Kuka sytytti valot? - Tuumauksia ketogeenisesta ruokavaliosta

On aivan outoa ollut olla kirjoittamatta blogia. Niin vahvasti minua on kuitenkin pidetty muiden puuhien parissa, että kirjoittamiselle ei ole ollut sen siunaaman rauhallista aikaa. Kirjoittamisessa täytyy olla flow (ja kirjoitusrauha) ja niitä on tässä odotettu - ja nyt ne on tässä taas vihdoin!

Minä Olen Hyvinvointimessujen jälkeen elämä on ollut aivan mieletöntä haipakkaa (=kiirettä). Energialataukset on olleet aivan valtavat ja tuntuu kuin olisin viettänyt viime kuukauden pyörremyrskyssä. Nyt istun tässä sohvalla ja olen, että huh! What happened?

Messuilta jäi matkaan aika iso juttu omaan elämään, josta vilauksia on näkynyt kyllä instatilillä, mutta ajatuksia sen takana olen halunnut miettiä ja tunnustella rauhassa ennen kuin kirjoitan niistä yhtään mitään. Kyseessä on nimittäin tämän hetken kuuma aihe eli ketogeeninen ruokavalio.

Ajatuksena ketoilu ei ole minulle mikään uusi. Vuosien takaista karppaus-buumia seurasin hieman sivusta, testailinkin sitä, mutta ihan en silloin siihen fiilistelyyn päässyt täysin kiinni. Viime aikoina ketogeeninen ruokavalio ja sen vaikutus terveyteen on ollut mitä erinäisimmin esillä. Pahimmassa ristitulessa on ollut Antti Heikkilä. Koska median ja somen viestit ja fiilikset ovat aina toiskätisiä, halusin mennä messuilla fiilistelemään asian energian aivan puhtaasti ja suoraan Antti Heikkilältä itseltään.  Ja hyvä että menin, sillä olikohan tuota luentoa nyt sitten mennyt hädin tuskin 20min kun laitoin ystävälle jo viestiä, että kyllä, aivan taatusti lähden testaamaan hänen aiemmin ehdottamaansa keto-ruokavaliota! Tunnelma Finlandia salissa oli aikamoinen... ja aikamoisella tarkoitan aikamoisen upeaa.

Messujen jälkeen luin vielä luennon innoittamana Heikkilän Lääkkeettömän elämän, joka syvensi luennon antia entisestään. Lääkkeetön elämä on itsellenikin ollut viime vuodet intohimo. En tiedä olisiko tieni johtanut tähän jos minua olisi jollain tavalla lääkärien toimesta hoidettu, mutta koska en fibromyalgiaani minkäänlaista hoitoa aikoinaan saanut, olen oikeastaan ajautunut tähän tilanteeseen aivan väistämättä. En ole voinut turvautua kenenkään hoidettavaksi, koska kaikki nostivat kohdallani kädet pystyyn ja totesivat etteivät voi auttaa. Joten minun täytyi ottaa oman terveyteni avaimet omiin käsiini ja testata kaikki mahdollinen mitä voisin tehdä. Toinen vaihtoehto olis ollut olla tekemättä mitään ja kärsiä kivusta sekä uupumuksesta 24/7 alle 40-vuotiaana. Uskon, että jos olisin valinnut kivun, olisin tällä hetkellä työkyvytön - ja elämänkyvytön.

Näin jälkeenpäin kun asiaa tutkiskelee, niin oikeastaanhan minulle tehtiin siis mieletön palvelus. Olisinko koskaan tarttunut oman terveyteni avaimiin näin tiukasti kiinni ilman tätä tilannetta? Tuskinpa. Ja millaiset tulokset olenkaan saanut! Viime vuoden projekti parantua fibromyalgiasta, on ollut onnistunut. Edelleenkään minulla ei ole minkäänlaisia oireita ja vointini kohenee päivä päivältä paremmaksi. Vaikka nyt vointini on jo melkoisen hyvä, on myös nälkä kasvanut kun olen tajunnut kuinka hyvä olo ihmisellä voikaan olla! Ai että tällaistako tämä elämä on kun energiaa riittää, ajatus on kirkas ja on pienen ihmisen vaan niin mahdottoman hyvä olla omassa kehossaan? Siis Wau! Tälläiseltäkö elämän pitää oikeasti tuntua? Näin hyvältä? Tätä fiilistä haluan lisää. Oikeastaan voin paremmin kuin koskaan ennen. En ennen sairastumistakaan ollut näin terve. Olen kaikin puolin parhain versio itsestäni juuri nyt ja vielä parempaa on edessä.

Olen ollut jo pitkään aika valikoiduilla hiilihydraateilla. Aivan ensimmäiseksi keliakian löydyttyä jäivät pastat ja leivät. Alussa käytin satunnaisesti jonkin verran gluteenittomia tuotteita, mutta niiden tuoma fiilis sai minut jättämään ne hyvin pian arkiruokavaliosta pois. Paleoruokavaliokin on ollut testauksen alla ja viime syksyn LIFW perustuu myös aikalailla vähähiilihydraattiseen tai sanottaisiinko hiilihydraattitietoiseen ruokaan. Viime vuoden on käytössä ollut lähinnä enää vain bataatti, kvinoa ja erittäin harvoin riisi sekä peruna. Nyt kuukauteen en ole näistä mitään syönyt, enkä kaipaa. Jos aiemmin pätkäpaastoilu oli helppoa, niin nyt se tuntuu olevan vielä helpompaa.

Viimeisen kuukauden ajan olenkin siis tiiviisti harjoitellut erilaisten keto-ruokien tekemistä, tutkinut erilaisia rasvan lähteitä ja fiilistellyt reseptejä. Kasvisten ja marjojen hiilihydraattimääriä en ole laskenut. Piakkoin perehdyn tarkempien ohjeiden mukaisesti keto-ruokavalioon ja tovin aion laskea tarkemmin myös saamani hiilihydraattimäärät. Näillä kokemuksillani mitä nyt minulla on, voin tuumata, etten ole koskaan syönyt niin maukasta ja niin ravinteikasta ruokaa kuin nyt. Enkä ole koskaan tuntenut oloani kehossani niin hyväksi kuin nyt. Eikä kaikki ole ollut pelkästään fyysistä vaan myös henkistä. Olen löytänyt itsestäni myös aivan uusia henkisiä sekä mielellisiä voimavaroja. Ihan niin kuin sisälleni olisi sytytetty valot.

So, shine your light!

Rakkaudella

iive

Rakkausruokafilosofiaa - voiko (suklaan)syöpöttelystä päästä irti?

Viime päivinä olen taas puhunut ja ajatellut paljon ruokaa ja siitä miksi syön ja mitä syön. Olenhan ihminen, joka rakastaa ruokaa. Minulle ruoka on ensisijaisesti nautinto ja tietenkin myös ravinnon ja ravinteiden lähde. Pahan makuinen tai jopa ihan ok ruoka on jotain sellaista mitä nykyään vältän. Sellainen ruoka ei nosta tai pidä yllä energiatasoja - ei fyysisiä, eikä myöskään henkisiä.

Olli Posti lanseerasi kirjassaan Supermarket Survival (SuSu) termin Rakkausruoka - ja se kyllä kuvaa myös minun ruokafilosofiaani aika mielettömän hyvin.

Mitä siis on rakkausruoka? Kaikista kattavimman (380sivua) kuvauksen löydät SuSu-kirjasta, jonka muuten erittäin vahvasti suosittelen lukemaan jos hyvinvointisi (tai mahtava ruoka) sinua kiinnostaa. Kirja kertoo mitä on rakkausruoka ja etenkin sen kuinka se käytännössä tapahtuu. Ja vaikka tietäisitkin asiasta jo kaiken, niin silti suosittelen lukemaan, sillä kirjasta löytyy aikamoisia helmiä ja jo itsessään se on "spirittiä" nostattava, mikä on aina hyvä. On aina hyvä saada hyvälle fiilikselle vähän nostetta.

Kaikessa on ollut kyse rakkaudesta; nautinnosta, mielitekojen luonnollisesta täyttämisestä ja hyvää tekevästä ravinnosta, joka tyydyttää sielun, mielen ja kehon nälän. Siksi kaikki kiteytyy sanaan rakkausruoka. Rakasta itseäsi enemmän, sillä ansaitset vain parasta. Valitse rakastavampi ruoka - ja tarjoa sitä myös lähimmäisillesi. (Olli Posti - Supermarket Survival s. 65)

Oma elämäni ruuan ja syömisen kanssa on ollut aina ennen taistelua mielihaluja vastaan. Mielihalujen "tyydyttämistä" ja vastustamista. Jatkuvaa pahanolon kierrettä jossa vuoroin dieetataan ja vuoroin cheat dayna syödään pussillinen jäätelöitä ja sen jälkeen kärsitään. Suhteeni ruokaan on ollut epäterve, useimmiten jopa sairaalloinen. Vaikka olen aina nauttinut ruuanlaitosta ja pidän itseäni aika taitavana kotikokkina, olen vasta viime vuosina alkanut löytää ravitsemuksesta ja ruuanlaitosta sellaisia tasoja, jotka ovat poistaneet mielihalutaistelut lähes täysin. Nykyään mielihalu kertoo minulle siitä, että tarvitsen jotain ja sitä on vastustamisen sijaan parempi kuunnella.

SuSu-kirjassa ei vastustetakaan mielihaluja, vaan täytetään ne – aidosti ja ravitsevasti, syvästi ja kattavasti. Tämä johtaa syömisen vapautumiseen. Ei tarvitse jälkeenpäin paikkailla erilaisia ravinnevajeista ja elämän liiallisesta haastavuudesta johtuvia vaikeuksia keinotekoisilla ratkaisuilla Apteekista. Elämä on upeaa, kun ei tule lainkaan niitä ongelmia, joiden takia pitäisi käydä apteekissa hakemassa laastariratkaisuja.

Mielihaluille ja ruokahimoille on syynsä. Kieltäymyksen kautta halujen todelliset syyt eivät ehkä koskaan tule täytetyksi. (SupermarketSurvival.fi)

Vuosi 2018 oli minulle parantumisen vuosi. Vaikka tiedän että Olli haluaa ehkä keskittää sanomansa nyt tällä hetkellä muualle kuin parantumistarinoihin (tulevaisuus on varmasti toinen), en voi vähätellä Ollin tarinaa, enkä omaani. Vanhojen blogikirjoitusten ja Facebook-muistojen kautta olen tutkinut omaa matkaani, joka alkoi vuosi sitten aivan täydellä intentiolla (tosin onhan matkani edeltänyt useita puolittaisia harjoittelun vuosia). Silloin päätin parantua fibromyalgiasta ja tehdä kaikkeni siinä onnistuakseni.

Aluksi se vaati kieltäymyksiä esimerkiksi sokeriherkuista ja niiden halun uudelleen ohjelmointia muihin parempiin vaihtoehtoihin. Hyvin pian huomasin etten enää kaivannutkaan niitä lainkaan kun pyörin herkkupäivänä karkkihyllyllä ympyrää ja mietin mitä ihmettä nyt täältä haluaisin? Muutamassa kuukaudessa mielihalut suuntautuivat täysin uusille urille kun keholle antoi oikeasti ravitsevaa ruokaa ja mielihaluja kohdatessa uudenlaisia herkkuja. (Kivut hävisivät myös erittäin nopeasti ja vuoden kuluessa loputkin fibromyalgia-oireet loppuivat täysin)

Nyt tämä on jo automaatio ja uusi elämäntapa. Kun toiset syövät täytekakkua, syön minä raakasuklaaherkkua enkä koe kieltäytyväni mistään tai jääväni mistään paitsi (toki olisin voinut valita myös jonkun ihanan raakakakun, mutta nyt juuri tuossa tilanteessa se olisi vaatinut liikaa eforttia, joten raakasuklaa kaapista oli helppo valinta tilanteeseen). Miksi minä en syö kakkua? Voisin aivan hyvin syödä, se ei aiheuta minulle yhdellä kerralla mitään pahaa, mutta syy on se etten halua. En halua laittaa kehooni mitään turhaa enkä tyhjää, josta se ei saa muuta kuin tyhjiä kaloreita. Ja kun oma makuhermosto on viritetty muille kuin valkosokeritasoille - ei kakkua viitsi syödä edes maun vuoksi.

Kehosi osaa jo syödä. Kunhan lakataan huijaamasta sitä keinotekoisilla makuaineilla, addiktiivisella valkosokerilla, keinoväreillä, uusteollisilla koostumuksenmuokkausaineilla ja muilla E-koodeilla. (SupermarketSurvival.fi)

Minä joka en ole koskaan voinut pitää ainoaakaan herkkua, karkkia, pullaa, keksiä, vierasvaraa yhtään missään kaapissa, koska yksinkertaisesti minun oli pakko syödä ne heti kaikki halusin sitä oikeasti tai en, niin nyt niitä herkkuja riittää. On raakasuklaata, herkkua, leivosta, pähkinää ja patukkaa. Osa valmiita, osa itse tehtyjä. Ne herkut eivät huutele sieltä. Tunnesyöjät, sokerihiiret, pullanpuputtajat... te tiedätte mitä tarkoitan tällä huutelulla. Näiden aitojen, oikeiden, laadukkaiden herkkujen kanssa minä päätän mitä minä teen. Sillä ne eivät huijaa kehoani eivätkä mieltäni kemiallisilla ainesosillaan ja kalorintäytteisillä, mutta niin ravinneköyhällä tyhjyydellään. Minun ei tarvitse pitää karkkipäiviä vaan voin syödä herkkuja silloin kun huvittaa. Niistä ei tarvitse rangaista itseään vaan voi olla vapaa ja nauttia.

Edellisten yövuorojen jälkeen minulla oli aivan hirveä syöpötyshimo. Pohdin ja fiilistelin asiaa, napsin vähän sitä, tätä ja tuota. Tuumailin, että tässäkö tämä nyt oli, nytkö ne uuden elämän herkut siellä kaapissa alkavat huudella? Tähänkö tämä juttu loppui? Mietin oikeasti täytyisikö tuota syöpötyshimoa nyt hillitä jotenkin? Sillä onhan minulla kuitenkin oma "kroppa kuosiin" projekti tässä sinänsä sivutoimisesti menossa eikä ylimääräisiä energiaövereitä sen suhteen ole toivottavissa.

Päädyin kuitenkin fiilistelemään tunnetta ja koska syöpötys ei lähtenyt huonoista fiiliksistä (jos yövuorojen jälkeistä väsymystä ei lasketa) tai minkään henkisen tarpeen tyydyttämisestä herkuilla, päätin antautua himolle. Kasasin sohvalle viereeni lautaselle raakasuklaata, lakritsitaateleita, kookosvettä ja raakasuklaabanaaneja. Hyvä sarja televisioon päälle ja nautiskelemaan omasta rauhasta kun lapsi jo nukkui. Herkkuja oli noin perinteisen jättikarkkipussin verran ja onhan niissä energiaa aivan yhtä paljon - sitä ei ole syytä jättää huomiotta. Jos vieressäni olisi ollut se jättikarkkipussi, olisin syönyt kaiken. Näin olisi tapahtunut, vaikka karkeista oli tullut jo se ällöttävä olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. Näistä uuden elämän herkuista kaappiin palautui yli puolet. En kertakaikkiaan kyennyt syömään kaikkea kun syöpötyshimo oli jo tyydytetty. Eikä ne herkut sieltä kaapista ole sen jälkeen yhtään enempää huudelleet kuin ennenkään. Pala sitä tai tuota aterian jälkeen tai illalla ennen nukkumaan menoa on aivan fine. Joka päivä.

Mielenkiintoista on myös se, että sen päivän energiaövereistä paino nousemisen sijaan laski. Ja syöpötyshimolle löytyi kalenterista katsottuna myös toinenkin selitys, kuukautiset alkoivat.

Kuukautisten aikana naisen vartalo kokee fyysisiä muutoksia, jotka puolestaan liittyvät herkkuhimoon. Hormonit ovat sekaisin, jolloin keho alkaa kaivata tiettyjä aineita. Kaakao ja näin ollen myös suklaa sisältävät runsaasti magnesiumia, ja usein kehon magnesiumpitoisuus on normaalia matalampi kuukautisia edeltävinä päivinä. Tutkijat uskovat myös naisten kuluttavan enemmän energiaa juuri ennen kuukautisten alkamista, mikä voisi selittää suuremman määrän nautittuja kaloreita.

Tällä hetkellä koen syöväni ravinteikkainta ruokaa kuin koskaan elämässäni. Kaapistani ei löydy yhtäkään light-tuotetta ja paino putoaa tasaisen varmasti. Arjen intensiivisyyden vuoksi päivän syömiseni ovat sinänsä suhteellisen yksinkertaiset ja joidenkin silmiin jopa vähäiset, mutta ruokani sisältävät valtavat määrät eri hivenaineita, vitamiineja, fytoravinteita, kuituja ja ravintoaineita. Kun kaikki ruoka tehdään täysistä aineksista, sitä tarvitsee syödä paljon vähemmän ja harvemmin.

Vuoden aikana olen huomannut myös sen, että ruualla ja henkisellä hyvinvoinnilla on myös paljon tekemistä keskenään. Etsimällä keholleni sopivinta tapaa syödä, olen löytänyt myös mielelleni oikeanlaisen ravitsemuksen. Ajatus on kirkas, se ei enää niin häsää (ns. monkeymind), on puhdas virtaava energia, jolloin mielen ja hengen asiat tuntuvat myös helpommin. Tunteet eivät latistu sokerihumalaan eikä ilta lopahda tv:n ääreen sohvalle enää läheskään niin usein. Oikeastaan ravitsemuksen vuoksi niin ei tapahdu enää koskaan, syynä on pikemminkin elämästä niin täysillä nauttiminen, loppuu se virta joskus Duracelistakin. Sitten nukutaan, palaudutaan ja otetaan alusta.

Ravitsemus on vaikuttanut myös seksielämään, siellä muutosta on itseasiassa tapahtunut kaikista eniten, sillä minä olin ennen se haluton nainen. Se, jota kiinnosti enemmän hengata sohvalla Fazerin Sinisen ja sarjamaratonin tai kirjan kanssa, kuin kanssakäyminen puolison kanssa. Ei se olo edes tuntunut seksikkäältä. Kuinka olisikaan tuntunut kun oli siinä kamalassa sokerihuurussa jatkuvasti? Ja peilistäkään ei katsonut omiin silmiin mikään kovin kiva näky. Ole siinä sitten seksuaalisesti virittynyt millään tasolla.
Joten jos tällä saralla on ongelmia, niin suosittelen kokeilemaan. Voit yllättyä. Tai minä ainakin yllätyin ja olen nyt onnellisempi kuin koskaan. Onneksi se aviomies jaksoi katsella moista maitosuklaan mussuttajaa nämä vuodet. Nyt saa ehkä sitten hieman toisenlaista vastakaikua rakkaudelleen ❤️

Kuinka itse tällä hetkellä syön?

Vuorotyöstä johtuen ruokarytmini on erilainen eri päivinä. Onko aamu-, ilta- vai yövuoro, vai vapaapäivä? Jokaisella päivällä on siis oma rytminsä ja ruokarytmini kulkee mukana. En noudata säännöllisesti mitään dieettiä, ruokavalioni on pitkälti SuSun tai Freetox-periaatteen mukainen. Puhdasta, laadukasta, ravinteikasta ruokaa ❤️

Jokainen aamuni (kellonajasta riippumatta) starttaa nesteytyksellä. Paljon vettä, mieluiten lähteestä. Suolaa ja sitruunaa ja/tai OptiMSMää sekaan. Juoman voi tehdä myös lämpöisänä versiona näin talvella. Mukaan aamun vitamiinit.

Rasvakahvi on ensimmäinen boosti. Myös rasvatee on hyväksi todettu. Näillä jaksaa aamusta helposti useamman tunnin.

Aamuvuoropäivinä nautin aamupäivästä myös kevyemmän smoothien, koska herään jo ennen kuutta. Iltavuoropäivinä tai vapaapäivinä teen smoothien vasta lounaaksi, silloin se on tuhdimpi ja sisältääkin paljon kaikenlaista ja myös energiaa rutkasti n. 500-600kcal kieppeillä yleensä.

Aamuvuoropäivinä syön sekä lounaan että päivällisen kevyempänä versiona perusruokaani, joka sisältää paljon kasviksia raakana tai kypsennettynä sekä lihaa/kasvikunnan proteiinia eikä unohdeta rasvaa. Muina päivinä tämän aterian tuhdimpana syön vasta illalla päivällisaikaan. Iltapalaa syön harvoin, en juuri koskaan. Jos sitä raakasuklaapalaa/lakritsitaatelia ei lasketa :)

Mitkä jutut jätän kauppaan tai ostamatta pääsääntöisesti lähes aina nykyään? (Huom. rentous)
Pikaruoka (kuten Hese tai Mäkki). Kaupassa ei tule eksyttyä leipä, leikkele, eines tai karkki & sipsihyllyille enää juuri koskaan. Light-tuotteet, niin rasvattomat kuin keinomakeutetut jäävät myös kauppaan. Juomahyllyiltä mukaan lähtee kombucha tai vissy. Mehut, limut, alkoholijuomat jää nykyään kyllä erittäin vähälle. Alkosta mieluiten luomuviini tai alkuviini kuin kaupan sokeri-eeeeekoodisidukka.

Mitä ostan kaupasta tai oikeammin mitä multa löytyy kaapista?
Kaikki kasvikset, juurekset, vihannekset ja hedelmät (marjat poimin itse metsästä). Täysrasvaiset lihat ja kalat. Punainen maito/ kasvimaito/ voi. Ruuanlaittoon rasvainen jogurtti (tai satunnaiseen herkutteluunkin). Luomukananmunat tai ruokapiiristä/ muna-autolta Free Range-munat. Pähkinät, linssit, pavut ym. Kikhernepasta/ nuudeli. Luomulaatuinen jäljitettävä oliiviöljy, kookosöljy, kapryylihappo. Mausteet!!! Kookosvesi, kombucha, tee, kahvi <- Nämä ehdottomasti luomu! Muissa maalaisjärki/ jousto/ rahatilanne sanelee luomu vs. kotimainen.
Pakastimessa on satoja kiloja (tosin hupenee, hupenee...) marjoja, itsekeitettyä luulientä (tätä käytän ruuanlaitossa nykyään aina pohjana ja täytyy sanoa että ruuan maku ja ravinteikkuuden taso on noussut ainakin 200%) ja itsekasvatettuja kasviksia/ yrttejä palstalta sekä villiyrttejä.
Herkut - raakasuklaaherkut tai tarvikkeet itse valmistamiseen. Raakakakut, kuivatut luomulaatuiset hedelmät. Smoothiejädet, kulhot tai vanukkaat.

Rakkausruoka ei ole kieltäymystä millään tasolla vaan upgreidaamista. Mille tahansa tuotteelle löytyy aina joku hyvä vastine. Yhä useammista ravintoloista ja kahviloista saa Rakkausruokaa. Laadukkaista aineksista tehtyä, täyttä tavaraa.

Rakkaudella

iive

 ps. Yllä oleva kakkupala kesällä riitti kolmelle, sillä se oli yksinkertaisesti vain niin tuhtia ja täyteläistä!

Voittamisen anatomia - suuria oivalluksia

Kiitos sinä ihana ihminen, joka suosittelit Facebookin Ravintoremontti muutokset käyntiin-ryhmässä tätä kirjaa. Muutit elämäni lopullisesti, etenkin kun sen yhdistää tähän LIFW haasteeseen. Aika huikeaa, että jotkut asiat ovat näin pienestä kiinni. Tokikin juuri tämä kirja on ollut tuolla kirjahyllyssä lukematta vuoden tai ehkä kaksi. Lukukokemuksen jälkeen en voi kuin ihmetellä miksi en ole siihen tarttunut aikaisemmin? Tai tokikin tiedän vastauksen, nyt oli vain sen aika ja ihminen Facebookissa oli universumin katalyytti minulle. Näin ne hommat sujuu.

Samoin on minulle annettu aika miettiä ja sisäistää tämä kaikki kun olen sairaana ja täytyy pysytellä aika hissun kissun. Toki on ihan huikean ärsyttävää olla sairaan kipeänä, mutta eilen minulla oli sentään jo aivot, vaikka välillä niistäessä ja yskiessä tuntuu niiden tulevan nenästä suoraan ulos, kuume kun nousi vasta iltasella, joten se ei ollut sumentamassa ajattelua vaikka muuten olotila pakotti pysyttelemään hyvinkin lepoasennossa koko päivän edelleen.

Eilen oli myös ensimmäinen päivä LIFWiä ja toisaalta harmittaa aivan sairaasti mm. kuntotestien väliin jääminen ja todennäköisesti myös lihaskuntoharjoitukset alkavat joskus ensi viikolla. Tilanne nyt vain on tämä ja sille ei mitään voi. Toisaalta tajuan, että nyt minulle on annettu jotain paljon arvokkaampaa työstämisen alle, nimittäin ajattelua.

Olen pohtinut laajasti kuka minä oikein olen, mitä minä haluan ja hallitsenko itse elämääni. Olen miettinyt valtavasti tavoitteitani ja esittänyt itselleni monta Miksi-kysymystä. Olen rakentanut itselleni Menestyksen ympyrän ja analysoinut sinne kaiken sen mihin pitää puuttua, mutta myös vahvuuteni, jotta se mitä elämältäni haluan, toteutuisi.

Olen myös todella kiitollinen siitä, että en ole matkani alkupisteessä vaan jo hyvän matkaa menossa. Minulla on paljon tietoa ja taitoa terveydestä, itsetuntemusta ja keinoja työstää erilaisia tietolähteitä ja materiaaleja käytäntöön. En ole kuitenkaan täydellinen tai perillä. Vanhat tavat istuvat tiukassa vaikka osa niistä on saatu jo korvattua uusilla paremmin tavoitettani tukevilla tavoilla.

Muutokset ovat niin pieniä, että kurinalaisuus nousee huomattavan tärkeään rooliin. Ilman säännöllisyyttä pienistä asioista koituva hyötykin jää pieneksi.
Muutosten tekeminen on helppoa, vaikeaa on tehdä ne joka päivä uudestaan.
Mutta kun ymmärtää miksi jotakin tekee, on omien elämäntapojen muutoksista helpompi pitää kiinni silloinkin kun ei huvita.

Vanhat tavat ovat sitkeässä ja niihin palaaminen on helppoa. Se tapahtuu samalla tavalla kuin muutoskin, vähän kerrallaan. Etenkin kun mikään ei ole "kiellettyä". Lipsuminen voi käydä huomaamatta. Siksi jatkuva tuki on tärkeää.

Lainaukset mukaellen - Oskari Saari - Aki Hintsa, Voittamisen anatomia

Tämän vuoksi juuri olen LIFWissä. Minulla on jo käytössä huikea määrä kaikenlaisia apukeinoja ja muutostapoja ja ideoita elämääni, mutta muistanko totetuttaa niitä joka ikinen päivä? En muista. Muistan hetken, ehkä joka toinen päivä tai kolmas. Ja koska muutokset ovat todellakin niin pieniä, jää tällaisesta toteuttamistavasta suurin osa hyödystä saamatta. Toisaalta jos ajatellaan, että olen toteuttanut tätä kaikkea 1/3osa kapasiteetilla ja tulokset silti ovat olleet näin huikeita... niin ei voi muuta kuin pohtia sitä, mitä tapahtuu kun kapasiteetti on 3/3? Se on se mitä minä haluan, sen nälkä minulla on!

Tavoitteideni tueksi tein Aki Hintsan Menestyksen ympyrän. Mikä mahtipontinen ihana nimi! Sillä mitä muutakaan haluan kuin menestyä! Tosin suomessa tuo menestyminen edelleen katsotaan huonoksi asiaksi, kel onni on, se onnen kätkeköön ja niin edelleen. Mutta minä en välitä. Jokaisella ihmisellä, myös minulla on oikeus loistaa ja elää Väkevää Elämää. Ja minä haluan sitä, haluan sitä niin palavasti, ettei minulla ole vanhana mitään kaduttavaa ainakaan sen suhteen, että olisin jättänyt yrittämättä.

Kuuntelin illalla myös Kaisa Jaakkolan Webinaarin, sielläkin käsiteltiin juurikin sitä motivaatiota ja niitten tavoitteiden muodostamista. Omat tavoitteeni kirjoitinkin jo edelliseen postaukseen, mutta tiedän niiden olevan vähän "huonoja", sillä suurin osa niistä on epämääräisiä ja ne eivät ole mitattavissa. Kuinka siis voin tietää päässeeni tavoitteeseeni? Siispä kynä käteen ja miettimään aika monta kertaa Miksi?

Pysyvään muutokseen tarvitaan kestävämpi motivaation lähde kuin esimerkiksi halu laihtua. Sellainen on vaikkapa halu laihtua, jotta pystyisi vielä eläkevuosina olemaan aktiivinen. Pitää haluta muutosta itse ja ymmärtää, miksi tekee niin kuin tekee. Jos motivaatio on häilyvä, muutos ei kestä.

Lainaus mukaellen - Oskari Saari - Aki Hintsa, Voittamisen anatomia

Minä olen nyt tässä. Jahtaamassa unelmiani.

En välttämättä tiedä mitä ne ovat, mutta tiedän mistä aloittaa.

Ja tällä hetkellä olen ihan parhaassa seurassa tekemässä sitä, sillä mulla on nyt kaikki te siellä LIWFissä <3

Rakkaudella

iive 

ps. Jos osallistut haasteeseen ja sulla on oma blogi tai aktiivisesti päivittyvä insta, niin vinkkaappas <3 Tosin #leaninfiveweekschallenge ja #lifwelokuu2018 ovat jo seurannassa ja sieltäpä olenkin jo bongaillut muutaman haasteeseen osallistujan <3 HUIPPUA!

Kivusta vapauteen?

2 iltavuoroa ja 9h aamuvuoro, huh, onneksi nyt parisen vapaata. Olin kyllä ihan iloinen palatessani töihin, sillä siellä oli hyvä meininki ja muutenkin työssä käyminen tuo tietynlaista ryhtiä ja rytmiä, vaikka vuorotyötä teenkin. Toisaalta en ole koskaan tehnyt muuta kuin vuorotyötä, joten eipä ole tietoa muusta ja minulle vuorotyön rytmi on sitä normaalia. #fibrokuntoon voi siis oikein hyvin vaikka kipu jäytääkin joka paikkaa. Se nyt on niin tuttua ettei jaksa välittää. Enemmän iloitsee kuin kuuntelee sitä paskiasta. Ignooraa sen vaan jos mahdollista. Tekee jotain muuta, ajattelee jotain muuta, keskittyy johonkin muuhun. Jos vaan pystyy.

Olin tai olen siis tyytyväinen siitä, että alkuviikkoon olen saanut mahdutettua jumpan, työmatkapyöräilyä ja uimistakin, joten oli lepopäivän paikka. Enkä ole mässyttänyt sokeria, se kai on se suurin onnistuminen.

Eilen sattui hirmuinen tuuri kirjastossa kun bongasin Leena Lehtolaisen uusimman Viikkolaina-hyllyssä (joka on ehkä paras keksintö kirjastoon ikinä tai onkohan se varausmaksujen poisto sitten kuitenkin???). Varauslistalla tuohon kirjaan olin 11:sta muistaakseni. Luinkin kirjan sitten jo eilen yhtäkyytiä ja ei tarvinnut taaskaan pettyä. Nautin kepeästä lukemisesta joihin dekkarit genrenä luen vaikka aihe sinänsä ei tietenkään ole kepeä. Nautin kyllä ihan muustakin kaunokirjallisuudesta, mutta siinä on hankalampi löytää hyvää luettavaa. Toisaalta jokainen hyvä kirjalöytö onkin sitten onnenpotti.

Tämän viikon oivallukseni on, että salaattia voi laittaa myös marjasmoothieen. Pöh! Miksi en aiemmin ole tätä tajunnut? Ei maistu siellä smoothiessa millekään tai maistuupas, hyvälle. Ja voi sinne laittaa lehtikaalia, nokkosta ja mitä lie villiheinää keksinkään aina tuolta pihalta kerätä.

Tänään tsiigailin Facebookin fibroryhmän juttuja ja bongailin taas tän Hanna Huttusen. No koska se varaaminen ei maksa siellä kirjastossa mitään, niin päätin vihdoin varata kirjan Kiputus Fibromyalgiasta vapauteen. Sepä löytyikin koneen mukaan hyllystä, joten kamat kasaan, autoon ja kirjastoon. Nyt se kirja on tuossa vieressä (en oo ees avannut sitä) ja mietin mikä ja minkälainen ihminen olisin jos mulla ei olisi fibroa?

Enkä osaa kuvitella sitä.

Mitä olisin? Millainen olisin? Jos en olisi kokenut tätä lainkaan? Jos parantuisin?
Voiko ihminen luoda itselleen niin vahvan -Hei olen iive, olen fibro - identiteetin, että se estää parantumasta?

Entäs jos nakkaan fibroa kävyllä, haistatan sille ja päätän vaan olla elämättä sen kanssa? Parantuisinko? Vai pitääkö minun hyväksyä olevani fibro ja elää sulassa sopusoinnussa sen kanssa?

Ei tätä ymmärrä varmaankaan kukaan muu kuin sellainen, joka elää päivittäisen kivun tai muun rajoittavan sairauden kanssa. Sillä onhan tää niin hullua oikeasti. Johonkin muuhun kipuun voit syödä edes jotain lääkettä. Tähän et mitään.

Tai voit.
Voit kokeilla epätoivoisesti lääkärin määrämiä masennus ja mielialalääkkeitä (jotka eivät sitten sovi sulle, tai muuttaa sun persoonaa ja olotilaa vieläkin enemmän, että valitset mielummin kivun kuin lääkkeen).
Voit kokeilla särkylääkkeitä, jotka ei auta.
Voit kokeilla kaikkia maan ja taivaan välillä olevia lisäravinteita, vitamiineja ja entsyymejä ja maksaa itsesi kipeäksi, eikä mistään ole todistettua helpotusta. Silti valitset tämän viimeisen ja muut vaihtoehtoiset hoitomuodot, koska ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Että siinä sulle Maaret Kallio syy miksi ihmiset näin tekee.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä itse edes jokin apu, sillä ihan turha on mennä lääkäriin, sillä siellä ei kukaan osaa auttaa.

Pitäisikö siis jäädä vain kärsimään?

En mä ainakaan aio. Tää on onnistunut jo kerran. Miksi ei onnistuisi nytkin?

Kohti vapautta

iive

Oma elämä - Freetox

Mulla on ollut omassa elämässä niin paljon kaikkea ja niin "kiire" ettei blogiakaan kerkeä päivittämään :D Sehän on vaan oikeasti hyvä, se kertoo siitä, että mulla on arjessa ihmisiä joiden kanssa olla ja että tekemistä riittää. Onneksi kaikki on vaan hyvää tekemistä, tosin onhan tässä töissäkin oltu se 6pvää putkeen taas, eilen vapaa ja tänään taas töihin pariksi päiväksi. Viikonloppu on vapaa ja suunnitelmia on mm. HopLoppia ja sunnuntaina Etelä-Konneveden kansallispuistoon olisi tarkoitus mennä meidän naisporukalla. Tulee muuten varmasti aika maaginen reissu <3 <3 <3

Viikko on ollut aika ulkoilupainotteinen, sillä on ollut upea ilma <3 (olette varmaan huomanneet?). Musta tuntuu etten saa auringosta kyllikseni, tosin viimevuoteen verrattuna ei ole niin tuskaa ja hätää asian kanssa, koska tänä vuonna auringosta on kyllä saanut nauttia ihan 100% Nyt kerätään vähän yliprosentteja varastoon.

Kävin viime keskiviikkona kuuntelemassa sitten sitä Freetox-luentoa. Susanna Tanni ja Olli Posti olivat kyllä ihan mahtavia tyyppejä. Ja ei voi muuta sanoa kuin että WOW! Sit tässä osiossa jätetään ne Juice+ jutut pois, mut kaikki muut mitä siellä puhuttiin niin ei voi kun hymistellä, että samaa mieltä. Facebookissahan mä kuulun moneen eri ryhmään, on villiruokaryhmää, maidoton ja gluteeniton ryhmää, vhh-ryhmää jne. koska niissä kaikissa on vaan omat juttunsa mitkä on tosi jees. Yksikään niistä ei ole ollut ihan täysin mun juttu, mutta Freetox-ryhmässä on just sellaisia tyyppejä kuin minä, siis upeaa ja ihanaa lukea niitä juttuja. Ehkä blogissa senkin takia on ollut hiljaista, koska olen ollut aika paljon myös siellä ryhmässä lukemassa niitä juttuja.

Suosittelen tsekkaamaan Olli Postin juttuja esim. Youtubesta, on huima heppu kyllä ja ihan mieletön elämänasenne ja energia mikä hänestä heijastuu.

Aurinkoa voi myös säilöä talteen, kuten nää kullankeltaiset omenat <3 Perhe rakastaa niitä. Sipaisin omenasiivuja ennen kuivatusta vielä hunajalla, aitovaniljalla ja kanelilla. Ihan parhautta syödä talvella. Leikkelin näistä myös palasia yhtenä aamuna aamupuuroon ja toimii mielettömän hyvin. Lintunen rakasti sitä puuroa ja niin kyllä minäkin.

Samaa voin sanoa tästä "vispipuurosta" mikä syntyi blenderissä. Aineksina puolukka, banaani, prot.jauhe, aitovanilja, chia ja jotain nestettä (itsellä risotosta ylijäänyttä omenamehua). Sekoitetaan ja syödään <3 Täähän on siis raaka, joten mitään kypsennyksessä tapahtuvia vitamiininmenetyksiä ei tule.

Salilla kävin tekemässä sitten sen sopparin ja treenit. Ne treenitkin sujui paljon paremmin kun ei tarvinnut äijärokkia kuunnella vaan EDM siivitti treenejä. Tänään taas uusiksi. Olen niin onnellinen että pystyn treenaamaan taas. Soppariin kuuluu myös fysio-chek, sinne pitäis varata aika ja sit sen jälkeen pt:lle olis kans aika että tsekkaa sitäkin puolta vähän.

Lintusen kanssa oon viettänyt paljon aikaa. Lähinnä ollaan suunnattu ulos. Meillä on nyt joku lähentymisjuttu menossa, johtuu ehkä koulusta? Jotenkin tuntuu, että lapsi tarvitsee mua, mun 100% läsnäoloa. Huh, kun tuo ekaluokka on ihanaa ja rankkaa myös.

Mies sairastui flunssaan viime viikolla ja itse oon sitä yrittänyt kyllä kovasti välttää. Kovassa kulutuksessa on ollut inkiväärit, valkosipuli ja yrtit. Vielä en oo ainakaan sairastunut. Mun edellisestä sairastumisesta (noro-virus ja perään 3vkon flunssa) on nyt yli 4kk, kohta 5kk. En muista milloin olisin ollut näin pitkään terveenä!!!

Oon ollut viikon ilman kahvia (juonut sen tilalla inkivääriteetä) ja miettinyt paljon enemmän syömisvalintoja tehdessä, että tekeekö tää tosiaan hyvää mulle? Parit aika kivat sokerinahmimisfiiliksetkin tässä viikonloppuna tuli, mut päädyin fiilistelemään sit raakasuklaan kanssa (lue tungin sen suklaan melkein kokonaisena autossa kaupan jälkeen suuhun ja mässytin), mut meni sokeriajatukset sillä kyllä ohi. Oon yrittänyt kaivella sitä todellista tarvetta sen syömishimon takana, esim. kun tulee syömishimo johonkin epäterveelliseen niin tunnustelen että onko se oikeasti sitä vai jotain muuta? Esim. tunneasiaa tai jotain ravinteenpuutosta. Selkeästi tuossa karkkimässyhimossa, mun himo olikin oikeasti joo makeanhimoa mutta myös sen raakasuklaan sisältävien rasvojen ja hivenaineiden himoa.

Edellinen kokeilu MSMn kanssa meni vähän puihin. Siellä se jauhe maatui kaapissa kun oli niin karsean makuista :( mut tää OptiMSM on sairaan hyvää! Tekisi mieli vetää sitä koko ajan, oikein tuntuu kun mun keho oikein himoaa sitä nyt. Pitää vaan vähän himmailla kun on tuon äkkialoittamisessa omat riskinsä (mm. veren ohentuminen, päänsäryt jne.)

Tein yksi päivä muille spagettia ja itselle sen tilalle riisiä. Aattelin heittää noita kuivattuja kesäkurpitsoita joukkoon ja muutaman ompunkin. Voi että tuli hyvää riisiä! Sitä olis voinut syödä sellaisenaan, ilman niitä lihapullia :D

Toinen tämän viikon suosikki oli chia-raakakaakaovanukas luumuilla ja tuoreilla viikunoilla. Lapsi oikein hihkui innosta kun näki mitä on iltapalana. Jos en olisi aikuinen olisin mäkin voinut hihkua tai nuolla lautasen koska oli vaan niin hyvää <3

Eilen vietin vapaapäivää ensin nukkuen ja sitten touhuten. Kävin palstalla nauttimassa aurinkoisesta syyssäästä. Valuttelin bokashinesteitä penkkeihin, keräilin nokkosia ja muutakin satoa ja nautin vaan, fiilistelin sitä hyvää oloa.

Laitoin kuvia Facebookin missä näkyy myös lapset (Lintunen ja hänen ystävänsä), siksi en niitä tänne nyt laita. Palstaa kehuttiin rönsyäväksi ja värikkääksi. Siellähän ne on rikkaruohot, kukat, salaatit, kaikki sulassa sovussa sekaisin keskenään sikin sokin (oikeasti kyllä edes jonkinlaisessa järjestyksessä). Mutta se on niin mua, jos meidän kotikin on samanlainen (värikästä, kaikki vähän vinksin vonksin, mutta ihanasti) niin tietysti se palsta on myös samanlainen. Ei haittaa että salaattipenkissä kasvaa siankärsämö kun sekin on ihan yhtälailla syötävää, eikä haittaa että lehtikaalien keskellä majailevat myös nokkoset, keräsin nekin talteen eilen.
Teen ensi vuodelle palstalle nimikyltin ja se olkoon siis Huvikumpu <3

Illalla lähdin vielä Lintusen Parkourin ajaksi lenkille luontopolulle. Joki on kyllä <3 ja kaikki siellä. Fiilistelin matkalla ja mietin, että olispa kiva että olis lenkkikaveri joka kävelis tosi nopeeta, itsellä kun on tapana kävellä vähän liian hitaasti. No eikö sieltä "nurkan" takaa tullut toinen puolituttu parkour-äiskä vastaan ja mehän sitten jatkettiin matkaa yhdessä. Ja voin sanoo, että oli muuten nopee käveleen! Tuli muuten mulle hiki ja jalkoihin liikettä! Vetovoiman laki on vaan <3 <3 <3

Illalla tein Sadonkorjuuleipää kaurapuurosta. Tää on vähän niin kuin teeleipä, mut tehdään tosiaan puurosta ja heitellään joukkoon kaikkea mitä mieleen tulee. Nyt joukkoon meni ylijäänyt kypsä peruna muusattuna, siemeniä, nokkosta, omenaa kuutioituna ja juustoraastepussin jämät. Riisijauhoja pistin jonkun 0,5dl ja niiden joukkoon leivinjauhetta. Öljytyin käsin pellille ja paistoon. Tulee samalla ihanan pehmeää ja ihanan rapeaa. Ainoo paha puoli on, että se on niin hyvää, että tekis mieli syödä vähän liikaa, onneksi on "itsekuri".

Illalla luettiin Harry Potteria iltasaduksi. Oikeasti mikä huippufiilis lukea lapselle sitä kun Harry menee ensimmäistä kertaa Viistokujalle ja Irvetan pankkiin. Kun se lapsi siinä vieressä kuuntelee tarkkana ja on myös ihan fiiliksissä <3 Voi elämä!

Kiitos, kiitos, kiitos <3

iive

Hyvän kunnon metsästys

Edelliseen postaukseen saamieni positiivisten ja kannustavien kommenttien vahvistamana on nyt virallisesti päätetty jättää laihdutusmoodi syyskuun alusta taka-alalle ja siirtyä kehittämään aivan jotain muuta. Miehenkin mielestä se olisi tässä tilanteessa paras idea ja niin kuin hän sanoi, että helppohan siitä on tiputtaa taas laihdutus-moodiin jos rupeaa ahdistamaan / tuntumaan pahalle.

Yksi suurimmista syistä tähän on se, että alan tosiaan olla siinä mukavassa olotilassa, jossa en pidä itseäni enää läskinä. Toinen suuri syy on se, että loppusyksy on minulle aina vaikeaa aikaa, joten laihdutus veisi vireystasoa vieläkin alemmas.
Viime syksyyn verraten, unettomuus-asiat ovat onneksi nyt hyvässä hoidossa, joten siitäkin saan toivottavasti paljon puhtia.

Ja puhtia sitä tarvitaankin jos halutaan selvitä alavireisestä kaudesta, uusien asioiden opiskelusta, työstä, perheestä ja no, kaiken arkirumban pyörittämisestä.

Ihminen on kuulemma hyvässä kunnossa silloin kun arkiset asiat sujuvat vaivatta ja tätä hyvää kuntoa lähdetään nyt entistäkin enemmän metsästämään. Sillä vaikka nyt arkiset asiat sujuvat jo vaivatta niin haluan että ne sujuvat vielä vaivattomammin. Myös työ on edelleen aikamoisen kuormittava tekijä, joten parempi kunto ei siinäkään ole haitaksi.

Eilisen ja tämän päivän aikana tuli lukaistua Liikkujan ravitsemus - teoriasta käytäntöön kirja (Borg, Fogelholm, Hiilloskorpi). Ajattelin että se olisi kevyt alku tuleville opiskeluille. Hmm... ensimmäisen luvun jälkeen täytyi tsekata kirjan speksejä uudelleen, ei ollut ihan kevyintä lukemista sitten. Takakannen viimeinen kappale kertoo näin:

"Liikkujan ravitsemus on tarkoitettu ensisijaisesti ammattilaisten oppikirjaksi: ammattikorkeakouluun, yliopiston peruskursseille ja ammattivalmentajatutkintoihin. Se tarjoaa lisäksi kaikille aiheesta kiinnostuneille hyödyllistä ja kattavaa tietoa, jonka avulla voi laatia sovelluksia itselleen, asiakkailleen ja valmennettavilleen"

Täytyy kyllä sanoa, että ilman hyvää perustietoa ihmiskehon toiminnasta Lähihoitajakoulutuksen myötä, olisi varmaankin puolet kirjan teksteistä mennyt aivan yli hilseen. Pienoisen tankkaamisen jälkeen alkoivat harmaat aivosolut taas toimia ja oppikirjamaista tekstiä pystyi lukemaan kohtalaisen vaivattomasti.

Eilen flunssa tuntui paranevan ja kävin kävelemässä kirjaimellisesti Mettässä. Ja ei ollut mitään helppoa kuljeskelua se vaan hirveetä pusikkoa, ryteikköä, kiviä, kuoppia ja hakkuista jäänyttä jätettä. Kanttarelleja olin etsimässä, mutta löysin vaivaiset kaksi. Sen sijaan törmäsin aukeaan, joka oli täynnä kypsiä puolukoita joten poimin sienivasun täyteen niitä.

Tänäänkin käytiin jo puolukassa n.5 litraa poimimassa. Tässä paikassa oli hieman raaempaa tavaraa, mutta jestas kuinka paljon! Tuntiin keräsi helposti tuon 5 litraa, vahti samalla yhtä irrallaan olevaa lasta ja koiraa :D Viime talvena puolukat olivat ainoita jotka loppuivat kesken. Jos tänä syksynä kerään ainakin sen 20 litraa niin ei lopu :D Tosin osasta täytyy tehdä varmaankin survosta jääkaappiin, sillä eihän meidän pakkaseen enää mahdu...

Puolukka on ylivoimaisesti kaikkein paras suomalainen marja. Se on hyvää ihan sellaisenaan, hillona, puurossa, jogurtissa, rahkassa ja erilaisten suolaisten ruokien kanssa. Tykkään laittaa puolukkaa myös mm. erilaisten raasteiden ja salaattien joukkoon. Onneksi tytär on yhtä innokas puolukan syöjä kuin minäkin (ja ilman sokeria vedetään), mies ei niin hirveästi välitä.
Puolukkaporeenkin tekemistä voisi harkita jos oikein paljon sattuisi marjoja löytymään. Se juoma on ehkä maailman parasta mehua!

Ihanaa ja aktiivista viikkoa kaikille!

iive

Tulevaisuutta

Avoimeen Yliopistoon ilmottautuminen -check!

Kurssikirjojen hankintaa -check!

Opiskeluvuoden suunnittelu -check!

Opiskelubudjetin suunnittelu -check!

Kirjastosta kävin jo hakemassa asiaan LIITTYVÄÄ kirjallisuutta ja jo yhden tenttikirjankin.

Mukaan lähti 

• Ihmisen fysiologia ja anatomia (tenttikirja)
• Kliininen ravitsemus
• Ravitsemustieto (AMK)
• Ravintoterapian käsikirja
• Liikkujan ravitsemus

ja Jokanaisen Joogakirja :D

Kovasti on harkinnassa yliopistoon haku ensi syksynä tai sitten väyläopinnot avoimen kautta. Viime syksynähän jo piti aloittaa, mutta sairastelu pisti kaiken jäihin. Kallista vaan tuo avoimen kautta opiskelu! Mutta vielä kalliimpaa se on muualla. Kiinnostaisi mm. Trainer4you:n koulutukset, mutta hintavaa on. Kyllä sen ymmärränkin, että tuollaiset maksaa, pakkohan yrittäjän on rahansa saada. Ehkäpä tulevaisuudessa käyn jotain heidänkin koulutuksiaan erityisesti liikunnan saralta.

Olen myös miettinyt Voimaa-projektin etenemistä nyt kun paino alkaa olla jo ihan kivoissa lukemissa. Eli siis tyyliin en pidä itseäni enää niin lihavana. Olo ei ole enää ahdistava ja roima suorituskyvyn parantaminen kiinnostaisi.

Vaihtoehtoja olen pyöritellyt päässäni ja mietin että

• Lopettaisin laihduttamisen ja keskittyisin kunnon treenaamiseen ilman kalorivajetta? Tosin ei kyllä todellakaan niin että lihoisin.
• Laihduttaisin edelleen ja treenaisin sen verran kun laihduttamisen ohella pystyy?

Vai tekisikö niin, että nyt treenaisi täysillä ja kevättä kohti alkaisi taas laihdutuspainotteiseksi?
Vai niin, että nyt laihduttaisin vielä roimasti ja keväällä alkaisin parantaa suorituskykyä maksimaalisestai?
Huh, on vaikeaa kun on kaksi tavoitetta.
Neuvokaapas mua!

iive 

Hyppy tulevaisuuteen!

 

Kaupasta bongattua

Joululahjaostoksilla kurvasin Suomalaisen kirjakaupan "urheiluhyllyn" kautta... ei olis pitäny... kirjahullun ihmisen nyt yleensäkään ei kannattaisi mennä kirjakauppoihin ollenkaan, sillä paha mielihän siellä tulee.

Mut kuitenkin nyt bongasin nää!

Julkaisijana ihan outo DOCENDOSport joka googlaamalla paljastui WSOY:n jutuksi. Heidän verkkokauppa täällä. Sinnekään ei tietenkään olisi kannattanut mennä, sillä jos Suomalaisessa kirjojen oston esti hinta, niin tuollahan nuo oli vieläkin halvempia, KÄÄK! Ja lisää huippuja kirjoja, tahtoo!

Onko teistä kukaan lukenut noita kirjoja tai DocendoSportin kirjoja ylipäätänsä?


(Kaunokirjallisuushyllyille en menny ollenkaan, mutta ständeistä bongattu Tervon Layla, Stockettin Piiat, Retrokirja, Marimekon ompelukirja, Härkösen Onnen tunti JA Läckbergin Jääprinsessa. Iso NYYH!) Ja lastenkirjahyllyistähän mä nyt haluaisin neidille ostaa IHAN KAIKEN :(

Kirottu kuula ja tietokonelakko!

Kuinka se voikaan joka kerta vetääkin mut ihan jumiin???

No ei ihan mieletön kapistushan tuo on ja en todellakaan kadu tippaakaan sen ostamista. Itseasiassa uuden 12kg:n kuula on jo ostoslistalla kuhan saan hynät kasaan. Siippaakin on ruennut kuulailu kiinnostamaan, joten mikäs siinä sitten :D
Kirjastosta löysin Kahvakuulaharjoittelu DVD:n! Oli kyllä ihan hyvä juttu treenata sen kanssa. Tuohan on ihan opetusvideo, mutta kun pisti Spotifyn taustalle soimaan niin siitä sai ihan hyvän treenivideon! Kuvan laatu läppäriltä katsottuna ei ollut kyllä kovin kehuttava, mutta ennen kuin haukun sen niin täytyy testata vielä soittimella ja telkkarista. Tuli hyviä uusia liikeideoita yms.  Täytyy katsoa löytyiskö kirjastosta myös sitä Kahvakuulakirjaakin lainaan.

Torstaina alkaa syyskuu ja salilla pyörähtävät lapsiparkit taas käyntiin. Se on taas meidän perheelle tosi hyvä juttu, sillä nyt sinne salille pääsee aivan tasavarmasti ainakin 2 kertaa viikossa (paitsi jos on töissä). Salitreeni onkin ollut kuukauden päivät tauolla kun olen yrittänyt antaa aikaa miehen golf-harrastukselle. En kyllä nytkään mene salille torstaina vaan käyn kerrankin vähän bilettämässä, sillä varasin itselleni paikan Zumba-tunnille. Uusissa kengissä kelpaa vähän pyllyä heilutella ;D Voihan tuota sen jälkeen vähän jäädä puntillekin!

Tietokonelakko on ollut nyt käynnissä 2 kiduttavaa päivää. Olen huomannut, että koneella tulee vietettyä vähän turhankin paljon aikaa, joten nyt ei koneella istuta kuin silloin kun lapsi ei ole kotona tai hän on nukkumassa. Tietysti tosiaankin tärkeitä asioita voi koneelta käydä katsomassa, mutta blogi tai facebook eivät sellaisia ole! (Eikä maikkarin viihde, eikä iltalehti, eikä BBplaza, eikä, eikä, eikä...) Olen huomannut tämän lakon aiheuttavan mussa ihan "vierotus-oireita"! Joten tosissaankin taitaa olla homma tarpeen. Nyt sitä tulee ihmeteltyä, että mitäs ihmettä sitä tekis? Eilenkin sit lähdettiin lenkille, joten ei mikään huonompi homma.

Tämä homma juontaa juurensa taas yhteen radio-ohjelmaan, jossa puhuttiin paino ja kunto-ongelmista. Siellä armas tutkijasetä huomautti juurikin internetin ja television passivoivasta vaikutuksesta arkielämään. TV:tä meillä ei ole kesän aikana paljon katseltu. Suurimman Pudottajan finaali-jaksot ovat edelleen katsomatta kun ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa niitä katsoa. Muutkin tv-ohjelmat on jääneet pois. Ainoa ohjelma mitä meillä nykyään katsotaan suht säännöllisesti on vapaa-aamujen lasten piirretyt ja joskus Pikkukakkonen. Siinäpä ne ;D

Kirjastosta lainasin uuden Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti kirjan. Vaikuttaa kyllä ihan mielenkiintoiselta, mutta katsotaan nyt kun saan tuon kokonaan luettua. Nyt olen lukenut vain pätkiä sieltä täältä...

Pikkaisen on ruennut tekemään mieli käydä vaa'alla, mutta vielä ei tunnu että paino alkaisi kutosella... mut pitäiskö sittenkin käydä? No jos kävis vaik viikon päästä?

Kuvat motivationintohabit