Retkeilyä Vallisaaressa

Jo viime kesänä katselin kun Vallisaaren avautumisesta uutisoitiin. Sopivaa hetkeä omalle vierailulle ei löytynyt avausvuonna, mutta tänä vuonna sinne oli päästävä! Reissulle valikoitui ehkäpä tämän kesän aurinkoisin ja lämpimin päivä ja toivoin, ettei vastassa olisi satojen metrien jono Kauppatorilla.

Linjat Vallisaareen kulkivat todella hyvin ja ehkäpä kaikki Helsinkiläiset olivat Vallisaaressa vierailleet jo avauskesänä koska jonoa oli, mutta kohtuullisissa määrin. Kymmenessä minuutissa oltiin jo JT-Linesin laivassa matkalla 200 muun tyypin kanssa. Maissa tuo määrä vähän hirvitti, mahtuuko tosiaan kaikki nämä ihmiset tähän laivaan ja saareen? Mutta ei ollut huolta, sillä kuten jo olin viime kesän bloggauksista lukenut, häviää tuollainen ihmismäärä Vallisaareen yhdessä hujauksessa (ja osa laivalla olijoista matkustikin muuten Suomenlinnaan ja Lonnaan).

Vasta Helsinkiin menomatkalla tajusin Vallisaaren olevan Luontoon.fi kohde. Tuolla saaresta onkin kattavat esittelyt. Hienommat (mutta hankalammat) esittelyt löytyvät Vallisaaren ihan omalta nettisivulta vallisaari.fi

Saarta kiertäessä saattoi kuvitella paikan olleen oikea paratiisi siellä asuneille lapsille, ainakin kesäisin. En osaa edes kuvitella millaista tuolla oli talvisin. Ei varmaan ehkä ihan niin kivaa vaan ehkäpä aika karua... Oma mielikuvitus ainakin lähti lentoon heti ensi askelilla.

Oikeastaan mitään ensiodotuksia minulla ei ollut. Saari ja meri, oli minulle jo itsessään syy vierailla saaressa. Yllätys oli saaren luonnontilaisuus. Jäljellä olevaa rakennuskantaa oli aika vähän (sillä onhan rakennuksia pitänyt olla paljon enemmän jos siellä on kerran asunut yli 300 henkeä yhtä aikaa. Puiset asumukset tietenkin häviävät nopeasti.

Upeimmat hetket koettiin ehkäpä Aleksanterinpatterilla. Kieltämättä näköala oli upea! Ja päivä kaunis aurinkoinen, pienesti tuuleva, paitsi patterin päällä kyllä tuuli niin että joutui pitkähihaista etsimään päälleen. Muuten reitti kulkikin mukavasti varjoisilla lehmuskujilla ja vuoroin auringossa. Polku tai ehken tie(?) oli selkeästi merkitty, eikä kielletyille alueille todellakaan tehnyt mieli mennä, sillä sellaista pusikkoa oli vastassa.

Saarella oli erittäin miellyttävä ja helppo kulkea, pääpolku oli jopa esteettömäksi luokiteltava. Vesipisteet, ympäristön siisteys, piknik-alueet, ravintolajärjestelyt olivat kaikki erinomaisessa kunnossa. Roskia en nähnyt missään. Tokihan kaikki on uutta, mutta toivottavasti pysyy yhtä mainiossa kunnossa jatkossakin.

Ravintoloissa olisi ollut kuulemma myös hyvä gluteeniton valikoima syötävää, mutta me olimme varustautuneet oikein kunnon eväin. Ainakin päällisin puolin ravintolagenre oli oikein nykytrendejä edustavaa "hipsteriruokaa", joka siis olisi todellakin maistunut myös mulle jos niitä eväitä ei olisi ollut matkassa. Tosin aika suolaiset hinnat tuolla on eli pienellä budjetilla liikkuvat, suosittelen tosiaan niitä omia eväitä... jäätelön ostin, ehkä elämäni kalleimman 4e/pallo, hmm... eikä ollut edes mitään erikoisjäätelöä vaan ihan Ingmannin perinteistä.

Mikään varsinainen "metsä"kohde paikkahan ei ole, mutta kyllä luonto oli vahvasti läsnä, vahvemmin kuin Suomenlinnassa, jossa suurin osa on rakennettua. Lintujen lauleskelu oli omaa viehätystä. Saarella lauloi paljon itselle outoja lintuja joita ei sisämaassa taida ollakaan. Osa luritteli jopa niin reilusti, että kaikki ohikulkijat pysähtyivät lintua kuuntelemaan ja katselemaan kun se piti konserttiaan puun latvassa oikein esillä.

Alan myös pikkuhiljaa päästä vene-kammostani eroon, sillä viime kesän Suomenlinnan lauttamatka ja nyt matkat Vallisaareen ja takaisin sujuivat nauttien. Ja vielä jäi syy palata tuonne, sillä toinen saarista eli Kuninkaansaari jäi kiertämättä kokonaan!

Illalla kunnostauduin vielä Linnanmäellä, jossa koluttiin koko perhe iltaan asti. En tullut edes huonovointiseksi ja muutenkin oli oikein mukavaa ja hauskaa. Ehkäpä edellisestä kerrasta oli nyt kulunut vähemmän aikaa ja se helpotti meininkiä :) Mihinkään hurjimmista hurjimpiin laitteisiinhan en edes uskalla. Minulle riittävät mainiosti Teekupit, Hypytin ja ehkäpä hurjimpana Mustekala ;)

Hotellin sänkyyn romahdettuani todellakin tunsi olleensa liikkeellä koko päivän eikä unta tarvinnut odotella. Aamulla kello soi aivan liian aikaisin, mutta koska tiedossa oli taas mukava päivä, niin jaksoi heräillä aika kivuttomasti tai oikeastaan henkisesti kivuttomasti. Fibrokroppa ei tykännyt kyllä yhtään, mutta sille päätin sanoa piut paut ja mennä sillä sisulla ;)

iive