Usein tapaan ihmisiä, joita ruoanlaitto ei sinänsä kiinnosta yhtään. Oikeastaan heitä on varmaan aika paljon, mutta onneksi netti osaa vääristää maailmankuvaani niin tehokkaasti, että hätkähdän aina kun kohtaan tyypin joka kokkaa vain syödäkseen.
En tiedä keneltä olen rakkauden ruoanlaittoon perinyt, en ainakaan äidiltä enkä mummilta. Tai sitten ehkä juuri heidän epäinspiraationsa antoi minulle jo hyvin pienenä avaimet keittiöön ja kokkailun maailmaan. Kumpaakaan kun ei juuri kiinnostanut ruuanlaitto pakollista enempää. Kesäisin olin mummilan keittiön kuningatar ja talvisin sain häärätä kotikeittiössä ihan rauhassa ja kaikki olivat tyytyväisiä kun jotain ilmestyi pöytään. Useimmiten äidin luona vieraillessa solahdan taas keittiön kuningattareksi edelleen ja tilanne on aivan sama kuin lapsena. Ruoka on ehkä vaan himppasen parempaa kuin alakoululaisen kokkailut.
Tulevaisuudessa täytyy olla tarkkana että myös Lintunen saa olla keittiössä ettei käy niin, että kasvattaisin ruoanlaittotaidottoman lapsen :)
Teen ruokaa harvoin reseptien kanssa ja tästä syystä harvoin jaan reseptejä blogissakaan. Yleensä kokkailen intuitiolla ja tietysti myös kokemuksella. En tarvitse reseptiä perusruokiin vaan ne osaan jo ulkoa, mutta koska aina on hyvä uudistua ja opetella jotain uutta niin silloin ruokablogit, pinterest, instagram ja reseptipankit tulevat kehiin. Useimmiten minulle riittää pelkkä kuva inspiraatioksi ja vielä useammin minulle käy niin, että yritän tehdä jotain reseptin mukaan ja lopulta päädyn sooloilemaan aivan täysin.
Mitä tänään syötäisiin? On varmaan lähes jokapäiväinen kysymys jokaisessa perheessä. Meillä se muotoutuu yleensä niin, että perheellä päätetään jokin raaka-aine minkä perusteella ruokaa lähdetään miettimään.
Esimerkiksi eilen teki mieli syödä uunilohkoperunoita, sen kanssa ei kuitenkaan jaksanut syödä peruslihapullia kuten yleensä. Pieni pyörähdys pinterestissä toi eteen kuvan "kebakoista", jes, niitä sitten. Viimeaikoina on myös ollut hankalaa saada hyvää salaattia, joten ajatus lehtikaalista lähti lentoon ja päädyin 52 Weeks of Deliciousness-blogiin josta löytyi aivan mahtava marinoidun lehtikaalisalaatin ohje. Muutenkin blogi päätyi seurattavien listalle.
Netistä löytyy paljon reseptipankkeja joihin voi kirjoittaa vaikkapa "jauheliha" ja sieltä sitten alkaa tulla niitä jauhelihareseptejä eli ei luulisi olevan niin vaikeaa. Mutta ymmärrän sen, ettei kaikilla ole niin suurta rakkautta ruokaa kohtaan (ja joillain sitä on vielä minuakin enemmän) ja se ruuanlaitto ja itse ruoka on monesti vain sitä polttoainetta ja sitä on vaan pakko tehdä, että pysyy jotenkin hengissä.
Usein ihmiset jäävät myös jumittamaan samoihin ruokiin ja sitten se innostus laskee vieläkin enemmän. Tuskastutaan ja hermoillaan ja tehdään taas sitä makaronilaatikkoa tässä kuussa jo neljättä kertaa. Suosittelen käyttämään silloin ihan vaikka googlea tai maku.fi hakua. Ja sitten joskus on oikeasti ihan hyvä kokeilla jotain aivan uutta raaka-ainetta.
Ruuanlaittoa voisi oikeastaan sanoa myös taiteeksi, sillä sen syntytapa on monesti samanlainen. Alussa on idea, sitä lähdetään kehittelemään, etsimään kenties ideoita ja toteutustapoja, sitten se toteutetaan ja tadaa homma on valmis.
Itselläni ruuanlaitto sisältää myös tärkeän sivujuonteen (vai pää?), ruuan täytyy olla myös terveellistä. Toisaalta se monesti toimii inspiraationa ja haasteena. Seuraava upgreidattava ruoka on ehdottomasti mulla Pasta Carbonara tyyppinen ruoka.
Terveellisyyden tavoittelu pakottaa tavallaan myös kokkaamaan itse. Samoin on leipomisen laita. Surullinen tosiasia on se, että lähestulkoon kaikki kaupasta saatavat puolivalmiit tai valmiit ruuat ovat epäterveellisiä ja erittäin paljon käsiteltyjä sekä sisältävät valtavat määrät lisäaineita, jotka osa tietenkin on ihan ok, mutta hyvin pieni osa vaan.
Meillä muu perhe syö leipää ja sen puolesta olen seurannut esimerkiksi leipien kehitystä. Leivät säilyvät valtavan pitkään, monesti ne valmistetaan ulkomailla ja paistetaan suomessa pakasteesta ja ne sisältävät kaikkea muuta kuin mitä leipä sisälsi 20 vuotta sitten. En voisi kutsua sellaista kovin terveelliseksi. On täysi työ löytää marketin leipäosastolta edes muutama vaihtoehto joissa a)on suomalaiset raaka-aineet b)leipä on leivottu suomessa tuoreeltaan c)raaka-aineluettelo sisältää sen mitä 20vuotta sitten.
Gluteeniton leipä se vasta onkin lisäainepommi ja siksi en yleensä itse syö leipää ollenkaan. Jos joskus harvoin leipää syön on se lähestulkoon aina itse tehtyä ja leipä on herkku ei jokapäiväinen juttu. Ja kyllä toisaalta ymmärrän sen, että gluteenitonta leipää on todella vaikea tehdä (sellaiseksi säilyväksi) kun se on aika haastavaa siellä kotikeittiössäkin valmistaa, etenkin terveellisesti.
Tällä kertaa viikonloppuna tein ruokaa lähes täysin ohjeiden mukaisesti, vain muutaman osasen upgreidasin laadukkaampaan vaihtoehtoon! Jokainen resepti jää taatusti elämään ja muotoutuu ajan myötä erilaiseksi. Vuoden päästä uskon esimerkiksi lehtikaalin päätyvän useimmiten mehun sijasta ruokaan kun nyt se on toisinpäin ja en oikein tiedä mitä sille tekisin :D Mutta jostain on hyvä aloittaa ja jos et ole lehtikaalia salaatissa syönyt niin suosittelen linkin reseptiä, et pety <3
iive
Ihana kuulla että lehtikaaliresepti oli mieleinen, se on yksi omista suosikeistani edelleen :)
VastaaPoistaKyllä maistui ja tätä on tehty kuule jo uudelleenkin :) Ihana blogi sulla, tosi hyviä reseptejä! <3
PoistaVoi kun itekin tykkäisin kokata, mut mie oon just niitä ihmisiä joille se on pakollinen paha :D Ihan sama mitä, kun saa ruokaa ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Tosin oon huomannu, että jos vähän viittis paneutua, niin maailma on pullollaan nopeita helppoja ja herkullisia ruokia. Mies tykkää meillä häärätä keittiössä onneks.
VastaaPoistaNo onneksi mies edes tykkää <3
PoistaMeillä on kyllä tosi kivaa se, että mä tykkään ja mies tykkää. Lisäksi mies on ammatiltaan kokki (mitä työtä ei oo kyl ikänä tehnyt), joten perussafkat häneltä sujuu vallan mainiosti vaikkei mun intohimoani nyt tässä asiassa niin jaakaan, tekee ruokaa kun mä en jaksa :D