Porkkanakakku isänpäiväksi (viljaton, sokeriton, maidoton, gluteeniton)

Isänpäivä on jotenkin meillä aina hieman haasteellinen, sillä siinä ei pääse helpolla. Ei voi vain ostaa jotain ja homma olisi taputeltu. Ei haluta lahjoja (tosin lupasin olla urputtamatta miehen kevään espanjan golf-matkasta), ei kukkia, ei leipomista eikä oikein mitään muutakaan konkreettista. Pähkäileppä siinä sitten, että mikä tekisi päivästä isänpäivän!

Loppujen lopuksi isänpäivästä tuli oikein kiva. Aamuvuoroni jälkeen kävimme appivanhemmilla ja soiteltiin kauempana asuville isille, kortit olikin kerrankin muistettu lähettää hyvissä ajoin. Ilta pidettiin sitten meidän omaa aikaa ja toivon, että sain miehelle sanottua sen kaiken miten paljon häntä rakastan ja arvostan. Yhdessä on oltu jo 14vuotta, ei aloitettu helpoista lähtökohdista tätä yhteiseloa, mutta niin vaan on yhdessä pysytty vaikka välillä sekin on tuntunut mahdottomalta ja täytyy myöntää että etenkin minun sairastumiset vuosien varrella ei ole ollut ihan helpoimmasta päästä elämäntilanteita... Mutta nyt jos koskaan ollaan yhdessä rakastuneimpina ja vahvempina kuin koskaan ennen, myös perheenä. Tämä syksy on tuonut myös perhedynamiikkaan muutoksia, sillä entistä enemmän ollaan ruettu arvostamaan yhteistä aikaa (kun se ei ole enää selviö vaan esim. tyttärellä on niin paljon omia kaverikuvioita jne) ja antamaan sitä aikaa toisillemme. Ollaan ehkäpä tajuttu se, mikä tässä elämässä on tärkeää... ei niinkään ne ulkoiset meriitit, vaan ihmiset joita rakastetaan.

Enkähän tietenkään voinut olla leipomatta ja koska toiveita ei esitetty, otin riskin ja leivoin porkkanakakkua. Se Foodinin I love me-messujen porkkanakakku oli niin vahvasti jäänyt kummittelemaan mieleen, että jotenkin sitä piti yrittää tehdä. Ei tullut samanlaista, mutta ihan yhtä hyvää kuitenkin ja täytyy sanoa, että enää ei ole paluuta ns. tavalliseen leivontaan. Ihan parasta on se, että tätä porkkanakakkua voi syödä vaikka aamupalaksi!

Hieman ennen appivanhemmille lähtöä rupesi sitten jännittämään. Maistuisiko kakku muille? Pettyisikö mies ja olisiko sittenkin pitänyt leipoa ainaista mustikkapiirakkaa? Mutta ilokseni voin todeta, että maistui! Ja etenkin maistui miehelle, mikä oli ihan parasta. Itse nautin kakun glögin kanssa kun en enää kahvia ilta-aikaan juo.

Versioin kakun ohjeen kahdesta eri reseptistä. Pohjan reseptin nappasin Karita Tykän blogista ja tuunasin sitä hieman ja cashewpähkinäkuorrutteen taas löysin Virpi Mikkosen Kiitos hyvää-kirjasta. Kakun tein yhteen pieneen 15cm rengasvuokaan (mikä siis tarjottavaksi lähti) ja puolet taikinasta meni suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan, josta jäljelle jääneet (hmm... jos jää koska tänään sieltä ollaan naposteltu aika monta palaa kun mulla on vapaapäivä ja Lintusella flunssa) palat pakastan esim. Lintuselle evääksi, aika mahtavaa, että kakkua voi ottaa evääksi!) Tässä resepti sellaisena kun sen itse tein. Alkuperäisen Karita Tykän Mausteisen porkkanakakun reseptin (variaatioineen) löydät täältä! 
En ollut hoksannutkaan miten ihania leipomuksia Karitalta löytyykään!

Isänpäivän porkkanakakku – gluteeniton, maidoton, viljaton ja sokeriton

(kaksi 15 cm kakkua tai yksi isompi, noin 10–12 palaa)

500 g raastettuja porkanoita
3 luomumunaa
350 g mantelijauhoa
2 rkl perunatärkkelystä
1/2 dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunanmehua
1/2–1 tl rouhittua kardemummaa
3 tl vaniljauutetta
4 tl kanelia
1/2 tl raastettua muskottipähkinää
1/2 tl jauhettua neilikkaa
ripaus suolaa
3 tl leivinjauhetta
2 dl rusinoita, vedessä liotteuina noin 30 min
100 g taateleita, kivet poistettuina ja pienemmiksi pilkottuina
n. 1dl pekaani ja hasselpähkinärouhetta

Esilämmitä uuni 175 asteeseen.
Sekoita kaikki raaka-aineet huolellisesti joko monitoimikoneessa tai käsin kulhossa keskenään.

Kaada kahteen 15 cm tai yhteen isompaan esivoideltuun vuokaan. Kypsennä uunissa 1 h 15 min – 1,5 tuntia tai kunnes kakku on täysin kypsä.
Ota uunista ja anna jäähtyä kokonaan ennen vuoan irroittamista ja kuorruttamista!

Itse tein kakun lauantai-aamuna. Parasta kakku oli kuitenkin tänään maanantai-aamuna!

Kuorrutus
2 dl cashewpähkinöitä (liotettuna)
2 rkl sulaa kookosöljyä
2 rkl sitruunasta puristettua mehua
2 rkl kotimaista luomuhunajaa
1 tl vaniljauutetta
1 tl appelsiinikuoriraastetta
(tarvittaessa lisää vettä saadaksesi sopivan notkeuden)

Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja tasoita sileäksi massaksi.

Kuorrutuksen osuutta hieman jännitin, sillä en omista hienoja blendereitä. Liotin pähkinöitä yön yli ja siltikin vettä täytyi lisätä reiluhkosti, ainakin se 4rkl. Sauvasekoittimella homma onnistui kuitenkin mainiosti ja appelsiinikuoriraasteen osuutta kyllä korostan. Se toi sen viimeisen silauksen makuun. Vaniljauutetta minulta ei löydy, joten käytin Urtekramin aitovanilja-jauhetta. Tätä tahnaa nyt voisi syödä lusikalla ihan muuten vaan...

Kakun päälle tuli vielä "hiukan" suosikkipähkinöitäni eli pekaani ja hasselpähkinöitä. Ja nyt jo fiilistelen joulua, sillä kun tähän himpun verran lisäisi joulumausteita vielä lisää ja ehkä omenakuutioita, niin kappas, syntyisi aika mahtava joulukakku... raaka-suklaapalasiakin (esim. Foodinin Chai Orange) voisi tuonne upottaa... tosin sittenpä sitä muu perhe ei söisi (asun ihmisten kanssa jotka ei tykkää suklaasta! Älytöntä!), joten ehkä syön suklaat sitten ihan sellaisenaan.

Tämä viikko eletäänkin sitten yövuororytmissä. Tänään heräsin aamusella, siirryin sohvalle ja jatkoin unia vielä kahteentoista. Yövuorot alkavat huomenna ja ainakin nyt on nukuttu ja ehkäpä rytmiäkin jo siirretty mukavasti. Viikonloppuna päästäänkin äidin luokse ja teatterin ensi-iltaan koko poppoo. Syksyn farssi tekee aina hyvää, ainakin tällaisille "liika vakaville ihmisille" kuin minä.

Pieleen meni - Riemastuttavan hauska ja yllätyksellinen farssikomedia

Kuka murhasi herra Havershamin? Innokas harrastajateatteriryhmä on tarttunut perinteiseen Agatha Christie –henkiseen murhamysteeriin ja pääsee kerrankin esittämään kunnon budjetilla toteutetun näytelmän. Roolitus on täydellinen, lavasteet ja rekvisiitta verrattomat. Kaikki on valmista ja ensi-ilta saa tulla! Mutta sitten kaikki mikä voi mennä pieleen menee totaalisesti pieleen. Urheat amatöörinäyttelijät joutuvat käyttämään kaiken taitonsa ja sinnikkyytensä selvitäkseen seuraavaan kohtaukseen – joka sekin menee pieleen. (Varkauden Teatteri)

Pieleen meni, kuulostaa oikein mainiolta harmaaseen syksyyn! Samoin yhteinen aika oman perheen kanssa ja ehkä nähdään meidän tulevan koiran mammaakin. En millään malttaisi odottaa! (Eikä odotuksen kärsimättömyyttä yhtään helpota se, että käytiin viikonloppuna fiilistelemässä koiranäyttelyssä russeleita... tosin veikkaan ettei musta näyttelyihmistä tule jos ei ole pakko, odotan ennemmin sitä, että päästään koiran kanssa yhdessä metsään nuuhkuttelemaan).

Rakkaudella
iive