ITE - Itse Tehty Elämä - Kohtalona Luovuus

On ihanaa, että taidemuseot ovat taas auki! Toisaalta taidetta on voinut nähdä muuallakin museoiden ollessa kiinni ja muutenkin. Taiteeseen voi törmätä missä vain, vaikkapa Lahdessa keskellä metsää. Itse en juurikaan innostunut korona-ajan virtuaalitaidenäyttelyistä. (Poikkeuksena Instagramin #karanteenitaidetta - suosittelen katsomaan!) Taide ruudun välityksellä on vähän, no joo... toisaalta samaa voisi ajatella tästäkin kirjoituksesta. Sen sijaan, että lukisi taiteesta blogipostausta ja katselisi taidetta sieltä - parasta on kokea se taide itse ihan siellä paikan päällä. Mutta ehkäpä tämä voi olla innoituksena?

Vierailin juuri Oulun taidemuseossa ja Kohtalona luovuus-näyttely on ehkä yksi kaikista syvimmälle sisälle menneitä näyttelyitä mitä olen pitkään aikaan kokenut?

Itsellenikään ei ollut ehkä aivan selvää mitä ITE-taide nyt sitten on. Toisaalta en yleensäkään välitä määrittelyistä, mutta alla oleva kuva ITE-taiteen juhlavuoden esitteestä kiteyttää ITE-taiteen aika hyvin. En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt sitä erottelua mitä koulutetun taiteilijan ja kouluttamattoman taiteilijan välille on tehty. Vaikka itse olenkin saanut koulutusta taiteeseen, niin koen, että ensisijaisesti taiteilijuus asuu taiteen tekijän sisällä oli koulutusta tai ei. Itse en ole koskaan omaa taiteilijuuttani päästänyt täysin "vapaalle". Tiedän sen siellä olevan, mutta oma taiteen virtani on niin äärimmäisen kuluttava ja dominoiva, että sen jälkeen ei elämässäni olisi sijaa millekään muulle. En halua "menettää" itseäni taiteelle, siksi en olekaan "oikea taitelija" vaan ehkäpä taiteellinen henkilö?

Ehkäpä eniten minua mietityttää ITE-taiteen ja harrastelijataiteen ero? Oheisessa ITE-taiteen juhlavuoden esitteessä erotellaan nämä kaksi näin - ITE-taiteilijat ovat itseoppineita, mutta he eivät ole harrastajataiteilijoita, jotka ottavat mallia taiteen traditioista. Toisaalla jatketaan... "Ei etsitty perinteistä kansantaidetta, mutta ei myöskään kuvataiteen harrastajien korkeisiin tavotteisiin pyrkivää taidetta." Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en. Ehkäpä ymmärtämättömyyteni kumpuaa jo mainitusta haluttomuudestani määrittelyyn. Toisaalta määrittely ja kategorisointi voi olla myös hyödyllistä, sillä se voi antaa jonkun taiteelle suuntaviivat ja kanavan mitä lähteä etenemään. Ehkä itsekin voisin vapautua tietyistä pääni sisäisistä lukoista seuraamalla enemmän ITE-taiteen suuntaviivoja kuin harrastelijataiteilijuutta tai saati sitä mitä taiteesta olen opiskellut.

Kuvia Kohtalona Luovuus-näyttelystä. Taiteilijat ja teosten nimet mainitaan, jos ne kuvagalleriaan sattuivat tallentumaan.

Juha Pesonen Ihmisten sisäisiä omakuvia-sarjat 2019-2020

 Ann-Mari Erichsen

Koko taidenäyttely oli täynnä mitä mielenkiintoisimpia yksityiskohtia ja tilanteita. Se, että teokset on tuotu näyttelytilaan pois tekijän omasta arjen ympäristöstä (johon ne yleisesti hyvin vahvasti kuuluvat) oli kuitenkin toteutettu todella hyvin. Ehkäpä hitunen sitä oman arjen ympäristöä oli tullut nyt museoon? Tämän tunnelman koki hyvin vahvasti etenkin viimeisessä salissa, sillä sen seinät olivat täynnä Veli Granön ottamia kuvia ITE-taiteilijoista taiteensa keskellä juurikin siellä omassa ypäristössä. Tunnelmaa täydensi vielä videopätkät taiteilijoista taidetta tekemässä.

 Kaikista eniten minua sykähdytti Hanna Viitalan teokset, jotka saavat inspiraationsa muinaisista naisten myyteistä.

 Hanna Viitala Kohtalon jumalatar Ananke 2020

 Hanna Viitala Kuukuiskaaja 2020

Hanna Viitala (Oman elämänsä) Guru 2018

Kohtalona Luovuus - ITE ja kumppanit näyttelyn voi siis kokea Oulun Taidemuseossa 20.9.2020 saakka ja tämän jälkeen näyttely pyrähtää Hämeenlinnan taidemuseoon alkaen 23.10.2020! 

ITE taiteen juhlavuosi kuitenkin pyörii ympäri suomen. Siihen voit tutustua lisää ITE-taiteen verkkosivuilla. Sivuille on listattu myös tunnetuimmat yleisölle avoimet ITE teosympäristöt suomessa.

iive

Kesätaidekierroksella - Suomen käsityön museo - Keramiikan toinen luonto

Kesätaidekierroksella ei ole syytä unohtaa oman kotikaupungin taidemuseoita, joista on tullut rakkaita. Viime vuonna taisin tajuta, että miksi ihmeessä käyn taiteesta nauttimassa aina muualla - en omassa kotikaupungissa! Tämän oivaltamisen jälkeen asiaan on tullut muutos ja huikeita näyttelyitä on ollut niin Taidemuseolla kuin Suomen käsityön museollakin.

Nyt vierailin Suomen käsityön museolla, jossa oli upea Keramiikan toinen luonto - näyttely.

Tänä kesänä olen nauttinut taas Museokortilla taiteesta yllin kyllin. Jos jossain matkan varrella on taidemuseo, niin minut löytää sieltä! Tämä on toinen osa Kesätaidekierros-postaussarjaa.

Taidemuseossa tai näyttelyssä vierailu on minulle aina voimauttava elämys ja iso osa henkistä hyvinvointia. Taide on kuulunut elämääni aina.

Fiilistelen taidetta, en analysoi. Nautin, mietin, ihmettelen. Usein tuntemukset ovat niin syviä ettei niitä kykene sanoiksi tuomaan, koska se on vain tunne.

Taideteosten tekijät ja nimet mainitaan jos ne (kameran) muistiin ovat tallentuneet.

Jyväskylän taidemuseoihin on perjantaisin muuten vapaa pääsy ja Veikkauskortilla keskiviikkoisin. Alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi aina ja Taidemuseoon pääsee ilmaiseksi myös kaikki alle 24-vuotiaat.

Keramiikan toinen luonto 18.5 - 8.12.2019

Keramiikan toinen luonto -näyttelyn viisi kuvanveistäjää tuovat esiin henkilökohtaista suhdettaan luontoon ja taiteen tekemiseen sekä kertovat ajatuksistaan teostensa takana. He havainnoivat ympäröivää luontoa ja tulkitsevat sitä veistosmaisesti keramiikan kautta. 

Luonnosta saa alkunsa monet myytit, tarinat ja sadut, jotka ovat myöhemminkin vaikuttaneet ihmisten luontosuhteen kehittymiseen. Ville Heimalan, Katri-Maria Huhtakallion, Aura Kajaksen, Tiia Matikaisen ja Lotta Mattilan käsissä raaka materiaali muokkautuu luonnon loputtomien muotojen ja tekstuurien inspiroimana sekä tarinoiden ja uskomusten kyllästämänä henkilökohtaisiksi tulkinnoiksi eri lajien kohtaamisista. Ennen kaikkea toinen luonto kertoo näkyvän luonnon lisäksi myös sen toisesta, piilossa olevasta ja mystisestä puolesta – siitä, jonka taiteilija ajatustensa ja tuntemustensa kautta tekee näkyväksi taiteen keinoin. (Lainaus: Suomenkäsityönmuseo.fi)

Keramiikka on oma suuri rakkauteni ja tänä vuonna olenkin päättänyt palata tuon taiteenlajin pariin. Keramiikan toinen luonto puhutteli minua paljon. Etenkin Tiia Matikaisen työt olivat syvästi ajatuksia ja tuntemuksia herättäviä.  Joidenkin mielestä ne saattaisivat olla pelottavia, mutta minä koin niissä sen rauhan, mikä syntyy yhteyden tunteesta. Siitä kun menen metsään ja olen yhtä metsän kanssa. Siinä minä tavallaan katoaa tai sen raja hämärtyy, sitä vain ON kaikkea. Se on erittäin voimauttava kokemus.

Eläimet antavat meille ihmisille paljon iloa ja ihmettelemisen aihetta. Iloitsen aina kun saan jonkun villin ja vapaan elämen touhuja seurailla. Se valtaa ilolla ja ihmetyksellä, pysäyttää tähän hetkeen ja antaa perspektiiviä sille kuinka me itse luommekaan valtavan määrän elämämme ongelmista - ihan vain ajatuksia vatvomalla.
Yksi parhaimpia rentoutuspaikkojani on kotikylän luontopolku, jossa voi nähdä vuoden ympäri erilaisia lintuja ja jos hyvä tuuri sattuu niin myös muita eläimiä. Siellä käveleminen ja kaiken seuraaminen on aivan parasta läsnäolon hetkeä mitä voi olla!

Katri-Maria Huhtakallion herkät naiset ihastuttivat. Jollain tavalla ne herättivät samanlaisia sisäisiä tuntemuksia kuin Tiia Matikaisen työt vaikka tunnelma ja esitystapa näissä on täysin päinvastainen.

Tässä näyttelyssä taitaa olla paikallaan vierailla vielä toisen tai kolmannenkin kerran. Sen verran puhutteleva näyttely oli. 

iive

Kesätaidekierroksella - Joensuun Taidemuseo ONNI

Kesätaidemuseokierros jatkuu, sillä tosiaankin...

Tänä kesänä olen nauttinut taas Museokortilla taiteesta yllin kyllin. Jos jossain matkan varrella on taidemuseo, niin minut löytää sieltä! Tämä on toinen osa Kesätaidekierros-postaussarjaa.

Taidemuseossa tai näyttelyssä vierailu on minulle aina voimauttava elämys ja iso osa henkistä hyvinvointia. Taide on kuulunut elämääni aina.

Fiilistelen taidetta, en analysoi. Nautin, mietin, ihmettelen. Usein tuntemukset ovat niin syviä ettei niitä kykene sanoiksi tuomaan, koska se on vain tunne.

Taideteosten tekijät ja nimet mainitaan jos ne (kameran) muistiin ovat tallentuneet.

Joensuun Taidemuseo Onni

Entisellä kotikaupungilla Joensuulla on aina paikka mun sydämessä. Yliopisto- ja kulttuurikaupunkina siellä sijaitsee myös arvoisensa museo Taidemuseo Onni jossa vierailemme aina Joensuussa käydessä. Toinen käymisen arvoinen paikka on Pohjois-Karjalan museo Hilma, jossa löytyy niin vaihtuva näyttely kuin histoeriallinen perusnäyttelykin, mutta siellä ei käyty tällä kertaa.

Ihmeellinen Onni

Joensuun taidemuseon tarina alkaa vuodesta 1961, kun joensuulainen apteekkari ja taidekeräilijä Olavi Turtiainen testamenttasi taidekokoelmansa Joensuun kaupungille. Testamentti velvoitti kaupungin järjestämään taideteoksille myös museotilat henkilökuntineen, ja päätös taidemuseon perustamisesta tehtiin 1962.

 Nykyinen Kirkkokadulla sijaitseva museorakennus on peräisin vuodelta 1894, ja siinä toimi vuoteen 1974 saakka Joensuun klassillinen lyseo. 

Turtiaisen kokoelman lisäksi museon perustan muodostivat kaksi muuta 60-luvulla saatua lahjoitusta: Arla Cederbergin suomalaisen taiteen kokoelma sekä Onni Okkosen kansainväliset kokoelmat.

Merkittäviä uudempia museon saamia lahjoituksia ovat olleet mm. vuonna 2000 saatu Hilkka ja Juhani Berghemin ikonikokoelma sekä vuonna 2007 lahjoitettu Carl-Johan af Forsellesin modernin taiteen kokoelma. Okkosen kiinalaisen taiteen kokoelmaa täydensi Kotovuoren perheeltä vuonna 2011 saatu lahjoitus. (Lainaus: joensuuntaidemuseo.fi)

Taidemuseo Onnin peruskokoelmat ovatkin upeita ja ne ovat toteutettu myös erittäin kävijäystävällisesti. Tällä kertaa pääasiallisesti ihmettelimme ihmeellistä Onnia ja vaihtuvan näyttelyn tiloissa olevaa Blue & Red - Kaksi matkaa näyttelyä sekä pikkuriikkisen myös peruskokoelmaa.

Taidemuseo Onnin kesässä suomalainen ja kiinalainen kulttuuri kohtaavat Nanna Suden ja Canal Cheong Jagerroosin yhteisnäyttelyssä. Erityisen mielenkiintoista oli katsoa näyttelyä, sillä samojen taiteilijoiden näyttely oli juurikin matkannut Jyväskylästä Joensuuhun. Näyttely sisälsi kuitenkin paljon teoksia joita Jyväskylässä ei nähty. Etenkin Nanna Suden teokset vaikuttivat tällä kertaa kun taas Jyväskylässä tutkimme tarkemmin juuri Canal Cheong Jagerroosin töitä.

Tyttären vastustuksesta huolimatta kiersimme myös peruskokoelman ja aina sieltä jaksavat tietyt teokset ja tilat ihastuttaa. Mukavasti käytävillä oli myös vaihtelua ja nyt esillä ollut konkretistinen (?) taide ihastutti loppujen lopuksi eniten juuri tytärtä ja minä sain haahuilla loput salit rauhassa bongaillen vanhoja tuttuja.

 Iris-huone (taustalla Helene Schjerfbeckin Elämänpuun tyttö)

Elga Sesemann

Elgan töihin ihastuin parisen vuotta sitten. Sen jälkeen olen niitä bongaillut erinäisistä paikoista. Elgan omakuvissa näen läsnäolon paljauden ja rauhan sekä myös tietynlaisen rauhoittavan koruttomuuden. Omakuvat ovatkin aina pysäyttäviä ja helposti tunnistettavia.

Edelfelt - Virginie

Tästä käynnistä inspiroituneena luin myös kirjan Virginiestä. Aiemmin samasta kiehtovasta mysteeriosta olen lukenut myös dekkarin Nainen parvekkeella. Kenties juuri Virginien puhdasta rakkautta peilaava katse saa minut ja muutkin hieman hulluksi. Rakastiko Virginie kuvaajaansa vai juuri elämäänsä? Saman katseen löydän itseltänikin nykyään ja se on aika huikeata.

iive

Kesätaidekierroksella - Korundi House Rovaniemi

Tänä kesänä olen nauttinut taas Museokortilla taiteesta yllin kyllin. Jos jossain matkan varrella on taidemuseo, niin minut löytää sieltä! Tämä on ensimmäinen osa Kesätaidekierros-postaussarjaa.

Taidemuseossa tai näyttelyssä vierailu on minulle aina voimauttava elämys ja iso osa henkistä hyvinvointia. Taide on kuulunut elämääni aina, jopa opintojenkin myötä. Taidekoulussa tapahtunut trauma kuitenkin blokkasi oman luovuuden vuosikausiksi. Nyt saan nauttia taas taiteen katsomisesta, kokemisesta ja myös tekemisestä. Tästä iloitsen valtavasti.

Fiilistelen taidetta, en analysoi. Nautin, mietin, ihmettelen. Usein tuntemukset ovat niin syviä ettei niitä kykene sanoiksi tuomaan, koska se on vain tunne.

Taideteosten tekijät ja nimet mainitaan jos ne (kameran) muistiin ovat tallentuneet.

Korundi - Rovaniemi

Alkukesän pohjoisen matkalla löysin tietysti ensimmäisenä tieni taidemuseoon enkä turhaan. Rovaniemen Taidemuseo sijaitsee upeassa miljöössä. Korundi on jo rakennuksena viehättävä ja piti sisällään kolme eri näyttelykokonaisuutta. Harmikseni minua erityisesti kiinnostanut Arktista taidetta esittelevä näyttely oli juuri sulkeutunut.

Rovaniemen taidemuseo avattiin lokakuun 17. 1986, kun Jenny ja Antti Wihurin rahasto lahjoitti taidekokoelmansa Rovaniemen kaupungille. Suomalaista nykytaidetta käsittävässä kokoelmassa oli tuolloin n. 500 taideteosta. Karttuva kokoelma sai lisää tilaa, kun museon laajennus valmisti toukokuussa 2011. Vanha postiautovarikko sai nimekseen Korundi kovan korukiven mukaan, jota kutsutaan myös Lapin tähdeksi. Taidemuseon lisäksi Korundissa toimii Lapin kamariorkesteri.

 Sarlin Elina - Avara

 Heli Hiltunen - Ja valo se kävi niin vähiin

 Kati Immonen - Sarjasta Korpi vastaan puutarha

 Anssi Törrönen - Nimetön

 Jasmin Anoschkin

Korundin vierailulta jäi hyvä mieli. Taide puhutteli ja antoi ajatuksia sekä etenkin iloa sekä oivalluksia. Heli Hiltusen - Ja se valo kävi vähiin teokseen olisi voinut upota kuin metsänpeittoon. Tällaisen taideteoksen kohtaaminen on aina yhtä uskomaton elämys.

Käytkö sinä taidemuseoissa tai näyttelyissä? Miksi? Mitä taide sinulle antaa vai onko se ihan outo juttu?

iive

Jyväskylän Taidemuseo - Emma Ainala - Dear Ambiguity 24.5.–8.9.2019

Emma Ainala tarjoaa kurkistuksen maailmaan, jossa pääroolissa ovat nuoret naiset.
Nämä esiintyvät kuin näyttämölle aseteltuina joko esirippumaisten kankaiden ja tavarapaljouden keskellä tai veden ja luonnon syleilyssä.
Katseet osuvat katsojaan tai ohi, silmiä voi olla useita pareja yksissä kasvoissa, silmät katsovat naamion takaa.
Yksi naisista seisoo päällään, toinen venyttelee kuin akrobaatti, kolmas istuu lootusasennossa.
Keitä nämä naiset ovat ja missä mytologiassa he elävät?
Lainaus: Jyväskylän Taidemuseo

Vierailin perjantaina Jyväskylän Taidemuseossa Emma Ainalan taidenäyttelyssä. Tämän taidenäyttelyn avajaisissa olisin halunnut olla! Onneksi kesän aikana tulee opastuskierroksia joihin haluan kyllä johonkin osallistua. Emma Ainala oli itselleni uusi nimi, tosin en ole seurannutkaan taidemaailmaa niin että edes voisin tietää, yleensä vain tupsahdan johonkin näyttelyyn avoimin mielin ja tutkailen, että mitäs tällä kertaa?

Perjantaisin Jyväskylän Taidemuseoon on muuten ilmainen pääsy! Vinkiksi niille, jotka esimerkiksi arkailevat laittaa rahojaan taidenäyttelyyn - jos eivät yleensä sellaista harrasta. Itselläni on museokortti ollut jo useampia vuosia ja ensi vuodeksikin saldoa on hankittu. Etenkin kesällä reissatessa museokortti on kyllä ahkerassa käytössä muilla paikkakunnilla.

Naivisti-taidenäyttelyn jäljiltä halusin pitää edelleenkin ne vaaleanpunaiset lasit päässä ja nauttia isojen värikylläisten taideteosten vähän kevyemmästä puolesta. Vakavampaakin asiaa teoksilla oli, mutta nyt en halunnut niihin uppoutua.

  Summerwings 2016 150x150

Ilmiselvä Kali-jumalatar eikö? Ja jonkinlaista uudelleen syntymän viittausta perhosen muodossa! Mutta mitä ihmettä bambit tekevät?

Teokset ovat ISOJA! Näiden maalaamisessa on ollut kyllä huikea työ, sillä myös teosten yksityiskohtien määrä on valtava. Katsomisessa on myös iso työ - millään ei pysty sisäistämään kaikkia teoksia. Yleensäkin vain muutama teos on sellaisia, jotka herättävät heti mielenkiinnon ja niitä tulee tutkailtua tarkemmin. Seuraavalla kerralla sitten toisin - siksi tykkään käydä samassa näyttelyssä useampaan kertaan jos se vain on mahdollista!

Yksityiskohta teoksesta - MOULT 2017

 Mitäpä me naiset toisillemme joskus oltais?

 Too Many Stars and Not Enough Sky 2016

Omaan henkilökohtaiseen elämään tämä resonoi parhaiten... taulun symboliikka kristallipalloista, enkeleihin ja näkijöihin oli kuin mun elämästä. Eksistentiaalinen kriisi - kuka olen, mitä olen, mikä on elämäni tarkoitus, miksi olen edes täällä? Ja joskus olemme kuin naama kakussa ja kynttilät palavat joka päästä... Aikamoinen kuvaus +-30vuotiaan hörhönaisen elämästä.  Teosta katsoessani olin räjähtää nauruun - toki sivistyneenä taidenäyttelyssä kävijänä repeilin vain sisäisesti... on ihan hyvä suhtautua myös itseensä huumorilla eikä ottaa kaikkea niin vakavasti.

Tätä kirjoittaessani mietin kuinka miehet tai vanhemmat naiset tämän näyttelyn kokevat? Minun elämääni teosten aiheet vielä koskettavat, mutta entäs jos mitään kosketuspintaa ei ole vaan voi kokea teokset lähes irtonaisena omasta elämästä?

 Sad Online 2016

9-vuotiaan tyttären löysin eniten näistä kahdesta teoksesta. Aikalailla kuvaavaa nykynuorten elämää ehkäpä? Onko linjat poikki? Saako lapsi hellyyttä vain Furbyiltä - mekaanisilta pehmeiltä roboteilta? Jotkut sai... Furbythän on vähän hasbeen juttu jo...

Yksityiskohta teoksesta - Soft Hardcore 2018

Perjantaina 7.6 olisi muuten ensimmäinen yleisöopastus 

klo 16:30-17:30

Jyväskylän Taidemuseolla

Ja ilmainen pääsy - koska perjantai!

Ehkäpä siis sinne?

iive

ILOA-ELÄMÄÄ Naivistit Taidekeskus Väinölässä

Vuosi vuodelta alan syttyä entistä enemmän naivismille. Kirjoitan näin jokaisena kesänä sen jälkeen kun olen käynyt katsomassa Taidekeskus Väinölän kesäisen naivistinäyttelyn.

Rakastan naivistista otetta, etenkin sitä iloa, jota tässä maailmassa ei ole koskaan liikaa. Tällä otteella voidaan käsitellä myös vaikeita tai vakaviakin asioita, sekin on tullut huomattua.

Tänään keskityin kuitenkin eniten iloon, onnellisuuteen, leikkisyyteen, kaikkeen siihen mikä kohottaa meidän energioitamme. Sattumalta nimittäin osuin Varkauteen juurikin ILOA-ELÄMÄÄ naivistinäyttelyn avajaispäivänä ja koska kutsu oli avoin, niin tietenkin lähdin paikanpäälle.
Täytyy sanoa että kannatti, sillä sateesta huolimatta tunnelma oli ystävällinen ja iloinen. Suuret kiitokset myös eräälle postcrossaajalle, jonka jättivarjon alle minäkin sain suojautua enkä kastunut lainkaan. Mukavaa oli myös jutella, sillä naivistinäyttelyn hengessä ihmiset juttelivat jopa ventovieraille!

Onneksi vesisade väistyi piakkoin aloituksen jälkeen ja juhlat saatiin juhlittua pääosin ulkosalla. Sää oli harmaa, mutta mielet ja sydämet iloiset ❤️

Kesäisin Taidekeskus Väinölä muuttuu naivistien "kesäkodiksi". ILOA-ELÄMÄÄ näyttelyn teema tänä vuonna on Elämä tässä ja nyt. Luodessaan naivisti päästää oman sisäisen lapsensa irti, maalaaminen itsessään on hauskaa ja siitä tulee hyvä mieli. Aiheet tulevat useasti taiteilijan alitajunnasta ja eletystä elämästä.

Näyttelyn avajaispuheessaan Väinölän Timo kertoi äskettäisestä retkestään Heurekaan ja siellä huomaamistaan muutamasta lauseesta, jotka ovat oivan osuvia myös naivistiseen taiteeseen. (Ja kuinka sopivasti kaupunginjohtaja kertoi omassa puheenvuorossaan huikeita uutisia siitä kuinka ihmeessä juuri Heureka ja Varkaus liittyvät tulevaisuudessa yhteen...)

- Mielikuvitus on ihmisen supervoima - 

Naivistisen taiteen kautta saan itse etenkin elämään vakavuuden ja suorittamisen sijaan hetken keveyttä ja iloa. 

- Leikki on tutkimisen korkein muoto - 

Naivistit ovat yhteydessä omaan sisäiseen lapseensa, mikä onkaan ihmeellisempää kuin katsoa maailmaa lapsen ihmettelevin silmin, mikään ei ole itsestään selvää ja aina löytyy uutta ja ihmeellistä ihmeteltävää.

Avajaisissa esiintyi Varkauden ukulele-orkesteri, tai ainakin osa siitä. 

Ukulelen keveys sopi täydellisesti naivistinäyttelyn avajaisiin!

 Varkauden kesään tiiviisti kuulunut Kalakukko-katujuna on saanut uuden kodin Väinölästä, 

joten sen kyydeistä saadaan nauttia edelleen!

 Näyttelyn avajaisissa oli myös runsaista runsaammat tarjoilut, minä nappasin ensimmäisenä oikeat nokipannukahvit. En ollut ennen niin isosta pannusta kahvia saanutkaan! Kahvinkeittäjät olivat kyllä myös aivan parhaimmistoa. Liekö naivistit saaneet kaikki niin hyvälle tuulelle kun kohtasin tänään vain niin hyväntuulisia, ystävällisiä ja lupsakoita savolaisia.

 Riitta Pentin Kuunteleva pupu

Vain aivan muutaman kuvan nappasin myös itse näyttelystä. Näyttelykuviin palaan myöhemmin kesällä. Näin avajaistungoksessa ei juuri ollut tilaa kuvien zoomailuille vaan enemmän avajaisista kertyi IG-story materiaalia, jota ei täällä oikein ole olennaista jakaa.

Taidenäyttelyissä käydessäni olen ensisijaisesti kokija ja tuntija. Käynneistäni en koe oleelliseksi kirjoittaa arvosteluja taiteesta vaan havaintoja kokemuksistani ja tuntemuksistani.

Kikka Nyrenin kissat ovat aiempina kesinä aina ihastuttaneet, samoin metsänneito-savityöt. Tänä vuonna metsänneidot olivat hypänneet myös maalauksiin. Täytyy vain tuumata, että kuva ei tee lainkaan oikeutta näiden viehkeydelle!

Elämä on täynnä kieltoja, mutta Väinölässä SAA! Aikamoisen ihanuuksien listan Marja-Muusa on kerännyt ❤️

Naivistien lisäksi Varkauden kesässä on toinenkin mieltä ilahduttava tempaus ja se on aina yhtä ihastuttava ja hurmaava Vekara-Varkaus, näihin molempiin suosittelen tulemaan jopa hieman kauempaakin!

Iloisissa fiiliksissä

Rakkaudella - Aina

iive