Kaikenlaista kaivelua

Mietin ja murehdin jo etukäteen sitä, että jos vapaapäivät sujuvatkin vain siinä lopenuupuneessa olotilassa... No lumisade ja huono sää antoivat kyllä luvan ollakin vain. Vaikka pääsin minä palstallakin kaivamaan ja siitä lähtien olenkin siellä kuopsuttanut tunnin silloin toisen tällöin. Voihan vietävän juolavehnä! Vaikka hyödyllinenkin se toisaalta on, koska pidättää maassa kosteutta. Ja onhan se hyödyllinen senkin vuoksi, että parantaa mun kuntoa 😁

Vapaiden jälkeen palasin töihin vapuksi. Maanantaina rinnassa muljusi ja ahdisti, kädet tärisivät ja mietin ettei tästä mitään tule, onneksi meni ohi mokoma mikä lie ahdistus/rytmihäiriö ja oikeasti siellä töissäkin on ihan mukavaa jo olla, tällaista toipumisvaihetta kuitenkin eletään vielä vissiin. Vai liekö oli sokerisima jota vappuna tuli myös hörpittyä?
Paljon on työtä saanut kuitenkin tämän työpaikka-prosessin kanssa tehdä. Niin on katsottu kovasti peiliin ja mietitty miksi jäin? Toisaalta mitä se olisi muuttanut jos en olisi jäänyt? Jossitellahan aina voi. Kovasti tämä on ainakin opettanut asioita ja koska uskon kohtaloon, niin juuri nämä jutut on pitänytkin opetella. Nyt juuri tässä paikassa, näiden ihmisten kanssa.

Viime päivät olen viettänyt kotona kipeän Lintusen kanssa. Ollaan pesiydytty kotiin oikein kunnolla ja vaikka sairastaminen ei kivaa olekaan koskaan, niin nyt se on sujunut jotenkin kivasti. Kirjastosta lainattuja elokuvia on katseltu, samoin viimeinkin se Harry Potterin ensimmäinen loppuun saakka. Ja koska palstalle ei ole ollut asiaa niin sisällä kasvavat taimet ovat saaneet extrahuomiota.
Tosin tänään päästiin hetkeksi palstallekin mainion sään vuoksi. Vielä hieman flunssainen Lintunen nautti viltillä pikku-ponileikeistä ja nauhoitti lintujen laulua kun minä käänsin muutaman neliön salaattipenkkiä.

Olen pohtinut paljon fibroa ja kipuja. Niitä on nyt ollut paljon. Paljon olen miettinyt myös jaksamista ja väsymistä. Ihan hirveästi on uutisoitu työuupumus-juttuja tai sitten vain bongailen ne vaan uutisvirrasta itse. Fibrosta huolimatta olen touhunnut, jotain joka päivä ja tuumaillut samalla, että se se on paras kipulääke. Vaikka jälkikäteen jäytääkin, niin ne tunnit kasvien tai mullan parissa tai metsässä kävellen, ne on kuitenkin niitä kivuttomia tunteja. Ja uskon, että kivut häipyvät mitä enemmän ulkona olen ja mitä enemmän saan taas villiruokaa syötäväksi. Ehkäpä ensi vuonna niiden tankkaus kestää talvenkin ylitse. Ekat villit söin tai oikeammin mehustin jo tällä viikolla.
Mutta on tää kipu kyllä aika raastavaa tai oikeamminkin sellaista hiljaista jäytävää mikä pistää iloisenkin mielen matalaksi ja ankeaksi. Ehkäpä siksi niitä kivuttomia hetkiä sitten arvostaakin niin kovasti ja helpottaahan se tieto siitäkin, että ne kivut myös saa pois, sitten kun on se hetki...

Tämä tyyppi bongattiin auton luota tänään, hauska kaveri. Ihmeen peloton tai sitten ihan hemmetin peloissaan ja jäykkänä koska ei ensin meinannut häipyä auton eturenkaan edestä yhtään minnekään. Mut loikki se sit kun vähän hätisti, et hei en haluu ajaa sun yli!

Ehkäpä se sieltä kuitenkin tulee, kevät. Ainakin tänään tuntuu jo siltä. Tosin huomennahan jo kylmenee, hyvä syy lukea hömppäromaania joka jostain syystä tarttui kirjastosta mukaan. Eipä tule sellaisia yleensä luettua, mutta kovasti rentouttavaa sen lukeminen on ollut kuitenkin ja naurattikin monta kertaa vaikkei minkäänlaista kovin älyllistä ajatustyötä herättänytkään. Milloinkahan löydän itseni katsomasta aivotonta komediaa? Parasta olisi kyllä joku oikein Romanttinen otos. Enpä ole sellaista tainnut koskaan katsoa... olisko jo aika?

iive

Sain sen mistä luovuin

Blogi on mielenkiintoinen päiväkirja myös itselle, vai etenkin juuri itselle(?), hypätä vuoden takaisiin tunnelmiin (tai kauemmas). En oikein edes muistanut mitä viime vuoden alussa edes fiilistelin...

Mutta ei tullut minusta joogaajaa ei, vaikka sitä kyllä vuoden mittaan olen jonkin verran tehnytkin.

Sen sijaan sain sen takaisin mistä luovuin.

Eli pääsin takaisin salille tänä vuonna mikä on aivan mahtava juttu. Oikeastaan se on _todella_mahtava juttu! Sitähän blogia lukiessa ei ole voinut olla huomaamatta. Keväällä fibrokuntoutuksessa olin niin varma, etten tule koskaan enää salitreenejä tekemään ja nyt teen niitä ihan täysillä. Niin se elämä vaan voi yllättää ja muuttaa kulkuaan.

Viime tammikuussa sain tietää myös jääväni työttömäksi palveluntuottajan vaihdoksen takia. Nyt olen tavallaan uuden alussa, mutta kuitenkin jäämässä työpaikkaani. Mielenkiintoista on nähdä miten hommat toimivat samassa vanhassa työssä, mutta uuden yrityksen palveluksessa. Niin tärkeä juuri tuo työpaikka minulle kuitenkin on, että toivon, että "uusi työ" menee hyvin ja saan nauttia työstäni niin kuin ennenkin. Aivan jäätävää hässäkkää tämä vuodenvaihteen aika kuitenkin on siellä rintamalla, joten muusta on nyt tingittävä että jaksaa. Eli riittää kun yhdessä paikassa on hässäkkää, sitä ei nyt yksityiselämään järjestellä.

Onneksi takana on aivan mielettömän voimaannuttava joulu niin kotona kuin äidin luona.

Muuten joulun upgreidaaminen onnistui, mutta kompastuskiveni oli suklaamarmeladit.

Tiedänpä siis tehdä niitä sitten ensi vuonna itse. Joulunahan meillä ei edes tuollaisia ollut saatavilla, mutta sitten joulun jälkeen päädyin suklaamarmeladipaketin äärelle ja sain aikaiseksi aivan jäätävät fibrokivut. Oli oiva muistutus siitä mitä minun kroppani kestää ja mitä se tarvitsee. Ja mitä siihen ei tosiaankaan saa tunkea. Joten olkoon sitten niin. Jatketaan siis viherpiipertäjälinjalla ja upgreidataan ne marmeladitkin. Onneksi ei ole vaikeaa.

Näin se elämä järjestää hyviä muistutuksia jos niitä vaan kuuntelee. Elämä sanoo, että unohda tää, jatka tuonne, tavoittele tuota. Se vaatii vain sitä kuuntelemista.

Ensi vuosi onkin suuri arvoitus. Vai onko sittenkään? Mihin elämä vie?

Jatkan ainakin salitreenejä ja keväällä olen suunnitellut aloittavani kansallispuisto-tourneeta (kansallispuistoissa liikkuminenhan on nyt hyvin muodikasta, enkä ihmettele, sillä suomessa on upeat kansallispuistot). Palstaa saa rueta jo ihan kohta mylläämään, no ainakin suunnittelemaan, siellä sujahtaa varmaan monta monituista tuntia.

Ruoka-asioissa odotan villivihanneskautta aivan erilaisella innolla kun on paikka mistä niitä kerätä ja osaa vähän jo etukäteen. Tämä taatusti syvenee tänä vuonna. Kansallispuisto-tourneen lomassa luultavasti eräretkeily tulee myös tutuksi. Trangia ainakin on ostoslistalla.
Toivon pääseväni myös hyvään sushi-ravintolaan syömään (vinkkaa mulle joku, paikkakunnalla ei ole väliä!) sekä haluan oppia myös itse tekemään sushia sekä muutenkin lisätä levää ruokavalioon.

Ensi vuonna meidän kotona soi myös musiikki, sillä meille ostettiin juuri digitaalipiano! Ennen eilistä en tällaista asiaa edes tiennyt. Sitten äiti lähetti minulle videon, jossa Lintunen soittaa kyläpaikassa joululaulua. Se "mitäihmettätapahtuu"-täh??? tunne. Mistä lapsi tämän nyt on oppinut? Onneksi lähellä on ihminen, joka tiesi mistä ostaa soitin ja nyt se on jo matkalla. Videon jälkeen ei tullut mieleenkään miettiä, vaan sinne meni ulkomaanmatkarahat samantien. Tuli tunne, että tämä on tärkeää. Tosi tärkeää.

Tämä ostos nyt on lähinnä tyttärelle, mutta ajattelin itse palautella mieleen myös lapsuuden pianonsoiton alkeet ja syventääkin soittotaitoa. Itse menen itseopiskeluna, mutta tyttärelle pitää vielä hommata joku opettaja. Joten jos tunnet vaikka jonkun musiikinopiskelijan / musiikin taitajan Jyväskylän seudulta, joka haluaisi taskurahaa tienata niin ilmianna! Oppilaaksi tulisi 7v korvakuulolta soittava pop-musiikista tykkäävä lapsi eli ei klassista pianonsoittoa näillä näkymin.

Muutenkin taidetta tuntuu tulevan ihan kotiinkin kun äiti oli ostanut Lintuselle oman taulun ja minä ostin itselleni. Nyt aion suunnata tämän kaupungin taidemuseoihin ja gallerioihin. On se kumma, että oman kaupungin taidetarjonta on jäänyt huomiotta. Teatterissakin olen täällä käynyt tasan kerran.

Uskon, että vuosi 2017 on todella uuden ajan alku monessa suhteessa. Elämä ei vain jatka samalla radalla pyörimistä vaan muuttuu todella erilaiseksi. Unelmat toteutuvat (sellaisetkin joista et edes tiedä) ja elämä ottaa uuden suunnan. Minä täytän 35v. ja olen juuri nyt hyvä sellaisena kuin olen. Joten eikös se tämän vuoden tavoite sitten ole täyttynyt?

Pakottamisen sijaan, rakastin itseni kauniiksi.

Mitä elämä tuo tullessaan? Kuunteletko sitä mitä elämä sanoo?
Pysähdy, kuuntele, kuuntele sydäntäsi, mitä se sanoo?
Missä on hyvä olla ja mitä on hyvä tehdä.
Rakasta itseäsi, kunnioita itseäsi.
Ole elämäsi tärkein henkilö juuri nyt.
Sinä, sinun elämäsi, sinun rakkautesi, sinun maailmasi.
Me, meidän elämämme, meidän rakkautemme, meidän yhteinen maailmamme.
Mitä annat itsellesi, mitä annat muille?
Mitä jätät jälkeesi tästä tulevasta vuodesta?

iive

Juicemaster ja kuinka selättää flunssa!

Huh, flunssa yrittää kovasti tulla päälle ja vastustuskyky antaa periksi. Viime yövuoro meni lähinnä niiskuttaessa, inkivääriteetä juodessa ja lopulta inkiväärin palaa imeskellessä. Ja juu ja ai, aika monta valkosipulinkynttä tuli vedettyä yön aikana :D

Yövuoron nukkumisen jälkeen kun heräsin miehen kutsuessa mua syömään, tuntui siltä että joku olis lyönyt mua lekalla päähän ja tunkenut joka naamaröörin täyteen jotain ööh, liisteriä? Mutta mies oli keitellyt mulle ihanaa tulista valkosipuli-inkivääri-chili kanakeittoa, jonka jälkeen todellakin tuntui, että jes nyt alkaa vähän eloa olla taas naisessa. Perinteiseen karkkipussiinkin tuli tartuttua ja suklaaseen (onneksi siihen tummimpaan mitä tavan marketista saa). Siinä sitä sitten makoilin sohvalla ja mutustelin ja rupesin miettimään, että oikeasti mun tekisi mieli mehua.

Niinpä uusi Juicemaster laulamaan, kilo porkkanoita ja kaikkea muuta ihanaa sen kitusiin ja nyt sitä oli sitä mehua <3 Ja kas, päätinpä sen jälkeen rueta vähän imuroimaan ja siivoamaan ja ja ja.... ootas mihis se flunssa nyt jäi? :D

Viime viikko meni hoidellessa flunssaista Lintusta ja yövuoroissa. Vietettiin hääpäivää ja sain ihania kukkia <3

Mulla on ollut tosi iso tarve saada raitista ilmaa nyt kun ilmat viilenee ja ei tule vietettyä niin paljon ulkona aikaa. Ollaankin joka päivä käyty jossain ulkona. Torstaina käytiin Valon kaupunki-tapahtumassa katselemassa pupuja <3 ja halailemassa kirkkopuistossa vähän erilaisia puita :D

Wilfan Juicemaster saapui keskiviikkona ja heti piti sitä lähteä hakemaan. Järkkäilin keittiössiä järjestystä uusiksi ja sain aikaiseksi tällaisen mehustuspisteen. Heti tuossa oikealla on tiskiallas mihin saa kätevästi kaikki koneen osat samantien pesuun. Nyt tuossa syntyy smoothiet, teet, mehut ja muut yrttijuomat.

 The purpose of life is enjoy every moment

Erään aamun aamupala. Aurinkomehua (porkkana, appelsiini, inkivääri, kurkuma), Yogiteetä ja villiyrtti-lehtikaalimunakas

Palstalta kävin poimimassa muovikassillisen vihreää (lehtikaalia, nokkosta, poimulehteä ja siankärsämöä) ja kaikkea muutakin tuli kerättyä mitä vaan jäljellä oli.

Oikeasti määrään nähden tuota vihreää mehua tuli tosi vähän vaikka Juicemaster kyllä vetää tosi kuivaksi nuo mäskit ja mehustaa siis hyvin. No on kyllä niin tujua tuo vihreä tavara ettei tuota kyllä paljon tarvitse ollakaan. Osan vihreästä vedin blenderillä muusiksi smoothieta varten ja osan mehustin kuutioiksi pakkaseen. Sieltä on sitten hyvä ottaa talvella vähän lehtivihreää.

Moni pohtii mitä tehdä jäljelle jääneelle mäskille, mutta mulla ei ole sen suhteen huolia. Bokashi kun syö kaiken ja sitten siitä saa hyvää multaa ensi kesälle <3

Risottoa piti tehdä taas yövuoroon evääksi, se kun vaan on sitä mun niin comfort-foodia <3 Heitin sekaan kesäkurpitsaa, paljon valkosipulia ja lehtikaalia. Ai että oli sairaan hyvää! Ai ja omenamehun puristin tuoreista vastapoimituista omenoista <3

Yövuoron jälkeen kävin joka aamu pienellä 10min kävelyllä luontopolulla (joka lähtee työpaikan nurkalta) samalla tuumin, että näin voisi tehdä joka työpäivä etenkin jos töihin tulee mentyä autolla. Iltavuoropäivinä on kyllä monesti aika pimeää eikä tuolla ole valoja, mutta onhan taskulamppu keksitty. Mulla on kyllä nyt tosi paha raittiin ilman puutos!

Eilen Lintusen toive oli mennä Pokemon jahtiin ja mun toive oli mennä metsään. Mentiin sitten molempiin Tourujoen luontopolulle. Kierrettiin kyllä samalla koko Kankaan tehtaan alue ja takaisin Tourujoen toiselta puolelta autolle. Ehkä sellaiset 5km kävelyä? Huomaamattani olen lakannut pitämästä liikuntapäiväkirjaa. Ihan sama montako tuntia liikun päivittäin, koska teen sitä kuitenkin joka päivä, ihan sama monenako päivänä viikossa venyttelen, koska teen sitä kuitenkin usein. Liikun nykyään kun tekee mieli ja munhan tekee mieli liikkua.

Luontopolulla oli puu johon oli kaiverrettu nimikirjaimia, rakkauspuu. Vähän säälitti se puu, toisaalta ihastutti. Mutta meidän ei tarvinnut nimikirjaimia sinne sydämen kera raapustaa, koska joku oli tehnyt sen meidän puolesta jo! S <3 E

Valon kaupunkitapahtumasta oli vielä taideteoksia jäljellä, hienoja vaikkei niissä enää valoja ollutkaan. Oli tosi hauskoja tyyppejä matkan varrella.

Lopulta käytiin hakemassa lähteestä vettä. Ja tästä saatiin ensimmäinen kiista aikaiseksi. Mun mies yleensä vaatii perusteluja näille vaihtoehtoihmiskoe-hommeleille. Ja yleensä mulla on sellaiset perustelut, että sen jälkeen niitä mun hommeleita ei tarvitse kyseenalaistaa. Nyt ei ollut oikein mulla perusteluja, muuta kuin että mun sydämessä vaan tuntuu hyvältä juoda lähdevettä. (No okei onhan mulla perusteluja, mutta niitten vuoksi mä en oikeasti sitä vettä hakenut vaan sen vuoksi, että tuntui vaan nyt siltä.) Meinattiin oikein riita saada aikaiseksi, ärsytti. Mutta nyt se lähdevesitonkka on majoitettu meidän jääkaappiin ja rauha on maassa taas.

Joko saitte mehuista jo kylliksenne? No ei hätää täältä tulee lisää :D Tämän päivän flunssamehun aineksia.

Tuosta mäskistä tulee oikeastaan aikamoista väri-iloittelua :D

Syksy on tullut kun vesiviljelyallas lähtee käyntiin. Basilika ja minttu viihtyvät altaassa hyvin keskenään <3

Ja nyt mä lähden pihalle!

iive

Palstaviljelyä ja Bokashia

Jotenkin tuntuu etten viimeaikoina ole voinut keskittyä kirjoittaessani vain yhteen aiheeseen. Joskus tosi kauan sitten sain kommentin vähän tähän tyyliin. -Sekavaa, liian paljon aiheita.
Mun tekisi mieli kirjoittaa vaikka mistä, mutten jaksa toisaalta alkaa tilittää vain yhdestä aiheesta kun mietin kiinnostaako se ketään, joten siksi kirjoitan vain pintaraapaisuja.

Mutta nyt se saa muuttua :) aion opetella kirjoittamaan kunnolla yhdestä aiheesta, kiinnosti se tai ei.

Tämä olkoon siis oodi palstalle ja uusille ystäville eli bokashi-pöntöille!

Kun bongasin tämän ilmoituksen kaupan ovelta talvella, olin kertakaikkisesti revetä innostuksesta. Palsta, jess, viimeinkin tänne edes vähän lähelle! Kokoontumisessa sain tietää palstan olevan todella lähellä kotia, vain 2km!

Keväälle tulee aivan uusi merkitys kun saa laittaa siemeniä kasvamaan. Näistä siemenistä tomaatit unohdin istuttaa (onneksi on aina uusi kevät), basilikat kuolivat (koska unohdin hoitaa niitä), mutta lehtikaalit tuottavat upeaa satoa!

Ilman Mukulapuutarhojen kahta "hippiekonomia" mulla olisi ollut todella paljon tylsempi kevät, kesä ja syksy <3

Lintusen kanssa tehtiin puutarhaunelmia eräänä tylsänä päivänä. Suunnitelmahan tietenkin meni ihan uusiksi, mut ei se mitään. Kiva oli unelmoida ja suunnitella. Tosin kaikkea me saatiin, eri järjestyksessä vain :)

Kukkien siemeniä. Tämäkin projekti opetti itselle paljon uutta ja Lintuselle myös. Kuinka luontoäiti on ihmeellinen luodessaan näin paljon erilaisia siemeniä!

Palstahommat aloitettiin raivaamalla ja etsimällä kaivo. Kaivo palvelikin meitä koko kesän todella hienosti. Pikkaisen loitsuhommiakin taisin sen kanssa tehdä ;)

Tähän kohtaan on pakko kertoa eräs tarina.

Alkuaikoina palstalla minusta tuntui siltä ettemme olleet kovin tervetulleita kun aloimme siellä "rymsteeraamaan" eli kaivelemaan kaivoja esiin ym. Mielessäni kuitenkin juttelin aina palstalla käydessäni, että hei, me ollaan hyviä tyyppejä. Tänne tulee lapsia leikkimään, naurua, iloa ja onnea ja Kesämaan tila herää taas henkiin.

Eräänä päivänä tapasin palstalla seurueen, joka osasi kertoa, että tilalla oli asunut lapseton pariskunta, jotka olivat testamentanneet tilan eräälle lastenkotisäätiölle, toiveena saada tilasta esim. lasten kesänviettopaikka, jolloin tilalle olisi sitä lapsien iloa tullut. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Tila on ollut bändikämppänä, siellä on pidetty tallia ja romuvarastoa. Mutta nyt tulisi niitä lapsiakin vihdoin ja viimein, mutkien kautta, mutta viimeinkin!

Ja tämän kohtaamisen jälkeen minusta alkoi tuntua, että olemme vihdoin tilalle tervetulleita <3

Ilon päivä oli se kun bongattiin traktori pellolta!

Oman palstani sain oivalle paikalle <3

Yllätyksekseni lähes kaikki, mitä puput tai kauriit eivät ole käyneet syömässä, ovat kasvaneet mainiosti ja tuottaneet satoa aikalailla vähäisellä hoidolla. Lisänä ovat olleet myös villivihannekset. Alkukesän suurimpia herkkuja oli maitohorsma.

Nokkosta keräsin koko kesän

Aina niin kaunista poimulehteä palsta on täynnä <3

Se oli kesän vihersmoothien ykkösainesosa.

Koska mies heitti mun kasvihuonemuovit roskikseen (vahingossa), niin hankin Lidlistä tällaisen pömpelin. Lehtikaalit ovat viihtyneet siellä mahdottoman hyvin <3

Äidin puutarhasta sain myös perennoja. Osa niistä on lähtöisin jo isoäidin puutarhasta <3

Ensimäistä satoa <3 Kesäkurpitsoita tuli, yli 20kg ehken? Ja vieläkin tuotanto jatkuu. Avomaankurkut olivat koko perheen suosikkeja. Pariin viikkoon ei muita "salaatteja" syötykään kuin tuota kurkkua vaan.

Palstalla on kulutettu tuhansia kaloreita, mutta onhan niitä myös saatu sieltä takaisin kun satoa on syöty. Oikeasti homma on ollut ehken suurimpia kunnon kehittäjiä ja ylläpitäjiä koko kesän. Paljon kävelyä, kaivamista, kuokkimista, kantamista, kyykkimistä niin, että aktiivisuusmittari paukuttaa yli. Hengästyy, lihaksia kivistää ja endorfiinejä ja adrenaliinia virtaa. On ollut hyvä olla.

Kaikki on ollut myös silmäniloa ja aion jatkossa myös panostaa lisää siihen että palstalla on myös nättiä.

Osan kauneudesta saa myös talteen. Kun pakastin täyttyi, hankin kasvikuivurin. Kehäkukasta teen teetä ja kipuvoidetta.

Palsta sijaitsee autiolla Kesämaan tilalla. Rakennukset ovat asuin ja käyttökelvottomia. Toinen lato puretaankin vaarallisena, toista remontoimme tulevaisuudessa varastoksi. Talo itsessään säilytetään ja maisemoidaan. Pihaakin alamme muokata kauniimmaksi. Tarkoituksena on, että sinne olisivat kaikki tervetulleita nauttimaan mm. aistipuutarhasta.

Mutta ei siellä aivan autiota ole vaan olemme saaneet bongailla mm. jäniksiä, hyönteisiä, liskoja, sammakoita ja vaskitsakin! Linnut laulavat kaikenpäivää.

Olen ollut iloinen siitä kuinka innolla Lintunen on palstalla viihtynyt. Kertaakaan ei ole narinaa kuulunut kun olen sanonut, että lähdetäämpäs palstalle.
Kovinkaan paljon hän ei ole tehnyt niitä virallisia hommia tuolla, mutta ei se ole ollut tarkoituskaan. Kun minä olen kitkenyt ja kuokkinut on Lintunen ihmetellyt maailmaa. Sitä millainen on kaivo, sitä mitä luonnosta oikeastaan voi syödä pysyäkseen hengissä (minun opastamanani tietenkin), sitä kuinka paljon linnut voikaan laulaa ja kuinka paljon ötököitä onkaan olemassa. On ollut multaa sormissa ja varpaissa, heinää ja siemeniä tukassa, muurahaisia housuissa, hämähäkki olkapäällä ja se käärme jaloissa.
Ei ihme että kirjastokortin saatuaan hän lainasi nämä kirjat <3 (alla suomen ötökkäkirja)

Neitoperhonen

Kimalaiskuoriainen

Lisko puussa

Kimalainen työssään

Kaikista jännittävin kokemus oli kuitenkin tämä.

Vaskitsa

Kävelimme ylöspäin palstalle, minä edellä, Lintunen perässä.

Äkkiä Lintunen huusi

Äiti, käärme!

Minä olin huomaamattani kävellyt aivan käärmeen päältä ohitse,

mutta Lintusella oli tarkat silmät.

Siinä sitten tarkkailimme tilannetta ja tuumimme mikäs kaveri tämä on.

Harmiksi "käärmeen" poistuttua hoksasimme sen olevan Vaskitsa, harmiton lisko itseasiassa eikä käärme laisinkaan.

Siitä olisi paremmatkin kuvat voinut ottaa kun olisi tiennyt sen olevan vaaraton.

 Käärmetutkija kertoi kohtaamisen olevan harvinainen näillä seuduilla, joten olimmepa onnekkaita!

Bokashi

Ja koska jossain vaiheessa palstalla urakointi loppuu on hyvä aloittaa uusi projekti ja se on nimeltään Bokashi. Aiheeseen on tutustuttu tarkoin, mietitty kannattaisiko kokeilla ja nyt on ensimmäinen pönttö "pöhisemässä". Teese-itse-tyttönä tein tietenkin pöntöt itse. Säästin 80 euroa. Rouhetta ostin valmiina vaikka senkin voisi sitten jossain vaiheessa itse tehdä. Mutta aloitetaan nyt varmalla menetelmällä.

Tarkoituksena on siis talven aikana tuottaa ravintorikasta multaa palstalle. Menetelmä itsessään näyttää tältä.

Ja pönttöni tältä. Siitä tuli oikeastaan aika hieno. Kakkospönttö on punainen. Hanat ovat hanaviinipöntöistä ja ämpärit Biltemasta. Sisällä lianerotteluritilä. "Käyttöbokashirouhe" on pienessä astiassa josta sitä on helppo ripotella.

Projekti alkoi siis eilen. Mies ei ollut kauhean innostunut, mutta toivottavasti lupaukset hajuttomuudesta tosiaankin pitävät paikkaansa. Jos kiinnostuit Bokashista on facebookissa todella aktiivinen ryhmä josta löytyy kaikki tarvittava tieto asiaan liittyen :)

iive