Irtiottoja ja uusia alkuja

En tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia, koska en ole tuntenut niitä tarvitsevani. Lupaukseni pitää itsestäni huolta on voimassa joka päivä, koko elämän.

Omassa somessa olen ollut entistäkin vähemmän. Kun "työ" jo itsessään sisältää valtavasti somea, alkaa itse miettiä ja arvioida haluaako sitä omaa vapaa-aikaansa käyttää siellä myös? Minulla on ollut sille vapaa-ajalle aivan vallan paljon muutakin käyttöä kuten tehdä koko joululoma remonttia, käydä paljon vesijuoksemassa, lenkkeillä, lukea, nähdä ystäviä ym ym.

Tänään olen viimeistä päivää myös työtön. Tosin en ole jollain tavalla missään vaiheessa oikein pitänyt itseäni työttömänä, sillä olenhan lähes koko työttömyyden ajan ollut koulutuksessa, työharjoittelussa sekä tehnyt keikkaa. Mutta siltikin huomenna minulla alkaa "uusi työ" ja opiskelu oppisopimuksella. Liiketoimen ammattitutkinnon osaaminen täydentyy nyt Media-alan ammattitutkinnolla ja alan opiskella verkkosuunnittelua.

On aika upea tunne kun nyt minulla siis on SE unelmieni työpaikka, jota saan kehittää ja rakentaa itselleni innostavaksi ja mieluisaksi. Tietenkin yrityksellä on omat tarpeensa, mutta upeaa on se, että työnkuvaa rakennetaan myös siltä kannalta että se palvelee myös työntekijän hyvinvointia ja innostusta. Näin myös pitääkin olla, koska työtä tehdään hyvinvointialalla. Tosin suomalainen työkulttuuri alasta huolimatta ei kovinkaan monessa paikassa toimi näin. Sen huomasi täysin "terveydenhuollossa" työskennellessä, missä byrokratia, hierarkia ja tietyt tavat vaan ovat aika raskaita. Tuota toimintaympäristöä minulla ei ole ollut kyllä yhtään ikävä, mutta niitä ihmisiä siellä, heitä olen ikävöinyt. Ympäristö vain teki minut sairaaksi, joten oli tehtävä uusia valintoja. Minun intohimoni on nyt edistää ihmisten terveyttä näin vapaaehtoisuuteen/elämäntapoihin perustuvasti ja tavalla joka vastaa myös omia arvojani. 

Se, että jotkut siellä terveydenhuollossa työskentelevät, niin arvostan heitä aivan 100%, sillä jokainen kohtaa elämässään terveyshaasteita ja sellaisia sairauksia, jolloin hoito, terveyskeskuksessa tai sairaalassa on tarpeen. Meillä useimmilla on myös perheenjäseniä palveluasumisen piirissä, ei tarvitse kauaa miettiä, että jos se oma elämä pitäisi järjestää niin, että se perheenjäsen olisikin hoidettavana kotona? Se, että jaksaa työskennellä siellä on jotain niin kunnioitettavaa! Minulle se ei vaan ollut oikea paikka enää. Meillä jokaisella kun on ne omat paikkamme.

Työharjoitteluni Freetox.fi verkkokaupassa, siis poiki ihan oikean työpaikan. Jatkossa blogissakin tulee olemaan esillä työpaikan tuotteita, sekä asiaa valmennuksista omasta näkökulmastani. Nämä kirjoitukset kirjoitan vain ihan ihmisenä, mutta tietenkin työntekijä-näkökulma on siellä taustalla myös eihän sitä sieltä mitenkään pysty pois irroittamaan. Mitään mainos-korvausta mahdollisista postauksista en hae enkä saa. Kirjoitan postauksia jos minua huvittaa ja innostuttaa, vapaasti.

Elämään tuli myös toinen iso muutos, sillä meille muutti uusi perheenjäsen. Milli 7v etsi uutta kotia ja meidän kotimme etsi koiraa, joten tässä sitä sitten ollaan. Tilanne on raskas Millistä luopuvalle, mutta minulle ja meidän perheellemme tämä on aivan mielettömän suuri onni. Niin kauan on koirasta haaveiltu ja niin kauan sitä on odotettu.

Etätyötä tehdessä on kivaa, että kotona ei tarvitse olla yksin. Työtä pääsee tauottamaan myös pihalle kaverin kanssa ja sille aamulenkillekin on nyt tarkoitus. Vuodet koirattomana on tehneet hyvää. Puoli vuotta täysin lemmikittömänä teki myös hyvää, sillä nyt on kiinnostusta ja energiaa taas täysin eri tavalla. Ja täytyyhän se sanoa, että on tällaisen pienemmän koiran kanssa eläminen ja oleminen huomattavasti näppärämpää sekä helpompaa kuin kahden ison kouhottavan koiran kanssa. Ihan näin kahden päivän suurella tietämyksellä 😅

Milli tietää, että näin kun sohvalla sunnuntaina lorvivaa äippää tuijotetaan niin pääsee pitkälle lenkille. Nyt voidaan sitten sohvalla loikoilla vierekkäin. Tai hän loikoo ja minä kirjoitan ❤️

Nyt voisi sanoa elämän olevan aikalailla järjestyksessä. Ei minulta mitään puutu. Kiitollinen olen joka ikinen päivä kaikesta onnesta mitä olen saanut ja miten asiat ovat järjestyneet.

Kymmenen vuotta sitten tätä blogia alkoi kirjoittaa nainen, joka oli hyvin tyytymätön itseensä ja elämäänsä. Kymmenen vuotta on muuttanut elämää suuresti. Nyt tätä blogia kirjoittaa nainen, joka rakastaa itseään ja elämäänsä ❤️ Eikä ne asiat tapahtuneet mitenkään simsalabim manifestoimalla vaan muuttamalla asioita konkreettisesti. (Okei, ehkä pari juttua on olleet aika ihmeellisiä... ) Sillä jos mitään elämässään tai toiminnassaan ei muuta, ei mikään juurikaan myöskään muutu.

Toisaalta joku voisi katsoa, että eipä elämässäni ole oikein mitään tapahtunut, sillä 

-Puoliso on sama (rakkautemme on vain kasvanut päivä päivältä enemmän)
-Lapsi löytyy edelleen onneksi (nyt hän on vaan isompi)
-Koti on sama (remontoitu on vaan niin maan mahdottomasti ja ajan kuluessa tehty tästä se oma KOTI)
-On työpaikka (se on kylläkin huimasti parempi)
-Palkka tulee tilille, mutta enpä oo rikas vieläkään (palkkaa tulee itseasiassa vähemmän kuin ennen koska lisiä ei saa, mutta enpä vuorotyöhön enää ikinä vaihtaisi. Aika on yksi arvokkaimmista asioista mitä minulla ja meillä kaikilla elämässä on)
-Painokin se vaan on varmaan aika sama kuin blogia aloittaessa. On oltu hoikempia ja painavampia, mutta tärkeintä on se,  että olen oppinut ettei sillä ole mitään merkitystä sille kuka tai mikä minä olen ihmisenä.

Ei oikeastaan tarvinnut paljon muuttaa mitään ja silti kaikki on muuttunut. Se miltä elämä tuntuu on muuttunut. Se kuka minä olen on muuttunut. Se kuinka tuntee puolisoaan kohtaan on muuttunut. Se mitä arvostaa elämässään on muuttunut. Se kuinka katsoo ja tuntee tätä meidän maailmaa, se se vasta onkin muuttunut.

 Että tämmöistä. Piti kirjoittaa vain jotain ihan kevyttä,
mutta mentiinkin jonnekin vähän muille leveleille...
Rakkaudella
iive

Joko olet löytänyt smoothiehaasteen?

Juuri kun innostuin taas smoothieista, niin meillä töissä alkoi tietty sopivasti ilmainen smoothiehaaste ja sen myötä olen haastanut taas mun syömishäiriömieltä - Millainen on terveellinen smoothie? 

Vuosiin ei mun smoothieen mennyt juurikaan hedelmiä. Smoothiet rakennettiin 100% optimaalisesti ja vain ja ainoastaan sillä periaatteella. Mausta ei niin väliä, joten nyt on aika mageeta juoda smoothieita jotka on kuin herkkua 💚😋💚 Tosin E4Bn No More hapannaama on kyllä mun suuhun ihan herkkua sekin ❤️😋😍 ja samoin mulle maistuu edelleen edellisessä postauksessa esittelemäni mun perus-smoothie. Mutta smoothiehaasteen myötä on löytynyt jo monta smoothieta mitkä maistuu myös perheelle mikä on aivan huippua!

Mikä on sun suosikkismoothie?

Smoothien paluu

Olen ihan pikkiriikkisen varovaisissa tunnelmissa siitä, että uupumuksesta elvyttely alkaa olla edes jollain tasolla. Joten ihan super varovaisesti olen suunnannut ajatuksia eteenpäin hieman aktiivisempiin toimiin. Tässä välissä on ollut ajanjakso, jolloin en ole juuri stressannut tai vaivannut päätäni mm. ruoka-asioista. Olen lähinnä syönyt, edes joskus. Useimmiten ihan kotiruokaa, välillä ihan tasoa Saarioisten maksalaatikko tai Thai Cube. Tosin syömisten aikataulut ovat olleet vähän niin ja näin. Olen saattanut mennä alku-iltaan pelkällä aamupalalla mikä ei ole yhtään hyvä juttu! Syömättömyys on aina ja ikuisesti ollut minulle se pahin "herkuttelu ja ahmimis-triggeri". Ja vaikka en ole ahminutkaan, niin herkkuja on tullut napsittua nyt aivan liian usein.

Nyt kun energiatasot on nousseet, aion kokeilla muutamaa skarppausta joista smoothie on ykkönen. Smoothie on vaan niin kätevä tapa huolehtia erilaisten ravinteiden saannista ja sillä hoituu kätevästi myös lounas. Smoothieen on iisi laittaa myös päivän terveelliset rasvat joita syksyn viimasta ja kuivasta huoneilmasta kärsivä atooppinen iho kaipaa vähän säännöllisemmin kuin mitä nyt niitä on tullut saatua. Otsikosta huolimatta smoothiet ovat kyllä kuuluneet joka viikkoisesti elämään koko ajan, useammankin kerran viikossa, mutta nyt on oikea hetki muistuttaa itselle, että smoothie päivässä pitää energiat hyvänä ♥️

Oma suosikkismoothieni toistaa aikalailla samaa kaavaa

• Reilusti marjoja n. 3dl
  
• Banaani
• Paljon vihreää (kurkkua, salaattia, kesäkurpitsaa, selleriä, lehtikaalia jne)
• All In One smoothieblendiä (sisältää mm.28 superfoodia & maitohappobakteerit ja tuo minulle sen MUN lempparismoothien maun)
• Kasvimaitoa esim. mantelimaito
• Kapryylihappoa
• Oliiviöljyä
• Hamppuöljyä
  

Marjoja ja vihreitä vaihtamalla smoothieen saa makuvaihtelua ettei ala tympimään. Oikeastaan ainoa mikä on haasteena smoothien tekemiselle on viitsiminen. Ei vaan muka jaksa tai jouda! Joten nyt ihan vähän skarpataan ♥️

Katsotaan nyt mitä muuta energisoivaa ja itsestään huolta pitävää juttua sitä lisäksi saa aikaiseksi, mutta koska olen lopettanut laihduttamisen ja koska olen lopettanut kuureilun ja koska minulla on tapa vetää hommat aina ihan överiksi, riittää minulle tällä hetkellä se, että syön säännöllisesti, päivään kuuluu ainakin yksi smoothie ja päivän aikana käyn ulkoilemassa vähintään sen 30 minuuttia.

Näitä voisi kutsua mun hyvinvoinnin kulmakiviksi - Siitä sitten palikoita kasaamaan!
Ja hei, on muuten ollut paras marraskuu ikinä! Ainakin tähän asti ♥️ Mites sulla? Ahdistaako marraskuu vai meneekö kivasti?

Rakkaudella
iive

Ei koskaan enää laihdutuskuureja

Tämä vuosi on ollut todella mielenkiintoinen. Alkuvuoden Eating 4 Beauty-valmennuksesta ajattelin, että jes! Siitähän tulee siis niin mun juttu ja olen sen jälkeen timmimpi kuin ikinä. Onhan se Elämänmuutosvalmennus, jonka jälkeen et tarvitse laihdutuskuureja. Ja kyllähän se tämän lupauksensa pitikin. Tosin hieman eri tavalla kuin ajattelin...

Vaikeudet kirjoittaa blogia ovat juontaneetkin oikeastaan tästä. Olen hävittänyt "blogi-identiteettini" vaikka loppujen lopuksi olen käynyt läpi sellaista matkaa, josta todellakin olisi ollut syytä kirjoittaa. Varmaan yhtenäkään vuonna en ole kirjoittanut niin vähän kuin nyt. Vaikka tapahtumia ja itsensä prosessoimista on ollut huimasti.

Tämä vuosi on ollut itsensä hyväksymisen vuosi. Jos kirjoittaisin kaikesta itsensä hyväksymisestä, tulisi siitä kokonainen kirja, mutta jos aloittaisi vaikka painosta?

Jos olet lukenut kirjoituksiani aiemmin, saatat ehkä muistaa, että minulla on ollut syömishäiriö ja kehonkuvahäiriö jo hyvin pienestä saakka. Ensimmäiset omat mielikuvani tiedostetusta syömishäiriökäyttäytymisestä on alle seitsemän vuotiaana. Sitä ennen minulla oli jo tyytymättömyyttä kehooni, joka oli "pulleampi" kuin muilla. En ollut myöskään liikunnallisesti lahjakas, minkä tunsin mm. lapsuuden liikuntakerhossa. Koko koulun ajan liikuntatunnit olivat tuskaa, koska en ole luontaisesti mikään joukkuepelaaja tai nopeustyyppi missään lajissa. Liikunnanopettajan sanat "pyöreät tytöt eivät voi saada koskaan 7 parempaa numeroa, vaikka olisivat kuinka hyviä" olivat pitkään iskostuneet päähäni. Enkä ollut edes mitenkään lihava oikeasti.

Tämä koko blogikin on syntynyt sen ajatuksen ympärille, että kunhan olen laiha = olen onnellinen.

Vuonna 2019 KETO toi minulle tavallaan sitä onnea, mutta se myöskin iskosti päähäni paljon uusia syömishäiriömalleja ja ajatuksia. Täysin turvallisista asioista tuli "vaarallisia" ja näitä malleja olen purkanut tänä vuonna. Syömishäiriömielen mielestä on vaarallista mm. syödä banaania, riisiä, marjoja ja vaikka porkkanoita. Kaikkien näiden ja monen, monen muun ruoka-aineksen kanssa minun on täytynyt käydä läpi aivan valtava prosessi, että niitä on ihan ok syödä!

Tänä vuonna olen fiilistellyt paljon onnellisuutta, eikä se edelleenkään riipu siitä paljonko painan tai minkä koon vaatteisiin mahdun. Olen oikeasti onnellinen. Olin onnellinen kun paino tippui ja olen edelleen onnellinen vaikka paino on noussut, vaikka olen käynyt läpi paljon kipeitä asioita, vaikka elämä haastaa meitä kaikkia koronan muodossa, niin silti perimmiltään olen onnellinen koska jotkin paljon tärkeämmät asiat ovat elämässäni muuttuneet ja muuttuvat yhä.

En väitä että olisi mitenkään helppoa olla välittämättä painosta, sillä viimeksi eilen mietin sitä, että nyt on kyllä otettava jokin ryhtiliike! Sitten katselin vähän puolialastomana peiliin ja kuuntelin vähän miestäni (jolle olen aina se maailman kaunein nainen ikinä) ja mietin, että v*tut! Ei minun tarvitse tehdä minkäänlaista ryhtiliikettä tai laihdutuskuuria. Minä olen onnellinen juuri nyt ja aivan yhtä kaunis kuin silloin reilut 5kg laihempanakin.

E4B avasi minulle fyysisen laihtumisen sijasta jotain pysyvämpää. Olen "joutunut" käsittelemään perinpohjaisesti itseäni ja taipumuksiani. Ensin kohtasin syvän uupumuksen. Kaikki ne vuodet kun olen rääkännyt kehoani laihduttamalla, kaikki ne vuodet kun olen tehnyt vuorotöitä epäsäännöllisessä rytmissä ja pitänyt itseni liikkeessä keinotekoisesti kofeiinin voimin. Tutustuin sanaan elvyttäminen ja sitä olen nyt tehnyt. Elvyttänyt, elvyttänyt ja elvyttänyt.

Ja työstänyt myös niitä asioita mitkä siellä uupumuksen taustalla erityisesti ovat. Ylisuorittaminen, perfektionismi, hylkäämisen pelko, turvattomuus... ne ajavat toimimaan sellaisilla malleilla joissa oma hyvinvointi jää aina toiselle sijalle ja syntyy suorittamisen noidankehä. Päivä päivältä löydän uusia asioita, uusia näkökulmia, uusia tapoja parantua ja päivä päivältä sisäinen onnellisuus ja hyvinvointi ovat hieman vahvempia. Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. Mutta jos koskaan ikinä enää alan houria laihdutuskuureista, niin hei tule nykäisemään mua hihasta ja sanomaan, että hei, nyt oot menossa sivuraiteille. Jookos?!

Rakkaudella
iive

 

Joko on hirmuinen kesäkilot veks buumi käynnissä?

Täällä arki menee kyllä aikamoista vauhtia! Huh huh! Täytyy oikein tarkkana olla, että ei lähde yli ja silti kyllä meinaa vähän lähteä... vaikkakin on ollut aivan superhienoa kuinka energinen fiilis viime viikot on olleet.

Sokeri-stoppi vei tosin unet hetkeksi, ennen kuin tajusin, että hiilarien puutteestahan ne unet huononivat. Nyt olenkin pitkästä aikaa syönyt mm. riisiä ja riisinuudeleita mitkä ketolla jäivät pois ruokavaliosta. Ketolla uniongelmia minulla ei ollut, toisaalta en sitä täysin voi tietää, koska nukuin vuorotyön vuoksi silloin ihan miten sattuu. Päätavoitteeni kun kuitenkin on ehdottomasti hyvät unet, hyvä palautuminen ja peruskunnon roima kohottaminen, niin jos se hiilareita tarvitsee niin sitten niitä syödään.

Huomaan kuitenkin, että ajatus laihduttamisesta houkuttelee. Kesäkilot veks ja silleen... jos nyt kuitenkin? Tavoitteeni ei kuitenkaan ole laihduttaminen vaan voimakas ja jaksava keho (ja mieli), silti siellä joku sipisee, että jos vähän nyt tästä nipistäisit ja onkohan se nyt ollenkaan ok syödä riisiä? Voi luoja! On tämä elämä tämän syömishäiriömielen kanssa kyllä melkoista aina (välillä).

Oikeastaan ainoa syy miksi kokisin, että minun täytyy laihduttaa on muutamat himpun verran naftiksi käyneet vaatteet ja niinpä päätin, että ei hitto! Jos se on ainoa syy, niin ostan uudet! Aivan sama jos ne kirppikseltä löydetyt 5e ulkohousut ei nyt mahdu ihan mukavasti jalkaan. Ostin Intersportista uudet, vähän isommat ja aika paljon paremmat ulkohousut. Halvallakin sain! Ha! Homma siis ratkaistu ❤️

Oikeasti, ei se syömishäiriömieli tuohon ratkaisuun tyydy, mutta onpahan ainakin yksi urputettava juttu sille vähemmän.

Aamu-arkirutiinit on pyörineet yllättävän hyvin. Aamulenkki on tehty joka arki-aamu niin kuin on ollut tavoitteena, samoin valmennuksen hengitysharjoitukset. Rasvakahvi on juotu, samoin smoothiet. Työtkin on tehty työpöydän ääressä tai työpaikalla eikä sohvalla. Ainoa mihin en ole päässyt kiinni on aamu-meditaatio. Ehkäpä se on ollut vaan liikaa tässä muutosten rytäkässä?

Erityisen tyytyväinen hyvinvointiin olen ollut tuosta aamulenkki + hengitysharjoitus-combosta. Muutamana aamuna olen lisännyt hommaan myös lantionnostot lattialla maaten. Sauvakävely avaa ja aktivoi kätevästi koko kroppaa ja muut harjoitukset vielä tehostavat perään. Ja mikä mukavampaa kuin se, että jo heti aamusta älykello kilkattaa päivän treeni-ympyrän olevan täynnä. Kaikki muu sen jälkeen on mukavaa ekstraa ja on sitä ekstraa sitten ollut mukava tehdäkin. Viikot on olleet täynnä hyviä treenejä niin lenkkipolulla kuin uimahallissakin.

Erityisen ylpeä olen ollut siitä, että olen näitä rutiineja toteuttanut myös työreissulla ja sitä kautta huolehtinut omasta hyvinvoinnista myös muuallakin kuin kotona. Vaikkakin työreissuille-lähtöaamut tekee kyllä tiukkaa kun pitää herätä aiemmin ja lenkillekin täytyy siis suunnata aiemmin. Se on kieltämättä aika tuskaisaa, mutta toisaalta onpahan se reilun puolentoista tunnin ajo sujunut ihan eri tavalla energisesti kuin ennen. Olen yrittänyt pitää kiinni myös siitä, että muistan levätä työreissussa myös illalla, huolehtia itsestäni, sillä helposti reissussa hommat jäävät päälle ja sittenpä sitä tehdäänkin duunia ympäripyöreitä...

 

Viikonloppuna juhlittiin myös meidän 13 vuotis hääpäivää perinteisesti Tampereella. Hieman kyllä huvitti ajaa töistä perjantaina sieltä kotiin ja lauantaina miehen kanssa takaisin, mutta olihan se ihanaa olla pe-la yö ihan kotona ja sunnuntaina ajella (lue: mies ajoi ja minä sain relata vaan kyydissä...) yhdessä kotiin.

Ja vaikkakin oli aivan mielettömän ihana viikonloppu miehen kanssa kahdestaan, niin kotiin palatessa tuntui siltä, että just nyt ei jaksais mitään ja että olen aivan totaalisen poikki. Kolmena viikkona työreissussa ja kahtena viikonloppuna reissussa myös. Viikot täynnä hommia ja treeniä, joten tämä olotila on merkki mulle siitä, että nyt pitää relata ja vähentää vähän kaikesta. Innostus ja inspiraatio on tosi kiva juttu, mutta nyt ei anneta sen mennä överiksi.

Teinkin illalla kunnon kasvohoidon, laitoin öljynaamion hiuksiin yöksi, varasin tälle päivälle kampaajan ja nukuin pitkät yöunet! Siltikin kyllä aamulla olo oli aivan järkyttävän väsynyt, mutta suhteellisen rentoa linjaa olen osannut nyt tänään pitää. Huomenna täytyy extempore käydä pikana suhaamassa ja kuvaamassa Savossa, mutta sitten relaan vieläkin enemmän, että se into ja inspiraatio pysyykin elämässä eikä pala loppuun ❤️

Mites siellä? Onko laihdutus-buumi kesän rentoilujen jälkeen käynnissä?

Rakkaudella
iive

Arki ja rutiinit hyvinvoinnin perustana

Arki on alkanut!

Rakastan arkea, sillä arki luo elämälle tietyt raamit ja rutiinit. Arjessa minun on helppo voida hyvin. Toki arjessa on helppo myös vaikkapa uupua tai suorittaa, jos oma jaksaminen on ristiriidassa arjen vaatimusten kanssa.

 

Nyt kun on saanut levätä ja kasata itsensä uupumuksesta, edes jollain lailla tolpilleen, on hyvä alkaa lähteä rakentamaan uuteen elämään hyvinvoivia parantavia arkirutiineja. Itselläni on juurikin kesken Storytellissa James Clearin kirja Pura rutiinit atomeiksi, josta olen bongannut jo monta hyvää vinkkiä. Toivottavasti saan vielä kirjan fyysisesti myös lainaan pian, sillä sisäistän kirjoitettua tekstiä paljon paremmin kuin ääneen kuunneltua.

Haluatko muuttaa elämässäsi jotain, mutta et tiedä, mistä aloittaa? Mieti hetki, mikä on pienin asia, jonka voisit tehdä haluamasi muutoksen eteen. Aloita siitä.

Tämän kirjan avulla voit tehdä hyvien rutiinien noudattamisesta ällistyttävän helppoa ja huonojen ylläpitämisestä mahdotonta. Kirja muokkaa ajatuksiasi edistymisestä ja antaa välineet sekä tekniikat, joita tarvitset tapojesi muuttamiseen. Siinä esitellään neljän kohdan menetelmä, jonka avulla muutosten tekeminen sujuu aiempaa helpommin. Matkan varrella on tositarinoita ihmisistä, jotka ovat purkaneet omat rutiininsa atomeiksi saavuttaakseen haluamansa muutoksen.

On aivan sama, mitä haluat muuttaa - tällä menetelmällä voit onnistua.
(Lainaus: Storytel esittelyteksti - James Clear Pura rutiinit atomeiksi)

Muutamia mieleen jääneitä vinkkejä on ketjuttaa asioita ja tehdä uusien haluttujen rutiinien toistamisesta mahdollisimman helppoa (ja epätoivottujen rutiinien toistamisesta taas mahdollisimman vaikeaa).

Kuinkahan monta kuvaa voi yksistä kävelysauvoista ottaa?

 

Itse halusin lähteä työstämään etenkin aamujani, sillä niin helposti keväällä ja kesällä lipsuin työläppärin ja aamukahvin kanssa sohvalle ja hups sitten olikin jo iltapäivä ja olin aivan totaalisen jumissa sekä nälkäinen. Enkä usko, että tuotin niin hyvää sisältöäkään silloin kuin mihin muutoin pystyisin. Ainakaan energiani ei ollut niin kovin hyvä (hyvinvoinnista puhumattakaan). Joten päätin mullistaa aamuni! Aamuisin olen myös helpoiten asioista luistava, minulla ei ole kertakaikkiaan aivoja tai tahtotilaa toteuttaa yhtään mitään terveellistä, jos en tee niistä mahdollisimman helppoja.

Aamun ensimmäinen herätys soi, torkun sijaan painankin meditaation päälle ja kuuntelen leväten tai venytellen meditaation. (Helppous: Herätykset ja meditaation olen laittanut illalla valmiiksi, minun tarvitsee vain painaa nappia ja kuunnella.)

Aamun toinen herätys soi, nousen ylös ja pukeudun. (Helppous: Lenkkivaatteet on laitettu illalla valmiiksi odottamaan.)

Teen rasvakahvin ja nautin sen aamupalapöydässä (sohvalle meno kielletty!). Samalla voin viettää yhteisen hetken tyttären kanssa eikä kummankaan päivä ala kännykkää tuijotellen. (Helppous: Kaikki rasvakahvin tarvikkeet ovat helposti esillä otettavissa ja muistettavissa.)

Kun tytär lähtee kouluun, lähden samalla ovenavauksella sauvakävelylenkille. Mäki ylös ja mäki alas yht. 2km (Helppous: Sosiaalinen paine toimia eikä jättää tekemättä. Tyttäreltä tulee taatusti välitön palaute jos yritän luistaa hommasta.)

Kotona juon vettä, otan vitamiinit ja teen lenkkivaatteet päällä nopean ylävartalon verryttely-kuminauhajumpan ja Hengitä unelmiesi vatsa-hengitysharjoitukset. (Helppous: Vitamiinit ovat esillä ja valmiiksi jaettu dosettiin.)

Käyn suihkussa, pukeudun työvaatteisiin (Helppous: Vaatteet on katsottu illalla valmiiksi.)

Syön aamupalan (Helppous: Smoothie on esivalmisteltu blenderiin valmiiksi.)

Siirryn työpöydän ääreen työskentelemään. Läppäri on laitettu valmiiksi siihen eikä sohvalle.

Uskon, että jo nämä rutiinit tekevät hyvinvoinnilleni kertakaikkisesti ihmeitä! Rasvakahvista saan hyviä rasvoja mitkä muutoin jäisi saamatta sekä hyvää energiaa päivään. Selkä kiittää sauvakävelylenkistä ja hengitysharjoituksista ja tietokoneella työskentely sujuu paljon mukavammin ❤️ Toki nämä rutiinit on helppo ottaa etenkin aamuun, sillä työharjoittelupäiväni ovat sillä tavalla joustavat.

Muutoin työhyvinvointia lisääviä rutiineja on muistutus, joka muistuttaa työn tauottamisesta sekä työpöydän vieressä olevat jumppavälineet joita on hyvä käyttää tauolla hyödyksi. Tai sitten voi ottaa työkaverista mallia ja vaikkapa vähän tanssia samalla.

Onko sinulla arjessa rutiineja, joilla edistät hyvinvointiasi?

Rakkaudella
iive

Harrastatko sinäkin "tappopyöräilyä"?

 Postasin IG:hen eilen fiiliksiä fillarilenkiltäni ja muutaman ajatuksen siitä, että opettelen pois "tappopyöräilystä". Sain monta viestiä siitä, että tämä onkin todella tuttu juttu monelle!

Kun minulle diagnosoitiin plantaarifaskiitti jalkaan, loppuivat juoksemiseni siihen. Ajattelin, että koska pidän spinning-tunneista niin paljon, niin alanpas pyöräillä juoksemisen sijaan! Lopputulos on ollut kuitenkin se, että pääasiallisesti olen fillaroinut töihin ja takaisin ja että fillarointi aiheuttaa lähinnä enemmänkin ahdistusta kuin iloa.

Meillä maasto on ylä ja alamäkeä lähes taukoamatta, sellaista mukavaa tasaista on aika vähän. Myöskin pyöräteitä pienellä paikkakunnalla on aika niukasti ja fillarointi pidemmälle tarkoittaa autotiellä ajamista mistä en pidä lainkaan. Jostain syystä myös sillä pyörällä on pakko ajaa niin, että tuntee kuolevansa koko ajan. Veri maistuu suussa, hiki valuu, hengitys vinkuu ja sykkeet paukkuu siellä maksimissa aivan koko ajan! Kunnon tappopyöräilyä siis! Maasto ei tietenkään auta asiassa kun ylämäessä olet aivan loppu ja alamäessäpä ei juuri tarvitse tehdä kuin lasketella ja sittenpä seuraakin jo seuraava ylämäki.

Oulussa on todella kiva fillaroida!

Kesällä lainasin useampaankin otteeseen hotellin Jopo-pyöriä ja ajelin pitkin poikin eri kaupungeissa, rentoa ja mukavaa ajanvietettä ja etenkin rentoa liikuntaa jota kaipaan elämääni! Miksi ihmeessä sillä maastopyörällä, joka lähinnä pölyttyy pyörävarastossa, ei voisi ajella yhtä mukavasti ja rennosti?

Otin haasteen vastaan ja kävinkin siis eilen pyöräilemässä. Löysin reitin, joka sisältää lähinnä vain pieniä ylämäkiä (ja vain yhden super-ison, jonka sitten talutin)  ja mahdollisimman paljon tasaista. Autotieosuus oli rauhallista pikkutietä, jossa ajetaan kaupunkinopeuksilla. Aivan täydellinen lenkki siis! Matkalla pysähdyin tauolle kauniiseen järvenrantaan ja muutenkin otin chillisti ja nautin pyöräilystä. Osasin asettaa päässäni jonkin suorittamisnappulan pois off-asentoon.

 

Tuo suorittamisnappula päässäni onkin se koko jutun oleellisin asia. Juttelin taannoin aika tärkeän keskustelun ystäväni kanssa siitä kuinka lähes jokaisessa asiassa minulla on tahtonut mennä niinsanotusti homma överiksi. Eli olen pahimman luokan suorittaja. Kaikki pitää tehdä täysillä tai ei ollenkaan! Kuntosalilla hommassa ei ollut mitään järkeä ja sairastuinkin vakavasti. Ryhmäliikuntatunnit olivat parhaimpia mitä enemmän siellä "hillui", mitä kipeämmäksi siellä tuli ja mitä enemmän kaloreita siellä kuluttikaan ja niin edelleen. Kaikki liikunta minkä oli tarkoitus olla minulle hyväksi olikin vain pelkkää suorittamista ja kehon rääkkäämistä. Eikä tämä liity pelkästään liikuntaan vain kaikkeen muuhunkin esimerkiksi siihen syömiseen.

Nyt olen opetellut vuosia liikkumaan hitaasti. Venyttelyä, kävelylenkkejä, uintia, joogaa... rennosti ja rauhallisesti. Liikun kyllä nykyään paljon, lähes joka päivä teen jotain, mutta yritän ottaa mahdollisimman rauhallisesti, suorittamatta. Tappopyöräilynkin aion selvittää ja jatkaa pyöräilyä yhtälailla rennosti ja rauhallisesti. Tuo löytämäni reilun 16km lenkki on siihen vallan sopiva, sen voi helposti pyöräillä töiden jälkeen ja pulahtaa lopuksi vielä järveen. Ja syyskuussa aion myös palata kuntosalille! Se hieman hirvittää, joten saa nykäistä hihasta jos meno alkaa näyttää rennon treenin sijasta suorittamiselta ❤️

Rakkaudella
iive

Syömishäiriömielen ajatuksia

Mun syömishäiriötaustan vuoksi ajatus terveellisestä ruokavaliosta on paljon muutakin kuin sitä mitä se ruoka konkreettisesti sisältää. Ruokaan liittyy paljon tunteita, totuttuja tapoja ja myös opittuja uskomuksia. En oikein edes usko, että on yhtä sellaista terveellistä ruokavaliota mikä sopisi kaikille koko ajan, vaan jokaisen omat kehon tarpeet määrittelevät paljon sitä mitä keho oikeasti pitää terveellisenä.

Etenkin näitä uskomuksia, tunteita ja tapoja on tullut mietittyä todella paljon viimeisen parin päivän aikana. Oli oikeastaan aika uskomatonta kuinka rennosti pystyin suhtautumaan ruokaan kesällä. Söin perushyvin ja herkuttelin tuntematta huonoa omaatuntoa mistään. Se oli aivan mielettömän upea saavutus, sillä aina ennen se herkuttelu on lähtenyt lapasesta ja sitä on tullut tehtyä kaksin käsin - ahmimishäiriötaustaa kun itselläni on. Siksi oikeastaan minulla on ollut aina kaksi moodia ahmimishäiriömoodi ja syön terveellisesti = ortoreksia moodi. Kumpikaan näistä moodeista ei ole hyväksi minulle eikä kenellekkään.

Tässä on gluteeniton pullavohveli. Täynnä hiilareita, sokeria, tärkkelyksiä. Hyvää muuten oli! Söin tämän Joensuussa 3.8.2020 hyvillä mielin. Syömishäiriömielen mielestä tämä oli jotain ihan järkyttävää!

 

Okei, eli kesällä onnistuin pitämään ahmimishäiriömoodin pois päältä ja myöskin nauttimaan herkkujen syömisestä aika vapautuneesti. Tästä annan itselleni täyden kympin, vaikka siitä fyysisiä seuraamuksia olikin, niin mun mielelle se oli todella vapauttavaa. Herkuttelu toki näkyy nyt etenkin keskivartalossa ja ihossa ja se ärsyttää. Huippua on se, että kasvojen (ja muutenkin) iho on reagoinut valtavan nopeasti ja parantunut ihan parissa päivässä. Keskivartalon handlaamiseen nyt meneekin sitten useampi tovi.

Nyt kun ortoreksia moodi on päällä, yrittää se muistella näitä herkkuhetkiä hieman erilaisella näkökannalla... se yrittää nimittäin syyllistää ja morkata - ihan vissiin vain huvikseen näin jälkikäteen. Kun mitäpä sitä tapahtuneelle enää voisi, mutta jos sillä nyt nykyhetkeä voisi hieman yrittää kurjallistaa / latistaa?

Eli mitä siis tapahtui kun päätin ottaa aikalisän sokerista?
No sehän oli kuin jotain katkaisinta olisi painettu mun päässä ja ortoreksia moodi asentui heti välittömästi päälle. Mun syömishäiriömieli alkoi puhumaan mun päässä kaikenlaista! Olen tehnyt siis yhden ainoan päätöksen ja se on, etten syö nyt hetkeen sokerisia herkkuja eli ei kakkuja, jäätelöä, karkkia ja alkoholia enkä myöskään sipsejä tms. Päätökseni rajoitus koskee ainoastaan vain näitä tuotteita eikä mitään muuta. Eikä tämän "rajoituksen" kanssa ole mitään ongelmaa. Kun päätän etten syö noita, niin eipä niitä edes tee mielikään.

Mutta mun syömishäiriömieli alkoi välittömästi piinaamaan mua kaikenlaisesta muusta. Jostain syystä, sen mielestä mun pitäisi samantien painua ketoosiin, lakata syömästä mm. marjoja tai hedelmiä. Joku maissikakku nyt on syömishäiriömielen mielestä jo ihan saatanasta. Iltapalankin tarpeellisuudesta ollaan syömishäiriömielen kanssa keskusteltu ja väännetty, koska pätkäpaasto. Syömishäiriömieli alkoi luetella myös maitotuotteiden osuudesta ruokavaliossa ja niin monesta muustakin asiasta. Ainoa vaan, että en enää koskaan halua syödä niin rajoittuneesti kuin mitä joskus on ollut pakko saadakseni sen jäätävän tulehduskierteen mun kehosta pois.

Voiko vihermehuun laittaa omenaa tai appelsiinia? No totta hemmetissä voi! Kannattaa laittaa muuten minttua ja kaikkee ihanaa myös. Tähän mehuun ei ollut laittaa hedelmiä, mutta tänään käyn niitä ostamassa.

 

Nyt me sitten täällä keskustellaan syömishäiriömieli ja minä. Voinko syödä marjoja? - Voin. Voinko syödä iltapalaa (etenkin kun olen liikkunut koko päivän)? - Voin. Voinko syödä maissikakun jos tekee mieli? - Voin. Onko pakko joka päivä saada aktiivisuusrannekkeen pylpyrät täyteen (etenkin kun palautumisen osio näyttää huonolta)? - Ei ole!

Voinko laittaa smoothieeni hedelmiä ja marjoja ja tehdä siitä herkullista niin kuin Jungle Juice Barissa? - Todellakin VOIN! Ihan sama vaikka se ei olekaan 100% optimaalista ja en saa silloin siihen tungettua kaikenmaailman vihermössöjäni ja superfoodejani - aina ei ole pakko olla 100% optimaalinen!

Tämän syömishäiriömielen hiljentäminen tulee olemaan iso juttu minulle. Sen puheet liittyvät vahvasti kontrolliin, suorittamiseen ja rajoittamiseen. Kaikki ne ovat asioita joita en enää elämääni halua.

Onko tuttuja puheita?

Rakkaudella
iive

Hyvinvoinnin Heinäkuu - kuinka toipua uupumisesta?

Kesätournee Suomessa on nyt ohitse ja nyt alkaa kotikesä ❤️ Reissaaminen on mukavaa, mutta välillä aika stressaavaakin toisaalta. Myös oma ruokavalio tuottaa aina haasteita vaikka siihen toki on tottunut jo vuosien aikana ja on oppinut löytämään ne omat täsmävinkit ja systeemit. Siltikin omaa keittiötä on jo ikävä!

Reissussa helposti myös antautuu sille muutamalle viinilasilliselle tai drinkille, niin tai jäätelölle, etenkin nyt kun oli näin hyvät säät. Toisaalta näin pitääkin olla, elämästä pitää nauttia myös näin, muttei joka päivä tai ainakaan mun hyvinvointi ei sitä kestä.

Toinen juttu oli myös kahvi. Kotonahan olen alkukevään myötä ollut täysin ilman kahvia ja kofeiinituotteita. Myöhemmin keväällä siirryin kofeiinittomaan kahviin, koska kaipasin kahvin makua. Olen huomannut kuinka suuren muutoksen se on saanut minussa aikaan! Aiemmin ajattelin ettei kahvi minuun vaikuta mitenkään, mutta nyt ilman kahvia olen vasta onnistunut tunnistamaan sen oman vireystilani, sen minun itseni. Se hyperaktiivinen menijä en ole minä.

Nyt reissussa ei huoltoasemilta tai hotellin aamupalalta ole saanut tietenkään kuin tavallista kahvia ja sitä olen muutaman kupin juonut sitten päivän aikana ja huh huh! Unisovellus näytti huonoa ja täytyy sanoa, että loppujen lopuksi tuntui olokin huonolta. Ensin ajattelin, että eihän tässä mitään! Kyllähän mä tän pari kuppia handlaan. Viime viikolla pidemmästä reissusta kotiutuneena kuitenkin totesin, että juu ei. Kun kotona en juonutkaan enää kofeiinia, niin se iski kuin leka. Olin niiiiiiiin väsynyt taas ja tunsin kuinka viikon rasitukset iskivät päälle kerta rysäyksellä. Ne iskivät, koska en ollut pystynyt kofeiinin takia lepäämään niitä rasituksia pois niin kuin normaalisti kuuluisi.

Kahvi se vaan tuntuu virittävän minut sen ihan pikkiriikkisen liian virkeäksi ja meneväksi. Kun reissussa autossa istuminen rasittaa jo itsessään ja paikan päällä haluaa tietenkin kokea ja nähdä KAIKEN, niin näiden rasitusten hoitamiseen ei vain yksinkertaisesti yhdet yöunet riitä. Ei vaikka kuinka olisi illalla kaikenmaailman tasoittavat yritit, melatoniinit ja univalmisteet käytössä. Tähän soppaan kun yhdistetään vielä ne pari kuohuviinilasillista tai drinkki, niin se oli siinä.

Vaikkakin unisovellukset antavat vain osviittaa siitä kuinka todellisuudessa nukut, niin ainakin Apple Watchiin saatava sovellus korreloi aikalailla yksiin omien fiilisten kanssa. Kahvin ja viinin näkee käyristä ja syvän unen määrästä aivan välittömästi.

Tälle viimeiselle reissulle otinkin nyt sitten oman kofeiinittoman pikakahvin mukaan. Myös Espresso House yllätti iloisesti, sillä kaikki espressopohjaiset kahvituotteet heiltä saa myös kofeiinittomaan kahviin eikä maksanut yhtään ekstraa. Suodatinkahvia ei saa, mutta sitäpä en olisi kaivannutkaan. Nyt tietää mihin suunnata kahvittelemaan kaupungilla jos sellainen tarve tulee ❤️

Tämän heinäkuun aionkin "pyhittää" hyvinvoinnille. Yritän löytää sellaista hyvää rauhallista oloa, niin että jaksan olla aktiivinen, liikkua ja kehittää kuntoa, mutta erityisesti palautua. Sen muutaman kilon kohonnut paino ahdistaa tietyllä tapaa edelleen, mutta laihduttaa en nyt yritä vaan panostan ennen kaikkea palautumiseen ja uupumisesta toipumiseen. Sillä lähes 14 vuoden vuorotyön, aivolisäkekasvainhommelin ja äitiyden jäljiltä voin sanoa, että niistä on toivuttavaa. Nyt vuosi vuorotyön loppumisen jälkeen voin jo hieman kokea todellista itseäni. Miltä elämä tuntuu kun rytmi ei pyöri jatkuvalla soitolla miten sattuu. Se on asia jota arvostan tässä elämässäni nyt ihan kaikista eniten. Kuinka erilaiselta aivan kaikki tuntuu kun ei ole sitä iltavuorosta aamuvuoroon ja sitten yövuoroon rumbaa koko ajan pyöritettävänä.

Olen kuunnellut viime päivinä äänikirjaa UUVUKSISSA - Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin. (Nyt sain tämän myös kirjastosta! Tällaiset tietotekstit kun tykkään enemmän lukea kuin kuunnella.) Toisaalta tuota, etenkin alkua on aivan mielettömän raskasta kuunnella, sillä niin lähellä on kuitenkin ne hetket kun olin aivan totaalisen uuvuksissa ja burn out. Vaikka silloin olin aika pitkään sairaslomalla, niin ei yli vuosikymmenen uupumista vaan kertakaikkiaan hoideta yhdellä sairaslomalla. Oikeastaan siitä hetkestä olen toipunut koko ajan. Välillä ottanut tietenkin myös takapakkia.

Muistan kuitenkin siis edelleen sen, miltä tuntuu kun uupuminen syö muistin, pelkäät tekeväsi kohtalokkaita virheitä (esim. lääkkeen annostelussa) tai unohtavasi jotain todella tärkeää. Muistan kuinka tuo pelko söi sisältä aivan mielettömästi, kuristi kurkkua ja rintaa, jyskytti takaraivossa. Toisaalla kyynisyys, joka on muuten aivan mielettömän ahdistava olotila, söi ilon ja toivon kaikesta. Kaikki näytti aivan toivottomalta ja paskalta, jopa oma itse. Oikeastaan nuo olivat jopa kamalampaa kuin se väsymys. Kuinka monia aamuja nukuinkaan siihen asti kun piti lähteä iltavuoroon ja kun palasin kotiin menin nukkumaan. Lähinnä siis kävin töissä ja nukuin tai torkuin tai vaan olin, koska mitään muuta ei jaksanut tehdä.

Heräsin uupumuksen läsnäoloon elämässäni oikeastaan Eating for beaty-valmennuksen myötä. Itseasiassa tähän heräsi aika moni valmennuksessa ollut. Meitä oli tietty ryhmä naisia joiden ongelma ei itseasiassa ollutkaan ylipaino tai huono syöminen vaan uupuminen. Tästä syntyi Uupuneen elvytys-paketti (ilmainen) mikä on aivan mielettömän hieno juttu! Meille uupuneille on myös oma Uupuneen elvytys Facebook-ryhmä missä asiaa käsitellä. Tosin täytyy sanoa, että olen ollut sittenkin kuitenkin niin uupunut, että olen itse vasta silmäillyt materiaalit läpi ja pystynyt tekemään pieniä korjauksia. Tämän heinäkuun aionkin pyhittää tämän asian käsittelylle yhdessä kehonkuvan käsittelyn kanssa ❤️

Niin kauan meille annetaan asioita käsiteltäväksi kunnes me ne opimme, näköjään tämä kehonkuvajuttu on uupumisen ja ylisuorittamisen lisäksi minulle se yksi opeteltava asia joka toistuu ja toistuu. Kehonkuvan käsittely on kuitenkin itselläni niin vääristynyttä, että siitä minulla ei oikein ole mitään sanottavaa vielä. Ei muuta kuin, että päänsisäisine ylimääräisine kiloineni kuljen edelleen shortseissa ja bikineissä ja vähät välitän miltä se näyttää kenenkään muun silmissä.

Tähän aiheeseen olen muuten bongannut parikin aivan loistavaa instagram-tiliä! Toinen näistä on itseasiassa suomalaisen Sami-Petterin tili @iamsamipetteri ja toinen @danaemercer.

Sami-Petteriä olen kyllä päätynyt seuraamaan ihan muusta syistä, mutta aika hieno aspekti tämä kehoasiakin on. En oikein osaa käyttää sanaa kehopositiivisuus, jotenkin sen ympärillä tapahtuva keskustelu on vaan mulle liikaa tai en osaa suhtautua siihen tai itseasiassa koen, että minulla ei ole oikeutta puhua kehopositiivisuudesta koska haluan laihtua. Hullua sinänsä koska en kuitenkaan välitä muiden kehoista sillä tavalla. Minulle on aivan sama miltä muut näyttävät tai mitä painavat. Minulle ihmiset ovat aina ihmisiä, omia persooniaan. Mutta Sami-Petteristä on siis juuri Ylellä kirjoitettu hyvä juttu otsikolla: Sami-Petteri Asikainen pilailee julkkisnaisten selfieillä, koska kaipaa puhetta myös mieskehoista – näin voit purkaa somen ulkonäköpaineita.

En ole itse edes ajatellut kuinka suppea somen mieskuva onkaan! Tosin enpä juuri seuraa somessa kovinkaan montaa miestä, muutamaa lähinnä heidän tekemänsä työn takia, mutta yksityishenkilöitä en juuri montaa ja vaikka Sami-Petteri on osittain työnsä takia somessa, koen vahvasti että hän on siellä aitona ihmisenä eikä vain julkisuuskuvana, siitä isot plussat!

Danae Mercerin tili taasen on huikea, jotenkin pysäyttävä, sillä jotenkin olen kuitenkin ajatellut, että sitten kun olen tietyn painoinen, niin tietyt asiat häviävät, että niitä ei enää kehossani enää ole - niiiin väärin. Olen saanut huomata, että ihan samalla lailla ne samat jutut tulevat hoikemmallakin, mutta kun niitähän ei somekuvissa yleensä näytetä. Näin ollen muuten varmaankin "muutamat" miehet myös kuvittelevat ettei niillä "täydellisillä" naisilla näitä juttuja myöskään ole. Ainakin näin voisi päätellä muutamista somekommenteista mitä olen päätynyt lukemaan erinäisistä paikoista, voi jessus mitä tekstiä naisten ulkonäöstä! Mutta eipä siitä sen enempää, parempi keskittyä ihan vaan siihen omaan tekemiseen ja oman pään sisäiseen juttuun ja hyvinvointiin, sillä niitä asioita saa muutettua omassa elämässä ❤️

Toivottavasti olet saanut nauttia kesästä!

Rakkaudella

iive

"Repsahduksia" ja ylösnousuja

Onko täällä enää ketään?

Jos on niin kuinka ootte voineet tän hulluuden keskellä?

Nyt ehkä jo vähän helpottaa?

Täällä ensimmäiset korona-viikot sujui ihan ok, tosin aika hektisesti. Tuo hektisyys on tavallaan edelleenkin jatkunut, mutta nyt olen vetänyt sille rajan ja koulun kesätaukokin on auttanut asiaa kun sai kaikki kurssit suoritettua vihdoin läpi. Toisaalta tuli myös aivan hirveä suru, enää ei opinnoista ole jäljellä kuin syksylle siirretty työharjoittelu.

Joten mitä siis on kuulunut nämä "hiljaiset" viikot? Hiljaisuushan on ollut oikeastaan vaan blogihiljaisuutta ja somehiljaisuutta. Oma elämä ei siis tosiaankaan ole ollut hiljaista.

Suoraan sanottuna siis sarjatulella nukkumista, sarja-maratoneja, jatkuvaa koomailua, töiden ja koulun pakkopuurtamista, tolkutonta herkkujen syömistä, viikonloppuisin viinin lipittämistä ja matalaa mielialaa...

Toki välillä on ollut intopiukeena juttuja ja ihan älyttömän hyviä hetkiä, mut enemmän oli noita muita fiiliksiä.

Olen todella paljon miettinyt sitä millaisessa kehossa olisin tyytyväinen? Tarvitseeko minun jatkuvasti hakea jotain optimia? Tällä hetkellä paino oli noussut muutaman kilon sinne epämukavuusalueen puolelle, joten toimenpiteet tämän suhteen on otettu viimein käyttöön. Tai siis palasin siihen MINUN omaan hyvään juttuuni. Siihen, että mikään ei ole kiellettyä vaan kaikki on enemmän kuin OK, mutta järkevästi. Edelleen syön herkkuja - mutta en joka päivä ja yritän valita fiksummin.

Kevään aikana mä menin jotenkin todella syvälle taas siihen, että mitä "voi syödä" ja mitä "ei voi syödä" ja kadotin myös täysin sen fiiliksen mikä mulla oli mun kehosta viime vuonna. Sen fiiliksen kun rakastin ensimmäistä kertaa olla mun kehossa, viihdyin niissä omissa nahoissa ja mikään ei ahdistanut. Aloin tuon sijaan nähdä vain virheitä, sitä minkä täytyisi muuttua. Ajoiko se minua kohti muutosta, jotain parempaa? No ei todellakaan!

Nyt mä täältä jäätelö, sipsi, viinilandiasta olen koettanut nousta taas siihen mun omaan hyvään oloon ja kiitollisuuteen. Aika hyvin se on onnistunutkin. Pieni järkeistäminen teki jo isoja muutoksia kun hiilaripöhötys laski. Eniten vaikutusta on kuitenkin sillä mitä itsestään ajattelee siellä pään sisällä. Millä silmillä itseään katsoo?

Uskon, että tuo omasta voimasta tipahtaminen oli iso osa myös keväällä ollutta siitepölyallergiahässäkkää. Koskaan mulla ei ole ollut tällaista ja kun soppaan lisätään huono ruokavalio ja kaikki ne uutiset siitä kuinka nyt just on vaarallista hengittää... kuvat kasvomaskeista, kuolleisuustilastot, hengityskonejutut.... no joo ei ihme että oireiluttaa!

Aloin taaplaamaan siis Maria Nordinin Eroon oireista kurssia läpi uudelleen ja hoin itselleni, että on turvallista hengittää. Ja taas sain todeta, että toimi, mutta työtä se vaatii edelleenkin. Etenkin kun käy "ihmisten ilmoilla" tai lukee uutisia tai katsoo tv:tä.

Ja auttaahan kesä tähän ihan hirveästi. Kesä ja kasvimaa, kesä ja uiminen, se että pystyy jo uida järvessä edes jokseenkin kunnolla... ja ennen kaikkea tähän auttaa kesä ja kesälomatournee miehen kanssa. Se että pääsee miehen työmatkalle mukaan kotona yksin kökkimisen sijaan. Yht'äkkiä fiilis on vaan niin sata kertaa parempi kun saa muutaman jutun pääkopassa kuntoon, piirtelee itselleen pari rajaa ja saa elämäänsä takaisin aika monta juttua mitkä oli poissa.

Terveiset siis kesälomatourneelta ja tosiaan jo paremmista fiiliksistä! On käyty lenkillä, taidemuseossa, terassilla, naku-uinnilla, vietetty parisuhdeaikaa ja jos vallan vaikka mitä! Ja fiilis on vaan niin sata-nolla parempi kuin kuukausi sitten!

Hienot hetket eivät ole sattumaa... joo ehkä niiden eteen voi itsekin tehdä jotain.

Kenkäverossa piipahdin moikkaamassa näitä tovereita kun miehellä oli duunia.

Kukkiakin oli jo... 

Punkaharjulla käytiin metsässä ja mä naku-uinnilla Saimaassa. Koska oli vaan ihan pakko ja uikkarit & pyyhe hotellissa Savonlinnassa... mikäs siinä pulikoidessa "keskellä metsää". Tai oli tuo ihan uimaranta, muttei siellä ketään missään ollut.

 Hotellissa sai nukahtaa auringonlaskuun...

 Ja aamulla lainasin sähköfillarin ja ajelin pari tuntia ympäriämpäri Savonlinnaa. Löysin myös paikkoja joista en ollut tiennyt mitään (en vaikka kaupungissa 20v sitten olen jopa asunut, tosin silloin olin niin masentunut ihmisraunio, että ihme et ylipäätänsä muistan sieltä yhtään mitään).

Kuopio viimeisenä - ja terassille! Koska ne oli auki ja viikonloppu menee töissä.

Oikeasti ei tuo tarvitsisi mitään "syitä".

Terassilla skumppaa auringossa, koska tahdoin, koska just niin oli hyvä.

Kuitenkin tämä omasta voimasta tippuminen osoitti täydellisesti sen, mitä elämässä arvostan, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja kuinka haluan elämääni elää että se on mielekästä. Mitkä asiat herättää mun sisällä intohimoa ja mitkä latistaa. Myös oppitunti omien fiilisten sotkeutumisesta muiden fiiliksiin tuli otettua. Jos mulla on kaikki hyvin jonkin asian suhteen ja jollakin toisella ei ole, niin vois olla joo parempi, että pysyisi siinä omassa hyvässä fiiliksessä eikä menisi siihen toisen fiilikseen mukaan. Tämä kuvio on mulle tuttuakin tutumpaa ja näköjään elämä aika-ajoin tarjoilee sitä mulle tasan just niin kauan kunnes en enää tipahda siihen.

Toivottavasti voit hyvin ❤️

Rakkaudella 

iive

Mitä luot omaan todellisuuteesi?

Kuinka voit?

Oletko voinut elää rauhassa ja vapaudessa?

Tämä aika haastaa meitä kyllä pysymään siellä meidän omassa rauhan tilassa, sillä joka puolelta tulee nyt pelkoon haastavaa informaatiota. Olen työskennellytkin tietoisesti sen suhteen, että en putoaisi pelkoon tai ahdistukseen. Ilahduttavaa on ollut huomata se, kuinka hyvin olen tässä onnistunut. Toivottavasti sinäkin olet löytänyt keinosi.

Meillä on ollut ehkäpä hieman helpompi viikko, sillä nykyiseen olotilaan etäopiskeluihin ja kotikouluun aletaan jo tottua. Olen jopa ylpeä siitä kuinka hyvin meillä onkaan kymppiveen kanssa mennyt. Välillä kumpikin kyllä kilahtaa, ei siinä, mutta noin niin kuin pääsääntöisesti ollaan voitu työskennellä rauhassa.

Kaiken etäkoulukoneilun vastapainoksi ollaan yritetty olla paljon ulkona. Siitä on ollut paljon apua. Kouluaamutkin ollaan aloitettu "koulumatkalla" vaikka oikeasti ei tietenkään tarvitsisi lähteä mihinkään.

Viikonloppu on sujunut hieman erilaisissa merkeissä kuin piti, sillä tänä viikonloppuna olisi ollut Käsityömessut Jyväskylässä, missä mun piti olla työharjoittelussa. No kaikki perinteiset messuthan on nyt tietysti peruttu tai siirretty (mutta saa nähdä messuillaanko kesälläkään...), mutta työt siirtyivätkin virtuaalisiksi!

On ollut mielenkiintoista ja opettavaista kuinka työskennellään Virtuaalisilla Kässämessuilla. Itselle konsepti oli onneksi menneisyyden ompeluajoilta tuttu mm. Kankaiden Yö-tapahtumasta, hommahan siis tapahtuu Facebook-ryhmässä. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut asiakas vaan näytteilleasettajan oikea käsi. Tämän tiimoilta on viikkojen aikana kuvattu ja koostettu mainosmateriaalia aivan jäätävä määrä ja vielä eri kanaviin. Yksi postaus kun täytyy muuntaa neljään(!) eri muotoon, että se toimisi kaikilla sosiaalisen median kanavilla ja jotta näkyvyyttä saisi, on niitä postauksiakin ollut aikamoinen määrä. Noin karkeasti laskettuna, olen tehnyt valmisteluviikkojen aikana yli 100 eri somepostausta! Huh huh! Mutta onpa ainakin somehommat olleet keskittyneet näihin lankahommiin ❤️ ja sellaista todellisuutta haluan itseni ympärille lisätä. Hyviä asioita.

Omassa somessa olen pyrkinyt keskittymään, jakamaan ja seuraamaan mm. valokuvahaasteita ja kaikenmaailman muita juttuja. Nuoruuskuvahaaste oli ainakin ihana! Oli kiva katsoa ihmisten vanhoja kuvia ja viettää tovi kaivellen myös niitä omia. Oli itsellekin aika hyvä muistutus siitä, että se mun lihavan-identiteetti on kyllä ollut niin mun päässä eikä mun kehossa.

Eating 4 beauty-valmennuksessa meillä on ollut onneksi ns. "vapaa-viikko". Eli on testailtu mitä sinne ruokavalioon nyt jatkossa ottaisi takaisin? Onneksi siis siksi, että alkuviikosta kärsin vielä nielutulehduksesta ja loppuviikko on ollut todella hektistä. On tullut siis testailtua mm. miltä maistuu raakasuklaa - ja hyvältähän se maistuu...

Todellisuus on kuitenkin se, että jos nämä ylimääräiset lölleröt tuolta vyötäröstä ja reisistä haluaisi pois, niin täytyisi elellä pitkäjänteisesti terveellisesti. Itselleni nämä viikot E4Btä eivät ole vaikuttaneet vielä painoon, sillä kaikki on mennyt kehon eheytymiseen. Nyt vasta alkaa tuntua siltä, että tälle painollekin voisi tapahtua jotain... joten mielenkiinnolla odotan viimeisten viikkojen ohjeita ja sen jälkeen on jatkettava elämäntapana tätä juttua. Sinänsä vähän harmittaa, että mitään ei vieläkään tapahtunut, koska ajattelin, että nyt olisi voinut olla se hetki. Nyt ei vaan ollut. Tokikin asiaan vaikuttaa se, että esim. BMIn mukaan olen aivan normaalipainoinen, silti haluaisin saada kiinteytettyä pois ne ylimääräiset löllyrät. Ehdottomasti plussaa on ollut se, että olen saanut kuitenkin liikkumisesta kiinni tosi hyvin.

Tänään "vapaa-viikon" teemaisesti sitten testailin vielä kahvia mitä ei ole kyllä tullut juotua siis moneen viikkoon, jopa yli kuukauteen? Joka tapauksessa aikaa oli mennyt jo niin paljon, että olin kyllä kerennyt unohtaa kuinka sitä keitetään!!! Oli aika mielenkiintoista fiilistellä miten se kahvi itseen sitten vaikuttikaan!

Tänään päätin siis juoda sen mun vanhan (jätti)aamukupilliseni kahvia ja maistui kyllä ihanalta, oikeastaan aika taivaallisen täydelliseltä (olisi ollut kyllä helpompi jos olis maistunut pahalta...koska aion luopua kahvista kokonaan).

Tapahtui myös vähän ei-niin-kivoja juttuja kahvin juomisen jälkimainingeissa, sillä menin sellaisille kierroksille, että energiaa on ollut tänään kuin pienessä kylässä ja oon tehnyt vaikka mitä eli huomenna oon sit varmaan ihan sippi? Olo on ollut kyllä kiehtovan energinen, mutta ylisuorittaja perfektionistille tällainen olotila on aivan petollisen vaarallinen!!!

Myös nälän tunne katosi täysin! Söin yhden ketoleivän aamulla kahvin kanssa eikä klo 16:30 ollut vieläkään nälkä. En siis syönyt mitään tuossa välissä. Söin sitten vasta päivällistä kun piti perheelle tehdä ruokaa, mut nouppikset (eli smoothiet ja kaikki hyvä ja terveellinen) sit jäi kyllä tältä päivää...

Pidän kahvin mausta ja ei teestä (juon siis sellaisia yrttihaudukkeita kuten Yogi Tea) sille oikein korvaajaksi ole ollut aamuhetkiä kruunaamaan. Mutta selkeästi kahvittomuus on ollut mulle hyväksi. Unet on parantuneet dramaattisen paljon ja en ole yhtä ylisuorittaja kuin ennen, mikä on mulle todella hyvä juttu sillä oon vetänyt itseni burn outiin monta kertaa.

Tuntuu kuitenkin aika ahdistavaltakin ajatus etten enää aamukahveja kuitenkaan joisi... koska se vaan jotenkin ”kuuluu” aamuun! Vaikka hyvinhän tässä on selvitty, ei siinä... silti ahdistaa... joten taidan lakata vain ajattelemasta ja elää päivän kerrallaan... niin sitä on tähänkin asti selvitty ihan ongelmitta. Eli taas ollaan postauksen otsikon ytimessä!

Kaikkea hyvää teille ensi viikkoon ❤️

Luokaa todellisuuteenne jotain hyvää ❤️

Rakkaudella

iive

Eating For Beauty - Se paras elämänmuutosvalmennus

Aivan paras valmennus ❤️ Kerrankin sellainen missä edetään sellaisella tahdilla, että sen elämänmuutoksen pystyy oikeasti tekemään ❤️ Sopii erinomaisesti myös kehon energia- ja ravinnetasojen parantamiseen vaikka ei olisi painonpudotustarvetta ❤️ Ihana itsensä rakastamisen elämänmuutos ❤️ jossa annetaan keholle hyvää - ei vain rajoiteta ❤️

 Eating For Beauty valmennus - seuraava startti 23.3.2020!

 Teen työharjoittelua valmennusta järjestävälle yritykselle, mutta en saa valmennuksesta kertomisesta taloudellista hyötyä. Nämä ovat täysin omia kokemuksiani valmennuksesta, johon osallistun täysin samalla tavalla kuin muut osallistujat.

Valmennus ja työharjoittelu on vienyt mut lähes täydelliseen somehiljaisuuteen. Tuli suoritettua tässä nimittäin myös ammattitutkinnosta tuollainen 90 opintopisteen harjoittelukokonaisuus tässä muutaman kuukauden aikana, joten intentio on ollut pitkälti näissä kahdessa asiassa. Onnea oli se, että en edes jotenkin tajunnut kuinka isosta opintokokonaisuudesta on kyse! Olisin stressannut ainakin sata tai tuhatkertaisesti... ja lisäksi kun hoidat työharjoittelussa jatkuvasti somea, uutiskirjeitä, valokuvaat ym. ym. niin mitä tapahtuu omille somepäivityksille? Niitä ei enää jaksa tehdä!

Lähdin Eating For Beautyyn eli E4Bhen aika takki auki, ilman sen kummoisempia tavoitteita. Olisi voinut ajatella, että tämän vuoksi motivaationi osallistua, olisi ollut huono, mutta oikeastaan se on ollut päin vastoin! Asiat ovat menneet oikeasti tosi syvälle! Ja mistä sen huomaa? VASTUSTUKSESTA. Mä olen ensin sisäisesti vastustanut lähes kaikkea valmennuksessa ja sehän todellakin kertoo sitä, että aiheesta on jotain kaiveltavaa ja niin on ollutkin.

Koska E4B on prosessi, en halua juurikaan avata sitä mitä valmennus pitää sisällään, sillä se saattaisi herättää vääränlaisia mielikuvia ja turhaa vastustusta, sillä kun niitä valmennuksen perusteluja ei ole kuullut, on vaikeaa ymmärtää miksi jotain tehdään. Se on ollut aivan huikeaa, että valmennuksessa edetään rauhallisesti. Käsitellään yksi asia kerrallaan niin ruokavaliossa kuin siellä henkisellä puolella. Sillä me naiset tuppaamme aina syömään myös henkiselle puolelle. On aikaa ja tukea tehdä tuo yksi muutos kerrallan ja sitten siirtyä seuraavaan. Juuri tämän vuoksi valmennuksesta ei juuri kannata tietää mitään eteenpäin, jotta pystyy keskittymään juuri siihen hetkeen ja senhetkiseen aiheeseen.

Osa naisista on laihtunut aika paljon, itse en vielä juurikaan, sillä olenhan jo normaalipainoinen. Uskon, että teen tässä vieläkin hitaampaa muutosta ja oma E4Bni ei tule loppumaan valmennuksen päätyttyä (toki siitä huolehtii myös jatkoryhmä ❤️) Omat fyysiset muutokseni tarvitsevat runsaasti aikaa ja pitkäjänteistä työtä. Tiedättehän ne viimeiset löllöt joita olen kantanut kehossani mukana vuosikymmeniä. Ei ne hetkessä lähde ja tällä kertaa todellakin haluan niiden lähtevän lopullisesti!

Yhden fyysisen muutoksen huomaa jo nyt ja se on unen laadun huikea paraneminen! Seuraan unenlaatuani älykellon ja sovelluksen avulla ja valmennuksen aikana unen laadun käyrä on ollut suoranaisesti räjähtävän nousujohteinen. Syvän unen määrä on lisääntynyt, yöllinen korkea leposyke on mataloitunut ja tasoittunut, nukun rauhallisemmin ja herään aamulla pirteämpänä. Se on ollut aivan mielettömän upeaa!

Suurin muutos unessa, suorastaan massiivinen muutos, on tapahtunut sen jälkeen kun jätin KAIKKI kofeiinia sisältävät tuotteet pois. Eli Good Bye aamukahvi! En olisi voinut ikinä uskoakaan, että niillä mun todella pienillä kahvimäärillä olisi voinut olla näin iso vaikutus! Ensimmäiset kaksi viikkoa olin aivan jäätävän väsynyt kun kehon oma vireystila paljastui kofeiinin alta. Mielenkiintoista on ollut se, että join kahvia mielestäni makuun, siis siksi että kahvi on hyvää. Mutta eipä ole ollut kertaakaan ikävä kahvin makua, eikä miehen kahvinkeittohetket hetkauta mielitekoa päälle millään tavalla. Ihan niin kuin en olisi kahvista koskaan pitänytkään! Todella outoa!

Toinen fyysinen muutos on tapahtunut ihossa. Ketoillessa ihon kunto parani aivan mielettömästi ja sain sanoa hyvästit Atooppiselle ihottumalleni. E4Bn vaikutukset huomaan parhaiten kasvoissa, sillä ne on alkaneet puhdistua aivan mielettömän hyvin! On ihan hullun ihanaa, että akne on rauhoittunut todella paljon ja nyt on ollut jopa useita päiviä ja jopa viikko ettei yhtään tulehtunutta ihohuokosta eli finniä ole ollut! Se on minulle aivan mielettömän upea juttu ja toivon hartaasti, että tämä aknen paraneminen vaan jatkuu ja jatkuu ❤️ Ai että kun olisikin kaunis, puhdas iho ❤️

Tällä hetkellä meillä on menossa "Rasvanpolttoviikot" ja nyt itselläkin alkaa totisesti tuntua, että kehossa tapahtuu myös sillä tasolla jotain. Oma tavoite on kyllä selkeä ei enää painon nousuja ja jojoiluja. Ketoilulla saavutettu paino pysyikin hienosti kondiksessa ilman suurempia jojoiluja vaikka poistuin ketoosista ja palasin hieman hiilaripitoisempaan ruokavalioon, joten siitä oli tosi helppo lähteä tähän E4B prosessiin. Nyt tavoitteena on todellakin se "ei enää koskaan laihdutusta". Nyt mennään täysillä kohti tavoitetta ja jatketaan tällä elämäntavalla. Siitä uskon syntyvän lopullisen tuloksen - Kehoni on hyvinvoiva, terve ja elinvoimainen ❤️

Suosittelen testaamaan jos sulla on yhtään ongelmia tunnesyömisen, painon tai sokeririippuvuuden kanssa ❤️

Rakkaudella

iive