Auringonpaisteessa, kirpeässä raikkaassa ilmassa, siellä on hyvä olla

Hui, ei minun näin kauan pitänyt olla hiljaa.

No syy kuitenkin on ollut hirmuisen flunssan kuin masennuksen, onneksi!

Hyvinvointirintamalta ei siis kovin hyvää kuulu :( Sen sijaan, että olisin treenannut ja syönyt fiksusti niin olenkin lähinnä niistänyt ja syönyt suklaata. Kolme flunssaa peräjälkeen, ei ole ollut kovin kiva juttu todellakaan! Onneksi välillä oli päiviä, jolloin jaksoi nauttia ihanasta syksystä ja töissäkin olen käynyt koko ajan. Pahimmat päivät kun sattuivat sopivasti juuri vapaapäiville... toisaalta ehkä tämä homma ei olisi näin pitkittynyt jos ne muutamat saikkupäivät olisi ottanut... no nyt joka tapauksessa paranemaan päin ollaan <3

Syksyn harrastuksia ja liikuntajuttuja on edelleen olleet ehdottomasti frisbeegolf ja geokätköily. Muutenkin olen kaivannut metsään ja veden äärelle tosi paljon. Sinne on oikein PAKKO päästä!

Äidin luona kyläillessä pääsin oikein kunnolla metsään ilman huonoa omaatuntoa kun Lintunen oli Mamman ja Papan hoivissa. Isäpuoli neuvoi hyvän metsälenkin vanhoja metsäautoteitä pitkin, matkalta löytyi iso vanha soramonttu, jonka harjalle kiipesin ja ihailin luonnon työtä kun se ottaa omansa takaisin. Koko monttu oli aivan vihreä!

Meidän koirien haudat löytyvät myös tuolta metsästä (lupa sille löytyy) ja itkuthan siellä piti tirauttaa puuta vasten. Kyllä olisi ollut kiva tuollakin lenkillä noiden karvakorvien kanssa painaa menemään yksinolon sijaan... ikävä on kyllä välillä kova.

Toisaalta syksy on ollut ihana, aurinkoinen ja kirpsakka, tähdet näkyvät upeasti öisin taivaalla, eikä vesisateesta ole paljon tarvinnut kärsiä ja yhdessä perheenä ollaan liikuttu ja oltu yhdessä tosi paljon. Toisaalta syksy on ollut todella vaikea. Olen ollut kovin alavireinen ja väsynyt, kroppa selkeästi ei toimi vaan jumittaa, niin lihakset kuin aineenvaihduntakin (fibron vai minkä lie syy...), syömiset menee ihan päin honkia ja vuoden todella loistavassa kunnossa ollut iho tippuu nyt irti, noin niin kuin kuvannollisesti. Töissä on välillä huippua ja välillä suorastaan ihan paskaa. Vaikka niin se taitaa kaikilla olla tässä taloustilanteessa. Pois ei uskalla olla kun sijaisia ei oteta eikä halua työkavereita pulaan jättää. Ehkä kaiken tämän vuoksi sinne metsään on ollut hyvä paeta, siellä kun on ollut hyvä olla ilman näitä kaikkia ahdistuksia. Auringonpaisteessa, kirpeässä raikkaassa ilmassa, luonnon avaruus ympärillä.

Mutta en mä silti luovuta, Life Coach-valmennukset onneksi jatkuvat vielä syksyn mikä on upea juttu! Ja onhan mulla tuon ihonkin kanssa käytettävissä konstit sun toisetkin. Töissä luottamusnainen piipahtaa kohta talossa ja kehittämispäivänä saa puhua suunsa puhtaaksi :P Mä en aio luopua mun unelma-elämästä enkä unelmaduunista. Vaan aion edelleenkin luoda niitä eteenpäin huolimatta tälläisistä pikku vastoinkäymisistä.

:)

iive

Kätköilyä taikametsässä ja masennusvaara

Elämä ei aina mene niin kuin kuvittelisi. Viikko sitten olin täynnä tarmoa ja nyt viimeiset päivät on tuntunut tietyllä lailla hyvin tahmaiselta. Edelliset vapaapäivät kertakaikkiaan nukuin. Ensimmäinen vapaapäivä sujui ihan hyvissä fiiliksissä päiväunia torkkuessa, ajatuksella "kyllähän sitä välillä voi levätä". Torstaina dear Fibro tuli kylään ja jouduin lepäämään ajatuksella "kun ei vaan pääse ylös täältä kun sattuu niin paljon".

Minä en tykkää muiden kuvien "varastamisesta" ja tätä kuvaa en voi edes tekijänsä luokse linkittää, sillä sitä on jaettu jo niin paljon etten kertakaikkiaan alkuperäistä lähdettä löydä. Silti tämän kuvan laitan tänne koska se niin kuvaa sitä miltä Fibromyalgia-kivut tuntuvat ja jos ne näkyisivät, niin ne näyttäisivät tältä. Itse olen (vielä) siinä onnellisessa asemassa etten kärsi kivuista joka päivä, useat kärsivät ja lisäksi Fibromyalgiaa sairastavia kohdellaan aivan törkeästi.

Jos sulla on selkä kipeä, voit olla sairaslomalla sen max. 300 päivää, jos lääkäri niin määrää. Tai uupumuksen takia. Tai masennuksen. Tai kroonisen unettomuuden. Mutta sitten, kun sulla on kaikki nää + järjettömät kivut + lähimuistin kanssa ongelmia + 50-200 muuta oiretta, niin silloin se ei olekaan niin että voit olla sairas koska sun "päädiagnoosi on fibromyalgia".. WTF?!

Perjantaina alkoi taas työt ja onneksi sain idean mennä lenkille ennen työpäivää. Oli todella intensiivinen lenkki, kuljin ihan omissa maailmoissa ja ihmettelinkin vähän jopa, että mistäs nyt tuulee kun näin "rauhoitetaan"? Oli kuin minut olisi nielaistu sinne metsän uumeniin, kuuntelemaan ja kokemaan täysillä sitä luontoa. Oli kuin olisi rauhoiteltu minua "että rauhoitu nyt ja ota iisisti, ihan rennosti vaan ja kyllä kaikesta selvitään" ja minä olin ihan että mitä ihmettä?

No, syy selvisi töissä kun palaverissa kävi ilmi, että toistaiseksi yötyöt lisääntyvät ja mennään jatkossa vajaamiehityksellä tämä syksy ilmeisesti ainakin. Tämä uutinen hallitusten palkkaleikkausten jälkeen sai mut kyllä näkemään punaista. Mutta eihän tässä mikään auta kuin kertakaikkiaan järjestellä päässä ja töissä palikat uuteen järjestykseen, että tästä selvitään :(

Sunnuntaina ollessani töissä yksin ja tehdessäni yksin siis kahden ihmisen työt mietin sitä, että joo kyllähän minä nyt saan tupla palkankin, mutta jatkossa voi käydä niin etten tosiaankaan saa ja nauran kyllä sille joka sanoo, että sittenhän on työnantajalla varaa palkata siihen toinenkin työntekijä kun se ei ole niin kallista. Tämä on asia johon en usko pätkääkään. Ihminen on niin ahne, että taatusti jokainen firma vetää ne palkat "omaan taskuun" ja työntekijä saa edelleen tehdä ne kahden ihmisen työt yksin ilman sitä sunnuntai-korvausta. Jos siis nämä uudistukset menevät läpi.

Lauantai-aamuvuoron jälkeen suunnattiin Ladun Majalle frisbeegolfin pariin. Kiva kenttä keskellä taikametsää. Syksyinen kirpeä sää ja auringon paiste. Harmi vaan että kenttää oltiin juuri remontoimassa, joten kierros jäi hieman vajaaksi. Onneksi kaveri oli jo aiemmin vinkannut Cachebird-sovelluksesta kun olin hänelle manannut c:geon takkuilemista. Äkkiä playkaupasta uusi sovellus kännykkään ja kuten arvasin, 2 geokätköä ihan siinä vieressä :) Jatkettiin sitten ulkoilua vielä parin kätkön etsimisen verran ja todettiin Cachebirdin olevan kehujensa väärti.

Tahmea olo jatkuu yhä edelleen ja viime yönä tajusin, että nytkö se alkaa? Eli syysmasennustako tässä pukkaa? Tätä mahdollisuuttahan mietin kun Parlodelin lopetusta aloittelin. Parlodel-lääkitys kun nostaa dopamiinitasoja aivoissa ja lopetus taas laskee. Dopamiinin määrän lasku voi aiheuttaa masennusta tai alakuloisuuden tunteita. Sitäkö tämä nyt sitten on? Kun toisaalta olo on ihan ok ja toisaalta ei todellakaan ole. Minusta tuntuu vaan, että olen niin vihainen kaikille ja etenkin itselleni. Vihainen syystä, jota en todellakaan tiedä.

Nyt olisi vapaapäivä ja pää lyö ihan tyhjää, että mitä tekisi? Kun oikeasti tekisi mieli vaan mennä tähän sohvalle kyljelleen ja vain olla kun ei jaksa muuta. Sille tielle on vain ihan liian helppo liukua ja siltä tieltä on todella vaikea nousta ylös. Olen nuorena sairastanut 2 vaikeaa masennusta, siis ei mitään "minua nyt vähän masentaa"-masennusta vaan sellaista jossa ihminen menee täysin toimintakyvyttömäksi ja millään ei ole mitään merkitystä. Se on elämää jonne en ikinä enää halua ja se on vienyt minulta monta vuotta ja yhtään vuotta en enää aio sille antaa. Joten parasta on ilmeisesti nyt tehdä jotain muuta kuin maata sohvalla.

Tätä kuvaa katsoessa muistan aina sen rauhan mikä minussa tuolloin oli ja nyt tajuan, että sen rauhan voin saada milloin tahansa itseeni jos vain haluan ja yritän.

Joten tälle viikolle toivon kaikille ja itselleni ihania onnen ja ilon hetkiä <3

iive

Kitupiikin piilosäiliö nro.214

Ihana päivä ♡
Ulkona on viihdytty urakalla. Ensin mentiin tutkimaan riippusiltaa keskelle metsää ja löydettiin kassillinen sieniä. Ja paljon puolukoita, ne mennään keräämään huomenna.

Äiti ja sen lapset ja lapsenlapsi ♡ Olipa kiva olla äidin ja veljen kanssa liikenteessä ♡ ja Lintunenkin tykkäsi, etenkin sienistä ja mahtavasta riipusillasta.

Illalla vanhemmat lähti teatteriin ensi-iltaan ja me "kakarat" suunnattiin kätköilemään pitkästä aikaa. 7/8 kätköistä löydettiin. Mysteerikätköstä (Kitupiikin piilosäiliö) saatiin 2 "lukkoa" auki ja 2 jäi avaamatta. Vähän jäi harmittamaan tuo. Oli niin hieno kätkö kyllä. Täytyy varmaan miettiä ratkaisuja kotona ja käydä yrittämässä uudelleen joskus toiste.

Harmittaa myös vähän kun jätin järkkärin kotiin. Olis ollut paljon kuvattavaa tänä viikonloppuna.

Kuten mysteeriportaat metsässä keskellä ei mitään.

Päivän saldo:

Kassillinen sieniä

1 uusi hieno paikka löydetty (riippusilta).

Monta tuntia kivaa yhdessäoloa ulkosalla läheisten kanssa.

Noin 5km mettässä juoksentelua.

7 ratkaistua geokätköä.

Ei huonompi päivä :)

iive

ps. otin sanavahvistuksen hetkeksi pois käytöstä ja laitoin kommenttien valvonnan päälle. Blogin kommenttiboksi täyttyi välittömästi roskapostista, joten valitettavasti sanavahvistus tulee takaisin käyttöön nyt :(

Onnellinen sunnuntai!

Täytyy näin jälkikäteen kyllä sanoa, että toisaalta auton tilttaaminen oli ihan hyvä juttu (jos rahanmenoa ei oteta huomioon). Sen vuoksi nimittäin ollaan saatu viettää lapsetonta vapaapäivää, jonka jokainen vanhempi tietää ihan hyväksi jutuksi silloin tällöin.

Niinpä eiliseen kuului ihanasti ompelua RAUHASSA.

Geokätköilyä puskassa ihan kahdestaan.

Suklaata, glögiä ja uusin Vares-elokuva.

Elokuvastakin saattoi jopa kuunnella ÄÄNIÄ!

OHO!

Meitsi hyppii järkyn järkäleen päällä, viiraa :D Mutta metsässä on vaan niin ihana olla ja päivän liikunnatkin tulee siinä ihan vaan samalla.

Nyt suursiivous ja hakemaan Lintunen kotiin :) Ei siis mitään erikoisia juttuja tänään.

Ihanaa viikkoa kaikille!

iive

Sokeria taivaalta

Wau mikä päivä!
Meillä paistaa täällä aurinko pilvettömältä taivaalta. Aamulla korkeuksissa lämpötila -1 astetta. Nurmikko huurussa, vapaapäivä eli ULOS!

Käytiin tsekkaamassa Naissaaren kätkö. Ajatella että ollaan asuttu Keski-Suomessa jo kuusi vuotta eikä ikinä oltu käyty tuolla. Vierailtiin myös viereisellä Vierassaarellakin yhtä kätköä tutkimassa muttei löydetty.

Monta tuntia vierähti ulkosalla, nyt on posket punaiset ja mieli virkeä. Tosin olo aika väsähtänyt kaikesta raittiista ilmasta, sen jälkeisestä lounaasta ja "pienimuotoisesta" shoppaussessiosta.

Äiti, Miksi taivaalta on satanut sokeria?

Hmm...

 

 Lentävät linnut (sorsat?) säikäytti minut melkein hengiltä!

Ja tsippailipa meitä vastaan tämmöinenkin kaveri, jota sai Lintusen iloksi ihan silittääkin :)

 

Kävin muuten Eurokankaasta ostamassa kasan trikoota jos sais vähän jumppa / tanssivermettä ommeltua. Katsotaan kuinka onnistuu kun lähinnä olen tuolle neitiselle ommellut, en aikuisten kokoja ollenkaan...
Kohta Zumbaan <3

iive

Paljaspään luontopolku

PALJASPÄÄN lp

Muuramen-Säynätsalon Ympäristöyhdistyksen vuonna 1992 perustama Paljaspään luontopolku sijaitsee Säynätsalossa Muuratsalon saaren pohjoispäässä kiertäen noin kahden kilometrin mittaisena myötäpäivään Kontinvuoren itäpuolen rinteitä.
Polkureitin maasto on Päijänteen rantamille ominaisesti karua ja kallioista. Paljaspään laelta avautuu järvelle hulppeat näkymät.
Kalliomaastossa on yllättäen selvää lehtoakin; Kärppäkiven lehto ja Paljaspään lehmusmetsikkö - molemmat luonnonsuojelualueita.
Polulle pääsee Kontinvuoren pohjoispuolelta Rusakontien päästä sekä Vuorelantien keskivaiheilta taikka loppupäästä Paljaspään laelle nousten. Polun varrella on 11 rastitaulua. Reitti on merkitty keltaisten maalimerkkien lisäksi paikoin pienillä viitoilla. Ole silti tarkkana polun haarakohdissa, että pysyt reitillä.
Maaston paikoittaisen kivisyyden ja märällä kelillä mahdollisesti liukkaiden kalliopintojen vuoksi kulkijan on hyvä tarkkailla askeltensa sijoittumista. Polun loppumatka Kontinvuorelta alas on sorastetulla tiepohjalla helppokulkuinen.

Eiliselle oli tiedossa hieman parempaa säätä ja niinpä otin töistä, kollegoiden armaalla suostumuksella, pienen varaslähdön. Eikä tarvitse kyllä sitä katua! Vai mitä sanotte maisemista?

Pakattiin kimpsut ja kampsut, haettiin kaupasta vähän evästä ja Lintunen hoidosta. Sitten tällättiin itsemme autoon ja suunnattiin kohti läheistä luontopolkua. Tuolla oli kyllä mahtavat maastot ja kätkökin käytiin tsekkaamassa.
Luontopolku itsessään oli TODELLA surkeasti merkattu ;( Ehkäpä jos olisimme lähteneet matkaan Vuorelantien puolesta välistä niin sitten olisimme olleet paremmin kärryillä. No osataan me metsässä kulkea ihan ilman viittojakin! Maasto luontopolulla oli hyvin haastavaa. Kiviä, kalliorinteitä, juurakkoisia polkuja, mutta ihanaa silti. Neitinenkin veti tuolla kuin vanha tekijä, märemmissä paikoissa otettiin hartioille killumaan kun muuten olisi ollut koko lapsi kuitenkin ihan lällyssä.

Pikkuhiljaa alkaa näköjään olo kohentua lääkenostosta. Voimatasot ovat vielä heikot ja juoksulenkille lähdöstä ei pysty edes haaveilemaan, mutta innostus ja vire on palannut. Huomenna Zumbaan ja tiistaina AeroJamiin <3

Tosin täytyy kyllä sanoa, että nyt olo tuntuu tosiaankin virkeältä kiitos 12h yöunien. Simahdin nimittäin sohvalle tuolta luontopolulta kotiutumisen jälkeen ja nukkua posotin aamu kuuteen saakka, jolloin oli aika nousta töihin. No onhan tässä ihan tarpeeksi kärsittykin unettomuudesta ja huonoista yöunista. Nyt nukuin kuin tukki!

Ihanaa ensiviikkoa!

iive

Parempi?

Huh!
Flunssa äityikin tosi pahaksi, muutti keuhkoihin eli sain taas niitä hitsin infektio-astmaoireita. Onneksi on hyvät lääkkeet ja olo on jo paljonkin parempi. Pari yötäkin on tässä taas töissä yökötelty.

Liikunnan saralla hiljaista, mitä nyt kätköilty ja vaan kevyesti ulkoiltu kun lapsen kanssa on pitänyt mennä ulos. Eilen pistin palstan pakettiin.
Nyt olisi sitten taas aika nohevoitua ja palata perussetin ääreen. Aloitan kai jääkaapista ja ostan sinne viimein jotain vihreää (muutakin kuin avocadoa). Hedelmiä nyt on onneksi mennyt kun ihanat satsumat on tulleet kauppoihin, NAM!

Tästä se taas sitten alkaa ja jospa sitä pääsis viimein sinne puntillekin tai jumppaan tai lenkille tai IHAN MITÄ VAAN!

iive

Onneksi edes joku jaksaa ehdottaa

Eilen kuului Lintusen suusta lausahdus: -Mennään äiti pikkulenkille!

♥ 

Ja koska eilenkin lähdettiin sen innoittamana ulos niin sama lause kuului taas tänään. Ja hyvät lenkit tehtiinkin!

GeoMapsista parit kätköt tsekattiin ja käytiin loggaamassa. Ihana syksysää tänään, vaikkakin pilvinen. Kotiin mennessä alkoi pihalla satamaan, se onkin hyvä sää mennä päiväunille.

Vielä täällä niiskutellaan, mutta vähän pirteämmällä mielellä kuin aiemmin.

 

iive

Sateinen sunnuntai

Todellakin sateinen sunnuntai.

Sateesta huolimatta piti päästä ulos.

Käytiin rauhallisesti kävelemässä parilla kätköllä (eli ajettiin autolla lähelle ja käveltiin siitä).

Tänne ei oikein viitsitty mennä kun olisi pitänyt kahlata tuon kaislikon poikki majakalle. Ei hirveästi houkuttanut...

Aika väsyksiin veti tuollainen lyhytkin kävelyreissu. Mutta pääasia, että jotain tuli tehtyä. Hitaammin sitä toipuu jos itsensä antaa ihan sängynpohjalle jäädä.

Pääasiassa olen kyllä istunut sohvalla, "katsonut" elokuvia ja leikannut tarrapaperista perhosia (ja pari bambia ja linnun ja pöntön ja kirjaimia.......)

Perhosia on kasassa 55kpl!

Lenteleevät Lintusen seinillä <3

iive

Varalan maraton ja Blogimiitti

Eilen tuli vietettyä mahti päivä, edes aikainen ylösnousu ei voinut pilata sitä vaikka kovasti päivän jälkeen väsyttikin.
Aikaisin aamulla nimittäin startattiin auto kohti Tamperetta ja Blogimiittiä! Niinan kanssa ajeltiin ja matka sujui rattoisasti (kiitos vaan seurasta!). Tampereella kurvailtiin ja käytiin kyytiin Quantina, Brego ja Aku. Kahdella viimeksi mainitulla olikin tiedossa jännä päivä, varsinkin Bregolla, sillä he osallistuivat Varalan puolimaratoniin.

Maratoonarit

Kaupungilla laitettiin auto parkkiin Pyynikin uimarannan parkkikselle ja saateltiin juoksijat maraton paikalle. Ihana oli seurata valmistautumista ja jännitystä vierestä ja omat himot puolimaratonin juoksemista kohtaan vain pahenivat. Nythän tässä olisi vuosi aikaa harjoitella... aion ainakin kokeilla harjoittelua, mitään tietoa ei ole tulevatko jalat harjoittelua ja itse juoksua kestämään, mutta sen näkee sitten matkan varrella.

Maratoonarit

Ennen puolikkaan lähtöä

Niinan ja Quantinan kanssa katsottiin maratonistien ja puolikkaiden lähtö, jonka jälkeen tsippailtiin pitkin Pyynikin mäkiä, käytiin tsekkaamassa kaksi kätköä ja ihailtiin maisemia Pyynikin näkötornista. Pohkeet ovat tajuttoman kipeät Pyynikin portaiden ja mäkien noususta, olis kannattanut varmaan venytellä eilen illalla...

Sää suosi mielettömän hyvin koko päivän ajan, Jyväskylässä satoi kuulemma vettä kaatamalla. Kun kävelimme kohti juoksijoiden kannustuspaikkaa alkoi aurinko paistaa lämpimästi. Viimeisellä osuudella taputimme kädet punaisiksi ja yritimme kannustaa juoksijoita viimeiseen koitokseen. Varalassa nimittäin viimeinen osuus on pelkkää ylämäkeä! Hirveetä! Jo kävellessäkin mäki tuntui hirveältä, saati millaista se olisi juostessa. Ihanaa oli katsella juoksijoita. Joillain oli niin kevyet jalat vaikka takana oli pitkät kilometrit, joistain näki, että alkoi olla kaikkensa antanut olo. Kuitenkin kaikki olivat niin onnellisen näköisiä matkasta riippumatta.
Akulla ja Bregolla puolikas sujui mahtavasti uskomattomaan aikaan. Oli kyllä onnelliset tytöt :)

Loppuilta sujui tyttöjen kanssa New Yorkissa syömässä ja jutellessa, oli taas ihana nähdä. Kuinka onkaan hassua miten mukavaa voi ollakaan "vieraiden" ihmisten kanssa tai eihän ne enää mitään vieraita ole kaiken blogista lukeman ja edellisen blogimiitin jäljiltä :) Toivon, että blogimiitit jatkuvat edelleen ja saadaan uusia blogaajia mukaan. Itselläni oli ainakin aikamoinen puheripuli (anteeksi siitä) kun sai jutella kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa!

Suklaakakun jämät :D

Kohta lähden hellimään kipeitä pohkeita salitreenin pariin ja loppuillan viimeistelee Rento Yoga-tunti, huomenna taas töihin. Tämän päivän vapaapäivä oli todellakin tarpeen, kovin olen ollut väsynyt.

iive