Uudet(?) tavoitteet - Saa mitä haluat

Saa mitä haluat-kirjan lukemisen myötä aloin työstämään omia tavoitteitani. Lähtökohta päässä oli sekava, taas oli sellainen olo, että -"en mä yhtään tiedä mitä mä haluun!!!"- ja lopputulema aikamoisen ihanan selkeä.

Sitten "sattumalta" klikkasin koneelta erästä kuvaa ja aloin lukea ja hieman alkoi huvittamaan. Aivan samat tavoitteet olin kirjannut itselleni jo pari kuukautta sitten. No nyt tavoitteita on ainakin työstetty useaan kertaan ja todettu, että jos tavoitteet eivät ole jossain selkeästi näkyvillä, niin ne saattavat hämärtyä ja siitä tulee "emmäyhtääntiiämitämähaluun"-olo ja tavoitteiden focus häviää, aivan niin kuin nyt oli käynyt.

Rakastan aarrekarttoja, tämä aarrekartta syntyi osittain intuitiolla, osittain myös tietoisella päätöksellä. Seuraava vuoteni on nyt kehystettynä näkyvillä, muistutuksena koko ajan siitä mikä on tärkeää, mihin panostan ja minne olen suuntaamassa. Tämän lisäksi aion tehdä vielä toisen muistutuksen, missä lisäksi tavoitteet lukevat selkeästi määriteltyinä, toteutumispäivämäärän kanssa - ehkäpä teen tämän Brian Maynen Goal mappingin mukaisesti? Ainakin edellinen oli niin toimiva vaikka säilöinkin sitä kirjahyllyssä, joten kuinkahan toimiva se on jos sen laittaa ihan esille ja tekeekin jotain sen eteen?

Saa mitä haluat-kirjassa esitellään malli, jossa elämä jaetaan 4 eri osa-alueeseen, joiden tilanne ensin kartoitetaan miten ne ovat nyt ja sen jälkeen työstetään sekä visualisoidaan miten niiden haluaisi olevan aivan parhaimmassa lopputuloksessa.

Henkinen hyvinvointi

Fyysinen hyvinvointi

Ihmissuhteet

Työ / opiskelu / raha

Oma focukseni oli kadonnut, koska olin taas alkanut mielessäni pyörittämään taas tuota viimeisintä osiota. Tiedän, että tuo osio tulee muuttumaan elämässäni jossain vaiheessa radikaalisti, mutta tehtävän työstäminen osoitti selkeästi, että nyt ei ole sen aika. Sillä ennen kuin pystyn tarttumaan kiinni aiheeseen "mitä haluan tehdä tulevaisuudessa työkseni", sitä ennen minun on tehtävä muutoksia ja annettava rakkautta, intohimoa ja huomiota ensin muille jutuille elämässäni. On aivan turha sekoittaa omaa päätään asialla, joka selkeästi ei ole vielä valmis. Minä en ole ihmisenä vielä valmis vastaanottamaan sitä.

Ne tämänhetkisesti tärkeät tavoitteet löytyivät siis näiltä muilta osa-alueilta.

Fyysinen hyvinvointi - Terveys - tämä projekti on edelleen kesken. Se sisältää itsensä parantamisen, kunnon kohottamisen ja painonpudotuksen, sekä myös palautumisen optimoinnin. Ensisijainen tavoitteeni olla terve ja hyvässä kunnossa.

Ihmissuhteet - Parisuhde - Perhe - Koko ajan tärkeämmäksi nouseva juttu. Mitä terveempi olen, sitä enemmän minulla riittää energiaa puolisolle ja lapselle. Olen löytänyt aivan uusia puolia ja tuntemuksia itsestäni ja naiseudestani ja myös äitinä olemisesta.

On huikeaa millaisen yhteyden olen löytänyt puolisoni kanssa ja tätä haluan lisää! On myös ihanaa huomata kuinka suhde omaan lapseen alkaa muuttua, nyt on se hetki kun luodaan sellaista energiayhteyttä, joka toivottavasti pitää kiinni murrosiän melskeissä. Äiti-tytär-suhteesta muotoutuu koko ajan enemmän ja enemmän läheinen ihmissuhde.

Sitten on vielä se oma heimo, joka onneksi tuntuu viimeinkin löytyvän. Ehkäpä ihmisten henkisen sisäänpäinkatsomisen aika alkaa olla (hetkeksi) ohitse ja tilaa alkaa olla myös ystävyydelle ja yhdistymiselle?

Henkinen hyvinvointi - Luovuuden virtauttaminen on asia, jonka eteen minun täytyy muistaa tehdä töitä, sitä täytyy harjoitella. Muut henkisen hyvinvoinnin jutut ei oikeastaan kysele sopisko käsitellä. Nykyään ne vain tulee, lyö lapiolla päähän ja tuumaa, että käsittele. Sitten jatketaan taas. Hmm... hienovaraista.

Aarrekarttaan ilmestyi myös aika monta teekuppia, meikkejä(!) ja yllätyksekseni pari hevosta. Niin ja se koira 💕 ja ehkä Norja tai Lappi?

Kaiken tämän lisäksi syntyi vähän sotkua ja onneakin, sillä aarrekartan teko on myös luovuutta, flowta, läsnäoloa siinä hetkessä ilman muita ajatuksia ja sit siitä tulee tämmöistä... olkkarin lattialle... onneksi mies on näissä asioissa aivan yhtä suurpiirteinen (tai enemmän) kuin minä 😂

ja sotkut jäi kun piti lähteä hankkimaan uusi tukka ja taas yksi kirja luettavaksi lisää (tai siis kassillinen, mutta tää yksi on nyt tärkein). Uudesta tukasta tuli kiva. En olisi halunnut ehkä näin lyhyttä, mutta tosiasia on se, että e-pillereiden lopettaminen, espanjan kloorivesi ym. ym. oli nyt tukalle liikaa. Hiustenlähtö on ollut ihan järkyttävää, tosin onneksi uuttakin kasvaa jo tilalle.

Saa nähdä onko seuraavan tekstin otsikko "Elämäni tarkoitus", aika isot lupaukset kirjalla.

Rakkaudella

iive

Tervetuloa Möröt!

Kun kirjoitin ahdistuksesta ja aloin puhua siitä ääneen, tapahtui jotain aika huikeaa... oli se sitten netti-algorytmien (vai mitä ne nyt on) tai universumin ohjausta, niin silti aika siistiä! Minulle alettiin "puhua" ahdistuksesta, siitä mistä se voisi johtua ja mikä siihen voisi auttaa. Aivan uusi maailma koko systeemin kanssa aukesi. Yht'äkkiä löysin tukea kaikkialta, netistä, lehdistä, kirjoista, jopa radiossa puhuttiin ahdistuksen kanssa elämisestä. Jopa 52 listaa onnellisuuteen viikon listan aiheena oli: Kirjoita tähän ne tavat, joilla pääset eroon mieltä vaivaavista asioista.

Kaikkein ihanimmalta tuntui jotenkin eräs Hidasta Elämää sivulla oleva kirjoitus, josta nyt lainaan ne mehevimmät kohdat.

Rakkaus saapui - mutta mitä hitsiä tapahtui?

Mikään ei mennyt pieleen. Et käsittänyt väärin eikä oivallus ollut kuvitelmaa.

Pelkosi, epäilyksesi ja ahdistuksesi ei kerro siitä, ettet sittenkään tajunnut mitään. Kun psyykesi saa viestin siitä, että jee, tääl on bileet, kaikki sellaisetkin puolet sinussa joita et välttämättä haluaisi rakkauden ja eheyden juhlaasi, ilmaantuvat paikalle. Ne täräyttävät oven selälleen ja saapastelevat sisään, mekastavat ja läikyttävät boolia sohvalle.

Sillä tältä minusta juuri tuntui. Elämä tuntui vallan onnelliselta, jopa ylitsevuotavalta, olin niiiiiin onnellinen ja sitten aivan äkkiä olinkin täynnä pelkoa ja ahdistusta. Möröt olivat tulleet kylään onnen bileisiini. Ne halusivat tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Mörkösi ovat vanhoja haavojasi, traumojasi, pelkojasi ja uskomuksiasi siitä, ettet riitä tai ole rakkauden arvoinen. Kun hyväksyminen sinussa lisääntyy, möröt ilmaantuvat varjoista tutkaillakseen rakkautesi ääriviivoja. On ratkaisevaa mitä teet, kun rakkauslentsu iskee sinussa tai ihmissuhteessasi. Haluaisit toki päästä takaisin huumaan, sinne ihanalle kurssille tai jonnekin, missä viimeksi tuntui hyvältä. Surettaa, että bileet tuntuvat olevan ohi ja olo on surkea. Monesti juuri tässä kohtaa luulemme, että on paras iskeä hanskat tiskiin. Ei tästä tullutkaan mitään.

Mutta en minä aio iskeä hanskoja tiskiin. Aion rakastaa mörköjäni niin ettei niiden täydy enää piileskellä nurkissa syvällä sielun sopukoissa. Onneksi minulla on puoliso, jonka kanssa voin jakaa näitä asioita. Hän osaa keskustella, kuunnella, peilata ja olla myötätuntoinen, niin ja täräyttää vaikka maan pinnallekin jos se on tarpeen. Niin vaikeitakin asioita ollaan yhdessä käsitelty ja kuinka helpottavaa se onkaan kun saa puhua itsensä puhtaaksi. Tänne blogiin on myös aina hyvä kirjoittaa kun joudut miettimään ilmaisujasi, pukemaan asiat kirjaimiksi, sanoiksi ja lauseiksi.

Maanantaina suunnattiin pikareissulle pohjois-karjalaan. Yksi yö Joensuussa, toinen yö Kolilla. Oli ihanaa nähdä perhettä, viettää hetken laatuaikaa miehen kanssa kun Lintunen oli yökylässä Vaarilla ja me yövyttiin hotellissa ja Kolilla nautittiin taas perhe-ajasta.
Ruska oli jo hävinnyt, mutta ei se haitannut. Päästiin nauttimaan sumuisesta Kolista, joka ei näkymillään nyt huikaissut, mutta jotenkin se koko vaaran energia kerääntyi sen myötä juuri sinne huipulle, oli kyllä aivan huikean maaginen tunnelma kun kauas katsoessasi näit vain sumua ja usvan hiutuvia leijaili tuulen vireen mukana.

Paljon olen miettinyt ja fiilistellyt myös äitinä olemista. Niin paljon on hyviä aikeita, ajatuksia ja fiiliksiä, mutta jotenkin vaan joskus tuntuu, ettei siltikään saa välitettyä sitä kaikkea tunnetta ja rakkautta. Kolin laelle mentiin nyt kahdestaan ja hippuloitiin siellä se pari tuntia. Ja oli ihanaa. Ei somea, ei pelejä, ei mitään muita ärsykkeitä tai ihmisiä. Kännykätkin pysyi taskussa paitsi kun kuvattiin. Siellä oli vain me kaksi, äiti ja tytär, mutta samalla myös ystävyyttä, kumppanuutta, ihmisyyttä toisiamme kohtaan ilman minkäänlaisia valta-asetelmia. Minä ainakin tulen muistamaan tämän reissun aina, toivottavasti se oli tyttärellekin yhtä huikea. Kertaakaan ei riidelty, ei kiukuteltu, kai oltiin molemmat niin Kolin lumoissa. Akka-Kolilla juotiin termarista kaakaot. Ei mitään sen kummempaa, mutta silti aivan mahtavaa. Tämän kun saisikin pidettyä jokaisessa päivässä, edes hetken ajan.

Rakkaudella
iive

Elämä on muuttunut merkittävästi

Väsyneenä mutta onnellisena ollaan nyt taas kotona. Viimeinen kesälomaviikko alkaa huomenna ja se on pyhitetty kotipuuhille, palstalle, auringonpalvomiselle ja kaikelle hyvälle. Ehkäpä marjatkin on kypsyneet niin pääsee niitäkin sitten poimimaan.

Kainuun-reissu oli upea! Aloitettiin reissu keskiviikkoaamuna aikaisin ja palailtiin lauantai-iltana. Mahtavista keleistä johtuen aika monta uimarantaa tuli bongattua ja useamman kerran päivässä.  Ollaan Lintusen kanssa uimahulluja molemmat. Keskiviikon lounas syötiin synnyinkaupungissani Iisalmessa. Sieltä löytyi kiva uimaranta ihan keskustan vierestä. Kylmälaukkuun olin pakannut mukaan kana-tacosalaattia ja mansikoita, reilu tunnin picnic-uintitauko teki terää. Illalla hotelliin asettautumisen jälkeen tsekattiin vielä Paltaniemi Kajaanissa. Paltaniemi on aivan upea ranta josta tulee lapsuuden parhaat uimareissut mieleen. Hiekkaharjua, mäntyjä ja huisin pitkälle ulottuvaa matalaa hiekkarantaa.

 
Kajaanissa yövyttiin Sokos Hotel Valjuksessa. Saatiin ihana, tilava ja ihan uusi huone. Parhautta oli ihan mahtava king size kokoinen sänky ja aamupalatkin oli ihan jees. Etenkin Kainuun leipäjuusto. Gluteenitonta tarjontaa aamupaloilla alkaa olla ihan mukavasti eli sen suhteen aamupalat sujuu, mutta puhtaasti syöminen on toinen juttu. Tokikaan ei aina tarvitse syödä ihan tip top, relauskin on paikallaan, mutta valitettavasti sen tuntee sitten kyllä konkreettisesti kehossa mm. vireystilassa ja vatsassa. Kajaanissa oli kivasti paikallista tarjontaa mm. jogurtti, leipäjuusto ja kananmunat oli ainakin paikallisia.

Toisen päivän aamupala olikin onnistuneempi kun bongasin paikallista jogurttia tuolta. Jäi nuo hiilarit vähän vähemmälle. Kestokassikeittiö palveli jälleen smoothieiden muodossa ja myös ruokailuun, sillä Kajaanissa ei käyty ravintolassa syömässä.
Kestokassikeittiön perussmoothieen tulee proteiinijauhe-chiasiemen-psylliumsekoitus, 1pss pakastemarjoja lähikaupasta, salaattia, kurkkua, oliiviöljyä, banaani ja omena. Tällä combolla jaksaa monta monituista tuntia aktiivista elämää.

Torstai oli pyhitetty Vuokatille ja Sotkamolle. Mies suuntasi golf-kentälle ja me Lintusen kanssa superparkkiin. Harmitus änkkäreiden puuttumisesta kesti ehkä sen 2 sek. Superpark oli mulle merkittävä paikka, sillä muistan vielä hyvin pari vuotta sitten tehdyn reissun jolloin tuolla lähinnä istuin ja hengailin, koska olin fibrosta niin väsyksissä. Tällä kertaa hilluin kuin lapsi. Tein kaikkea mitä Lintunenkin, jopa ajoin scoottirampeilla niin täysillä vaan kuin uskalsin :D Kiipeilytunnelit oli ainoat mihin en mennyt, koska ahtaanpaikankammo. Tramppa, tanssipeli, vaijeriliuku ym. ym. saivat hikiseksi ja onnelliseksi.
Lintusen kanssa juteltiinkin siinä, että muistaako hän, että miten se edellinen reissu meni ja eikö nyt ole paljon kivempaa kun äiti taas pystyy ja jaksaa tehdä asioita.

Kaikki tämä on täysin freetoxin ansiota!

Hikisen osuuden jälkeen olikin ihan mahtava pulahtaa vielä Katinkullan kylpylään hemmoteltavaksi. Katinkulta on kyllä mun ehdoton suosikki, sillä siellä hoituu niin kuntoilu kuin rentoutuminenkin. Tällä kertaa rentouduttiin vaan. Nyt Lintunenkin oli niin iso ja uimataitoinen ettei enää tarvinnut olla koko ajan toisissamme kiinni vaan molemmat sai puuhata juttuja mistä tykkäsi. Tämän reissun parhaimmat arvosanat sai savusauna, paljut ja uimalammikko ulkona. Höyrysaunan lämmöstäkin nautin jotenkin todella paljon (etenkin kun sen vieressä oli pikkuallas Lintuselle, joten ei tarvinnut kuunnella sitä mennäänkö jo nurinaa lainkaan. Lintunen ui, minä saatoin pitää häntä silmällä hieman ja rentoutua samalla).

Koko päivä mentiin aamupalan ja smoothieiden voimalla. Kylpylän ja golfin jälkeen suunnattiin kohti Sotkamon Lidliä ja sieltä poimittiin jokaiselle kivat picnic eväät. Itse bongailin ensimmäistä kertaa nyt näitä yksittäispakattuja paistopisteen gluteenittomia riisipiirakoita. Olisin halunnut maistaa sitä leipää myös mutta ne oli joka paikasta loppu. Oli ihan mahtava juttu, että mies jaksoi vielä lähteä Hiukan rannalle. Siellä syötiin, otettiin aurinkoa ja vielä, kyllä, "hieman" uitiin. Taustalla jytäsi Sotkamon Jymyn ja Joensuun Mailan pesispeli. Kunnon musat, selostukset ja ihan mieletön tunnelma!
Tuo ranta on se mun ehkä elämäni ranta. Muistan kuinka lapsena oli aivan upea juttu kun siellä oli liukumäki josta saattoi laskea veteen ja uimalautta mistä sai hyppiä. Sillä niin kuin monet Kainuun rannat, Hiukkakin on pitkä ja matala ranta. Nyt noita ei enää ole, mutta muutoin on kaikkea kivaa mm. leikkipuisto keskellä rantahiekkaa. Lintunen tosin viihtyi vain vedessä. Aikamoinen mimmi 2,5h Superparkissa, 2,5h kylpylässä ja vielä reilu pari tuntia järvessä tai ehkä kolmekin.

Perjantaina herättiin aikaisin ja suunnattiin kohti Paltamoa. Miehellä oli siellä golf lähtö. Aika älytöntä, että Paltamossa on todella hieno golf-kenttä!
Me jatkettiin Lintusen kanssa matkaa. Oltaisiin voitu suunnata Puolangallekin, mutta tällä kertaa päädyttiin tutkimaan jotain uutta ja ajeltiin Oulujärven retkeilyalueelle Manamansaloon.

Oulujärvi itsessään on upea nähtävyys. Vedet, hietikot ja mäntymetsät ovat ainutlaatuisia. Retkeilyalueen polut kulkevat avarissa männikkömetsissä ja rantatöyräillä. Pitkiltä hiekkarannoilta löytää oman suosikkipaikan uinti- ja rantaretkelle.

Käveltiin Makkaraniemeen osittain männikkömetsässä, osittain pitkää hiekkarantaa kulkien. Makkaraniemessä oli tuohon aikaan vielä niin rauhallista, että Lintunen pulahti järveen sielläkin. Käveltiin samaa reittiä takaisin, sillä kuumuus alkoi nousta eikä rutikuiva mäntymetsä houkutellut. Tuo Makkaraniemeen johtava polku kun kulkee koko ajan rantatörmää seuraillen, joten järveltä tuuli kivan viilentävästi samalla kun männyt suojasivat pahimmalta auringonpaahteelta.

Metsässä Lintusta ei nurisuttanut yhtään vaan hänellekin iski metsän taika samantien. Alettiin jopa puhua retkeilystä ja telttailusta. Asia joka minua kiinnostaa, mutta en osaa. Mies joka osaisi, no häntä taas ei kiinnosta. Joten taidan mennä jonnekin retkeilyn ABC-kurssille ja ostaa teltan ja alkaa retkeillä tyttären kanssa ♡

Hikisenä ja väsyneenä, sillä minulle tuo n.8km reipas kävely on vielä aika rankka, pulahdettiin vielä leirintäalueen uimarannalle. Voisko tätäkin sitten kehua vielä jotenkin? Sillä ranta oli upea, ehkä upeampi kuin Hiukka, tosin keskellä ei mitään, joten siltä kantilta saattoi olla se ainoa kerta kun tuolla käytiin jos ei nyt jostain syystä päädytä telttailemaan joskus tuonne.

Viimeisiksi päiviksi suunnattiin Ouluun. Kaikilla oli ihan hillitön nälkä ja nyt oli lomareissut reissattu, joten kestokassikeittiö sai jäädä auton takakonttiin. Vähän freshimpää kampetta niskaan ja suunnattiin ravintolaan syömään. Grill itt! ravintolaa piti kokeilla jo Helsingin reissulla, mutta silloin päädyttiin muualle, niin kokeiltiin sitä nyt. Oli kyllä ketjuravintolaksi hyvää ruokaa. Me syötiin miehen kanssa jaettava 3 lihan platteri parmesaniranskalaisilla ja grillatuilla kasviksilla. Lintunen söi aivan mahtavan hampurilaisen.

Loppuillaksi suunnattiin Nallikariin tietysti. Vesipedot suuntasi mereen ja mies jäi ajomatkaa lepuuttamaan rannalle. Merivesi oli ihanan lämmintä, mutta tuuli nostatti omaan makuun himpan liian suuria aaltoja. Tunti tai enemmänkin tuollakin kuitenkin saatiin vedessä aikaa kulumaan ja taas se oli Lintuselle liian vähän. Se ei taida kyllästyä uimiseen koskaan.

Oulun Arina olikin tuttu hotelli ja tiesin sen aamupalan hyväksi. Tarjontaa ja esillepanoa oli entisestäänkin parannettu. Tykkäsin kyllä todella paljon! Etenkin kun aamiaisen sai nauttia pienellä terassilla ulkoilmassa. Söin myös gluteenitonta pannukakkua ensimmäistä kertaa ikinä ja se oli ihan yhtä hyvää kuin tavallinenkin.

Meidän viimeiselle lomareissupäivälle oli luvattu ukkosmyräkkää, mutta koska se ei näyttänyt nousevan ja kaikki oli yllättävän virkkuja, päätettiin pakata kimpsut ja kampsut ja häipyä hotellista heti aamutuimaan. Suunnattiin uudestaan Nallikariin uimaan ja sää oli aika mielenkiintoisen näköinen. Kauempana merellä lymysivät tummat ukkospilvet ja toiselta puolelta taas paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Meri oli seisahtunut, tyyni ja lämmin. Oli aika huikeat aamu-uinnit.

Ja koska ukkonen ei näyttänyt nousevan, suunnattiin takaisin keskustaan ostoksille, moikkaamaan Toripolliisia ja vielä vähän herkuttelemaankin. Muutama sadepisara saatiin, muttei sen enempää.

Edellisenä päivänä bongailin jo ihanan näköisen liikkeen. Kuukorennosta tällainen enkeli-hippi löysi kaikenlaista ihanaa. Olisi voinut ostaa kaupan tyhjäksi. Matkaan lähti kuitenkin vain musta obsidiaani ja tuoksulyhty eteerisille öljyille, mutta silti, ihana kauppa. Onneksi heiltä löytyy verkkokauppakin, niin voi vaikka tilata jos myöhemmin tekee jotain mieli.

Vähän hassussa järjestyksessä nautittiin päivän eväät. Ensin kakkua ja kahvia, sitten pitsaa. Täytyy myöntää, tuli kyllä huono olo vaikka kaikki olikin hyvää. Keho ei ole vain tottunut tällaiseen. Kotona ilta-uinnilla pitsa alkoi oikein kunnolla jyskytellä vatsassa, mutta onneksi päätti kuitenkin pysyä siellä.
Iltauinnin jälkeen oli tarkoitus kaatua lopenuupuneena sänkyyn koisimaan, mutta tekstarin piippaus muutti suunnitelmat. Kun on varmaan jo kolmesti sanonut ystävälle, että sori, ei pysty, niin nyt oli aika sanoa kyllä. Ja tähän oli kyllä ihan mahtava lopettaa reissuloma. Vähän viiniä ja paljon ystävyyttä ♡ Jes I like it!
Baarinkin nimi oli kätsästi VENN - viiniä ja ystäviä.

Kaikesta tästä voi kiittää kyllä Freetox-elämäntapaa. Tiedän, että joidenkin mielestä on ihan sairaan rajoitettua elää näin ja että olen terveysterroristi, ihan pimeä hihhuli kaikkien vihersmoothieideni kanssa. Onneksi se ei itsestä tunnu rajoitetulta, hankalalta toki joskus esim. reissuissa, mutta sieltäkin rupeaa löytymään hyviä ratkaisuja pikkuhiljaa. Sellaisia jotka on helppoja, mutta tukevat terveyttä. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin se, että olen saanut terveyteni takaisin, jolloin se mahdollistaa minulle asioita jotka luulin jo menettäneeni. Nukun paremmin kuin koskaan, jaksan taas liikkua, päivä päivältä enemmän. Ja kun arkena ruokavalio on kondiksessa, voi siitä relata tarpeen vaatiessa. Tosin freetox-ruoka on niin hyvää, että tavan mättö ei enää tyydytä makuhermoja samalla tavalla kuin ennen :D
Suurin toiveeni ja tavoitteeni on jatkaa tätä samaa rataa ja että freetox-elämä mahdollistaa sen, että saan parannettuani kuntoani entisestään niin, että arki ei rasita ja että myös pystyisin taas treenaamaan mm. lihaskuntoa ja ehkä myös jotain aerobista lajia kuten juoksua, pyöräilyä tms. Uinti pysyy taatusti messissä, sillä olen saanut luotua sitä fibron tuhoamaa peruskuntoa niin hyvin takaisin ja aion kyllä jatkaa sen parissa vieläkin tiiviimmin.

On aivan upeaa, että elämän odotukset eivät ole enää työkyvyttömyyseläke, jatkuvat kivut ja uupumus vaan upea elämä, jossa mikä vaan voi olla mahdollista ♡

Rakkaudella
iive

Kesäkunnossa matkalla - Helsinki

Torstai sujui upeasti Korkeasaaressa. Tampereella surautin smoothien matkaan ennen hotellilta lähtöä ja nautittiin se lounaaksi Lintusen kanssa. Matkablenderi on kyllä tosi huippu vehje! Mies ihmettelee, että ethän sä syö juuri mitään, mutta smoothie on mun salainen ase. Jaettukin smoothie sisältää niin paljon kaikkea, että sillä jaksaa kyllä vaikka mitä! Tosin matkablenderin pullossa meinaa tilavuus loppua kesken, seuraavalle reissulle toinen pullo mukaan :D

Korkeasaari oli pitkästä aikaa ihan jees. Etenkin kun Lintusta jaksoi tällä kertaa oikeasti kiinnostaa. Suosikkeja oli kuviinkin päätyneet kengurut (jotka sai kyytiä hanhilta :O ), ihan hillitöntä mekkalaa pitävät riikinkukot ja Amazonia sekä Africasia. Oltiin paikalla sopivasti myös kissojen ruokkimisaikaan ja päästiinkin ihan eturivin paikalle. Aika hienoja kissapedotkin kieltämättä on.

Nämä kaverit oli mun lemppareita <3 nimi ei jäänyt mieleen, mutta tää chill out asenne kyllä. Itsekin pitäisi välillä ottaa ihan näin.

Survivol-kestokassikeittiö loihti taas päivälliset meille. Yövytään Espoon Tapiola Gardenissa tällä kertaa ja täältä olikin kätevä mennä K-suppariin ja Stockmannin herkkuun ostoksille.

Jokaiselle on matkassa oma ruokakippo (kannellinen, kansi toimii mm. lautasena). Kaupasta ostettiin salaattitarpeet ja salaattitiskistä otettiin lisukkeet mitä kukin halusi. Vedenkeittimen avulla valmistuu nuudelit (mulla gluteenitonta riisinuudelia) vielä lisäksi. Ja taas oli niin hyvää. Huomenna sit mennään ravintolaan syömään.

Loppuillan sää olikin sateinen, joten käytiin ostoksilla mm. minulle uudet tukipohjalliset ja lenkkarit, Lintuselle reppu ja pleikkaripeli. Kahvilla piti käydä jo Korkeasaaressa, mutta sade myöhästytti sen iltaan, saa nähdä tuleeko uni...

Askeleita tuli tällekin päivälle taas reilusti yli päivän "goalin". Aamulenkki jätettiinkin väliin, että mun jalat kestävät Korkeasaaressa kävelyn. Onneksi jalat eivät ole olleet tänään enää niin kipeät, kiitos lenkkareiden. Aamuksi haaveilin pienestä jumpasta, mutta haaveeksi jäi. Venyttelin kyllä jonkin tovin. Se onkin mun uusi rutiini, nimittäin kompakti venyttelysarja, jota olen alkanut nyt tehdä aamuin illoin. Tämä tapa olisikin hyvä siirtää myös työpäiviin ja ihan huippua olisi jos siihen saisi jonkinlaisen lihaskuntojumpan vielä yhdistettyä. Töihinhän aion tästä lähtien mennä lihasvoimin auton sijaan (niin varmaan :D)

Matka jatkuu vielä muutaman päivän verran, joten kaikkea kivaa tiedossa. Instasta löytyy ehkä parhaimmat päivitykset @iiveful ♡ suunnitelmissa ainakin Kasvitieteellinen puutarha, joka tällä kertaa ei ole kiinni (aina kun olen yrittänyt mennä niin on ollut joku huolto), Pauligin kulmassa ehkä täytyy fiilistellä, suppaustakin olis tarjolla ja Serena on Lintusen loman huippukohde ainakin.

Rakkaudella
iive

Kesäkunnossa matkalla - Tampere

Taas ollaan matkalla! Kotona kerettiinkin olemaan jopa 2 yötä :) Aamu startattiin lenkillä, kotona kunnon aamupala ja kohti Tamperetta! Sateisen päivän suunnitelmana oli museo, museo, museo ja museo, nii ja yks kylpylä :)

Lintunen hinkui Muumimuseoon. Edellisellä kerralla ei mennyt ihan putkeen, tosin museokin oli silloin vielä kirjastolla. Silloin ehkä 4v(?) Lintusta ei voinut vähempää kiinnostaa... mutta onneksi mentiin, sillä uusi Muumimuseo on UPEA! Hieman vaan harmitti kun siellä ei saa kuvata ollenkaan. No, kannattaa uskoa ilman kuviakin, että on vierailun arvoinen paikka. Lapsen keskittymiskyky ei riittänyt ihan kaikkeen tutkailuun, sillä esillä oli vaikka mitä, minä olisin tutkinut kaikkea vielä pidempäänkin.

Napattiin museolta Lintusellekin museopassi, aikuisilta löytyykin jo Museokortit. Vielä olisi ihan parasta jos siellä kassalla passiin kirjoitettaisiin tai saisi leiman tms, mutta näinkin kyllä ihan kiva. Museokortti on kyllä kertakaikkisen hyvä investointi, sillä pääsee lähes joka paikkaan.

Seuraavaksi suunnattiin Vapriikkiin missä ei oltu aiemmin käytykään. Nettisivuista ei oikeastaan saanut ihan niin huikeaa kuvaa kuin mitä todellisuus oli, mutta tuolla on siis PALJON kaikkea. Oikeastaan ihan liikaakin, sillä tuli ihan ähky. Käytiin Nukkemuseossa, Luonnontieteellisessä, Kivimuseossa, Pelimuseossa, Postimuseossa (hieno myös) ja Birckala 1017 (oltiin jo ihan finaalissa kaikki) ja vielä jäi katsomatta vaikka mitä!

Pelimuseo oli kaikkien suosikki. Itsekin villiintyi kun pääsi pelaamaan flipperiä ja autopeliä ja HUGOA :O Tosin Lintusta toi ei kiinnostanut pätkääkään :D

Koko päivä tuli oltua liikkeessä, sillä museoiden perään suunnattiin Nokian kylpylään. Nyt kun Lintunen osaa jo uida niin hienosti, niin olipa kivaa kun sai itsekin hieman relata. Uituakin tuli hyvin kun porukkaa oli kerrankin kohtalaisesti tavanomaiseen ryysikseen verrattuna. Kerrankin pääsi myös kunnolla hieroviin suihkuihin ja mun kipeät jalat sai hierontaa.  Museokierros kun tuli tehtyä kävelykengillä ja näköjään tukipohjalliset on tulleet tiensä päähän sillä plantaarifaskiitti siellä taas kipuili. Ideapark-kierroksen jälkeen oli ihanaa kun jalan alle sai pakastemarjapussin. Onneksi lenkkareihin vaihto auttoi, samoin kuin kinesioteipit.

Reissussa yövyttiin ehkä mun ihan suosikkihotellissa Tampereen Villassa, joka on niin ihana ja tunnelmallinen. Vieressähän olisi myös Torni, mutta se on jotenkin kalsea ehken. No Tornin aamupala kyllä kelpaa, sillä Villasta saa mennä tuonne Torniin aamupalalle.

Tornin aamupalalta olikin helppo koostaa hyvä aamupala, sillä valikoimaa on niin paljon. Gluteenittomia leipiä oli vaikka mitä, itse tykästyin tähän tattari vuokaleipään. Herkuiksi otin juustoja ja hedelmiä vaikka gluteenittomia muffineita ym. oli myös tarjolla, kesäkunnossa projekti mielessä siis, tosin pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että tästä todellakin tulee Koko Elämä Kunnossa-projekti koska mitään kieltäymyksiä ei ole, vain nautintoja kaikesta hyvästä.

Aamupalan jälkeen pakattiin ja suunattiin nenä kohti Korkeasaarta. Aurinko suosi tänään juuri meidän Korkeasaarikierroksen verran, joten ihana päivä tänäänkin <3

Rakkaudella
iive