Parasta Ketoruokavaliossa

Täällä ollaan ihanissa kesärentoustunnelmissa ❤️ Kulunut viikko oli aika työntäyteinen (ihanaa!) ja tien päällä oltiin iso osa viikkoa. Siihen ympättynä vielä marjastushommat, kasvimaan hoito, kotityöt, matkatavaroiden purkamiset ja pakkaamiset ym. ym. niin täytyy sanoa, että päivän breikki on enemmän kuin paikallaan! Jaksaa sitten reissata taas ensi viikon.

Tällä viikolla tapahtui myös sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin kokenut!  Päädyin katsastamaan erään vaatekaupan ale-rekkiä ja bongasin sieltä ihanat housut, mutta oli yksi ongelma... ne olivat nimittäin kokoa 36.

En ole ikinä mahtunut kokoon 36 ja mielestäni nyt kesällä, vaikka olenkin ketoillut ihan kohtalaisesti ja huolehtinut syömisistäni pääsääntöisesti, on se myöskin ollut täynnä enemmän nautintoja kuin normaalisti. En siis kauheasti heittänyt toivoa sille, että nuo housut jalkaan mahtuisivat, mutta niin vaan ne jalkaan sujahti!

 Todistusaineistoa!

Olin samalla aikaa niin iloinen ja niin surullinen. Olen aina kokenut olevani väärässä kehossa. Sisäinen tunne ja ulkoinen minä - ne eivät koskaan ole täysin kohdanneet. Iloinen olin siis siitä kuinka huippua on ollakaan tässä mun kehossa nyt ja surullinen niistä kaikista vuosista kun olen kehoani rääkännyt mm. kaloreita rajoittamalla ja minulle täysin sopimattomilla ruokavalioilla.

En ole ikinä siis ollut oikein sinut kehoni kanssa ja onkin upeaa tuntea tuo kokemus nyt. Iso osa tuosta kokemuksesta syntyy tietenkin sen sisäisen maailman ja itsetunnon eheytymisestä, ei siitä mahtuuko jonkun koon housut jalkaan vai ei. Samoin on fyysisen olotilan laita. Jos tuntisin itseni väsyneeksi tai sairaaksi jatkuvasti, en luultavammin hihkuisi housujen kokonumerosta. Mutta koska tunnen ensimmäistä kertaa kehoni ihanaksi ja kauniiksi, niin tunne on merkityksellinen.

Aivan parasta on ehdottomasti se kuinka tuo ulkoinen muutos on syntynyt ja kuinka helppoa ja luontevaa se on ollut. Olen solahtanut ketogeeniseen ruokavalioon todella helposti. Nyt olen vihdoin päässyt täysin irti kaloriajattelusta ja yrittänyt vain kuunnella kehoani. Välillä on tullut syötyä liian vähän ja sitten välillä on sitä vajetta korjattu syömällä reippaammin. Mutta eikös se evoluutiossa muutenkin ole mennyt niin? Ei kai ikinä aiemmin ole ihmiskunta ollut sellaisessa tilanteessa, että ruuan määrä olisi vakio päivittäin ja ruokaa olisi tarjolla lähes rajattomia määriä? (Tai näin siis länsimaissa.) Joten miksi ihmeessä meitä opastetaan syömään ihan koko ajan?

Koen etten ole joutunut kieltäytymään mistään vaan pikemminkin olen saanut nauttia upeasta ruuasta, joka on eheyttänyt samalla kehoani valtavasti. Etukäteen ajattelin, että kesällä tulee varmasti olemaan vaikeata olla ilman jäätelöä, mutta ei ollutkaan. Olen maistanut muutaman kerran lapsen jäätelöä ja täytyy sanoa, että se oli aivan kamalan makuista! Etenkin laivan buffetin pehmis maistui aivan järkyttävälle! Niin pahalle, että jos olisin kehdannut niin olisin sylkenyt sen samantien suusta pois.

Olin kesän alussa huolissani myös siitä, että kuinka selviän kesän reissusyömisistä. Gluteenittomana kun syöminen oli aina niin hankalaa. Ihan hullua, että sinänsä vieläkin rajoittavampi (jos näin sen haluaa ajatella) ketoruokavalio onkin itseasiassa huomattavasti paljon helpompi.

Ketolla et ole heittelehtivän verensokerin vanki vaan energia on käytössä jotenkin tasaisemmin. Ja jos ruokaa ei satu olemaan ihan just saatavilla, niin keho nappaa energiat siitä omasta rasvavarastosta (jota minullakin vielä yllin kyllin riittää). Käytännössä reissussa olen siis syönyt hotellissa aamupalaa ja sitten yhden ruuan. Muuta ei tarvitse. Siis kuinka helppoa!!!

 Kestokassikeittiön päivän ateria sisälsi salaattia, kurkkua, fetaa öljyssä, broileria lämpötiskistä ja Lesvos Gold oliiviöljyä ja tämä oli aivan sairaan hyvää! Annoksen makumaailma ja ravinteikkuus sai kyllä kyseenalaistamaan ravintolassa syömisen järkevyyden täysin...

Ensin arastelin ravintolassa syömistä, mutta pian huomasin, että keto-annosten tilaaminen on ihan helppoa kun tilaa jonkin salaatin ja lisäksi oliiviöljyä, majoneesia, extravuohenjuustoa tms. Monet muutkin annokset muuntuvat hyvin kun pyytää vain vaihtamaan ranskalaiset kasviksiin tai salaattiin.

Tosin kasvojen ihosta huomaa nyt, että vaikka annokset sinänsä olisivat ravintolassa vähähiilihydraattisia, on niissä paljon kaikkea sellaista mitä kotiruuassa ei ole. Raaka-aineet ovat selkeästi heikompilaatuisia ja sisältävät enemmän kaikkea keinotekoista. Joten nyt onkin aika kiva "puhdistusreaktio" tässä käynnissä... huoh... eli näppylöitä pukkaa.

Olen myös kerta toisensa jälkeen ollut aivan fiiliksissä jaksamisen kokemuksistani. Koko blogihan perustui alunpitäen sille, että halusin olla jaksava ihminen. Koin pienen lapsen äitinä, että olen sokerikoukussa ja aina väsynyt. Halusin voimaantua!

Yritin voimaantua erilaisin keinoin ja ne ajoivat minua ihan toiseen suuntaan mm. loppuun palamiseen ja lopulta sairastuin fibromyalgiaan, jossa kivut valtasivat kehon ja kokonaisvaltainen jaksaminen oli aivan mielettömän vähäistä. Sairastuttuani tutustuin itsensä parantamisen käsitteeseen ja eri metodeihin sekä freetoxaukseen. Näiden myötä jo viime kesänä jaksoin paremmin kuin koskaan ja koin aivan mielettömiä fiiliksiä ihan yksinkertaisista asioista. Jaksoin pyöräillä töihin, uida ja hoitaa kasvimaata ilman että kaikki päivän energiavarat olisivat kuluneet tuohon yhteen juttuun.

Tänä kesänä olen fiilistellyt tätä vieläkin vahvemmin. Mustikoiden poimiminen ei ole ollut yhtään rankkaa kun selkään ja jalkoihin ei satu. Sama homma eilen mansikkamaalla. Se sama mansikoiden itsepoiminta ei ollutkaan ihan täyttä tuskaa ja energiaa riitti poimimisen jälkeen vaikka mihin. On todella erikoista koodata noita asetuksia nyt uudelleen. Sanoa itselleen minä pystyn, minä jaksan, minä kykenen!

Loppuun on pakko heittää kuvapari siitä mitä minulle on tapahtunut tässä vuosien aikana. Olen miettinyt tämän kuvaparin laittamista pitkään. Mietin haluanko edes palata muistelemaan vanhoja ja vertailemaan... vai eläisinkö nyt vaan tässä hetkessä?
Mutta tässä se nyt on. Täytyy sanoa, että sisäinen tuntemus ja ulkoinen olemus on sen 100% parempi nykyään!

Minä 2009 ja Minä 2019

Että semmosta...

iive