Mekaanista musiikkia, naivismia ja treeniä - sopiva kombo?

Ihana loma on päällänsä ja vähän myös somelomaakin kun päätin, että tietokone saa mennä sittenkin kotio! Ensimmäinen lomaviikko alkaa olla jo pulkassa ja sateesta huolimatta ollaan nautittu täysillä. Onneksi on ollut päivässä niitäkin hetkiä paljon ettei ole satanut ja on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä.

Maanantaina kävin kuvaamassa miehen työkeikalla Hartolagolfissa, upea sää ja upea kenttä näin "eipelaajan" silmin. Oli tosi mukavaa seuraakin kierroksella.
Ja taas täytyi todeta ettei golf tosiaankaan ole mitään käpyttelyä. Koko kiekalla saa pelaaja kevyesti päivän vaadittavat askeleet jopa tuplaten täyteen + lyönnit ja varusteiden kantaminen siihen päälle. Golf autoilla ei suomessa kentillä ajele kuin harvat ja yleensä terveydellisistä syistä.

Silti mulle ei rakkautta lajiin syntynyt edelleenkään. Nauttikoon mies rauhassa kentistä, mie nautin metsästä.

Äidin kylillä paukattiin heti uimarannalle! Uitu onkin joka päivä. Keksin mun Polar Loopillekin tosi hyvää käyttöä, sillä sitä voi käyttää vedessä kellona ja aktiivisuuden mittarina. Veden lämpötilasta riippuen oon uinut 15-30min kerrallaan.
Sitä oon kyllä hämmästellyt miten savolainen uimaranta on aina näin tyhjä!!! Meillä kun vähän aurinko pilkistää niin ranta on täynnä, täällä, ei ketään!?!

Vesisateella on hyvä käydä taidenäyttelyissä. Nytkin käytiin katsomassa Taidekeskus Väinölän jokakesäinen naivistinäyttely. Suosikkeja oli paljon. Paljon jäi mieleen myös naivismin sillisalaattimaisuus, eli että kuvassa on niin paljon kaikkea ettei sitä oikein edes tahdo löytää.

Kylällä on ollut koko viikon kisavalmistelut käynnissä. Paljon on myös tullut uusia liikuntamahdollisuuksia, uimaranta oli siistitty + beach volleykenttä tehty, telineitä koulun pihassa oli uusittu, frisbeegolf-kenttä tehty, kylälle rakennettu harjoittelu rata frisbeegolfille jne.
Ja tänäänhän on se THE päivä eli Finntriathlon Joroinen eli Teräsmieskisat :) Eilen pikamatkalaiset veti tästä meidän ohi juoksuosuutta, tänään taitaa pikkasen isompi poppoo vetää.

Itsellekin on liikuntaa tullut kivasti joka päivä. Lihaskuntotreenit + lenkkiä + uintia + marjastusta. Kerran mansikkasato jäi niin huonoksi pitää marjat kerätä luonnosta. Onpahan ilmaista :D Meinaavat vaan elävältä syödä, mutta onneksi apu oli lähellä ja kaapista löytyi melkoinen huppari!

Ja koska illalla taas satoi niin käytiin tsekkaamassa Mekaanisen musiikin museo Varkaudessa. Itse olen tuolla käynyt viimeksi n. 25v. sitten. Nyt käytiin tytsyn kanssa. Aivan seko paikka :D Niin kuin itse omistaja tuumasi "Tämä ei ole mikään museo, tämä on hullujen huone!" Mut hieno paikka kuitenkin ja hienot vehkeet.

Suosittelen käymään jos Varkauden suunnalla liikutte.

iive

Vuodessa joogaajaksi?

Auringon lapsi täällä taas.
Niin on tullut fanitettua näitä aurinkoisia päiviä mitä muutamia oli ennen joulua ja muutamia joulun jälkeen. Aurinko on minulle syy nousta ylös ja mennä ulos. Näistä mustista illoista katuvalojen loisteessa en juurikaan välitä, sillä silloin on hankalaa mennä metsään.

Ennen joulua jo tein uuden Unelmakartan Life Coachin kehoituksesta. Tein kartan täysin tyhjin fiiliksin eli valitsin kuvia sen perusteella, että kuva tosiaankin resonoi, koitin välttää ajatustyötä täysin. Aika mielenkiintoisia kuvia tuli mun mielestäni. Tällä teemalla siis kuitenkin eteenpäin, keskellä lukee I Love My Life <3

Jooga on kartassa vahvasti edustettuna, vaikkei nyt kundaliinijoogaa kuvassa olekaan (tällä hetkellä kundaliinijooga vetää minua vahvimmin puoleensa ja saan harjoituksista eniten). Uskon vahvasti siihen, että tästä vuodesta tulee tosiaankin se vuosi, jolloin joogasta tulee minulle elämäntapa. Yoogaian otin nyt jatkuvalla tilauksella, joka sekin jo itsessään hieman velvoittaa palvelua käyttämään hieman aktiivisemmin. En halua että jooga on minulle pakkopullaa, mutta hieman täytyy itsekin asiaan panostaa eikä vain odottaa että pelkkä halu riittää.
Onhan tutkittu että sinnikäs toisto tekee rutiinin.

Kun uutta tapaa toistaa sitkeästi, yhteydet aivoissa vahvistuvat ja toiminta muuttuu lopulta automaattiseksi. Keskimäärin se vie 66 päivää.

Sopivasti huomenna alkaa Yoogaiassa 15min päivittäiset joogatunnit, jossa saa kokeilla kattavasti eri joogatyylejä.

Tee tänä vuonna itsellesi lupaus, tuoda elämääsi enemmän joogaa.  Pidä tästä lupauksesta kiinni, vaikka muut lupaukset pettäisivät. Aloita uudenvuodenlupauksesi 4. tammikuuta liittymällä 21 päivän #ExploreYoogaia -haasteeseemme. Näillä 15 minuutin tunneilla pääset tapaamaan vetäjiämme ja löytämään suosikkituntisi. Opi lisää, paranna taitojasi ja löydä tasapainosi haasteen aikana.

Tämä ei ole nyt mikään Yoogaian maksettu mainos vaan tähän ajattelin nyt kuitenkin tarttua, vaikka livetunneille tuskin osallistunkaan, tallenteista nuo kuitenkin mahtavat löytyä sitten jälkeenpäin. Ja sittenhän ei ole enää kuin 45 päivää itsekseen joogailua edessä :D
No tuskinpa näitä nyt ihan peräkkäisinä päivinä kuitenkaan tulen suorittamaan tai mistä senkin sitten tietää...

Tänä vuonna ajattelin panostaa erityisesti peruskuntoon ihan arkiaktiivisuuden kautta. Lisäksi uiminen tulee olemaan tämän vuoden laji ehdottomasti ja onhan sitä kuntosaliakin tullut mietittyä että josko sinne... pelot fibrokivuista vaan heti alkaa pyörimään päässä kun ajatteleekin sitä salia, joten se olkoon vielä arvoituksena kuinka sen käy.

Joululahjaksi saatu Polar Loop on innostanut myös ulkoilemaan. Jo ensimmäisellä käyttöviikolla tuli valittua työmatkan taittamiseen useammin kävely kuin auto ja vuoden ensimmäisenä päivänä käytiin miehen kanssa ensin heittämässä fresbeegolfia ja sitten vielä metsässä kävelemässä. Oli kyllä aivan huippusää! Ja tuli todettua, että voihan sitä fresbeetä heittää näin talvellakin, ainakin jos ei kauheasti lunta ole minne kiekko kadoksiin sujahtaisi.

Eilen käytiin hakemassa Lintunen kotiin joululomalta. Itse tuli välipäivät tehtyä töitä ja lähinnä nukuttua. Lähes joka päivä tuli nukuttua päikkärit ja vielä noin 12h yöunet. Ilmeisesti aikamoiset univelat kuitenkin harteilla ovat painaneet. Ennen joulua stressasinkin aika paljon työasioita, jotka jäivät jouluvapaillekin hieman häiritsemään. Onneksi vuoden ensimmäiset neljä päivää ovat olleet vapaapäiviä, joten uuden vuoden on voinut aloittaa hyvillä ja rennoilla fiiliksillä.

Tänä vuonna olen kuitenkin jo lenkkeillyt ulkona, joogannut, uinut ja juonut joka päivä vihersmoothien, että ihan hyvin, tosin olen kyllä viimeisiä joulusuklaitakin joka päivä tuhonnut ettei nyt pelkäksi kehumiseksikaan mene (tänään ne tosin loppui). Eilen muuten tajusin vasta, että noita viherjauheitakin voisi kokeilla kun ei aina tuoreita satu olemaan kaapissa (tosin lehtikaalia ja selleriä kyllä pakastin). Saa vinkata jos tietää jonkun hyvän makuisen viherjauheen smoothieiden sekaan.

iive

Auringonpaisteessa, kirpeässä raikkaassa ilmassa, siellä on hyvä olla

Hui, ei minun näin kauan pitänyt olla hiljaa.

No syy kuitenkin on ollut hirmuisen flunssan kuin masennuksen, onneksi!

Hyvinvointirintamalta ei siis kovin hyvää kuulu :( Sen sijaan, että olisin treenannut ja syönyt fiksusti niin olenkin lähinnä niistänyt ja syönyt suklaata. Kolme flunssaa peräjälkeen, ei ole ollut kovin kiva juttu todellakaan! Onneksi välillä oli päiviä, jolloin jaksoi nauttia ihanasta syksystä ja töissäkin olen käynyt koko ajan. Pahimmat päivät kun sattuivat sopivasti juuri vapaapäiville... toisaalta ehkä tämä homma ei olisi näin pitkittynyt jos ne muutamat saikkupäivät olisi ottanut... no nyt joka tapauksessa paranemaan päin ollaan <3

Syksyn harrastuksia ja liikuntajuttuja on edelleen olleet ehdottomasti frisbeegolf ja geokätköily. Muutenkin olen kaivannut metsään ja veden äärelle tosi paljon. Sinne on oikein PAKKO päästä!

Äidin luona kyläillessä pääsin oikein kunnolla metsään ilman huonoa omaatuntoa kun Lintunen oli Mamman ja Papan hoivissa. Isäpuoli neuvoi hyvän metsälenkin vanhoja metsäautoteitä pitkin, matkalta löytyi iso vanha soramonttu, jonka harjalle kiipesin ja ihailin luonnon työtä kun se ottaa omansa takaisin. Koko monttu oli aivan vihreä!

Meidän koirien haudat löytyvät myös tuolta metsästä (lupa sille löytyy) ja itkuthan siellä piti tirauttaa puuta vasten. Kyllä olisi ollut kiva tuollakin lenkillä noiden karvakorvien kanssa painaa menemään yksinolon sijaan... ikävä on kyllä välillä kova.

Toisaalta syksy on ollut ihana, aurinkoinen ja kirpsakka, tähdet näkyvät upeasti öisin taivaalla, eikä vesisateesta ole paljon tarvinnut kärsiä ja yhdessä perheenä ollaan liikuttu ja oltu yhdessä tosi paljon. Toisaalta syksy on ollut todella vaikea. Olen ollut kovin alavireinen ja väsynyt, kroppa selkeästi ei toimi vaan jumittaa, niin lihakset kuin aineenvaihduntakin (fibron vai minkä lie syy...), syömiset menee ihan päin honkia ja vuoden todella loistavassa kunnossa ollut iho tippuu nyt irti, noin niin kuin kuvannollisesti. Töissä on välillä huippua ja välillä suorastaan ihan paskaa. Vaikka niin se taitaa kaikilla olla tässä taloustilanteessa. Pois ei uskalla olla kun sijaisia ei oteta eikä halua työkavereita pulaan jättää. Ehkä kaiken tämän vuoksi sinne metsään on ollut hyvä paeta, siellä kun on ollut hyvä olla ilman näitä kaikkia ahdistuksia. Auringonpaisteessa, kirpeässä raikkaassa ilmassa, luonnon avaruus ympärillä.

Mutta en mä silti luovuta, Life Coach-valmennukset onneksi jatkuvat vielä syksyn mikä on upea juttu! Ja onhan mulla tuon ihonkin kanssa käytettävissä konstit sun toisetkin. Töissä luottamusnainen piipahtaa kohta talossa ja kehittämispäivänä saa puhua suunsa puhtaaksi :P Mä en aio luopua mun unelma-elämästä enkä unelmaduunista. Vaan aion edelleenkin luoda niitä eteenpäin huolimatta tälläisistä pikku vastoinkäymisistä.

:)

iive

Kätköilyä taikametsässä ja masennusvaara

Elämä ei aina mene niin kuin kuvittelisi. Viikko sitten olin täynnä tarmoa ja nyt viimeiset päivät on tuntunut tietyllä lailla hyvin tahmaiselta. Edelliset vapaapäivät kertakaikkiaan nukuin. Ensimmäinen vapaapäivä sujui ihan hyvissä fiiliksissä päiväunia torkkuessa, ajatuksella "kyllähän sitä välillä voi levätä". Torstaina dear Fibro tuli kylään ja jouduin lepäämään ajatuksella "kun ei vaan pääse ylös täältä kun sattuu niin paljon".

Minä en tykkää muiden kuvien "varastamisesta" ja tätä kuvaa en voi edes tekijänsä luokse linkittää, sillä sitä on jaettu jo niin paljon etten kertakaikkiaan alkuperäistä lähdettä löydä. Silti tämän kuvan laitan tänne koska se niin kuvaa sitä miltä Fibromyalgia-kivut tuntuvat ja jos ne näkyisivät, niin ne näyttäisivät tältä. Itse olen (vielä) siinä onnellisessa asemassa etten kärsi kivuista joka päivä, useat kärsivät ja lisäksi Fibromyalgiaa sairastavia kohdellaan aivan törkeästi.

Jos sulla on selkä kipeä, voit olla sairaslomalla sen max. 300 päivää, jos lääkäri niin määrää. Tai uupumuksen takia. Tai masennuksen. Tai kroonisen unettomuuden. Mutta sitten, kun sulla on kaikki nää + järjettömät kivut + lähimuistin kanssa ongelmia + 50-200 muuta oiretta, niin silloin se ei olekaan niin että voit olla sairas koska sun "päädiagnoosi on fibromyalgia".. WTF?!

Perjantaina alkoi taas työt ja onneksi sain idean mennä lenkille ennen työpäivää. Oli todella intensiivinen lenkki, kuljin ihan omissa maailmoissa ja ihmettelinkin vähän jopa, että mistäs nyt tuulee kun näin "rauhoitetaan"? Oli kuin minut olisi nielaistu sinne metsän uumeniin, kuuntelemaan ja kokemaan täysillä sitä luontoa. Oli kuin olisi rauhoiteltu minua "että rauhoitu nyt ja ota iisisti, ihan rennosti vaan ja kyllä kaikesta selvitään" ja minä olin ihan että mitä ihmettä?

No, syy selvisi töissä kun palaverissa kävi ilmi, että toistaiseksi yötyöt lisääntyvät ja mennään jatkossa vajaamiehityksellä tämä syksy ilmeisesti ainakin. Tämä uutinen hallitusten palkkaleikkausten jälkeen sai mut kyllä näkemään punaista. Mutta eihän tässä mikään auta kuin kertakaikkiaan järjestellä päässä ja töissä palikat uuteen järjestykseen, että tästä selvitään :(

Sunnuntaina ollessani töissä yksin ja tehdessäni yksin siis kahden ihmisen työt mietin sitä, että joo kyllähän minä nyt saan tupla palkankin, mutta jatkossa voi käydä niin etten tosiaankaan saa ja nauran kyllä sille joka sanoo, että sittenhän on työnantajalla varaa palkata siihen toinenkin työntekijä kun se ei ole niin kallista. Tämä on asia johon en usko pätkääkään. Ihminen on niin ahne, että taatusti jokainen firma vetää ne palkat "omaan taskuun" ja työntekijä saa edelleen tehdä ne kahden ihmisen työt yksin ilman sitä sunnuntai-korvausta. Jos siis nämä uudistukset menevät läpi.

Lauantai-aamuvuoron jälkeen suunnattiin Ladun Majalle frisbeegolfin pariin. Kiva kenttä keskellä taikametsää. Syksyinen kirpeä sää ja auringon paiste. Harmi vaan että kenttää oltiin juuri remontoimassa, joten kierros jäi hieman vajaaksi. Onneksi kaveri oli jo aiemmin vinkannut Cachebird-sovelluksesta kun olin hänelle manannut c:geon takkuilemista. Äkkiä playkaupasta uusi sovellus kännykkään ja kuten arvasin, 2 geokätköä ihan siinä vieressä :) Jatkettiin sitten ulkoilua vielä parin kätkön etsimisen verran ja todettiin Cachebirdin olevan kehujensa väärti.

Tahmea olo jatkuu yhä edelleen ja viime yönä tajusin, että nytkö se alkaa? Eli syysmasennustako tässä pukkaa? Tätä mahdollisuuttahan mietin kun Parlodelin lopetusta aloittelin. Parlodel-lääkitys kun nostaa dopamiinitasoja aivoissa ja lopetus taas laskee. Dopamiinin määrän lasku voi aiheuttaa masennusta tai alakuloisuuden tunteita. Sitäkö tämä nyt sitten on? Kun toisaalta olo on ihan ok ja toisaalta ei todellakaan ole. Minusta tuntuu vaan, että olen niin vihainen kaikille ja etenkin itselleni. Vihainen syystä, jota en todellakaan tiedä.

Nyt olisi vapaapäivä ja pää lyö ihan tyhjää, että mitä tekisi? Kun oikeasti tekisi mieli vaan mennä tähän sohvalle kyljelleen ja vain olla kun ei jaksa muuta. Sille tielle on vain ihan liian helppo liukua ja siltä tieltä on todella vaikea nousta ylös. Olen nuorena sairastanut 2 vaikeaa masennusta, siis ei mitään "minua nyt vähän masentaa"-masennusta vaan sellaista jossa ihminen menee täysin toimintakyvyttömäksi ja millään ei ole mitään merkitystä. Se on elämää jonne en ikinä enää halua ja se on vienyt minulta monta vuotta ja yhtään vuotta en enää aio sille antaa. Joten parasta on ilmeisesti nyt tehdä jotain muuta kuin maata sohvalla.

Tätä kuvaa katsoessa muistan aina sen rauhan mikä minussa tuolloin oli ja nyt tajuan, että sen rauhan voin saada milloin tahansa itseeni jos vain haluan ja yritän.

Joten tälle viikolle toivon kaikille ja itselleni ihania onnen ja ilon hetkiä <3

iive

Perheaikaa

Viikon hiljaiselosta piti huolta kesken yövuoron alkanut oksennustauti. Ensimmäistä kertaa jouduin yövuorosta soittamaan työkaverille, että nyt pitäis jonkun tulla mun tilalle. Aika hyvin. Kohta kymmenen vuotta oon tehnyt kolmivuorotöitä ja keskiarvolla laskettuna yövuoroja on vuosien aikana kertynyt lähemmäs 600. Se on melkein KAKSI VUOTTA mun elämästä! Huh, huh...

En oo oikein ihan varma mitä tykkään noista kauppojen aukiolojen vapautuksista, toisaalta se on tosi hyvä juttu, toisaalta mietin lisääkö se entisestään perheitä joissa tehdään töitä monessa vuorossa? Toisaalta moniko kauppa sitten pitäisi putiikkiaan yökaudet avoinna?
No, joka tapauksessa kaikki mulle heti nyt-yhteiskunta on aika mätä lapsiaan kohtaan. Paljon on tullut mietittyä sitä, että jos olisi vaihtoehto tehdä päivätyötä niin tekisinkö? Ehkä tekisin, vaikka palkka olisi pienempi, sillä se aika (itselle että perheelle) ja terveyshyödyt mitkä siitä saisi, niin olisi kyllä aika korvaamatonta.

Eilen käytiin aamuvuoron jälkeen kiertämässä Muuramejoen luontopolku, koska Lintunen sitä erityisesti toivoi. Tänään käytiin kokeilemassa vihdoin frisbeegolfia. Kun kerran oltiin kaikki yhtäaikaa vapaalla <3

Ensimmäiseksi käytiin harjoittelemassa Jyväskylässä Harjun radalla ja siitä suunnattiin Vitapoliksen radalle Kinkomaalle.
Oman alueen radat löytyi helposti frisbeegolfradat.fi palvelusta. Sieltä löytyi myös säännöt ja muut tärkeät seikat mitä on hyvä tietää radalle mennessään.

Harjulla oli hienot väyläopasteet ym. ympäristö oli siistiä, muutamaa spray-taiteilijan tuherrusta lukuunottamatta.

Vitapoliksen kenttä on ihan mahtavassa maastossa järvenrannalla harjualueella. Opasteita oli joskus ollut, mutta ilmeisesti joku valopää oli halunnut repiä ne irti??? Yllä olevasta kuvasta näkee myös sen tosiasian mitä harrastus tekee maastolle, mikä jäi itseä kyllä mietityttämään. Aikamoista eroosiota nimittäin :(
Ihmettelin myös sitä miksi tähän harrastukseen kuuluu tupakointi kierroksen aikana sekä kaljanjuonti? Tumppeja oli tosi runsaasti ympäristössä ja olisipa pullo-mummolla ollut täysi kassi radan kierrettyään kalja-, siideri- ym. tölkkejä ja pulloja. Ja näitä siis löytyi pitkin poikin radan varrelta milloin mihinkin kivenkoloon ja puunjuurelle "piilotettuna".

No tämä oli yksi rata vain ja tosiaankin ilmeisesti sellaisessa "viihde"-suosiossa. Meidän 6-vuotiaskin pärjäsi radalla hienosti. Ja liikuntaa tuli siinä sivussa usean kilometrin ja tunnin verran.

Ja mikä tärkeintä, niin sitä yhteistä aikaa perheen kesken <3

iive

ps. ja koko ajatus frisbeegolfista heräsi kun joku oli unohtanut frisbeensä taannoin uimarannalle ja me sitä Lintusen kanssa ruettiin huviksemme vedessä heittelemään ja pelleilemään. Sehän oli jopa ihan kivaa!