Elämä on muuttunut merkittävästi

Väsyneenä mutta onnellisena ollaan nyt taas kotona. Viimeinen kesälomaviikko alkaa huomenna ja se on pyhitetty kotipuuhille, palstalle, auringonpalvomiselle ja kaikelle hyvälle. Ehkäpä marjatkin on kypsyneet niin pääsee niitäkin sitten poimimaan.

Kainuun-reissu oli upea! Aloitettiin reissu keskiviikkoaamuna aikaisin ja palailtiin lauantai-iltana. Mahtavista keleistä johtuen aika monta uimarantaa tuli bongattua ja useamman kerran päivässä.  Ollaan Lintusen kanssa uimahulluja molemmat. Keskiviikon lounas syötiin synnyinkaupungissani Iisalmessa. Sieltä löytyi kiva uimaranta ihan keskustan vierestä. Kylmälaukkuun olin pakannut mukaan kana-tacosalaattia ja mansikoita, reilu tunnin picnic-uintitauko teki terää. Illalla hotelliin asettautumisen jälkeen tsekattiin vielä Paltaniemi Kajaanissa. Paltaniemi on aivan upea ranta josta tulee lapsuuden parhaat uimareissut mieleen. Hiekkaharjua, mäntyjä ja huisin pitkälle ulottuvaa matalaa hiekkarantaa.

 
Kajaanissa yövyttiin Sokos Hotel Valjuksessa. Saatiin ihana, tilava ja ihan uusi huone. Parhautta oli ihan mahtava king size kokoinen sänky ja aamupalatkin oli ihan jees. Etenkin Kainuun leipäjuusto. Gluteenitonta tarjontaa aamupaloilla alkaa olla ihan mukavasti eli sen suhteen aamupalat sujuu, mutta puhtaasti syöminen on toinen juttu. Tokikaan ei aina tarvitse syödä ihan tip top, relauskin on paikallaan, mutta valitettavasti sen tuntee sitten kyllä konkreettisesti kehossa mm. vireystilassa ja vatsassa. Kajaanissa oli kivasti paikallista tarjontaa mm. jogurtti, leipäjuusto ja kananmunat oli ainakin paikallisia.

Toisen päivän aamupala olikin onnistuneempi kun bongasin paikallista jogurttia tuolta. Jäi nuo hiilarit vähän vähemmälle. Kestokassikeittiö palveli jälleen smoothieiden muodossa ja myös ruokailuun, sillä Kajaanissa ei käyty ravintolassa syömässä.
Kestokassikeittiön perussmoothieen tulee proteiinijauhe-chiasiemen-psylliumsekoitus, 1pss pakastemarjoja lähikaupasta, salaattia, kurkkua, oliiviöljyä, banaani ja omena. Tällä combolla jaksaa monta monituista tuntia aktiivista elämää.

Torstai oli pyhitetty Vuokatille ja Sotkamolle. Mies suuntasi golf-kentälle ja me Lintusen kanssa superparkkiin. Harmitus änkkäreiden puuttumisesta kesti ehkä sen 2 sek. Superpark oli mulle merkittävä paikka, sillä muistan vielä hyvin pari vuotta sitten tehdyn reissun jolloin tuolla lähinnä istuin ja hengailin, koska olin fibrosta niin väsyksissä. Tällä kertaa hilluin kuin lapsi. Tein kaikkea mitä Lintunenkin, jopa ajoin scoottirampeilla niin täysillä vaan kuin uskalsin :D Kiipeilytunnelit oli ainoat mihin en mennyt, koska ahtaanpaikankammo. Tramppa, tanssipeli, vaijeriliuku ym. ym. saivat hikiseksi ja onnelliseksi.
Lintusen kanssa juteltiinkin siinä, että muistaako hän, että miten se edellinen reissu meni ja eikö nyt ole paljon kivempaa kun äiti taas pystyy ja jaksaa tehdä asioita.

Kaikki tämä on täysin freetoxin ansiota!

Hikisen osuuden jälkeen olikin ihan mahtava pulahtaa vielä Katinkullan kylpylään hemmoteltavaksi. Katinkulta on kyllä mun ehdoton suosikki, sillä siellä hoituu niin kuntoilu kuin rentoutuminenkin. Tällä kertaa rentouduttiin vaan. Nyt Lintunenkin oli niin iso ja uimataitoinen ettei enää tarvinnut olla koko ajan toisissamme kiinni vaan molemmat sai puuhata juttuja mistä tykkäsi. Tämän reissun parhaimmat arvosanat sai savusauna, paljut ja uimalammikko ulkona. Höyrysaunan lämmöstäkin nautin jotenkin todella paljon (etenkin kun sen vieressä oli pikkuallas Lintuselle, joten ei tarvinnut kuunnella sitä mennäänkö jo nurinaa lainkaan. Lintunen ui, minä saatoin pitää häntä silmällä hieman ja rentoutua samalla).

Koko päivä mentiin aamupalan ja smoothieiden voimalla. Kylpylän ja golfin jälkeen suunnattiin kohti Sotkamon Lidliä ja sieltä poimittiin jokaiselle kivat picnic eväät. Itse bongailin ensimmäistä kertaa nyt näitä yksittäispakattuja paistopisteen gluteenittomia riisipiirakoita. Olisin halunnut maistaa sitä leipää myös mutta ne oli joka paikasta loppu. Oli ihan mahtava juttu, että mies jaksoi vielä lähteä Hiukan rannalle. Siellä syötiin, otettiin aurinkoa ja vielä, kyllä, "hieman" uitiin. Taustalla jytäsi Sotkamon Jymyn ja Joensuun Mailan pesispeli. Kunnon musat, selostukset ja ihan mieletön tunnelma!
Tuo ranta on se mun ehkä elämäni ranta. Muistan kuinka lapsena oli aivan upea juttu kun siellä oli liukumäki josta saattoi laskea veteen ja uimalautta mistä sai hyppiä. Sillä niin kuin monet Kainuun rannat, Hiukkakin on pitkä ja matala ranta. Nyt noita ei enää ole, mutta muutoin on kaikkea kivaa mm. leikkipuisto keskellä rantahiekkaa. Lintunen tosin viihtyi vain vedessä. Aikamoinen mimmi 2,5h Superparkissa, 2,5h kylpylässä ja vielä reilu pari tuntia järvessä tai ehkä kolmekin.

Perjantaina herättiin aikaisin ja suunnattiin kohti Paltamoa. Miehellä oli siellä golf lähtö. Aika älytöntä, että Paltamossa on todella hieno golf-kenttä!
Me jatkettiin Lintusen kanssa matkaa. Oltaisiin voitu suunnata Puolangallekin, mutta tällä kertaa päädyttiin tutkimaan jotain uutta ja ajeltiin Oulujärven retkeilyalueelle Manamansaloon.

Oulujärvi itsessään on upea nähtävyys. Vedet, hietikot ja mäntymetsät ovat ainutlaatuisia. Retkeilyalueen polut kulkevat avarissa männikkömetsissä ja rantatöyräillä. Pitkiltä hiekkarannoilta löytää oman suosikkipaikan uinti- ja rantaretkelle.

Käveltiin Makkaraniemeen osittain männikkömetsässä, osittain pitkää hiekkarantaa kulkien. Makkaraniemessä oli tuohon aikaan vielä niin rauhallista, että Lintunen pulahti järveen sielläkin. Käveltiin samaa reittiä takaisin, sillä kuumuus alkoi nousta eikä rutikuiva mäntymetsä houkutellut. Tuo Makkaraniemeen johtava polku kun kulkee koko ajan rantatörmää seuraillen, joten järveltä tuuli kivan viilentävästi samalla kun männyt suojasivat pahimmalta auringonpaahteelta.

Metsässä Lintusta ei nurisuttanut yhtään vaan hänellekin iski metsän taika samantien. Alettiin jopa puhua retkeilystä ja telttailusta. Asia joka minua kiinnostaa, mutta en osaa. Mies joka osaisi, no häntä taas ei kiinnosta. Joten taidan mennä jonnekin retkeilyn ABC-kurssille ja ostaa teltan ja alkaa retkeillä tyttären kanssa ♡

Hikisenä ja väsyneenä, sillä minulle tuo n.8km reipas kävely on vielä aika rankka, pulahdettiin vielä leirintäalueen uimarannalle. Voisko tätäkin sitten kehua vielä jotenkin? Sillä ranta oli upea, ehkä upeampi kuin Hiukka, tosin keskellä ei mitään, joten siltä kantilta saattoi olla se ainoa kerta kun tuolla käytiin jos ei nyt jostain syystä päädytä telttailemaan joskus tuonne.

Viimeisiksi päiviksi suunnattiin Ouluun. Kaikilla oli ihan hillitön nälkä ja nyt oli lomareissut reissattu, joten kestokassikeittiö sai jäädä auton takakonttiin. Vähän freshimpää kampetta niskaan ja suunnattiin ravintolaan syömään. Grill itt! ravintolaa piti kokeilla jo Helsingin reissulla, mutta silloin päädyttiin muualle, niin kokeiltiin sitä nyt. Oli kyllä ketjuravintolaksi hyvää ruokaa. Me syötiin miehen kanssa jaettava 3 lihan platteri parmesaniranskalaisilla ja grillatuilla kasviksilla. Lintunen söi aivan mahtavan hampurilaisen.

Loppuillaksi suunnattiin Nallikariin tietysti. Vesipedot suuntasi mereen ja mies jäi ajomatkaa lepuuttamaan rannalle. Merivesi oli ihanan lämmintä, mutta tuuli nostatti omaan makuun himpan liian suuria aaltoja. Tunti tai enemmänkin tuollakin kuitenkin saatiin vedessä aikaa kulumaan ja taas se oli Lintuselle liian vähän. Se ei taida kyllästyä uimiseen koskaan.

Oulun Arina olikin tuttu hotelli ja tiesin sen aamupalan hyväksi. Tarjontaa ja esillepanoa oli entisestäänkin parannettu. Tykkäsin kyllä todella paljon! Etenkin kun aamiaisen sai nauttia pienellä terassilla ulkoilmassa. Söin myös gluteenitonta pannukakkua ensimmäistä kertaa ikinä ja se oli ihan yhtä hyvää kuin tavallinenkin.

Meidän viimeiselle lomareissupäivälle oli luvattu ukkosmyräkkää, mutta koska se ei näyttänyt nousevan ja kaikki oli yllättävän virkkuja, päätettiin pakata kimpsut ja kampsut ja häipyä hotellista heti aamutuimaan. Suunnattiin uudestaan Nallikariin uimaan ja sää oli aika mielenkiintoisen näköinen. Kauempana merellä lymysivät tummat ukkospilvet ja toiselta puolelta taas paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Meri oli seisahtunut, tyyni ja lämmin. Oli aika huikeat aamu-uinnit.

Ja koska ukkonen ei näyttänyt nousevan, suunnattiin takaisin keskustaan ostoksille, moikkaamaan Toripolliisia ja vielä vähän herkuttelemaankin. Muutama sadepisara saatiin, muttei sen enempää.

Edellisenä päivänä bongailin jo ihanan näköisen liikkeen. Kuukorennosta tällainen enkeli-hippi löysi kaikenlaista ihanaa. Olisi voinut ostaa kaupan tyhjäksi. Matkaan lähti kuitenkin vain musta obsidiaani ja tuoksulyhty eteerisille öljyille, mutta silti, ihana kauppa. Onneksi heiltä löytyy verkkokauppakin, niin voi vaikka tilata jos myöhemmin tekee jotain mieli.

Vähän hassussa järjestyksessä nautittiin päivän eväät. Ensin kakkua ja kahvia, sitten pitsaa. Täytyy myöntää, tuli kyllä huono olo vaikka kaikki olikin hyvää. Keho ei ole vain tottunut tällaiseen. Kotona ilta-uinnilla pitsa alkoi oikein kunnolla jyskytellä vatsassa, mutta onneksi päätti kuitenkin pysyä siellä.
Iltauinnin jälkeen oli tarkoitus kaatua lopenuupuneena sänkyyn koisimaan, mutta tekstarin piippaus muutti suunnitelmat. Kun on varmaan jo kolmesti sanonut ystävälle, että sori, ei pysty, niin nyt oli aika sanoa kyllä. Ja tähän oli kyllä ihan mahtava lopettaa reissuloma. Vähän viiniä ja paljon ystävyyttä ♡ Jes I like it!
Baarinkin nimi oli kätsästi VENN - viiniä ja ystäviä.

Kaikesta tästä voi kiittää kyllä Freetox-elämäntapaa. Tiedän, että joidenkin mielestä on ihan sairaan rajoitettua elää näin ja että olen terveysterroristi, ihan pimeä hihhuli kaikkien vihersmoothieideni kanssa. Onneksi se ei itsestä tunnu rajoitetulta, hankalalta toki joskus esim. reissuissa, mutta sieltäkin rupeaa löytymään hyviä ratkaisuja pikkuhiljaa. Sellaisia jotka on helppoja, mutta tukevat terveyttä. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin se, että olen saanut terveyteni takaisin, jolloin se mahdollistaa minulle asioita jotka luulin jo menettäneeni. Nukun paremmin kuin koskaan, jaksan taas liikkua, päivä päivältä enemmän. Ja kun arkena ruokavalio on kondiksessa, voi siitä relata tarpeen vaatiessa. Tosin freetox-ruoka on niin hyvää, että tavan mättö ei enää tyydytä makuhermoja samalla tavalla kuin ennen :D
Suurin toiveeni ja tavoitteeni on jatkaa tätä samaa rataa ja että freetox-elämä mahdollistaa sen, että saan parannettuani kuntoani entisestään niin, että arki ei rasita ja että myös pystyisin taas treenaamaan mm. lihaskuntoa ja ehkä myös jotain aerobista lajia kuten juoksua, pyöräilyä tms. Uinti pysyy taatusti messissä, sillä olen saanut luotua sitä fibron tuhoamaa peruskuntoa niin hyvin takaisin ja aion kyllä jatkaa sen parissa vieläkin tiiviimmin.

On aivan upeaa, että elämän odotukset eivät ole enää työkyvyttömyyseläke, jatkuvat kivut ja uupumus vaan upea elämä, jossa mikä vaan voi olla mahdollista ♡

Rakkaudella
iive