Outoja ympyröitä

Maanantaina ajeltiin Vaasaan. En ole koskaan käynyt pohjanmaalla, enkä kyllä myöskään oikein missään länsirannikon kaupungissakaan, paitsi Turussa tietysti. Kiersimme läpi Pohjanmaan pikku paikkakuntien ja kävin maanantain aikana varmaan kymmenellä eri paikkakunnalla (miehen työn vuoksi) joissa en ollut koskaan käynyt. Pohjanmaalaiset pitäjät näyttivät sympaattisilta ja toisaalta aika mahtipontisilta komeine taloineen. Jonkinlaista sielunyhteyttä tuonne tunsin, onhan osa minun sukupuutani nimenomaan pohjanmaalta kotoisin vaikka itse vierailin tuolla lähes ensimmäistä kertaa. Vain kerran olen häissä ollut yhden illan Kalajoella.

Vaasassa oltiin kunnon turisteja ja käytiin katsomassa Strömsö, Raippaluodon silta ja Vanhan Vaasan rauniot. Säätiedotus lupasi huonoa säätä, mutta ei satanut, tuuli vaan, joten oli ihan hyvä sää. Merivesikin tuntui käteen yllättävän lämpimältä. Söimme piknikin erään pienvenesataman rannassa ja nautin kun merivesi tuoksui.

Tämä on näitä sarjassamme laatuaikaa itselle (päivisin) ja parisuhteelle (miehen työpäivän jälkeen) reissuja, heinäkuussa päästään koko perheen kanssa reissaamaan.

Aika hyvin tuli vedettyä eilinen. Aamulla 07.15 työ-yö loppui ja autossa nukuin noin 45min koko matkan aikana. Ravintolaillallisen ja vaahtokylvyn jälkeen voitte arvata, että unta ei tarvinnut odotella.

Aamulla sai herätä sateiseen Vaasaan, mutta koska oli taidemuseo-kierros edessä, niin eihän tuo haitannut.

Vaasan taidehallin pihassa kukkivat Alppiruusut. En ole koskaan itseasiassa katsonut niitä läheltä. Tuo yksittäinen kukkahan on aivan upea!

Taidehalli oli aika pieni. Siellä oli meneillään Panu Ruotsalon Heräämisen värit ja muodot sekä Meeri Koutaniemen Finintiaanit näyttelyt. Etenkin Ruotsalon isot maalaukset olivat huikeita ja värikkäitä ja tosiaankin isoja. Taidehallin ikkunoissa oli ikkunalaudat joilla sai istua ja katsoa tauluja rauhassa. Ääniherkkää ärsytti taustalla pyörivä lyhytdokumentti, haluan katsoa taiteeni hiljaisuudessa kiitos.

Valokuvien katselusta pidän kyllä, mutta en ehkä niinkään näyttelyissä, joten se kokemus jäi hieman ohueksi.

Seuraavana kävelyreitillä oli Tikanojan Taidekoti, jonka näyttely Pariisi 1894: Gauguinin ja Strindbergin piirin suomalaistaiteilijat saivat kerrankin minut oikein hyrisemään innostuksesta. Näyttelystä ei löytynyt yhtään taulua, jonka kohdalla olisin miettinyt sen paikkaa näyttelyssä eli toisinsanoen törmään usein näyttelyissä teoksiin, jotka eivät omaa silmään osu ja niitä katsellessa joutuu ankarasti miettimään kysymystä -Mikä on taidetta? Täällä moisia ei ollut vaan taidekokemukseen sai uppoutua oikein kunnolla. Koko kierroksen sai kylläkin olla vahdittavana, sillä ilmeisen arvokkaita teoksia vartioitiin huolella. Myös näyttelyn kiinteistö eli taidekoti oli upea tausta näyttelyille vaikka ehkä hieman enemmän olisi voinut olla myös kalustusta joukossa?

Gauguinin näyttelyn olenkin nähnyt Roomassa, silloin muistan ihailleeni töiden kokoa ja miettineeni kuinka ihmeessä niitä siihen aikaan kuljetettiin. Rullalla vissiin? Gauguin on ollut lapsesta asti yksi suosikkitaiteilijoistani. VanGogh kiri jossain vaiheessa rinnalle, muttei koskaan kuitenkaan ole saanut sellaista paikkaa sydämessäni kuin Gauguin, jonka teoksia olen tutkinut monen ikäisenä, lapsena lapsen silmin ja aikuisena aikuisemmin silmin, jolloin huomio kiinnittyy erilaisiin asioihin.

Viimeisenä suuntasin Kuntsiin eli modernin taiteen museoon. 

Kuntsin ensimmäisessä kerroksessa on 6.5.-3.9.2017 esillä Marjo Levlinin yksityisnäyttely Unelmia, haamuja. Installaatioista ja lyhytelokuvista koostuva näyttely käsittelee pienestä suomenruotsalaisesta pitäjästä Pohjanmaalla nousseita unohdettuja tarinoita, joissa ihmiset etsivät paikkaansa, elinkeinoaan ja itseään.

Olen pääsääntöisesti paikallaan pysyvän taiteen ystävä, videoinstallaatiot ja vlogit on minulle jotenkin vaikeita, harvoin jaksan katsoa edes Facebookin hassuja videoita vaikka ne ovatkin niin lyhyitä. Haluan nähdä teoksen heti, joten en malttanutkaan jäädä nytkään katsomaan videoita hetkeä pidemmäksi aikaa. View-master-teokset sen sijaan olivat todella hauskoja ja videotkin olisivat varmasti olleet mielenkiintoisia.

Yläkerran Art Battlessa oli taas jotain sellaista, joka innostutti. Ensinnäkin tarina ja näyttelyn kävijän kokemuksellisuus (kävijät äänestävät Art Battlen "voittajan"). Jokaisella ryhmällä oli oma tarinansa siitä kuinka he olivat koostaneet omat kokonaisuutensa.

Omat suosikkiteokset olivat maalaustaidetta poislukien veistos-taulu-työ(?). Koko näyttelyn mieleenpainuvin maalaus oli Kuutti Lavosen Portilla teos, joka on suurikokoinen temperamaalaus ja jonka värit ovat suorastaan räjähtävän loistavat. Kuva ei tietenkään maalaukselle anna oikeutta.

Tänään suunnistimmekin kohti Seinäjokea, taas minulle uusi paikkakunta. Tämän illan saimmekin viettää kaatosateessa, mutta onneksi huomenna paistaa vihdoin aurinko! Suunnitelmissa olisi vielä yksi taidemuseo ja ehkäpä viimein luonnossa reippailuakin <3

Iloisin terveisin
iive