Rakkausruokafilosofiaa - voiko (suklaan)syöpöttelystä päästä irti?

Viime päivinä olen taas puhunut ja ajatellut paljon ruokaa ja siitä miksi syön ja mitä syön. Olenhan ihminen, joka rakastaa ruokaa. Minulle ruoka on ensisijaisesti nautinto ja tietenkin myös ravinnon ja ravinteiden lähde. Pahan makuinen tai jopa ihan ok ruoka on jotain sellaista mitä nykyään vältän. Sellainen ruoka ei nosta tai pidä yllä energiatasoja - ei fyysisiä, eikä myöskään henkisiä.

Olli Posti lanseerasi kirjassaan Supermarket Survival (SuSu) termin Rakkausruoka - ja se kyllä kuvaa myös minun ruokafilosofiaani aika mielettömän hyvin.

Mitä siis on rakkausruoka? Kaikista kattavimman (380sivua) kuvauksen löydät SuSu-kirjasta, jonka muuten erittäin vahvasti suosittelen lukemaan jos hyvinvointisi (tai mahtava ruoka) sinua kiinnostaa. Kirja kertoo mitä on rakkausruoka ja etenkin sen kuinka se käytännössä tapahtuu. Ja vaikka tietäisitkin asiasta jo kaiken, niin silti suosittelen lukemaan, sillä kirjasta löytyy aikamoisia helmiä ja jo itsessään se on "spirittiä" nostattava, mikä on aina hyvä. On aina hyvä saada hyvälle fiilikselle vähän nostetta.

Kaikessa on ollut kyse rakkaudesta; nautinnosta, mielitekojen luonnollisesta täyttämisestä ja hyvää tekevästä ravinnosta, joka tyydyttää sielun, mielen ja kehon nälän. Siksi kaikki kiteytyy sanaan rakkausruoka. Rakasta itseäsi enemmän, sillä ansaitset vain parasta. Valitse rakastavampi ruoka - ja tarjoa sitä myös lähimmäisillesi. (Olli Posti - Supermarket Survival s. 65)

Oma elämäni ruuan ja syömisen kanssa on ollut aina ennen taistelua mielihaluja vastaan. Mielihalujen "tyydyttämistä" ja vastustamista. Jatkuvaa pahanolon kierrettä jossa vuoroin dieetataan ja vuoroin cheat dayna syödään pussillinen jäätelöitä ja sen jälkeen kärsitään. Suhteeni ruokaan on ollut epäterve, useimmiten jopa sairaalloinen. Vaikka olen aina nauttinut ruuanlaitosta ja pidän itseäni aika taitavana kotikokkina, olen vasta viime vuosina alkanut löytää ravitsemuksesta ja ruuanlaitosta sellaisia tasoja, jotka ovat poistaneet mielihalutaistelut lähes täysin. Nykyään mielihalu kertoo minulle siitä, että tarvitsen jotain ja sitä on vastustamisen sijaan parempi kuunnella.

SuSu-kirjassa ei vastustetakaan mielihaluja, vaan täytetään ne – aidosti ja ravitsevasti, syvästi ja kattavasti. Tämä johtaa syömisen vapautumiseen. Ei tarvitse jälkeenpäin paikkailla erilaisia ravinnevajeista ja elämän liiallisesta haastavuudesta johtuvia vaikeuksia keinotekoisilla ratkaisuilla Apteekista. Elämä on upeaa, kun ei tule lainkaan niitä ongelmia, joiden takia pitäisi käydä apteekissa hakemassa laastariratkaisuja.

Mielihaluille ja ruokahimoille on syynsä. Kieltäymyksen kautta halujen todelliset syyt eivät ehkä koskaan tule täytetyksi. (SupermarketSurvival.fi)

Vuosi 2018 oli minulle parantumisen vuosi. Vaikka tiedän että Olli haluaa ehkä keskittää sanomansa nyt tällä hetkellä muualle kuin parantumistarinoihin (tulevaisuus on varmasti toinen), en voi vähätellä Ollin tarinaa, enkä omaani. Vanhojen blogikirjoitusten ja Facebook-muistojen kautta olen tutkinut omaa matkaani, joka alkoi vuosi sitten aivan täydellä intentiolla (tosin onhan matkani edeltänyt useita puolittaisia harjoittelun vuosia). Silloin päätin parantua fibromyalgiasta ja tehdä kaikkeni siinä onnistuakseni.

Aluksi se vaati kieltäymyksiä esimerkiksi sokeriherkuista ja niiden halun uudelleen ohjelmointia muihin parempiin vaihtoehtoihin. Hyvin pian huomasin etten enää kaivannutkaan niitä lainkaan kun pyörin herkkupäivänä karkkihyllyllä ympyrää ja mietin mitä ihmettä nyt täältä haluaisin? Muutamassa kuukaudessa mielihalut suuntautuivat täysin uusille urille kun keholle antoi oikeasti ravitsevaa ruokaa ja mielihaluja kohdatessa uudenlaisia herkkuja. (Kivut hävisivät myös erittäin nopeasti ja vuoden kuluessa loputkin fibromyalgia-oireet loppuivat täysin)

Nyt tämä on jo automaatio ja uusi elämäntapa. Kun toiset syövät täytekakkua, syön minä raakasuklaaherkkua enkä koe kieltäytyväni mistään tai jääväni mistään paitsi (toki olisin voinut valita myös jonkun ihanan raakakakun, mutta nyt juuri tuossa tilanteessa se olisi vaatinut liikaa eforttia, joten raakasuklaa kaapista oli helppo valinta tilanteeseen). Miksi minä en syö kakkua? Voisin aivan hyvin syödä, se ei aiheuta minulle yhdellä kerralla mitään pahaa, mutta syy on se etten halua. En halua laittaa kehooni mitään turhaa enkä tyhjää, josta se ei saa muuta kuin tyhjiä kaloreita. Ja kun oma makuhermosto on viritetty muille kuin valkosokeritasoille - ei kakkua viitsi syödä edes maun vuoksi.

Kehosi osaa jo syödä. Kunhan lakataan huijaamasta sitä keinotekoisilla makuaineilla, addiktiivisella valkosokerilla, keinoväreillä, uusteollisilla koostumuksenmuokkausaineilla ja muilla E-koodeilla. (SupermarketSurvival.fi)

Minä joka en ole koskaan voinut pitää ainoaakaan herkkua, karkkia, pullaa, keksiä, vierasvaraa yhtään missään kaapissa, koska yksinkertaisesti minun oli pakko syödä ne heti kaikki halusin sitä oikeasti tai en, niin nyt niitä herkkuja riittää. On raakasuklaata, herkkua, leivosta, pähkinää ja patukkaa. Osa valmiita, osa itse tehtyjä. Ne herkut eivät huutele sieltä. Tunnesyöjät, sokerihiiret, pullanpuputtajat... te tiedätte mitä tarkoitan tällä huutelulla. Näiden aitojen, oikeiden, laadukkaiden herkkujen kanssa minä päätän mitä minä teen. Sillä ne eivät huijaa kehoani eivätkä mieltäni kemiallisilla ainesosillaan ja kalorintäytteisillä, mutta niin ravinneköyhällä tyhjyydellään. Minun ei tarvitse pitää karkkipäiviä vaan voin syödä herkkuja silloin kun huvittaa. Niistä ei tarvitse rangaista itseään vaan voi olla vapaa ja nauttia.

Edellisten yövuorojen jälkeen minulla oli aivan hirveä syöpötyshimo. Pohdin ja fiilistelin asiaa, napsin vähän sitä, tätä ja tuota. Tuumailin, että tässäkö tämä nyt oli, nytkö ne uuden elämän herkut siellä kaapissa alkavat huudella? Tähänkö tämä juttu loppui? Mietin oikeasti täytyisikö tuota syöpötyshimoa nyt hillitä jotenkin? Sillä onhan minulla kuitenkin oma "kroppa kuosiin" projekti tässä sinänsä sivutoimisesti menossa eikä ylimääräisiä energiaövereitä sen suhteen ole toivottavissa.

Päädyin kuitenkin fiilistelemään tunnetta ja koska syöpötys ei lähtenyt huonoista fiiliksistä (jos yövuorojen jälkeistä väsymystä ei lasketa) tai minkään henkisen tarpeen tyydyttämisestä herkuilla, päätin antautua himolle. Kasasin sohvalle viereeni lautaselle raakasuklaata, lakritsitaateleita, kookosvettä ja raakasuklaabanaaneja. Hyvä sarja televisioon päälle ja nautiskelemaan omasta rauhasta kun lapsi jo nukkui. Herkkuja oli noin perinteisen jättikarkkipussin verran ja onhan niissä energiaa aivan yhtä paljon - sitä ei ole syytä jättää huomiotta. Jos vieressäni olisi ollut se jättikarkkipussi, olisin syönyt kaiken. Näin olisi tapahtunut, vaikka karkeista oli tullut jo se ällöttävä olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. Näistä uuden elämän herkuista kaappiin palautui yli puolet. En kertakaikkiaan kyennyt syömään kaikkea kun syöpötyshimo oli jo tyydytetty. Eikä ne herkut sieltä kaapista ole sen jälkeen yhtään enempää huudelleet kuin ennenkään. Pala sitä tai tuota aterian jälkeen tai illalla ennen nukkumaan menoa on aivan fine. Joka päivä.

Mielenkiintoista on myös se, että sen päivän energiaövereistä paino nousemisen sijaan laski. Ja syöpötyshimolle löytyi kalenterista katsottuna myös toinenkin selitys, kuukautiset alkoivat.

Kuukautisten aikana naisen vartalo kokee fyysisiä muutoksia, jotka puolestaan liittyvät herkkuhimoon. Hormonit ovat sekaisin, jolloin keho alkaa kaivata tiettyjä aineita. Kaakao ja näin ollen myös suklaa sisältävät runsaasti magnesiumia, ja usein kehon magnesiumpitoisuus on normaalia matalampi kuukautisia edeltävinä päivinä. Tutkijat uskovat myös naisten kuluttavan enemmän energiaa juuri ennen kuukautisten alkamista, mikä voisi selittää suuremman määrän nautittuja kaloreita.

Tällä hetkellä koen syöväni ravinteikkainta ruokaa kuin koskaan elämässäni. Kaapistani ei löydy yhtäkään light-tuotetta ja paino putoaa tasaisen varmasti. Arjen intensiivisyyden vuoksi päivän syömiseni ovat sinänsä suhteellisen yksinkertaiset ja joidenkin silmiin jopa vähäiset, mutta ruokani sisältävät valtavat määrät eri hivenaineita, vitamiineja, fytoravinteita, kuituja ja ravintoaineita. Kun kaikki ruoka tehdään täysistä aineksista, sitä tarvitsee syödä paljon vähemmän ja harvemmin.

Vuoden aikana olen huomannut myös sen, että ruualla ja henkisellä hyvinvoinnilla on myös paljon tekemistä keskenään. Etsimällä keholleni sopivinta tapaa syödä, olen löytänyt myös mielelleni oikeanlaisen ravitsemuksen. Ajatus on kirkas, se ei enää niin häsää (ns. monkeymind), on puhdas virtaava energia, jolloin mielen ja hengen asiat tuntuvat myös helpommin. Tunteet eivät latistu sokerihumalaan eikä ilta lopahda tv:n ääreen sohvalle enää läheskään niin usein. Oikeastaan ravitsemuksen vuoksi niin ei tapahdu enää koskaan, syynä on pikemminkin elämästä niin täysillä nauttiminen, loppuu se virta joskus Duracelistakin. Sitten nukutaan, palaudutaan ja otetaan alusta.

Ravitsemus on vaikuttanut myös seksielämään, siellä muutosta on itseasiassa tapahtunut kaikista eniten, sillä minä olin ennen se haluton nainen. Se, jota kiinnosti enemmän hengata sohvalla Fazerin Sinisen ja sarjamaratonin tai kirjan kanssa, kuin kanssakäyminen puolison kanssa. Ei se olo edes tuntunut seksikkäältä. Kuinka olisikaan tuntunut kun oli siinä kamalassa sokerihuurussa jatkuvasti? Ja peilistäkään ei katsonut omiin silmiin mikään kovin kiva näky. Ole siinä sitten seksuaalisesti virittynyt millään tasolla.
Joten jos tällä saralla on ongelmia, niin suosittelen kokeilemaan. Voit yllättyä. Tai minä ainakin yllätyin ja olen nyt onnellisempi kuin koskaan. Onneksi se aviomies jaksoi katsella moista maitosuklaan mussuttajaa nämä vuodet. Nyt saa ehkä sitten hieman toisenlaista vastakaikua rakkaudelleen ❤️

Kuinka itse tällä hetkellä syön?

Vuorotyöstä johtuen ruokarytmini on erilainen eri päivinä. Onko aamu-, ilta- vai yövuoro, vai vapaapäivä? Jokaisella päivällä on siis oma rytminsä ja ruokarytmini kulkee mukana. En noudata säännöllisesti mitään dieettiä, ruokavalioni on pitkälti SuSun tai Freetox-periaatteen mukainen. Puhdasta, laadukasta, ravinteikasta ruokaa ❤️

Jokainen aamuni (kellonajasta riippumatta) starttaa nesteytyksellä. Paljon vettä, mieluiten lähteestä. Suolaa ja sitruunaa ja/tai OptiMSMää sekaan. Juoman voi tehdä myös lämpöisänä versiona näin talvella. Mukaan aamun vitamiinit.

Rasvakahvi on ensimmäinen boosti. Myös rasvatee on hyväksi todettu. Näillä jaksaa aamusta helposti useamman tunnin.

Aamuvuoropäivinä nautin aamupäivästä myös kevyemmän smoothien, koska herään jo ennen kuutta. Iltavuoropäivinä tai vapaapäivinä teen smoothien vasta lounaaksi, silloin se on tuhdimpi ja sisältääkin paljon kaikenlaista ja myös energiaa rutkasti n. 500-600kcal kieppeillä yleensä.

Aamuvuoropäivinä syön sekä lounaan että päivällisen kevyempänä versiona perusruokaani, joka sisältää paljon kasviksia raakana tai kypsennettynä sekä lihaa/kasvikunnan proteiinia eikä unohdeta rasvaa. Muina päivinä tämän aterian tuhdimpana syön vasta illalla päivällisaikaan. Iltapalaa syön harvoin, en juuri koskaan. Jos sitä raakasuklaapalaa/lakritsitaatelia ei lasketa :)

Mitkä jutut jätän kauppaan tai ostamatta pääsääntöisesti lähes aina nykyään? (Huom. rentous)
Pikaruoka (kuten Hese tai Mäkki). Kaupassa ei tule eksyttyä leipä, leikkele, eines tai karkki & sipsihyllyille enää juuri koskaan. Light-tuotteet, niin rasvattomat kuin keinomakeutetut jäävät myös kauppaan. Juomahyllyiltä mukaan lähtee kombucha tai vissy. Mehut, limut, alkoholijuomat jää nykyään kyllä erittäin vähälle. Alkosta mieluiten luomuviini tai alkuviini kuin kaupan sokeri-eeeeekoodisidukka.

Mitä ostan kaupasta tai oikeammin mitä multa löytyy kaapista?
Kaikki kasvikset, juurekset, vihannekset ja hedelmät (marjat poimin itse metsästä). Täysrasvaiset lihat ja kalat. Punainen maito/ kasvimaito/ voi. Ruuanlaittoon rasvainen jogurtti (tai satunnaiseen herkutteluunkin). Luomukananmunat tai ruokapiiristä/ muna-autolta Free Range-munat. Pähkinät, linssit, pavut ym. Kikhernepasta/ nuudeli. Luomulaatuinen jäljitettävä oliiviöljy, kookosöljy, kapryylihappo. Mausteet!!! Kookosvesi, kombucha, tee, kahvi <- Nämä ehdottomasti luomu! Muissa maalaisjärki/ jousto/ rahatilanne sanelee luomu vs. kotimainen.
Pakastimessa on satoja kiloja (tosin hupenee, hupenee...) marjoja, itsekeitettyä luulientä (tätä käytän ruuanlaitossa nykyään aina pohjana ja täytyy sanoa että ruuan maku ja ravinteikkuuden taso on noussut ainakin 200%) ja itsekasvatettuja kasviksia/ yrttejä palstalta sekä villiyrttejä.
Herkut - raakasuklaaherkut tai tarvikkeet itse valmistamiseen. Raakakakut, kuivatut luomulaatuiset hedelmät. Smoothiejädet, kulhot tai vanukkaat.

Rakkausruoka ei ole kieltäymystä millään tasolla vaan upgreidaamista. Mille tahansa tuotteelle löytyy aina joku hyvä vastine. Yhä useammista ravintoloista ja kahviloista saa Rakkausruokaa. Laadukkaista aineksista tehtyä, täyttä tavaraa.

Rakkaudella

iive

 ps. Yllä oleva kakkupala kesällä riitti kolmelle, sillä se oli yksinkertaisesti vain niin tuhtia ja täyteläistä!