Ennen ja jälkeen

Koska Bikini Challengesta ei ole vielä järisyttäviä tuloksia tullut reilussa kolmessa viikossa (enkä ole niitä todella odottanutkaan) niin laitetaanpa kerrankin nyt tätä muutos materiaalia ajalta kauan sitten ja nyt :) Syksyn 2010 kuvissa olen jo tiputtanut sen -17kg lähtöpainosta ja harrastanut erilaista liikuntaa ½ vuotta.
Kevät 2014 kuvissa painoa on lähtöpainosta lähtenyt -24kg ja liikuntaa olen harrastanut n.4 vuotta. Osan kuvien välisestä ajasta olen jojoillut painon kanssa, sillä sairastuminen prolaktinoomaan pisti välillä elämän ja kropan aika sekaisin.
 

 Syksy 2010 paino 72,3kg ja Kevät 2014 paino 66kg

Ja pistetäämpä sitä sitten oma persus nettiin joo :D

 Syksy 2010 paino 72,3kg ja Kevät 2014 paino 66kg

Voisin väittää, että jotain muutakin on tullut tehtyä kuin laihdutettua tässä ajan kanssa. Rasvaahan kropasta löytyy vielä yllin kyllin, mutta on sinne lihastakin saatu.

Näiden vatsakuvien välillä on se 3vkoa. Ei nyt ihan vertailukelpoisia, mutta mielestäni vatsassa on tapahtunut selkeintä muutosta. Joskus mulla on pyöreä napa <3

Että tämmöistä. Ei tää nyt ihan hukkaan ole ulkonäönkään kannalta mennyt :) Nyt ruuanlaittoon, syömään ja salille. En ois kyllä joskus uskonut, mutta selkä/yläkroppatreeniä lähden tekemään kyllä ihan into piukeena :D Yöksi taas töihin :)

iive

Shoppailun tulos

Lupasin kuvia, joten ;)

Apua legginsit!

Kivaa vai? ;)

Kazaa!!!

The keltainen neule

Shoppailijan nälkäkuoleman pelastus!

Ja paremmat arvot kuin Dietmixissä!

Entisestä elämästä

14 vuotta sitten

Olin 15-vuotias. Olin kasvissyöjä ja noudatin suht. terveellistä ruokavaliota. Poltin tupakkaa (vähän), koska satuin nyt vaan olemaan teini ;) Olin huolissani maailman tilasta, "pieni maailmanparantaja", hippityttö. Harrastin vielä ratsastusta, mutta harvenevissa määrin. Hippitytöthän ei kyllä harrasta hirveästi liikuntaa... Karkkia söin joskus. Asuin kotona ja söin säännöllisesti. Tosin kasvisruokavalioni olisi voinut olla ehkä vähän monipuolisempi. Minulla oli ongelmia tunnesyömisten kanssa, mutta koska kuukausirahalla ei ostettu hirveästi herkkuja niin olin normaalipainoinen. Silloin olin mielestäni kyllä lihava.

Kuusi vuotta sitten

Join vähintään 3 batterya päivässä, sokerillista tietenkin (ei silloin ollut vielä strippeddejä). Lisäksi Pepsi Maxia. Poltin tupakkaa (paljon). Ratsastin aktiivisesti ystävän hevosella, tein tallitöitä yms. Yritin laihduttaa mm. painonvartijoissa, huonoin tuloksin (en kuitenkaan lihonut). Kunnollista ruokaa söin harvoin, useimmiten koulussa. Pääasiassa kotona söin leipää, herkkuja, take awaytä jne. Kävin ahkerasti baareissa, joten alkoholiakin kului.

Kolme, neljä, viisi vuotta sitten

Join 3 batterya päivässä, sokeritonta tosin, mutta aspartaamihöttöä siis. Lisäksi Pepsi Maxia. Poltin tupakkaa (paljon). En harrastanut liikuntaa. Jaksoin juosta ehkäpä kymmenen metriä. Ruokavalio oli sama kuin edellä. Tosin töissä söin kunnollista ruokaa (ja pullaa ja leivoksia ja kakkua...) Tupakointi ja light-tuotteet pitivät jotenkin painon kasassa, mutta kamppailin valtavien mielitekojen kanssa jatkuvasti. Yritin laihduttaa jatkuvasti, mutta, noh, en oikein onnistunut siinä.

Kaksi vuotta sitten

Olin onnellinen vastasyntyneen vauvan äiti. Olin tyytyväinen painooni (n.75kg), rapakunnossa, söin surutta mitä mieleen juolahti, sillä kyllähän nyt vauva-arki ja imetys laihduttaa! Mitä eikö???
Toisaalta tunsin pientä kiinnostusta liikkumiseen, sillä vaikea raskausaika oli pakottanut pysyttelemään aika lailla "liikkumattomana". Kävinkin vaunuttelemassa joskin harvoin, mutta joskus kuitenkin.

Ruokavalio koostui suureksi osaksi Pepsi Maxista (jopa 2l päivässä!!!), hese/mäkki-ruuasta tai pitsaa, kebabia tms. leivästä, herkuista (suklaa, karkit, sipsit ym. ym.), kotiruokaa syötiin ehkä kerran pari viikossa. Varmaan pääasiallisin ravinnonlähde oli se leipä + päälliset.

Vuosi sitten

Olin saman painoinen kuin nyt. Oli hirveä draivi päällä, sillä jo puolen vuoden ajan olin saanut nauttia löydetystä liikunnan ilosta ja terveellisestä syömisestä. Tosin syömäni ruuat olivat terveellisiä, mutta ei ehkäpä kaiken kyttääminen, punnitseminen, miettiminen ja vatvominen. No olin kuitenkin jo hyvin matkalla elämäntapamuutoksen tiellä.
Join paljon Pepsi Maxia, sekä esim. fun light mehuja, sekä käytin paljon vähäkalorisia ja keinomakeutettuja tuotteita.
Olin laihtunut 19,5kg

Nyt

Olen 29-vuotias. Olen huolissani maailman tilasta ja yritän nyt aikuisena löytää ekologisia ja terveellisiä vaihtoehtoja niin ruuassa kuin muuallakin. Edistyminen tässä tapahtuu pikkuhiljaa, mutta kyllä se siitä :)
En ole polttanut tupakkaa kolmeen vuoteen ja olen niin onnellinen siitä.
En käytä aspartaamia tai muita keinomakeuttajia. Olen karsinut käyttämäni lisäaineet minimiin, mutta en "nipota" niistä.
Syön paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Olen kasvattanut osan ruuastani itse, sekä kerännyt marjoja, sieniä ym. talvea varten. Teen ruokani itse, käytän erittäin vähän eineksiä tai puolivalmisteita.

Harrastan liikuntaa paljon eri muodoissa; kävelen (ulkona muuten vaan, metsässä marjastaen ja sienestäen), juoksen, pyöräilen, treenaan salilla, kahvakuulaan, joogaan, käyn ryhmäliikuntatunneilla jne. Ratsastamaan kun vielä pääsis!
Olen edelleen ylipainon puolella, mutta pikkuhiljaa paino putoaa alaspäin ja kunto nousee ylöspäin.
Yritän elämässä vaalia ruumistani, terveyttäni, mieltäni, perhettäni ja ympäristöäni.
Vakava sairastuminen hillitsee vauhtia, mutta ei pysäytä sitä.



Kaikkein tärkeintä on, että elän elämääni, enkä anna ajan vain kulua. Nautin asioista, välillä menen, välillä vain olen. Rentoutuminen ja rauhoittuminenkin on yksi tapa elää. Aina ei ole niin kiire.

Mietin vain, miksi ihmeessä minulla meni 15 vuotta päätyä ideologisesti samaan lähtökohtaan?

Superia!

Oi, oi! Kaksi yötä jäljellä ja sitten onkin ihanat vapaapäivät tiedossa! Villinä ideana ajattelin, että olisin pakannut kimpsut ja kampsut ja matkustanut muutamaksi yöksi Kainuuseen, mutta se idea on nyt kuitenkin hylätty ;D

Ehkäpä parempi on kerätä marjoja eiku siis voimia ja nautiskella Neidin seurasta sekä odotetuista vieraista kun siskolikka ja iskä tulee kyläilemään. Viikonloppuna on siis tiedossa mm. ravintolassa syömistä ja leipomishommia Neidin 2v synttäreiden kunniaksi. Niitä synttäreitä vietetäänkin sitten useampaan otteeseen kun kaikki vierailijat tulevat eri aikoihin... joten haastetta syömispuolella riittää!

Mikäs siinä kerätessä kun puskat notkuu!

Liikunnan suhteen olo alkaakin jo olla sellainen, että energiatasoja oon saanut palautettua parempaan kuntoon ja lenkkipolulle sekä salille jo tekee mieli lähteä. Laiskotellut en suinkaan ole vaan kuulaa on tullut heiluteltua jonkin verran aina ohimennen ja tietysti puutarhahommia sekä marjanpoimintaa on tehty ahkerasti.


Palstan suurin yllättäjä on ollut salaatti, jota salaattipenkki puskee niin ettei niitä kerkeä syömään, en minä eikä anoppi.



Kyllähän sitä kaikkea muutakin ihanaa kasvaa ja onkin ollut nautinnollista syödä itse kasvattamaa ruokaa! Ja joka on muka ilmaista (siis kun eihän niitä taimia, multia, siemeniä yms. yms. tietenkään lasketa!) niin pieni kitupiikki minussa kiittää :)

Pensastomaattini käytti sitten kaiken energiansa tämän "jättimollukan" kasvattamiseen. Olihan se hyvää, mutta olisi niitä kyllä voinut vähän enemmän tulla. Tosin kaksi on vielä kypsymässä. Amppelitomaateista on kuitenkin tullut pienenpieniä ihania tomaatteja ihan kohtalaisesti.





Metsässä kulkiessa törmäsin tämmöiseen marjaan. Ja kuukkeli kertoi sen olevan Lillukka, myös Mesimarjoja löytyi muutamia. Tätä en kuitenkaan metsässä tiennyt, joten sinne jäivät :(






Sienestys on alkanut myös kiinnostamaan ja niinpä ilmoittauduin Marttojen sienestys-luennolle ja retkelle. Mitä sitä hukkaamaan ilmaista ruokaa mitä metsät on pullollaan! Tänään otinkin sitten varaslähdön ja ostin kaupasta kanttarelleja, NAM!

Kanttarellikastikkeen kanssa pyöräytin eilisistä jämistä munakkaan ja taas täytyi kaupassa noita munakennoja pyöritellä, että mikäs se nyt olis hyvä... sillä mitä eroa on Kultamuna VAPAA:lla

Kultamuna VAPAA on peräisin lattiakanalasta, jossa kanat voivat tepastella vapaasti ympäristöään tutkien, kuopsuttaa ja kylpeä hiekassa tai pehkussa sekä munia pesiin. Näillä kanoilla on myös orret nokkaunia varten.

ja Kultamuna VIRIKE:ellä?

Kultamuna VIRIKE tuotetaan jo nyt vuonna 2012 voimaan tulevien EU-vaatimusten mukaisissa pienryhmäkanaloissa. Niissä kanat elävät perinteisiä häkkikanaloita väljemmin ja voivat käyttäytyä lajinsa mukaisesti.

Kun vapaat-munat on kalliimpia kuin virike-munat, mutta PAKKAUKSEN tekstin perusteella taas virikekanoilla on paremmat oltavat? Vai tarkoittaako kuitenkin pienryhmäkanala sittenkin häkkikanalaa???

No netin ihmemaasta se sitten löytyi... Pahoittelen huonoa kuvanlaatua!

Kultamuna Virike munat munitaan pienryhmäkanalassa, jossa kanoilla on munintapesät, pehkua nokkimista ja kuopsuttelua varten sekä orsia. No nimen perusteella ajattelisin vielä että hei näillähän on vielä lisäksi niitä VIRIKKEITÄKIN ja ovat PIENRYHMISSÄ! Eli siis parempia. Pienellä präntillä löytyi sitten, että...

Ja pienellä präntillä: VirikeHÄKKIkanaloiden munia. Mihin ne PIENRYHMÄkanalat jäi???

Helpoinhan olisi ostaa LUOMU-munia, mutta hinta hirvittää... No ainakin olen jo päässyt siihen pisteeseen etten enää osta niitä kaikista hirveimmissä oloissa tuotettuja munia! Mutta nyt kyllä kieltämättä v****ttaa kun ostin noita virikemunia, plaah!!!!!!!!

Kultamuna LUOMU on oikea valinta sinulle, joka arvostat luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita. Niitä munivat kanat ruokitaan kotimaisella luomurehulla, ne elävät eläinystävällisissä lattiakanaloissa ja kesäisin ne pääsevät ulkoilemaan.

Joskus luomukaan ei merkitse kalliimpaa hintaa vai mitä sanotte tästä?

Molemmat siis kylmäpuristettuja. Toinen tavan, toinen luomu!

Tänään iloitsin erityisesti työpaikkani ruokailumahdollisuudesta, sillä kylmiössä oli sangollinen tuoreita mustikoita! Meillä "otetaan" ruokaraha palkasta ja niin työntekijät saavat syödä mitä kaapeista löytyy. No tänään löytyi mustikoita, joten tämä yökkö söi sitten niitä :) Ekan satsin söin vaniljakastikkeen kanssa ja toisen maidon kanssa. Kyllä vaan se maidon kanssa oli parempaa!

Ruokatauko ja blogimaailma sujui kivasti yhdessä mustikoita syöden ja Blueberryn Pudotuspeli-blogia lukien ;D

 iive

Ps. Kuvagalleriaan löytyi se THE hirvein otos ikinä, joka sai mut tajuamaan KAIKEN. Lisäilen sen sinne pikapuoliin ;D

Puoli vuotta takana!

Puolen vuoden aikana olen tiputtanut painoa 79,8 kilosta 71,6 kiloon eli 8,2 kiloa. Vyötäröltä on kadonnut 14cm.
Aika vähän mielestäni, paremminkin olisi voinut mennä, mutta olisi myös voinut mennä huonomminkin! Toisin kuin edellisenä vuotena kilojen tiputtaminen on ollut vaikeaa. Ensimmäiset kolme kuukautta meni kovasti sairastellessa ja kun huhtikuussa aloitin 9:sän tehoviikkoa niin puolet siitä on mennyt progesteroni-hormoonikuurista "toipuessa". Tuo kuuri pisti elimistön aivan täysin sekaisin, eikä siitä kyllä ollut mitään hyötyäkään. Elimistöni on näköjään päättänyt että olen lehmä, sillä hormonikuurista huolimatta ja imetyksen lopettamisesta puoli vuotta sitten, minulla ei edelleenkään ole kuukautisia ja tuotan maitoa! No kaipa tämäkin joskus loppuu...

Kuntopuolella kehitystä onkin tapahtunut huimasti :D mistä olen erittäin onnellinen. Jaksan juosta yli 7km putkeen ja enemmänkin jos vain kokeilisin. Pyöräilin vast'ikään yli 32kilometrin lenkin. Ja salilla painot nousevat entistä paremmin. Ennen olisin vain voinut haaveilla moisista teoista!

Biggest Loserin Coleen sanoi mielestäni mahtavasti näin:

Elämästä täytyy nauttia täysillä ja ottaa jokaisesta hetkestä kaikki irti. Elämän ei saa antaa lipua ohitse. Aion tehdä loppuelämästäni niin upean kuin pystyn. Minä ansaitsen sen!

Niin kuin Coleen niin myöskään minä en enää aio päästää elämää menemään ohitse. En aio olla oman elämäni sivustakatsoja vaan aktiivinen osallistuja. En halua pohtia kuinka en kykene tekemään jotain (jos se on oikeasti mahdollista!) tai etten pysty saavuttamaan unelmiani. Sillä minä pystyn ja niin muuten pystyt Sinäkin! Ihan varmasti!

Juhannus sujuukin hieman erilaisissa merkeissä tänä vuonna. Meneillään on yövuoroputki ja Siippa sekä Neiti lähtivät viettämään juhannusta Savon sydänmaille. Eli olen siis käytännössä yksin kolme päivää, HUI! :D En muista milloin viimeksi olisin ollut oikeasti yksin, että minulla olisi ollut aikaa ajatella vain itseäni eikä muita. Ero Neidistä ensimmäistä kertaa (ja Siipasta) ottaa kyllä koville, mutta tiedän että he pärjäävät kyllä <3
Nukuin siis autuaasti koko päivän ja vietin hereillä olo aikani typötyhjällä salilla treenaten. Oli ihana treenata kun ei tarvinnut kokea huonoa omatuntoa siitä kuinka pitkään treeni viekään ja keneltä se aika on pois. Nyt se aika ei ollut keneltäkään pois vaan se aika oli minun!

Täällä minä nykyään siis hikoilen entisten "laitteiden" sijaan. Tänään ei ollut edes yhtään "ukkoa" treenaamassa. Kaikki olivat varmaan treenanneet jo aamulla ja olivat juomassa kaljaa ja syömässä makkaraa (mikä toki heille sallittakoon!)

:D

Kotisalini KuntoRiihi on muuten aivan mahtava paikka!

Heille kuuluu oikeasti aika iso kiitos siitä, että olen löytänyt liikunnan ilon mitä moninaisempien lajien parista. Paikkaa pitävä pariskunta tekee työtä koko sydämellään ja sen kyllä näkee, että liikunta on heille oikeasti elämäntapa ja sydämen asia eikä vain pelkkää bisnestä!

Iso kiitos kuuluu myös paikan mahtaville ohjaajille! Kuinka yhteen paikkaan onkin voinut valikoitua niin timanttinen joukko :)

Liikuntaa olen pelkästään touko- ja kesäkuun aikana harrastanut seuraavasti
​​1​/​​60​​ Juoksu 2km 2.5
​​2​/​​60​​ Salitreeni + juoksu matolla yht.1h, 410kcal 3.5
​​3​/​​60​​ Pyöräily 11,2km 45min, 420kcal 4.5
​​4​/​​60​​ Kuntosali 40min + sisäpyöräily intervalli 30min/5,5km 5.5
​​5​/​​60​​ Kävelylenkki 6km 6.5
​​6​/​​60​​ Kuntosali 1h 15min (sis pyöräily + soutu) 7.5
​​7​/​​60​​ Kuntosali 45min 9.5
​​8​/​​60​​ Pyöräily 8,6km 10.5
Sairaana
​​9​/​​60​​ Pyöräily 4km 16.5
​​1​0​​/6​​0 ​Kuntosali 17.5
​
1​1/​60​ Pyöräily 4km 17.5
​12​/6​0 ​Juoksu 3,5km/45min 18.5
1​3/​60​ Kuntosali 60min 19.5
​14​/6​0 ​Kuntosali 60min 21.5
1​5/​60​ Juoksu 5km/50min 22.5
​16​/6​0 ​Kuntosali 45min 23.5
1​7/​60​ Kuntosali 45min 24.5
​18​/6​0 ​Juoksu 4,5km/45min 25.5
1​9/​60​ Juoksu 2,7km 26.5
​20​/6​0 ​Juoksu (Likkojen Lenkki) 7,7km/ 1h 10min 28.5!!!
​
2​1/​60​ Astangajooga 1h 29.5
​22​/6​0 ​Pyöräily 30km/2,5h 1.6
2​3/​60​ Juoksu 4km/35min 2.6
​24​/6​0 ​Lenkkeily 6km/1h10min 3.6
2​5/​60​ Kävely x 2, yht. 7km/50min + 35min
​26​/6​0 ​Maanmuokkaus/Puutarhanhoito = lapiohommia 6h! 7.6
2​7/​60​ ​Maanmuokkaus/Puutarhanhoito = lapiohommia 2h 8.6
​28​/6​0 ​​Maanmuokkaus/Puutarhanhoito = lapiohommia 2,5h + Bodypump 50min 9.6
2​9/​60​ Pyöräily 11,4km 10.6
​30​/6​0 ​Puutarhahommia 2x30min 11.6
​
3​1/​60​ Puutarhahommia 3h + Kuntosali 1h + Juoksu matolla 15min 1,7km 12.6
​32​/6​0 ​Juoksu 6,2km 1h 13.6
3​3/​60​ Kahvakuula 1h + sisäpyöräily 5km + juoksu 2,3km 14.6
​34​/6​0 ​Kuntosali 1h + juoksu matolla 2,1km 16.6
3​5/​60​ Kävely 7km 17.6
​36​/6​0 Kävely 1h 19.6 ​
3​7/​60​ Pyöräily 18km 1h 15min 535kcal 22.6
​38​/6​0 ​Juoksu matolla 2km + Sisäpyöräily 5km + Salitreeni yht. 1h 20min 680kcal 23.6
3​9/​60​ Juoksu matolla 1km + Sisäsoutu 1km + Salitreeni + Sisäpyöräily 5km, 1h 35min 700kcal 24.6
​
Lopuille 21:lle suorituspäivälle on aikaa yli kaksi kuukautta, joten 60 suorituskertaa paukkuu rikki varmasti aika hyvin jos ei mitään haavereita tai sairastumisia satu sen erikoisemmin.

Kaikista parhain saavutukseni tältä ajalta on kuitenkin oikeasti se, että tietää pystyvänsä tekemään asioita joita olisin vain aiemmin voinut kuvitella tekeväni. Tai aiemmin itse asiassa kuvittelin, että en pysty tekemään niitä. Nyt minä pystyn!

*** iive ***

ps. ihanaa juhannusta!

Viikko1 päivä4, ja huonosti menee :(

On tääkin mukamas jokin tehoviikko :( Tekishän sitä vaikka mitä, mutta pää sanoo pum pum pum ja oksettaa ;S Särkylääkkeillä pystyy olemaan suht ok, mutta urheilemaan ei taaskaan ole mitään jakoja! Ja kun haastekin on loppumassa ja pitäisi se viimeinen suoritus edes saada täyteen. No huomenna jos olis jo hormonit tasaantuneet (ja ei, en vedä mitään mömmöjä vaan kyse on ihan lääkärin määräämästä progesteroni-hormonista kuukautisten puuttumisen takia), jotta pääsisi edes lenkille. Huomenna saa ehkä tietoon myös kilpirauhas-kokeiden tulokset, hui!

Tänään sain aikaiseksi kokeilla kameran uutta telinettä ja itselaukaisua. Kyllä vaan, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa... no tiedän että edistymistä on tapahtunut ja nämä kuvat jääkööt muistoksi sekä vertailukohdaksi. Sitä vielä harkitsen, että julkaisenkohan ne nyt täällä vai en... pyllykuvat nyt ainakin saa jäädä "hetkeksi" ;D (ainakin siksi hetkeksi, että löytyy jo jotain paremman näköistä esittelemistä heti perään)
Harmi kun en silloin tammikuussa ottanut mitään kuvia niin voisi vähän vertailla...

Vanhat housut, jotka pahimmillaan meni päälle just ja just (viime kevättalvella siis 2010) ja oikein napit naukui, joulun tienoilla 2010 ja tammikuussa 2011 ne oli käytössä muutaman kerran, mutta nyt tippuuvat jalasta ;D hip hei! Ja näähän on tietysti strechiä, joten venyyvät ja paukkuuvat sen aika monta senttiä vielä lisää...

Viime kesänä ostetut tavoitefarkut, jotka silloin muuten mahtuivat kiinnikin (ja unohdetaan ne tursuavat mahamakkarat), tammikuussa eivät menneet kuin reisien puoliväliin, nyt ne sentään menee edes pyllyn yli.
Hyvä ostos kuitenkin vaikka eivät ole olleet käytössä kertaakaan, sillä maksoivat kirpparilla vaan euron ;D ja eivät oo muuten strechiä ;P

Alimmaisena vanhimmat housut, keskellä nyt mahtuvat strech-farkut ja päällimmäisenä ekat "tavoite-farkut", jotka pitäisi siis pystyä kiskomaan jalkaan juhannuksena!

Iltapalana oli ehrmannin lisäksi pari Ryvitan Dark Rye-näkkäriä, päällä avocadoa, raejuustoa ja oliiveja, NAM! Mä kyl sit rakastan avocadoa <3

Nyt pitää vaan lohduttautua, että viime kesäiseen parhaaseen kuntoon on enää jäljellä 4kg (eli enää 4kg viime syksyn törkykiloja jäljellä!!!! Jee! ;D ) ja nehän lähtee ja nopeaan! Tai ainakin toivotaan niin :D ja tahdotaan ja halutaan ja tehdään kaikki sen eteen että niin käy! Ja sitten kun se on saavutettu niin alkaakin "neitseellinen" matka kohti tavoitepainoa (jonka painoinen olen siis ollut varmaan joskus 15v sitten...)!

Tänäänkään en ostanut mitään lohduttelu-herkkuja vaikka olikin niin kurja olo (ja kaapissa on muuten suklaata ja suklaamunia, enkä oo syöny!), hip hei ja ompputarra siis ansaittu!

Vatsatauti kadotti mun makkaran...

tai no ainakin melkein ja musta hoikentaa :) 

Mutta pakko oli napata foto kun "sisar hento valkoinen" oli töihin lähdössä sairasloman jälkeen kun tuli kerrankin hyvä fiilis kun katsoi peiliin. Enkä ees vetänyt vatsaa sisään! Vatsan ylämakkara on nimittäin almost kadonnut ja vanhat työhousut mahtui jalkaan. (Ja tätä sitten piti juhlia käymällä kahvilla ennen töihin menoa ja syömällä munkki :P ) Alamakkarahan kyllä on ja pysyy ja varmaan aika pitkään kun ei se sieltä mihinkään silloinkaan häipynyt vaikka painoi alle 70kg...

Tää kuva kyllä imartelee todellisuutta varmaan aika paljon, mutta mutta iloitaan nyt siitä silti kuitenkin.

Ja tääkin on tänne pakko laittaa, etten mä nyt ihan mustissa duunissa kulje vaan ihana Äitee ompeli mulle tämmöisen:

(Kuva on otettu ystävänpäivänä, joten siitä syystä tuo sydän roikkuupi kaulassa. Ja sitä te ette halua nähdä mitä mulla oli tuolla yläpäässä, sillä meillä oli töissä silloin myös hassujen hattujen päivä. Olin sitten nimittäin aivan varmasti Rouva Erittäin Vakavasti Otettava Hoitohenkilö... mutta kivaa oli kaikilla!)

Huomenna olisi tiedossa tuolijumppaa. Mulle tuskin hiki tulee vetäjänä, mutta asukkaille saattaapi vähän tullakin :)

Tavoitteita

Tämän viikon aikana on tullut mietittyä tarkemmin tämän projektin (ja blogin) tarkoitusta ja nyt se sitten pitäisi saada selviksi sanoiksi tännekin asti, niin voisi aina tavoitetta vähän vilkuilla sillä silmällä, että ollaankos sitä oikeaan suuntaan menossa :D

Monilla on keväällä tavoitteena laihtua ja saada "talvikilot" pois kropasta. Sama ilmiö on huomattavissa syksyllä kun kesäloma ja mahdolliset terassilla istuskelut alkavat näkyä vyötäröllä. No mun kilot nyt ei oo kai tulleet kummastakaan vaan ehkäpä siitä kaikista yleisimmästä syystä eli parisuhteesta, avioliitosta ja lapsesta. Siitä ettei tarvitse enää joka päivä miettiä miltä näyttää, että saisi jonkun huomion. Nyt sitten ollaan siinä onnellisessa tilanteessa, että mulla on mies joka rakastaa mua sellaisena kuin olen ja lapsi myöskin. Itse vain kun katsoo peiliin niin ei olekaan niin hyvä fiilis...

Teatteriin menossa v.2002

"Aikuisena" vuonna 2002 taisin alimmillani painaa 65kg ja silloinkin olin mielestäni tosi läski, no nyt kun paino on tosiaankin käynyt lähellä sitä 90kg niin voimpa todeta olleeni silloin aika normaalipainoinen, mutta eihän mulla mitään lihaksia ole silloin ollut. Sen aikainen ruokavaliokin oli tosi terveellinen... kahvia, tupakkaa ja työpäivinä sitten jopa jotain oikeaa ruokaa. Paljon biletystä, valvomista ja niin edelleen, no kyllähän kaikki nää nuoruusvuodet tietää...

Ratsastuskisoissa v.2005

Vuonna 2005 voisi jo kivasti sanoa perseen hieman levinneen. Painokin alkoi jo 8:lla. Pahimmillaan taisi olla jopa 85kg. Siitä se on sitten viimeiset vuodet heitellyt 75kg-85kg:n välillä kunnes raskauden jälkeen helmikuussa 2010 päästiin niinkin loistavaan lukemaan kuin 88,8kg! Ja tälläinen painohan merkitsee tälläiselle 163 senttiselle tattiaiselle BMI 33,1 eli merkittävää ylipainoa.
Kiloklubin ja runsaan liikunnan avulla sain painoa tiputettua tosiaan sen 19,5kg helmikuun ja elokuun välisenä aikana. Ja mitä sitten tämmöinen ääliö menee tekemään? No tietenkin mitätöi melkein totaalisesti kaikki työnsä tulokset ja antaa itsensä repsahtaa uudelleen. Ei tullut hehkeitä kuvia rantalomalta ei!

Kanarialla joulukuussa 2010

Tämä projekti ei ole myöskään pelkästään mun vaan tähän osallistuu koko meidän perhe, sillä kauniisti jos sanoo niin en minä meidän perheessä ole ainoa jolle näin on käynyt. En myöskään halua antaa huonoa esimerkkiä lapselleni, jolla on kyllä niin loistavat "lihomisgeenit" kuin olla voi, valitettavasti.

Joten miksi tämmöinen projekti on nyt siis menossa:
- Haluan itselleni paremman kunnon jaksaakseni paremmin fyysisesti (ja psyykkisesti) niin kotona kuin töissä.
- Haluan antaa hyvän esimerkin ja kasvatuksen lapselleni.
- Haluan katsoa itseäni peilistä häpeämättä ja nähdä saman myös mieheni silmistä.
- En halua päätyä vanhana ja raihnaisena 120kg mummona TK:n vuodeosastolle makaamaan sänkyyn kun hoitsut eikä nosturi jaksa mua nostaa itseni liikuttamisesta puhumattakaan.

Tämä kaikki vaatii kuntoilua, itsekuria, järkevää syömistä, armoa, rakkautta ja tahtoa. Ei muuta :) ihan helppoahan tää on eiks vaan?
Tavoitteena olisi vuoden 2011 aikana päätyä painoon 58kg-62kg, jaksaa juosta x määrä kilometrejä yhteen putkeen (tätä en vielä oikein pysty määrittelemään, mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin) ja punttis-puolellakin ihan selkeitä tavoitteita olisi tulossa, mutta niistäkin sitten myöhemmin lisää kunhan projekti pääsee kunnolla käyntiin!