Bikinikuntoon 30 eurolla

Yhtenä iltana Kolin reissun jälkeen minut täytti tyhjyys. Melankolian harmaa viitta laskeutui, vaikka kaikki oli hyvin. Tutkiskelin harmautta ja päätin ettei se kuulu minuun. Menin suihkuun ja piristin itseäni ihanasti tuoksuvalla shampoolla. En enää antanut harmaudelle tilaa vaan käperryin nukkumaan äänikirjaa kuunnellen. Äänikirjat ovatkin olleet ahdistusvuosieni pakopaikka. Kun unta odotellessa kuunteletkin jonkun toisen ääntä, toisen tarinaa, eivät ne omat pelon äänet saa valtaa.

Kolin hotellin seinällä oli Kaija Juurikkalan maalaus, joka on upea, voimauttava! Jotenkin tuo kuva kuvastaa niin vahvasti sitä mitä koin Kolilla. Pääsin ylös sieltä harmaasta sumusta, enkä anna sen vallata mieltäni enää.

Ja kyllähän me sielläkin jo hassuteltiin. Jotenkin on ihanaa, se että vaikka niitä kiloja on tullut en anna sen enää estää itseäni. En suostu häpeämään. Tässä kuvassa kilpailu siitä kummalla on muhkeampi, mulla vai puulla :D

Joensuussa käytiin myös ja siellä raahasin miehen Botaniaan. Tunnin etelänmatka vain 9euroa ;) Mies ei tuolla ollut käynytkään ja yllättävästi tuolla viihtyi, etenkin sen papukaijan kanssa joka innostui keskustelemaan meille (oli murjottanut tuppisuuna kuulemma koko aamun) ja naurettiin vedet silmissä sen jutuille kun se sitten sai jonkun puheripulin.

Päätin panostaa myös henkiseen hyvinvointiin ja ostin itselleni Museokortin. Tsekkasin sillä jo Joensuun taidemuseo Onnin näyttelyn ja Pohjois-Karjalan Hilma-museon Juuret Pystymetässä näyttelyn. Taide on aina ollut sydäntäni lähellä ja nautin valtavasti taiteen katsomisesta tai kokemisesta. Ennen nautin sen tekemisestäkin.
Nytkin mietin tauluja katsellessani, että ei hitto osaisin tehdä itsekin tuollaista, että miksi en tee? Miksi jo etukäteen mietin, ettei siitä kuitenkaan mitään tule? Miksi liiallisella itsekritiikillä tapan jo yrityksetkin... ehkäpä on asia mikä pitää elämässä muuttaa...

Tuolta Hilma-museosta sain tuollaisen nimi-tarran ja tsiigailin sitä ja mietin, että tuntuupas kotoisalta. Oonkohan joskus ollut Hilma? Miehelle ehdotin, että mitäs jos vaihtaisin nimeä? Se lupasi kutsua mua sitten koko loppu elämän Hilimaksi. Joo en siis tainnut vaihtaa, ihan hyvä tää nykyinen.

Hyveessä ja Paheessa treffasin lounaalla iskääkin ja söin sairaan hyvää Halloum-pinjansiemen wokkia, gluteenittomana muuten!

Päivällä jatkettiinkin sitten matkaa kohti Mikkeliä. Jossain Savonlinnan kohdalla matkanteko alkoi tuntua kyllä jo aika kärsimykseltä, mua ei ole vain luotu istumaan autossa. Illalla katkarapurisoton ja valkoviinin jälkeen olin jo ihan sippi. Nukahdin varmaan jo ennen yhdeksää, kävin aamupalalla kun mies lähti töihin 6.30 ja jatkoin unia puolille päivin. Onnea oli sinä päivänä late check out.

Mikkelissä kerkesinkin vain käydä taidemuseon näyttelyssä. Mitään havaintoa ei ollut koko museosta, että minkälainen olisi, mutta siellähän oli upea kuvitustriennaalen näyttely menossa. Mä nimittäin rakastan kuvituksia lehdissä ja kirjoissa. Etenkin lastenkirjojen kuvitukset on mun sydäntä lähinnä. Nykyään tehdään tosi hauskoja lastenkirjoja. Ei enää pelkkiä prinsessasatuja.

Paperi-Hukka uhkailee paperiprinsessoja toimistotarvikesetillä, sai nauramaan ja Koira nimeltään Kissa kirjan kuvitukset saivat herkistymään.

Peruskokoelmakin oli ihan ok. Suomalaista taidetta lähinnä, mukavasti alakerran kokoelmassa oli yhdistetty myös sen aikataulun kalustusta taiteeseen. Yläkerran patsaskokoelmasta nautin erityisesti, mut patsaat onkin olleet aina mun juttu.

Viiden vapaan jälkeen voikin odottaa työputkea. 4 päivää takana, tänään yksi vapaa ja sit olis 6 päivää töitä... Päätin jo eilen, että siivoukseen tai muihin ankeisiin asioihin en päivääni tuhlaa vaan suunnistin Jyväskylään. No museothan on maanantaisin kiinni, joten kaupungilla kiertelyä siis.
Olin jo eilen maksanut kaikki mahdolliset laskut, ne vasta myöhemmin erääntyvätkin ja päätin, että välillä voisi ostaa muualtakin kuin kirpparilta vaatteensa kerran sinne tilille jotain plusmerkkistä jäi.

Bikinikuntoonkin pääsi tänä vuonna noin puolessa tunnissa ja kun maksoi reilu 30e kassalle. Muutakin kivaa kesävaatetta löytyi kierrätykseen laitettujen vaatteiden tilalle.
Viime aikoina olen myös vähän meikannut. Vuosiin iho ei oikein kestänyt meikkiä, mut nyt on tilanne toinen. Ainoa vaan, että kaikki meikit oli vanhentuneet ehkä sen 5 vuotta sitten... joten marssin Sokokselle ja ostin lähes kaikki uusiksi.

Ja päädyinhän mä siivoamaankin. Roudasin vihdoin huoneiden vaihdon jälkeen (annettiin isompi makkari lapselle ja muutettiin itse pienempään) vaatteeni uuteen makkariin, kasasin Lintusen huoneeseen pari kirjahyllyä ja istutin viimeinkin parvekekukat.
Tälläisena päivänä ei ainakaan harmaus iske, vaikka varsinaisesti shoppailua en suosittelekaan masennuslääkkeeksi. Joskus on vain hyvä arvostaa itseään edes sen verran, että suo itselleenkin kauniita asioita jos siihen on mahdollisuus.

Kun katsoo peiliin niin on taatusti piristävämpää se, että sieltä katsoo takaisin ihminen siisteissä kauniissa vaatteissa kulahtaneiden rättien sijaan ja eipä tosiaan pieni ehostus kasvoillakaan haittaa joskus tee kun oikein siltä tuntuu vaikka olenkin natural-lookin kannattaja. Silti joskus voi edes vähän jotain korostaa.

Keijupuutarha-tunnelmissa

iive