Miksi Muutos2019?

Olen kirjoittanut tätä matkaani tänne jo 8 vuotta, aika huimaa. 8 vuotta sitten olin pienen taaperon äiti, joka tajusi haluavansa lopettaa suvussa kulkeneen kehovihan ja tunnesyömisen. En halunnut siirtää sitä omalle tyttärelle. Tulevaisuus näyttää onnistuinko vai enkö, helppoa tämä ei ole ollut, etenkään viime vuosina. On vaikeaa olla ihminen, joka kerää itseensä kaiken syödyn energian, jos syöt "liikaa", palaute siitä näkyy välittömästi. (Olen huomannut, että tuo energia koskee myös muuta energiaa, sitäkin minulla on tapana kerryttää itseeni, omiani ja muiden...)

Edellisestä kirjoituksestani voisi päätellä, että kohdallani kaikki on tosi upeasti ja näin siis ihan oikeasti onkin. Olen saavuttanut upean pisteen, mutta haluan saavuttaa vielä enemmän. Haluan vihdoin olla se todellinen minä, joka olen aina sisimmässäni tuntenut olevani. Paljon siitä näkyy jo, mutta tasapaino on se ydinasia. Haluan tasapainoa ja vakautta hyvinvointiini.

Jos et ole ollut matkassani 8 vuotta (onkohan täällä enää ketään sellaista?) voi matkani olla sinulle vieras, joten ajattelin Muutos2019 alkuun kirjoittaa hieman siitä miksi olen tässä nyt ja mitä kaikki minulle merkitsee.

Vietin lapsuuteni ulkoisesti tavallisessa, mutta sisäisesti turvattomassa perheessä. Nuoret vanhemmat etsivät itseään ja minusta kasvoi ylitunnollinen ja kiltti, vaivaton tytär. Löysin lohdun syömisestä jo hyvin pienenä ja muistan edelleenkin ne ensimmäiset herkku-euforiat mitä sain pikkukioskin 5 markan karkkipussista joita kävin salaa ostamassa. Näin itseni hyvin pienestä asti pulleana, vaikka en sitä silloin edes ollut. Vuosien aikana olen ollut fyysisesti enemmän normaalipainoinen kuin lihava, mutta mielessäni olen aina ollut lihava. Minussa asui valtava rakkauden nälkä, johon söin ja söin ja söin. Silloin kukaan ei ollut vielä kuullut ahmimishäiriöstä, joten en koskaan saanut hoitoa, vaan vähättelyä pikemminkin. Äiti kyllä yritti minua auttaa, mutta valitettavasti lääkäri, jonka luokse hän minut vei, ei tajunnut tuolloin mistään mitään. Harrastin myös oksentamista tilanteen eskaloiduttua, mutta tästä olin aika hiljaa silloin, hävetti. Minä siis olin se, joka saattoi syödä paketillisen jäätelöä, pussin sipsejä, suklaalevyn ja pullon limpparia, kaikki kerralla noin tunnissa (tai alle).

Rakkauden nälkä ajoi minut myös muihin haasteisiin ja yläasteella sekä lukiossa kokemani koulukiusaaminen räjäytti tilanteen. Sairastuin vaikeaan masennukseen. 15 vuotiaana muistan tunteneeni masennusta ja ahdistusta ensimmäistä kertaa. Lukiossa sain tilanteeseen hoitoa ja lääkityksiä kokeiltiin. Välillä tilanne oli parempi välillä huonompi. Masennus, lääkitys ja huono itsetunto eivät ole kovin mahtava kombinaatio, ei etenkään kun lääkitys toi +30kg lisää painoa. Oli aikoja jolloin halusin enemmän kuolla kuin elää, ihan vain siksi että kaikki vain loppuisi.

Aika monen vuoden jälkeen sain vihdoin Kelan kuntouttavaa psykoterapiaa ja se oli tieni selviämiseen. Joskus haaveilen, että olisinpa saanut sitä jo aiemmin, mutta tapahtunut mikä tapahtunut. Sain kouluni loppuun hyvin arvosanoin ja työelämä toi viimeisen silauksen rutiinien muodossa. Sain kokea myös olevani hyvä jossain. Olin hyvä työssäni. Se eheytti minua, mutta samalla tiedostin sen, että osasin hoitaa muita, mutta itseni jätin turhan usein huomiotta, viimeiseksi hoidettavien listalla jos ollenkaan.
Kaikesta huolimatta alkoi eheytymisen aikakausi ja matkaan oli myös löytynyt kumppani, joka seisoi rinnallani ja näki minussa sitä sisäistä ja ulkoista kauneutta mitä en itse pystynyt näkemään.

Lapsen syntymän myötä tein monia muutoksia elämääni. Ennen raskautta lopetin tupakoinnin ja energiajuomien sekä Pepsi Maxin juomisen. Tunnesyömisen kanssa mentiin on-off meiningillä. Sen aikaiset ravitsemusohjeistukset eivät tukeneet tunnesyömisestä eheytymistä vaan dieettasin ja repsahdin, dieettasin ja repsahdin. Tuttua? Olin edelleen asian vietävänä, ruoka määräsi, en minä. Liikunnan ilon kuitenkin löysin, mikä oli aivan mahtavaa, sillä en ollut koskaan nuorena mitenkään liikunnallinen vaan pikemminkin sitä tyyppiä, jonka mielestä ne koulun liikuntatunnit olivat kiduttavinta ikinä. Jonkinlainen pohjakunto minulla kuitenkin lapsuudessa oli, sillä joka paikkaan liikuttiin mm. pyörällä, kesät uitiin, talvet luisteltiin ja leikittiin paljon ulkona.

2011-2012 minulta löydettiin aivolisäkkeen hormonikasvain. Minulla oli kolmekymppisenä vaihdevuodet hormonien ollessa aivan sekaisin ja keho muutenkin aivan jumissa. Pelkäsin kuolemaa ja tajusin, että haluan elää ja rakastaa sitä elämääni. Sain paljon aikaan ja kasvain saatiin hoidettua. Muutama vuosi sitten sain lopettaa lääkityksenkin.

2013-2016 olivat huippuvuosia. Menin flowssa ja nautin uudesta elämästäni. Treenasin paljon ja ruokakin alkoi muodostua aika terveelliseksi, repsahduksia oli entistä vähemmän, tosin tässä taidettiin mennä aika äärilaitaan, ehkä jopa ortoreksian puolelle. Saamissani dieettiohjeissa oli ihan ok mennä kireästi ja sitten pitää cheattipäiviä. Minä ostin pussillisen erilaisia jäätelöitä ja söin ne kaikki. Tervettä?
2015 alkuvuodesta minulle diagnosoitiin Fibromyalgia, joka oli toisaalta onni, sillä sen kautta olen tässä ja nyt.

Fibromyalgian sopeutumisvalmennuksessa päätin olla sopeutumatta. Sieltä alkoi syvä matka itseeni ja siihen miksi olen kipuhelvetissä. Mitä oli tapahtunut, että flowsta päätyi tällaiseen tilaan? Oma arvaukseni on, että tapahtui liikaa kaikkea. Liikaa rakkaudettomuutta, liikaa armottomuutta, liikaa treeniä, liikaa dieettiä, liikaa venymistä ja kiltteyttä ja sitä kautta liian vähän palautumista. Sopeutumisvalmennuksen ensimmäisellä jaksolla kuntoutuslaitoksessa olin kipeämpi kuin koskaan. Olin niin kireä ja niin nurkkaan ajettu, mutta sieltä alkoi nousu ylöspäin. Päätin parantua parantumattomasta sairaudesta ja yllättävän nopeasti lempeillä elämänmuutoksilla sain tuloksia aikaan ja jo seuraavalla sopeutumisjaksolla puolen vuoden päästä olin oireeton. Halusin kuitenkin palata siihen vanhaan liian nopeasti. Ajattelin, että ottamalla elämääni vitamiinit, superfoodit, mehustamisen jne. niin ne parantaisivat minut. Unohdin kuitenkin jättää matkasta suorittajan ja itsensä ruoskijan. Palasin liian kovien treenien ja liian tiukan ruokavalion pariin, liian nopeasti. Sen myötä myös kipu palasi elämääni vielä kerran.

2017 tapahtui elämässä myös aivan liikaa kaikkea. Työyhteisö, joka oli ollut tuki ja turva, hajosi. Paras ystävä kuoli äkillisesti. Suoritin töissä, kotona ja kuntoutumisprojektissani, uuvuin, masennuin ja päädyin pohjalle. Vakava masennus ja burn out.
Nyt kuitenkin kiitän niitä, sillä niiden vuoksi kävin elämäni pohjamudat vielä kerran läpi. Aloin opettelemaan ihan oikeasti rakkautta, rajoja ja lempeyttä. Elämään oli myös löytynyt ystäviä joiden olemassa olo kantoi eteenpäin. Eikä puolison osuutta voi vähätellä vaan pikemminkin nostattaa. On suurta onnea jakaa elämä näin suuressa rakkaudessa.

Vuosi 2018 on ollut iso eheytymisen vuosi. Kamppailen edelleenkin ylisuorittamisen kanssa, se on kompastuskiveni varmaankin aina, mutta kun sen tiedostaa, osaa sitä myös vähän tarkkailla.  Olen ollut myös ensimmäistä kertaa vapaa tunnesyömisestä. On aivan upeaa ettei karkkihyllyt, pitsat, hampurilaiset tai muut herkut enää huutele minulle. Uskon, että se on tulosta tunnetyöskentelystä, mutta myös siitä, että olen täyttänyt kehoani kaikella ravitsevalla. Olen oikein ylisyöttänyt itselleni kaikkea ravitsevaa ja nyt tulokset alkavat näkyä. Vielä on matkaa jäljellä tämänkin suhteen. Ne monet kituuttamisen vuodet ja keliakian aiheuttamat imeytymishäiriöt vaativat varmasti vielä vuosien työtä. Siksi olen mukana myös Muutos2019sta. Se on apukeino, se seuraava steppi tällä eheytymisen matkallani. Eikä kaikki ole vain fysiologiaa, ravitsemusta ja liikuntaa, vaan paljon myös pään sisäisiä asioita. Matka kohti omia unelmia ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Rakkauden löytämistä elämän jokaiselle osa-alueelle, kirkasta olotilaa ja oman kirkkaimman valon löytymistä ❤️

❤️ Rakkaudella ❤️

iive

 Ilmainen Muutos2019 Freetoxaajissa alkaen 5.1.2019

Freetox Facebook-yhteisö

Freetox.fi

Hengitys- ja lantionpohjalihasten valmennus alkaen 2.1.2019 

(Valmennus saatu)