Syömishäiriömielen ajatuksia

Mun syömishäiriötaustan vuoksi ajatus terveellisestä ruokavaliosta on paljon muutakin kuin sitä mitä se ruoka konkreettisesti sisältää. Ruokaan liittyy paljon tunteita, totuttuja tapoja ja myös opittuja uskomuksia. En oikein edes usko, että on yhtä sellaista terveellistä ruokavaliota mikä sopisi kaikille koko ajan, vaan jokaisen omat kehon tarpeet määrittelevät paljon sitä mitä keho oikeasti pitää terveellisenä.

Etenkin näitä uskomuksia, tunteita ja tapoja on tullut mietittyä todella paljon viimeisen parin päivän aikana. Oli oikeastaan aika uskomatonta kuinka rennosti pystyin suhtautumaan ruokaan kesällä. Söin perushyvin ja herkuttelin tuntematta huonoa omaatuntoa mistään. Se oli aivan mielettömän upea saavutus, sillä aina ennen se herkuttelu on lähtenyt lapasesta ja sitä on tullut tehtyä kaksin käsin - ahmimishäiriötaustaa kun itselläni on. Siksi oikeastaan minulla on ollut aina kaksi moodia ahmimishäiriömoodi ja syön terveellisesti = ortoreksia moodi. Kumpikaan näistä moodeista ei ole hyväksi minulle eikä kenellekkään.

Tässä on gluteeniton pullavohveli. Täynnä hiilareita, sokeria, tärkkelyksiä. Hyvää muuten oli! Söin tämän Joensuussa 3.8.2020 hyvillä mielin. Syömishäiriömielen mielestä tämä oli jotain ihan järkyttävää!

 

Okei, eli kesällä onnistuin pitämään ahmimishäiriömoodin pois päältä ja myöskin nauttimaan herkkujen syömisestä aika vapautuneesti. Tästä annan itselleni täyden kympin, vaikka siitä fyysisiä seuraamuksia olikin, niin mun mielelle se oli todella vapauttavaa. Herkuttelu toki näkyy nyt etenkin keskivartalossa ja ihossa ja se ärsyttää. Huippua on se, että kasvojen (ja muutenkin) iho on reagoinut valtavan nopeasti ja parantunut ihan parissa päivässä. Keskivartalon handlaamiseen nyt meneekin sitten useampi tovi.

Nyt kun ortoreksia moodi on päällä, yrittää se muistella näitä herkkuhetkiä hieman erilaisella näkökannalla... se yrittää nimittäin syyllistää ja morkata - ihan vissiin vain huvikseen näin jälkikäteen. Kun mitäpä sitä tapahtuneelle enää voisi, mutta jos sillä nyt nykyhetkeä voisi hieman yrittää kurjallistaa / latistaa?

Eli mitä siis tapahtui kun päätin ottaa aikalisän sokerista?
No sehän oli kuin jotain katkaisinta olisi painettu mun päässä ja ortoreksia moodi asentui heti välittömästi päälle. Mun syömishäiriömieli alkoi puhumaan mun päässä kaikenlaista! Olen tehnyt siis yhden ainoan päätöksen ja se on, etten syö nyt hetkeen sokerisia herkkuja eli ei kakkuja, jäätelöä, karkkia ja alkoholia enkä myöskään sipsejä tms. Päätökseni rajoitus koskee ainoastaan vain näitä tuotteita eikä mitään muuta. Eikä tämän "rajoituksen" kanssa ole mitään ongelmaa. Kun päätän etten syö noita, niin eipä niitä edes tee mielikään.

Mutta mun syömishäiriömieli alkoi välittömästi piinaamaan mua kaikenlaisesta muusta. Jostain syystä, sen mielestä mun pitäisi samantien painua ketoosiin, lakata syömästä mm. marjoja tai hedelmiä. Joku maissikakku nyt on syömishäiriömielen mielestä jo ihan saatanasta. Iltapalankin tarpeellisuudesta ollaan syömishäiriömielen kanssa keskusteltu ja väännetty, koska pätkäpaasto. Syömishäiriömieli alkoi luetella myös maitotuotteiden osuudesta ruokavaliossa ja niin monesta muustakin asiasta. Ainoa vaan, että en enää koskaan halua syödä niin rajoittuneesti kuin mitä joskus on ollut pakko saadakseni sen jäätävän tulehduskierteen mun kehosta pois.

Voiko vihermehuun laittaa omenaa tai appelsiinia? No totta hemmetissä voi! Kannattaa laittaa muuten minttua ja kaikkee ihanaa myös. Tähän mehuun ei ollut laittaa hedelmiä, mutta tänään käyn niitä ostamassa.

 

Nyt me sitten täällä keskustellaan syömishäiriömieli ja minä. Voinko syödä marjoja? - Voin. Voinko syödä iltapalaa (etenkin kun olen liikkunut koko päivän)? - Voin. Voinko syödä maissikakun jos tekee mieli? - Voin. Onko pakko joka päivä saada aktiivisuusrannekkeen pylpyrät täyteen (etenkin kun palautumisen osio näyttää huonolta)? - Ei ole!

Voinko laittaa smoothieeni hedelmiä ja marjoja ja tehdä siitä herkullista niin kuin Jungle Juice Barissa? - Todellakin VOIN! Ihan sama vaikka se ei olekaan 100% optimaalista ja en saa silloin siihen tungettua kaikenmaailman vihermössöjäni ja superfoodejani - aina ei ole pakko olla 100% optimaalinen!

Tämän syömishäiriömielen hiljentäminen tulee olemaan iso juttu minulle. Sen puheet liittyvät vahvasti kontrolliin, suorittamiseen ja rajoittamiseen. Kaikki ne ovat asioita joita en enää elämääni halua.

Onko tuttuja puheita?

Rakkaudella
iive

Terve maksa - Terveempi keho

En edes muista mistä kimmokkeesta sain viimeinkin aikaiseksi varata Marja Ruutin Terve Maksa kirjan kirjastosta. Jotenkin ajattelin kirjan nimestä, että eihän tämä oikeastaan minua koske/kiinnosta.

Olin niin väärässä!

Terve maksa ja maksaa tukeva ruokavalio ja elämäntavat kun tukevat kehon kokonaisvaltaista terveyttä. Kirja herätti paljon ajatuksia, tokikin täytyy huomioida että asiat ovat esitetty kaikista parhaimman terveydentilan saavuttamiseksi. Minuun ne upposivat, mieheen ei niinkään, tosin hän ei lukenut koko kirjaa vaan kuunteli ääneen lukemiani pieniä pätkiä jolloin kaikki perustelut tietyille asioille eivät tulleet ns. tiettäviksi. Vaikka kirja sisälsi erittäin yksityiskohtaista tietoa kehon fysiologiasta ja toiminnasta, niin kirja tuli aikalailla ahmittua muutamassa päivässä ja sitä oli nautinnollista lukea.

Kaiken järjen mukaan oma maksani pitäisi olla hyvässä kunnossa. Vaikka ylipainoa onkin, niin se ei ole ns. omenalihavuutta ja mm. Inbody-mittauksessa viskeraalista rasvaa oli minimaalisesti. Maksa-arvot ym on hyvät, enkä juurikaan rasita maksaani mm. sokerilla, lisäaineilla, alkoholilla, lääkkeillä tms. Oikeastaan ainoat maksaa (ja kehoa) rasittavat ovat tällä hetkellä hormonaalinen ehkäisy ja lievä ylipaino, mutta nekin ovat jo aivan tarpeeksi!

Kirjasta löytyikin aivan huiput esimerkkikuvat siitä mitä tämä touhuni tietämättömyydessä on ollut. Ei ihme että saa laihduttaa melkein koko elämänsä kun aina käy näin!

Sen sijaan puhdistautumisessa tätä ei tapahdu eli toiveikkaasti edetään. Ainakin jos painoa katsotaan, niin painohan ei ole tippunut viime viikkoina yhtään. Tosin ei se ole noussutkaan, joten kesäkunnossa projekti sen suhteen etenee loistavasti. Ensimmäistä kertaa elämässä en himoitse sokeria eikä minun ole juurikaan tehnyt mieli mitään mm. karkkihyllyltä. Ainoa himon kohde on olleet uunilohkoperunat, joiden ajattelen kertovan hiilihydraattien vähyydestä / suolan puutteesta.

Gallupien mukaan elämässä arvostetaan ja halutaan kaikkein eniten terveyttä. Kukaan ei vastaa haastattelijalle, että elämässä on tärkeintä juoda joka ilta kuusi pulloa olutta tai litra kokista tai syödä päivittäin hampurilaisaterioita tai istua neljä tuntia tv:n ääressä karkkeja ja sipsejä napostellen.

Näin kuitenkin toimitaan ja menetetään se kaikkein tärkein, terveys.
Taloustutkimuksen kyselyn mukaan suomalaiset pitävät suurimpina uhkina terveydelle elämäntapoja, joihin voi itse ratkaisevasti vaikuttaa: ylipainoa, vähäistä liikuntaa, liiallista alkoholin käyttöä, tupakointia ja terveellistä ruokavaliota. Tietoa ei siis puutu, mutta muutos on vaikeaa. Ihmisluonto toimii usein ristiriitaisesti ja itseään vastaan, ellei joku tai jokin herätä katsomaan omaa tilannetta ja mahdollisuuksia uudesta näkökulmasta. Onneksi koskaan ei ole myöhäistä etsiä ratkaisua ja tehdä elämästä hyvää.

(Lainaus: Marja Ruuti - Terve maksa s.47)

Omaan sokeritaisteluuni sain myös vahvistusta. Itseni kohdallahan se ei ole ollut ongelma pitkään aikaan, mutta välillä olen aika paljonkin miettinyt lasta. Millä perusteella pääsääntöisesti kiellän häneltä karkit, limut ja jäätelöt? Ja tällä perusteella aion jatkossakin niin tehdä. Toki en ole totaalikieltäjä ja tietyissä tilanteissa ne ovat ok, mutta jatkuvasti nautittuna ne eivät ole. Eivät myöskään sokeroimattomat versiot (keinomakeuttajilla makeutetut).

WHO suosittelee nykyään lisätylle sokerille (myös mehut & hunaja) 5% päiväsuositusta kokonaisenergiamäärästä ja täytyy sanoa, että se on jo todella vähän ja ylittyy jo jogurtteja/mysliä/muroja ym. syövissä perheissä jo pelkästään yhdellä annoksella ilman minkäänlaisia karkkeja ym. Suomessahan meillä on jopa tuplasuositukset eli 10%, mutta uskon että piakkoin seuraamme WHOn linjaa.

Jatkuvasti kasvavat muistihäiriöongelmat voivat myös johtua elintavoista ja juurikin paljolti myös sokerista. Aivot tarvitsevat runsaasti puhdasta verta ja tasapainoisen verensokerin tuomaa energiaa. Huonosti toimiva maksa ja insuliiniresistenssi vaikuttavat myös aivoihin. Insuliini vaikuttaa aivoissa ravinnon ottoon ja säätelee muistiin ja oppimiseen liittyviä tehtäviä (lapset!!!). Toisaalta insuliinin vaikutuksen heikkeneminen lisää aivojen rappeutumisen ja dementian riskiä.

Kirjan alkuosa käsittelee kattavasti maksan vaikutusta terveyteemme ja sen toimintaa. Ja koska kaikki liittyy kaikkeen, käydään läpi myös muita ruuansulatuselimiä ja kehon muita toimintoja. Toinen osa koskee oikeastaan nykyaikaista länsimaista elämäntapaa. Mikä siinä vaikuttaa maksaan ja terveyteemme tuhoisasti. Nämä ovat ehkäpä aikalailla herättävää luettavaa. Tieto lisää tuskaa.

Kolmas osa oli kaikkein mielenkiintoisin, sillä siinä käsiteltiin kattavasti sitä mitä tehdä konkreettisesti. Minkälaiset elämäntavat ja ruokailutottumukset olisivat hyviä maksalle ja kokonaisterveydellemme. Jopa minunlaiselleni hifistelijälle sieltä löytyi uutta mietittävää ja käyttöönotettavaa. Kirja sisältää myös viikon ruokavalion sekä reseptejä. Näiden parissa jatkan blogissakin myöhemmin mm. reseptejä ym. testatessa.

Kotona palstalta löytyi paljon mansikoita ja paljon terveyttä antavaa puuhastelua. Illalla mansikoiden seuraksi tein lapsellekin maistuvaa chia-banaani-manteli-vanukasta. Päivällä ylemmän kuvan vihreät muuntuivat mehuksi, sekin onneksi lapselle maistuu hyvin.

Aamupalalla jatkettiin samalla linjalla. Smoothieen tuli viimeisiä pakastemustikoita ja vadelmia, hyviä öljyjä, lehtikaalia ja kurkkua, vegeproteiinia ym. kaikenlaista mukavaa. Ja free range kananmunat täydellisesti keitettynä kylkeen. Muutapa ei tarvitsekaan.

Pikkuhiljaa palstalta alkaa saada satoa toivottavasti yllin kyllin, joten heinä ja elokuun saa vetää aika vihreällä linjalla. Ja kuten kirjassa todetaan:

Hyvä ruokavalio syntyy tarvittaessa ilman viljoja, maitotuotteita, lihaa tai hedelmiä, mutta ei koskaan ilman kasviksia. 

Marja Ruuti - Terve maksa

 Joten kohti palstaa siis!

Rakkaudella
iive

Suklaakuplasta Vihermehukuplaan

Suklaakupla on elämän tila, jossa suklaa toimii addiktiona tai jonkin asian "lieventäjänä" esim. stressi, masennus, ketutus tai muuten vaan on ihan p**ka päivä. Suklaata ei siis juurikaan syödä siksi, että olisi kivaa tai jotenkin haluaisin nyt erityisesti syödä suklaata. Suklaan tilalle käyvät myös muut asiat kuten irtokarkit tai muut namut. Bulimiakavereista kuten Nutellasta pysyn sen sijaan kaukana edelleen. Sipsit käyvät myös joskus suklaakuplailuun, mutta niitä voi jopa syödä "koska on kiva päivä/ilta"-fiiliksellä, joten aivan täysin tätä genreä ne eivät siis ole.
Suklaakupla ei myöskään ole elämässäni kovinkaan valinnainen tila, siksi nimitänkin sitä addiktioksi tai tunnesyömiseksi. Silloin kun suklaakupla on päällä, on elämässä aina jotain ikävää meneillään.

Vihermehukupla on elämän tila, jossa energisiä päiviä riittää. Tällöin riittää aikaa ja huomiota sille mitä sieltä suusta alas pistetään. Sittenpä sitä mehustellaan ja värkätään smoothieita ja tehdään kaikkea hyvää ruokaa. Vihermehukuplaan liittyy usein myös tarve liikkua, koska energiaa on toisin kuin suklaakupla-aikaan.
Vihermehukupla on siitä mukava juttu, että silloin olen yleensä iloinen, onnellinen ja hyväntuulinen. Elämä soljuu mukavasti eikä ihan pienet huolenaiheet tai stressinpoikanen voi kaataa hyvin päällä olevaa vihermehukuplaa.
Vihermehukuplasta on myös mahdollista sutjahtaa ihan Onnellisuuskuplaan asti, mutta se onkin toinen tarina jo se <3

Joskus tuntuu, että en millään lailla ole oman elämäni päättäjä. Eilen nukuin ensin 10h, sen jälkeen vaivoin hereillä pysyin 2h, jonka jälkeen nukuin taas. Viralliseksi heräämisajankohdaksi voisi ehkä laskeskella, että kello oli suurin piirtein puoli viisi kun jotain älyä sentään oli päässä.
Mietin eilen taas sitä, että tätäkö tämä elämä on? 2 päivää töissä ja sen jälkeen jäätävä kooma eikä mihinkään kykene? Mitä se on 5 päivän työputken jälkeen? Toisaalta, ei se ihmekään ole kun työ-öinä ei vaan saa nukuttua... mitään ongelmaa vapaapäivinä ei ole. Työ-öinä sen sijaan ajatukset pyörivät päässä kuin hyrrä, nukahdan ja herään, valvon ja nukahdan, herään ja ajatukset vain surisevat ja surisevat. Ja vaikka ajatukset eivät ole enää edes ahdistavia vaan lähinnä pelkkää ajatusten virtaa, niin silti ne hereillä pitävät eivätkä päästä syvään uneen.

Sitten tänään herätessä se iski. Vihermehukupla.
Jäätävä siivouspäivä, kaikki kondikseen mitä vain kerkesi ja jaksoi. Hyvää ruokaa, suola-sitruunavettä nesteytykseksi ja smoothieta välipalaksi.
Ja oikeasti aivan paras juttu on se fiilis. Kun tunnet olevasi niin elossa!

Siivoamisen ja sisustamisen jälkeen lähdin tuhlaamaan viimeiset ePassi-saldot kylpylään. Hierovia suihkuja, infrapunasaunaa, vähän uimista ja turkkilaisen saunan hiljaisuuteen syvä hengähdys.
Kotiin kaupan kautta. Kassillinen vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä... mehustin ja smoothiekone pyörimään. Nyt on hyvä olla.

Millainen päivä mahtaa olla huomenna? Sitä ei tiedä. Menikö viikon energiat tässä vai vieläkö olisi jotain jäljelläkin? Sen näyttää vain huominen.

Yöksi sentään on boostattu magnesiumsatsilla ja Nukkumatti-smoothiella, joten ei siitä luulisi kiinni olevan.

Kovasti toivon, että saisin tämän kuplailun joskus aisoihin. Että voisin elellä lähinnä Onnellisuus- tai Vihermehukuplassa. Toivon, että joskus Suklaakuplailut olisiva taaksejäänyttä elämää. Ikävästikin kun se näkyy terveydessä ja painossa asti. Eikä oikein jaksa liikkuakaan niin kuin pitäisi. On se kummallista, että se mistä nauttii ja missä on hyvä olla, niin sieltä sitten pitää moiseen monttuun aina kapsahtaa...

Mutta jokainen päivä ilman Suklaakuplaa on hyvä päivä! Ja siitä lähdetään nytkin. Tänään oli hyvä päivä. Toivotaan sitä huomisellekin!

Nukkumatti

1 kypsä banaani

0,5dl manteleita(pähkinöitä) liotettuna

0,5dl kaurahiutaleita (gluteenitonta) liotettuna

2rkl raakasuklaa-rouhetta

tai

1rkl raakakaakao-jauhetta

ripaus aitokaneli-jauhetta

ropsaus aitovanilja-jauhetta

Hyvää viikonloppua!

iive

Kun elämä alkaa taas tuntua elämältä

Vaikka olen useasti täälläkin kirjoittanut kuinka rankka ja väsyttävä alkuvuosi oli, niin jotenkin sen suuruutta ei ole silti itsekään tajunnut. Treenit jäivät pois jossain huhtikuun aikana täysin, toki tilalle tulivat palstahommat maankääntötöineen (ilman mitään koneita). Nyt olen ollut lomalla 2 viikkoa ja pari päivää sitten heräsivät ensimmäiset ajatukset siitä, että voisipa vähän treenaillakin. On siis jo vähän energiaa muullekin kuin pakollisesta elämästä selviytymiselle. Onneksi lomaa on vielä toiset 2 viikkoa jäljellä, joten ehkäpä viimeisellä viikolla pääsen toteuttamaankin ajatuksia edes jollain tasolla. Nyt edelleen tuntuu siltä, että päivittäiset puuhailut saavat jo olon sellaiseksi, että illalla tuntuu ihan väsyneeltä. Palstalla riittää töitä edelleen, mattoja pestiin sunnuntaina ja kotia on laitettu kuntoon. Siinä on ollut tekemistä reissailun ohella. Helsingissäkin päivittäiset kävelykilometrit olivat 10km luokkaa.

Onneksi syömiset ovat edes jollain tasolla järkiytyneet ja palsta puskee vihreää jo yllin kyllin. Salaattia ei tarvitse seuraavaan 2kk:hon ostaa. Ja kun tuoretta vihreää saa, niin innostaa taas mehustaakin.

Kuntosalisopimus umpeutuu piakkoin ja olen päättänyt jatkaa kotitreeneillä. Suurimman osan vuodesta kun tuo kuntosalikortti on ollut vain ihan rahan haaskausta. Ehkäpä kerkeän salille muutaman kerran vielä, mutta sen jälkeen kotitreenit saavat riittää. Sen säästetyn 50 euroa voi käyttää sitten vaikkapa hierojalle kerran kuukaudessa. Olisi nimittäin tarpeenkin se hieronta nimittäin.
Jossain vaiheessa havahduin myös siihen, että kuinka helpottavalta tuntuu kun ei koske. Päivittäinen kipu on ollut niin pitkään taas jo kaverina. Ihan muutamana päivänä lomalla on voinut nauttia siitä, että on kivuton. Muutamana päivänä oltiinkin sitten kivun kanssa ihan kunnolla, mutta sen jälkeen jotenkin tuntui helpottavan hieman, ehkäpä jotkut jumit silloin hieman helpottivat kun söin lihasrelaksanttia ja venyttelin koko päivän pikkuhiljaa.

Olen iloinnut kuitenkin siitä, että pääsääntöisesti peiliin katsominen ei enää ahdista. Jotain on siis sen suhteen tapahtunut vaikka paino on noussutkin huonojen syömisten ja treenaamattomuuden vuoksi. Olen pitkästä aikaa oikeasti miettinyt miltä näytän kun lähden ovesta ulos. Olen hankkinut minulle uusia vaatteita ja vähän meikkejäkin. Ja se kiharrusrauta uuteen tukkaan on ihan mahtava, sillä saa juuri niitä laineita hiuksiin mitä olen aina halunnut. Ehkäpä pinnallista ajatella jotain kiharoita, mutta silti niistä huolehtiminen tuntuu nyt mukavalta ja helpottavalta. Pientä arjen luksusta josta saa voimia sitten muuhun.

Kolilla jo tunsin, että elämä alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja sitä se on onneksi ollut siitä lähtien. Tästä on hyvä jatkaa ja toivottavasti loppuvuosi olisi helpompi. Töiden suhteen on vielä paljon mietittävää, sillä vaikka siellä nyt paremmin sujuukin, on minun keksittävä jotain ettei työ kuormittaisi minua niin paljon. Haluan, että elämässäni on muullekin energiaa kuin pelkästään työlle. Haluan että elämä alkaa tuntua taas elämältä, minun elämältäni eikä vain jatkuvalta raatamiselta ja puurtamiselta.

iive

Welcome back Fibro!

Ennen jouluahan kerroin vakaasti parantuneeni fibrosta ja kyllä näin olikin aikalailla pitkän aikaa. Oliko se kokonaisvaltaista parantumista vai elämistä sellaisella tavalla että fibro ei oireillut? Se taas riippuu katsantokannasta. Jos olisin jatkanut elämääni samalla tavalla kuin syksyllä/jouluna niin uskoisin että edelleen olisin fibrovapaa. Koska kuitenkin aloin pikkuhiljaa lipsumaan erinäisistä asioista, niin tässä sitä nyt istutaan kokokompressiot päällä ja fibro on jyllännyt sellaisen viikon verran.

Miksi lipsuin? Sitä voi vaan kysyä ja mielestäni minulla on ihan inhimilliset vastauksetkin. Työstressi on ollut aivan järjetöntä viimeaikoina (vuodenvaihteesta asti). Muut sanovat, että hellitä vähän, mutta kun minun luonteeseeni ei vain kuulu tehdä asioita huonosti / puolittain, siitä se riemu vasta repeääkin ja huono omatunto jylläisi 24/7. Jo pelkästään se, että on joissain asioissa pakko tehdä edellä mainitulla tavalla on jo liikaa, joten jos sen voin välttää niin mieluiten sitten niin. Toivon edelleen että tilanne hellittää sitten jossain vaiheessa, että työ ei kuormita ylimääräistä.

Lisäksi ystäväni nukkui yllättäen pois. Surun käsitteleminen on ollut vaikeaa ja tuskallista. Ensimmäisinä päivinä tuntui että seinät kaatuisivat päälle. Enkä edes voi kuvitella millaista surua hänen perheensä koki ja kokee edelleen. Nyt suru alkaa hieman helpottamaan, silti päivittäin tulee vastaan asioita jolloin huomaa miettivänsä ettei koskaan enää tee tätä ystävän kanssa.

Fibromyalgiakuntoutuksen ensimmäisen osion jälkeen olin aivan täysin valmis vaikka seisomaan tunnin päälläni joka päivä, jotta fibro ei veisi elämääni. Muutin elämäntapojani valtavasti ja nautin valtavasti siitä kun kivut hävisivät ja elin aktiivisesti taas. Nyt ruokavaliossani olen lipsunut erityisesti sokereiden kanssa. Mehustustakaan en ole jaksanut tehdä päivittäin, ehkä 2 kertaa viikossa vain. Plussaksi voin kyllä tuumata sen, että oikeata hyvää ruokaa on kuitenkin syöty ja salaattia ja vihanneksia muutenkin. Suurimmaksi peikoksi voisin kyllä siis nostaa sokerin, joka on koukuttanut mut aivan liian pahasti.

Mutta aina on mahdollisuus aloittaa uudelleen. Joten vihermehut nassuun. Sokerit ja suklaat kaapeista pois. Boostiksi Ruusunjuuri ja Pakurikääpäuutetta. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus ja koska olen selvinnyt tästä aikaisemminkin voittajana niin miksi en selviäisi nytkin!

iive

Mistä inspiraatiota terveelliseen ruoanlaittoon?

Usein tapaan ihmisiä, joita ruoanlaitto ei sinänsä kiinnosta yhtään. Oikeastaan heitä on varmaan aika paljon, mutta onneksi netti osaa vääristää maailmankuvaani niin tehokkaasti, että hätkähdän aina kun kohtaan tyypin joka kokkaa vain syödäkseen.

En tiedä keneltä olen rakkauden ruoanlaittoon perinyt, en ainakaan äidiltä enkä mummilta. Tai sitten ehkä juuri heidän epäinspiraationsa antoi minulle jo hyvin pienenä avaimet keittiöön ja kokkailun maailmaan. Kumpaakaan kun ei juuri kiinnostanut ruuanlaitto pakollista enempää. Kesäisin olin mummilan keittiön kuningatar ja talvisin sain häärätä kotikeittiössä ihan rauhassa ja kaikki olivat tyytyväisiä kun jotain ilmestyi pöytään. Useimmiten äidin luona vieraillessa solahdan taas keittiön kuningattareksi edelleen ja tilanne on aivan sama kuin lapsena. Ruoka on ehkä vaan himppasen parempaa kuin alakoululaisen kokkailut.

Tulevaisuudessa täytyy olla tarkkana että myös Lintunen saa olla keittiössä ettei käy niin, että kasvattaisin ruoanlaittotaidottoman lapsen :)

Teen ruokaa harvoin reseptien kanssa ja tästä syystä harvoin jaan reseptejä blogissakaan. Yleensä kokkailen intuitiolla ja tietysti myös kokemuksella. En tarvitse reseptiä perusruokiin vaan ne osaan jo ulkoa, mutta koska aina on hyvä uudistua ja opetella jotain uutta niin silloin ruokablogit, pinterest, instagram ja reseptipankit tulevat kehiin. Useimmiten minulle riittää pelkkä kuva inspiraatioksi ja vielä useammin minulle käy niin, että yritän tehdä jotain reseptin mukaan ja lopulta päädyn sooloilemaan aivan täysin.

Mitä tänään syötäisiin? On varmaan lähes jokapäiväinen kysymys jokaisessa perheessä. Meillä se muotoutuu yleensä niin, että perheellä päätetään jokin raaka-aine minkä perusteella ruokaa lähdetään miettimään.

Esimerkiksi eilen teki mieli syödä uunilohkoperunoita, sen kanssa ei kuitenkaan jaksanut syödä peruslihapullia kuten yleensä. Pieni pyörähdys pinterestissä toi eteen kuvan "kebakoista", jes, niitä sitten. Viimeaikoina on myös ollut hankalaa saada hyvää salaattia, joten ajatus lehtikaalista lähti lentoon ja päädyin 52 Weeks of Deliciousness-blogiin josta löytyi aivan mahtava marinoidun lehtikaalisalaatin ohje. Muutenkin blogi päätyi seurattavien listalle.

Netistä löytyy paljon reseptipankkeja joihin voi kirjoittaa vaikkapa "jauheliha" ja sieltä sitten alkaa tulla niitä jauhelihareseptejä eli ei luulisi olevan niin vaikeaa. Mutta ymmärrän sen, ettei kaikilla ole niin suurta rakkautta ruokaa kohtaan (ja joillain sitä on vielä minuakin enemmän) ja se ruuanlaitto ja itse ruoka on monesti vain sitä polttoainetta ja sitä on vaan pakko tehdä, että pysyy jotenkin hengissä.
Usein ihmiset jäävät myös jumittamaan samoihin ruokiin ja sitten se innostus laskee vieläkin enemmän. Tuskastutaan ja hermoillaan ja tehdään taas sitä makaronilaatikkoa tässä kuussa jo neljättä kertaa. Suosittelen käyttämään silloin ihan vaikka googlea tai maku.fi hakua. Ja sitten joskus on oikeasti ihan hyvä kokeilla jotain aivan uutta raaka-ainetta.

Ruuanlaittoa voisi oikeastaan sanoa myös taiteeksi, sillä sen syntytapa on monesti samanlainen. Alussa on idea, sitä lähdetään kehittelemään, etsimään kenties ideoita ja toteutustapoja, sitten se toteutetaan ja tadaa homma on valmis.

Itselläni ruuanlaitto sisältää myös tärkeän sivujuonteen (vai pää?), ruuan täytyy olla myös terveellistä. Toisaalta se monesti toimii inspiraationa ja haasteena. Seuraava upgreidattava ruoka on ehdottomasti mulla Pasta Carbonara tyyppinen ruoka.

Terveellisyyden tavoittelu pakottaa tavallaan myös kokkaamaan itse. Samoin on leipomisen laita. Surullinen tosiasia on se, että lähestulkoon kaikki kaupasta saatavat puolivalmiit tai valmiit ruuat ovat epäterveellisiä ja erittäin paljon käsiteltyjä sekä sisältävät valtavat määrät lisäaineita, jotka osa tietenkin on ihan ok, mutta hyvin pieni osa vaan.

Meillä muu perhe syö leipää ja sen puolesta olen seurannut esimerkiksi leipien kehitystä. Leivät säilyvät valtavan pitkään, monesti ne valmistetaan ulkomailla ja paistetaan suomessa pakasteesta ja ne sisältävät kaikkea muuta kuin mitä leipä sisälsi 20 vuotta sitten. En voisi kutsua sellaista kovin terveelliseksi. On täysi työ löytää marketin leipäosastolta edes muutama vaihtoehto joissa a)on suomalaiset raaka-aineet b)leipä on leivottu suomessa tuoreeltaan c)raaka-aineluettelo sisältää sen mitä 20vuotta sitten.

Gluteeniton leipä se vasta onkin lisäainepommi ja siksi en yleensä itse syö leipää ollenkaan. Jos joskus harvoin leipää syön on se lähestulkoon aina itse tehtyä ja leipä on herkku ei jokapäiväinen juttu. Ja kyllä toisaalta ymmärrän sen, että gluteenitonta leipää on todella vaikea tehdä (sellaiseksi säilyväksi) kun se on aika haastavaa siellä kotikeittiössäkin valmistaa, etenkin terveellisesti.

Tällä kertaa viikonloppuna tein ruokaa lähes täysin ohjeiden mukaisesti, vain muutaman osasen upgreidasin laadukkaampaan vaihtoehtoon! Jokainen resepti jää taatusti elämään ja muotoutuu ajan myötä erilaiseksi. Vuoden päästä uskon esimerkiksi lehtikaalin päätyvän useimmiten mehun sijasta ruokaan kun nyt se on toisinpäin ja en oikein tiedä mitä sille tekisin :D Mutta jostain on hyvä aloittaa ja jos et ole lehtikaalia salaatissa syönyt niin suosittelen linkin reseptiä, et pety <3

Kebakot

Lehtikaalisalaatti

Gluteenittomat kaurasämpylät

iive

Harvemmin katuu sitä mitä teki

Voisin tosiaan sanoa, että elämä on.

Elämä on ja se on sanoin kuvaamattoman erikoista. Välillä olen onnellisempi kuin koskaan. Välillä kurkkua kuristaa ja tunnen pusertuvani sellaiseen koneistoon johon en tunnu kuuluvani. Onneksi olon vapauttaa tieto siitä, että olen kuitenkin vapaa. Olen vapaa tekemään toisenlaisia kokeiluita elämässä. Sähköpostiviesti ei välttämättä johda mihinkään tai sitten se aukaisee aivan uuden elämän.

Pääasia on se, että olen yrittänyt ja lopputulos riippuu siitä mihin minun on tarkoitus tässä elämässä mennä tai sitten jäädä.

Minulla on rohkeutta koittaa jotain muuta.

Vanhusten ja vammautuneiden kanssa työskennellessä oppi todellakin sen, ettei sitä huomista päivää kannata odottaa. On elettävä nyt. Harvemmin katuu sitä mitä teki. Toista on tekemättömyyden laita. On helpompi olla tekemättä kuin yrittää jotain uutta. On helpompi vain jäädä paikoilleen ja se on se mitä ihmiset katuvat eniten. Sanomattomia sanoja, kosketuksia, tunnustuksia, tekoja ja yrityksiä. Kukaan harvemmin harmittelee sitä, että yritti parhaansa vaikkei siinä onnistunutkaan. Tärkeintä oli yrittää.

Se missä tunnustan olevani huono, on arjen luksus. Viime vapaapäivistä sitä ei kylläkään puuttunut kun juhlistin päättyneitä työvuoroja 7/7 ja työ-öitä 5/5 C-vitamiini kasvohoidolla, kylpylällä, lapsen ilolla, auringolla ja sushilla.
Voisi jopa tuumata, että tätä voisi olla elämässä enemmän. Juuri tuollaisia ihan pieniä asioita. Edellisestä kasvohoidosta oli luvattoman kauan. Ja kuinka ihanaa olikaan valita välillä kylpylä tavallisen uimahallin sijaan.

Parin päivän jälkeen työt taas jatkuivat, onneksi lyhyempänä periodina, on täytynyt todella skarpata ja miettiä miten jaksaa. Onnea on mehustin ja villiyrtit ja maailman helpoin Foodinin raakasuklaa <3

Ennen yövuoroa kävin koe-ajamassa autoa, sitä voisi tarvita tulevaisuudessa. Rakastuin pieneen keltaiseen valopilkkuun ja olin myyty. Kohta se on minun!
Melkein täyden kuun valossa näki luontopolullakin kävellä ilman lamppua ennen työvuoron alkua. Mikään ei ole niin oloa tasaava kuin luonto.

Ja yövuoron hereilläpysymis-suunnitelma toimi mitä parhaimmin. Superfood-mehua ja supersuklaata <3 Siitähän ei voi syntyä kuin super-yövuoro.

Nyt menen nukkumaan ja odotan postia.

iive

Miracle Happens

Jo jonkin tovin olen miettinyt sitä, että blogin nimi on jo ihan out. Sillä ei mun tarvitse enää saada sitä voimaa, sillä se on saavutettu jo. Minulla on kaikki se voima käytössä mitä tulen ikinä tarvitsemaankaan. Toki se ei poista sitä tosiasiaa, että salilla on käytävä edelleen, mutta minulle tuo Voimaa on ollut aina paljon enemmän kuin fyysisyyttä. Miracle Happens voisi olla hyvä, toisaalta se on aivan liian vaikea sanottavaksi. Ihmeitä tapahtuu? Ihmeitä? Hyvänolon ihmeitä? No katsotaan. Ehkäpä Voimaa iive! tuo jollekin muulle sitä voimaa sitten?

Omassa elämässä käyn läpi aika hankalia kuvioita (minusta riippumattomia työasioita), mutta olen onnellinen siitä, että siitä huolimatta pystyn keskittymään siihen mikä on tärkeää. Minulla on selkeä visio siitä mitä elämässäni haluan ja sitä toteutan. En aio pilata elämästäni montaa kuukautta siihen, että märehtisin asiaa johon en itse juurikaan voi edes vaikuttaa vaan luotan siihen, että kun seuraan sydämeni ääntä, se tulee johtamaan minut oikeaan suuntaan.

Käyn lenkillä, salilla, uimassa, joogaan ja venyttelen. Teen sitä mitä keho juuri sinä päivänä tahtoo. Jonain päivänä se haluaa vain olla ja levätä. Tänään keho tahtoi kaivaa monta tuntia multaa.
Olen unohtanut HeiaHeian. Minun ei tarvitse enää tietää montako minuuttia, tuntia, kilometriä minun pitää vielä mennä. Keho kertoo sen kyllä.

Keho on alkanut kertoa myös sitä mitä se haluaa syödä. Voisin sanoa, että viimeinkin!
Ja oikeasti sillä taitaa olla merkitystä mitä bakteereja suolistossaan ruokkii. Mehustus on saanut aika kummallisia syömisajatuksia päähän (hyviä siis).
Onneksi Freetox ryhmistä löytyy yli kymmenen tuhatta samanlaista ja loputon tietopankki siitä mitä tänään syötäisiin. Pari valmennustakin pyörii tässä, tai toinen alkoi jo viikko sitten ja toinen alkaa torstaina. Freetox juttuja siis ja ilmaisia <3 Toki Juice+ myynti on siellä takana, mutta onneksi niiden syömättömyys ei estä osallistumasta siihen kaikkeen kivaan mitä sieltä muuten löytyy.

Are you ready to attract the best of everything?

Are you ready for a miracle?

Oletko oikeasti valmis vastaanottamaan sen kaiken hyvän mitä maailmalla on tarjota?

Vai pyöritkö pelkoympyrässä ja ainaisissa huolissa?

Se keho sanoo nyt myös, että syö nainen luita! No, jenkkilässähän luuliemet ovat jo kuuminta hottia olleet jo pitkään. Enkä yhtään ihmettele. Sen sijaan että heittäisin vaikkapa kananluut mäkeen, voi niistä keitellä hyvät kollageeniliemet. Ei tarvitse ainakaan sitä lisäravinteena sitä ostaa.
Ja kun tuota luuliemi asiaa miettii oikeasti ihan vähän enemmän, niin onhan se ihan järkeenkäypää. Ennen kaikki liha valmistettiin luineen päivineen ja siihen lihaan imeytyi siinä kaikenlaista. Nykyään lihat erotellaan, pienitään ja pakataan muoviin. Mistä siis jäämme paitsi?

Tänään kaivoin monta tuntia maata kevättä odottamaan. Keräsin kukkia ja viimeisimpiä vihreitä mukaan kotiin ja tuksuttelin Juicemasterilla vielä yhdet satsit supervihreää (lehtikaali, siankärsämö, nokkonen, suomalainen omena, lime, inkivääri) pakkaseen shottikuutioiksi.
Ja kun mehu oli valmis alkoi sataa lunta.

Palstahommailut valmistuivat siis aivan täydelliseen aikaan. Kesä on tallessa mielessä, sydämessä ja pakastimessa :D

iive

Kadonneita selkälihaksia etsimässä

-Varasitsä oikeasti fysioterapeutille ajan vaan sen takia, että sä löydät sun selkälihakset?

-Joo, varasin :D

Kävin jo aiemmin fysioterapeutilla fysiochekissä (kuuluu kuntosalisoppariin). Yllätyksekseni kaikki oli suht ok. Taas tulin tietoisemmaksi siitä mitä yliliikkuvuus nivelissä vaikuttaa mun elämään. Näköjään tämä homma rakentuu pala kerrallaan.

Se mikä oli täysin hukassa oli selkälihakset, etenkin ne syvät. En löytänyt niitä millään ja en saanut edes niitä pinnallisia lihaksia jännitettyä "ajatuksen voimalla" niin kuin lähes kaikkia muita lihaksia saan. Syvemmät selkälihakset olivatkin sitten jo ihan menetettyä tavaraa, siis ai mikä tuntuma pitäisi olla? Ei ollut.

Tänään sitten niitä lihaksia etsittiin. Syvät vatsalihakset aktivoituivat aika hyvin vaikkeivat ne niin voimakkaat olekaan, mutta aktivaatio pelaa. Selkälihasten kanssa tehtiin töitä 45min ja oli kyllä fysioterapeutilla todella hyvät kikat miten ne lihakset sitten sieltä lopussa löytyivät. Ja kun niitä oli sen 45min veivattu niin tosiaankin tuntuu! Ei tarvitse enää ihmetellä, että missä ovat. Kotiin sain 4 erilaista harjoitusta joita voi helposti tehdä päivän mittaan. Salitreeneissä aktivoinnit ennen itse treeniä ja uskon, että sieltä ne sitten lähtee tulemaan ja kehittymään ja kropan kunto eikun paranee <3

Minun kohdallani on erityisen tärkeää pitää noista lihaksista hyvää huolta, sillä yliliikkuva selkä on isommassa vaarassa mennä rikki, lihakset täytyy olla siellä tukena! Lisäksi pinnallisemmat lihakset ovat nyt koko ajan ylirasitustilassa ja siitä johtuu alaselän ja lantionkin kireydet kun lihakset joutuvat aivan liian kovalle ylikuormitukselle.

Syksy on ollut ihana, ollaan nautittu luonnosta aivan täysillä ja flunssakaan ei kaatanut petiin vaikka nenäliinoja kyllä kului paketillinen. Ihan normaalisti pystyi kävelyllä ja töissä käymään. Uni kyllä on maittanut, siitä flunssan kaikista parhaiten on huomannut.

Oma luontopolku on ollut ahkerassa käytössä, samoin käytiin kiertämässä Jyväskylässä Jääskelän luontopolku (upea muuten, mut ei tasan ollut "noin" 5km, Iphone laski yli 7km meillä molemmilla matkaksi)

Ruokavalio pelittää nyt viimeinkin aivan huipusti. Syön mitä tekee mieli, tosin tietty yritän etsiä sen oikean kehon tarpeen sieltä. Mehuja on testailtu jos jonkinlaisia joka päivä villiyrttimehusta punajuurimehuun. Jotkut puristaa valkosipuliakin mehuksi, sitä en ole kyllä testannut vielä :D

 

Pullaa teki yksi päivä mieli tai oikeammin teki mieli voita, kanelia ja kardemummaa. Tein sitten näillä maustetun banaaniletun ja väliin samoin maustettua itsetehtyä omenasosetta. Ihan kuin ois syönyt korvapuustia, paitsi että parempaa. Myöhemmin huomasin, että oli korvapuustipäivä jotenkin virallisestikin :D

Tänään soulfoodia. Pastan tilalla teen tosi paljon risottoa, edellisessäkin postauksessa oli risottoa. Tällä kertaa chorizo-kesäkurpitsa-kanttarelli-herkkusieni-risottoa. Ilman kermaa, kun on hyvät mausteet ei arki-risotto tarvitse sitä lainkaan ja on siten ihan terveellistäkin. Tässä maustepohjana Reformin luomu kana- ja kasvisliemet. Uutta tomaatti-basilikaakin ostin ja kokeilinkin jo, toimi sekin toisessa ruuassa.

Jotenkin kaikki rullaa nyt just niin kuin pitääkin. Ei elämä pelkkää ruusunterälehdillä tanssimista ole, mutta jotenkin sisäisesti vain on niin hyvä olla itsensä kanssa ettei mitään järkeä. Silloin on muutenkin kiva olla <3 Vaikka olis sitten se flunssakin :) ja flunssakarkeiksikin riitti suklaapatukka ja ehkä 10 pommixia jonka jälkeen totesin, että kiitti riitti <3 Ja Fibro-oireitakaan ei tullut, vaikka oli flunssa, ihan älytöntä! Vaa'assakin kävin yksi päivä ihan huvikseen... -3,5kg <3 <3 <3 Vaikka tällä hetkellä olis kyllä ihan sama vaikka olis plus lukema jos olotila olis kuitenkin henkisesti ja sisäisesti tää sama.

Välillä sitä miettii että voiko tää olla tottakaan ja sitten täytyy vaan tuumata että joo, toivottavasti tää ei lopu enää ikinä tää olo <3

iive