Kuka sytytti valot? - Tuumauksia ketogeenisesta ruokavaliosta

On aivan outoa ollut olla kirjoittamatta blogia. Niin vahvasti minua on kuitenkin pidetty muiden puuhien parissa, että kirjoittamiselle ei ole ollut sen siunaaman rauhallista aikaa. Kirjoittamisessa täytyy olla flow (ja kirjoitusrauha) ja niitä on tässä odotettu - ja nyt ne on tässä taas vihdoin!

Minä Olen Hyvinvointimessujen jälkeen elämä on ollut aivan mieletöntä haipakkaa (=kiirettä). Energialataukset on olleet aivan valtavat ja tuntuu kuin olisin viettänyt viime kuukauden pyörremyrskyssä. Nyt istun tässä sohvalla ja olen, että huh! What happened?

Messuilta jäi matkaan aika iso juttu omaan elämään, josta vilauksia on näkynyt kyllä instatilillä, mutta ajatuksia sen takana olen halunnut miettiä ja tunnustella rauhassa ennen kuin kirjoitan niistä yhtään mitään. Kyseessä on nimittäin tämän hetken kuuma aihe eli ketogeeninen ruokavalio.

Ajatuksena ketoilu ei ole minulle mikään uusi. Vuosien takaista karppaus-buumia seurasin hieman sivusta, testailinkin sitä, mutta ihan en silloin siihen fiilistelyyn päässyt täysin kiinni. Viime aikoina ketogeeninen ruokavalio ja sen vaikutus terveyteen on ollut mitä erinäisimmin esillä. Pahimmassa ristitulessa on ollut Antti Heikkilä. Koska median ja somen viestit ja fiilikset ovat aina toiskätisiä, halusin mennä messuilla fiilistelemään asian energian aivan puhtaasti ja suoraan Antti Heikkilältä itseltään.  Ja hyvä että menin, sillä olikohan tuota luentoa nyt sitten mennyt hädin tuskin 20min kun laitoin ystävälle jo viestiä, että kyllä, aivan taatusti lähden testaamaan hänen aiemmin ehdottamaansa keto-ruokavaliota! Tunnelma Finlandia salissa oli aikamoinen... ja aikamoisella tarkoitan aikamoisen upeaa.

Messujen jälkeen luin vielä luennon innoittamana Heikkilän Lääkkeettömän elämän, joka syvensi luennon antia entisestään. Lääkkeetön elämä on itsellenikin ollut viime vuodet intohimo. En tiedä olisiko tieni johtanut tähän jos minua olisi jollain tavalla lääkärien toimesta hoidettu, mutta koska en fibromyalgiaani minkäänlaista hoitoa aikoinaan saanut, olen oikeastaan ajautunut tähän tilanteeseen aivan väistämättä. En ole voinut turvautua kenenkään hoidettavaksi, koska kaikki nostivat kohdallani kädet pystyyn ja totesivat etteivät voi auttaa. Joten minun täytyi ottaa oman terveyteni avaimet omiin käsiini ja testata kaikki mahdollinen mitä voisin tehdä. Toinen vaihtoehto olis ollut olla tekemättä mitään ja kärsiä kivusta sekä uupumuksesta 24/7 alle 40-vuotiaana. Uskon, että jos olisin valinnut kivun, olisin tällä hetkellä työkyvytön - ja elämänkyvytön.

Näin jälkeenpäin kun asiaa tutkiskelee, niin oikeastaanhan minulle tehtiin siis mieletön palvelus. Olisinko koskaan tarttunut oman terveyteni avaimiin näin tiukasti kiinni ilman tätä tilannetta? Tuskinpa. Ja millaiset tulokset olenkaan saanut! Viime vuoden projekti parantua fibromyalgiasta, on ollut onnistunut. Edelleenkään minulla ei ole minkäänlaisia oireita ja vointini kohenee päivä päivältä paremmaksi. Vaikka nyt vointini on jo melkoisen hyvä, on myös nälkä kasvanut kun olen tajunnut kuinka hyvä olo ihmisellä voikaan olla! Ai että tällaistako tämä elämä on kun energiaa riittää, ajatus on kirkas ja on pienen ihmisen vaan niin mahdottoman hyvä olla omassa kehossaan? Siis Wau! Tälläiseltäkö elämän pitää oikeasti tuntua? Näin hyvältä? Tätä fiilistä haluan lisää. Oikeastaan voin paremmin kuin koskaan ennen. En ennen sairastumistakaan ollut näin terve. Olen kaikin puolin parhain versio itsestäni juuri nyt ja vielä parempaa on edessä.

Olen ollut jo pitkään aika valikoiduilla hiilihydraateilla. Aivan ensimmäiseksi keliakian löydyttyä jäivät pastat ja leivät. Alussa käytin satunnaisesti jonkin verran gluteenittomia tuotteita, mutta niiden tuoma fiilis sai minut jättämään ne hyvin pian arkiruokavaliosta pois. Paleoruokavaliokin on ollut testauksen alla ja viime syksyn LIFW perustuu myös aikalailla vähähiilihydraattiseen tai sanottaisiinko hiilihydraattitietoiseen ruokaan. Viime vuoden on käytössä ollut lähinnä enää vain bataatti, kvinoa ja erittäin harvoin riisi sekä peruna. Nyt kuukauteen en ole näistä mitään syönyt, enkä kaipaa. Jos aiemmin pätkäpaastoilu oli helppoa, niin nyt se tuntuu olevan vielä helpompaa.

Viimeisen kuukauden ajan olenkin siis tiiviisti harjoitellut erilaisten keto-ruokien tekemistä, tutkinut erilaisia rasvan lähteitä ja fiilistellyt reseptejä. Kasvisten ja marjojen hiilihydraattimääriä en ole laskenut. Piakkoin perehdyn tarkempien ohjeiden mukaisesti keto-ruokavalioon ja tovin aion laskea tarkemmin myös saamani hiilihydraattimäärät. Näillä kokemuksillani mitä nyt minulla on, voin tuumata, etten ole koskaan syönyt niin maukasta ja niin ravinteikasta ruokaa kuin nyt. Enkä ole koskaan tuntenut oloani kehossani niin hyväksi kuin nyt. Eikä kaikki ole ollut pelkästään fyysistä vaan myös henkistä. Olen löytänyt itsestäni myös aivan uusia henkisiä sekä mielellisiä voimavaroja. Ihan niin kuin sisälleni olisi sytytetty valot.

So, shine your light!

Rakkaudella

iive