Osoite vaihtuu!

Heippatirallaa!

Uudet tuulet puhaltavat ja vihdoin haluan päivittää blogin osoitteen, joten löydät jatkossa blogin www.voimaaiive.blogspot.com ihan piakkoin jos kaikki vain menee niin kuin pitää 💖 ja jos vain osaan niin vanhastakin osoitteesta pitäisi kyllä ohjautua suoraan uuteen osoitteeseen! Hyppään siis nyt tuikituntemattomaan ja lähden testaamaan kuinka tässä käy!

Rakkaudella

iive

Matkalla Suomessa: ARS17 - Kiasma / Kansallismuseo

Olen tyytyväinen kun hankin tuon Museokortin ePassilla kesäkuun alussa. Jo nyt olen kiertänyt monta museota "ilmaiseksi" tai eihän se ilmaista ole kun kortti on sinänsä aika arvokas, mutta pikaisella laskutoimituksella voin todeta, että kuukauden aikana olisin maksanut pääsylipuista enemmän kuin tuo kortti maksaa eli loppuvuosi mennään siis "ilmaiseksi".

Kiasmaan menoa mietin pitkään, sillä siellä oli menossa ARS17 näyttely, joka sisälsi pääasiallisesti digitaalista taidetta jonka kanssa minulla on edelleen vaikeuksia. Lintunen kuitenkin Kiasmaan tahtoi, joten miksipä ei! 

Tällä reissulla olin yllättynyt muutaman teoksen puhuttelevaisuudesta, näitä olisin jaksanut katsoa pidempäänkin, harmi että Lintunen sitten taas ei jaksanut. Mutta jonkinmoiset pätkät saimme kuitenkin katsotuksi.

Näyttely sisälsi myös fyysisempää taidetta kuten nämä Nandita Kumarin jättimäisissä lasipulloissa olevat teokset. Huikeita yksityiskohtia ja toiminnallisuutta myös. Näitä olisi voinut tutkia vaikka kuinka kauan.

Kolmen lasipullon sisään on rakennettu interaktiivisia pienoismaailmoja. Niissä yhdistyvät piirilevyt ja komponentit, kuvat kasveista sekä rakennetun ympäristön yksityiskohdat. Teokset luovat tulevaisuudenkuvia, joissa luonto ja teknologia toimivat yhdessä. Nandita Kumar haluaa herättää keskustelua ihmisen ja luonnon yhteydestä sekä kestävästä kehityksestä. Lainaus: Kiasma.fi

pOLymORpHic hUMansCApE: Vuorovaikutteisen teoksen pienet videoruudut näyttävät urbaania elämää. Liike teoksen ympärillä vaikuttaa ruutuihin. Sen lisäksi nämä myös soivat! Eli kannattaa katsella ja kuunnella tarkasti!

Nämä olivat myös esteettisesti hyvin kauniita, toisin kuin Charles Richardsonin Headbone jota jäimme silti hypnoottisesti kuuntelemaan ja pähkäilemään yhdessä Lintusen kanssa. Itseäni teos todellakin herätytti, kuinka oikeasti me rakennamme omaa identiteettiämme erilaisin tavaroin ja tyylein. Tätä tehdään niin IRL kuin netissäkin. iivekin on identifioitu tietynlaiseksi kuvaksi minusta valokuvin ja tekstein. iive ja blogi ovat todellakin vain mielikuvaa mitä haluan itsestäni näyttää. Toki se perustuu siihen oikeaan elämään, mutta ei täällä kuvissa näy kaikki vaan vain se mitä tahdon itsestäni paljastaa. Jotkuthan voivat myös rakentaa täysin valheellisen identiteetin mitä erilaisimmin keinoin. Netissä kaikki on mahdollista! Asia jota on edelleen vaikea tajuta.

Ehkä mielenkiintoisin teos oli Hito Steyerlin Factory of the sun. Jo pelkkä tila oli vaikuttava, valtava huone valoruudukoin. Katsojat saivat katsoa teosta lepotuoleista valtavalta screeniltä ja äänentoisto oli myös osa kokemusta.

Hito Steyerlin videoinstallaatiot käsittelevät mediaan, teknologiaan ja kuvien maailmanlaajuiseen kiertoon liittyviä kysymyksiä. Millainen on maailma, jossa kaikki kuvataan ja kaikkea valvotaan? Steyerl lähestyy vakavia aiheita omaleimaisen huumorin kautta. Lainaus: arsguide.fi

Myös toinen Steyerlin teos How Not to be Seen: A Fucking Didactic Educational .MOV Fil olisi ollut mielenkiintoisen oloinen, mutta tätä Lintunen jaksoi katsoa ehkä sen 5sek. Factory of the sunista näimme kuitenkin suurimman osan. Mutta onneksi tämä video löytyy myös Youtubesta josta sen voi katsoa aivan rauhassa. Ehkäpä Factory of the sun löytyy sieltä myös joskus. Tällä hetkellä löysin vain klippejä teoksesta.

How Not to be Seen: A Fucking Didactic Educational .MOV Fil Videon viisi oppituntia neuvovat, miten pysyä piilossa katseilta ja kameroilta. Teos käsittelee valvonnalta kätkeytymisen mahdollisuuksia ja toisaalta naisten kulttuurista näkymättömyyttä. Lainaus: arsguide.fi

Seuraavana päivänä Lintunen pyysi että lähdetään uudestaan Kiasmaan. No ei menty, mutta onhan se kiva että toinen tykkää :) valitettavasti seuraavana listalla ollut Kansallismuseo ei saanut aivan yhtä armollista suosiota vaikka esillä olikin "Menneisyyden metsästäjien" löytöjä. Tuota ylen ohjelmaahan me katsottiin tiiviisti, joten olisi voinut olettaa museonkin kiinnostavan. Tai kiinnostihan se tasan sen esihistoriallisen näyttelyn verran. Loput taisikin olla vain pakkopullaa. Tavaroita, tavaroita, tavaroita tuumasi Lintunen, mutta onneksi malttoi kohtuullisesti antaa meidän katsoa loput näyttelystä. Tosin kirkkohistoriallisen näyttelyn osastolla meinasi iskeä hepuli. Lintunen tuntuu elävän nyt sitä vaihetta, jossa kaikki kirkkoon kuuluvat asiat ovat tylsiä/ ei kuulu hänelle koska hän on ET-oppilas. Yritimme kyllä selittää, että uskonto on myös osa kulttuuria ja meidänkin historiaamme. Tosin muistan hyvin vahvasti oman vastaavan kauteni. Silloin meidän ET-oppilaidenkin piti käydä vielä kirkossa, muistan kun lauloin virsiä ja jätin vain Jeesukset ym. laulamatta. Toisaalta nyt olen ihan tyytyväinen että osaan ne virret, sillä osaan nyt kuulla niistä myös sitä toisenlaista sanomaa ystävyydestä, toisista välittämisestä, armosta ja rakkaudesta.

Vaihtuvan näyttelyn tilassa ollut Julkinen ja kätketty Suomi sen sijaan jaksoi taas kiinnostaa etenkin interaktiivisen osaston kohdalla. Ja pitihän siihen itsekin osallistua omalla kuvalla :) Toivottavasti 100 vuoden päästä olemme tunnettuja edelleen etenkin puhtaasta luonnosta ja siitä vapaudesta mitä jokamiehenoikeudet meille antavat luonnossa liikkumiseen, marjastamiseen ym.

  

Näyttely rakentuu kuuden teeman ympärille. Teemoja ovat koulutus, sota, rotu, tasa-arvo ja demokratia, luontosuhde sekä yhteisöllisyys. Kussakin teemassa menestystarinan takaa paljastuu myös ilmiöitä, joita olemme halunneet ehkä unohtaa tai kätkeä. Näyttely haastaakin meidät pohtimaan niin historiankirjoitustamme kuin oman aikamme läpinäkyvyyttä. Lainaus:museot.fi

Tähän rotu-asiaan törmäsin jo aiemmin Vaasassa Kuntsin näyttelyssä. On mielenkiintoista, että suomessakin on tehty mm. rotututkimusta ja etsitty myös täydellistä naisihannetta kuvin. Sittemmin ainakin rotutieteelliset tutkimustulokset ja dokumentit piilotettiin jossain vaiheessa arkistojen ja museoiden kätköihin. Rotututkimuksen ja rotuhygieenisen ajattelun tiehän oli sitten lopulta aikamoisen tuhoisa...

Toisaalta edelleenkinhän me toteutamme jonkinlaista kollektiivista muokkausta. Milloin kauneusihanteen pääkapelimestari on muotitalon päädesigneri tai viimeisimpänä villityksenä olemme saaneet nauttia Fitness-buumista, hyi niille jotka eivät mahdu siihen muottiin mitä ympärillemme media levittää. Kuka sitten se pääkapelimestari oikeasti on, sitä ei taida tietää kukaan.

 iive

Mitä jäi käteen?

Oliko 2014 nyt SE vuosi?
Loppuvuoden kaamostelut söivät vuoden onnistumista jonkin verran, mutta voisi sanoa että 80% vuodesta meni nappiin.

Paljon liikkumista lapsen kanssa <3

Ulkona liikkumista PALJON!

Toteamus ettei rankan intensiteetin fitness-treenit ole mua varten. Mutta ruuat sen sijaan maistui.

Kesällä rannalla hengailu ja uiminen <3 Ensi kesänä vieläkin enemmän tätä!
Kokemus siitä että oma vartalo on sellainen kuin pitääkin olla <3

Jaksoin marjastaa ennätyspaljon. Tänä vuonna ei lopu marjat kesken :)

Syksyllä aloitin viljattomuuden ja ruokavalion kohti paleota. Opettelin kokkaamaan myös raakasuklaata :)

Uskon, että tänä vuonna suurimpia muutoksia tulee liikuntaan. Aion lisätä liikuntaa, mutta keventää sitä! Luulen, että kokeilen elämää myös ilman salikorttia. Katsotaan kauanko sitä kestän.

iive

Mahdollisuuksia ja menetyksiä

Blogin viides vuosi alkaa piakkoin eli neljä vuotta on takana, välillä on tullut kirjoitettua kovinkin ahkerasti, välillä useimmiten sairastelujen vuoksi on ollut hiljaisempaa. Blogit on muuttuneet tosi paljon, itselläni ei ole ehkä sellaista tiettyä genreä, tänä vuonna en ollut painonhallintablogi tai salitreeniblogi tai juoksublogi. Tämä oli vain ihan mun blogi elämästä ja kirjoitin siitä mistä huvitti kirjoittaa.

Moni kuitenkin kirjoittaa spesifisti vain yhdestä jutusta ja on portaalit ja sun muut mainostajat. Kirjoitetaan siksi, että on pakko kirjoittaa (sopimus) tai siksi että on pakko kirjoittaa (lukijoiden oletukset/paineet pinnalla pysymisestä), mutta onneksi kirjoitetaan paljon myös siksi että halutaan kirjoittaa. Silti olen vähän surullinen, sillä blogi-aikakautena olen tutustunut moneen ihmiseen, lukenut heidän juttujaan ja he minun, on nähtykin oikeasti ja sitten ajan myötä humps ne ihmiset ovat hävinneet. Onnea on ollut se että osa ihmisistä on nykyään esimerkiksi kavereina myös facebookissa, joten he eivät ole hävinneet <3

Nyt tunnen olevani tilanteessa, että en enää jaksa tutustua yhteenkään blogistiin. Hullua. Mutta oikeasti kuinka paljon energiaa voi käyttää tutustumiseen jos toinen voi hävitä puff tuosta vaan ihan milloin vaan?

Selasin blogilistaani ja mietin, että kuinka moni noista blogisteista on oikeasti sellainen jonka kuulumiset mua kiinnostaa, ihan henkilökohtaisella tasolla ja kuinka moni taas ei ole. Ei ollut kovin montaa blogia siellä kiinnostaa listalla... jotenkin se kertoo muutoksesta joko minussa tai blogeissa, sillä moni blogi tuntuu olevan kuin artikkeli. Ja portaali on se lehti jossa artikkeli ilmestyy... ja siitä puuttuu se sosiaalinen vuorovaikutus. Toki voit kommentoida blogikirjoitusta, mutta niin voi nykyään lehtikirjoitustakin kommentoida. Mutta kun sinulle vastataan, ei se blogin kirjoittaja ehkä tiedä sinusta hölkäsen pöläystä ja eihän se ole mahdollistakaan jos kommentteja tulee satoja päivässä. Bloggareista on myös tehty esikuvia ja julkisuuden henkilöitä ja he miittaavat toisiaan portaalin tai lehtitalon järjestämissä kekkereissä.

Kyllä,
mä kaipaan vanhoja hyviä aikoja jolloin bloggari oli ihan kuka vaan tyyppi tuolla missä päin maailmaa tahansa ja kirjoitti vaan omista jutuistaan yrittämättä tai hyötymättä siitä yhtään mitään muuta kuin kirjoittamisen ja sosiaalisuuden ilon.

Että tämmöistä
iive

Alku, keskiväli ja loppu

Pimeiden kuukausien aikana kerkesin jo miettiä koko kirjoittamisen lopettamista. Kaikki tuntuu niin ehdottomalta.

-Ei sinun täytyy treenata salilla joka viikko monta kertaa, lihakset tulee olla!
-Ei et saa syödä juustoa tai maitoa tai ihan mitä vaan kun se ei ole oikein eikä kuulu tähän ruokavalioon.
- Ei et voi vaihtaa ruokavaliossasi tätä tuotetta tähän sillä hui kamalaa se sisältää kasviestrogeenejä, lyijyjäämiä, lisäaineita, kasvimyrkkyjä...
- Pitää syödä vaan manteleita (niissäkin voi olla kuule hometta), porkkanoita (mutta ei liikaa kun ne hiilarit), jauhelihaa (muistathan että se varmasti on niittylihaa tai edes luomua) eikä suklaatakaan saa ostaa kaupasta vaan pitää tehdä itse.
Sitten joku tulee ja sanoo, että nyt alan noudattamaan tätä ruokavaliota eikä edes ymmärrä miksi ja kysyy mikä on proteiini? Ja se teilataan täysin. Hmm.. pitäisiköhän poistua Facebookin kaikenmaailman ruokavalioryhmistä aivan kokonaan? Ehkäpä :D
No, en mä paleo-ajatusta aio hylätä, enkä ayruvedaakaan, vaan pikemminkin lisätä. Mutta tyhmien ehdottomuuksien ja kommenttien lukemista vissiin pitää rueta suodattamaan ja kunnolla.

Oikeasti minä olen ihan todella hyvällä omalla tunnolla syönyt syksyn juuri sitä mitä on tehnyt mieli. Ja ihan hyvää ruokaa on tullut syötyä. Jouluna en laskenut yhtään kaloria enkä miettinyt proteiini-hiilihydraattitasapainoja ja kuulkaas, niin taidan jatkaakin. Mulla on nimittäin hyvä olla.
Peilissäkin näyttää kivalle ja uskottava on, että vaatekaappiin on löytynyt muitakin kuin treenivaatteita!

Ainoa mistä en luovu on viljattomuus (ihon vuoksi) ja liikunta ja AURINKO. Tosin olen miettinyt salikortista luopumista... mutta tuskin luovun. Jostain sen sijaan voisin kaivaa itselleni sellaisen järkevän treenimoodin kun nähty on ettei se satalasissa treenaaminen ole hyväksi vaan terveemmäksi tulemisen sijaan tulen vaan kipeäksi.
Viimeisimmän treeni-kauden jälkeen olen ollut kipeänä ehkä noin kuukauden tai ylikin. Flunssaa, vatsatautia, nielutulehdusta ja flunssaa. Jotenkin tuntuu siltä että treenaaminen saa vastustuskyvyn alenemaan ja kropan väsymään niin, että kun se ei enää kestä niin PUFF-tervetuloa vain kaikki mahdolliset pöpöt tänne näin juhlimaan!

Että täältä nyt sitten ei ehkä enää tule tavoitteellisen treenaamisen postauksia eikä tiukkoja ruokavalioita. Mutta toivon hyvää fiilistä, kivoja lenkkejä, terveyttä ja sen semmoista.

Hidasta elämää, nauttien siitä ei suorittaen <3

Rakkaudella iive
(joka näyttää kaikkien pimeiden kuukausien ja sairastelujen jälkeen kuulemma IHAN MonsterHighlta, lapsen suusta sen totuuden kuulee...)

Kaamosväsymys

Väsymys on vallannut nyt kerrassaan pahemman kerran tämän naisen. Onneksi kyse on vain väsymyksestä, ei masennuksesta tai alakuloisuudesta. Koko syksy on ollut hankalaa ja siitä en tykkää.
Onneksi kivojakin asioita on tapahtunut,
kuten laivareissulla discossa valomerkkiin asti tanssiminen (vesipullon kanssa), olin niin onnellinen kun sai tanssia.

Käsitöitä olen nyhjännyt milloin missäkin nurkassa, tänään viimeksi betonikippoja saunassa. Luovat kaudet ja liikuntakaudet eivät ikinä kulje käsikädessä vaan aina vuorotellen. Annan niille aikaa ja teen sitä mitä sisältä tulee.
Bloggaamisen kannalta on hankalaa, että se tärkein työväline läppäri hajos. Kuva Päivi Räsäsestä linnanjuhlissa oli sille kertakaikkisesti viimeinen niitti (no sattumahan se oikeasti oli...) ja se veti totaalijumiin. Onneksi tämä oli odotettavissa ja jo tovin olin tallentanut kaikki suoraan Dropboxiin enkä koneelle laisinkaan.

Oman elämän inventaario jäi vähän jäihin, onneksi sen voi suorittaa loppuun milloin tahansa. Ja näin aion tehdäkin pikkuhiljaa. Biohakkereiden ravinto-opas ilmestyi eilen!!! En ole vielä kerennyt lukea, vissiin 150sivua, mutta mielenkiintoista on <3

Eilen törmäsin Punnitse&Säästä kaupan ovensuussa vihdoin FSFn adaptogeeni-juomiin. Ja heti ostin.

Yksittäispusseihin pakattu helppokäyttöinen ja terhakka terveysjuoma-aines, joka sisältää kiinanloisikkaa, tähtianista ja minttua. Hyvänmakuinen ja nopeakäyttöinen, lisää vain vesi ja nauti. Tästä tuotteesta saat virtaa ja vipinää päivääsi ja suosittelemmekin sitä erityisesti urheilijoille (suorituksen maksimointiin sekä palautumiseen).

Toivotaan siis virtaa ja vipinää :D (ja oikeasti oli onneksi hyvänmakuista...)

iive

Kummallista elämää

Aamulla sai herätä rauhassa ja ihan ittekseen. Pistin puuron hautumaan ja join vähän kahvia. Ei mölynnyt telkkari kaikenmaailman piirrettyjä, en edes avannut sitä. Tosin facebook osasi kertoa, että tänä aamuna sieltä tuli MyLittle Pony. Lintunen on siis lomalla pois kotoa ja minä vietin ansaittua vapaapäivää, jopa yhden työpäivän jälkeen :D

Kikkailin blogin banneria ja opin kuinka saada valkoinen tausta näyttämään valkoiselta eikä harmaalta myös bannerissa (tallenna png-tiedostona) sen jälkeen kun olin repinyt noin puolet tukasta pois päästä.
Kauhean rankkaa tää bloggaaminen. (Enkä nyt ees tiedä tykkäänkö tuosta kuvasta... tai tykkään kyllä kuvasta, mutta kun pitäis muuttaa sit vähän muutakin, että kaikki sopis yhteen...)

Rannalle siis lepäilemään Komisario Koskisen kanssa. Luin tän jo viime viikolla kerran, mut aattelin lukea uudestaan. Pääsin sivulle 109 kun pilvet peitti auringon.

Aamulla kokeilin sitä ainutta juhlamekkoa jonka omistan. Ylläri, ylläri, noin 10cm joka suuntaan liian iso. Kiersin valehtelematta kaikki Jyväskylän keskustan rättikaupat läpi, jossa ois jonkunlaista mekkoa myytävänä ja kokeilin vissiin ainakin 50 kolttua. Ja sit ostin mustan mekon, häihin. Onneksi ainut pukukoodi on ettei ole suotavaa tulla alasti kun on perhejuhla.
Mutta kerrankin oli kiva sovitella. Valkkasin nimittäin lähestulkoon järjestään liian isoja mekkoja ja päädyin sitten hakemaan lisää sovitettavaa koosta S ja 36-38! (Ne on kyllä ihan varpilla muutelleet salaa noita kokoja, en mä voi mahtua S-koon mekkoon!)

Kaupungilta (noin 5h maratonkierroksen jälkeen, auts, jalkoihin sattuu) suoraan kotiin ja salia kohti. Napaan hyvä tehojuoma, sillä jaksaa :) (30g suklaanmakuista proteiinijauhetta, 2rkl cappucino-pikakahvijauhetta, 1 banaani ja 2dl maitoa)

Salitreeni vaihtui Zumbaan ja voi vitsit että oli kivaa! Teki hyvää liikkuvuudellekin. Selkä vaan rutisi kun käsiä viuhtoi ees taas. Vissiin 30 muijaa pienessä jumppahuoneessa, oli aikas kuuma! Päätin suihkun sijaan hypätä autoon, ajaa uimarannalle ja pomppia pötkylän kanssa järveen :D

Kaupasta ostin päivällä sellaisen uimapötkylän, kiva kapistus! Sillä pystyy vaikka vesijuoksemaan, mitä testailinkin kevyesti nyt.
Ja koska oikeetakin ruokaa olis hyvä syödä, niin iltapalaksi halloumisalaattia ja seesami-teeleipää <3

Aikas kiva päivä, ainoa miinuspuoli on, että plantaarifaskiitti tykyttää jalkapohjassa :( joten sitäpä hoitelemaan siis.

iive

Tän näköinen mä olin ennen, tän näköinen mä oon nyt :)

Kristiinalla oli Passing by-blogissa kiva kasvokuvahässäkkä kooste ja halusin tehdä sen itsestänikin kun kuvia koneelta löytyi noin 9 vuoden ajalta kuitenkin :)

Huhtikuu 2005

 23v.

Elokuu 2006 ja joulukuu 2006

Tästä näkee hyvin lyhyessä ajassa tapahtuneen jojoilun +10kg

2007 ja 2008

Lapsen syntymän jälkeen. Ristiäisissä 2009 ja 4kk sen jälkeen 2010. Siitä se ajatus sitten lähti...

Jälkimmäisestä kuvasta kerkesin vielä paisua +5kg

kesä 2010 ehkä noin -10kg

-20kg 2010 joulukuu

Sitten tuli sairastuminen prolaktinoomaan. Kuvia ei tältä ajalta ihan kauheasti ole, mutta toistaa kaavaa +10kg -10kg +10kg

2012 ja taas se miinus -10kg

                                       2013                                                                           2014

Hirveimmät jojoilut on saatu kuriin, sairaus on tasapainossa ja mää oon tasapainossa.

Eilen 32v.

Minkähän näkönen mä oon tän jälkeen?

Jos 4kg proteiinia riittäis :D

iive