Tervetuloa Möröt!

Kun kirjoitin ahdistuksesta ja aloin puhua siitä ääneen, tapahtui jotain aika huikeaa... oli se sitten netti-algorytmien (vai mitä ne nyt on) tai universumin ohjausta, niin silti aika siistiä! Minulle alettiin "puhua" ahdistuksesta, siitä mistä se voisi johtua ja mikä siihen voisi auttaa. Aivan uusi maailma koko systeemin kanssa aukesi. Yht'äkkiä löysin tukea kaikkialta, netistä, lehdistä, kirjoista, jopa radiossa puhuttiin ahdistuksen kanssa elämisestä. Jopa 52 listaa onnellisuuteen viikon listan aiheena oli: Kirjoita tähän ne tavat, joilla pääset eroon mieltä vaivaavista asioista.

Kaikkein ihanimmalta tuntui jotenkin eräs Hidasta Elämää sivulla oleva kirjoitus, josta nyt lainaan ne mehevimmät kohdat.

Rakkaus saapui - mutta mitä hitsiä tapahtui?

Mikään ei mennyt pieleen. Et käsittänyt väärin eikä oivallus ollut kuvitelmaa.

Pelkosi, epäilyksesi ja ahdistuksesi ei kerro siitä, ettet sittenkään tajunnut mitään. Kun psyykesi saa viestin siitä, että jee, tääl on bileet, kaikki sellaisetkin puolet sinussa joita et välttämättä haluaisi rakkauden ja eheyden juhlaasi, ilmaantuvat paikalle. Ne täräyttävät oven selälleen ja saapastelevat sisään, mekastavat ja läikyttävät boolia sohvalle.

Sillä tältä minusta juuri tuntui. Elämä tuntui vallan onnelliselta, jopa ylitsevuotavalta, olin niiiiiin onnellinen ja sitten aivan äkkiä olinkin täynnä pelkoa ja ahdistusta. Möröt olivat tulleet kylään onnen bileisiini. Ne halusivat tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Mörkösi ovat vanhoja haavojasi, traumojasi, pelkojasi ja uskomuksiasi siitä, ettet riitä tai ole rakkauden arvoinen. Kun hyväksyminen sinussa lisääntyy, möröt ilmaantuvat varjoista tutkaillakseen rakkautesi ääriviivoja. On ratkaisevaa mitä teet, kun rakkauslentsu iskee sinussa tai ihmissuhteessasi. Haluaisit toki päästä takaisin huumaan, sinne ihanalle kurssille tai jonnekin, missä viimeksi tuntui hyvältä. Surettaa, että bileet tuntuvat olevan ohi ja olo on surkea. Monesti juuri tässä kohtaa luulemme, että on paras iskeä hanskat tiskiin. Ei tästä tullutkaan mitään.

Mutta en minä aio iskeä hanskoja tiskiin. Aion rakastaa mörköjäni niin ettei niiden täydy enää piileskellä nurkissa syvällä sielun sopukoissa. Onneksi minulla on puoliso, jonka kanssa voin jakaa näitä asioita. Hän osaa keskustella, kuunnella, peilata ja olla myötätuntoinen, niin ja täräyttää vaikka maan pinnallekin jos se on tarpeen. Niin vaikeitakin asioita ollaan yhdessä käsitelty ja kuinka helpottavaa se onkaan kun saa puhua itsensä puhtaaksi. Tänne blogiin on myös aina hyvä kirjoittaa kun joudut miettimään ilmaisujasi, pukemaan asiat kirjaimiksi, sanoiksi ja lauseiksi.

Maanantaina suunnattiin pikareissulle pohjois-karjalaan. Yksi yö Joensuussa, toinen yö Kolilla. Oli ihanaa nähdä perhettä, viettää hetken laatuaikaa miehen kanssa kun Lintunen oli yökylässä Vaarilla ja me yövyttiin hotellissa ja Kolilla nautittiin taas perhe-ajasta.
Ruska oli jo hävinnyt, mutta ei se haitannut. Päästiin nauttimaan sumuisesta Kolista, joka ei näkymillään nyt huikaissut, mutta jotenkin se koko vaaran energia kerääntyi sen myötä juuri sinne huipulle, oli kyllä aivan huikean maaginen tunnelma kun kauas katsoessasi näit vain sumua ja usvan hiutuvia leijaili tuulen vireen mukana.

Paljon olen miettinyt ja fiilistellyt myös äitinä olemista. Niin paljon on hyviä aikeita, ajatuksia ja fiiliksiä, mutta jotenkin vaan joskus tuntuu, ettei siltikään saa välitettyä sitä kaikkea tunnetta ja rakkautta. Kolin laelle mentiin nyt kahdestaan ja hippuloitiin siellä se pari tuntia. Ja oli ihanaa. Ei somea, ei pelejä, ei mitään muita ärsykkeitä tai ihmisiä. Kännykätkin pysyi taskussa paitsi kun kuvattiin. Siellä oli vain me kaksi, äiti ja tytär, mutta samalla myös ystävyyttä, kumppanuutta, ihmisyyttä toisiamme kohtaan ilman minkäänlaisia valta-asetelmia. Minä ainakin tulen muistamaan tämän reissun aina, toivottavasti se oli tyttärellekin yhtä huikea. Kertaakaan ei riidelty, ei kiukuteltu, kai oltiin molemmat niin Kolin lumoissa. Akka-Kolilla juotiin termarista kaakaot. Ei mitään sen kummempaa, mutta silti aivan mahtavaa. Tämän kun saisikin pidettyä jokaisessa päivässä, edes hetken ajan.

Rakkaudella
iive