Matkalla Suomessa: ARS17 - Kiasma / Kansallismuseo

Olen tyytyväinen kun hankin tuon Museokortin ePassilla kesäkuun alussa. Jo nyt olen kiertänyt monta museota "ilmaiseksi" tai eihän se ilmaista ole kun kortti on sinänsä aika arvokas, mutta pikaisella laskutoimituksella voin todeta, että kuukauden aikana olisin maksanut pääsylipuista enemmän kuin tuo kortti maksaa eli loppuvuosi mennään siis "ilmaiseksi".

Kiasmaan menoa mietin pitkään, sillä siellä oli menossa ARS17 näyttely, joka sisälsi pääasiallisesti digitaalista taidetta jonka kanssa minulla on edelleen vaikeuksia. Lintunen kuitenkin Kiasmaan tahtoi, joten miksipä ei! 

Tällä reissulla olin yllättynyt muutaman teoksen puhuttelevaisuudesta, näitä olisin jaksanut katsoa pidempäänkin, harmi että Lintunen sitten taas ei jaksanut. Mutta jonkinmoiset pätkät saimme kuitenkin katsotuksi.

Näyttely sisälsi myös fyysisempää taidetta kuten nämä Nandita Kumarin jättimäisissä lasipulloissa olevat teokset. Huikeita yksityiskohtia ja toiminnallisuutta myös. Näitä olisi voinut tutkia vaikka kuinka kauan.

Kolmen lasipullon sisään on rakennettu interaktiivisia pienoismaailmoja. Niissä yhdistyvät piirilevyt ja komponentit, kuvat kasveista sekä rakennetun ympäristön yksityiskohdat. Teokset luovat tulevaisuudenkuvia, joissa luonto ja teknologia toimivat yhdessä. Nandita Kumar haluaa herättää keskustelua ihmisen ja luonnon yhteydestä sekä kestävästä kehityksestä. Lainaus: Kiasma.fi

pOLymORpHic hUMansCApE: Vuorovaikutteisen teoksen pienet videoruudut näyttävät urbaania elämää. Liike teoksen ympärillä vaikuttaa ruutuihin. Sen lisäksi nämä myös soivat! Eli kannattaa katsella ja kuunnella tarkasti!

Nämä olivat myös esteettisesti hyvin kauniita, toisin kuin Charles Richardsonin Headbone jota jäimme silti hypnoottisesti kuuntelemaan ja pähkäilemään yhdessä Lintusen kanssa. Itseäni teos todellakin herätytti, kuinka oikeasti me rakennamme omaa identiteettiämme erilaisin tavaroin ja tyylein. Tätä tehdään niin IRL kuin netissäkin. iivekin on identifioitu tietynlaiseksi kuvaksi minusta valokuvin ja tekstein. iive ja blogi ovat todellakin vain mielikuvaa mitä haluan itsestäni näyttää. Toki se perustuu siihen oikeaan elämään, mutta ei täällä kuvissa näy kaikki vaan vain se mitä tahdon itsestäni paljastaa. Jotkuthan voivat myös rakentaa täysin valheellisen identiteetin mitä erilaisimmin keinoin. Netissä kaikki on mahdollista! Asia jota on edelleen vaikea tajuta.

Ehkä mielenkiintoisin teos oli Hito Steyerlin Factory of the sun. Jo pelkkä tila oli vaikuttava, valtava huone valoruudukoin. Katsojat saivat katsoa teosta lepotuoleista valtavalta screeniltä ja äänentoisto oli myös osa kokemusta.

Hito Steyerlin videoinstallaatiot käsittelevät mediaan, teknologiaan ja kuvien maailmanlaajuiseen kiertoon liittyviä kysymyksiä. Millainen on maailma, jossa kaikki kuvataan ja kaikkea valvotaan? Steyerl lähestyy vakavia aiheita omaleimaisen huumorin kautta. Lainaus: arsguide.fi

Myös toinen Steyerlin teos How Not to be Seen: A Fucking Didactic Educational .MOV Fil olisi ollut mielenkiintoisen oloinen, mutta tätä Lintunen jaksoi katsoa ehkä sen 5sek. Factory of the sunista näimme kuitenkin suurimman osan. Mutta onneksi tämä video löytyy myös Youtubesta josta sen voi katsoa aivan rauhassa. Ehkäpä Factory of the sun löytyy sieltä myös joskus. Tällä hetkellä löysin vain klippejä teoksesta.

How Not to be Seen: A Fucking Didactic Educational .MOV Fil Videon viisi oppituntia neuvovat, miten pysyä piilossa katseilta ja kameroilta. Teos käsittelee valvonnalta kätkeytymisen mahdollisuuksia ja toisaalta naisten kulttuurista näkymättömyyttä. Lainaus: arsguide.fi

Seuraavana päivänä Lintunen pyysi että lähdetään uudestaan Kiasmaan. No ei menty, mutta onhan se kiva että toinen tykkää :) valitettavasti seuraavana listalla ollut Kansallismuseo ei saanut aivan yhtä armollista suosiota vaikka esillä olikin "Menneisyyden metsästäjien" löytöjä. Tuota ylen ohjelmaahan me katsottiin tiiviisti, joten olisi voinut olettaa museonkin kiinnostavan. Tai kiinnostihan se tasan sen esihistoriallisen näyttelyn verran. Loput taisikin olla vain pakkopullaa. Tavaroita, tavaroita, tavaroita tuumasi Lintunen, mutta onneksi malttoi kohtuullisesti antaa meidän katsoa loput näyttelystä. Tosin kirkkohistoriallisen näyttelyn osastolla meinasi iskeä hepuli. Lintunen tuntuu elävän nyt sitä vaihetta, jossa kaikki kirkkoon kuuluvat asiat ovat tylsiä/ ei kuulu hänelle koska hän on ET-oppilas. Yritimme kyllä selittää, että uskonto on myös osa kulttuuria ja meidänkin historiaamme. Tosin muistan hyvin vahvasti oman vastaavan kauteni. Silloin meidän ET-oppilaidenkin piti käydä vielä kirkossa, muistan kun lauloin virsiä ja jätin vain Jeesukset ym. laulamatta. Toisaalta nyt olen ihan tyytyväinen että osaan ne virret, sillä osaan nyt kuulla niistä myös sitä toisenlaista sanomaa ystävyydestä, toisista välittämisestä, armosta ja rakkaudesta.

Vaihtuvan näyttelyn tilassa ollut Julkinen ja kätketty Suomi sen sijaan jaksoi taas kiinnostaa etenkin interaktiivisen osaston kohdalla. Ja pitihän siihen itsekin osallistua omalla kuvalla :) Toivottavasti 100 vuoden päästä olemme tunnettuja edelleen etenkin puhtaasta luonnosta ja siitä vapaudesta mitä jokamiehenoikeudet meille antavat luonnossa liikkumiseen, marjastamiseen ym.

  

Näyttely rakentuu kuuden teeman ympärille. Teemoja ovat koulutus, sota, rotu, tasa-arvo ja demokratia, luontosuhde sekä yhteisöllisyys. Kussakin teemassa menestystarinan takaa paljastuu myös ilmiöitä, joita olemme halunneet ehkä unohtaa tai kätkeä. Näyttely haastaakin meidät pohtimaan niin historiankirjoitustamme kuin oman aikamme läpinäkyvyyttä. Lainaus:museot.fi

Tähän rotu-asiaan törmäsin jo aiemmin Vaasassa Kuntsin näyttelyssä. On mielenkiintoista, että suomessakin on tehty mm. rotututkimusta ja etsitty myös täydellistä naisihannetta kuvin. Sittemmin ainakin rotutieteelliset tutkimustulokset ja dokumentit piilotettiin jossain vaiheessa arkistojen ja museoiden kätköihin. Rotututkimuksen ja rotuhygieenisen ajattelun tiehän oli sitten lopulta aikamoisen tuhoisa...

Toisaalta edelleenkinhän me toteutamme jonkinlaista kollektiivista muokkausta. Milloin kauneusihanteen pääkapelimestari on muotitalon päädesigneri tai viimeisimpänä villityksenä olemme saaneet nauttia Fitness-buumista, hyi niille jotka eivät mahdu siihen muottiin mitä ympärillemme media levittää. Kuka sitten se pääkapelimestari oikeasti on, sitä ei taida tietää kukaan.

 iive