Hyvän kunnon metsästys

Edelliseen postaukseen saamieni positiivisten ja kannustavien kommenttien vahvistamana on nyt virallisesti päätetty jättää laihdutusmoodi syyskuun alusta taka-alalle ja siirtyä kehittämään aivan jotain muuta. Miehenkin mielestä se olisi tässä tilanteessa paras idea ja niin kuin hän sanoi, että helppohan siitä on tiputtaa taas laihdutus-moodiin jos rupeaa ahdistamaan / tuntumaan pahalle.

Yksi suurimmista syistä tähän on se, että alan tosiaan olla siinä mukavassa olotilassa, jossa en pidä itseäni enää läskinä. Toinen suuri syy on se, että loppusyksy on minulle aina vaikeaa aikaa, joten laihdutus veisi vireystasoa vieläkin alemmas.
Viime syksyyn verraten, unettomuus-asiat ovat onneksi nyt hyvässä hoidossa, joten siitäkin saan toivottavasti paljon puhtia.

Ja puhtia sitä tarvitaankin jos halutaan selvitä alavireisestä kaudesta, uusien asioiden opiskelusta, työstä, perheestä ja no, kaiken arkirumban pyörittämisestä.

Ihminen on kuulemma hyvässä kunnossa silloin kun arkiset asiat sujuvat vaivatta ja tätä hyvää kuntoa lähdetään nyt entistäkin enemmän metsästämään. Sillä vaikka nyt arkiset asiat sujuvat jo vaivatta niin haluan että ne sujuvat vielä vaivattomammin. Myös työ on edelleen aikamoisen kuormittava tekijä, joten parempi kunto ei siinäkään ole haitaksi.

Eilisen ja tämän päivän aikana tuli lukaistua Liikkujan ravitsemus - teoriasta käytäntöön kirja (Borg, Fogelholm, Hiilloskorpi). Ajattelin että se olisi kevyt alku tuleville opiskeluille. Hmm... ensimmäisen luvun jälkeen täytyi tsekata kirjan speksejä uudelleen, ei ollut ihan kevyintä lukemista sitten. Takakannen viimeinen kappale kertoo näin:

"Liikkujan ravitsemus on tarkoitettu ensisijaisesti ammattilaisten oppikirjaksi: ammattikorkeakouluun, yliopiston peruskursseille ja ammattivalmentajatutkintoihin. Se tarjoaa lisäksi kaikille aiheesta kiinnostuneille hyödyllistä ja kattavaa tietoa, jonka avulla voi laatia sovelluksia itselleen, asiakkailleen ja valmennettavilleen"

Täytyy kyllä sanoa, että ilman hyvää perustietoa ihmiskehon toiminnasta Lähihoitajakoulutuksen myötä, olisi varmaankin puolet kirjan teksteistä mennyt aivan yli hilseen. Pienoisen tankkaamisen jälkeen alkoivat harmaat aivosolut taas toimia ja oppikirjamaista tekstiä pystyi lukemaan kohtalaisen vaivattomasti.

Eilen flunssa tuntui paranevan ja kävin kävelemässä kirjaimellisesti Mettässä. Ja ei ollut mitään helppoa kuljeskelua se vaan hirveetä pusikkoa, ryteikköä, kiviä, kuoppia ja hakkuista jäänyttä jätettä. Kanttarelleja olin etsimässä, mutta löysin vaivaiset kaksi. Sen sijaan törmäsin aukeaan, joka oli täynnä kypsiä puolukoita joten poimin sienivasun täyteen niitä.

Tänäänkin käytiin jo puolukassa n.5 litraa poimimassa. Tässä paikassa oli hieman raaempaa tavaraa, mutta jestas kuinka paljon! Tuntiin keräsi helposti tuon 5 litraa, vahti samalla yhtä irrallaan olevaa lasta ja koiraa :D Viime talvena puolukat olivat ainoita jotka loppuivat kesken. Jos tänä syksynä kerään ainakin sen 20 litraa niin ei lopu :D Tosin osasta täytyy tehdä varmaankin survosta jääkaappiin, sillä eihän meidän pakkaseen enää mahdu...

Puolukka on ylivoimaisesti kaikkein paras suomalainen marja. Se on hyvää ihan sellaisenaan, hillona, puurossa, jogurtissa, rahkassa ja erilaisten suolaisten ruokien kanssa. Tykkään laittaa puolukkaa myös mm. erilaisten raasteiden ja salaattien joukkoon. Onneksi tytär on yhtä innokas puolukan syöjä kuin minäkin (ja ilman sokeria vedetään), mies ei niin hirveästi välitä.
Puolukkaporeenkin tekemistä voisi harkita jos oikein paljon sattuisi marjoja löytymään. Se juoma on ehkä maailman parasta mehua!

Ihanaa ja aktiivista viikkoa kaikille!

iive