneen keskellä olevasta valaistusta suuresta saviamforista ja kattoa kirjoi ledivalo-tähdet.

Karjalaisessa Kyly-saunassa nautin ensin pimeydestä. Vain keskellä löylyhuonetta oleva kiuas oli valaistu. Ihmettelin, että mistäs löylyä, mutta kuumahan siellä oli muutoinkin... kunnes aloin hahmottamaan pimeydestä ääriviivoja...

Karjalaisessa saunassa luonnonläheiset materiaalit ovat tärkeä osa saunakokemusta. Saunan yksityiskohdat ovat karjalaiselle sielunmaisemalle ominaisia: seinissä on kaunis piilutettu pinta, ja käden ulottuvilla on pirtanauhoja, jotka ovat alkuperäistä, karjalaista mallia. Mitä mahtaa tapahtua, kun pirtanauhasta vetäisee? (Lainaus: Bomba.fi)

Tytär taisi nauttia ulkoporealtaista kaikista eniten. Kylpylässä ollessamme siellä oli todella kohtuullisesti väkeä ja omassa rauhassa sai tosiaankin olla. Ulkoporealtaissa yhdistyi kylpylä ja ympäröivä kaunis luonto, joka näytti meille omat temppunsa. Kesken porealtaassa nautiskelun meidät yllätti ensin ihana kesäsade, joka yltyikin raekuuroksi! Siinä oli kylmien jäärakeiden ja lämpimän porealtaan vuoropuhelua ihan kerrakseen! Huikea kokemus päättyi vielä tuplasateenkaareen, jonka toinen pää kurottui kohti Pielistä ja toinen pää lähti suoraan kylpylästä viistosti ylitsemme! Siinä hetkessä oli kyllä taikaa!

Illalla nautittiin hotellihuoneen terassilta upeista näkymistä Pieliselle. Ei olisi malttanut lainkaan nukkumaan rueta. Taidettiin kukkua pitkälle yli puolenyön ja herkuteltiin luomu Proseccolla (tai siis no, minä herkuttelin sillä), juustoilla ja mansikoilla. Lapin reissulle mukaan ostettu Thermacell-hyttyskarkotin oli muuten tuolla aivan huikea! Lämmin kesäyö, nautiskellen terassilla ja miljoona inisevää ystävää, mut nytpäs ei ollutkaan <3

Joten ei hullumpi reissu lainkaan! Ja kulta - sorry vaan, joudut ajamaan sen 300km tuonne toistekin! Ehkäpä kestät sen kun saat sillä vaimon niin onnelliseksi ;)

Kaikille ihanoo kessee? Joko kesäloma alkoi?

Me vietetään tämä viikko savossa kun johan jo juhannus rehkittiin kotona remontin parissa...

Tänään on muutettu puutarhaa kukkien pakolaiskeskukseen, kannettu 200litraa vettä kastelukannuilla 240 porrasta ylämäkeen ja huomenna siirtyy yksi kappale talouksia (ei siis meidän oma) muutaman kymmentä kilometriä eri suuntaan. Enpä ole muuttohommissa ollutkaan vuosikymmeniin. Sitä ennen muutettua oli tullut kyllä yllin kyllin, apauttiarallaa noin 25 kertaa, joista ensimmäisiin en tietenkään kovin aktiivisesti itse osallistunut, vauva kun olin.

Enpä olisi uskonut, että Muutos 2019, josta vuoden alussa kirjoitin... että se olisi tosiaankin näin iso muutoksen vuosi kaikin puolin ja kaikille. Ajattelin, että tämä olisi se vuosi jolloin tunnen itseni tässä kropassa ja sielussa just sellaiseksi kuin pitää. Sekin on jo aika iso juttu sellaiselle, joka on kokenut olevansa aina vääränlainen. On huikeaa olla oikeanlainen! Tiiättekö just sellainen hyvä, ihan paras, just sellaisena kun vaan on <3 En oo mikään missi - eikä musta sellaista tule, mutta ei tarvitsekaan kunhan on omissa nahoissa ja sisimmässä hyvä olla. 

Ja onneksi jotkut asiat sentään on pysynyt samana, mutta ainahan me ihmiset halutaan, että elämä jotenkin muuttuisi paremmaksi... joskus se vaan taitaa vaatia sitä, että ensin tapahtuu jotain vähän radikaaliakin ehkä... koska jos kaikki vaan pysyisi samana, niin eihän mitään parempaakaan voisi tulla - koska silloin kaikki olisi vaan sitä samaa!

Joten upealle tulevaisuudelle!

Rakkaudella

iive