Torstaina saavuttiin vihdoin äidin luokse ja sain taas halailla Lintusta. Koska oli viikon parhain päivä tulossa niin paikallisesta säästökulmasta tsekattiin meille rantatekemistä. Jokainen varmaan muistaa tuon tarrapallopelin, tosin tämä 2018 versio toimi huomattavasti paremmin kuin se -80 lukulainen. Rannalla uitiin ja välissä pelattiin biitsikentällä tarrapalloa ja sitten taas uitiin kun tuli liian kuuma ja nautittiin kesästä. Ja aika Pride-värein nämä meidän tavarat :D
Lapsen motivointi ilta/aamulenkeille ei kyllä tuolla ollut kovin vaikeaa (kotona saakin sitten keksiä jotain muita temppuja). Koiria lenkitettäväksi kun riittää, niin kuin tämä IhmeKenraali esimerkiksi. Tälläisen luonteen (ja koulutuksen) omaavan koiran kun saisi sitten joskus! Ihan mahtava kaveri ja kuinka huippu lapsen kanssa tekemään ihan mitä vaan ja täytyy myöntää, että aika mukava lenkkikaveri aikuisellekin kun ei vedä, ei hillu, ei rähjää. On kuitenkin kiinnostunut ympäristöstään (ts. ei ole flegmaattinen kone) ja siitä mitä ollaan tekemässä. Kertakaikkisesti oikein priima osoitus siitä miksi koira on ihmisen paras ystävä.
Perjantain kaatosadepäivänä suunnattiin Vesileppikseen. Wibit oli lapsen onneksi paikalla tällä kertaa ja siellähän lapsella vierähti tunti jos toinenkin. On onneksi vielä niin sosiaalinen tyyppi, että löysi tuolta kaverinkin tuosta noin vaan. Itse tein kunnon uintitreenit pitkästä aikaa (kun järvessä tahtovat turhan lyhyitä olla) ja loppuajan nautin kehonhuollosta poreissa.
Yhdellä aamulenkillä löytyi mustikoitakin yhdeltä mättäältä. NAM! Kohta sitä taas saa. Palstalta saatiinkin jo litra mansikoita syötäväksi.
Ja kuinka motivoida lapsi pidempään aamulenkkiin? No vaihdetaan välissä koiraa :D Aika kiva tää taskuraketti, metsästävä cockerikin on. Enemmän vissiin vaan tottunut vapaana vetämään kuin hihnassa city-lenkkeilemään.
Sunnuntaina käytiin Avoimet Puutarhat tapahtumassa kun oli kerran paikallinen piha esittelyssä. Kiva paikka, kivoja oivalluksia ja perhoset ja pörriäiset viihtyivät. Se on kyllä hyvän pihan merkki se.
Illalla lenkkeiltiin Lintusen kanssa Kotkanpolkua pitkin mökille naku-uinnille ja ranta-saunaan löylyihin <3 Enpä olis uskonut, että joku päivä saan kokea taas sen fiiliksen kun saunassa saa itsensä luonnonvedellä pestä ja kaataa kauhalla vettä päähän ja vilvoitella saunan edessä järvimaisemaa katsellen. Joskus mulla on kyllä omakin tällainen, yksinkertainen, mutta oma.
Ensimmäiset metrit Kotkanpolulla kuului pientä vastalausetta siitä miksi Lintusenkin täytyi metsään tulla, mutta pikkuhiljaa alkoi taas ympäristö kiinnostaa ja mitä edemmäksi mentiin tuolla ja etenkin kun tultiin luonnonsuojelualueelle missä metsä oikein "otti valtaansa" niin siellä tyttö jo tuumaili, että waude, mahtava paikka!
Tänään aamulenkille lähtö kotoa taisi kyllä koko perhettä vähän kiristää, ei nuo kotilenkkimaisemat oikein ole niin kivat ja koiriakaan ei ole. Lenkki päätettiin kuitenkin leikkipuistoon missä itse tein lihaskuntotreenin puistonpenkin avulla ja Lintunen keinui ym. joten hyvä mieli jäi kuitenkin. Ihan mahtavaa on se, että kroppa ottaa taas lihaskuntotreeniä vastaan!!! Tämmöisissä ulkotreeneissä on hyvää myös se, että lapsi saa vierestä esimerkkiä liikkuvasta vanhemmasta vaikka itse leikkiikin. Ehkäpä joskus sen sitten muistaa.
Koulu-aikaan meillä ei liikunta ongelmaa lapsen kohdalla kyllä olekaan, sillä koulumatkat sujuvat pyörällä/kävellen ja liikuntaharrastukset huolehtivat lopusta, mutta näin kesällä on helppo vain jäädä makoilemaan pädin tai puhelimen ääreen, etenkin jos sää ei suosi.
Tänään pitäisi vielä tehdä evästä huomiseksi, pakkailla survivol-kestokassikeittiö lähtökuntoon ja kaikki muut kamppeet myös. Onneksi ei olla keretty purkaa entisiäkään :D Sää nyt näytti kuitenkin suosivan sateen muodossa, joten kastelukannutreenit jäi väliin. Ehkäpä siis vielä joogaa?
Rakkaudella
iive
ps. päivittelen reissussa etenkin instaa, koitan aktivoitua myös blogin faceen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)