Kyrkösjärven luontopolku

Seinäjoella on aivan ihanasti merkattu tälläiset meikäläisten reiti Elämysliikunnan reiteiksi ja sitähän tämä nimenomaan on, elämys ja liikuntaa.

Miehen suunnatessa golf-kentälle (joka sekin on kuulemma hieno), suuntasin minä Kyrkösjärven luontopolulle.

Kyrkösvuoren luontopolku on pituudeltaan 6 km. Luontopolun voi kiertää myös lyhyempänä 3,8 kilometrin lenkkinä. Polun varrella on 22 luontotaulua, joissa kerrotaan paikallisesta luonnosta, linnuista, kasveista, geologiasta sekä alueen muuttumisesta ajan saatossa. Heti lähdön jälkeen tulee melko jyrkkä kallioinen osuus, jatkuen metsäpolkuna, pitkospuina ja esteettömänä lankkupolkuna. Matkan varrella on Järvilaavu sekä mahdollisuus poiketa myös Latulaavulle. Monipuolinen järviluonto ihastuttaa kulkijaa ja järven rannalla voi tutustua myös tervanpolton historiaan, vanhan tervahaudan paikalla. Lainaus: www.elamysliikunta.fi/reitit/kyrkosjarven-luontopolku

Reitti valikoitui pituuden ja myös sen mukaan, että se on rengasreitti. Plussaa oli myös se, että jos olisi kesken matkan tuntunut siltä ettei jaksa, niin olisi voinut lähteä lyhyemmälle reitille. Oma fyysinen jaksaminen kun on ollut viimeaikoina hieman vaihtelevaa. Välillä onnistuu isoimmatkin ponnistukset, välillä tuntuu, että huh huh jo pienen huhkimisen jälkeen. Tänään oli onneksi tuota ensimmäistä ja vaikka reitti oli merkattu 6km pituiseksi niin oma gps mittaili 8km. Tämä luultavasti johtunee meikäläisen poukkoilusta ja haahuilusta sinne tänne ja reitiltäkin eksyin muutaman kerran. Merkkaukset reitillä olisi voineet olla selkeämmät tosiaan, välillä reittimerkkejä sai etsiä ihan urakalla ja välillä piti risteyksissä tosissaan miettiä mihin mennä ja näissä sitten muutaman kerran lähdinkin tosiaan väärään suuntaan risteävälle reitille. Tämän kyllä aika pian hoksasin ja palailin sitten takaisinpäin ja sitten sinne oikeaan suuntaan.

Alkumatkasta sateli vielä hieman vettä, mutta pian sain sateenvarjosta luopua. Vaikka takkikin olisi vettä pitänyt niin en pääsääntöisesti tykkää "kastua" :D Tää pinkki nainen ei ainakaan häviä sinne metsään vaikka eksyisikin.

Vaikka Kyrkösjärven luontopolku ei mitään järisyttäviä luontoelämyksiä tarjonnutkaan, niin se oli tasaisen kaunista ja vaihtelevaa metsää. Suopursujen kukinta-aika toi oman vivahteensa, sillä kukkivia suopursu-alueita oli reitin varrella paljon. Tuoksu oli huumaava!

Yhden ihmeellisen älynväläyksen tuolla näin, nimittäin muoviset pitkospuut! Onneksi niitä ei ollut kuin yhdessä kohtaa ja loput sitten sitä perinteisempää laatua. Tähän täytyy tuumata, että en tykkää ja luontopolulle etenkään tuollaiset eivät mielestäni kuulu vaikka varmasti sinänsä käteviä ovatkin kun eivät ole liukkaita ja eivät vissiin lahoakaan...

Sateen jälkeen metsässä oli aika hikevä tunnelma. Kosteus oikein roikkui ilmassa.

Muutaman kerran reitti poikkesi Kyrkösjärven rantaan. Alempi kuva on järvilaavun rannalta. Näillä tulipaikoilla huomasi ikävän tosiasian ihmisten välinpitämättömyydestä, sillä aika siivottomassa kunnossa ne olivat. Roskia, kaljatölkkejä jne. Sellainen pistää aina vähän harmittamaan...

Osa reitistä kulki esteetöntä luontopolkua pitkin. Näillä pitkospuilla menee vaikka pyörätuolilla! Olivat myös erinomaisessa kunnossa.

Luontopolku kulki monenlaisessa metsässä. Viimeisin osuus oli sitä minun suosikkiani eli hieman kuivempaa mäntymetsää, joten olipa hyvä että en päättänytkään oikoa viimeistä mutkaa suoraksi. Reitin päätteksi olin ihan litimärkä, ilmankosteus oli aikamoinen vaikka ei satanutkaan. Tuumailin jo, että suuntaan matkan varrella uimaan, mutta Kyrkösjärven uimarannan olikin kansoittanut jonkinsortin maastopyöräilijät, joten tyydyimpä sitten hotellin suihkuun.

Metsässä kulkeminen on aina hyvästä ja tämäkään reissu ei siitä poikkeusta tehnyt!
Huomenna onkin sitten toiseksi viimeinen työpäivä ennen kuukauden kesälomaa. Voi että, ihan huippua!

Hyvillä fiiliksillä
iive