Tämä vuosi on ollut todella mielenkiintoinen. Alkuvuoden Eating 4 Beauty-valmennuksesta ajattelin, että jes! Siitähän tulee siis niin mun juttu ja olen sen jälkeen timmimpi kuin ikinä. Onhan se Elämänmuutosvalmennus, jonka jälkeen et tarvitse laihdutuskuureja. Ja kyllähän se tämän lupauksensa pitikin. Tosin hieman eri tavalla kuin ajattelin...
Vaikeudet kirjoittaa blogia ovat juontaneetkin oikeastaan tästä. Olen hävittänyt "blogi-identiteettini" vaikka loppujen lopuksi olen käynyt läpi sellaista matkaa, josta todellakin olisi ollut syytä kirjoittaa. Varmaan yhtenäkään vuonna en ole kirjoittanut niin vähän kuin nyt. Vaikka tapahtumia ja itsensä prosessoimista on ollut huimasti.
Tämä vuosi on ollut itsensä hyväksymisen vuosi. Jos kirjoittaisin kaikesta itsensä hyväksymisestä, tulisi siitä kokonainen kirja, mutta jos aloittaisi vaikka painosta?
Jos olet lukenut kirjoituksiani aiemmin, saatat ehkä muistaa, että minulla on ollut syömishäiriö ja kehonkuvahäiriö jo hyvin pienestä saakka. Ensimmäiset omat mielikuvani tiedostetusta syömishäiriökäyttäytymisestä on alle seitsemän vuotiaana. Sitä ennen minulla oli jo tyytymättömyyttä kehooni, joka oli "pulleampi" kuin muilla. En ollut myöskään liikunnallisesti lahjakas, minkä tunsin mm. lapsuuden liikuntakerhossa. Koko koulun ajan liikuntatunnit olivat tuskaa, koska en ole luontaisesti mikään joukkuepelaaja tai nopeustyyppi missään lajissa. Liikunnanopettajan sanat "pyöreät tytöt eivät voi saada koskaan 7 parempaa numeroa, vaikka olisivat kuinka hyviä" olivat pitkään iskostuneet päähäni. Enkä ollut edes mitenkään lihava oikeasti.
Tämä koko blogikin on syntynyt sen ajatuksen ympärille, että kunhan olen laiha = olen onnellinen.
Vuonna 2019 KETO toi minulle tavallaan sitä onnea, mutta se myöskin iskosti päähäni paljon uusia syömishäiriömalleja ja ajatuksia. Täysin turvallisista asioista tuli "vaarallisia" ja näitä malleja olen purkanut tänä vuonna. Syömishäiriömielen mielestä on vaarallista mm. syödä banaania, riisiä, marjoja ja vaikka porkkanoita. Kaikkien näiden ja monen, monen muun ruoka-aineksen kanssa minun on täytynyt käydä läpi aivan valtava prosessi, että niitä on ihan ok syödä!
Tänä vuonna olen fiilistellyt paljon onnellisuutta, eikä se edelleenkään riipu siitä paljonko painan tai minkä koon vaatteisiin mahdun. Olen oikeasti onnellinen. Olin onnellinen kun paino tippui ja olen edelleen onnellinen vaikka paino on noussut, vaikka olen käynyt läpi paljon kipeitä asioita, vaikka elämä haastaa meitä kaikkia koronan muodossa, niin silti perimmiltään olen onnellinen koska jotkin paljon tärkeämmät asiat ovat elämässäni muuttuneet ja muuttuvat yhä.
En väitä että olisi mitenkään helppoa olla välittämättä painosta, sillä viimeksi eilen mietin sitä, että nyt on kyllä otettava jokin ryhtiliike! Sitten katselin vähän puolialastomana peiliin ja kuuntelin vähän miestäni (jolle olen aina se maailman kaunein nainen ikinä) ja mietin, että v*tut! Ei minun tarvitse tehdä minkäänlaista ryhtiliikettä tai laihdutuskuuria. Minä olen onnellinen juuri nyt ja aivan yhtä kaunis kuin silloin reilut 5kg laihempanakin.
E4B avasi minulle fyysisen laihtumisen sijasta jotain pysyvämpää. Olen "joutunut" käsittelemään perinpohjaisesti itseäni ja taipumuksiani. Ensin kohtasin syvän uupumuksen. Kaikki ne vuodet kun olen rääkännyt kehoani laihduttamalla, kaikki ne vuodet kun olen tehnyt vuorotöitä epäsäännöllisessä rytmissä ja pitänyt itseni liikkeessä keinotekoisesti kofeiinin voimin. Tutustuin sanaan elvyttäminen ja sitä olen nyt tehnyt. Elvyttänyt, elvyttänyt ja elvyttänyt.
Ja työstänyt myös niitä asioita mitkä siellä uupumuksen taustalla erityisesti ovat. Ylisuorittaminen, perfektionismi, hylkäämisen pelko, turvattomuus... ne ajavat toimimaan sellaisilla malleilla joissa oma hyvinvointi jää aina toiselle sijalle ja syntyy suorittamisen noidankehä. Päivä päivältä löydän uusia asioita, uusia näkökulmia, uusia tapoja parantua ja päivä päivältä sisäinen onnellisuus ja hyvinvointi ovat hieman vahvempia. Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. Mutta jos koskaan ikinä enää alan houria laihdutuskuureista, niin hei tule nykäisemään mua hihasta ja sanomaan, että hei, nyt oot menossa sivuraiteille. Jookos?!
Rakkaudella
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)