Tänä kesänä olen nauttinut taas Museokortilla taiteesta yllin kyllin. Jos jossain matkan varrella on taidemuseo, niin minut löytää sieltä! Tämä on toinen osa Kesätaidekierros-postaussarjaa.
Taidemuseossa tai näyttelyssä vierailu on minulle aina voimauttava elämys ja iso osa henkistä hyvinvointia. Taide on kuulunut elämääni aina.
Fiilistelen taidetta, en analysoi. Nautin, mietin, ihmettelen. Usein tuntemukset ovat niin syviä ettei niitä kykene sanoiksi tuomaan, koska se on vain tunne.
Taideteosten tekijät ja nimet mainitaan jos ne (kameran) muistiin ovat tallentuneet.
Joensuun Taidemuseo Onni
Entisellä kotikaupungilla Joensuulla on aina paikka mun sydämessä. Yliopisto- ja kulttuurikaupunkina siellä sijaitsee myös arvoisensa museo Taidemuseo Onni jossa vierailemme aina Joensuussa käydessä. Toinen käymisen arvoinen paikka on Pohjois-Karjalan museo Hilma, jossa löytyy niin vaihtuva näyttely kuin histoeriallinen perusnäyttelykin, mutta siellä ei käyty tällä kertaa.
Ihmeellinen Onni
Joensuun taidemuseon tarina alkaa vuodesta 1961, kun joensuulainen apteekkari ja taidekeräilijä Olavi Turtiainen testamenttasi taidekokoelmansa Joensuun kaupungille. Testamentti velvoitti kaupungin järjestämään taideteoksille myös museotilat henkilökuntineen, ja päätös taidemuseon perustamisesta tehtiin 1962.
Nykyinen Kirkkokadulla sijaitseva museorakennus on peräisin vuodelta 1894, ja siinä toimi vuoteen 1974 saakka Joensuun klassillinen lyseo.
Turtiaisen kokoelman lisäksi museon perustan muodostivat kaksi muuta 60-luvulla saatua lahjoitusta: Arla Cederbergin suomalaisen taiteen kokoelma sekä Onni Okkosen kansainväliset kokoelmat.
Merkittäviä uudempia museon saamia lahjoituksia ovat olleet mm. vuonna 2000 saatu Hilkka ja Juhani Berghemin ikonikokoelma sekä vuonna 2007 lahjoitettu Carl-Johan af Forsellesin modernin taiteen kokoelma. Okkosen kiinalaisen taiteen kokoelmaa täydensi Kotovuoren perheeltä vuonna 2011 saatu lahjoitus. (Lainaus: joensuuntaidemuseo.fi)
Taidemuseo Onnin peruskokoelmat ovatkin upeita ja ne ovat toteutettu myös erittäin kävijäystävällisesti. Tällä kertaa pääasiallisesti ihmettelimme ihmeellistä Onnia ja vaihtuvan näyttelyn tiloissa olevaa Blue & Red - Kaksi matkaa näyttelyä sekä pikkuriikkisen myös peruskokoelmaa.
Taidemuseo Onnin kesässä suomalainen ja kiinalainen kulttuuri kohtaavat Nanna Suden ja Canal Cheong Jagerroosin yhteisnäyttelyssä. Erityisen mielenkiintoista oli katsoa näyttelyä, sillä samojen taiteilijoiden näyttely oli juurikin matkannut Jyväskylästä Joensuuhun. Näyttely sisälsi kuitenkin paljon teoksia joita Jyväskylässä ei nähty. Etenkin Nanna Suden teokset vaikuttivat tällä kertaa kun taas Jyväskylässä tutkimme tarkemmin juuri Canal Cheong Jagerroosin töitä.
Tyttären vastustuksesta huolimatta kiersimme myös peruskokoelman ja aina sieltä jaksavat tietyt teokset ja tilat ihastuttaa. Mukavasti käytävillä oli myös vaihtelua ja nyt esillä ollut konkretistinen (?) taide ihastutti loppujen lopuksi eniten juuri tytärtä ja minä sain haahuilla loput salit rauhassa bongaillen vanhoja tuttuja.
Iris-huone (taustalla Helene Schjerfbeckin Elämänpuun tyttö)
Elga Sesemann
Elgan töihin ihastuin parisen vuotta sitten. Sen jälkeen olen niitä bongaillut erinäisistä paikoista. Elgan omakuvissa näen läsnäolon paljauden ja rauhan sekä myös tietynlaisen rauhoittavan koruttomuuden. Omakuvat ovatkin aina pysäyttäviä ja helposti tunnistettavia.
Edelfelt - Virginie
Tästä käynnistä inspiroituneena luin myös kirjan Virginiestä. Aiemmin samasta kiehtovasta mysteeriosta olen lukenut myös dekkarin Nainen parvekkeella. Kenties juuri Virginien puhdasta rakkautta peilaava katse saa minut ja muutkin hieman hulluksi. Rakastiko Virginie kuvaajaansa vai juuri elämäänsä? Saman katseen löydän itseltänikin nykyään ja se on aika huikeata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)