Sairaslomalla notkuin paljon (liikaa) netissä ja Facebookissa. Täytin sillä niitä päivän tyhjiä hetkiä jolloin ei ollut voimaa tehdä tai saati käsitellä mitään sen vakavampaa. Lyhytkestoinen popahtelu somessa sen sijaan onnistui oikein hyvin. Tuolta some-virrasta sain kuitenkin muutamia tutkiskelun arvoisia ajatuksia, jotka ovat jääneet mieleeni pyörimään ja muodostamaan jonkinlaista vastaavuutta omaan elämääni.
Eräässä facebookin videossa esitetään hypoteesi, että kuolisit juuri nyt, maailma jatkaisi pyörimistään ilman sinua, muiden elämä jatkuisi niin kuin ennenkin...
1. Mitä elämässäsi rakastit?
2. Kadutko jotain elämässäsi?
3. Jos saisit uuden tilaisuuden, niin mitä tekisit?
Ja kyllä minun täytyy myöntää, että yksikään vastaus näihin kysymyksiin ei ole työ, joka on saanut identiteetissäni ja elämässäni liian suuren osan. Olen levännyt kotona, jotta jaksaisin tehdä työtä. Olen jättänyt tekemättä asioita omassa elämässäni, jotta jaksaisin töissä paremmin. Olen sanonut -Ei nyt! tyttärelleni, jotta olisin tehokkaampi työssäni tai kun olen ollut työn täysin uuvuttama.
Rakastan elämässäni perhettäni ja läheisiäni. Lastani ja puolisoani ja itseäni. Näiden kaikkien asioiden pitäisi olla elämäni tärkeysjärjestyksessä numerolla yksi.
Jos nyt kuolisin, en suinkaan jäisi katumaan sitä, että tein liian vähän töitä, sillä mielestäni olen tehnyt töitä vähän liikaakin. En ole koskaan nostanut työttömyyskorvausta ja joskus olen tehnyt useampaa työtä yhtä aikaa. Jos nyt kuolisin, katuisin sitä, että olen aivan liian vähän jaksanut/pystynyt olemaan tyttäreni kanssa koska olen väsyttänyt itseni liialla työn tekemisellä. Jos nyt kuolisin, katuisin sitä, että olen aivan liian vähän pystynyt ottamaan saati antamaan hellyyttä ja rakkautta puolisolleni koska olen töiden jälkeen ollut niin uuvuksissa.
Jos saisin uuden tilaisuuden, niin tekisin elämässäni niitä kaikkia asioita joita rakastan ja olisin niiden ihmisten kanssa, jotka ovat minulle tärkeitä. Huolehtisin enemmän itsestäni ja murehtisin paljon vähemmän työasioita. Sen sijaan että lepäisin ja vain keräisin voimia vain jaksaakseni tehdä töitä (laittaen oman elämäni toiselle sijalle) aion jatkossa laittaa oman elämäni sille tärkeimmälle paikalle ja valitettava tosiasia on nyt se, että siellä töissä on käytössä sitten se energiamäärä mitä jäljelle jää.
Ja koska elämä on ihmeellinen ja koska en ole kuollut vaan todellakin elossa, minulla on joka päivä uusi mahdollisuus tehdä näin.
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)