Imatran kylpylä (se vanhempi, perinteisempi) oli minun taivas. Tottahan oli että tuolla kuuli enemmän venäjää kuin suomea, mutta entäs sitten. Enkä yhtään ihmettele, että porukkaa riitti (sopivasti kuitenkin), sillä tuo kylpylä on juuri sitä mitä kylpylöissä tykkään; lämmintä vettä, hierovia suihkuja, porealtaita, tunnelmaa jne. Mahdollisuus oli myös ihan oikeaan uimiseen eikä pelkkään lillumiseen. Kylpyläallas oli juuri meille passelin syvyinen, sillä Lintusen varpaat ylettivät joka paikassa pohjaan. Kylpyläalue oli lisäksi myös sopivan kokoinen, ettei sinne lasta kovin helposti saanut eksytettyä, joten itsekin sai rentoutua eikä tarvinnut aivan koko aikaa pelkästään vain vahtia lasta.
Plussaa tälle kylpylälle vaihtelevuudesta, lämpimistä vesistä, kivasta tunnelmasta, ukkosesta (Lintusen suosikki) ja hierovat suihkut ja poreet todellakin hieroivat! Paikka oli myös todella siisti.
Mies oli pelaamassa golfia Viipurin Golfissa meidän kylpyläreissun ajan. Koska ihan 5h ei kylpylässä saatu kulumaan niin suunnattiin Lintusen kanssa vielä Lammassaaren luontopolulle loppuajaksi. Tuota reittiä täytyy kyllä suositella! Ihanan rauhallista ja idyllistä. Ilmeisesti alueella joko siivotaan tai sitten kävijät on poikkeuksellisen siistejä sillä roskan roskaa ei matkalla tullut vastaan.
Ensimmäiset mustikatkin nassuteltiin, aika vähän noita kyllä tuolla oli, yhdestä mättäiköstä bongailtiin kypsät mustikat.
Alkuosa luontopolusta oli lehtomaisempaa metsää, sitten vaihtui enemmän mänty-kangas-tyyppiseksi. 18 kyltiltä oikaisimme kohti autoa eli teimme lyhyemmän lenkin. Kylteistä olisi saanut infot esiin jos olisi ollut QR-koodilukija puhelimessa, ei jaksettu juuri nyt sitä latailla. Maisemat oli niin hyvät, että ne riitti tällä kertaa.
Pysähdyimme hetkeksi rannalle syömään eväsleivät pöydän ääreen. Lokit oli kyllä heti paikalla, mutta jäivät onneksi kauemmas eivätkä tulleet ihan iholle. Itikoitakaan ei ollut sateen vuoksi. Onneksi, sillä hyttysmyrkky jäi kotiin.
Vettä satoi, mutta puusto luontopolulla suodatti suurimman sateen. Ilma oli lämmin ja kostea joten pieni kastuminen ei haitannut.
Kuljimme koko matkan rantaa pitkin. Kivoja poukamia oli matkan varrella ja harmiteltiin, ettei ollut tulitikkuja mukana, sillä nuotiopaikat näyttivät houkuttelevilta. Tosin en tiedä mitä mies olisi tuumannut kun olisi saanut savulta haisevat tytöt kanssaan ravintolaan.
Viipurin Golfiin mennessä ylitettiin hieno silta. Koska aikaa oli, pistettiin auto parkkiin ja käveltiin sillan korkeimmalle kohdalle. Hienot oli näkymät ja sadekin oli jo loppunut! Autossa oli aikaa meikata ravintola-iltaa varten. Salama oli lyönyt kentälle ja mies oli siksi myöhässä. Onneksi kenttä oli kuulemma ollut hieno ja hyväkuntoinen, joten odottelu ja ukkosen aiheuttama ruuhka ei ollut pelaamista haitannut.
Ja kun koko päivän oli reippaillut niin illalla saattoi vähän mässytellä. Onneksi Amarilloon on tullut kiva Texas Chicken annos. Sen gluteenittomat sämpylät kun on ihan sairaan pahoja, joten hampparit jää kyllä ko. paikassa väliin.
Tää on kyllä S-ryhmän ravintoloissa tuttua, eli huonot gluteenittomat tuotteet. Ravintoloissa valitsen aina sellaisen annoksen mihin ei ns. pidäkään kuulua gluteenia eli ei sämpylöitä tms. koska ne on S-ryhmällä vaan niin kamalia. Rosson pitsapohja (nykyinen uusi) on ainoa poikkeus, sitä voisi jopa kutsua hyväksi.
Yövyttiin Sokos Hotel Lappeessa ja täytyy sanoa, että huonoin gluteeniton aamupala ikinä missään ravintolassa pitkään aikaan. Olen yöpynyt tämän kesän aikana Sokos Hotelleissa Kolilla, Vaasassa, Seinäjoella, Mikkelissä, Helsingissä ja nyt Lappeenrannassa.
* Kolilla aamupala oli ihan ok, plussaa riisipiirakoista ja mokkapalasta(!)
* Vaasan aamupala ei ollut mikään mieleenjäävä, mutta vatsan täytti, samoin Seinäjoki. Muovipussituotteet muistaakseni molemmissa.
* Mikkelissä oli Sokos Hotelliksi todella hyvä aamupala mm. riisipiirakkaa ja Vuohelan Herkun sämpylää sekä minimuffinsseja (eikä mikään tarjolla ollut muovipussissa). Aamupalan esillepano kaikin puolin todella kaunis ja uudenlainen, koski myös gluteenittomia. Harmi että olin niin väsynyt, että ihan en saanut täysillä fiilisteltyä. Pelkän aamupalan ja hotellin hyvän fiiliksen takia voisin vierailla tuolla uudestaankin. Mitään varsinaista asiaa mullahan ei Mikkeliin ole, joten ihan hyvin :) Minulle hotelliaamupala kuuluu vahvasti kokemukseen, se on harvinaista arjen luksusta. (Eli en tosiaankaan yövy hotelleissa normaalisti näin usein.)
* Helsingissä Albertissa oli ihan ok aamupala. Leipää ja riisipiirakkaa. Tuolla maistoin mysliä myös, joka oli hyvää etenkin kun vieressä oli jotain karpalo-pähkinä-siemensekoitusta siihen lisättäväksi. Muuten mysli oli aika hmm... mietoa, mitäänsanomatonta, ihan ok(?) Miinusta pelkistä kekseistä kun muille oli suklaa-donitseja ja marjapiirakkaa. Asettelu muuhun tarjoiluun verrattavissa. Muistaakseni muovipussituotteita ei ollut.
*Lappeenrannan Lappeessa gluteeniton pöytä oli hankalasti löydettävissä. Pöydästä puolet peitti mikro. Jäljelle jääneestä tilasta puolet vei leipälaatikko, joka oli täynnä riisikakkuja ja näkkäriä. Oikeasti kuka haluaa syödä riisikakkua ja näkkäriä aamupalaksi? Siis, että sitä pitää noin paljon olla tarjolla? Ymmärrän, että on joitakin henkilöitä, joilla on vielä rajatumpi ruokavalio, joten heille nuo voi olla ainoat tuotteet mitkä käy, joten siksi ok että esillä on. Tuotetietoja ei kyllä ollut, joten...
Lisäksi pöydässä oli kulho mysliä (samaa mitä Albertissa eli ihan ok) ja Keiju-nappeja (miksi ei myös voita, koska muillekin on?)
Sitten jäljelle jäi se loota. Lootassa oli ensin 2 sämpylää. Hetken päästä, kun asiasta toinen asiakas huomautti, niin loota oli kyllä täynnä. Täynnä ylikuumennettuja muovipussituotteita ja kaikki sekaisin. Toki valikoimaa oli varmaankin just ihan kaikki mitä pakastimessa heillä oli, bongasin sämpylöitä, viipaleleipää (itse söin tätä, ihan ok kun pisti paljon päälle kaikkea niin ei leipä päässyt paljon maistumaan läpi), pullaa (en edes uskalla maistaa) ja muffinssia (ihan ok jos tykkää muruiksi suussa hajoavasta mössöstä). Sieltä sitten kuumien pussien joukosta yritti löytää etsimänsä. Nuo RollFoodsin tuotteet voisivat jopa olla ihan ok, mutta tuollainen tarjoilu ja kuumennus pilaa minkä tahansa tuotteen ja sitten kun se tuote jäähtyy... no sittenpä se vasta hirveää onkin.
Aamiaisenhoitajat eivät oikein hyvin palautetta ottaneet vastaan, toki kiireinen aamu saattoi vaikuttaa siihen. Eniten kyrsi kuitenkin koko tilanne. Aamiashuone oli tilava. Paikassa oli myös kauniisti aseteltu pöytä paikallisille tuotteille. Mietin MIKSI gluteenittomat tuotteet eivät voineet olla samoin? Miksi ne olivat vain läjä lootassa?
Harmitti todella kun jätin kännykän huoneeseen. Olisi saanut hyvän kuvan someen. No pelkkä kirjoituskin riitti. Muutkin olivat pettyneitä kun julkaisin Gluteenittomat ruokapaikat ja tuotteet-ryhmässä kirjoituksen vierailustani Lappeessa. Gluteenittomilla ja muilla erityisryhmillä on todella hyvät verkostot. Hyvät kokemukset kerrotaan ilolla ja huonot kokemukset todellakin kerrotaan, että muut osaavat varoa ja varautua.
Milloin S-ryhmä herää siihen, että heidän asiakkaistaan moni on keliaakikko tai muuten gluteenirajoitteinen? Ja tämän perusteella tehdään myös niitä hotellivalintoja. Minun valinta on se, että Lappeeseen en jalallani astu ennen kuin asiaan tulee muutos. Näin sinne ei tule myöskään muut perheenjäseneni.
Aamupalan jälkeen suunnistettiin kuitenkin kohti Lappeenrannan Linnoituksia. Lintuselle paikka oli uusi ja no joo, hän alkaa olla siinä iässä, että vastaukset -No joo ihan ok, alkaa olla arkea. Vuosi pari sitten hän olisi hyppinyt vielä valleissa ja ihastellut kaikkea. Onneksi tämä vaihe menee joskus ohi ja sen kaiken mahtavuuden taas näkee. Saippuakuplat pelastivat tämän reissun kyllä :)
Linnoituksilla oli jopa ihan kuuma helle, mutta ukkospilvet vyöryivät kohti pikkuhiljaa.
Museokortilla kävin katsomassa myös näyttelyn taidemuseolla. Oli aika kiva näyttely. Selkeästi Koli-jutut kolahtaa nyt muhun :D
Kuinka upeasti Järnefelt on kuvannut tässä sade/ukkospilvet!
Taidemuseon jälkeen ukkonen jyrähteli ja suuntasimme kohti aurinkoista Imatraa. Imatrankoski sentään hieman ihastutti melkein 8veetä.
Kosken rannalla oli ihania siilipoikasia, jotka ei pelänneet ihmistä juuri yhtään. Näimme 4 eri siiliä matkan varrella, joista yksi tuli ihan lähelle. Sehän se oli ihan parasta. Oli kuulemma Lintusen ensimmäiset siilit <3
Kävimme kiertämässä vain hotellin puoleisen rannan. Miehen kanssa edellisellä kerralla kierrettiin myös tuo toinen puoli. Nyt Lintusta poltteli kovasti pääsy "sirkuskylpylään", joten suuntasimme kohti Cique de Saimaa kylpylää.
Nyt kylpylässä oli ihan ok meininki, sopivasti porukkaa. Itsehän olin tuolla pari vuotta sitten syysloma-aikaan ja voi jessus kun se oli täynnä silloin. Lapsellehan tuo on tosi kiva paikka. Harmillisesti liukumäkiin Lintunen oli vielä liian pieni, mutta ei se häntä tuntunut haittaavan. Itse tuolla en vieläkään oikein viihtynyt. Lämmin vesi joo ok, mutta huonot hierovat suihkut (joista osa kyllä rikki tai muuten vaan outoja) eikä juuri uintimahdollisuutta. Klooria tuolla on myös ihan tajuton määrä ja silmät meinasi tippua päästä.
En myöskään kässää tuota pukkarisysteemiä. Uimapuku päälle pienessä kopissa, uimapuku pois, peseytyminen, uimapuku päälle, altaaseen, uimapuku pois, peseytyminen, se kylmä märkä uimapuku päälle ja sinne koppiin ähräämään kostealle iholle vaatteet päälle. Huokaus. Tokihan nuo on kylpylähotelleja... mut silti. Joskus perinteinen on parasta.
Kotimatkan sää oli lähinnä surkea, onneksi itse en joutunut ajamaan. Huh! Onneksi viimeiselle lomaviikolle on luvattu aurinkoista keliä vihdoinkin. Tänään on lähinnä vielä lepäilty reissusta. Fibro kun ei näistä reissuista oikein tykkää ja on ollut totuttava siihen, että seuraavana päivänä lepäillään jos vaan on mahdollista. Siitä olen onnellinen, ettei fibro estä tekemästä näitä juttuja eli jaksaa kylpylöidä ja kävellä ja muutenkin. Kunhan sitten kotona saa vähän toipua.
Miehen loma loppuu tänään. Olen yllättynyt siitä kuinka hyvin ensimmäinen yhteinen loma on sujunut. Ei olla edes kamalasti tapeltu vaikka luulisi toisin. Itse kun tarvitsen päiviin sitä omaa rauhaa ja etenkin hiljaisuutta, että sitten jaksaa ne muut menot ja mölyt ja toisen vieressä kyhnyttämiset.
Asiaa on varmasti helpottanut se, että molemmilla on myös ne omat harrastuksensa, miehellä golf ja mulla palstahommat, joten ei ihan 24/7 ole tarvinnut kyhnätä vierekkäin. Ja sitten kun on ollut sitä yhteistä aikaa, niin on voinut siitäkin nauttia. Kai tää on sitä erityisherkän elämää. Hetki hiljaisuutta kiitos :D
Toki pienet pakkauskilarit piti vetää Helsingin reissulle. Lappeenrannan reissulle pakkaaminen sujui paljon paremmin kun oli vähän harjoiteltu :D Ensi kesälomalle säästetään oikein monta palkito-hotelliyötä ja reissataan oikein kunnolla <3 Voi sitä pakkaamisen määrää silloin :D
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)