Laihtumisen jälkeen - identiteettikriisi!?!

Olen nyt laihtunut aika paljon. Toki paino on tässä vuosien aikana sahannut erinäisistä syistä edes takaisin. Silloin kun aloitin blogin kirjoittamisen, painoin yli 90kg. Sain fitness-elämäntavalla ym. laihdutettua 64kg:hen, mutta sitten sairastuin fibromyalgiaan ja sen jälkeen työuupumukseen/masennukseen. Paino nousikin reilut kymmenen kiloa takaisin ja sen olen nyt taas tiputtanut pois. Painan nyt taas tuon maagiset 64kg. Tällä kertaa itseä ei ole tarvinnut rääkätä ja syödä on saanut yllin kyllin. Nytkin on vatsa niin täynnä hyvää ruokaa, että! Fibroa tai masennusta ei enää ole. Ei ole myöskään atooppista ihottumaa tai astmaa. Migreenikin on jonnekin hävinnyt. Tosin sen häipymisen suurin syy on tainnut olla 3-vuorotyön loppuminen.

Niin suuria muutoksia elämässä on ollut, että välillä tuntuu ettei siinä kestä mukana. Katsoin tänään automatkalla istuessa käsiäni, jotka lepäsivät sylissä. Nuoko on minun kädet ja minun jalat, minun syli? En tunnista niitä omikseni.
Hiustenleikkuun ja silmälasien hankkimisen myötä on kasvokuvassa tapahtunut se suurin muutos. Kun katson itseäni peilistä, sieltä katsoo ihan outo tyyppi. Olenko tuo minä?

Olen tyytyväinen peilikuvaani vaikka se onkin vieras. Yritän sisäistää sen uuden naisen joka sieltä näkyy ja sen uuden naisen joka myös asuttaa sitä kehoa. Olen muuttunut myös sisäisesti todella paljon!

Uusi ulkonäkö, sisin ja ammattikin... siinä on aika paljon pohdittavaksi. Onneksi mies on sentään sama, vaikka täytyy sanoa, että hänkin on kokenut tässä siivellä aikamoisen muodonmuutoksen. Lapsikin on sama, tosin kasvaa ja muuttuu hänkin joka päivä.

Silloin yli 90kg ja nyt... No annan itselleni armoa, vauvavuosi ja Fazerin siniset... paljon hyvää ja ihanaa on tapahtunut kuitenkin tämän jälkeen.

Kehossa on myös outo olo. Ihan kuin jotain olisi muuttunut aivan oleellisella tavalla. Lauantaina rankan päivän jälkeen olin uimassa ja fiilistelin. Oli kevyt olla, ei jumeja ja juntturoita vaikka koko viikon olin kuokkinut kasvimaalla ja järjestellyt kotona, sekä tehnyt koneella myös kirjoitushommia.

Tänään aloin autossa puhua miehelle tästä. 2 viikkoa pois työpaikalta ja tunnen oloni näin vapautuneeksi! Niin henkisesti kuin kehollisestikin. Sitten törmäsin tähän Ilta-Sanomien juttuun!

Toisten tunteet voivat tuntua jopa kolotuksina omassa kehossa – psykologi: ilmiö erityisen voimakas työpaikoilla ja parisuhteissa

Erityisen tarttuvia ovat kuitenkin negatiiviset tunteet. Tätä selittää oleellisesti se, että ihmisillä on määrällisesti enemmän erilaisia kielteisiä tunneluokkia, kuten suru, pelko, inho ja viha.

Ilmiö voi olla esimerkiksi parisuhteessa tai työyhteisössä erityisen voimakas, jos ihmisistä heijastuu paljon voimakkaita tunteita, kuten vihamielisyyttä, katkeruutta, negatiivisuutta, stressiä tai syyllistämistä, kertoo psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen.

– Kehoon voi tulla myös kolotuksia, jännityksiä ja raskasta energiaa. Koska myös myönteiset tunteet tarttuvat, onkin hyvä hakeutua tilanteisiin, joissa ilmapiiri tuntuu hyvältä ja rennolta.

Olen saanut viimeiset viikot olla aikalailla omissa tai valitsemissani energioissa. Välillä olen toki huomannut aika raskaitakin energioita esimerkiksi kun yritin viettää työpäivää "hipsterinä" kahviloissa. On ollut jännittävää huomata kuitenkin se, että se oikea puhdas minä ei ole lainkaan niin kireä ja jännittynyt kuin mitä olen viime vuodet ollut. Taatusti minäkin olen myös tartuttanut toisiin ko. tunteita, sillä niin vahvasti sellaisissa kireissä enerigoissa olen ollut, joten aivan varmasti olen ollut tätä kierrettä edesauttamassa. Tämän asian tiedostaminen on kuitenkin oivalluttavaa ja iso syy siihen, miksi tunnen myös sisäisesti muuttuneeni niin paljon. Minuun ei enää sekoitu muiden energiat! Nyt onkin hyvä opiskella ja tutkailla sitä omaa sisäistä olotilaa ja kun huomaa sen syyttä suotta muuttuvan negatiiviseksi niin silloin siihen omaan hyvään olotilaan on helpompi palata kun tietää "missä on koti".

En aivan älyttömästi kannata yltiöpositiivisuutta, vaan kannatan myös negatiivisten tunteiden kohtaamista, mutta jos selkeästi tuntee ettei nyt tuo valloilleen nouseva negatiivinen tai raskas energia ole ollenkaan itseä, niin positiivisuushanat kaakkoon ja raskasmielisyydet hus pois!

Ihanan kevyen lähes 300km ajomatkan jälkeen (tosin istuin kyydissä) on huikeaa hypätä ehkäpä Suomen parhaimman kylpylän hoivattavaksi. Minä suuntaan nyt Katinkullan kylpylään hoitamaan tätä uutta kehoa ja mieltäni. Uin, nautin ja saunon! Kerrankin saan tehdä sitä ihan ypöyksin, juuri niin kuin haluan. Tippa itsekkyyttä on joskus myös hyvästä!

Sinä olet se elämäsi tärkein henkilö!

Rakkaudella 

iive