Miten parannuin fibromyalgiasta

Tämä on minun tarinani. Sinun tarinasi, lähtökohtasi, voimavarasi ja muu tilanteesi voi olla toinen. Haluan kuitenkin herätellä, että joskus, joissain tilanteissa, lähtökohdissa ja tiettyjen voimavarojen kanssa, myös jonkinlainen muu katsantokanta tai kokeilu voi olla mahdollista.

Kukaan ei valitse kipua elämäänsä.

Olen pitkin vuotta kirjoittanut taipaleestani fibromyalgian kanssa. Kaikki siihen jollakin lailla liittyvät jutut löydät täältä KLIK!
Nyt takana on yli 12kk ilman minkäänlaisia fibromyalgia-oireita. Kipupisteet ovat myös oireettomat.

Jotta voi täysin ymmärtää sitä mistä pitäisi parantua, täytyisi löytää syy sille miksi on sairastunut.

Fibromyalgian synnyn syytä ei tiedetä. Luultavasti oireyhtymän puhkeamiseen vaikuttavat monet tekijät, joiden seurauksena syntyy eräänlainen keskushermoston herkistymisilmiö. Usein oireiden alkaminen yhdistetään infektioon, vammaan tai muuhun kipua aiheuttaneeseen tilaan. Joskus paikallisena alkanut kipu muuttuu yleiseksi kipuherkkyydeksi.

Yhdeksi fibromyalgian syyksi on epäilty pitkäaikaisen stressin aiheuttamaa pahaa mieltä ja ahdistusta. Stressin lähteenä voi olla toistuva ja jatkuva ulkoinen ärsyke, kuten stressiä aiheuttava työ, kiire, liikenne, melu, ihmissuhteet, rahahuolet tai työttömyys. Fibromyalgiaa sairastavilla onkin todettu samanlaisia hormonierityksen muutoksia kuin pitkäaikaisesta stressistä kärsivillä ihmisillä. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, onko stressi fibromyalgian syy vai onko stressi seuraus pitkäaikaisesta ja kivuliaasta taudista.

Unen vähäisyys tai huonolaatuisuus on tavallista fibromyalgiaa sairastavilla. Syvän unen aikana aivolisäke erittää kasvuhormonia, jolla on anabolista eli kudoksia vahvistavaa vaikutusta. Jos syvä uni puuttuu, kasvuhormonia ei pääse erittymään. Sairastuneilla on todettu kasvuhormonin erityksen vähenemistä. Fibromyalgian kaltaisia oireita on pystytty saamaan aikaan laboratorio-olosuhteissa, kun koehenkilöiden normaalia unta on häiritty.

Stressin, unihäiriön tai jonkin muun syyn aiheuttamat hormonierityksen häiriöt voivat vaikuttaa keskushermostoon siten, että kivun kokeminen voimistuu. Sairastuneet kokevat usein henkilökohtaiset ja sosiaaliset paineet ruumiillisina oireina, erityisesti kipuna. (Lainaus: Reumaliitto - Fibromyalgia)

Kuten Reumaliiton Fibromyalgia-oppaassa todetaan, ei fibromyalgialle ole löydetty yhtä yksittäistä syntysyytä. Olen pohtinut myös, että syntysyitä on varmasti hyvin moninaisia, yhtä moninaisia kuin on fibromyalgiaan sairastuneitakin. Oman fibromyalgiani syntymisen kohdistan epätasapainotilaan, hetkeen jossa montaa asiaa oli liikaa ja montaa asiaa liian vähän. Fibromyalgia oli minulle se viimeinen jarru, joka kertoi, että ei näin. Et voi jatkaa elämääsi näin.

Millaisessa elämäntilanteessa aloin oireilla?
Elin mielestäni terveellisesti. Noudatin aika vähäkalorista ja etenkin vähärasvaista fitness-ruokavaliota, treenasin tavoitteellisesti kuntosalilla, olin pienen lapsen äiti, ruuhkavuosissa, minulla oli piilevä keliakia sekä tein intohimoisesti 3-vuorotyötä alalla jota kutsumusammatiksikin sanotaan.

En koskaan ollut tarpeeksi hyvä itselleni. Aina voisi olla ripauksen laihempi, parempi, jaksavampi, voimakkaampi, kauniimpi, hyväksytympi... loputon lista. Osasin huolehtia muista, mutta en juurikaan itsestäni. Minä olin sen sijaan kohde, jolta voi vaatia aina vain lisää. Kun katsoin peiliin, en nähnyt kuin rumuutta vaikka olin "paremmassa kunnossa" kuin koskaan, mutta kun en ollut tarpeeksi!

Paraneminen lähti käyntiin siitä, että tiedostin pysäyttämisen ja miksi minut oli pysäytetty. Fibromyalgia pysäytti minut etenkin henkisen kasvun ja itsensä kehittämisen äärelle. Miksi oikeastaan kaiken suorittamisen, perfektionismin ja itsensäruoskinnan alla - elämä ei tuntunut hyvältä?

Piti myös luopua ainaisesta jaksamisesta, vaatimisesta ja valitettavasti joksikin aikaa piti luopua myös liikkumisesta, sillä etenkään siinä en osannut vetää minkäänlaisia rajoja sille, minkälainen treenaaminen on järkevää.

Se mitä haluaisin yhteiskunnalta, lääkäreiltä tai muilta alan ammattilaisilta, olisi toivo. Tokikaan he eivät voi luvata kenellekään ihmeparantumista, mutta aika toivoton lähtökohta on kun sinulle todetaan, että sairastat parantumatonta sairautta, jonka syntysyytä ei tiedetä, siihen ei ole varsinaista parantavaa hoitoa, vain oireenmukaista hoitoa ja että tämän kanssa on loppuelämäsi eläminen. Viimeinen pitääkin varmasti paikkansa, sillä aivan taatusti minäkin elän fibromyalgian kanssa loppuelämäni. Uskon täysin, että jos alan kohdella itseäni yhtä paskasti kuin mitä ennen kohtelin, tulen sairastumaan uudelleen.

Oma paranemisprosessini lähti käyntiin siitä kun asiaa tutkiessani luin yhden kappaleen, jossa viitattiin siihen, että fibromyalgia voisikin parantua, ehkä, joissain tapauksissa... tämä ajatus jäi kytemään sisälleni. Jos kukaan ei tiedä täysin mistä fibromyalgia johtuu, ei tällöin kukaan voi tietää myöskään sitä, voiko fibromyalgiasta parantua vai ei! Tämä oli päätelmäni.


Luin erilaisten sairauksien ja tilojen parantumistarinoita suomesta ja ulkomailta, etsin niistä yhteisiä tekijöitä ja inspiraatiota. Aloin tekemään asioita välittämättä siitä, onko minulla fibromyalgiaa vai ei. Välillä olin aivan rikki ja kipeänä, välillä täynnä tarmoa. Inspiraatioina toimi ihan tavalliset ihmiset, sairaat ja terveet, facebookissa, instassa, youtubessa, blogeissa, Suomessa ja ulkomailla. Yksi konkreettisimmista esimerkeistä oli Kelly Turnerin 9 paranemisen avaintekijää sekä Olli Posti. Myöhemmin insipraatiota etenemiseen ja näkökulmiin sain etenkin Facebookin ryhmistä (Freetoxaajat ja ihana Susanna Tanni), kirjoista mm. Hanna Huttunen - Fibromyalgiasta vapauteen,  Tara Lange - Tikapuut rakkauteen, & Vihermehu, Miia Huitti - Stressikupla ja etenkin sen harjoitukset!, Kaisa Jaakkola - Hyvänolon Hormonidieetti, Karita Aaltonen - Uskalla Parantua. Kuuntelin myös aktiivisesti podcasteja ja radio-ohjelmia yleensäkin terveyteen liittyen.

Mutta koska se ensimmäinen vahvin fiilis syntyi Kelly Turnerin 9 paranemisen avaintekijän polusta, lähden purkamaan matkaani sen mukaisesti kuinka nämä itseni kohdalla koin. Jos omalla kohdalla Fibromyalgian itsehoito kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti kartoittamaan seuraavat polut, sekä lukemaan myös Hanna Huttusen Fibromyalgiasta vapauteen kirjan.

Myös Terveyskirjasto luettelee itsehoidoksi seuraavaa:
Fibromyalgian oireita voidaan huomattavasti vähentää liikunnalla, laihduttamalla ja parantamalla yöunta. Fibromyalgian hoidossa usko omaan pystyvyyteen on tarpeen. Siinä auttaa tuki hoitohenkilökunnalta ja läheisiltä. Tärkeää on tietää, että kipu ei ole selittämätön ja hallitsematon ilmiö, jolle ei voi mitään. Kipu johtuu hermoratojen reagoinnista, johon voidaan vaikuttaa liikunnalla, kuntoutuksella ja lääkkeillä.

Polku numero 1: Vahva halu elää

Fibromyalgiaa diagnosoidessa tutkittiin kaikenlaista. Omat laboratoriokokeeni tuottivat sellaisia tuloksia joissa jo hetken luulin sairastuneeni johonkin vieläkin vakavampaan, johonkin sellaiseen mihin kuolisi. Olin pienen lapsen äiti, käynyt jo tämän yhden kerran läpi aivolisäkekasvaimen kanssa ja koin suurta ahdistusta ja kuolemanpelkoa. Fibromyalgiadiagnoosi oli siis sinänsä helpotus. Fibromyalgia voi olla helvettiä, mutta siihen ei kuole. Syntyi alistumisen sijaan vahva halu elää, olin saanut uuden mahdollisuuden.

Polku numero 2: Ota vastuu omasta terveydestäsi

Kun sitten kohdallani lääkärit lähinnä pyörittelivät päitään lääkekokeilujen jälkeen (jotka eivät siis auttaneet vaan pahensivat), oli aika alistua kivulle tai tehdä jotain muuta. Sopeutumisvalmennuskurssilla syntyi päätös olla sopeutumatta. Päätin tehdä asioita vaikka tulisin niistä kipeäksi. Sinä kesänä uurastin palstalla ulkona luonnossa ja käänsin maata, istutin kasveja, kannoin vettä ja välillä itkin kivusta, mutta myös nautin.

Tähän kohtaan itse lisäisin myös liikunnan, muun itsestä huolehtimisen ja palautumisen. Kipuilin pitkään liikunnan kanssa ja tämän suhteen olenkin vielä eniten matkalla. Järjettömät hardcore-spinningtunnit, rääkkisalitreenit ja aivan päättömät juoksulenkit vaihtuivat hitaaseen käyskentelyyn metsässä, uimiseen, joogaan, kehonhallintaharjoituksiin, pomppimiseen ja täristelyyn (kyllä luit aivan oikein!) Liikunnan määrä ja teho tulee pitää sellaisena, ettei palautuminen ja etenkään uni häiriinny. Se voi tosiaankin tarkoittaa sitä, että siitä treeniohjelmasta tehdään vain ne dynaamiset alkuvenyttelyt ja unohdetaan se varsinainen treeni kokonaan. Toistaiseksi tässä on vielä kehossani jokin asia epätasapainossa (epäilen alhaisia varastorauta-arvoja), sillä asian suhteen on täytynyt edetä hyvin hitaasti. Olen tajunnut myös, että ehkäpä fysiikkani on vain kertakaikkiaan sellainen, ettei tuollainen harrastamani rankka treenaus kertakaikkiaan minulle sovi. Kunnon juoksulenkeistä ja kehonpainotreeneistä edelleen kuitenkin haaveilen ja niiden eteen teen jatkuvasti töitä.

Polku numero 3: Ota vastaan sosiaalinen tuki

Onnekseni olin saanut elämääni ihmisiä joiden tuki kantoi eteenpäin. Sellaista rakkautta ja ystävyyttä en ollut kokenut koskaan aiemmin. Puolison tuki oli kaikista tärkeintä. Muiden fibrosiskojen elämää seuratessani sain huomata, että kumppanini on poikkeuksellinen. Hän kykeni ja kykenee edelleen näkemään minut sellaisella rakkaudella, johon en itse tuohon aikaan etenkään millään tasolla kyennyt. Hän oli iso apu myös asioiden ja arjen pyörittämisessä kun työpäivän jälkeen elämä jatkui omalla kuntoutuksella, oli arki joskus liikaa. Jos silloin olisi elänyt kumppanin kanssa, jonka mielestä kotityöt tai ruuanlaitto olisi naisten hommia tai fibromyalgia laiskojen tauti...

Polku numero 4: Muuta radikaalisti ruokavaliosi
 
Virallisterveellisissä suosituksissa ei juurikaan ruokavaliosta puhuta. Sopeutumisvalmennuksessa ruokavalio oli sitä perus ruokapyramidia, lautasmallia ja vähärasvaisuutta. Itse arvostan sinänsä ruokapyramidia, sillä sitä voi käyttää niin moninaisesti saaden kaikki hyvät ravintoaineet, harmikseni sitä ehkä tulkitaan vain hieman liian yksioikoisesti.
Muistan myös pöyristyneeni kun ravitsemusterapeutti esitteli meille lääkkeen suoliston kaasuongelmiin (monella fibrolla on suolisto/ruuansulatusvaivoja), hänen pointtinsa oli, että lääkettä ottamalla voi syödä mitä vain! Minusta ajatus oli aivan päätön! Miksi syödä jotain mitä kehosi ei juuri nyt siedä? Aivan sama kuin diabeetikolle sanotaan, että piikitä vain lisää insuliinia niin voit syödä pullaa tai närästyksestä kärsivälle määrätään vain lisää lääkettä, jotta hän voisi syödä lisää ruoka-aineita jotka närästystä aiheuttaa. Näinhän siis toimitaan, joissain tapauksissa, koska ihmiset tahtovat myös tehdä niin, mutta minusta ajattelumalli on ihan käsittämätön.

Oma ruokavalioni keskittyy kasvisten ja marjojen monipuoliseen saantiin. Avainsana on fytoravinteet, hivenaineet ja mineraalit. Vihreä on kesäisin ruokani lempiväri ja se saa värikkäitä vivahteita marjoista ja muista vihanneksista sekä kasviksista. Smoothiet ja vihannesmehut ovat oiva tapa tankata helposti kaikkea ravinteikasta. Yksi suurimmista kuntoutuskeinoistani on ollut palstaviljely. Sieltä saan luomulaatuiset kasvikset ja villivihannekset, joita minulla ei olisi kaupasta varaa ostaa siinä mittakaavassa. Palstaviljely on myös loistavaa liikuntaa keväästä myöhäiseen syksyyn. Käyn keräämässä myös marjat ja sienet itse.

Elän nykyään pääsääntöisesti viljattomasti. Suurin syy tähän on iho-keliakia. Uskon keliakian ja suolistonukan vaurioiden olevan suuri syy sairastumiselle. Minulla ei ole ollut koskaan suolisto-oireita iho-keliakian kanssa ja koko keliakia löytyi päähänpistosta podcastista bongaamani ruokavalio-kokeilun ansiosta (kiitos Sami Sundvik!!!). Lääkärit pitivät iho-oireitani ihottumana. Kenellekään ei tullut mieleen keliakia.

Joten syystäkin suoliston hoito ruokavaliolla on erittäin tärkeää. Ensimmäiset vuodet käytin kyllä myös gluteenittomia tuotteita, mutta pitkällä aikavälillä olen luopunut niistäkin, sillä ne eivät ole juurikaan kovin terveyttä edistäviä tuotteita. Täysin poissuljettuja ne eivät ole ja onhan luontaisiakin vaihtoehtoja olemassa kuten kvinoa, kikhernepasta jne. mutta pääsääntöisesti arjessa en käytä teollisesti muokattuja gluteenittomia tärkkelyksiä ja jauhosekoituksia tai leipiä.

Hiilihydraattien lähteiden kanssa olen tarkkana ja nykyään vähäravinteiset riisi ja peruna eivät juurikaan edes maistu kun nyt on tottunut kvinoan ja esimerkiksi bataatin aromaattisiin makuihin. Syön hiilihydraattitietoisesti, välillä jopa vähähiilihydraattisesti, mutta en liialti sillä se vaikuttaa unen laatuuni ja palautumiseen.

Rasva on ollut elämässäni suuri peikko, sillä onhan meidät aivopesty vähärasvaisiin tuotteisiin. Aloin lisäämään oliiviöljyä vähän sinne jos tänne (sen terveysvaikutuksista lähes kaikki ovat samaa mieltä), ruuanlaitossa käytän myös voita ja gheetä. Käytän runsasrasvaisia, mieluiten homogenoimattomia, maitotuotteita, tosin niukasti. Kahvissa punaista luomumaitoa, ruuassa voita ja kermaa sekä kookosöljyä. Kovia rasvoja tasapainotan pähkinöillä, oliiviöljyllä ja avocadolla. Syön harvoin jogurttia tai muita maitotuotteita, mutta silloin kun niitä nautin, niin ne ovat täysrasvaisia ja nautiskelen niistä ilolla. Juustoa käytän maitotuotteista eniten.

Proteiinin saantini koostuu lähinnä broilerin sekä naudan lihasta, kalasta ja palkokasveista. Käytän marinoimattomia tuotteita. Tulevaisuudessa toivon, että voisin keskittyä vielä enemmän luomuun. Nyt olen alkanut keittämään luuliemiä ja täytyy sanoa, että jos niistä ei nyt sitten mitään terveyshyötyjä saisikaan, niin ainakin ruoka maistuu mielettömän hyvältä!
Kananmunia ei tietystikään voi unohtaa, niitä menee säännöllisesti, muttei mitenkään hirveitä määriä tai edes päivittäin. Niissä luomu tai free range on pop! Häkkikanojen munia ei enää edes kykene syömään.
Jonkin verran syön myös uusia kasvisproteiinituotteita ja nyt niin trendikkäitä vegetuotteita, mutta näiden suhteen keliakia ja iso prosessointimäärä on ongelma.

Arjessa täysin vältettävien listallani on valkosokeri. En kyttää sinänsä tuotesselosteita esim. ketsupista tai maustekastikkeista (niissä kokonaisuus ratkaisee). Mutta karkkihyllyn kierrän nykyään kaukaa, samoin jäätelö ym. perinteiset herkkuosastot. Toinen saman sarjan tuote on glugoosi-fruktoosisiirappi sekä keinotekoiset makeutusaineet. Light-tuotteet? Niille sanon ei kiitos.
Olen opetellut leipomaan herkkuja joissa käytetään hyväksi mm. taatelien, banaanin, hunajan ym. makeutta ja näihin luotan myös valmiissa herkuissa esim. raakasuklaassa.

Miten tämän sitten yksinkertaistaisi? Ei ehkä mitenkään, mutta kokeillaan nyt tällaista :) Eli puhdasta, mahdollisimman vähän käsiteltyä, alkuperäisessä olomuodossaan olevaa ravinteikasta, värikästä ja etenkin maistuvaa ruokaa. Sopivasti. Paastoaminen on myös sopinut minulle. Lepoa ruuansulatukselle.

Polku numero 5: Käytä kasvirohdoksia ja ravintolisiä

Light-tuotteiden, vähärasvaisuuden, ravinteittomien hiilihydraattien jäljiltä kehossani on ollut ravintopuutteita. Keliakia on aiheuttanut myös suolistoon imeytymishäiriöitä. Näitä korjaan edelleen. Minun tilanteessani ei ole mahdollista saada kaikkea imeytymään syömästäni ruuasta vaan olen kokeillut erinäisiä ravintolisiä, viherjauheita ym. jokaisella tuotteella on varmastikin ollut paikkansa ja tehtävänsä. Smoothiet ja vihannesmehut ja ruokavalio on tietenkin se mihin pyrin, mutta aika mahdotonta on esim. syödä kurkumiinia niin paljon kuin mitä sitä kapselista saa.
Pidän myös taukoja näiden kanssa enkä syö kaikkea yhtä aikaa. Käyn myös laboratoriokokeissa säännöllisesti mm. mittauttamassa maksa-arvot etteivät nämä pääse kuormittamaan maksaa liialti.

Tällä hetkellä käytän: Spirulina, chlorella, kelp-leväpuriste, d-vitamiini, magnesium (kolme eri valmistetta), omega3, rautalisä (kapselina ja suihkeena), b-vitamiinit (eri lähteistä), b12-vitamiinisuihke sekä Opti MSM. Käytössä oli myös monivitamiini, jonka uudelleen aloittamista harkitsen juuri. Maitohappobaktreereja saan tällä hetkellä ruuasta ja juomista aika kattavasti.

Polku numero 6: Luota intuitioon
Polku numero 7: Vapauta tukahdetut tunteet
Polku numero 8: Kehitä myönteisiä tunteita
Polku numero 9: Syvennä henkisyyttäsi

Nämä polut liittyvät niin tiiviisti toisiinsa, joten näistä on parhain ehkä kertoa yhdessä? Näistä voisi kirjoittaa kyllä myös ihan oman sarjansa tai vaikka kirjan.

Ohjeneuvo itselle: Kuuntele hyvä ihminen itseäsi äläkä kuvitteellisia yhteiskunnan vaatimuksia! Lepää jos väsyttää, jos laiskotuttaa tai tylsistyttää niin liiku. Älä vaadi kaikkialla 100% (tai yli) panostusta. Jos keho, mieli tai sielu antaa varoitussignaalin, usko sitä. Jos sieltä tulee vihreää valoa niin kannattaisiko mennä vaikka tuntuisi hullulta? Älä mieti mitä muut mahtaa sanoa tai ajatella, vaikka olisitkin vähän outo.

Etenkin tunteita olen työstänyt paljon. Olen sen myötä vapautunut ahdistuksesta, unettomuudesta, kiltin tytön syndroomasta, ylipärjäämisestä, peloista ja tunnesyömisestä. Tunteikkaana ihmisenä tunteet vaikuttavat elämääni paljon. Olen huomannut että niitä voi säädellä ja että jotkin tunteet joita tunnen eivät ole edes minun! Olen alkanut tietoisesti lisäämään positiivisia tunteita elämään, etenkin rakkaudellisuutta ja iloitsemista. Elämänkokemukset ovat tehneet minusta ehkäpä hieman melankolisuuteen taipuvaisen, entisen ilopillerin sijasta. Nyt on ihanaa löytää itsestään myös tuo sisimmässä asuva ilopilleri!

Fibromyalgiaan sairastumisen myötä minulle avautui myös henkinen polku. En kuulu mihinkään uskontoon, henkinen ja hengellinen ovat eri asioita, mutta koen myös hengellisyyttä. Voisin kai kuvitella kuuluvani johonkin välimaastoon New Age ja luonnonuskonnot?

New Age on länsimaisen kulttuurin piirissä vaikuttava laaja uskonnollishenkinen liike, jonka luonteenomaisena piirteenä on yksilöllinen ja monista eri lähteistä ammentava henkinen kehitys.

New Age on joidenkin mukaan pelkkää hapatusta ja näin saa sitten ollakin. En ota hengellisyyttäni tai henkisyyttäni kovinkaan vakavasti. Välillä leijun, mutta useimmiten olen se tyyppi jolla on ne jalat kuitenkin aika hyvin maassa. On kuitenkin tullut todettua, että ihmeitä voi tapahtua ❤️

Kaikkinensa henkisyys on minulle suuri voimavara ja työkalu. Olen avoin aika monelle asialle sen piirissä, mutta yhden jutun suhteen olen tarkkana. Ohjemantrani on tässä asiassa "älä seuraa vääriä guruja" - tällä tarkoitan sokeaa uskoa johonkin yhteen tiettyyn ihmiseen ja hänen sanomaansa tai yhden tietyn liikkeen sanomaan. Tietty kyseenalaistaminen on usein hyväksi, sillä henkisistäkin piireistä löytyy niitä ihmisiä, jotka toimivat siellä niin sanotusti ei ihan niin kirkkaista lähtökohdista. Henkisyys on myös iso bisnes, samoin on terveyden laita. Uskon kuitenkin ennemmin hyvään kuin pahaan. Uskon ennemmin rakkauteen, luottamukseen ja hyväntahtoisuuteen, mutta hyväksikäytetyksi ei kannata tulla.

Itsetuntemuksella ja tunnetyöskentelyllä voi myös vaikuttaa kokemansa stressin määrään. Kun itsetuntemus on kunnossa, olet ehkäpä hieman vähemmän törmäyskurssilla ympäristön tai itsesikin kanssa. Elämä ei vain kuormita enää niin paljon. Omassa elämässäni etenkin arki ja rutiinit kantavat. Tiettyjä juttuja tehdään joka päivä, se on parasta, tuttua ja turvallista. Sieltä on hyvä kokeilla myös uusia ulottuvuuksia, mutta nykyään ei suoraan hypätä tuntemattomaan vaan tiedustellaan ja kokeillaan ensin. Ja kun stressiä ei ole (ainakaan niin paljon), niin kaikki sujuu mukavammin, näin se vain tahtoo olla.

Loppuun voisin antaa mietittäväksi seuraavan tehtävän:

Ota tyhjä paperi, kirjoita siihen elämäsi tärkeimmän ihmisen nimi.

Sen jälkeen mieti.

Rakkaudella

iive

ps. siinä paperissa pitäisi lukea sinun nimesi.